Persoonallisuus jälleen testissä ynnä bloggausmietteitä

Tervehdys rakkaat lukijani ja tervetuloa teille uusillekin, jotka olette viime aikoina tutustuneet blogiini tai jopa  kirjautuneet lukijapaneeliini! On aina niin ilahduttavaa huomata uusia lukijoita. Kiitos kaikille osoittamastanne mielenkiinnosta!

Havaitsen , että on tullut pidettyä jälleen hieman väliä kirjoittamisessa. Aika hurahtaa nopeasti ja ennen kuin huomaankaan on saattanut mennä vaikkapa jo yli kuukausi edellisestä kirjoitusrupeamasta. Aloin miettiä syytä moiseen. Lienenkö välillä turhankin perusteellinen kirjoitustavassani. Yritän ilmeisesti valita tärkeinä pitämiäni aiheita ja kirjoitella niistä niin, että asioista tulisi mahdollisemman selkeä kuva ja perustelut olisivat myös hyvin esillä.

Minulla on ollut paljon tekemistä ja touhua nyt keväällä ja tuntuu, ettei useamman tunnin rupeamia enää niin vain löydy. Vaikka pyrinkin pitämään suunnitelmani ajankäytön suhteen suhteellisen leppoisina, tekemistä löytyy joka päivälle runsaasti. Siitä pitävät osaltaan huolen myös kolme poikaani. Minulla on lähes  joka päivä yleensä myös paljon miettimistä homeopatian alata. Kehittelen nykyään myös romaania kuten jo aiemmin kerroin. Kevään myötä myös puutarha alkaa kutsua aina vain kiihkeämmin. Ja paljon muutakin tärkeää kuuluu elämääni, ihan kaikestahan en edes kirjoittele. Viime aikoina olemme myös kyläilleet ja viettäneet meillä kotonakin paljon aikaa iltaisin yhdessä ystävien kanssa. Elämään kuuluu niin paljon.

Kuitenkin rakastan myös bloggaamista. Ajattelin, että jospa opettelisin  suhtautumaan blogikirjoituksiini hieman toisin. Aiemmin ajattelin, että haluan kirjoittaa pääasiassa hyvin informatiivista tekstiä, josta löytyy paljon perusteluja asioille ja usein myös kunnolla lähdeviitteitä yms. Tokihan olen kirjoitellut myös esim  runoja. Mutta jotenkin olen kokenut niin tärkeäksi olla vain heittelemättä mietteitä. Olen tykännyt usein selittää ja perustella, olla puheissani ja kannoissani huolellinen ja tarkka. Mutta, mutta: sellainen tapa kirjoittaa vie kuitenkin paljon aikaa ja minulla on nykyään niin paljon kaikkea, mihin toivon ja haluan aikani riittävän. Kuitenkin haluan jatkaa myös tätä blogia. Mikä siis neuvoksi?

Usein minulla olisi pikkuinen hetki aikaa, mutta ei pitkä. Silloin voisin pikkuisen blogata, kirjoittaa pikkuisen jutun, ilman isoja lähdeviiteluetteloita, ilman aina niin painavia perusteluketjuja. Tai joskus itse aihekin voi ja saa olla kevyt. Ja joskus voisin uskaltaa kirjoittaa asioista, joista en ole muodostanut vielä selkeää kantaa. Asioista, joita vasta mutustelen ja maistelen mielessäni.

Olen yleensä tykännyt paneutua minua kiinnostaviin asioihin erittäin perusteellisesti ja sitten, kun olen niihin kunnolla perehtynyt, asioista on ollut helppo puhua tai kirjoittaa. Asioihin liittyy usein monia puolia ja niistä muodostuu kokonaisuuksia, joita on kiinnostavaa hahmottaa ja analysoida... ja näitä, kun miettii, niin aikaa kuluu ja sanoja syntyy.

Mutta oikeastaan asioista voisi kertoa joskus ihan lyhyestikin, vaikkapa vain joitain vaikutelmia hahmotellen. Tälläisiä pikku juttusia olisi helpompi saada tehtyä niinä omina pikku hetkinä, joita elossani edellenkin löytyy. Kynnys aloittaa jotain isompaa, laajaa artikkelia tuntuu aina vain suuremmalta, koska monen tunnin vapaat ovat entistä harvinaisempia minulle nykyään. On niin paljon, mitä haluan saada aikaiseksi. On myös niin paljon rakkaita ympärillä, ihmisiä, joitten tarpeet ja tekemiset vaikuttavat paljon elämääni ja ajankäyttööni.

Niinpä keksin ratkaisuksi sen, ettei tekstieni tarvitse olla välttämättä kovin hiottuja tahi pitkiä. Joskus ehkä, muttei ainakaan aina. Pääsenpä näin vähän höykyttämään sitä vanhaa perfektionismin peikkoakin, joka aina välistä yrittää esitellä rumaa naamaansa. Hus, hus vaan! Minä saan kirjoittaa niin huolettoman höpsösti kuin haluan tahi niin harkitun huolellisesti kuin sattuu huvittamaan. Tämän kun vain muistan, niin uskonpa, että  löytyy helpommin niitä sopivia rakoja, jolloin blogata.

Kuten olette saattaneet huomata, olen muuten sangen viehättynyt persoonallisuustesteihin. Joku aika sitten kerroin  Myers-Briggs -luokittelun mukaisesta persoonallisuustyyppitestistä ja sen jälkeen monet ystävänikin ovat intoutuneet tuon varsin kuvaavan testin tekoon. Tein testin myös koko perheelleni kuopusta lukuun ottamatta. Oli tosi jännää havaita, että kiinnostavimmat ammatit ynnä muutkin jutut sopivat tosi hyvin poikienkin tulokseen.

• I, introvertti – E, ekstrovertti: asenne ympäristöön
• S, tosiasiallinen – N, intuitiivinen: tapa hankkia tietoa
• T, ajatteleva – F, tunteva: päätöksenteon peruste
• J, harkitseva – P, spontaani: elämäntyyli

 Minusta oli erityisen liikuttavaa, että mieheni osasi päätellä heti suoriltaan, mikä tyyppi kuudestatoista mahdollisuudesta minun kohdallani oli tullut tulokseksi. Ja suloiselta kuulosti, että minun ja hänen persoonallisuustyyppinsä sopivat kuulema tiettyjen artikkelien mukaan erityisen hyvin yhteen. Siipalle tuli tulokseksi INTP: AJATTELIJA/ ARKKITEHTI ja minulle INFJ: NEUVONANTAJA/KIRJAILIJA. Voit lukea aiheesta lisää täältä. Tässä vielä tuo testi, mikäli haluat tehdä sen itsellesi.  

 Tänään tein itselleni yhden toisen persoonatyyppi-testin eli ENNEAGRAMMIPERSOONALLISUUSTESTIN. Löydät sen täältä : http://www.namaste.fi/enneagrammi/


Olin kuullut testistä vähän ennenkin, mutta nyt innostuin tekemään ko.testin ensimmäistä kertaa. Innoittajinani toimivat  Quinoaa Heidi ja  aurinkolapsi ,  jotka kertoivat juuri kumpikin omista testituloksistaan blogeissaan.

Tässä testissä oli yhdeksän päätyyppiä. Joillekin voi ilmeisesti tulla tulokseksi ainakin parin eri tyypin yhdistelmä. Minulle tuli testitulokseksi selvästi ja erittäin hallitsevasti vain yksi tyyppi: NELONEN eli LUOVA INDIVIDUALISTI.

Siitä kerrotaan mm seuraavaa: "Parhaimmillaan: luova, syvällinen ja ilmaisuvoimainen
Huonoimmillaan: loukkaantuva, oikutteleva, ylitunteellinen
Nelostyyppiä motivoi aitous ja yksilöllisyys."

Tunnistan tyypin kuvailusta itseäni ja tulos muistuttaa paljon myös tuossa ylemmässä Myers-Briggs-testissä saamaani persoonallisuustyyppikuvausta.( Siinähän ihmiset on jaettu taas 16 eri persoonallisuustyyppiin, joten se on hieman yksityiskohtaisempi testi.)

Jotenkin nämä testit ovat niin kiehtovia ja antavat paljon ajattelemisen aihetta. Tuo ENNEAGRAMMIPERSOONALLISUUSTESTI on suomen kielellä. Vastaamisessa ei mene kauaa ja tulos herättää varmasti kaikenlaista vipinää, pohdintaa ja ajatusten virtaa. Kipaiskaapa ihmeessä tekemään, jos ette ole vielä aiemmin ehtineet.

Iloisia kevätpäiviä kaikille!

Ps. Meillä kukkivat jo keltaiset krookukset pihalla. Jee! :)

Kiitokset kuvataiteesta

Kuvia matkalta- blogin Annelle! ♥

Statuksen laskun kauneudesta ja ja ja...

On todella mielenkiintoista jopa hauskaa aina välillä analysoida keskusteluja eri foorumeilla. Olipa sitten itse pääteemoista mitä mieltä tahansa, niin keskustelujen kulku kertoo paljon ihmisluonteesta. Ja totta: omasta siinä missä muidenkin.

Maassamme ratsastaa nyt pintalaineilla tiettyjä kiinnostavia vastakkainasetteluja. Joihinkin niistä minulla on selkeä ja helposti muotoiltava kanta, usein asia on kuitenkin sarjaa Toisaalta mutta toisaalta.

Sosiaalisessa ja muussakin mediassa pyörii nyt kuumana perunana tahi lanttuna väittely karppauksen (ja sen eri variaatioiden) ihanuudesta tahi kamaluudesta...ynnä kaikenlaiset kannat tältä väliltä monenmoisin eri painotuksin. Kiintoisaa on ollut seurata eri perustelujen virtaa.

 Usein kiihkeääkin keskustelua on edelleen myös siitä, onko nykyinen lisäaineiden määrä ja laatu sekä käyttötapa ravinnossamme OK vai tulisiko tutkimuksia tiettyjen lisäaineiden riskeistä pitää esillä ja edesauttaa näin ihmisten altistumisen vähentymistä niitten aiheuttamille terveyshaitoille.

Tulisiko kulttuuriamme johdattaa kohti läpinäkyvämpää, avoimempaa tiedottamista vai pitäisikö suosia tyyliä, jolloin jätetään ns virallisten asiantuntijoitten huomaan sen päättäminen, millä kansaa voi  ja kannattaa"stressata" ja "huolestuttaa".

Tulipa tässä mieleeni, että ennen sikainfluenssarokotteen ottamista, viralliset asiantuntijat onnistuivat hyvin ajamaan läpi sen, mistä kannatti huolestua ja mistä ei.

Kunnon kansalainen huolestui siis sikainfluenssan suuresta riskistä tappaa ja vain hupakkohysteerikot keskittivät huomionsa sikainfluenssarokotteen mahdollisiin riskeihin. Ehkä jo arvasitkin: Minä en ollut kunnon kansalainen, minä kuuluin ja kuulun ilmiselvästi edelleenkin jälkimmäisiin joukkoihin.

Ei tästä nyt tässä vaiheessa enempää, mutta on siis niin humoristista seurata, miten me ihmiset asiamme usein esitämme, varsinkin silloin, kun haluamme, että sanomamme ja meidät otetaan tosissaan, niin tosissaan.

Jätetäänpä keskustelujen räikeimmät tyylirikot sikseen ja käännetään katseemme meidän ihmisten perusarmaaseen, salarakkaaseen, joka keikkuu aina mukanamme niin keskusteluissamme kuin  ihmisten välisessä kanssakäymisessä yleensäkin. Halusimmepa kohdata sitä tai emme.

Jotta keskustelut ja yleensäkin ihmissuhteet sujuisivat mahdollisimman joustavasti ja luonteikkaasti, olisi mainiota saada kanssakeskustelijalle sellainen tunne, että arvostamme ajattelussamme häntä aivan samalle tasolle kuin itseämme...mieluiten aika ajoin jopa korkeammalle. On kaunista antaa toiselle hänen tähtihetkensä! :)

 Mutta, kun se näyttää olevan niin vaikeaa! Mutta, kun ihmismieleen hiipii äkkiä, usein niin kovin äkkiä tuo tuttu tunne: Pitää päteä, pitää todistaa olevansa hyvä, ainakin pikkuisen parempi kuin tuo toinen... Sitten omaan sanaan luotetaan, sitten minulla ja sanomallani on merkitystä, sitten olen tärkeä.

 Halu kokea olevansa tärkeä tai ainakin merkityksellinen tuntuu olevan ihmisen perustarpeita ja moni kokee tarvitsevansa tuon tunteen ja nopeasti sittenkin sekä vieläpä helpoimmalla mahdollisella tavalla. Ja yleensä se pikalääke tuohon ongelmaan on oman statuksen nosto. Mutta kuten arvata saattaa pikaruoka on usein semmoista höttöä huttua, ettei se nälkä kauaa poissa pysy ja olokaan ei ehkä ole sen mätön jälkeen ihan parhainta A-luokkaa.

Varsinkin väittelyiden tiimellyksessä, kun vastakkaiset kannat eivät tunnu kohtaavan, voi tulla äkkiä tuo kuuluisa hätä, statushätä ja pitää juosta, mutta ei pisulle vaan nisulle...syömään itsekorostuksen makoisaa pullaa.

"Tiiättehän te , että oon hirrrveen nätti ja hirrrrveen fiksu ja oppinut ja lukenut ja hirrrveen kokenut ja ja ja... Ja Kaikki mitä sanon on hirrrveen punnittua, tutkittua ja totistettua... ihan Amerikoissakin asti ja ja ja... Aina oon ollut hirrveeen karismaattinen ja suosittu oon ollut ja kaikki tykkää hirrrveesti ja ja ja...

Ja mitäs sitten: Toinen sankari/ sankaritar siihen sitten vastineensa ja mieluiten potenssissa kymmenen ja kunnolla santsaten.

Mutta mitä: Yllättäjä, joku pieni nurkan takaa ilmestyjä, ehkä sanookin: "Oi, SINÄ se oot sitten niin hirrrveen taitava ja hirrrveen nätti ja ihanaa kuulla SUN mielipiteitä...hirrrveen punnittuja. Minä nyt olen kyllä tätä mieltä... mutta siitä huolimatta minä oon aina tiennyt, että SINÄHÄN se oot kyllä hirrrveen tietävä ja osaava ja ja ja..."

Miten sitten suu pannaan? Ehkäpä hymyyn uson ma ja päivä on siten pelastettu. Ja ehkäpä puoli maailmaakin tahi ainakin se yksi ihmissuhde. :)

Tämä statuksen nosto tai laskeminen on teema, jota tykkään aina aika ajoin pohdiskella. Minusta aiheen pohdiskelu tekee hyvää niin ihan yksityiselämän tasolla omia ihmissuhteitamme ajatellen kuin keskustelukulttuuria niin sosiaalisessa kuin muussakin mediassa ajatellen.

Esimerkiksi ravitsemuskeskustelu käy mediassa ja monilla muillakin foorumeilla usein niin kuumana, että suuri osa osallistujista tuntuu kokevan tarvetta ottaa kaikki mahdolliset statuksennostokeinot käyttöön. Itse kuitenkin seuraan erityisen ihailun vallassa heitä, jotka osoittavat huomaavaisuutta ja arvostusta kanssakesksutelijoita kohtaan ja luottavat, että sanoman sisältö ja perustelut puhuvat puolestaan... ilman hirmuista arsenaalia oheisviestintää keskustelijan omista henk.koht. saavutuksista ynnä vastapuoleen liitettävistä uskottavuusongelmaa lietsovista määreistä.

Kirjoittelin statuksenlaskun kauneudesta jo ihan bloggaamiseni alkumetreillä. Tässä pieni ote teemasta viime vuoden puolelta.:

Jotkut joilla on paljon tietoa,kokemuksia,elämyksiä tai taitoja tykkäävät käyttää sosiaalisissa kommunikointitilanteissa kontaktin helpottamiseksi niin sanottua " statuksen laskua". Jos he eivät tekisi näin kanssaihmiset saattaisivat mennä vähän lukkoon heidän erinomaisuutensa edessä...Esim Marco Bjurström kertoi kirjassaan, että, kun eräs mies tuli innoissaan kertomaan hänelle nähneensä erään kiintoisan musikaalin Helsingissä, Marco meni heti läväyttämään nähneensä kyseisen tuotannon myös Tukholmassa,Pariisissa ja New Yorkissa ja jotenkin se keskustelun lupaava alku tyssähti siihen...Samoin viestintäkouluttaja Ritva Enäkoski kertoi vastaavan tapauksen: Hänen ystävänsä tuli kertomaan tulevasta matkastaan Budapestiin, jolloin Ritva ennätti hönkäisemään, että juu, oonhan mäkin ollut siellä, ei se ole niin kaunis kaupunki kuin Pariisi, mutta kyllä sielläkin viihtyy.

Jos taas Ritva olisi kiinnostuneena kysellyt ensin mitähän siellä oli suunnitelmissa tehdä ja vasta sivulauseessa maininnut,että hänellä saattaisi olla jotain kivoja osotteita kaupungissa, niin kummankin status olisi pysynyt sopivasti tasapainossa. Kertoja olisi onnistunut kokemaan oman tähtihetkensä uuden, tulevan kokemuksen kertojana ja Ritvalle olisi jäänyt ilo avun tarjoamisesta kuitenkin.

Ritva Enäkoski kutsuu tätä toisen tärkeäksi ja "tähdeksi" nostamista Blonditeoriaksi. Se tuli siitä,kun Ritva piti hyvin aikaansaapalle ja säpsäkälle morsiammelle juhlapuheen osaa häissä. Ritva antoi morsiusparille Blondistrategian lahjaksi. Hän sanoi: Kun sinä, Morsian, osaat niin paljon ja hyvin, osaat naulata naulan ja ripustaa taulun, älä tee sitä. Mene rakkaasi luo ja pyydä,että hän naulaa taulun seinään. Älä ensimmäiseksi ota vasaraa ja osoita,miten hyvä olet olet kaikessa. Anna toisen osoittaa taitonsa. Taulun ripustus on vain kuvannollinen "miehen työ". Se voi olla mikä muu tahansa. Sinä tiedät, mitkä asiat saavat miehen tuntemaan olonsa "Kuninkaaksi". Sitten puhe jatkui sulhaselle päin...

Niin minusta tässä Ritva ja Marco osuivat johonkin oleelliseen pointtiin ihmisten välisissä suhteissa ja kommunikoinnissa. Kun on kyseessä tietävä ja taitava ihminen toisten on usein vaikea tuntea olonsa päteväksi tai tärkeäksi tällaisten seurassa. Kuitenkin jokainen yleensä edes alitajuisesti haluaa kokea olevansa hyvä tai ajoittain jopa mielellään itsekin edes jossain määrin tähti. Ja siksipä monet fiksut ihmiset joko joutuvat vähän peittelemään ajoittain tietojensa tai kykyjensä täyttä määrää, jotta toisestakin olisi helpompaa saada se oma tähtihetkensä. Muuten ainakin osa ihmisistä ympärillä voi vähän jähmettyä ja vetäytyä kuoreensa. Tieto,äly ja osaaminen pelottavat monia."


Statuksen laskun edut ihmissuhteissa on aihe, josta soisin keskusteltavan enemmänkin nykykulttuurissa. Tuota taitoa soisin myös niin itseni kuin muidenkin oppivan aina vain paremmin harjoittamaan. :)




Mutta nyt, kun bloggauksessani tuli mainittua maagiset sanat: "LISÄAINEET" , elimistöni ei salli, psyykeni ei anna periksi ( ei, vaikka kuinka yritin ;)) minun olla laittamatta paria niin miun maun mukkaan olevaa kirjoitusta tästä kuumasta, kuumasta, AUTS, lisäaineteemasta: 


http://www.kemikaalicocktail.fi/2012/02/3142/

http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2012/2/23/siksi-vouhkaamme-e-koodeista.html


Ja tässäpä vielä linkki lightlimujen haitoista kertovaan uutukaiseen tutkimukseen:


http://www.mtv3.fi/makuja/uutiset.shtml/uusi-tutkimus-vahvistaa-light-limuissa-piilee-vakava-terveysriski?
1499391

Kyllä näitä nykyisin käytössä olevien lisäaineiden haittoja nousee jatkuvasti esiin ja ei: En näköjään millään malta olla nostamatta näitä teemoja esille!

Haittaaks se?

 


Kiitokset jälleen kuvataiteesta

Kuvia matkalta- blogin Annelle! ♥

Blogipalkinto & persoonallisuustyypin analyysia

Sain ihanaisen lahjan eli BLOGIPALKINNON. :) Siispä toimeen:


* Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.

Awardi on peräisin Marian upeasta blogista

Kello viiden kahvi.  

  Tuhannet kiitokset Maria! 

 

* Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.

 Sitä on tullut jo kerrottua jo yhtä ja toista itsestään kuukausien kuluessa. Mutta otanpa vauhtia tähän tehtävään persoonallisuustestauksesta ja kerron itsestäni joitain piirteitäni, joita saatan omata tuon kyseisen testin mukaan. Tein siis 
 Myers-Briggs -luokittelun  ja sain havaita olevani INFJ  eli introvertti, intuitiivinen, tunteva ja harkitseva. ( http://www.personalitypage.com/INFJ.html)

• I, introvertti – E, ekstrovertti: asenne ympäristöön
• S, tosiasiallinen – N, intuitiivinen: tapa hankkia tietoa
• T, ajatteleva – F, tunteva: päätöksenteon peruste
• J, harkitseva – P, spontaani: elämäntyyli

Kirjainlyhenteet tulevat seuraavista englanninkielisistä sanoista:

• Sensing (S) / iNtuition (N)
• Thinking (T) / Feeling (F)
• Judgement (J) / Perception (P)

"Myers–Briggs-tyyppi-indikaattori® (lyh. MBTI®, engl. Myers-Briggs Type Indicator) on psykologinen indikaattori, joka kuvaa ihmisen persoonallisuutta neljän ulottuvuuden avulla. Indikaattorin kehitti Katherine Briggs tyttärensä Isabel Myersin kanssa toisen maailmansodan jälkeen saadakseen ihmiset ymmärtämään erilaisuutta ja tulemaan paremmin toimeen keskenään." (Wikipedia)


Minusta on joka tapauksessa hyvä pitää mielessä, että kaikki ihmisen luokittelut ovat parhaimmillaankin vain jotain sinne päin...Lisäksi on aina olemassa virhemahdollisuuksia. Nämä tyypittelytestaukset eivät myöskään toimi, mikäli vastaaja ei pyri olemaan täysin rehellinen ja omaa edes jotain kykyä analysoida itseään, toimintatapojaan ja käytöstään. Ihmisen persoonallisuuden piirteet voivat myös muuttua ajan kuluessa. 

Tässä vielä lyhykäinen testi, mikäli jotkut lukijoistani innostuvat myös testaamaan omaa persoonallisuutensa rakennetta.Kysymyksiä on vain alle 80. Uskoisin, että varmastikin enemmän kysymyksiä sisältävä vastaava testi voi tuoda vielä kuvaavampia tuloksia.. Minusta testi oli kuitenkin hauska ja jopa yllättävän paljon tuttua itsestä esiin tuova. Tunnistin siis monia piirteitä ... 


 Joitain seikkoja INFJ-persoonallisuustyypistä ( eli siitä, millaiseksi testin mukaan minut määriteltiin):


1) " INFJ:n muista ajattelutyyleistä selvimmin erottuvat ominaisuudet ovat intuitiivisuus, ihmisläheisyys, 
harmonisuus ja selkeät elämänarvot. He ovat erityisen lahjakkaita ymmärtämään monimutkaisten 
asioiden välisiä yhteyksiä"    (Tämä kuulosti ainakin mukavalta... ;) )


2) "Kun sisäänpäin suuntautuva intuitio (Ni) on ajattelua voimakkaimmin hallitseva funktio, ihminen 
käyttää mieluiten aikaa ja energiaa sisäisten ideoiden ja oivallusten työstämiseen. Ajattelun toiseksi 
voimakkain tekijä on ulospäin suuntautuva tunne (Fe). Tämä vaikuttaa siihen, että INFJ:n 
kehitysmotivaatio suuntautuu lähinnä ihmisten kehittämiseen ja hyvinvointiin. Lempinimi 
Neuvonantaja viittaa siihen, että INFJ mielellään ohjaa asioita sivusta ja taustalta."


3)  "Tyylin luontaiset vahvuudet perustuvat ajattelua hallitsevaan funktioon sekä sitä tukevaan 
kakkosfunktioon. INFJ:llä vahvin funktio (Ni) ilmenee kykynä nähdä ja aavistaa sellaisia asioita, joita 
ei tavallisilla silmillä näe. Sisäisellä intuitiolla on voimakas kytkentä alitajuntaan, jossa luovat 
prosessimme pääsääntöisesti tapahtuvat. Ajattelun toiseksi voimakkain funktio on ulospäin 
suuntautuva tunne (Fe). Tämä vaikuttaa siihen, että INFJ pyrkii intuitiollaan edistämään asioita, jotka 
parantavat ihmisten ja organisaatioiden hyvinvointia."


4) "Funktioiden järjestyksestä voidaan päätellä myös, mitä synnynnäisiä heikkouksia tällä ajatustyylillä 
on. Koska INFJ:llä aistiminen (Se) on ajattelun heikoin funktio, ulkoinen huomiokyky ja yksityiskohtien 
(nimien, päivämäärien, jne.) muistaminen saattavat ainakin ajoittain tuottaa vaikeuksia. On myös 
mahdollista, että INFJ alkaa elää vain omassa sisäisessä maailmassaan tai rajoittaa 
vuorovaikutuksensa ihmisiin, joilla on samanlainen arvomaailma. "


5) " Jokaiseen ajattelutyyliin liittyy omia kehityshaasteitaan, jotka kytkeytyvät joko hallitsevan funktiomme 
ylivoimakkaaseen suosimiseen tai kolmannen ja neljännen funktion vähäiseen käyttöön. Alla kuvatut 
kehityshaasteet ovat vain kyseisen ajattelutyylin yleisiä kehityshaasteita. Voi hyvinkin olla, että henkilö 
on jo aikaisemmin tiedostanut ne tai osan niistä ja harjoitellut taitoja, joilla hän osaa taitavasti kiertää 
nuo luontaiseen tyyliinsä liittyvät sudenkuopat.
• INFJ:n yksi luontainen kehityshaaste on oppia paremmin ilmaisemaan omia tarpeitaan ja 
odotuksiaan. Luontaiset taipumukset tekevät hänestä liian kiltin ja muita ymmärtävän. 
• Esimiehenä  INFJ:n kannattaa harjoitella hieman lisää kovuutta ja järjestelmällisyyttä 
tasapainottamaan luontaista empatiaa."

6) " INFJ:llä voi olla ystäviä mistä tahansa persoonallisuustypistä. He ovat usein äärimmäisen intuitiivisia ihmisiä, eivätkä he siksi ole lainkaan kärsivällisiä sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka vaikuttavat heistä epärehellisiltä tai korruptoituneilta. INFJtä ei kiinnosta tippaakaan olla tälläisten ihmisten lähellä...  INFJeillä on usein monimutkainen persoonallisuus ja rikas sisäinen elämä. He salaavat usein tunteensa ja sisäisimmät ajatuksensa, minkä vuoksi heidät voi olla vaikea tuntea. He ovat usein yksityisiä ihmisiä, ehkäpä sen vuoksi että he kykenevät kokemaan muiden tunteet syvästi, minkä takia heitä olisi helppoa satuttaa, vaikka he eivät usein näytäkään muille, kun näin käy."

7) Löysin myös mielenkiintoisen epävirallisen tutkimusotoksen bloggaajien persoonallisuustyypeistä: Edustamaani INJF-tyyppiä on siis vain 1,5 prosenttia maailman ihmisistä ja se on lukemieni lähteiden mukaan harvinaisin persoonallisuustyyppi näistä kaikista kuudestatoista. Kyseistä persoonallisuustyyppiä nimitetään myös KIRJAILIJAT-termillä joissain yhteyksissä. Bloggaajista ja kirjailijoista saattaa löytyä ilmeisesti enemmän tuon persoonallisuustyypin edustajia kuin ihmisistä keskimäärin.

Sedis-blogista voit lukea aiheesta lisää:
http://sedis.blogspot.com/2005/05/suuren-bloggaritestin-tuloksia.html

 Olisipa jännää, jos te lukijat, jotka olette tehneet tämän testin kertoisitte tuloksenne ja sen kuulostaako se omalta itseltänne... niin teistä kuin vaikkapa läheisistännekin. :)


Ps. Pohdin vielä mille blogeille tämä palkinto ja haaste parhaiten sopisi. Mietinnän tulos sitten myöhemmässä bloggauksessa. :)

Kiitokset  

Kuvia matkalta- blogin  Annelle 

kauniista kuvituksesta, joka on lähtöisin hänen blogistaan! :)


LINKKEJÄ, joista otin lainauksia ja/ tai joista löytyy vielä lisää tietoa:

http://www.myersbriggs.org/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Myers%E2%80%93Briggs-tyyppi-indikaattori

http://www.feelback.com/tuote-esitteet/INFJ_neuvonantaja.pdf

http://www.kurkipari.net/infjihmiset.php



Ja vielä lopuksi pieni yhteenveto INFJ-ihmisistä: (Tämä oli pakko laittaa tähän loppuun teknisten ongelmien vuoksi... jos siis pomppiminen ihmetyttää. )    Mukavaa kevättalven jatkoa! :)

"INFJ

Kuuluisia INFJ-luonteita: Aristofanes Goethe Jimmy Carter Äiti Teresa Florence Nightingale Martin Luther King Shirley McClain Tom Selleck Michael Landon Carrie Fisher Richard Gere

INFJ on sekä uneksija että ideoidensa toteuttaja. Hän tuntee huolta toisista ihmisistä ja tuntee tehtäväkseen auttaa hädässä olevia. Hän omaa lujat mielipiteet elämän arvoista, joiden mukaan hän myös toimii, minkä takia häntä arvostetaan. Auttamishalunsa ja muita ihmisiä tuntemansa kiinnostuksensa takia häntä voidaan luulla myös sosiaaliseksi ja ulospäinsuuntautuneeksi, mistä saattaa tulla yhteentörmäyksiä, sillä vaikka INFJ vaikuttaa sympaattiselta, hän valikoi ystävänsä tarkkaan, eikä välttämättä suhtaudu lämpimästi keneen tahansa ensitapaamisella. INFJ on taipumus tarkkailla tilanteiden tunnelmia ja ihmisten motiiveja sekä tehdä huomioita näiden perusteella, joten hänestä saattaa saada vaikutelman, että hän on varautunut ja varpaillaan. Tämän ominaisuutensa ansiosta, vaikka ihmisrakas onkin, INFJ ei ole harhaanjohdettavissa.Tarkkailutaitonsa, sekä yleensä kielellisen lahjakkuutensa ansiosta, INFJ osaa ilmaista itseään kirjallisesti. "

Kun tulee lunta tupaan...

Sain jo viime vuoden puolella joitakin kitkeriä kommentteja blogiini. Köh, köh... Ja  pienen tauon jälkeen jo ainakin yksi piikittelijä ehti jo kimppuuni täällä oman pikku blogini kommenttiosiossa. Ja ei, en todellakaan julkaissut tuota uusintakaan pilkallisen kuuloista lausuntoa ja aionpa vastakin pitää oikeutenani päättää, mitkä saapuneista kommenteista julkaisen ja mitkä en.

Joskus, kun en julkaise, kyseessä voi olla esim kysymyksiä teemasta, josta en halua alkaa kirjoittelemaan jostain syystä ja en myöskään halua silloin välttämättä lähteä analysoimaan, miksi...jopa silloin, kun kysyjällä on ihan hyväntahtoinen sävy.

 Joskus aihe menisi helposti turhan laajaksi...esim tyyliin: periaatteessa olen sitä mieltä yleensä, mutta toisaalta poikkeustapauksissa minusta kuitenkin...jne. Ja sitten mikäli edes julkaisisin jonkun kysymyksen, johon en halua vastata, voisi herätä turhaa kummeksuntaa ja lisäkysymyksiä siitä, miksi nyt en ala tuosta tietystä aiheesta puhumaan ollenkaan jne .

 Minusta on kaikinpuolin yksinkertaisinta ja helpointa, että mikäli en halua alkaa käsitellä joitain tiettyjä aiheita, en vain edes julkaise niitä kysymyksiä ja silloin kysyjä voi huomata, että jaahas, esim tuosta, vaikkapa aika henkilökohtaisesta aiheesta, tuo bloggaaja ei halua jutustella. Ja toivon mukaan kukaan ei tästä linjastani loukkaannu, mutta niinkin voi toki käydä. Ei voi aina miellyttää kaikkia. Sanottakoon kuitenkin, että julkaisen varmaankin noin 97 prosenttia kaikista kysymyksistä ja kommenteista.

Se aihe, josta viimeksi on tullut kitkerää kommenttia, on väite, ettei blogistani välttämättä huomaa, etten minä kirjoittele täällä minkään virallisen ravitsemustieteellisen, terveydenhoidollisen  tai minkään luontaisterveydenalaan kuuluvan loppututkinnon tai diplomin turvin. Itse asiassa olin kyllä jo aiemminkin kirjoitellut aiheesta, mutta tehdäänpä asia nyt sitten taas selväksi: Kaikki se, miten toimin ja kirjoittelen luontaiseen ravitsemukseen ja luontaisterveyden hoidon joihinkin osa-alueisiin liittyen on sekä itseoppimaani ja oman itsenäisen opiskeluni ja käytännön kokemukseni tulosta että Suomen lainsäädännön mukaan täysin sallittua ja laillista. Ja mikäli tämänkaltainen asiaintila häiritsee jotakuta, sen ei tarvitse olla minun päänvaivani.

Toivon, kuten moni muukin bloggaaja, että blogiani lukevat siihen yleisesti myönteisesti suhtautuvat, vaikkei nyt varmastikaan kaikista asioista sentään samaa mieltä olla. Jos blogini kovin ärsyttää, on varmaan kaikille osapuolille rakentavampaa, että kukin etsii blogeja, joita lukemalla kokee saavansa itselleen jotain kiinnostavaa, hyödyllistä tai virkistävää. Ei tänne kenenkään ärsyyntymään kannata tulla. Aikansa voi jokainen käyttää hedelmällisemminkin.

Kaikki eivät tykkää, mutta ei tarvitsekaan.

Luin vähäsen aikaa sitten fiksun jutun ja linkin sisällön Positiivista psykologiaa-blogista.: Opettele sanomaan EI ja helpottamaan tarvettasi miellyttää muita… . " Entisenä kilttinä tyttönä" olen minäkin opetellut sanomaan ei, ei ja vielä kerran  EI! Olen opetellut myös vähentämään turhaa asioitten märehtimistä. Niin kauan, kun henki kulkee ja aivomme vielä toimivat, voimme oppia uutta, myös uusia asenteita ja toimintatapoja.

 Niinpä minäkin voin oppia olemaan juuttumatta siihen kaikkeen negatiiviseen, mitä jokainen meistä väistämättä täällä kulkiessaan kohtaa. Minäkin voin oppia kiinnittämään enemmän huomiota kaikkeen hyvään ja innostavaan. Voin oppia sanomaan EI, kun niin todella haluan ja KYLLÄ, kun se on mitä aidosti koen." Ei" ja" kyllä", ne ovat sanat, jotka ovat minun vallassani ja haluan , että muistan sen aina.



Kiitokset teille kaikille kannustaville ja myönteisesti blogiini suhtautuneille lukijoille! Te kannustatte minua jatkamaan tätä usein antoisalta tuntuvaa bloggaamista, vaikka välillä tulisikin  lunta tupaan. Leppoisaa viikonloppua kaikille! :)

Kiitokset Juho-pojalleni näistä hänen  6-7 vuotiaana tehdyistä töistään, joita sain tänne . Juho rakastaa piirtämistä ja suunnittelua kuten minäkin aina aika ajoin. Välillä me piirrämme ja teemme puutarhasuunnitelmia yhdessä. Se on tosi mukavaa. :)

Jekyll and Hyde

Ei aina voi eikä kannata miellyttää kaikkia! Mikä vapauttava tunne tajuta ja ennen kaikkea sisäistää, ah! I'm free!

Perinteisesti olin pikku pirpanasta se opettajien silmäterä, runotyttö, joka näytteli, lausui, urheili ja veteli  kokeista kymppejä. Tai jos ei vedellyt, niin maailma mustui ja kaikki oli pilalla.

Halusin olla kiltti ja osaava sekä yrittää olla loukkaamatta tai ärsyttämättä ketään, paitsi, kun joku tärkeä asia oli minusta niin tärkeä, että sitä piti puolustaa "viimeiseen hengen vetoon" asti! Kaikki mätäpaiseet piti tietenkin puhkaista ja epäloogisuudet ja harhakuvat paljastaa  ynnä tuoda päivänvaloon. Sitten saattoikin iskeä nolotus ja hirveä moraalinen krapula. "Mitäs mie nyt noin läksin mesomaan!"

Ja sitä paitsi tarvitseeko minun rientää joka ainutta mätäpaisetta puhkaisemaan. Eivätköhän ne usein paljastu ja puhkea muutenkin. Joko ihan itsestään tai jonkun muun tulisielun toimesta.

Halu olla kiltti ja miellyttää kaikkia (tai ainakin välttää olemasta kovin ärsyttävä), on melkoisen hankala yhdistää ajoittaiseen intoon puhkaista kaikki valheelliset kuplat. Ja kun vielä välillä niin tyynen ja ajoittain  hämäävän rauhallisen pintakuoren alta oikeasti löytyykin tempperamenttia vaikka muille jakaa..., kun sille päälle satun...niin siinä onkin sitten mehevä keitos valmiina. Itsekään ei aina arvaa, mihin fiksuun tai vähemmän fiksuun tempaukseen se veri seuraavaksi vetää.

Yksi ystävä tuossa lausahtikin, että niin... oletkos sitten niin kuin Jekyll ja Hide. Kas, kas...samaa on tullut itsestäni kerran sun toisenkin sanottua eikä syyttä. Kerroin samaiselle ihmiselle, että todellakin: en aina tule pitäneeksi puoliani, koska tiedän, että kun alan oikein kunnolla pitää puoliani, niin osaan sen vähän turhankin tehokkaasti: sanan säilä lentää ja kohta kellään ei ole enää kivaa: Ei niin sillä, joka erehtyi hiukka liian pahasti urputtamaan tai yrittämään syöttää täyttä pajunköyttä eikä allekirjoittaneellakaan, koska huono mielihän siitä tulee, jos sanoo toiselle liian pahasti...vaikka tavallaan seisoisi joka ajatuksensa, joka sanansa takana vankasti edelleen. Mutta, mutta, asiat voi muotoilla niin monin eri tavoin. Lasillisen vettä voi joko ojentaa tai heittää päin naamaa.

Kun sille päälle satun, voin olla varsin ymmärtäväinen ja pyrkiä auttamaan ja tukemaan monin tavoin. Kun minut taas saa ärsyyntymään tai jopa suuttumaan, niin joo...turhan suoraa tekstiä on yleensä tiedossa. Tai niin...on ainakin ollut.

Olen (omasta mielestäni ;) ) vuosien varrella harjaantunut ymmärtämään hyvin ihmisluontoa, näen helposti motiivien, vaikuttimien, syvimpien halujen, vahvuuksien ja heikkouksien maailmaan. Olen opetellut ymmärtämään minän defenssimekanismit ja muut salatut kuviot, jotka kietoutuvat hurmaaviksi joskus hyytäviksikin vyyhdeiksi. Olen näitten perusteella oppinut ennustamaan melkoisella tarkkuudella ihmisten todennäköisiä reaktioita ja tekoja...ja jo siis ihan vaistomaisesti. Monista itseään ja ajatuksiaan paljon esille tuovista ihmisistä voin havaita tosi selvästi, että aha, jäbä on niiiin stramonium-tilassa ja rankasti tai että kappas vaan, kun lachesistila pistää piikittelemään tai että, hupsista... toivottavasti tuo staphysangriatila lähtee kevyesti purkautumaan ilman sen suurempia räjähdyksiä.

Olen halunnut ja tavallaan joutunutkin opettelemaan havaitsemaan ja ymmärtämään mm ihmismielen delusion-harhoja, jotka ajavat helposti tiettyihin ajatuskuvioihin, toistamaan niitä samoja rakkaita tai piinaavia maneereita usein sekä ajatuksissa että teoissa.

Jotta todella osaisi homeopaattina toimiessaan löytää sen yhden tarkasti juuri ihmisen tilaa vastaavan homeopaattisen aineen, on pakko ymmärtää hyvin ihmismieltä...muuten ei voi onnistua, ainakaan kerta toisensa jälkeen. Rajan Sankaran kirjassaan The Spirit of Homeopathy kuvaa upeasti tuota etsimistyötä, tuota tarvetta löytää ne ihmistä vankinaan pitävät delusionit, syvimmät harhaolot ja vääristymät ajattelussa, ne tunnusmerkit, jotka kuvaavat tapaa, miten elimistön energeettinen tasapainotila on poissa raiteiltaan. Kun tuon tilan pystyy hahmottamaan..naks...kaikki loksahtaa paikoilleen...ja homeopaattisen aineen saatuaan ihmisen elinvoima alkaa voimistua ja häiriintynyt energiakenttä lähtee tasapainottumaan. Tämä kaikki näkyy sitten pian niin mielessä kuin fyysiselläkin tasolla.

Tuntuuhan se upealta, kun näitä asioita on oppinut ymmärtämään niin psykologian kuin homeopatiankin viitekehyksistä. On usein onneksi niin helppo ymmärtää, nähdä läpi ja auttaa. Mutta asia on kaksiteräinen miekka. Kun vähän karkeammasta puusta veistetty suuttuu, ne sanalliset sivallukset eivät ehkä ole niin sattuvia, eivät onnistu haavoittamaan niin paljon. Mutta, kun ihminen, joka on virittänyt koko olemuksensa ymmärtämään ja havainnoimaan toisten mielenliikkeitä ja tekee sitä jopa työkseen...niin huh, huh, siinä on melkoinen arsenaali käytössä, jos suuttuu.

Ehkäpä tosiaan juuri se, että olen niin analysoiva luonnoltani, on saanut minut aiemmin monissa tilanteissa araksi olemaan tarvittaessa topakka. Olen jossitellut liikaa, miettinyt mahdollisia seurauksia ja reaktioita. Pelännyt omiakin sanojani, kun lähtisin oikein kunnolla perustelujen tielle.

Ennen kävi helposti niin, että en tarpeeksi nopeasti kertonut kantaani ja vastakkaisia näkemyksiäni ynnä perustelujani, etten loukkaisi tai ärsyttäsi. Mutta voi, sitten kävikin yllätys, yllätys usein niin, että tilanteet saattoivat kehittyä juuri tämän toimintatapani takia niin pitkälle, että sitten suutuinkin (esim epäoikeudenmukaisuuden tms takia) oikein kunnolla ja sanavalintani oli sen mukaista. Ja vieläpä ihmismielen koukeroitten miettimiseen harjaantuneen ihmisen vaistoin turhankin osuvaa.

Tätä olen paljon pohtinut ja tehnyt töitä asian kanssa. Nykyään olen huomannut selvää edistystä asiassa. Olen alkanut tarvittaessa uskaltaa sanoa paremmin: Ei! Olen uskaltanut heti alkuunsa kertoa vapaammin kuin ennen mielipiteeni. Ja jos se toisia harmittaa, joskus pahastikin, hyväksyn asian entistä paremmin. Minun ei tarvitse miellyttää kaikkia. En yritä enkä halua tahallaan omasta mielestäni ärsyttää tai saada toisia harmistumaan. mutta joskus niin käy ja nyt tuntuu, ettei se minusta ole enää katastrofi. Toisilla on oikeus  tunteisiinsa ja ajatuksiinsa ja minulla on oikeus tunteisiini ja ajatuksiini. Aina ne eivät kohtaa, aina halumme ja toiveemme eivät ole sopusoinnussa keskenään, mutta ei se ole niin vaarallista! Pystyn näkemään ja kokemaan sen näin ja olen siitä iloinen.

Ja sitä paitsi, on kaikkia osapuolia ajatellen parasta, että sanomme mahdolliset vastalauseemme ja meitä liikaa vaivaavat asiat jo ennen kuin ne ovat hautuneet mielessämme uhkaavaksi myrskyksi, jolla voisi olla paljon enemmän haitallisia vaikutuksia kuin sillä, että yksi sun toinenkin voi mahdollisesti, siis ehkä pahastua, kun ilmaisemme heti alkuunsa erinevän kantamme.

Jos en olisi nuorempana yrittänyt miellyttää monissa tilanteissa turhan pitkään, vaan olisin heti ollut avoimempi, monelta isommalta, raskaalta myrskyltä olisi tullut säästyttyä. Oppia ikä kaikki! On se  korkea aika päästä tässä elämän vaiheessa eroon kiltin (ynnä vähemmän kiltin) tytön syndroomasta. Bye bye doctor Jekyll and mr. Hyde! En jää kaipaamaan.

Pahuutta, hyvyyttä, surua ja toivoa

Viime päivinä ajatuksiin on tämän tästä hiipinyt Norja ihmisineen. On ollut surullista, rankkaakin eläytyä uhrien ja omaisten tuntoihin. Kuolema on koskettanut minuakin läheltä. Olen nähnyt ihmisen, rakkaani, kuolevan silmieni edessä, yllättäin, nuorena. Silloin oli vain aavistamaton sattuma, pahuus ei ollut paikalla, oli vain järkytys, hätä ja suru.

Kun pahuus liittyy kuolemaan, tilanne on vielä hyytävämpi. Tunnen Jokelan hirveästä tapahtumasta selviytyneitä. Naisen, joka katsoi kylmäveristä tappajaa suoraan silmiin ja selviytyi kertomaan siitä. Sitä ei unohda koskaan. Tämä kaikki nostaa vanhat tunnot kevyesti pintaan, kuten minunkin tuntoni, hätäni rakkaani yllättävän kuoleman hetkellä.

 Pahuus...mitä se on, sitä on tullut jo nuoresta lähtien mietittyä ja tiedän saaneeni vastauksia niin hyvyyden kuin pahuudenkin kysymyksiin. Asia on syvällinen ja moniulotteinen. Tänään en lähde kaivautumaan aiheen perustavanlaatuisiin taustoihin, mitä vain luen ja kirjoittelen ihmismielen koukeroista. Ihmismielestä, kun se ei näyttäydy kauneimmillaan...lievästi sanottuna.

Oletko hurmaava, älykäs, seikkailunhaluinen, agressiivinen ja impulsiivinen? Pitkästytkö helposti, haluatko elää täysillä? Lue seuraava, jos olet. Lue seuraava, vaikket olisikaan. Heitä on kanssamme vähän, mutta sekin on paljon. Liian paljon monelle.



http://www.tiede.fi/artikkeli/759/psykopaatti_mainettaan_pahempi


Olen sitä mieltä, että huonot geenit tai ankea lapsuus, mikään sellainen ei oikeuta julmiin tekoihin. Huonoista lähtökohdista huolimatta meillä jokaisella on vastuu teoistamme. Meillä kaikilla on mahdollisuus katsoa peiliin, yrittää muuttua, koettaa pukeutua uuteen persoonallisuuteen. Me kaikki voimme valita hyvän ja pahan väliltä. Joka päivä.

On kuitenkin niin, että joillekin räikeän piittaamattoman käytöksen välttäminen on jo luonnostaan helpompaa, toisille, ikävä kyllä, jo heidän lähtökohdistaan johtuen vaikeampaa. Aivotutkimus nykyisine kuvantamismenetelmineen on tuonut esille havaintoja siitä, että agressiivisten rikollisten aivot poikkeavat usein merkittävästi muitten ihmisten aivoista. Asiantilasta enemmän seuraavassa artikkelissa: (En ajattele niin kuin esim. evoluutiopsykologit, joista monet ajattelevat virheellisesti kaiken olevan palautettavissa materian tasolle. Vaikka en yhdykään kaikkiin artikkelin näkemyksiin, löysin sieltä monia kiintoisia pointteja.)

http://www.tiede.fi/artikkeli/1356/jotkut_meista_syntyvat_rikollisiks

Rikollisten aivojen arvoitukset ovat  siis saaneet hieman valotusta. Tiedämme, että monet asiat vaikuttavat terveen empatiakyvyn muodostumiseen. Ympäristötekijät voivat kytkeä tai sammuttaa eri geenejä päälle tai pois päältä. (epigenetiikkaa) Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, näin pelkistetysti sanottuna.

 Varhaiset kiintymyssuhteemme, myöhemmät ihmissuhteemme ja ravitsemus - kaikilla niillä on oma tärkeä osansa aivojemme muokkautumiseen. Myös sillä ja usein erityisesti sillä, millä ruokimme aivojamme, mitä katsomme ja mitä luemme, on ratkaiseva merkitys. Aivojemme biokemiallinen tila on tärkeä, mutta kuitenkin vain lähtökohta. Maailma ympärillämme vaikuttaa meihin.Teemme päivittäin valintoja. Tietoisuutemme ja tajuntamme, me itse olemme enemmän kuin osiemme summa. Emme ole selitettävissä yksi yhteen biologialla ja kemialla. Emme ole robotteja, aivokemiamme uhreja. Voimme tietoisesti pyrkiä muokkaamaan ajatteluamme rakentavaan suuntaan. Meillä on oma tahto ja hyvä niin. Mieli ei ole koskaan palautettavissa vain materian tasolle.

On hyvyyttä ja on pahuutta, meillä mahdollisuus kumpaankin. Me selviytyneet, me vielä elävät, voimme tragedioiden jälkeen vain jatkaa elämäämme. Pahimmat, järkyttävimmät hetket nostavat  ihmisissä esiin myös mitä suurinta hyvyyttä, epäitsekkyyttä ja uhrautuvaisuutta. Olemme nähneet välittämistä, olemme kokeneet myötäelämistä. Olemme saaneet ja antaneet rakkautta.

 Aika ei pysähdy. Pahuus ei pysäytä aikaa, pahuus ei estä ikuisuutta. Voimme aina jatkaa, jatkaa kaikkea pyrkimystä hyvään ja katsoa toiveikkaina eteenpäin tietäen, että vielä tulee aika, joka on tätäkin aika parempi. Jo nyt on paljon hyvyyttä, jo nyt on rakkautta. Tulevaisuudessa vielä paljon enemmän. Paljon, paljon enemmän.

Terveytemme liittolaiset

Pohjoisen ystäväni Pirjo.

Reissullamme pohjoiseen sain iloita hyvästä seurasta, rentoutua ja virkistyä. Tämän sivun kuvat ovat pitkäaikaisen ystäväni Pirjon kodista ja sen läheisyydestä. Kuinka monet ilot ja surut olemmekaan  jakaneet yhdessä.

 Pirjo meni rakastumaan ja sen seurauksena päätyi lähimaisemistani kauas Pohjois-Suomeen. Menetys minulle, mutta ilo Jussille ja seutukunnalle. Onneksi junat on keksitty ja lankapuhelinkin toimii. Pariskunnan koti henkii omistajiensa kauneuden ja tyylin tajua. Kyllä taas sai nauttia, niin esteettisesti kuin kulinaarisestikin. Pirjohan on tunnettu myös loistavista kokkaamistaidoistaan. Kaikkein parasta olivat taas yhteiset keskustelut ja retket. Ehdittiin pelatakin. Välillä valvottiin yhdessä jutustellen aamuyöhön asti. Tosi ystävyys jatkuu, vaikka välimatkat pitenevät.

Löysimme lähistöltä villejä punaherukkapensaita  kukoistamassa ikivanhoilla kivimuureilla.

Sosiaalisen elämämme vaikutuksia terveyteen on tarkasteltu jo paljon. Eräässä tutkimuksessa huomattiin, että vanhuksilla, joiden sosiaalinen elämä oli antoisaa ja tukea antavaa oli eristyneemmissä oloissa eläneitä ikätovereitaan selvästi paremmat kognitiiviset kyvyt seitsemän vuoden seurannan jälkeen. Kiinnostavaa on, että yksinäisyyden tunteella ei ole paljoakaan tekemistä sen kanssa paljonko ihmiset viettävät aikaa omissa oloissaan tai toisten ihmisten seurassa. Yksinäisyyttä aiheuttaa läheisten, ystävällismielisten kontaktien vähäisyys. Tärkeintä on ihmissuhteiden laatu. Se onko kanssakäymisemme toisten kanssa lämmintä vai etäistä, tukea antavaa vai kielteisiin palautteisiin painottuvaa merkitsee.

Sinistä ja valkoista...niitä Pirjo rakastaa!

Yksinäisyyden tunteen ja terveyden välillä on suora korrelaatio. Pelkkä tuttavien ja kontaktien määrä ei ole ratkaisevaa. On havaittu, että mitä yksinäisemmäksi ihminen tuntee itsensä sitä huonommin hänen vastustuskykynsä, verisuonensa ja sydämensä toimivat. Ihminen voi kokea olevansa hyvin yksinäinen suurenkin ihmisjoukon keskellä.

Toisaalta lukuisissa tutkimuksissa on huomattu, että sosiaalisiin yhteisöihin integroituneet ihmiset, joilla on läheisiä perhe-ja ystävyyssuhteita, jotka kuuluvat sosiaalisiin ryhmiin tai yhteisöihin ja ottavat osaa verkostojensa toimintaan, toipuvat tilastollisesti paremmin sairauksista ja elävät kauemmin.

Keittiöön tulee paljon valoa. Hauska keksintö tuokin ikkuna.Ystävänikin tykkää yrteistä kuten minäkin.

Virustutkija Sheldon Cohen kannustaa etsimään biologisia liittolaisia. Hänen mukaansa erityisen suositeltavaa voi olla "uusien ihmisten liittäminen sosiaaliseen verkostoon, erityisesti sellaisten, joille kokee voivansa avautua." Cohen yllyttää potilaitaan mahdollisuuksien mukaan vähentämään emotionaalisesti myrkyllisten kohtaamisten päivittäistä määrää ja vastaavasti lisäämään virkistävää, ystävällismielistä kanssakäymistä.  

Parveke kutsuu rentoutumaan. 

Emotionaalisesta läheisyydestä ja lämmöstä on erityisen paljon apua silloin, kun ihmisen terveydentila  on heikko.Välittämisellä on usein havaittu olevan ihan kliinisestikin tutkittuja vaikutuksia paranemiseen. Rakkaus ei ole siis vain keino parantaa potilaan elämän tunnesävyä vaan parantavan hoidon tärkeä, biologisestikin aktiivinen osa.

Neurogeneesi eli päivittäinen uusien hermosolujen tuotanto jatkuu läpi elämämme. Sosiaalisen ympäristömme sopivan virikkeellisyyden ja emotionaalisen lämmön on huomattu edistävän uusien asioiden oppimista ja nopeuttavan myös uusien aivosolujen tuotantoa. Osa tutkijoista on jopa sitä mieltä, että uusien hermosolujen tuotannon dramaattinen hidastuminen vanhemmalla iällä ei ole niinkään ikääntymisen väistämätön seuraus vaan ennemminkin tylsän, yksitoikkoisen elämän sivuvaikutus.

Olohuone on niin viihtyisä  ja raikas.

Monien iäkkäiden ihmisten sosiaaliset verkostot pienenevät, kun ystävät menehtyvät tai muuttavat pois. Samaan aikaan on toisaalta myös huomattu, että iän myötä monet ihmiset karsivat verkostojaan valikoivasti ja pyrkivät keskittymään myönteisiin ihmissuhteisiin. Tätä ainakin osin ihan alitajuistakin strategiaa pidetään nykytiedon valossa järkevänä. Henkisesti uuvuttavista ihmissuhteista luopumista pidetään ennaltaehkäisevänä vetona, joka auttaa meitä ohjaamaan tunnemaisemaamme myönteisempään suuntaan. Onhan ymmärrettävää, että esim kroonisesti (avoimesti tai piilotetummin) piikittelevät tai toisia manipuloimaan pyrkivät ihmiset voivat helposti ajaa lähellään olevat ihmiset ankeisiin tunnelmiin, joskus suoranaiseen epätoivoon.

"Menestyksekkäästi vanhenevista" amerikkalaisista ikäihmisistä tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että mitä enemmän he saivat tukea ihmissuhteistaan, sitä vähemmän stressin merkkejä, kuten kortisolitason kohoamista, heidän elimistössään ilmeni.

Virkistävissä ihmissuhteissa ystävykset tai kummppanit auttavat toisiaan ahdistavien tunteiden säätelyssä. Kun olemme pahoilla mielin tai stressantuneita, läheisemme voivat auttaa meitä pohtimaan ahdistuksen syitä, keksimään ratkaisuehdotuksia, reagoimaan rakentavammalla tavalla ja eritoten  näkemään asiat oikeissa mittasuhteissa. Kaikki tämä vähentää haitallisesti vaikuttavien neuroendokriinisten hormonien tulvaa.

Kaunis, valkoinen makuuhuone on minusta aivan ihastuttava. 

Varsinkin oksitosiinihormoni toimii stressihormonien alasajajana. Se hillitsee hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin sekä sympaattisen hermoston toimintaa. Tämän akseliston ylivireä toimiminen aiheuttaa pitkään jatkuessaan lukuisia terveysriskejä ja uupumista.

Oksitosiinin erittyminen saa kehossa aikaan valtaisasti myönteistä. Pääsemme rentoutuneeseen olotilaan, jossa parasympaattinen hermosto on vallassa. Aineenvaihdunta siirtyy tilaan, jossa energia kanavoituu ravintoaineiden säilömiseen ja elimistön paranemiseen sekä kasvuun. Kortisolitaso laskee ja  kipukynnys kohoaa. Tällöin pienet vaivat jäävät huomaamatta ja haavatkin paranevat nopeammin.

Oksitosiinin puoliintumisaika aivoissa on varsin lyhykäinen, muutamassa minuutissa aine on kadonnut kokonaan. Onneksemme läheiset, lämpimät ihmissuhteet tarjoavat kuitenkin vakaan oksitosiinilähteen. Jokainen halaus, välittävä kosketus ja läheisyyden hetki saa tätä mainiota ainetta erittymään. Läheisyydestä rakkaidemme kanssa on meille pitkäaikaista terveydellistäkin etua. Kun vietämme paljon aikaa myönteisissä tunnelmissa läheistemme kanssa, oksitosiinia erityy jatkuvina sykäyksinä. 

Ihokosketuksessa oksitosiinia erittyy erityisen runsaasti. Eipä ihme, että hieromisen ja hellittelyn on todettu vähentävän huomattavasti sterssiä. Oksitosiinin erittyminen lisää kiintymyksen tunteitamme meille tärkeisiin ihmisiin (toimii "biologisena liimana") ja nämä läheiset kontaktit muuntuvat myös biologiseksi hyvinvoinniksemme. 

Kyllä ihminen tarvitsee toista ihmistä! Iloitaan läheisistämme. Jo vakiintuneet ja orastavatkin ystävyydet tuovat iloa elämään!

Pirjolla on myös oikea viherpeukalo. On asunto sitten ollut maan tasalla tai korkeammalla, virkistävää vihreyttä
ja kauniita kukkia on aina ollut runsaasti. Aurinko paistoi suloisesti ja istuskelimme välillä myös parvekkeella siemaillen raikasta juotavaa. Kyllä elämä voi olla ihanaa, kun aurinkoa ja ystävien seuraa riittää. :)

Lähteet: Daniel Goleman: Sosiaalinen äly