Täällä internetin ihmemaailmassa olen törmännyt mahtaviin asioihin, innostaviin juttuihin, kiinnostaviin ajatuksiin... mutta välillä hyvään ja tervehdyttävään liittyy myös ajattelumalleja, jotka tuntuvat varsin vierailta.
Minusta on hyvä kehittää sietokykyä toisenlaisia asenteita ja ajatuksia kohtaan kuin mitä itse pitää kaikkein parhaina ja totuudellisina. Ja eritoten, vaikkei kaikesta olisikaan samaa mieltä on mahtava asia, jos haluaa ja pystyy tuntemaan välittämistä, jopa rakkautta monenlaisia ihmisiä kohtaan, vaikkeivät kaikki heidän ajatuksensa tai tekonsa miellyttäisikään. Ja aika ajoinhan meidän kaikkien on hyvä punnita ajatuksiamme ja arvojamme. Joskus voimme yllättäen jollain osa-alueella tullakin toisiin ajatuksiin, päätyä muuttamaan jopa vankoiksi luulemiamme ajattelumalleja.
Olen innostunut ravinnerikkaista ruuista ja terveellisestä, luonnonmukaisesta elämästä. Valitsen aina mieluummin ennaltaehkäisyn terveellisin elämäntavoin ja tarpeen tullen luonnolliset hoitomuodot kuin lääketehtaiden antibiootit ym teollisuuden tuottamat vahvat kemialliset tropit. Yhä useammat tekevät ilokseni näin. Mutta on joitain ajatustyylejä, jotka ovat monia samoja asioita ihannoivien ihmisten keskuudessa melko yleisiä ja joista itse en lainkaan innostu.
Seuraavaksi pieni kokoelma asioista, joista olen eriävällä kannalla kuin monet, jotka kirjoittavat sinänsä ihania terveysjuttuja liittäen teksteihinsä kuitenkin usein kaukoidän filosofioitten ja uskontojen vaikutteita, jotka ilmenevät muuntuneina eri gurujen opetuksissa :
Yksi melko yleinen ajattelumalli on: " Ihminen on täydellinen ja jumaluus on persoonaton ja löydettävissä ihmisestä itsestään ja maailmankaikkeudesta."
Ajattelen:
Ei ole olemassa muuta aitoa jumaluutta kuin yksi tosi Jumala, joka on todellinen persoona, kaikkivaltias ja Luoja, tekijämme. Ihminen tehtiin kyllä Jumalan kuvaksi, joten meissä on Hänen ominaisuuksiaan heijastavia piirteitä. Tänä aikana emme kuitenkaan ole täydellisiä kuten Luojamme on, joten emme heijasta täydellisesti myöskään Hänen mahtavia ominaisuuksiaan, mm rakkautta, viisautta ja voimaa. Voimme kuitenkin heijastaa näitäkin ominaisuuksia, vaikkemme siis täydellisesti. (Minkä voi havaita, kun tarkkailee maailmaa. )
Monet ajattelevat, että korkein päämäärä on kehittää itseään henkisenä ja spirituaalisena olentona ja lopulta kehityttyään tarpeeksi, päästyään ns irti egosta tms , muuttua henkistyneeksi olennoksi ja sulautua lopulta kaikkeuteen, päätyä nirvanaan tms.
Ajattelen:
Ihmisen luonnollisin olotila ja päämäärä on päästä läheiseen yhteyteen kaikkeuden mahtavimman Persoonan eli Luojamme kanssa. Luonnollisena päämääränä ja halunaan palvoa ja rakastaa Häntä ja rakastaa myös toisia ihmisiä sekä itseään. Tarkoitus on elää sopusointuisaa, innostavaa elämää kukin itsenäisinä persoonina ja lopulta jopa täydellisinä ja ikuisesti. Ihmistä ei luotu elämään riippumattomana Luojastaan vaan läheisessä suhteessa Häneen ja tarkoituksena saada myös jatkuvasti rakkautta ja ohjausta Luojaltaan. Tekijämme tietää, miten hänen luomuksensa voivat parhaiten ja ovat onnellisimpia, ei vain nyt vaan myös ikuisesti. Todisteita siitä, että on olemassa Luoja olen koonnut kirjoitukseeni Onko maailmankaikkeudella älyllistä suunnittelijaa.
Monet ajattelevat, että kuuntelemalla tarkasti halujaan, ns sydämensä ääntä, ihminen pystyy elämään parhaiten ja onnellisimmin. Monien mielestä juuri tämän mielihalun seuraamisen pitäisi ratkaista valintamme.
Ajattelen: Ihminen on nykyään vielä epätäydellisessä tilassa ja niinpä halumme ja mietteemme johtavat meitä usein harhaan, jollemme valmenna omaatuntoamme Luojamme ohjeilla kuten jo alkuperäinen tarkoitus oli.
Toisaalta myös Paavali sanoi, että hänen henkensä,joka oli oikein valmennettu, oli altis, halusi tehdä oikein, mutta liha veti vääriin asioihin ja välillä kävi niin, että liha voitti, välillä taas henki. Mutta Paavali ei pitänyt hyvänä ratkaisuna ja parhaimpana elämän mallina sitä, että toimisimme tahallamme niin kuin liha sanoo ( mikä olisi tietenkin monella tapaa helpoin ja ehkäpä monista myös se houkuttelevin vaihtoehto), vaan ponnistelisimme elääksemme kuten valmennettu omatuntomme kannustaa. Näin voisimme päätyä parhaisiin ratkaisuihin. Oikein valmennettu omatunto voi toimia kompassinamme elämän myllerrystenkin keskellä.
Ainahan kaikista asioista ei voi nostaa esille vain yhtä ainoaa tapaa toimia oikein. Mutta miettiessämme ratkaisujamme pidän parhaana ajatuksena kuunnella Raamatulla valmennettua omaatuntoaan ja kaikkia järjen kykyjään ennemmin kuin ns sydämen ääntä. Eläimet toimivat vaistojensa ja halujensa varassa, me ihmiset pystymme parempaan. Olemme henkisempiä, halutessamme myös hengellisiä olentoja.
Se on taas asia erikseen, että meidän on hyvä oppia tuntemaan kehomme tarkkaan ja kuunnella ja tunnustella, mikä meille sopii. Miten esimerkiksi reagoimme eri ruokiin, miten ne sopivat meille ja mitä elimistömme tuntuu tarvitsevan...mitä se haluaa. On siis hyvä kuunnella, mitä kehomme kertoo, mitä syömällä voimme hyvin.
Sitten arvostusten ja arvottamisen kuvioihin... Jotkut terveyden vaalimisesta innostuneet tuntuvat puhuvan niin kuin ihmisarvo jotenkin riippuisi siitä, miten terveellisesti osaa tai jaksaa syödä. Jos sairastelee jotkut viestivät, että se on aina vain oma vika. Kaikki kunnon ihmiset saavat itsensä kyllä terveeksi ja hyvään kuntoon, toiset antavat jopa ymmärtää. Huumori aiheesta on tietysti oma juttunsa, mutta sen kyllä yleensä onneksi erottaa.
Jaahas... Itse ajattelen, että ei se ihmisarvo siitä romahda, vaikka söisi päivät pääksytysten valkaistuja vehnäjauhoja ja lisäainepitoisia karkkeja. Itse tuolla tyylillä voi kyllä tosiaan joutua kärsimään, mutta yhtä tärkeä ja arvokas ihminen silti on. Se miten ajattelemme sisällämme ja toimimme toisia kohtaan merkitsee. Yleensähän suurin osa meistä sanookin asian olevan näin, mutta puheista voi välittyä ajatus, että ulkonäkösi ja ruokakorisi sisältö määrittää arvosi...niin kuin jollain muulla asunto, auto tai työpaikka. Ravinnerikkaasti ja luonnollisesti syöminen on niin aito ja ihana asia, etten soisi terveys- tai ulkonäkörasismin juurtuvan edes pienenä lieveilmiönä mukaan kuvioihin.
Toinen tähän liittyvä melko yleinen ajatuksenkulku joittenkin ihmisten ympyröissä tuntuu olevan, että mikäli sinulla on jotain selviä heikkouksia ja ongelmia, ei sinulla voi olla mitään kovin oleellista annettavaakaan toisille. Jollet saa omaa mieltäsi iloiseksi ja tyyneksi, millään mitä teet ja puhut ei ole juurikaan merkitystä. "Energioittesi pitää olla balanssissa, jotta voisit välittää toisille mitään hyvää ja arvokasta. Kuunnelkaamme siis vain niitä, jotka alati hehkuttavat omaa hyvinvointiaan ja seesteisyyttään. Vain ne, jotka eniten syleilevät maailmaa puheillaan olkoot esikuvinamme ja neuvonantajinamme..."
Juu-u...En ole kyllä samoilla linjoilla. Tietenkin ääritapauksissa, jolloin ihminen voi todella huonosti tai on erittäin sairas, hän ei välttämättä jaksa keskittyä tai edes pysty puhumaan ja silloin kommunikointi on tietenkin vaikeaa. Mutta monet vakavasti sairaat tai masentuneetkin voivat itse kuitenkin omasta voinnistaan huolimatta antaa lämpöä, empatiaa ja viisaita ajatuksia tms toisille. Itse olen tuntenut monia hyvinkin vaikeassa jamassa olleita sairaita ihmisiä, jotka ovat antaneet minulle ja muillekin rohkaisua ja viisaita neuvoja.
Myös monet Raamatun profeetat tai uskon esimerkit olivat ainakin ajoittain surullisia, masentuneita tai jotenkin ahdingossa (esim Daavid, Joona, Job tai Joosef ), mutta kuitenkin he pystyivät monin tavoin auttamaan, neuvomaan tai kannustamaan toisiakin. He eivät olleet täydellisiä eivätkä yrittäneet esittääkään sitä, mutta silti he onnistuivat usein melkoisen vaikeissakin olosuhteissa tai koettelemuksissa välittää viisauden ja rohkaisun sanoja toisillekin.
Ja jos he välillä tulivatkin toimineeksi väärin tai lamaantuivat...myöhemmin he taas elpyivät toimintaan. Minun ajatusmaailmassani ihmiset eivät ole täydellisiä kuten Raamatun profeetatkaan eivät olleet. Mutta aitoja, rehellisiä ja rohkeita ihmisiä kyllä löytyy monien hyvien asioitten parista. Ja me kaikki pystymme mielestäni parhaimpaamme, kun emme odota itseltämme tai toisiltamme täydellisyyttä, vaikka sitten asettaisimmekin tavoitteemme korkealle. Armolliset ihmiset ovat usein kaikkein onnellisimpia.
