Nanohiukkaset ja terveytemme

 Nanohiukkaset ovat erittäin pieniä hiukkasia, niin pieniä, että siinä mittakaavassa materiaalin ominaisuuksien on havaittu muuttuvan verrattuna tavallisiin materiaaleihin. Läheskään kaikkea mahdollisista vaikutuksista ei tiedetä. Nanohiukkasten käyttö on kuitenkin lisääntynyt jatkuvasti ympärillämme. 

Seuraava lainaus Eviran sivuilta määrittelee nanopartikkelit tarkemmin:

"Nanoteknologia hyödyntää nanokokoisia, halkaisijaltaan 1-100 nanometriä olevia hiukkasia eli ns. nanopartikkeleita. Yksi nanometri (nm) on millimetrin miljoonasosa (1 nm = 10 ^-9 m). Nanopartikkelien erityiset ominaisuudet perustuvat niiden suureen pinta- ala/massasuhteeseen ja erityisiin fysikaaliskemiallisiin ominaisuuksiin. Nanomittakaavassa materiaalin kemialliset, fysikaaliset ja biologiset ominaisuudet ovat joko huomattavasti parempia tai täysin erilaisia verrattuna tavanomaisiin materiaaleihin. Nanopartikkelit ja −materiaalit voidaan jakaa niiden fysikaaliskemiallisten ominaisuuksien mukaan hiileen perustuviin nanopartikkeleihin, dendrimeereihin, metalli-nanopartikkeleihin ja nanokokoisiin mineraaleihin, nanokomposiittimateriaaleihin sekä biomolekyyleihin ja muihin biomateriaaleihin."

Vesikirppu (Wikipedia)

Joensuun biologian laitoksen tutkija Kukka Tervonen  analysoi vesikirppuja, jotka saivat täyttää itseään pikkulevien ja alkueläinten lisäksi myös pallohiilellä eli nanohiukkasella nimeltä fullereeni. Se on teollisuudessa yleisesti käytössä oleva partikkeli.
(Itä-Suomen yliopisto- Nanopartikkelit)

Tervonen kertoi tutkijaryhmän havainneen, että fullereeni aiheutti yksittäiselle vesikirpulle akuuttia toksisuutta vasta suurilla altistuspitoisuuksilla. Kuitenkin jo hyvin pienille pitoisuuksille altistuessaan vesikirput täyttyivät fullereenilla. Pitkäaikaisvaikutuksista on tämän tutkijan mukaan vaikea sanoa vielä paljoakaan, mutta on jo havaintoja, että pitkään kyseiselle aineelle altistuneilla vesikirpuilla on ongelmia lisääntymisessä ja kasvussa. Koska tämä nanohiukkanen kasaantuu tehokkaasti ravintoketjun alkupäässä olevaan vesikirppuun, voidaan olettaa, että sen pitoisuudet kasvavat  ravintoketjun yläpäässä olevilla petoeläimilläkin nopeasti.

Nanohiukkasilla on suuri pinta-ala suhteessa kokoon ja se lisää niiden reaktiivisuutta. Näin ollen niitten käyttäytymistä on vaikea ennakoida niiden joutuessa kosketuksiin muitten aineitten kanssa. Nanopartikkeleitten luonteeseeen kuuluu myös se ikävä piirre, että kerran päätyessään jonnekin niitä ei saada sieltä pois.

Osa tutkijoista ei pidä nanopartikkeleita vaarallisina, kasvava joukko tutkijoista taas pitää niitä suurena uhkana ympäristön ja ihmisten terveydelle. Nanopartikkeleitten ympäristö-ja terveysvaikutuksia on katsottu parhaaksi alkaa tutkia ympäri maailmaa.

Jari Koponen toteaa kirjoituksessaan Näkymätön uhka NANOhiukkanen mm seuraavaa:

"Pahaan paikkaan, esimerkiksi aivoihin tunkeutunut nanopartikkeli voi olla piilevä aikapommi.
Aivoissa hiukkasesta saattaa muodostua keskus, joka kerää ympärilleen proteiiniplakkia. Säikeiset plakit puolestaan ovat osallisina monissa vaikeissa sairauksissa, kuten dementiaan johtavassa, parantumattomassa Alzheimerin taudissa."

 Koponen selventää lisää mahdollisia riskejä:

"Normaalisti partikkeleissa on kuitenkin epäpuhtauksia tai niihin kiinnittyneitä yhdisteitä, jotka tekevät ne hyvinkin reaktiivisiksi. Ongelmia syntyy reaktiivisten nano-hiukkasten tuottamista suurista määristä happiyhdisteitä, joita elimistön omat antioksidantit eivät pysty neutraloimaan. Hapetusmyrkytys eli oksidatiivinen stressi saattaa johtaa soluvaurioihin ja ne puolestaan keuhkotulehduksiin, verenkiertoelimistön häiriöihin ja moniin muihin vakaviin sairauksiin."

 Aiheesta lisää:
http://www.kemia-lehti.fi/pdf/kem108_nano.pdf

Piidioksidin nanopartikkeleita ( Wikipedia)

Nanohiukkasten vaikutuksista ympäristöön ja ihmisten terveyteen ei ole tarkkaa tietoa, mutta havaituista  riskeistä on ollut jo joitain vuosia tutkimustuloksia. Kuitenkin, kaikesta tästä huolimatta, rokotetehtaat ovat menneet laittamaan osaan rokotteista juurikin näitä arvaamattomia nanohiukkasia. Ja kyllä: surullisen kuuluisan, Suomessakin jaetun sikainfluenssarokotteen on kerrottu

sisältäneen nanohiukkasia, tarkemmin sanottuna nanokokoista skaleenia. Kuinkahan suurta roolia nanohiukkaset näyttelivät näissä nyt esiin tulleissa narkolepsiatapauksissa... Vaikea tietää, mutta joka tapauksessa kummastuttaa, miksi suoraan ihmisten suoneen on pitänyt mennä ruiskimaan nanaopartikkeleita, joitten vaikutusten ja käyttäytymisen myönnetään olevan hämärän peitossa.

Japani ja Kiina ovat jo joitain vuosia sitten tuoneet esille tutkimuksia, joiden mukaan nanopartikkelit voivat olla erittäin vahingollisia ihmisten terveydelle ja niitä ei näin ollen todellakaan pitäisi ympätä rokotteisiin. Ja haloo: vaikka täyttä varmuutta terveyshaitoista ei edes olisi, niin eikö jo maalaisjärjen pitäisi sanoa, että ennakoimattomasti toimivia aineita ei kannata ruiskuttaa ihmisen elimistöön.

Alla olevassa artikkelissa lisää tietoa aiheesta:

http://healthfreedoms.org/2009/09/15/nano-particles-used-in-untested-h1n...


Toivottavasti nanohiukkasten uhka terveydellemme aletaan ottaa vakavasti ja teollisuutta valvovat tahotkin alkavat reagoida. Kaikki tämä luonnoton ympärillämme alkaa olla jo liikaa. Muutoksia tarvitaan.

Valkoposkihanhien kävelyreissu Korkesaaren kallioilla Viltsun nappaamana. :)

Rokotuksista ja nosodeista

Sain hyvän kysymyksen rokotuksista ja intouduin näin kirjoittelemaan aiheesta enemmänkin. Käyskentelin tänä aamuna myös puutarhassamme ja ajattelin laittaa saman tien otoksia esiin tänne tekstini joukkoon. Rakastan niin kukkia ja monia muitakin kasveja!

 Olen ystäväpiirissäni tunnettu varsin kriittisestä suhtautumisestani koululääketieteen rokotuksiin. Annoin aikoinaan pitkin hampain tuikata kahteen vanhimpaan poikaani joitain rokotteita. Suurimmasta osasta kieltäydyimme kyllä jo silloin. Sittemmin kuopus taas ei ole saanut ainottakaan rokotusta.

Asia ei ole ollut minulle helppo, enkä koe sitä mitenkään helpoksi ja mustavalkoiseksi vieläkään. Olen lukenut rokotteiden puolesta ja vastaan satoja sivuja ja lopulta päädyin meidän perheemme tapauksessa nykyiseen kantaani.

Jokaisen vanhemman kannattaa miettiä ja perehtyä aiheeseen kunnolla ja tehdä sitten oma valintansa. Kuten viimeistään sikainfluenssarokotukset ikävine jälkiseurauksineen osoittivat, rokotuksissa on riskejä ja niitä on enemmän ja laajavaikutteisemmin kuin monet arvaavatkaan.

 Ainoa rokote, jota itse voisin harkita ottaa tätä nykyä  Suomessa oleskellessani on jäykkäkouristusrokote.  Sitäkään ei valitettavasti ainakaan Suomesta saa nykyään yksittäisvalmisteena (ainakaan viimeksi hankkimieni  tietojen mukaan) vaan ainoastaan yhdistelmärokotteena. Olen valinnut  kuitenkin ainakin tällä erää niin, etten ota tuotakaan rokotetta. Tarvittaessa osaan hoitaa homeopaattisesti oireiden, modaliteettien yms perusteella niitäkin sairauksia, joita vastaan rokotetaan. Yleensä asiainlaita kuitenkin on, että valitsi niin tai näin, niin valinnallamme on aina omat riskinsä.

Jasmikepensas on nyt parhaassa kukassaan.

Toissa talvena, kun oli suuret yleiset sikainfluenssarokotukset, minulle ja miehelleni oli ihan selvä ja helppo päätös olla ottamatta kyseistä rokotetta. Lapseni saattoivat olla koulussaan ainoita, jotka eivät ottaneet kyseistä piikkiiä, mutta ei se meitä stressannut. Erilaisia influenssoja on muutenkin jatkuvasti liikkeellä ja mielestäni on tärkeää vahvistaa omaa immuniteettiaan mm ravinnetihellä, luonnollisella, kasvisvoittoisella ravinnolla ja liikunnalla. Myös klassisen homeopatian periaatteiden mukainen rakennehoito vahvistaa ihmistä kestämään hyvin vastaantulevia mahdollisia infektiotautejakin.

Jos joku infektiotauti ei ole kovin voimakas, sitä ei edes usein kannata hoitaakaan homeopaattisesti. (erityisesti, jos on meniossa syvällisempi hoito krooniseen tilaan.) Mikäli tauti taas iskee lujana tai tuntuu pitkittyvän, kannattaa usein turvautua homeopaattiseen akuuttihoitoon.

Itse sairastin toissatalvena sikainfluenssan ja olo oli sellainen, että teki mieli hoitaa itseäni homeopaattisesti. Sainkin helpotusta sopivista valitsemistani oireenmukaisista homeopaattisista aineista ja tauti menikin sitten ohi ilman kummempia ongelmia. Minullahan on kotona laaja homeopaattinen lääkeainevalikoima (yli 150 purkkia), joten sopiva aine on yleensä nopeasti käsillä. Etsin myös hoitamilleni ihmisille tarvittaessa sopivan lääkeaineen akuuttiin ongelmaan mihin kellon aikaan hyvänsä ... myös siihen sikainfluenssaan. Joskus on tullutkin soittoja yölläkin.

Mustialan ruusulla on aivan hurmaava tuoksu.

Myöhemmin, kun löytyi yhteys sikainfluenssarokotteen ja narkolepsian välillä olin pahoilla mielin sairastuneitten lasten puolesta, mutten erityisemmin yllättynyt. Klassisen homeopaattisen näkemyksenkin mukaan rokotteet voivat häiritä pahasti ihmisen elinvoimaa ja altistaa monille sairauden tiloille.

Omenapuumme on saanut hauskan seuralaisen. Mustialan ruusu kiipeilee puun runkoon tukeutuen yli kahden metrin korkeuteen. Se on näköjään halunnut kokeilla köynnösmäisiä ominaisuuksiaan, vaikka pensas yleensä onkin. :)

Jotkut luonnonmukaisia hoitoja mm homeopatiaa käyttävät ihmiset pitävät kuitenkin liian riskialttiina olla ottamatta suositeltuja rokotuksia. Miten he sitten voisivat toimia mahdollisten haittavaikutusten ilmetessä?

Joskus rokotteet laukaisevat todellakin jonkun selvän sairauden tai muuntavat elimistön toimintoja muuten epäsuotuisaan suuntaan. Jos rokote jättää selvän negatiivisen ja pysyvän vaikutuksen elimistöön puhutaan rokotemiasmasta. Välillä kokonaiskuva viittaa tavallisimpiin homeopaattisiin aineisiin, mutta toisinaan parantamiseen tarvitaan rokoteaineesta tehtyä nosodia, jolla rokotemiasma voidaan poistaa.

Olen ihan hullaantunut moninaisiin kestäviin ja korkeisiin pensasruusuihin, joista kukkii pihallamme pitkin kesää.

Nosodit


Nosodit ovat homeopatiassa käytettyjä lääkeaineita, jotka ovat peräisin tartuntatautien aiheuttajista tai eritteistä. Nosodeja valmistetaan myös terveistä tai sairaista kudoksista, tällöin niitä nimitetään sarkodeiksi.

Homeopaattisen nosodihoitamisen yksi tärkeä osa-alue on perimänosodeilla hoitaminen. Usein vakaville, syville infektioille tms altistuminen on aiheuttanut perinnöllisen tilan, joka voi aiheuttaa seuraaville sukupolville kroonisia sairauksia. (Huom, miten hyvin ajatus sopii yhteen uusimpien epigeneettisten löytöjen kanssa)

Perimänosodeilla on omat karakteristiset ja kliinisesti vahvistetut modaliteettinsa, tuntemuksensa ja mielen oireensa kuten muillekin aineilla.  Jos muu hyvin valittu homeopaattinen aine ei toimi, vaikutus on ollut epätyydyttävä tai oirekokonaisuus jo alkujaan viittaa selvästi johonkin perimänosodiin (esim medorrhinum, syphilinum, psorinum, tuberculinum tai carcinosin), niin kannattaa ottaa esille nouseva perimänosodi käyttöön. Mikäli suvussa vielä tiedetään olleen kyseessä olevaa sairautta, josta vaivat vaikuttavat juontuvan, valinta on vielä helpompi. Ainahan nämä menneitten polvien sairaudet eivät kuitenkaan ole tiedossa, mutta merkit niistä näkyvät usein seuraavien sukupolvien terveydentilassa. Joskus jo perimänosodin käyttö  riittää toivottuun lopputulokseen, mutta useinmiten tila etenee niin, että tarvitaan vielä muitakin taas uuteen muuntuneeseen tilaan sopivia aineita ennen hyvän lopputuloksen saavuttamista.

On olemassa monista muistakin tartuntataudeista peräisin olevia nosodeita, joita on käytetty tarvittaessa menestyksekkäästi tartuntatautien vakavissa jälkiseurauksissa.

Pajuangervon marjapuuronpunaista kukintaa. Pensas on tosi reipas leviämään ja kestävä kuin mikä.

Rokotenosodit


Koululääketieteen rokoteaineista valmistettuja nosodeita kutsutaan rokotenosodeiksi. Niitä käytetään, jos rokotusten seurauksena ilmaantuu sairaudenoireita, joiden hoitovaste tavallisiin homeopaattisiin aineisiin on kehno.

Koululääketieteen rokotusten seuraukset voidaan luokitella välittömästi seuranneisiin ongelmiin ja kroonisiin vaivoihin. Ensimmäiset ovat esim paikallisia ärsytysreaktioita, itkuisuutta ja kuumeilua. Ne pystytään yleensä hoitamaan tavallisilla homeopaattisilla lääkkeillä oirekuvan mukaisesti.

Rokotemiasmaksi kutsutaan reaktioita, jotka jäävät pitempikestoisiksi tai/ ja tulevat yleensä vasta pitemmän ajan kuluttua. Elimistö muodostaa tällöin rokotteen vaikutuksesta kroonisen sairaudentilan.  Välillä tavanomaiset homeopaattiset lääkeaineet auttavat. Toisinaan taas huomataan, että rokotenosodi on tarpeen. Tällöin kyseessä on ns. sequelae-suhde. Esimerkiksi joskus kroonisen migreenin taustalta on löytynyt aiempi BCG-rokote. Kun todennäköisen sequlae-yhteyden takia on annettu BCG-nosodia korkessa potenssissa niin vakava päänsärkyvaiva on loppunut. (ZKH 43 (i999), s15) Vastaavia kokemuksia on runsaasti.

Mikäli siis olet itse tai joku läheisesi on sairastunut jonkun rokotuksen jälkeen, niin kannattaa harkita tasokkaalle klassiselle homeopaatille menoa. Kannattaa kyllä usein muutenkin! :)

Nosodit "homeopaattisina rokotteina"


Jo aikoinaan homeopatian perustaja Hahnemann suositteli tuhkarokkoepidemian riehuessa aivan lähipiirissä  Belladonnan (jonka laajaan oirekuvaan sisältyvät myös tuhkarokon tapaiset oireet) ennaltaehkäisevää käyttöönottoa.

Nosodeita on käytetty myös erilaisten tartuntatautien ennaltaehkäisyssä muutenkin. Esim C.M. Boger kertoi, miten rokottamattomat ihmiset, jotka nauttivat homeopaattista Variolinum isorokkonosodia pystyivät hoitamaan isorokkopotilaita ja asumaan heidän kanssaan saamatta tartuntaa.( C.M.  Borger: Vorlesungen uber Materia medica )

Ukonkellojen ja Valamon ruusujen sävyt sointuvat mielestäni kauniisti yhteen.

Nykyäänkin on paljon ihmisiä, jotka ovat halunneet alkaa "rokotuttaa" itseään tai lapsiaan homeopaattisesti sellaisiakin sairauksia vastaan, jotka eivät jyllää jo ihan lähipiirissä. Tämä ajatus jakaa homeopaattien näkemykset. ( onhan niitä paljon muitakin, jotka jakavat kyllä.)

Taustalla mustaherukan lehtiä, joista saa ihanan tuoksuisia aromikkaita juomia.

Klassisen homeopatian perusajatuksiin kuuluu hoitaa yleensä potilaan sen hetkistä tilaa vastaavalla homeopaattisella lääkeaineella, jolloin tapahtuu parantava " resonanssi-ilmiö". Se miten aineet, jotka eivät oikein täsmää sen hetkiseen tilaan pitemmän päälle vaikuttavat, on epäselvempää ja vähemmän tutkittu asia. ( Jos aineen ja niitä ottavan ihmisen värähtelytaajuudet ovat hyvin kaukana toisistaan, aina aineet eivät vaikuta ilmeisesti juuri mitenkään. Jotkut homeopaatit ovat myös sitä mieltä, että täsmäämättömien, mutta jossain määrin tilaa muistuttavien ja varsinkin useampien lääkeaineiden anto on voinut sekoittaa hoidettavan lääkeainekuvaa ja vaikuttaa näin epäsuotuisasti henkilön kokonaisterveyteen ja elinvoimaisuuteen.Toisaalta tehdäänhän myös homeopaattisia lääkeainekokeiluja, jotka saavat terveille koehenkilöille tietyksi ajaksi kokeiltavan aineen oirekuvaa päälle.  )  Minulla on tarkoitus palata tähänkin aiheeseen vielä tarkemmin myöhemmissä kirjoituksissani.

Ukonkello on levinnyt pikku hiljaa laajoiksi kasvustoiksi kirsikkapuiden, ruusupensaiden ja herukoiden seuraan.

Klassinen homeopaatti, alan opettaja ja lääketieteen tohtori Andreas Wegener kirjoittaa nosodeista infektioprofylaksina eli "homeopaattisina rokotteina" seuraavaa: "Positiivisista kokemuksista huolimatta nosodien käyttö infektioprofylaksina on syytä rajoittaa erityisiin hätätapauksiin (ja jättää aihe tulevaisuuden homeopatian tutkimukselle). Sitä ei voi nykyisin suositella lainkaan luotettavana metodina."

Itse olen tässä asiassa aika lailla Andreas Wegenerin linjoilla. Pääasiassa hoidan siis aina potilaan kulloistakin  tilaa klassisen homeopatian periaaatteiden mukaisesti.  Kun elimistö näin vahvistuu ja ihmisen elinvoimaisuus kasvaa, elimistö kestää paremmin mahdolliset infektiotkin, joita taas voin hoitaa tarvittaessa aina kulloiseenkin tilaan sopivalla akuuttihoidolla. Joissain erikoistapauksissa, kuten yllä mainittu, olen ajatellut nykyään voivani turvautua homeopatian profylaktiseen käyttöön.

Vastavärien hohtoa.

Tämä rokotusasia, oli kyse sitten koululääketieteen rokotuksista tai homeopaattisista "rokotuksista" on mielestäni yksi kaikkein haastavimpia asioita, joihin ottaa kantaa ja joista tehdä päätöksensä.

Niinpä nytkin kerroin vain mihin tulokseen asian suhteen olen kovan miettimisen jälkeen tällä erää itse päätynyt ja kantani voi tulevaisuudessa vielä muuttuakin. Ymmärrän, että jokaisen tulee tehdä omat ratkaisunsa ja useilla ne ovat eri ratkaisut kuin omani.

Onneksi on kuitenkin niin, että terveysongelmiin voi yleensä saada huomattavaa apua klassisesta homeopatiasta. Näin on sekä infektiotaudeissa, kroonisissa vaivoissa että mahdollisten rokotteiden jälkiseuraamusten hoidossa. Kuitenkin kannattaa miettiä tarkaan ja perustellusti kantansa myös rokotteisiin. Ja jos ottaa yleensä rokotteita, niin mitä ja miksi.

 Pelkästään virallisiin suosituksiin turvautuminen ei minusta ole lainkaan hyvä asia... oli sitten kyseessä virallisten suositusten mukaiset lautasmallit ja muut ravitsemusnäkemykset, viranomaisten näkemykset lisäaineitten tai kasvinsuojelumyrkkyjen turvallisuudesta tai sitten nämä virallisest rokotussuositukset ( kuten sikainfluenssarokottelu osoitti.)

 Kännykän käytön turvallisuudestakin annettiin pitkään kovin harhaanjohtava kuva. Nyt asia on onneksi muuttumassa sentään pikkuhiljaa ( WHO:n ja Euroopan neuvoston kannanotot ionisoimattoman, langattomissa laitteissa esiintyvän säteilyn  haitoista ja riskeistä)...

Kaikissa asioissa, myös tässä rokotusasiassa, oman järjen käyttö ja asioihin kunnolla perehtyminen on tärkeää!

Kestävää pionikantaa Relletistä. Kun osa pioneista on aurinkoisella paikalla ja osa vähän varjoisemmalla, kukinnasta saa nauttia pitempään. Ylemmässä kuvassa arovuokko pionin seuralaisena, tässä kuvassa vielä akileijankin sineä.

Lähteet: Samuel Hahnemann: Parantamistaidon Organon,
Thomas Genneper, Andreas Wegener (toim): Homeopatian oppikirja,
George Vithoulkasin teokset