Paranemisen lait - homeopaattinen näkemys .

 Varmaan muistammekin hyvin, että Energia on Massa kertaa Valonnopeuden neliö. Eli kaikki aine on oikeastaan energiaa toisessa muodossa. Tämä on hyvä pitää mielessä, koska helposti, kun aletaan puhua energiakentistä monelle voi tulla mielleyhtymä, että nyt sitten siirryttiinkin suoraan hihhulointiosastolle. Mutta eipäs heitetä heti kirvestä kaivoon... näin voisi menettää jotain varsin hyödyllistä. Jos on jo tutustunut nykyfysiikan tutkimuskenttään, niin homeopatian käsitemaailma ei ehkä enää tunnukaan niin kaukaa haetulta. Homeopatiassa on loogisuutta, se nojautuu luonnonlakeihin...paranemisen lainalaisuuksiin, jotka on löydetty empiirisesti jo kauan ennen kuin kvanttifysiikka oli vielä edes lapsenkengissään.

Ihmisen pitää elossa, elävänä olentona elämänvoima. Kun elävä olento voi hyvin, hänen elämänvoimansa, jota myös yksilölliseksi energiakentäksi on kuvailtu, virtaa ja toimii tasapainoisesti ja voimakkaasti. Maailman ensimmäisen varsinaisen homeopaatin Samuel Hahnemannin mukaan ihmisen sairastuessa häiriintyy elämänvoima, joka on läsnä kaikkialla hänessä. Kenenkään ihmisen elämänvoima ei virtaa täysin täydellisesti. Mutta kun ihmisen energiakenttä toimii riittävän voimakkaasti ja tasapainoisesti, ihminen voi kokea itsensä terveeksi ja hyvinvoivaksi.

Kuitenkin, koska me ihmiset olemme epätäydellisiä, asia on kuten klassinen homeopaatti Rajan Sankaran on todennut: "A good homeopath learns how to perceive disease as continually evolving process which begins in the womb and, unless arrested and cured, ends in the tomb. There are many measures to palliate and ease the patient, but the progress of the disease continues unless it is treated on homeopathic principles."

Eli hyvä homeopaatti oppii hahmottamaan sairauden jatkuvasti kehittyvänä prosessina, joka alkaa jo kohdussa, ja ellei sitä onnistuta rajoittamaan ja parantamaan, se päättyy hautaan. On monia toimenpiteitä, joilla voi lieventää ja helpottaa potilaan tilaa, mutta taudin eteneminen jatkuu, ellei sitä ole hoidettu homeopaattisten periaatteiden mukaan.

Homeopaattisten lainalaisuuksien mukaisella hoidolla voidaan elinvoimaa vahvistaa niin, että eliniän odote voi parhaassa tapauksessa pidentyä huomattavasti. Myös laadukas akupunktio voi vaikuttaa suoraan elinvoimaa vahvistavasti ja tasapainottavasti. Jotkin muutkin hoitotavat voivat onnistua (joskus jopa sattumalta) toimimaan "Samanlainen parantaa samanlaisen" -periaatteen mukaisesti ja vaikuttaa oikein ja syvällisesti , suoraan elinvoiman suuntaan toimien ja sitä vahvistaen. Esimerkkinä on tuotu esille mm se miten hämmähäkkikammosta suuresti kärsivää on terapiassa kannustettu pikku hiljaa kohtaamaan pelkonsa ja lopulta jopa koskemaan hämähäkkiin. Samankaltaisen tilanteen, joka on aiemmin laukaissut fobian, kohtaaminen voi usein auttaa vapautumaan fobiasta.( Tosin jo homeopaattisella hoidollakin pelkästään on ajan myötä monista fobioistakin päästy.)

Perinteinen virhe on ollut hoitaa oireita vastakkaisella, vastakohdilla ja tukahduttaa näin oireet. Tätä on ollut ja on sekä koululääketieteen että ns. luontaishoitojen alueella. Tukahduttavalla tyylillä oireet voivat kyllä lievittyäkin, ainakin joksikin aikaa, mutta todellisuudessa sairaudentila jatkaa kehittymistään ja kulkuaan vähintäänkin pinnan alla ja häiriintynyt tila antaa kuulua kyllä vielä itsestään. Oireilu voi vain siirtyä toisaalle, esim jos ihottuma tukahdutetaan, niin pian tuleekin astmaoireilua ja jatkuva tulehduskierre tai reumaattisten kipujen hoito tukahduttamistyyliin heikentää elämänvoimaa ja oireilu siirtyykin vaikkapa sydämeen.

Ihmisen elämänvoiman vahvuus on riippuvainen ensinnäkin lähtökohdista eli esim jo siitäkin, mikä oli vanhempien terveydentila hedelmöityshetkellä. Jos asiaa ajatellaan ihan materian ja kemian tasolla, niin epigenetiikan alueen tutkimuksissa on jo havaittu, että DNA muuttuu elämämme aikana. Ravinto, ympäristö ja henkiset kokemukset siirtävät vaikutuksensa yksilöihin ja jälkikasvuun jopa monessa polvessa. Aiemmin ajateltiin, että hedelmöityksessä saatu perimä säilyy samanlaisena koko elämän läpi. Kuitenkin vain osa DNA:sta on geenejä, suurin osa on epigeenejä, joiden vaikutuksesta geenit aktivoituvat tai vaimentuvat,
Tutkijoiden mukaan ravinnon ja ympäristötekijöiden lisäksi myös tunteet jättävät jälkensä perimään.Ja näin esi-vanhempiemme syömä ruoka ja kokema stressi  voivat hypätä tai kulkea yli sukupolvien ja näkyä esim juuri lastenlasten terveydessä ja eliniän odotteessa. Epigenetiikka tutkii asiaa kemian tasolla. Tämä tematiikka ei ole ollut kovin pitkään vielä tiedossa, mutta sitäkin innokkaamman tutkinnan alla nykyään.

Homeopatia ei toimi varsinaisesti kemiallisella tasolla vaan kyse on tapahtumista energiatasolla, havainnoidaan asioita, jotka kertovat muutoksista ihmisten elämänvoimassa.
Homeopaatit tajusivat jo joitain vuosisatoja sitten, että esivanhempiemme elämäntavat ja heidän kokemansa raskaat järkytykset ja terveysongelmat ym muokkasivat heidät tiettyyn tilaan, joka  ilmenee ei vain kemiallisella, materian tasolla vaan myös energeettisellä, elämänvoiman tasolla.

Lapsen elinvoiman vahvuus ja terveydentila ovat yleensä noin keskiarvo vanhempien omaamasta elinvoimatasosta hedelmöityshetkellä. Tietenkin esimvanhempien aikaisempi tai äidin raskauden aikainen ravitsemus, saasteet, vanhempien tai sikiön kemikaali- tai säteilyaltistus ym vaikuttavat myös tulevan lapsen terveyden tilaan. Mutta yleisesti ottaen, jos vanhempien energiakentät ovat vahvat ja tasapainoisessa tilassa, ne pystyvät ohjaamaan materiatason eli solujenkin toimintaa ja jakautumista parhaalla mahdollisella tavalla. Sen sijaan häiriöt energiakentässä aiheuttavat lopulta häiriöitä myös solutasolla. Näin sekä ihmisen omassa elimistössä että tulevan jälkeläisen kehittyvässä elimistössä.

Aiemmissa bloggauksissani olen kertonut, miten homeopatiassa päädyttiin löytämään seuraava luonnonlaki: "Aine, joka synnytää terveessä henkilössä tiettyjä oireita, parantaa nuo samat oireet sairaassa." Koska kaikilla aineilla on juuri niille ominainen elektromagneettinen kenttä, homeopaatin on pyrittävä löytämään aine, jonka "värähtelynopeus" vastaa mahdollisimman tarkkaan sairastuneen potilaan tilaa, tämän yksilöllistä värähtelynopeutta.  Kun ne sopivat yhteen tapahtuu "resonanssi-ilmiö", jota on verrattu siihen miten äänirauta voi stimuloida toisen samalla värähtelynopeudella olevan värähtelyjä. Näin myös sopivan homeopaattisen lääkeaineen sanotaan vahvistavan potilaan oman elektromagneettisen kentän eli elämänvoiman värähtelyä. Siihen miten oikea aine löytyy palaan tarkemmin tulevissa kirjoituksissani.

Tiivistetysti joitakin paranemisen lainalaisuuksia, joitten on havaittu empiirisesti toimivan:

- Paraneminen saadaan aikaan ottamalla huomioon luonnossa ilmenevät paranemislait.

-Ihmiset ovat sairastuneessa tilassa. On ennemminkin sairaita ihmisiä kuin erillisiä sairauksia, niinpä ihmisiä tulee hoitaa kokonaisuuksina.

-Sairaudentila on luonteeltaan dynaaminen, siksi todellisen parantumisen on myös tapahduttava dynaamisella, energeettisellä tasolla.

-Potilas tarvitsee vain yhtä ainoaa homeopaattista lääkeainetta kussakin sairaustilansa vaiheessa. Ellei tuota lääkettä löydetä, parhaimmillaan voidaan vain lieventää tilapäisesti oloa, mutta syvemmällä tasolla sairaustilan eteneminen jatkuu eikä todellista paranemista tapahdu.

-Samankaltainen parantaa samankaltaisen: Potilas paranee vain, jos hänelle annetaan lääkettä, joka aiheuttaa terveessä elimistössä samanlaisia oireita ja tunnusomaisia ilmiöitä kuin potilaan tilalle on tyypillisintä.

-Sairaus ei ole koskaan vain jonkun tietyn elimen heikkoutta, vaan ennen kaikkea sen elämänvoiman häiriintymistä, joka vastaa koko organismin toiminnasta.

-Lääke ei voi saavuttaa elämänvoimaa ja vaikuttaa suoranaisesti siihen ellei se ole dynaamisessa, energisoidussa tilassa.

-Oireet voivat usein pahentua tilapäisesti, kun oikea lääke on otettu.Akuuteissa sairaudentiloissa paheneminen ei ole usein edes huomattavissa, mutta kroonisissa sairaudentiloissa voi olla rajuakin
 elimistön kuohuntaa, joskus puhutaan "paranemiskriisistä."Se ei ole kuitenkaan välttämätöntä.

-Jos potilaan elinvoima on heikko, niin usein elimistö kykenee tuottamaan paranemiskriisin vasta, kun elimistö on ensin jonkun verran vahvistunut.

Paranemisen kulun suunta:

Paraneminen kulkee pääsääntöisesti:

-Kehon keskiosista sen ääriosia kohti.

-Liikkuu ylhäältä alaspäin

-Siirtyy tärkeämmistä elimistä vähemmän tärkeisiin

-Sairaudentilat ja vaivat häviävät päinvastaisessa järjestyksessä kuin niiden ilmaantumisjärjestys on ollut - ensiksi tulleet vaivat siis häviävät viimeiseksi.
( Tästä R.Sankaran kirjoittaa:" Sometimes in the course of homeopathic treatment, the history of past illness appears briefly in the reverse order, like a film been played backwards. When this happens, we know that not only the present, but also its cause in the past has been treated and the future is secure.")

On kiinnostavaa, että jo ennen homeopatian varsinaista syntymää oman aikansa kuuluisin parantaja Hippokrates oli osannut kuvailla paranemisen lainalaisuuksia jo seuraavasti: "Jos potilas kärsii sydänvaivasta (angina pectoriksesta), turvotuksen ja ja punoituksen ilmaantuminen rintaan on hyvä merkki, sillä se osoittaa sairauden siirtyvän ääriosia kohti."

Suunta ylhäältä alaspäin tulee kysymykseen usein lähinnä iho-oireissa.Parantumisen edetessä oireiden siirtymisessä esim aivoista keuhkoihin on kyseessä alaspäin siirtymisen lisäksi myös myös siirtyminen tärkeämmästä elimestä vähemmän tärkeään suuntaan. Oireiden häviäminen päinvastaisessa järjestyksessä tarkoittaa sitä, että uudemmat vaivat häviävät ja vanhemmat vaivat tulevat siis aikajärjestyksessä taaksepäin kelaten yleensä edes jossain määrin esiin, joskus hyvin selkeästikin.

Olen ihan omakohtaisestkini pystynyt seuraamaan sitä, miten nämä lait todellakin toimivat käytännössä. Se on hyvin ihmeellistä ja vaikuttavaa seurattavaa. Kun elimistö saa sopivan impulssin parantumisprosessi lähtee selkeään toimintaan. On jännittävää seurata, mitä kaikkea tapahtuu, kun ihmisen energiakenttä voimistuu ja tasapainottuu. Elimistö alkaa itse parantaa itseään siinä järjestyksessä, mikä sille on suotuisinta ja oleellisinta.

Klassinen homeopaatti ei yritä hoitaa joitain tiettyjä elimiä tai vain elimistön osa-alueita kuten maksaa tai suolistoa tms. Aidon homeopaatin pitää olla tarkka ja huolellinen, jotta hän pystyy lukemaan, mitä elimistö itse kertoo. Homeopaatin pitää vain löytää, mikä tila on kulloinkin kyseessä. Onko potilas Phosphorus-, Sepia- vaiko esim Lachesis-tilassa. Ja, kun tuo oikea tila löytyy ja potilas saa juuri oikean aineen, joka antaa tarvittavan informaatiosykäyksen energiatasolla, paraneminen lähtee käyntiin. Ja elimistö osaa energiakenttänsä tasapainottumisen myötä hoitaa työnsä ja vieläpä parhaassa mahdollisessa järjestyksessä. Homeopaatti on oikeastaan kuin salapoliisi, jonka tehtävänä on kulloinkin löytää juuri   potilaan oikea tila ja näin ollen juuri se lääke, joka pystyisi terveelle aiheuttamaan siis vastaavan tilan. Koska :samankaltainen parantaa  samankaltaisen, kuten muistamme.

Tarkoituksenani on kertoa blogissani tulevaisuudessa myös käytännön esimerkkejä siitä, miten homeopatia on toiminut juuri näitten parantumisen luonnonlakien mukaisesti.

Lopuksi laitan esille näkemyksen siitä, millaiseksi J. K. von Fimmelsberg kuvailee hyvän homeopaatin työskentelyä: (Tässä tapauksessa R. Sankaran) "... What I like most in the books are his cases, how he arrives at the solution, his intellectual work, his detective-like way, and his phenomenal knowledge of his repertories. All this together is the true classical way, as Hahnemann gave it to us. There is no place for routine, for laziness, for fixed ideas. Needed are open mind, sharp intellectual thinking, very acute sense of observation - and a good memory. As long as Homeopathy is paractised this way, a golden future is assured."

Lähteitä:  R.Sankaran: The spirit of Homeopathy, Hahnemann: Parantamistaidon Organon , G.Vithoulkas: Homeopatia tulevaisuuden lääketiede

Kuvat ovat blogista Viltsun filmirulla. Kiitos Viltsu! ♥

Elämänvoimaa, energiaa... homeopatia toimii!

Olen pantannut  päivää, milloin ryhtyisin tarkemmin puhumaan klassisesta homeopatiasta.  Miksi...olen miettinyt itsekseni, miksi...vaikka juuri homeopatian avulla olen pystynyt saamaan mitä mahtavinta apua omaan, lasteni ja jo muittenkin terveyteen. Homeopatian vaikutus parhaimmillaan on jotain lähes sanoinkuvaamattoman ihmeellistä...mutta siinäpä se...tuo aihe on minulle niin tärkeä, että haluaisin osata kertoa kaiken parhaalla mahdollisella tavalla. Juu...tuo vanha perfektionismin peikko yrittää pitää otteessaan...mutta enpä aio antaa sille periksi!

 Niin...ja tiedänhän minä senkin, että homeopatia on joillekin kuin punainen vaate... ja sen käyttäjäksi tunnustautumalla altistuu helposti rankalle arvosteluryöpylle.Mutta oi, on se sen arvoista! Olen nyt  päättänyt, että kirjoitan homeopatiasta  säännöllisemmin...Kannattaa kirjoittaa siitä, mistä tietää...ja mitä rakastaa! Mutta älkää nyt järkyttykö, te, jotka suhtaudutte hyvin epäillen tähän teemaan. Mikäli homeopatia ei innosta (Suosittelisin kyllä kaikille tutustumista, voitte yllättyä!), niin aion kyllä edelleen jatkaa myös terveellisen ja  luonnonmukaisen ravinnon, superfoodien, ympäristömme muutosten, psykologisten ilmiöiden ja runouden teemojen parissa.Voipi olla, että perustan myöhemmin myös toisen blogin erinäisille muille pohdiskeluille, mutta ei siitä nyt enempää tällä kertaa.

Siis härkää sarvista ja sukelletaan energioiden maailmaan! Albert Einstein, tuo armas neromme, lausui ikimuistettavat sanansa: "Voimme pitää ainetta sellaisena avaruuden alueena, jossa energiakenttä on erittäin tiivis...Tässä uudessa fysiikassa ei ajatella energiakenttää ja ainetta erillisinä, sillä ainoa todellisuus on energiakenttä."

Sen tajuaminen, että oikeastaan kaikki aine on energiaa, joka voidaan vapauttaa, myös parantamiseen, oli mullistava löytö.Sitä miten tähän sairauden ja parantamisen dynaamiseen luonteeseen päädyttiin, käsittelen myöhemmin.

Mietitään ensin ympäristömme ja elimistömme energiakenttiä. Nykyisin pystymme tunnistamaan erilaisia voimia niitten ominaisuuksien perusteella. Vaikka emme kirjaimellisesti näe magnetismia, sähköä, painovoimaa jne, tunnustamme näiden olemassaolon niitten aikaansaamista vaikutuksista.Samoin voimme ymmärtää, että elävän olennon erottaa ruumiista ja saa elämään juuri dynaaminen voimakenttä, elämänvoima.

Energiakenttää voidaan kuvailla värähtelyilmiön avulla. Kun elektronit kulkevat atomin ytimen ympärillä, ne siirtyvät ulkoisen tarkkailijan näkökulmasta ensin yhteen sitten toiseen suuntaan. Tämä edestakainen liike tapahtuu tietyllä nopeudella, jonka määrää atominsisäisen hiukkasen tyyppi ja sen energiataso.Kaikki olevainen on tässä värähtelytilassa ja niinpä jokaisella elektromagneettisella kentällä on sille ominainen tietty värähtelynopeus.

Ihmisorganismikaan ei ole mikään poikkeus. Jokaiseen meistä liittyy tietty värähtelynopeus, johon vaikuttaa henkilön henkinen tila, sisäinen ja ulkoinen stressi jne.Jos joku haitallinen ärsyke vaikuttaa tähän ihmisen omaan, hänelle tyypilliseen kenttään, tilanne voi edetä eri tavoin riippuen henkilön ominaisuuksista ja elämänvoiman vahvuudesta. Jos henkilö on vahvarakenteinen ja haitallinen ärsyke heikko, muuntuu elektromagneettisen kentän värähtelynopeus vain hetkeksi. Ihminen ei välttämättä huomaa mitään.

Jos ärsyke taas on niin vahva, että se pystyy musertamaan elämänvoimaa, muuntuu elektromagneettisen kentän värähtelynopeus enemmän, ja ihminen huomaa olossaan muutoksen ja vaikutukset alkavat ilmetä vaihtelevin tavoin. Nyt astuu peliin organismin puolustusmekanismi, joka herää toimintaan vasta, kun ärsyke on todellinen uhka organismin olemassaololle tai hyvinvoinnille. Tällöin lähtevät liikkeelle prosessit, jotka potilas tuntee oireina.

Sairauden oireet ovat siis vain reaktioita, joiden avulla organismi yrittää päästä eroon haitallisista vaikutteista...jotka pohjimmiltaan ovat energiakentässä aiemmin tapahtuneiden häiriöiden aineellisia ilmentymiä.

Oikeaan osunut homeopaattinen lääke vahvistaa organismin luonnollista puolustusmekanismia lisäämällä sen voimavaroja ja energiaa. Se toimii SAMANSUUNTAISESTI elämänvoiman kanssa ,EI SITÄ VASTAAN. Juuri tämä suunta, vastustuskyvyn luontainen toiminta, on se oireet synnyttävä voima, jonka allopatia (eli koululääketiede)  pyrkii kaikin keinoin tukahduttamaan.Monissa (myös ns. vaihtoehtoisen lääketieteen) hoitomuodoissa pyritään tukahduttamaan oireet vastakkaisella. se voi aluksi näyttää toimivankin, mutta todellisuudessa myöhemmin tulee vastavaikutus, sen pahempi , mitä voimakkaampia tukahduttamiskeinoja on käytetty tai oireilu menee vain syvemmälle tasolle ilman ,että mitään todellista paranemista syntyy.

Koska kaikilla aineilla on juuri niille luonteenomainen elektromagneettinen kenttä, on homeopatian tehtävänä löytää aine, jonka "värähtelynopeus" vastaa mahdollisimman tarkoin sairastuneen potilaan värähtelynopeutta. Kun potilaan ja lääkkeen värähtelynopeudet vastaavat toisiaan, ovat riittävän samoja,  tapahtuu ilmiö, jonka fyysikot tuntevat nimellä "resonanssi". Niin kuin äänirauta pystyy stimuloimaan toisen samalla värähtelynopeudella olevan värähtelyjä, niin myös oikein valittu homeopaattinen lääke lisää potilaan elektromagneettisen kentän värähtelynopeutta. Tuloksena on potilaan oman elektromagneettisen kentän värähtelynopeuden lisääntyminen juuri sellaiseksi , mikä on tarpeen paranemisen kannalta.

Kun elämänvoima vahvistuu ja todellinen paraneminen lähtee voimalla käyntiin, oireet voivat paranemistyön edetessä aluksi vahvistuakin, mutta todellisuudessa elimistö on koko ajan voimistumassa ja syvällinen paranemisprosessi käynnissä.

Jotta homeopaattinen lääke auttaisi, sen on tietenkin oltava todella lähellä potilaan värähtelynopeutta. Resonanssiperiaatteen mukaisesti (samankaltaisuuslain) johdosta aine, joka ei kata potilaan oirekokonaisuutta ja modaliteettejä hyvin, ei joko vaikuta ollenkaan tai jopa sekoittaa ja muuntaa oirekuvaa. Ei myöskään voida ajatella, että useampi aine yhdessä tekisi sen , mitä yhden täsmäävän lääkkeen kuuluisi. Joku voisi ajatella, että jos yksi aine kattaa 80 prosenttia ja toinen 20 prosenttia potilaan oireista, niitä voitaisiin antaa yhdessä ja ne parantaisivat sairauden tilan.  Näin ei missään nimessä ole. Jo homeopatian perustaja Hahnemann varoitti tällaisesta ajattelutavasta:

(Parantamistaidon Organon § 273  "Yhdessäkään parannettavassa tapauksessa ei sairasta hoidettaessa ole tarpeen - ja jo pelkästään siksi on kiellettyä - käyttää kerrallaan enempää kuin yhtä ainoata, yhdenkertaista lääåkesubstanssia.On käsittämätöntä miten voisi olla pientäkään epäröinnin aihetta siitä, onko luonnonmukaisempaa ja järkevämpää määrätä sairauteen kerralla vain yksi yksittäinen, yhdenkertainen, hyvin tunnettu lääkeaine vai useamman erilaisen lääkeaineen sekoitus... )

Kyse on siis laadullisista kokonaisuuksista, ei määrästä niin, että laskettaisiin yhteen vaadittu kokonaisuus. Kaikki valmisteet ovat erilaisia laadultaan...värähtelynopeudeltaan, ja siksi ne eivät sovi yhteen. Ajatellaanpa, että soitettaisiin kahta hienoa sonaattia tai useaa radiokanavaa yhtä aikaa...seurauksena olisi vain sekamelska, kaaos. Jokaisella homeopaattisella aineella on oma spesifi värähtelynopeutensa.  Homeopaatin tehtävänä on tarkkaan ja huolellisesti potilaan kokonaistilaan, oireitten muodostamaan kokonaisuuteen ja modaliteetteihin (mitkä tekijät vaikuttavat potilaan oloon, mitkä ovat hänen reagointitapojaan ,halujaan ja pelkojaan yms) nojautuen etsiä mihin värähtelytilaan kokonaisuus viittaa.

Jotta paraneminen lähtisi käyntiin , valitun homeopaattisen lääkkeen värähtelynopeuden tulee olla samanlainen kuin ihmisen energiakentän häiriintynyt värähtelynopeus. ja sitä sopivaa ainetta on annettava yksinään. Vain tämän riittävän tarkan täsmäävyyden avulla voi syntyä kuvattu resonanssi-ilmiö, joka tasapainottaa ja voimistaa ihmisen energiakentää, jolloin paraneminen lähtee käyntiin.

Kaikki eivät noudata näitä ja muitakaan klassisen homeopatian selkeitä lainalaisuuksia, mutta tarkka parantumisen lainalaisuuksiin perehtyminen auttaa erottamaan oikeat toimijat ja hoitolinjat. Hahnemann huomasi jo eläessään alkavan kehityksen ja kannusti siksi kaikkia todellista apua haluavia  paneutumaan homeopaattisen hoitamisen perusperiaatteisiin, jotta voisi vertaamalla erottaa, milloin toimitaan sopusoinnussa paranemisen lakien kanssa.

Kuinka homeopatia sitten sai alkunsa?

Yli 200 vuotta sitten syntynyt saksalainen Samuel Hahnemann osottautui neroksi jo varhain. Hän eteni aluksi nopeasti pitkälle useiden kielten, kemian ja lääketieteen opinnoissa. Valmistumisensa jälkeen hän kirjoitti lääketieteen ja kemian teoksia ja apteekkikäsikirjan sekä harjoitti lääkärin tointa. Hän kuitenkin pettyi sen ajan lääketieteen mahdollisuuksiin ja paneutui siksi välillä vain kemiaan ja kirjallisiin toimiin mm lääketieteellisen kirjallisuuden kääntämiseen.Hän kuitenkin pohti edelleen terveyden ja sairauden peruskysymyksiä ja tarkkaili innokkaasti maailmaa.

Hän törmäsi sittemmin käännöstöissään kiniinin raaka-aineen, kiinanpuun parantavien vaikutusten kuvailuun.Erään kirjan mukaan aine tehosi malariaan kirpeän makunsa vuoksi.Hahnemann oli tyytymätön tähän selitykseen ja halusikin tutkia asiaa.Niinpä hän päätyi ottamaan itse kiinanpuukuurin.

Hän kuvailee tuloksia seuraavasti: " Otin kokeeksi neljä drakmaa kiinanpuuta kahdesti päivässä.Aluksi jalkani ja sormenpääni muuttuivat kylmiksi; oloni oli veltto ja unelias; sitten tuli sydämentykytystä, pulssi muuttui kovaksi ja tiheäksi; sietämätöntä ahdistusta, vapinaa, kaikki raajat lamaantuivat; sitten tykytystä päässä, posket punoittivat, janotti. Nämä oireet, jotka liittyvät tavallisesti puuskittaiseen kuumeeseen, ilmestyivät yksi toisensa jälkeen, kuitenkin ilman kuumeelle ominaista ankaraa vilua ja puistatusta."

Lyhyesti sanottuna Hahnemann huomasi tämän oman kokemuksensa perusteella, että malariaan tehoava lääke sai itse asiassa aikaan malariaoireet, kun sitä annettiin terveelle henkilölle.Monet olisivat saattaneet pitää tällaista havaintoa vain yhtänä huvittavana sattumana. Mutta Hahnemann oli luonnoltaan todellinen tiedemies. Hänelle itsellen havainto oli jo itsessään tärkeä...riippumatta siitä sopiko se vallalla oleviin oppeihin vai ei. Hän teki tästä intoutuneena lisää kokeita, jotka osoittivat tämän löydetyn havainnon olevankin todellinen luonnonlaki: Aine, joka synnyttää terveessä henkilössä tiettyjä oireita, parantaa nuo samat oireet sairaassa.
  
Hahnemann oli jo ennestään tunnettu ja hän alkoi vetämään puoleensa myös muita parantamisen lakeja etsiviä henkilöitä. He jatkoivat tätä työtä kuusi vuotta tehden kokeita ja kirjaten kaiken ylös.Myrkkyjen aiheuttamat oireet kirjattiin tarkkaan ylös ja kun löytyi vastaavia oireita omaavia henkilöitä, pieni ripaus täsmäämää myrkkyä aiheutti paranemisia, joita ei ennen oltu kuviteltu monissa sairaustiloissa edes mahdollisiksi.

Hahnemann kumppaneineen alkoi tehdä laajamittaisesti lääkeainekokeiluja eri aineitten vaikutuksista terveisiin ihmisiin. Tehtyään kokeita useita vuosia Hahnemann alkoi hoitaa määrätietoisesti potilaita. Potilaskäynnin aikana hän kirjasi tarkkaan asiakkaan henkiset ja fyysiset oireet, modaliteetit sekä erilaiset yksilölliset reagointityylit ja mielihalut. Sitten hän valitsi sellaisen homeopaattisen valmisteen, joka oli synnyttänyt samanlaisia oireita koehenkilöissä. Määräämällä parantavaa ainetta näin, hän pystyi parantamaan huomattavan monia vakavastikin sairaita.

Aiemminkin esim Hippokrates ja Boulduc sekä Betharding olivat puhuneet samankaltaisuuksilla parantamisen mahdollisuuksista. Mm Stahl kirjoitti että "lääketieteen hyväksymä vastakohtaisuuksilla parantamisen sääntö on täysin väärä; sairaudet sitä vastoin häviävät ja parantuvat lääkkeillä, jotka
 tuottavat samanlaisen vaikutuksen."Hahnemann vei tämän vielä pidemmälle. Hän tajusi,että olisi  pystyttävä tunnistamaan eri aineiden parantavia ominaisuuksia kokeilemalla systemaattisesti niitä terveisiin ihmisiin. Ja näin onkin jo laajasti tehty.

Homeopaattisten aineiden valmistamisesta

Menestyksen esteenä joittenkin aineitten kanssa vaikutti ensin olevan vakava oireiden paheneminen aluksi. Pahenemista olikin odotettavissa, koska lääke sinänsä aiheutti samanlaisia oireita kuin potilaalla jo ennestään oli. Jotkut aineet olivat myös liian myrkyllisiä melko pieninäkin määrinä.

Niinpä Hahnemann pienensi annoksen määrää aina vain enemmän ja huomasi aineen vaikuttavan tosi pitkälle laimennettunakin. Jossain vaiheessa hän teki toisen mullistavan havainnon.Ei tiedetä miten Hahnemann päätyi ratkaisuunsa, mutta joka tapauksessa hän alkoi ravistaa laimennettua seosta voimakkaasti jokaisessa laimennusvaiheessa ja huomasi, että laimennetut seokset muuttuivat näin sekä vähemmän myrkyllisiksi että voimakkaammiksi vaikutuksiltaan. Hahnemann havaitsi, että tislatulla vedellä ja alkoholilla ja mm maitosokerilla ei ollut sekoittavaa vaikutusta, joten hän laimensi lääkkeet näihin aineisiin. Hahnemann huomasi, että vuorotellen ravistellessaan ja laimentaessaan jopa niin, että laimennussuhteessa oli yli 60 nollaa, lääke paransi edelleen.

On selvää, että tätä ilmiötä ei voida selittää tavanomaisten kemiallisten tapahtumien perusteella. Laimennussuhde on niin valtava, että alkuperäisestä lääkkeestä ei ole jäljellä yhtäkään molekyyliä. Kuitenkin lääke toimii. Siirrytään kemiallisen toiminnan puolelta fysiikan ilmiöiden pariin. Informaatio siirtyy energeettisesti eteenpäin ja antaa elimistön omalle energiakentälle sykäyksen vahvistua. Bloggauksessani " Nobelistin löydöt valottavat homeopatian vaikutusmekanismeja?" on enemmän pohdintaa aiheen tiimoilta.

Lopuksi vielä itsensä Hahnemannin mietteitä homeopatian saloista:"...rautatangossa ja terässauvassa voidaan eittämättä tunnistaa niiden sisällä uinuva jäänne latentista magneettivoimasta, sillä jos ne laitetaan takomisen jälkeen pystyasentoon, molemmat työntävät luotaan alapäällään magneettineulan pohjoisnapaa ja vetävät puoleensa sen etelänapaa. niiden yläpää puolestaan osoittautuu magneettineulassa etelänavaksi. Mutta se on vain latentti voima. Edes hienoimpia teräksisiä viilanpuruja ei voida vetää magneettisesti tai pitää kiinni tällaisen sauvan kummallakaan päällä.Vasta kun dynamisoimme terässauvan hankaamalla sitä tylsällä viilalla voimakkaasti yhteen suuntaan, siitä tulee todellinen, toimiva, voimakas magneetti, joka kykenee vetämään puoleensa rautaa ja terästä ja välittämään magneettista voimaa jopa mtoiseen terässauvaan vain koskettamalla, jopa kun sitä pidetään jonkin matkan päässä.Sen magneettinen voima on sitä suurempi, mitä enemmän sitä on hangattu näin. Samoin lääkesubstanssin hiertäminen ja siitä valmistetun liuoksen ravistelu (dynamisaatio, potensointi) kehittää siinä piileviä lääkkeellisiä voimia ja tuo ne näkyviin yhä enemmän tai pikemminkin henkistää materian itsensä, jos niin voidaan sanoa."

Lähteet: Samuel Hahnemann: Parantamistaidon Organon, George Vithoulkas: Homeopatia tulevaisuuden lääketiede