Koivut, valkorunkoiset vartijat

Kuin arat gasellit

Kuin arat gasellit,
lähdettä etsivät,
 kohtasimme.

Vain katse ja tiesimme,
on mahdollisuus.

Kuin arat gasellit
sieraimet väristen,
lähestyimme.
Hitaasti, hitaasti.

Syyskesän  kuulas koivikko,
paperinohuet lehdet,
auringon polttamat korret.

Vain tuulenhenkäys, risaus.
Toinen lähti, toinen jäi.



Valkorunkoiset vartijat


Koivut,
valkorunkoiset vartijat,
kaartuvat yllemme.

On kesäyö,
 tunnemme sen,
 muistamme menneiden kesien ketjun.

Laakso, kummut
peittyneinä versovaan viljaan,
tuoreitten lehtien tuoksu kaikkialla.
Usva hiipii kuin varoen.

Joen tumma kutsu,
 suvanto,
veden hyväily olkapäillä.
Huomaatko, ymmärrätkö kaiken.

Tunnetko tämän maan, joka antaa kaikkensa,
tämän veden,
 joka oli jo ennen aikojen alkua.

Savusaunan tuoksu hiuksissasi,
maailma on puhdas.