perjantai 31. elokuuta 2012
Kaikesta siitä, mitä en kertonut
Kirjoitan kaikesta siitä, mitä en kertonut.
Ja minä kestän paremmin.
Kestän, kun kirjoitan.
Elämä tulee nyt menemään.
Ei niin kuin haluaisin luonnostaan.
Ei ainakaan tällä kertaa, ei vielä, ei nyt.
Minä rakastan utuisia iltoja ja aamun nousevaa usvaa.
Rakastan kohoavaa kirkkautta, vielä viipyilevää, sielujen yhteyttä, jonka tunnen.
Minä panen vastaan, koska tiedän mitä tapahtuisi, ainakin minulle.
Sinusta en ihan tiedä tai ainakin yritän olla tietämättä.
Näinä viileinä aamuina kuljen omenoita käsissäni
läpi koripajujen reunustaman kujan.
Puro solisee kuten ennenkin.
Lemmikit kurottuvat kohti valoa, vaikka on syksy.
Silmäni hädintuskin aistivat ympäröivän kauneuden.
Sielusi kauneus on enemmän kuin tänään jaksaisin kestää.
tiistai 7. elokuuta 2012
Valokuidulla eteenpäin!
Sain tiedon kiinnostavasta tapahtumasta Erja Tammiselta. Kuten monet ovat varmaan havainneet, kannatan täysillä turvallisemman ja samalla vieläpä tehokkaamman viestinäteknologian kehitystä. Langattomat yhteydet ovat yleisesti ottaen terveydellemme haitallisia. Mainio ratkaisu viestintäteknologian edistymiseen on niin minun kuin monien muittenkin mielestä valokuidun entistä laajempi käyttöönotto. Keskiviikkona aiheeseen pääsee tarkemmin tutustumaan Helsingissä.:
"VALOKUIDULLA 100 VUOTTA ETEENPÄIN -SEMINAARI
Aika: Keskiviikkona, 8.8.2012, klo 13.00 – 16.00
Paikka: Tieteiden Talo, Kirkkokatu 6, Helsinki, sali 505
Valokuitu on tulevaisuuden tärkein infrarakenne
"Kyllä nykyinen nopeus riittää", on usein kuultu väittämä viimeisten
parinkymmenen vuoden aikana. Nykyinen nopeus ei kuitenkaan ole riittänyt.
Modeeminopeutta (300 bit/s) pidettiin muka riittävänä, koska ”kukaan ei
voi kirjoittaa nopeammin". Jotkut pitivät ADSL-tekniikkaa tyydyttävänä
ratkaisuna kuten nyt rakennettavaa 4G -järjestelmääkin. Yhteyden
nopeustarve tulee kuitenkin kasvamaan tuhatkertaiseksi parissakymmenessä
vuodessa.
Ainoa kestävä ratkaisu on valokuitu. Yksi kuitu pystyy siirtämään ainakin
100 miljoonaa Megabittiä sekunnissa. Elektroniikka kuidun päissä on
rajoittava tekijä, mutta se nopeutuu ja hinnat laskevat jatkuvasti.
Modeemit ovat historiaa ja ADSL on kuolemassa. Parhaillaan rakennetaan
langattomia järjestelmiä, vaikka Shannonin laki osoittaa, että pian tulee
kapasiteetissa seinä vastaan. Ei kannata jäädä odottamaan uusia
keksintöjä, koska tietoa ei voida siirtää enempää kuin mitä Shannonin laki
sallii. Shannonin laki pätee valokuidussakin, mutta tiedonsiirto ei
häiriinny tai aiheuta häiriöitä toisin kuin langattoman teknologian
kohdalla.
Ainoaksi tulevaisuuden vaihtoehdoksi jää siis valokuituverkon
rakentaminen. Se on edessä ennemmin tai myöhemmin. Jos halutaan jäädä
jälkijunaan, niin odotetaan (kuten Nokia). Valokuidun
investointikustannukset ovat pienet, kun otetaan huomioon se, että kuitu
kestää 100 vuotta. Melko tavallinen liitäntä maksaa 2000 euroa ja sen
vuosikustannus on siis 20 euroa.
Ei ole kysymys henkilökohtaisesta surffaamisesta, vaan siitä, että nopean
verkon olemassaolo on koko yhteiskunnan toimivuuden etenemisen edellytys.
Valokuitu on tulevaisuuden tärkein infrarakenne. Ilman sitä ollaan kohta
kuin tiettömässä korvessa.
Terveysvaikutusten huomioiminen = varovaisuusperiaate
Maailman terveysjärjestö WHO:n syöväntutkimuslaitos IARC (International
Agency for Research on Cancer) luokitteli 2011 radiotaajuiset verkot
taajuuksilla 30 kHz – 30 GHz ”mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle”,
luokkaan 2B. Langattomat verkot, tukiasemamastot ja matkapuhelimet
toimivat näillä taajuuksilla. Eikö tämäkin tekijä pitäisi huomioida
infrarakenteita luotaessa?
IARC:n päätöksen valossa varovaisuusperiaatteen noudattaminen on viisasta.
Monissa maissa priorisoidaan kaapeloituihin yhteyksiin. Muun muassa
Sveitsin, Ranskan ja Saksan viranomaistahot ovat kannanotoissaan
korostaneet kuitukaapelin turvallisuutta erityisesti herkillä alueilla
kuten kouluissa ja oppilaitoksissa.
Matkapuhelinten syöpäriskiä on kartoitettu epidemiologisissa tutkimuksissa
kuten WHO:n Interphone-tutkimuksessa (2010) ja ruotsalaisen Lennart
Hardellin tutkimuksissa. Interphone-raportissa nähtiin
pitkäaikaiskäyttäjillä 40% kohonnut aivokasvainriski ja Hardellin
tutkimuksissa vastaavalla ryhmällä 170% riski. Näissä tutkimuksissa voi
olla puutteita, koska altistus perustuu muistinvaraisiin tietoihin.
Toisaalta, Interphone-tutkimusta on arvosteltu riskiä aliarvioivista
tekijöistä. Lisäksi on huomioitava, että matkapuhelimeen puhutut minuutit
ovat jatkuvasti kasvaneet ja tekniikka muuttunut.
Suomen syöpärekisterin tuoreimpien tietojen mukaan aivo- ja
keskushermoston syöpiin sairastui (2007) 561 suomalaisnaista ja 372
miestä. Tuoreemmat tilastot (2001-2010) Tanskan syöpärekisterissä
osoittavat aivo- ja keskushermostoperäisten syöpien kasvua 100 000
asukasta kohti miehillä 40% ja naisilla 29%. Lapsia on tutkittu vasta
vähän. USA:ssa julkaistu (Little & al.) rekisteritutkimus osoittaa syöpien
hienoista kasvua ja myötäilee Interphone-tutkimuksen 40% ennustetta.
Amerikkalaiset lastenlääkärit vaativatkin äskettäin varovaisuusperiaatteen
noudattamista ja turvanormien tarkistamista. Suomessa lääkäri Pekka
Niemelä on muistuttanut, että tilastoissa näkyy 5-10-kertaista kasvua
nuorten aivolymfoomien kohdalla.
Vaikkakin aivokasvainriski yksilötasolla jäisi vähäiseksi, yhteiskunnan
kannettava taloudellinen taakka lääketieteellisten hoitojen,
sairauskulujen ja ansiomenetysten osalta voi muodostua merkittäväksi. On
huomioitava lisäksi terveyden menetyksestä aiheutuva inhimillinen
kärsimys.
Voiko väestötasolla olla sähkömagneettisille kentille herkemmin reagoiva
ryhmä? Tältä osa-alueelta on tehty ainakin kolme mielenkiintoista
tutkimusta, joissa kahdessa osoitettiin glukoosiaineenvaihdunnan muutoksia
aivoissa ja yhdessä stressiproteiinien ihomuutoksia. Professori Rodney
Croftin tuore EEG-tutkimus tukee näkemystä, että jotkut reagoivat
herkemmin matkapuhelinsäteilylle.
Toiminnallinen, vähänsäteilevä vyöhyke maaseudulla
Suomi on pitkien etäisyyksien maa. Maaseudun asuttaminen ja palvelujen
tarjoaminen syrjäseutuja myöten Hangosta Ivaloon asettaa
infrastruktuurille haasteita. EU:n yhdenvertaisuusperiaate edellyyttää
tasa-arvoisesti palveluita kaikille kansalaisille. Työ- ja
opiskelumahdollisuuksien tarjoaminen voi tapahtua toimivien etäyhteyksien
kautta valokaapelia hyödyntäen. Kylistä ja kaupungeista voi toimivan
kuituverkon avulla muodostua tiedon valtateitä.
Toiminnallinen vähänsäteilevä vyöhyke voi tarjota asuin- ja
työmahdollisuuksia sille kasvavalle väestöryhmälle, joka kokee
herkistyneensä sähkömagneettisille kentille. Kyselytutkimusten mukaan eri
maissa 3 – 10% kertoo kärsivänsä näistä oireista. Muun muassa Ranskassa,
Italiassa ja Ruotsissa on vähemmän säteileviä vyöhykkeitä vireillä.
- Dariusz Leszczynski, skype, dariusku55, dariusz.leszczynski@stuk.fi
- Nisse Husberg, 045-701 84 385, nisse.husberg@hindersby.net
- Erkki Rope, Päijät-Hämeen Liitto/ 050-528 7936, erkki.rope@paijat-hame.fi
- Erja Tamminen, 09-291 8696
Ystävällisin terveisin,
Erja Tamminen Ay
Uudenmaantie 30 A 4
FI-04410 JÄRVENPÄÄ
tel + 358 (0) 9- 291 8696
www.sahkoailmassa.fi"
Pidän tätä säteilyaltistuksen vähentämisasiaa huipputärkeänä juttuna ja olen tosi iloinen, että tietoisuus langattomien kenttien haitoista on lisääntynyt jatkuvasti. Itse kuulun siihen kirjoituksessa mainittuun ryhmään, joka on keskimääräistä herkempi reagoimaan keinotekoisiin sähkömagneettisiin kenttiin. Niinpä varmaan arvata saattaa, että nämä asiat ovat jo ihan siitäkin syystä lähellä sydäntäni.
Tiedossa on varmasti tutustumisen arvoinen tilaisuus! Ja hei: Muistetaan suojella aivojamme käyttämällä kaiutinta tai laadukasta (airtube eli ilmaputki olisi paras) handsfreetä puhuessamme kännykkään. Ja tietokoneessahan kannattaa ilman muuta olla siis langallinen eikä langaton nettiyhteys!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)