On todella mielenkiintoista jopa hauskaa aina välillä analysoida keskusteluja eri foorumeilla. Olipa sitten itse pääteemoista mitä mieltä tahansa, niin keskustelujen kulku kertoo paljon ihmisluonteesta. Ja totta: omasta siinä missä muidenkin.
Maassamme ratsastaa nyt pintalaineilla tiettyjä kiinnostavia vastakkainasetteluja. Joihinkin niistä minulla on selkeä ja helposti muotoiltava kanta, usein asia on kuitenkin sarjaa Toisaalta mutta toisaalta.
Sosiaalisessa ja muussakin mediassa pyörii nyt kuumana perunana tahi lanttuna väittely karppauksen (ja sen eri variaatioiden) ihanuudesta tahi kamaluudesta...ynnä kaikenlaiset kannat tältä väliltä monenmoisin eri painotuksin. Kiintoisaa on ollut seurata eri perustelujen virtaa.
Usein kiihkeääkin keskustelua on edelleen myös siitä, onko nykyinen lisäaineiden määrä ja laatu sekä käyttötapa ravinnossamme OK vai tulisiko tutkimuksia tiettyjen lisäaineiden riskeistä pitää esillä ja edesauttaa näin ihmisten altistumisen vähentymistä niitten aiheuttamille terveyshaitoille.
Tulisiko kulttuuriamme johdattaa kohti läpinäkyvämpää, avoimempaa tiedottamista vai pitäisikö suosia tyyliä, jolloin jätetään ns virallisten asiantuntijoitten huomaan sen päättäminen, millä kansaa voi ja kannattaa"stressata" ja "huolestuttaa".
Tulipa tässä mieleeni, että ennen sikainfluenssarokotteen ottamista, viralliset asiantuntijat onnistuivat hyvin ajamaan läpi sen, mistä kannatti huolestua ja mistä ei.
Kunnon kansalainen huolestui siis sikainfluenssan suuresta riskistä tappaa ja vain hupakkohysteerikot keskittivät huomionsa sikainfluenssarokotteen mahdollisiin riskeihin. Ehkä jo arvasitkin: Minä en ollut kunnon kansalainen, minä kuuluin ja kuulun ilmiselvästi edelleenkin jälkimmäisiin joukkoihin.
Ei tästä nyt tässä vaiheessa enempää, mutta on siis niin humoristista seurata, miten me ihmiset asiamme usein esitämme, varsinkin silloin, kun haluamme, että sanomamme ja meidät otetaan tosissaan, niin tosissaan.
Jätetäänpä keskustelujen räikeimmät tyylirikot sikseen ja käännetään katseemme meidän ihmisten perusarmaaseen, salarakkaaseen, joka keikkuu aina mukanamme niin keskusteluissamme kuin ihmisten välisessä kanssakäymisessä yleensäkin. Halusimmepa kohdata sitä tai emme.
Jotta keskustelut ja yleensäkin ihmissuhteet sujuisivat mahdollisimman joustavasti ja luonteikkaasti, olisi mainiota saada kanssakeskustelijalle sellainen tunne, että arvostamme ajattelussamme häntä aivan samalle tasolle kuin itseämme...mieluiten aika ajoin jopa korkeammalle. On kaunista antaa toiselle hänen tähtihetkensä! :)
Mutta, kun se näyttää olevan niin vaikeaa! Mutta, kun ihmismieleen hiipii äkkiä, usein niin kovin äkkiä tuo tuttu tunne: Pitää päteä, pitää todistaa olevansa hyvä, ainakin pikkuisen parempi kuin tuo toinen... Sitten omaan sanaan luotetaan, sitten minulla ja sanomallani on merkitystä, sitten olen tärkeä.
Halu kokea olevansa tärkeä tai ainakin merkityksellinen tuntuu olevan ihmisen perustarpeita ja moni kokee tarvitsevansa tuon tunteen ja nopeasti sittenkin sekä vieläpä helpoimmalla mahdollisella tavalla. Ja yleensä se pikalääke tuohon ongelmaan on oman statuksen nosto. Mutta kuten arvata saattaa pikaruoka on usein semmoista höttöä huttua, ettei se nälkä kauaa poissa pysy ja olokaan ei ehkä ole sen mätön jälkeen ihan parhainta A-luokkaa.
Varsinkin väittelyiden tiimellyksessä, kun vastakkaiset kannat eivät tunnu kohtaavan, voi tulla äkkiä tuo kuuluisa hätä, statushätä ja pitää juosta, mutta ei pisulle vaan nisulle...syömään itsekorostuksen makoisaa pullaa.
"Tiiättehän te , että oon hirrrveen nätti ja hirrrrveen fiksu ja oppinut ja lukenut ja hirrrveen kokenut ja ja ja... Ja Kaikki mitä sanon on hirrrveen punnittua, tutkittua ja totistettua... ihan Amerikoissakin asti ja ja ja... Aina oon ollut hirrveeen karismaattinen ja suosittu oon ollut ja kaikki tykkää hirrrveesti ja ja ja...
Ja mitäs sitten: Toinen sankari/ sankaritar siihen sitten vastineensa ja mieluiten potenssissa kymmenen ja kunnolla santsaten.
Mutta mitä: Yllättäjä, joku pieni nurkan takaa ilmestyjä, ehkä sanookin: "Oi, SINÄ se oot sitten niin hirrrveen taitava ja hirrrveen nätti ja ihanaa kuulla SUN mielipiteitä...hirrrveen punnittuja. Minä nyt olen kyllä tätä mieltä... mutta siitä huolimatta minä oon aina tiennyt, että SINÄHÄN se oot kyllä hirrrveen tietävä ja osaava ja ja ja..."
Miten sitten suu pannaan? Ehkäpä hymyyn uson ma ja päivä on siten pelastettu. Ja ehkäpä puoli maailmaakin tahi ainakin se yksi ihmissuhde. :)
Tämä statuksen nosto tai laskeminen on teema, jota tykkään aina aika ajoin pohdiskella. Minusta aiheen pohdiskelu tekee hyvää niin ihan yksityiselämän tasolla omia ihmissuhteitamme ajatellen kuin keskustelukulttuuria niin sosiaalisessa kuin muussakin mediassa ajatellen.
Esimerkiksi ravitsemuskeskustelu käy mediassa ja monilla muillakin foorumeilla usein niin kuumana, että suuri osa osallistujista tuntuu kokevan tarvetta ottaa kaikki mahdolliset statuksennostokeinot käyttöön. Itse kuitenkin seuraan erityisen ihailun vallassa heitä, jotka osoittavat huomaavaisuutta ja arvostusta kanssakesksutelijoita kohtaan ja luottavat, että sanoman sisältö ja perustelut puhuvat puolestaan... ilman hirmuista arsenaalia oheisviestintää keskustelijan omista henk.koht. saavutuksista ynnä vastapuoleen liitettävistä uskottavuusongelmaa lietsovista määreistä.
Kirjoittelin statuksenlaskun kauneudesta jo ihan bloggaamiseni alkumetreillä. Tässä pieni ote teemasta viime vuoden puolelta.:
Jotkut joilla on paljon tietoa,kokemuksia,elämyksi
Jos taas Ritva olisi kiinnostuneena kysellyt ensin mitähän siellä oli suunnitelmissa tehdä ja vasta sivulauseessa maininnut,että hänellä saattaisi olla jotain kivoja osotteita kaupungissa, niin kummankin status olisi pysynyt sopivasti tasapainossa. Kertoja olisi onnistunut kokemaan oman tähtihetkensä uuden, tulevan kokemuksen kertojana ja Ritvalle olisi jäänyt ilo avun tarjoamisesta kuitenkin.
Ritva Enäkoski kutsuu tätä toisen tärkeäksi ja "tähdeksi" nostamista Blonditeoriaksi. Se tuli siitä,kun Ritva piti hyvin aikaansaapalle ja säpsäkälle morsiammelle juhlapuheen osaa häissä. Ritva antoi morsiusparille Blondistrategian lahjaksi. Hän sanoi: Kun sinä, Morsian, osaat niin paljon ja hyvin, osaat naulata naulan ja ripustaa taulun, älä tee sitä. Mene rakkaasi luo ja pyydä,että hän naulaa taulun seinään. Älä ensimmäiseksi ota vasaraa ja osoita,miten hyvä olet olet kaikessa. Anna toisen osoittaa taitonsa. Taulun ripustus on vain kuvannollinen "miehen työ". Se voi olla mikä muu tahansa. Sinä tiedät, mitkä asiat saavat miehen tuntemaan olonsa "Kuninkaaksi". Sitten puhe jatkui sulhaselle päin...
Niin minusta tässä Ritva ja Marco osuivat johonkin oleelliseen pointtiin ihmisten välisissä suhteissa ja kommunikoinnissa. Kun on kyseessä tietävä ja taitava ihminen toisten on usein vaikea tuntea olonsa päteväksi tai tärkeäksi tällaisten seurassa. Kuitenkin jokainen yleensä edes alitajuisesti haluaa kokea olevansa hyvä tai ajoittain jopa mielellään itsekin edes jossain määrin tähti. Ja siksipä monet fiksut ihmiset joko joutuvat vähän peittelemään ajoittain tietojensa tai kykyjensä täyttä määrää, jotta toisestakin olisi helpompaa saada se oma tähtihetkensä. Muuten ainakin osa ihmisistä ympärillä voi vähän jähmettyä ja vetäytyä kuoreensa. Tieto,äly ja osaaminen pelottavat monia."
Statuksen laskun edut ihmissuhteissa on aihe, josta soisin keskusteltavan enemmänkin nykykulttuurissa. Tuota taitoa soisin myös niin itseni kuin muidenkin oppivan aina vain paremmin harjoittamaan. :)
Mutta nyt, kun bloggauksessani tuli mainittua maagiset sanat: "LISÄAINEET" , elimistöni ei salli, psyykeni ei anna periksi ( ei, vaikka kuinka yritin ;)) minun olla laittamatta paria niin miun maun mukkaan olevaa kirjoitusta tästä kuumasta, kuumasta, AUTS, lisäaineteemasta:
http://www.kemikaalicocktail.fi/2012/02/3142/
http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2012/2/23/siksi-vouhkaamme-e-koodeista.html
Ja tässäpä vielä linkki lightlimujen haitoista kertovaan uutukaiseen tutkimukseen:
http://www.mtv3.fi/makuja/uutiset.shtml/uusi-tutkimus-vahvistaa-light-limuissa-piilee-vakava-terveysriski?
1499391
Kyllä näitä nykyisin käytössä olevien lisäaineiden haittoja nousee jatkuvasti esiin ja ei: En näköjään millään malta olla nostamatta näitä teemoja esille!
Haittaaks se?
Kiitokset jälleen kuvataiteesta