Varmaan muistammekin hyvin, että Energia on Massa kertaa Valonnopeuden neliö. Eli kaikki aine on oikeastaan energiaa toisessa muodossa. Tämä on hyvä pitää mielessä, koska helposti, kun aletaan puhua energiakentistä monelle voi tulla mielleyhtymä, että nyt sitten siirryttiinkin suoraan hihhulointiosastolle. Mutta eipäs heitetä heti kirvestä kaivoon... näin voisi menettää jotain varsin hyödyllistä. Jos on jo tutustunut nykyfysiikan tutkimuskenttään, niin homeopatian käsitemaailma ei ehkä enää tunnukaan niin kaukaa haetulta. Homeopatiassa on loogisuutta, se nojautuu luonnonlakeihin...paranemisen lainalaisuuksiin, jotka on löydetty empiirisesti jo kauan ennen kuin kvanttifysiikka oli vielä edes lapsenkengissään.
Ihmisen pitää elossa, elävänä olentona elämänvoima. Kun elävä olento voi hyvin, hänen elämänvoimansa, jota myös yksilölliseksi energiakentäksi on kuvailtu, virtaa ja toimii tasapainoisesti ja voimakkaasti. Maailman ensimmäisen varsinaisen homeopaatin Samuel Hahnemannin mukaan ihmisen sairastuessa häiriintyy elämänvoima, joka on läsnä kaikkialla hänessä. Kenenkään ihmisen elämänvoima ei virtaa täysin täydellisesti. Mutta kun ihmisen energiakenttä toimii riittävän voimakkaasti ja tasapainoisesti, ihminen voi kokea itsensä terveeksi ja hyvinvoivaksi.
Kuitenkin, koska me ihmiset olemme epätäydellisiä, asia on kuten klassinen homeopaatti Rajan Sankaran on todennut: "A good homeopath learns how to perceive disease as continually evolving process which begins in the womb and, unless arrested and cured, ends in the tomb. There are many measures to palliate and ease the patient, but the progress of the disease continues unless it is treated on homeopathic principles."
Eli hyvä homeopaatti oppii hahmottamaan sairauden jatkuvasti kehittyvänä prosessina, joka alkaa jo kohdussa, ja ellei sitä onnistuta rajoittamaan ja parantamaan, se päättyy hautaan. On monia toimenpiteitä, joilla voi lieventää ja helpottaa potilaan tilaa, mutta taudin eteneminen jatkuu, ellei sitä ole hoidettu homeopaattisten periaatteiden mukaan.
Homeopaattisten lainalaisuuksien mukaisella hoidolla voidaan elinvoimaa vahvistaa niin, että eliniän odote voi parhaassa tapauksessa pidentyä huomattavasti. Myös laadukas akupunktio voi vaikuttaa suoraan elinvoimaa vahvistavasti ja tasapainottavasti. Jotkin muutkin hoitotavat voivat onnistua (joskus jopa sattumalta) toimimaan "Samanlainen parantaa samanlaisen" -periaatteen mukaisesti ja vaikuttaa oikein ja syvällisesti , suoraan elinvoiman suuntaan toimien ja sitä vahvistaen. Esimerkkinä on tuotu esille mm se miten hämmähäkkikammosta suuresti kärsivää on terapiassa kannustettu pikku hiljaa kohtaamaan pelkonsa ja lopulta jopa koskemaan hämähäkkiin. Samankaltaisen tilanteen, joka on aiemmin laukaissut fobian, kohtaaminen voi usein auttaa vapautumaan fobiasta.( Tosin jo homeopaattisella hoidollakin pelkästään on ajan myötä monista fobioistakin päästy.)
Perinteinen virhe on ollut hoitaa oireita vastakkaisella, vastakohdilla ja tukahduttaa näin oireet. Tätä on ollut ja on sekä koululääketieteen että ns. luontaishoitojen alueella. Tukahduttavalla tyylillä oireet voivat kyllä lievittyäkin, ainakin joksikin aikaa, mutta todellisuudessa sairaudentila jatkaa kehittymistään ja kulkuaan vähintäänkin pinnan alla ja häiriintynyt tila antaa kuulua kyllä vielä itsestään. Oireilu voi vain siirtyä toisaalle, esim jos ihottuma tukahdutetaan, niin pian tuleekin astmaoireilua ja jatkuva tulehduskierre tai reumaattisten kipujen hoito tukahduttamistyyliin heikentää elämänvoimaa ja oireilu siirtyykin vaikkapa sydämeen.
Ihmisen elämänvoiman vahvuus on riippuvainen ensinnäkin lähtökohdista eli esim jo siitäkin, mikä oli vanhempien terveydentila hedelmöityshetkellä. Jos asiaa ajatellaan ihan materian ja kemian tasolla, niin epigenetiikan alueen tutkimuksissa on jo havaittu, että DNA muuttuu elämämme aikana. Ravinto, ympäristö ja henkiset kokemukset siirtävät vaikutuksensa yksilöihin ja jälkikasvuun jopa monessa polvessa. Aiemmin ajateltiin, että hedelmöityksessä saatu perimä säilyy samanlaisena koko elämän läpi. Kuitenkin vain osa DNA:sta on geenejä, suurin osa on epigeenejä, joiden vaikutuksesta geenit aktivoituvat tai vaimentuvat,
Tutkijoiden mukaan ravinnon ja ympäristötekijöiden lisäksi myös tunteet jättävät jälkensä perimään.Ja näin esi-vanhempiemme syömä ruoka ja kokema stressi voivat hypätä tai kulkea yli sukupolvien ja näkyä esim juuri lastenlasten terveydessä ja eliniän odotteessa. Epigenetiikka tutkii asiaa kemian tasolla. Tämä tematiikka ei ole ollut kovin pitkään vielä tiedossa, mutta sitäkin innokkaamman tutkinnan alla nykyään.
Homeopatia ei toimi varsinaisesti kemiallisella tasolla vaan kyse on tapahtumista energiatasolla, havainnoidaan asioita, jotka kertovat muutoksista ihmisten elämänvoimassa.
Homeopaatit tajusivat jo joitain vuosisatoja sitten, että esivanhempiemme elämäntavat ja heidän kokemansa raskaat järkytykset ja terveysongelmat ym muokkasivat heidät tiettyyn tilaan, joka ilmenee ei vain kemiallisella, materian tasolla vaan myös energeettisellä, elämänvoiman tasolla.
Lapsen elinvoiman vahvuus ja terveydentila ovat yleensä noin keskiarvo vanhempien omaamasta elinvoimatasosta hedelmöityshetkellä. Tietenkin esimvanhempien aikaisempi tai äidin raskauden aikainen ravitsemus, saasteet, vanhempien tai sikiön kemikaali- tai säteilyaltistus ym vaikuttavat myös tulevan lapsen terveyden tilaan. Mutta yleisesti ottaen, jos vanhempien energiakentät ovat vahvat ja tasapainoisessa tilassa, ne pystyvät ohjaamaan materiatason eli solujenkin toimintaa ja jakautumista parhaalla mahdollisella tavalla. Sen sijaan häiriöt energiakentässä aiheuttavat lopulta häiriöitä myös solutasolla. Näin sekä ihmisen omassa elimistössä että tulevan jälkeläisen kehittyvässä elimistössä.
Aiemmissa bloggauksissani olen kertonut, miten homeopatiassa päädyttiin löytämään seuraava luonnonlaki: "Aine, joka synnytää terveessä henkilössä tiettyjä oireita, parantaa nuo samat oireet sairaassa." Koska kaikilla aineilla on juuri niille ominainen elektromagneettinen kenttä, homeopaatin on pyrittävä löytämään aine, jonka "värähtelynopeus" vastaa mahdollisimman tarkkaan sairastuneen potilaan tilaa, tämän yksilöllistä värähtelynopeutta. Kun ne sopivat yhteen tapahtuu "resonanssi-ilmiö", jota on verrattu siihen miten äänirauta voi stimuloida toisen samalla värähtelynopeudella olevan värähtelyjä. Näin myös sopivan homeopaattisen lääkeaineen sanotaan vahvistavan potilaan oman elektromagneettisen kentän eli elämänvoiman värähtelyä. Siihen miten oikea aine löytyy palaan tarkemmin tulevissa kirjoituksissani.
Tiivistetysti joitakin paranemisen lainalaisuuksia, joitten on havaittu empiirisesti toimivan:
- Paraneminen saadaan aikaan ottamalla huomioon luonnossa ilmenevät paranemislait.
-Ihmiset ovat sairastuneessa tilassa. On ennemminkin sairaita ihmisiä kuin erillisiä sairauksia, niinpä ihmisiä tulee hoitaa kokonaisuuksina.
-Sairaudentila on luonteeltaan dynaaminen, siksi todellisen parantumisen on myös tapahduttava dynaamisella, energeettisellä tasolla.
-Potilas tarvitsee vain yhtä ainoaa homeopaattista lääkeainetta kussakin sairaustilansa vaiheessa. Ellei tuota lääkettä löydetä, parhaimmillaan voidaan vain lieventää tilapäisesti oloa, mutta syvemmällä tasolla sairaustilan eteneminen jatkuu eikä todellista paranemista tapahdu.
-Samankaltainen parantaa samankaltaisen: Potilas paranee vain, jos hänelle annetaan lääkettä, joka aiheuttaa terveessä elimistössä samanlaisia oireita ja tunnusomaisia ilmiöitä kuin potilaan tilalle on tyypillisintä.
-Sairaus ei ole koskaan vain jonkun tietyn elimen heikkoutta, vaan ennen kaikkea sen elämänvoiman häiriintymistä, joka vastaa koko organismin toiminnasta.
-Lääke ei voi saavuttaa elämänvoimaa ja vaikuttaa suoranaisesti siihen ellei se ole dynaamisessa, energisoidussa tilassa.
-Oireet voivat usein pahentua tilapäisesti, kun oikea lääke on otettu.Akuuteissa sairaudentiloissa paheneminen ei ole usein edes huomattavissa, mutta kroonisissa sairaudentiloissa voi olla rajuakin
elimistön kuohuntaa, joskus puhutaan "paranemiskriisistä."Se ei ole kuitenkaan välttämätöntä.
-Jos potilaan elinvoima on heikko, niin usein elimistö kykenee tuottamaan paranemiskriisin vasta, kun elimistö on ensin jonkun verran vahvistunut.
Paranemisen kulun suunta:
Paraneminen kulkee pääsääntöisesti:
-Kehon keskiosista sen ääriosia kohti.
-Liikkuu ylhäältä alaspäin
-Siirtyy tärkeämmistä elimistä vähemmän tärkeisiin
-Sairaudentilat ja vaivat häviävät päinvastaisessa järjestyksessä kuin niiden ilmaantumisjärjestys on ollut - ensiksi tulleet vaivat siis häviävät viimeiseksi.
( Tästä R.Sankaran kirjoittaa:" Sometimes in the course of homeopathic treatment, the history of past illness appears briefly in the reverse order, like a film been played backwards. When this happens, we know that not only the present, but also its cause in the past has been treated and the future is secure.")
On kiinnostavaa, että jo ennen homeopatian varsinaista syntymää oman aikansa kuuluisin parantaja Hippokrates oli osannut kuvailla paranemisen lainalaisuuksia jo seuraavasti: "Jos potilas kärsii sydänvaivasta (angina pectoriksesta), turvotuksen ja ja punoituksen ilmaantuminen rintaan on hyvä merkki, sillä se osoittaa sairauden siirtyvän ääriosia kohti."
Suunta ylhäältä alaspäin tulee kysymykseen usein lähinnä iho-oireissa.Parantumisen edetessä oireiden siirtymisessä esim aivoista keuhkoihin on kyseessä alaspäin siirtymisen lisäksi myös myös siirtyminen tärkeämmästä elimestä vähemmän tärkeään suuntaan. Oireiden häviäminen päinvastaisessa järjestyksessä tarkoittaa sitä, että uudemmat vaivat häviävät ja vanhemmat vaivat tulevat siis aikajärjestyksessä taaksepäin kelaten yleensä edes jossain määrin esiin, joskus hyvin selkeästikin.
Olen ihan omakohtaisestkini pystynyt seuraamaan sitä, miten nämä lait todellakin toimivat käytännössä. Se on hyvin ihmeellistä ja vaikuttavaa seurattavaa. Kun elimistö saa sopivan impulssin parantumisprosessi lähtee selkeään toimintaan. On jännittävää seurata, mitä kaikkea tapahtuu, kun ihmisen energiakenttä voimistuu ja tasapainottuu. Elimistö alkaa itse parantaa itseään siinä järjestyksessä, mikä sille on suotuisinta ja oleellisinta.
Klassinen homeopaatti ei yritä hoitaa joitain tiettyjä elimiä tai vain elimistön osa-alueita kuten maksaa tai suolistoa tms. Aidon homeopaatin pitää olla tarkka ja huolellinen, jotta hän pystyy lukemaan, mitä elimistö itse kertoo. Homeopaatin pitää vain löytää, mikä tila on kulloinkin kyseessä. Onko potilas Phosphorus-, Sepia- vaiko esim Lachesis-tilassa. Ja, kun tuo oikea tila löytyy ja potilas saa juuri oikean aineen, joka antaa tarvittavan informaatiosykäyksen energiatasolla, paraneminen lähtee käyntiin. Ja elimistö osaa energiakenttänsä tasapainottumisen myötä hoitaa työnsä ja vieläpä parhaassa mahdollisessa järjestyksessä. Homeopaatti on oikeastaan kuin salapoliisi, jonka tehtävänä on kulloinkin löytää juuri potilaan oikea tila ja näin ollen juuri se lääke, joka pystyisi terveelle aiheuttamaan siis vastaavan tilan. Koska :samankaltainen parantaa samankaltaisen, kuten muistamme.
Tarkoituksenani on kertoa blogissani tulevaisuudessa myös käytännön esimerkkejä siitä, miten homeopatia on toiminut juuri näitten parantumisen luonnonlakien mukaisesti.
Lopuksi laitan esille näkemyksen siitä, millaiseksi J. K. von Fimmelsberg kuvailee hyvän homeopaatin työskentelyä: (Tässä tapauksessa R. Sankaran) "... What I like most in the books are his cases, how he arrives at the solution, his intellectual work, his detective-like way, and his phenomenal knowledge of his repertories. All this together is the true classical way, as Hahnemann gave it to us. There is no place for routine, for laziness, for fixed ideas. Needed are open mind, sharp intellectual thinking, very acute sense of observation - and a good memory. As long as Homeopathy is paractised this way, a golden future is assured."
Lähteitä: R.Sankaran: The spirit of Homeopathy, Hahnemann: Parantamistaidon Organon , G.Vithoulkas: Homeopatia tulevaisuuden lääketiede
Kuvat ovat blogista Viltsun filmirulla. Kiitos Viltsu! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti