Aurinkoa!

Ihanaa, kameranjohto löytyi! Kun ollaan hiukkasen hajamielisiä, saadaan usein iloita löytymisistä! ;)  Muu perhe vielä nukkuu ja aattelin laitella tänään esille niitä aurinkoasioita, joihin jo eilen viittasin.

Tässäpä siis vinkkejä siitä kuinka saada auringonvalon hyödyt, mutta välttää palaminen:

On tärkeää, että D-vitamiinitasot ovat jo ennalta hyvällä tasolla. Suomessa kannattaa tätä vitamiinia ottaa myös ihan purkistakin. Talvi on pitkä ja pimeä kuten tiedämme.

Kaikelta säteilyltä suojautumisessa A ja O on maadotus! Luonnonmukaisinta maadotusta on lähteä paljasjalkaisena kesänurmikoille, jos tilanne niin sallii! Ja miksei usein sallisi! :)

Kannattaa syödä erittäin ravinnetiheää ruokaa!
Ravinteikkaan ruuan  antioksidantit suojaavat myös ihoamme!

Olli Posti suosittelee erityisesti seuraavia: luomulaatuiset gojimarjat, Rajakylän ihmeresepti eli: Pellavaöljy luomuna ja tummassa lasipurkissa, Bee Pollen (siitepölyvalmiste), mieluiten Cocovi tai Mesiniitty ja Spirulina,  mieluiten Azteca tai Puhdistamo
Sheavoi eli Karitevoi: Joihinkin tilanteisiin nämä hifeimmät sankarit ovat tehneet ihan värillisiäkin suojajuttuja. Esim voi  sävellellä vaikkapa Kaakaovoi-propolis-spirulinavoiteita. Silloin painellaan biitsillä ehkäpä hieman vihreänä...Asennetta! :D

 Jos taas erityisesti silmien kuntoa haluaa ajatella, kannattaa suosia mustikoita ja Udo's DHA oilia. Laadukkaat rasvahapot ovat tärkeitä!

Olli on tehnyt mainion videon hyvinvoinnista sopusoinnussa auringon ja luonnon kanssa! Se löytyy ainakin Nutrix Insiders-blogista ja myös miehen Facebook-seinällä voi  nauttia kyseisen videon annista.

Löysin Liekeissä-bloggarilta ja Shasamieheltä Pessi Peuralta hienon videon kesältä -10. Siinä Pessi duunailee omaa aurinkovoidettaan taitavin ottein .Kiintoisaa!

Ravinnerikkaan ruuan ja laatutietoisuuden puolestapuhuja Jaakko Halmetoja mainitsi Luomuttajissa  jo joitain vuosia sitten seuraavaa : " Karotenoideista semmonen kun astaxantiini on aika hc-kamaa sisäiseen aurinkosuojaan..."

Inspiroiduinkin kokoamaan tähän vielä pienen koosteen karotenoideista:

Karotenoideilla on antioksidatiivisia eli hapettumista estäviä ominaisuuksia eli ne torjuvat reaktiivisten happiyhdisteiden pommitusta.

Näitä taas syntyy sivutuotteena aineenvaihdunnassa ja niiden pommitus vaurioittaa soluja, proteiineja ja jopa  perimää. Tällaisten aineiden ylijäämä johtaa elimistön hapettumisreaktioihin.. Esimerkiksi raudan ruostumisessa ja rasvan härskiintymisessä  on kyse samankaltaisesta hapettumisprosessista. Karotenoidit  ovat siis elimistön hapettumisen estäjiä eli antioksidantteja

Luonnosta on tunnistettu yli 600 eri karotenoidia. Melko tavallisenkin ruokavalion on sanottu sisältävän noin 40 eri karotenoidia. Etupäässä ne saadaan hedelmistä, vihanneksista, kalasta sekä äyriäisistä. Karotenoidit jaetaan kahteen pääryhmään: karoteeneihin ja ksantofylleihin. Ksantofyllien luokasta löytyvät antioksidantit: astaksantaani, luteiini ja zeaksantiini.

Karotenoidit ovat punaisia, oransseja ja keltaisia väripigmenttejä, joita on hedelmissä, kukissa ja lehdissä, mutta myös esim joissakin kaloissa ja äyriäisissä. Esimerkkejä karotenoideihin kuuluvista väripigmenteistä ovat porkkanoiden, appelsiinien ja mandariinien oranssi sekä paprikan ja tomaatin punainen väri sekä  lohen vaaleanpunertava sävy. Karotenoidit voivat muuntua elimistössä myös A-vitamiiniksi, joka tekee hyvää mm silmille.

Valtamerellisessä ravintoketjussa astaksantiinia tuottavat mikrolevät, joista ravintoketjussa ylempänä olevat äyriäiset ja lohensukuiset kalat saavat punaisen värinsä .Villinä elävän kalan, kuten taimenen ja lohen punainen väri on siis peräisin astaksantiinista, jota niihin on kertynyt leväravinnosta.

Mm Haematococcus pluvialis-levä  kehittää astaksantiinia, kun siihen kohdistuu rasitusta, kuten kova auringonpaiste tai vaikkapa ravinnon puute.

Astaksantiini pystyy neutralisoiman  erilaisia reaktiivisia happiyhdisteitä kehossa ja estämään näin solujen vaurioittumista. Lisäksi astaksantiinin, kuten muittenkin ksantofyllen kerrotaan pystyvän sieppaamaan energian vahingollista ylijäämää ja poistamaan sen lämpönä.

Itse en ole koskaan jostain syystä tuntenut vetoa aurinkolaseihin. Se ei ole tahtiani kuitenkaan tuntunut haitaavan. Joillain muilla asia voi olla toisin.  Useilta luonnollisen elämäntyylin kannattajilta on tullut kuitenkin seuraavaa viestiä:

Yksi aurinkolasien ongelma on, että ne huijaavat kehoamme luulemaan, että ympäristössämme ei esiinny UV-säteilyä, vaikka sitä siis oikeasti olisi runsaastikin. Tämän seurauksena aivot lähettävät keholle signaalin, että ympäristössä on vain vähän valoa ja näin ollen elimistö vähentää melaniinin tuotantoa iholla ja täten palamisriski on suurempi. 

Hmm...kuulostaa sinänsä aika loogiselta ainakin minun korviini.

Kannattaa myös muistaa, että tarvitsemme auringonsäteitä, jotta ihomme voisi valmistaa meille tuota niin tärkeää D-vitamiinia. Elimistömme janoaa aurinkoa ja valoa ...ja nyt sitä saa!  

Kiitokset Vilille tämän kevään kukkakuvista, jotka ovat blogista Viltsun filmirulla. ♥