Hi hii, täällä sitä taas keikutaan! Heräilen nykyään kuuden maissa aamuisin ihan itsekseen ja veri vetää taas...minnekäs muualla kuin bloggaamaan. Tämän pikkuisen lomasen aikana huomasin, että ehdin jo oppia pitämään tätä kirjoittelua minulle luontaisana ajatusten järjestely- ja ilmaisukeinona, jota havaitsin jääväni kaipaamaan...
Kun lapset vielä nukkuvat voin hyvillä mielin ja rauhassa taas kirjoitella ja silti ehditään pihalle, mansikoiden kimppuun, kukkia kuvaamaan ja vieläpä uimaankin. Ihana hellepäivä taas alkamassa!
No juu, tässähän sitten taas saatiin huomata, että olen varsin impulsiivinen ihminen ajoittain ja suunnitelman muutokset voivat olla joskus nopeita... Joten mennyt nettilomanen tuntui olevan jo ihan riittävän pitkä... muuten lomakausi jatkukoon! :D Sinänsä voi olla, että nyt kesäisin kirjoittelen harvemmin kuin mihin keväällä totuin, mutta aika näyttää ja fiiliksen ja perhetouhujen mukaan mennään.
Nuorena olin tosi aamu-uninen ja nukuin pitkään. Nykyään en millään jaksa enää aamutuimaan makoilla. Ehdin tuossa jo etsiä homeopaattista lääkettäkin eräälle hoidettavalleni opusteni ja muistiinpanojeni ääressä. Homeopatia on minulle sellainen ala, johon uppoutuessani pääsen yleensä siihen paljon puhuttuun flow-tilaan. Metsästän tunnuspiirteitä, kompensaatioitten taustakuvioita, liikkeelle panevia tuntoja ja modaliteettien viitoittamia polkuja tarvittaessa vaikka tuntikausia ja millään en malttaisi lopettaa ennen kuin syyllinen on napattu eli oikea homeopaattinen tila on löytynyt. Milloin on stramonium kyseessä, milloin graphites tai magnesium muriaticum...ja voi sitä ilon ja tyydytyksen hetkeä, kun lymyilevä tila on napattu, saatu selkeästi kiikkiin ja parantava hoito löytyneellä aineella voi alkaa.
Mitä hankalampi jahti sen mahtavampi fiilikseni yleensä homman lopussa on. On myös aivan upeaa kuulla palautetta siitä, miten jotain leikkausta ei nyt sitten tarvittukaan, perheen ennen kaikkein eniten sairastellut jäsen onkin nyt se elinvoimaisimmalta ja terveimmältä vaikuttava, lapsen puhe on korjaantunut, miehen pakkoliikkeet loppuneet, astamalääkkeistä on voitu pikkuhiljaa kokonaan luopua jne. Usein itken ilosta, kun keskustelut ovat ohitse ja mietiskelen sitten itsekseni miten onnellinen olenkaan näistä paranemisista ja miten kiitollinen siitä, että homeopatia on keksitty ja saan hoitaa sen avulla ihmisiä. Homeopatia on minulle oikea intohimo!
Oikeasti en nyt yhtäkkiä muista päivääkään vuosikausiin, etten olisi lukenut alan teoksia, etsinyt jollekin sopivaa ainetta tai vähintään mietiskellyt mielessäni jotain tapausta. Nykyään muistan laajasta skaalasta lääkkeitä päässäni ulkoa tärkeimmät piirteet, "delusionit" ja lukuisia pieniä nyanssejakin. Usein, kun tapaan jonkun ihmisen tai luen paljon hänen kirjoittamaansa omakohtaista tekstiä, alan jo ihan automaattisesti hahmottamaan, missä tilassa hän tällä hetkellä on. En tietenkään onneksi tee niin koko ajan, mutta mikäli ihmisen käytös on erittäin persoonallista tai erikoista, näin yleensä tapahtuu. Samoin, jos henkilöllä on joku hänelle hyvin tyypillinen erikoinen tapa tai piirre, alan mietiskellä ja joskus jopa etsiä hakuteoksistakin, mihin vaihtoehtoihin asiantila viittaa.
Tässäpä tapaus homeopatian maailmasta: Lääkäri otti selville erilaisin haastatteluin ja kokein, että henkilöllä oli hänestä munuaiskivet ja ehdotti ratkaisuksi vatsahapon eritykseen vaikuttavaa lääkettä alkuunsa ja sitten mitä todennäköisemmin sappileikkausta, jolla taas saattaisi olla omat sivuvaikutuksensa. Kokonaisongelma eli häiriötila elimistön energiakentässä ei tällöin kuitenkaan parantuisi vaan oireilu vain muuntaisi muotoaan. Klassisena homeopaattina toimiessani minä taas havaitsin tapauksesta mm yläselän ja ylävatsan oikean puolisen tietynlaisen kivun, erinäisten hankalien suolisto-oireilujen ynnä joukon muita tunnuspiirteitä perusteella, että henkilö on Lycopodium-tilassa. Suhteellisen nopeasti Lycopodiumin-aineen ottamisen jälkeen vaivat ja kivut poistuivatkin ja ultraäänitutkimuksissa munuaiskiviäkään ei löydetty. Leikkausta ei tarvittukaan. Homeopaattinen hoito ja toivon mukaan myös parempi ruokavalio potilaalla tulevaisuudessa tulevat auttamaan niin, että vaiva ei välttämättä enää uusiudukaan.
Toinen hoidettavani taas vältti nielurisaleikkauksen, koska jatkuva tukkoisuus, väsymys ja infektiokierre loppuivat homeopaattisella hoidolla. Klassinen homeopatia on yleensä sekä lempeämpi että myös tehokkaampi tapa hoitaa terveyttä kuin koululääketiede. (vaikka tälläkin on oma paikkansa ja omat vahvuutensa esim vakavissa onnettomuustapauksissa)
Homeopatia auttaa usein upeasti myös moniin neurologisiin ongelmiin. Aspergerin syndrooma-diagnoosin saanut lapsi kuntoutui huomattavasti homeopaattisten hoitojeni avulla ja nykyään lapsen oireet ovat jo niin lievät, ettei tämä kuulema edes saisi nykytilanteen perusteella enää kyseistä diagnoosia. Pojalle suositeltiin lasta itseään ja muitakin uuvuttavan käytöksen perusteella Ritalin-nimistä lääkettä, jolla on hyvin paljon mahdollisia haittavaikutuksia. Lapsen vanhemmat valitsivat kuitenkin mieluummin klassisen homeopatian.
Poika voi nykyään siis jo paljon paremmin ja elämä tuntuu hymyilevän monin tavoin. Jäljelle jääneet lievät assipiireet ovat enemmänkin vain pikantti lisä lapsen kiinnostavassa persoonallisuudessa eivätkä enää häiritse jatkuvasti elämää kuten alkutilanne oli. Monet aistiyliherkkyydetkin ovat jo mennyttä aikaa hänen kohdallaan. Hoito on jatkunut jo joitain vuosia ja kulloisenkin tilan mukaan käytössä on ollut eri aineita mm Belladonnaa ja Hyoscyamusta.
Homeopaattista lääkeainetta ei pidä määrätä koskaan rutiininomaisesti mihinkään ongelmaan. Jossain määrin samankaltainen terveydentilan häiriö voikin toisella henkilöllä vaatia hänen yksilöllisen tilansa mukaisesti ihan erit lääkeaineen kuin mistä toinen samannimisestä vaivasta kärsinyt oli saanut apua.. Niinpä eräs toinen Asperger-tyyppisistä ongelmista kärsivä hoidettavani tarvitsikin Stramoniumia ja sai suuresti apua juuri tästä aineesta.
Mikäli huomaat homeopaatin suosivan rutiininomaisia ratkaisuja, niin silloin tämä ei ole syvällisesti ymmärtänyt mistä homeopatiassa ja parantamisessa oikein on kyse. Kannattaa itse perehtyä ainakin sen verran homeopatian perusperiaatteisiin , että oppii erottamaan laadukkaan homeopatian siitä muusta.
Kannattaa muistaa ainakin nämä:
Samankaltainen parantaa samankaltaisen.
Elimistö on kerrallaan vain yhdessä tilassa, siksi tulee käyttää aina vain yhtä homeopaattista, suoraan elinvoiman tilaan vaikuttavaa ainetta kerrallaan.
Elinvoimaa pyritään vahvistamaan eikä tukahduttamaan. Oireet ovat merkki elinvoiman häiriötilasta. Kokonaistilan vahvistuessa, jotkin oireet voivat voimistuakin ainakin joksikin aikaa, mutta tärkeintä on, että suunta on oikea: Vakavimmista vaivoista elimistön selviytymisen kannalta kohti lievempiä ja kokonaistilan kannalta hermittomampia vaivoja.
Oireita väkisin tukahduttamalla energeettinen häiriötila ei parane vaan elinvoima voi sen sijaan heiketä ja oireilu siirtyy vain vakavemmille alueille, mikä on kokonaistilan kannalta tietenkin huono asia. Kun kokonaistilaa sen sijaan vahvistetaan sopivalla homeopaattisella aineella, oireet lieventyvät ja /tai voimistuvat sekä lopulta parantuvat siten ja siinä järjestyksessä, mikä on elimistölle suotuisinta. Tärkeintä kaikessa parantamisessa on hahmottaa kokonaisuus!
Homeopatian lisäksi olen viime päivinä syventynyt myös raakaruuan iloihin. Olen aina vain innostuneempi oppimaan lisää elävästä- ja raaka ravinnosta. Täältä netistäkin löytyy ihania raakaruokareseptejä monista hienoista blogeista, joissa olen lukijana.
Eilen tein suolaisen raakapiirakan oman kehittelemäni reseptin mukaan. Ainakin mies pyysi, että tälläistä lisää! Maistui se minullekin. Olen raakaruokareseptien kokeiluissa ja kehittelyssä vasta alussa, mutta into on jo kova. Tästä se lähtee...
Raaka kanttarellipiirakka
pohja:
1 kahvikuppi siemeniä (käytin itsen auringonkukan, pinjan ja kurpitsan siemeniä)
1 kuppi kookoshiutaleita
puoli kuppia mantelirouhetta
puoli kuppia aurinkokuivattuja tomatteja hienonnettuina
pilkottua tuoretta basilikaa maun mukaan
ripaus laatusuolaa tarvittaessa
(kookoskermaa)
Hienonna aineet blenderissä sopivina erinä.
Sekoita joukkoon halutessasi hieman kookoskermaa tai kermaista kookosmaitoa.
Painele seos vuokaan ja laita jähmettymään jääkaappiin.
kuorrutus:
1 kuppi mantelirouhetta (tai cashewpähkinää rouheena)
1,75 kuppia vettä (tai kokeile veden määrää muuntelemalla itsellesi mieluisa paksuus seokselle)
200 grammaa tuoreita kanttarelleja (vähintään) tai 25 grammaa tai enemmän kuivattuja kanttarelleja, jotka liotetaan ennen käyttöä
ripaus laatusuolaa
Mantelirouheesta ja vedestä surautetaan mantelikerma blenderissä ja sitten joukkoon lisätään pieniksi pilkotut kanttarellit ja ripaus suolaa. Seos blendataan tasaiseksi. Lopuksi kanttarellimanteliseos levitetään piirakkapohjan päälle. Kanttarellien maku pääsee paremmin esiin, jos mantelit kuoritaan. Kuivattujen kanttarellien liotusvesi voidaan käyttää ainakin osana tarvittavaa vesimäärää.
Piirakan päälle asetellaan lopuksi tuoreita, pilkottuja kevätsipulin varsia sekä basilikanlehtiä. Halutessasi voit täydentää päällyksen makua myös pieniksi pilkotuilla ( ja vaikkapa itse marinoiduilla) kanttarellin palasilla. Näin saat vahvemman kanttarellin maun piirakkaan. Kirsikkatomaatin suikaleet käyvät kivasti koristeluun. Hyvää ruokahalua!
Iloa aurinkoisista päivistä! :)
Ps. Kiitokset meidän perheen luonnontutkija- Juholle siilikuvasta. Tuo samainen tuhisija on tainnut kotiutua puutarhamme hämyiseen pensaikkoon ja köpöttelee välillä ihmisten ilmoillekin. :)
