Näytetään tekstit, joissa on tunniste sähkömagneettiset kentät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sähkömagneettiset kentät. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Sähköä ilmassa



Sähköympäristömme on kokenut suuria muutoksia jopa viimeisen 12 vuoden aikana. Niinpä on mainiota, että Sähköä ilmassa, Tietoa ympäristömme sähkömagneettisen säteilyn terveysvaikutuksista ja suojautumisesta-teoksesta on julkaistu uusi, laajennettu painos tänä vuonna. Kirjan tekijät ovat tietokirjailija Erja Tamminen, arkkitehti Päivi Rekula ja sähkötekniikan DI Matti Juusela. Lämpimät kiitokset Erja Tammiselle teoksen arvostelukappaleesta!

Tämän kirja on vielä edeltäjäänsäkin vakuuttavampi teos. Tutkimustieto sähkömagneettisen kenttien haitoista lisääntyy jatkuvasti ja siitä on hyvä saada myös päivitettyä tietoa. Varsinkin kännykkäteollisuuden edustajat ja heidän vaikutuspiirissään olevat tutkijat ovat vuosien saatossa tehneet kaikkensa vähätelläkseen paljastuvia haittoja, mutta kuitenkin totuus asioista alkaa tulla yhä paremmin esiin. Säteilyturvakeskus on Suomessa vielä pahasti jälkijunassa monien muiden maiden vastaaviin instansseihin verrattuna, mutta jotain varoituksia sieltäkin on sentään jo alkanut kuulua.

Säteilyturvakeskus suosittelee nykyisellään, ettei suurjännitelinjojen välittömään läheisyyteen rakennettaisi kouluja tai päiväkoteja. Turvamarginaalit ovat yleisesti ottaen säteilyasioissa kuitenkin edelleen liian pieniä, koska lainsäädäntö ja normit ovat ajastaan jäljessä ja huomioivat yleensä vain säteilyn akuutin lämpövaikutuksen.



Teoksen kokonaisuus käsittää kolme osiota: sähköympäristömme ennen ja nyt, sähkömagneettisen säteilyn terveysriskit ja sähkömagneettisten kenttien madaltaminen teknisin keinoin ja materiaalien avulla.

Olen itse ollut tietoinen sähkömagneettisten kenttien vaikutuksesta ihmisten terveyteen jo yli kymmenen vuoden ajan. Asia tuli minulle hyvin henkilökohtaiseksi, kun silloin kymmenisen vuotta sitten sairastuin sähköherkkyyteen. Tutustuin tarkasti aiheeseen ja olen kirjoittanut teemasta vuosien varrella aika paljonkin blogiini kuten tunnistepilvestäkin saattaa huomata.

Tätä nykyä olen saanut vähennettyä perheemme ja itseni altistusmääriä sähkömagneettiselle saasteelle keskimääräistä altistusta huomattavasti vähäisemmäksi. Nykyään, monestakin eri syystä, voin paljon paremmin kuin silloin kymmenisen vuotta sitten. Sähköherkkyyteni vaikuttaa elämääni edelleen, mutta se on onneksi paljon lievempää kuin alussa.


Asumme omakotitalossa, jossa säteilytasot ovat viimeisimmän mittaukseni mukaan jopa 1000 kertaa vähäisempiä kuin edellisessä asuinpaikassamme Espoossa, jossa lähellä oli useita mastoja. Puhun puheluni lankapuhelimella ja en käytä WLAN-yhteyksistä tietokonetta vaan langallisia yhteyksiä. Lasteni kaikki kännykät ovat suojattuja ja ne säteilevät päähän parhaimmillaan jopa 96 prosenttia vähemmän kuin tavallisesti tilanne olisi. Muutenkin kannustan heitä käyttämään mieluiten  tekstiviestejä ja puhumaan kännykällä mahdollisimman vähän. Kännykkä kannattaa pitää mahdollisimman etäällä päästä. Myös kaiutintoimintoa voi käyttää. Esikoisellani on muutakin säteilevää teknologiaa, mutta olemme hankkineet säteilyä vähentäviä suojauksia, joista on paljon hyötyä.

Olemme myös valinneet vähemmän säteileviä laitteita, kun valinnanmahdollisuuksia kerran on. Kännykät ovat varsinkin öisin suljettuina ja usein muutenkin. Valinnoillamme voimme vaikuttaa paljonkin terveyteemme myös näissä sähkömagneettisille kentille altistumisasioissa.



Sähköä ilmassa -teoksessa sähkömagneettisten kenttien aiheuttamista haitoista ja riskeistä kertovat tutkimustiedot ovat erittäin kiinnostavia. On myös hyödyllistä saada punnittua tietoa siitä, miten kentille altistumiselta voi suojautua. Kirjassa on tapauskertomuksia ihmisistä, joiden sähköherkkyysoireilut ovat huomattavasti vähentyneet ja terveys parantunut sähkömagneettisia kenttiä vähentävien materiaalien ja muiden ratkaisujen avulla.

Nykyisen elinympäristömme säilymäärä ei vaikuta vaikuta vain sähköherkkien terveyteen vaan jokaisen ihmisen hyvinvointiin. Tietoisuuden tästä asiasta soisi rutkasti lisääntyvän. Sähkömagneettinen säteily voi aiheuttaa tai kasvattaa lukuisien eri sairauksien puhkeamisen todennäköisyyttä ja aiheuttaa mm unettomuutta, hermostuneisuutta, kroonisia kipuja ym ikävää. Säteily altistaa mm leukemialle, erilaisille muillekin syöville, ihosairauksille, keskittymishäiriöille, huimaukselle, sydänongelmille, luun haurastumiselle, masennukselle, neurologisille sairauksille jne.



Otteita teoksesta: (alkuperäisessä tekstissä mukana lisäksi myös viitteet tutkimuksiin)

"Keväällä 2015 julkaistu tutkimus selvitti 15-18-vuotiaiden tietokoneen ja television ääressä vietetyn ajan yhteyttä luuntiheyteen. Poikien luuntiheys oli sitä heikompaa, mitä enemmän he olivat viettäneet aikaa ruutua katsellen. Tytöillä vastaavaa haurastumista ei esiintynyt. Toinen tutkimus keväältä 2014 osoittaa, että yli kaksi tuntia päivässä ruutuaikaa viettävillä lapsilla on 2,5 kertainen riski sairastua kohonneeseen verenpaineeseen. Jää nähtäväksi millaisia vaikutuksia runsaalla ruutuajalla on nykyajan nuorten aikuis-ja vanhuusiän terveyteen." (s 140)

"Paul siteeraa kolumnissaan Hardellin pitkäaikaistutkimusta ja muistuttaa, että DNA:n korjautuminen vaikeutuu säteilykentässä ja solutasolla on viitteitä siitä, että kännykkäsäteilyn kaltainen säteily vaikuttaa p53-geeniin, joka säätelee solujen kasvua. Terve p53-geeni estää solun muuntumisen syöpäsoluksi. Robert Paul kehottaa noudattamaan varovaisuutta ja käyttämään handsfree-laitetta sekä välttämään päähän kohdistuvaa säteilyä. Lisäksi hän muistuttaa lasten erityisestä herkkyydestä.

Hardell on osoittanut vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa, että niillä nuorilla, jotka aloittavat kännykän käytön teini-iässä ja jatkavat sitä yli 10 vuotta, on suurentunut aivokasvainriski. Tällä ryhmällä nähtiin astrosyyman, pahanlaatuisen aivokasvaintyypin riskin kohoavan 4,9 kertaiseksi verrokkeihin nähden sillä puolella päätä, jolla kännykkää oli käytetty." (s.82)

"Yli 200 tiedemiestä noin 40 maasta luovutti toukokuussa 2015 kansainvälisen vetoomuksen yhdistyneitten kansakuntien pääsihteeri ban Ki-moonille, WHO.n pääjohtaja Margaret Chanille sekä YK.n jäsenvaltioiden päättäjille, jotta maailman väestöä alettaisiin suojella paremmin kaiken aikaa lisääntyvältä sähkömagneettiselta säteilyltä. Tiedemiehet viittaavat matkapuhelimiin ja niiden lähetinantenneihin, langattomiin tietoverkkoihin (WLAN), langattomiin kotipuhelimiin, etäluettaviin sähkömittareihin, itkuhälyttimiin ja matalataajuiseen sähkömagneettiseen säteilyyn, jota sähköjakeluverkko tuottaa."


Kirjassa käsitellään myös sähköherkkyyttä kiinnostavaa lisätietoa tuoden:

""Sähköherkkyyttä täytyy olla olemassa. Muutoin olisi kyse yhdestä ja ainoasta ympäristöfaktorista, jonka vaikutuksille ei olisi herkemmin reagoivaa alaryhmää. Kaikilla vastaavilla alueilla alaryhmä esiintyy. Miksi sähkömagneettiset kentät olisivat poikkeus? Tarvitsemme lisää tasokasta tieteellistä tutkimusta alaryhmän laajuuden selvittämiseksi ja tietoa siitä, minkä tasoiset sähkömagneettiset kentät oireita aiheuttavat", kommentoi Leszczynski Yliopisto-lehdessä vuonna 2014.

Italialaisen Lucan tutkimusryhmän mukaan sähköherkkyydessä voi olla kyse elimistön fyysis-kemiallisesta stressireaktiosta, mikä ilmeni selvitettäessä hapettuneen ubikinonin ja ubikinonin suhdetta. Sähköherkillä hapettunutta ubikinonia oli merkittävästi enemmän kontrolliryhmään nähden. Ubikinoni on tärkeä ihon suojaamisessa fyysis-kemiallisia stressitekijöitä vastaan. Toinen havainto liittyi genotyyppianalyysiin, jossa nähtiin mutaatio tietynlaisissa geenien muodoissa, mikä ennusti sähköherkkyyden kehittymisen riskin jopa 9,7 kertaiseksi kontrolliryhmään nähden." (s.214)

"Igor Belyaev kumppaneineen altisti sekä terveiden että sähköherkkien valkoisia verisoluja matalataajuisille ja korkeataajuisille sähkömagneettisille kentille. Seurauksena kummallakin ryhmällä todettiin muutoksia solujen tuman kromatiineissa. Reaktiot olivat palautuvia, mutta sähköherkillä voimakkaampia ja palautuminen oli hitaampaa kuin terveillä."(s.216 )

Päättäjien tietoisuuden näistä asioista soisi myös kasvavan. On olemassa jo paljon nykytilannetta  turvallisempia teknologisia ratkaisuja, joita pitäisi ottaa käyttöön. Myös sähköherkkien tilanne ja oikeudet pitäisi huomioida paljon paremmin.

Suosittelen tutustumaan teokseen! Moni terveysasioissa muuten valistunut on voinut jättää sähkömagneettiselle saasteelle altistumisensa täysin tai lähes huomiotta. Voi olla, että kiinnitämme huomiota ravintomme terveellisyyteen, liikumme riittävästi, yritämme nukkua tarpeeksi jne. Mutta vielä on paljon ihmisiä ja lapsiperheitäkin, jotka eivät tule ajatelleeksi miten paljon sähköinen ympäristömme voi vaikuttaa terveydentilaamme ja toisaalta miten paljon on kuitenkin keinoja, joilla voimme vähentää altistustamme.

Lisätietoa sähkömagneettisilta kentiltä suojautumisesta saa esim Erja Tammisen blogista. Sähköä ilmassa -teosta voi tilata mm täältä.

Kuulaankauniita syyspäiviä kaikille! :)

Lapset altistuvat nykyään usein jo pienestä pitäen liikaa sähkömagneettisille kentille. Kirja on pienelle lapselle sopiva virike, ei iPad tai muu säteilevä vempain. (Lavastettu tilanne)

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Erja Tammisen haastattelu - sähköä ilmassa!



Sain tilaisuuden haastatella yhtä maamme suurinta uranuurtajaa sähkömagneettisten kenttien riskeistä tiedottamisen alalla: Erja Tammista.

M: Kuinka oikein päädyit sähkömagneettisten kenttien riskeistä tiedottamisen pariin?

Erja Tamminen:
Kuten usein on, ajoi tähänkin sydämenasiaan alunperin omakohtainen kokemus. Vuonna 1997 herkistyin itse sähkömagneettisille kentille. Silloin alettiin hankkia GSM-puhelimia ja niiden antenniverkkoa laajennettiin. Kotiani vastapäätä Helsingissä asennettiin 2 tukiasemaa ja silloinen kumppanini hankki samanaikaisesti GSM-kännykän.

Aloin oireilemaan monin tavoin. Noihin aikoihin näin myös uutislähetyksen, jossa toimittaja Leena Roussek kertoi australialaisesta Michael Repacholin rottakokeesta, jossa havaittiin lymfoomariskin 2, 4 kertaistuvan muuntogeenisillä rotilla, joita oli altistettu kännykkäsäteilylle. Lähetyksessä haastateltiin erästä suomalaista professoria, joka kiisti tällöin terveysriskit.

Tuo rotille "vaaraton kännykkäsäteily" aiheutti minulle voimakkaita reaktioita. Aloin tajuta selkeän yhteyden oman kehoni reagoinnin ja sähkömagneettisten kenttien välillä. Oireilin altistukseen korreloiden. Minulla esiintyi mm verenpaineen vaihtelua, voimakasta painontunnetta kilpirauhasessa, hengenahdistusta ylähengitysteissä sekä rintakipuja. Reaktiot tulivat selkeästi altistuksen mukaan.

Sähköherkkyyteni mullisti hetkeksi kaiken. Vuonna -97 tietoa ja apua oli vaikea löytää Suomessa, oli vain vältettävä sähkömagneettisia kenttiä parhaansa mukaan. Monien vaiheiden, mm tilapäisasunnoissa ystävien luona asumisen jälkeen, sain asumistilanteeni järjestykseen. Asun nykyään sähkösuojatussa rivitaloasunnossa.

Ympäristömme tila - myös säteilyrasituksen suhteen - vaikuttaa niin ihmisten kuin eläintenkin hyvinvointiin.

Valistamisesta tuli pian elämäntehtäväni. Perustin viiden muun sairastuneen kanssa potilasyhdistyksen – Suomen Sähköyliherkkien tuki ry:n –  marraskuussa 1997. Olen toiminut yhdistyksen sihteerinä (1997–2000), tiedottajana (2000–2007) ja puheenjohtajana (2007–2011 edelleen). Tiedottaminen sähkömagneettisten kenttien riskeistä on tuntunut sydämenasialta. Aktiivinen toiminta on ollut luonnollinen jatkumo aiemmalla toimenkuvalleni, jolloin työskentelin eräässä kansainvälisessä yrityksessä tiedottamisen parissa.

Haittavaikutusten esille tuominen Suomessa ei ole ollut pelkästään palkitseva tehtävä. Olin pioneeri 2000-luvun alussa, jolloin Nokian asema ja yhtiön sankariteko suomalaisen yhteiskunnan nostamisessa jaloilleen lamasta 1990-luvun lopulla painoivat puntarissa. Riskeistä ei keskusteltu.

Tiedottaminen työllisti minua laajalti alusta asti. Helsingin yliopiston tiloissa järjestetty seminaari, johon osallistuivat Säteilyturvakeskuksen ja Työterveyslaitoksen edustajat Kari Jokela ja Maila Hietanen oli ensimmäinen yleisötilaisuus, joka sai laajaa mediahuomiota vuonna 2001. Kaikkiaan 30 tiedostusvälineiden edustajaa oli paikalla. Aamu-TV:ssä haastateltiin Kari Jokelaa ja Matti Wirmanevaa, joka toimiyhdistyksen puheenjohtajana 2000-luvun alussa.

Järjestimme paneelikeskustelun, jossa Kari Jokelalta pyydettiin kirjallinen vakuutus, että sähkömagneettiset kentät ja erityisesti kännykät ovat täysin turvallisia myös lapsille. Jokela ei allekirjoittanut paperia, mutta kielsi terveyshaitat. Kun hänen kollegaltaan professori Maila Hietaselta tiedusteltiin, miksi säteilysuojakomissio ICNIRP (International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection), jossa Hietanen toimi, ei ollut kutsunut jäsenikseen lääketieteen edustajia samassa suhteessa kuin esimerksiksi Venäjän vastaavassa järjestössä, Hietanen vastasi, että oli vaikea löytää riippumattomia lääkäreitä. Kommentti huvitti kriittisesti ajattelevaa yleisöä.

Paikallislehtemme Keski-Uusimaa teki seminaarista ison jutun. Se oli ensimmäinen julkinen esiintymiseni. Kynnys oli ylitetty – omia artikkeleita ja yleisönosastokirjoituksia on sittemmin syntynyt vuosien varrella kohtalaisen paljon.Olen ollut valistamassa aiheesta myös lukuisia kansanedustajia ja vaikuttajia yli puoluerajojen sekä vaihtelevasti suhtautuvaa lääkärikuntaa.

Tuntui suurenmoiselta, kun yhdessä professori Osmo Hännisen kanssa panimme liikkeelle Pathophysiology-tiedelehden erikoisnumeron sähkömagneettisista kentistä. Lehdestä ilmestyi online-versiona kolme erilaista julkaisua ja myöhemmin paperilehti. Myös suomalaiset lääkärit saivat nettiversionsa. Joskus sanoma tuntui uponneen erityisen otolliseen maaperään ja hyvää  vuorovaikutusta syntyi.

Kun kännyköistä tai sähkömagneettisista kentistä on tehty TV- tai radio-ohjelmia, toimittajat usein ovat ottaneet yhteyttä. Olemme keskustelleet tuoreista tutkimuksista ja poliittisista kannanotoista sekä viranomaistapahtumista eri maissa. Koen tämän miellyttäväksi tavaksi vaikuttaa. Tiedonkeruu helpottui, kun taas pystyin käyttämään tietokonetta ja pääsin nettiin kansainvälisten organisaatioiden sähköpostilistalle. 
(Tässä vain kuva.)

Kirjojen teon myötä syntyi hyvä yhteistyö ruotsalaisen journalistin Mona Nilssonin kanssa. Mona on aikamme vaikuttajanaisia. Hän on tehnyt ansiokasta tutkivaa journalismia sähkömagneettisten kenttien riskejä selvitettäessään. Hän esiintyi myös FSTV:n keskusteluohjemassa Spotlight yhdessä kansanedustaja Astrid Thorsin kanssa. Aiheena oli ionisoimattoman sätelyn turvanormit ja kännyköiden riskit. Nilsson yöpyi Suomessa ja vietimme mukavan illan ystävien kesken. Myös Mona reagoi matkapuhelinsäteilylle.



Tiedotuksen rinnalla on kulkenut yhdistystoiminta. Olemme päässeet lausunnonantajiksi Viestintäviraston lakialoitteisiin. Olemme myös tavanneet muutaman muun yhdistyksen jäsenen kanssa ja aloitteesta Säteilyturvakeskuksen ja ympäristöministeriön edustajia sekä sosiaali- ja terveysministeriä.

Uskon, että meidän pieni aktivistijoukkomme on pystynyt vaikuttamaan muun muassa siihen, että valokuitua laajennetaan koko Suomeen. Kiinteä kaapeliteknologia on langatonta turvallisempaa sähköherkillekin.

Kirjoittelun ja TV-ohjelmien myötä asiat ovat menneet eteenpäin. Viiden vuoden aikana tietoisuus riskeistä on huomattavasti lisääntynyt. Lehdet seuraavat asiaa, tekevät omiakin juttuja. Media on herännyt uuteen ympäristöongelmaan.

Kuvaa klikkaamalla voit ladata kirjan! :)

M: Monet meistä ovat alunperin perehtyneet ionisoimattoman säteilyn riskeihin teostesi kautta. Mitä kirjoja olet julkaissut?

Erja Tamminen:
Teokseni Sähköä Ilmassa ilmestyi 2002. Sen käsikirjoitus syntyikin mekaanisella, vaaleansinisellä Adlerilla ja osittain käsin. Siinä vaadittiin sisua. ”Suo, kuokka ja Jussi”. Minun kuokkani oli Adler. Kun herkkyyteni alkoi vähitellen antaa myöten ja pystyin käyttämään tietokonetta, ilmestyivät Sähköä Ilmassa, 2. painos (2003), Ihmiskunta ja Langaton peli (2005) ja Matkapuhelinteknologia (2007). Olen parhaillaan kirjoittamassa viidettä kirjaani.


Tutkimusten mukaan ionisoimattoman säteilyn taso vaikuttaa paljon lintujen pesinnän onnistumiseen.



M: Olet perustanut myös yrityksen. Kertoisitko siitä tarkemmin? 

Erja Tamminen:
Sähköä Ilmassa -kirjan yhteydessä perustin oman yrityksen vuonna 2002.  Perehdyin materiaaleihin, joiden avulla voidaan madaltaa kodin sähkömagneettisia kenttiä. Sähköä Ilmassa -kirja sisältää asiaa aiheesta myös arkkitehti Päivi Rekulan ja sähkötekniikan DI Matti Juuselan kertomana. Suojasin ensin omaa kotiani. Tuntui suurenmoiselta naulata työpisteen oveen kyltti ”Erja Tamminen Ay”.

Nykyisin käyn mittaamassa kodin ja työympäristön säteilytasoja ja tuon maahan sähkömagneettista säteilyä madaltavia kankaita, maaleja ja tapetteja sekä mittalaitteita. Sähkömagneettisten  kenttien ympärille on muodostunut mielenkiintoinen työ. Ihmiset kyselevät ja ovat kiinnostuneita asioista.

Vuonna 2004 järjestin alan ensimmäisen seminaarin Suomessa. Rakennustietosäätiö, joka rahoitti myös Sähköä Ilmassa -kirjan ensimmäisen painoksen, avasi Terve talo -seminaarille ovensa. Esitelmiä pidettiin valaistuksesta, rakennusmateriaaleista, maadoituksesta ja säteilyn madaltamisesta. Paikalle oli tullut noin 70 henkeä tavallisista omakotirakentajista rakennus- ja sähköalan ammattilaisiin. 
Saukko Korkeasaaren kodissaan

M: Asuinympäristömme on hyvinvointimme kannalta varmasti tärkeä. Kun suunnittelemme asumisolosuhteitamme, mitä kaikkea voisimme tehdä vähentääksemme sähkömagneettisille kentille altistumistamme?

Erja Tamminen:
Kun teen asiakkaan toimeksiannosta konsultaation asunnon etsimisessä, niin selvitän ensin, ettei 1 km lähempänä ole suurjännitelinjoja, tai 500 m lähempänä rautatietä tai muuntamoa, pikkumuuntajiin on hyvä olla parinsadan metrin matka, jos mahdollista.

Isojen mastojen osalta selvitän niissä olevien lähetysantennien tehon ja kuinka ne on suunnattu ja mitä uutta mastoon vielä on suunnitteilla. Etäisyyttä on hyvä olla mahdollisimman paljon, muutama kilometri.
Nykymaailman aikaan ihanteelliset etäisyydet vain eivät useinkaan onnistu.

Säteilyltä suojaavilla kankailla voi auttaa tilannetta huomattavasti. Swiss Shield Naturell madaltaa säteilyä noin 15-20-osaan lähtotasosta riippuen käyttötavasta. Näin huomattavaa säteilyn laskua on havaittu varsinkin tukiasemaa vastapäätä olleissa asunnoissa.

Suojakankaasta tehdyt ikkunaverhot tai baldakiinivuode ovat suositeltavia. Baldakiinivuode on kuin Faraday-häkki, jossa säteily on suljettu tiiviin rakenteen vuoksi ulkopuolelle.

Naapureiden vastaiset seinät kannattaa suojata, jos asuu esimerkiksi rivitalossa keskimmäisessä huoneistossa. Itse olen toiminut siten, että suojasin huoneiston uloimmat seinät ja ikkunat ja asennutin releen (virranpysäytysautomaatin) sähkötauluun.

Sähköverkon häiriöt voidaan eliminoida protec-sähköasennusjärjestelmällä.
Releellä taas pystytään vaimentamaan sähköverkko yöksi.

 Nyt ovat tulossa 4G- ja lisää muitakin langattomia verkkoja - mikroaalloilla toimivien
laitteiden määrä lisääntyy jatkuvasti. Naturell-kangas on erinomainen tapa vähentää erityisesti ikkunoista tulvivaa säteilyä. Makuuhuoneen suojaus on tärkeintä, koska olemme siellä niin suuren osan vuorokaudesta ja elimistön olisi hyvä saada levätä jatkuvalta säteilyrasitukselta. Suosittelen jousipatjan vaihtamista muunlaiseen, sillä jouset resonoivat herkästi mikroaaltojen kanssa. Metallisänky vetää myös sähköä puoleensa, joten puinen vaihtoehto on parempi. Vähentämällä meihin kohdistuvan säteilyaltistuksen määrää unenlaatummekin usein paranee huomattavasti.

Kannattaa myös vaihtaa kännykkä mahdollisuuksien mukaan lankapuhelimeen ja kännykkää käyttäessä tulisi suojata itseään käyttämällä airtube-handsfreetä tai kaiutintoimintoa. Langalliset laitteet säteilevät yleisesti ottaen langattomia vähemmän. Sähkölaitteet olisi hyvä myös muistaa sulkea, kun niitä ei käytä.


M: Voit nykyään jo paljon paremmin kuin vuonna-97, jolloin herkistymisesi puhkesi. Olet ollut jo pitemmän aikaa varsin toimintakykyinen joistain rajoitteistasi huolimatta. Minkä uskot auttaneen tässä?

Erja Tamminen:
Uskon, että vastaus löytyy pitkälti hyvistä elämäntavoista ja asuinympäristöstä, jossa sähkömagneettisen säteilyn kenttävoimakkuudet ovat alhaisella tasolla. Huolehdin yleiskunnostani liikkumalla päivittäin, nautin terveellistä, monipuolista ravintoa, lisäravinteita, rasvahappoja ja silloin tällöin käyn akupunktiohoidossa. Vältän lisäaineita, kemikaaleja ja raskasmetalleja.  Hammaspaikkani vaihdettiin muovisiksi ja keraamisiksi heti sairastumisen alussa.  

M: Sähköherkätkin ilmeisesti sietävät säteilykenttiä hyvin yksilöllisesti?
Erja Tamminen:
Näin on. Ikävä kyllä, kaikki eivät selviydy yhtä hyvin kuin minä. Uskon, että sähköherkkyyttä on montaa alalajia. Jotkut sairastuvat vaikeasti, eivätkä palaa yhteiskunnan toimiviksi jäseniksi. Toiset herkistyvät vain vähän.

Näen tällä hetkellä tilanteen huolestuttavana, koska niin monella on lieviä, alkavia oireita:
korvan kuumotusta kännykkään puhuttaessa,  päänsärkyä, ajoittaista huimausta. Unettomuus on yleistynyt ja nukahtamislääkkeidenkulutus on lähtenyt jyrkkään kasvuun. Suuri joukko nuoria on tuntemattomasta syystä yhteiskunnan ulkopuolella. En usko työ- ja koulutusmahdollisuuksien kaventumisen tai masennuksen selittävän kaikkia nuorten ongelmia.

Kaikki eivät toki reagoi. Ymmärrän myös nettiriippuvaisia, sillä nyt kun itsekin kohtalaisesti pystyn käyttämään tietokonetta, on mukavaa käväistä facebookissa, lukea sähköpostit ja vähän surffailla. Tietokoneelle jää helposti ”koukkuun”.

Moni uskoo, ettei sähköherkkyydestä ole sairauden olemassaoloa tukevia tieteellisiä tutkimuksia. Niitä on paljonkin. Arvostan amerikkalaisprofessori Andrew Marinon ärsyke-vaste-testejä sähkömagneettisen säteilyn vaikutusten selvittämiseksi. Ensimmäisessä tutkimuksessa kaikki koehenkilöt reagoivat matalataajuiselle magneettikentälle ja vaikutukset ilmenivät aivojen potentiaalien muutoksina (evoked potentials). Toisessa tutkimuksessa Marino käytti samaa tutkimusmenetelmää ja selvitti matkapuhelinsäteilyn vaikutusta aivojen vasteeseen. Tutkittavista 90 prosentilla ilmeni muutoksia aivojen potentiaaleissa, kun tuloksia analysoitiin epälineaarisin menetelmin.

Tutkijat ovat sitä mieltä, että väestötasolla voi olla herkemmin reagoiva ryhmä, kuten esimerkiksi kemikaalien osalta on todettu. Myös yhteisvaikutuksia kemikaalien, säteilyn, raskasmetallien ja homeen kanssa voi olla. Venäläiset tiedemiehet ovat selvitelleet jo 1940-luvulla sähköherkkyyttä, jota kutsutaan myös mikroaaltosyndroomaksi, työperäisen altistuksen aiheuttamana sairautena.

Europarlamentissa on käyty keskustelua 2009 sähköherkkyyden hyväksymisestä Ruotsin mallin mukaisesti. Ruotsissa sähköherkät luokitellaan toimintarajoitteisiksi.

Kaikkia uuden teknologian vaikutuksia ei vielä läheskään tunneta. Mielenkiintoista, että langattomissa WLAN-yhteyksissä sekä reititin että tietokone lähettävät 10 hertsin taajuutta. Myös ihmisen aivojen sähköiset toiminnot ilmenevät näillä hyvin matalilla taajuuksilla. WLAN-säteilyllä on havaittu vaikutusta työmuistiin ja aivojen toiminnan heikkenemiseen alpha- ja beeta-alueella.

Kanadalainen professori Magda Havas on todennut sylissä olevan WLAN-päätteen heikentävän sperman laatua ja WLAN-tyyppisen säteilyn muuttavan sydämen lyöntitiheyttä herkillä henkilöillä.
Näiden tietojen valossa myös sähköherkkien neurologiset oireet langattomien päätelaitteiden lähellä ovat selitettävissä. Itse en voi käyttää WLAN-päätettä lainkaan. Saan huimausta ja käteni puutuvat langattoman päätteen äärellä.

Kun näytteilleasettajana osallistun messutapahtumiin, pyydän järjestäjältä paikan, joka on kaukana reitittimistä. WLAN-reitittimen antennien ympärille voi myös kääräistä säteilyltä suojaavaa kangasta, jolloin laitteen tuottama kenttävoimakkuus laskee kymmenenteen osaan, mutta WLAN toimii silti hyvin. 

Monissa maissa on Suomea tiukemmat ionisoimattoman sähkömagneettisen säteilyn turvanormit. Sähköherkkyyden hyväksyminen merkitsisi suurta muutosta yhteiskunnassamme. Etenkin se koskettaisi elektroniikkateollisuutta. Vastassa ovatkin suuret taloudelliset intressit. Teollisuuden olisi kuitenkin aika kohdata haasteet ja panostaa uusiin, riskit minimoiviin innovaatioihin.

Yhteiskuntamme rakenteita on syytä punnita vakavasti etenkin nyt, kun Maailman terveysjärjestö, WHO, on luokitellut radiotaajuiset kentät ”mahdollisesti karsinogeenisiksi”. WHO:n päätöstä ei voida sivuuttaa. Varovaisuusperiaatteen huomioiminen konkreettisine ohjeineen uuden teknologian käytössä on parasta ennalta ehkäisevää työtä sähköherkkyyden ehkäisemiseksi. Etenkin lapset herkkänä ryhmänä on suojeltava.

 M: Tuhannet kiitokset Erja tästä haastattelusta! Uskon, että se antaa monille kaivattua lisätietoa aiheesta.


Ps. Kiitokset Viltsulle eläinkuvista! :)

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Konkreettisia vinkkejä sähkömagneettisilta kentiltä suojautumiseen.


Kesä ja uimarannat alkavat jo vähitellen siintää silmissä, ainakin haaveissa sitä jo kuuntelee laineiden liplatusta laiturilla. Ihanaa! Tämä kesä on varmasti taas vielä vapaampi ja nautinnollisempi kuin edelliset suvet. Sähköherkkyyteni sen kun lievenee lieventymistään ja voin aina vain helpommin liikkua ympäriinsä. Ehkäpä jo tänä kesänä uskaltauden kokeilemaan laivamatkaakin niin monien vuosien jälkeen.

Olen edelleen sähköherkkä, mutta jo paljon paremmassa kunnossa kuin joitain vuosia sitten. Aihe on totta kai edelleen lähellä sydäntäni. Olenkin halunnut pitää blogissani esillä aika ajoin ympäristömme sähkömagneettisten kenttien haitallisia vaikutuksia terveyteemme.

Monet kärsivät esim päänsärystä,tinnityksestä, huimauksesta, lihaskivuista, pahoinvoinnista, sydämen rytmihäiriöistä, keskittymisvaikeuksista ja unettomuudesta...tietämättään, että myös sähkömagneettisella saasteella voi  joissain tapauksissa olla hyvinkin suuri vaikutus näihin oireisiin.

Monet meistä ovat kokeneet suuren muutoksen olossaan muutettuaan esim kännykänkäyttötapojaan ja saneerattuaan muutenkin sähköistä ympäristöään. Useissa tapauksissa jo WLANin sulkeminen ainakin yöksi ja kännykän siirtäminen kauas vuoteesta on jo huomattavasti parantanut nukahtamista ja unen laatua.

Koska en varmasti ole ainoa joka haluaa miettiä, miten voisi vähentää säteilyaltistustaan konkreettisin keinoin, innostuin ottamaan esille pari hyödyllistä paikkaa. Näistä voi halutessaan tilata esim  laadukkaita maadoitussysteemeitä ja muitakin välineitä, joilla voi suojata itseään sähkömagneettisten kenttien haitoilta.


Ensinnäkin siis yhteystiedot firmasta, jossa tutkija Mikko Ahonen (jota haastattelin aiemmin blogissani ja joka on nyt myös kirjoittajavieraana suositussa veteraaniurheilija-blogissa) on osakkaana:  Suomen Säteilykontrolli : (http://www.sateilykontrolli.fi/).

 Sen uutiset Facebookissa (http://tinyurl.com/sk-uutiset) kertovat myös alan uusista tutkimuksista ja toimista terveellisempien asuinympäristöjen rakentamisessa



Tässä pieni lainaus firman hands-free-esittelystä:

"Hands-free

Mielestämme on jo monta hyvää syytä suojata aivoja kännykän mikroaaltosäteilyltä:
- EU:ssa on jo ennakkotapaus, jossa työnantaja määrättiin korvaamaan työntekijälle työkännykän käytöstä aiheutunut kasvain.
- Lasten riskit ovat moninkertaiset aikuisiin verrattuna.
- Interphone tutkimushanke osoitti lisääntynyttä terveysriskiä yli 10 vuotta kännykkää käyttäneillä. Tätä ei voi pistää käyttäjän recall bias -muistihäiriön piikkiin.
- On olemassa jo 4 meta-analyysia (tutkimusyhteenvetoa), jotka osoittavat kohonnutta aivokasvainriskiä.
Myymme vain ilmajohdolla (air tube) varustettuja hands free -malleja. Ne ovat terveellisempiä, koska tavallinen hands-free johtaa radiotaajuisen säteilyn aina käyttäjän korvakäytävään saakka."




Myös Uudessa Suomessa on miehellä aiheesta mainio blogi nimeltä Sähkömagneettiset kentät ja terveys - Mikko Ahonen. (http://mikkoahonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/ )


Toinen Suomessa jo pitkään alalla vaikuttanut taitava ja asialleen omistautunut tiedottaja ja nykyään myös yrittäjä on Suomen sähköyliherkät ry:n puheenjohtaja ja tietokirjailija Erja Tamminen. Tässä pari hänen toimittamaansa valaisevaa teosta, jotka ovat itselläni kuluneet käytössä ihan paperisina versioina. Mutta vautsi vau...ne ovat nykyään saatavilla ilmaiseksi netistä, klikkaus toimii Erjan firman sivulta.Tässä vain kuvat:




Erja Tammisella on siis myös firma, josta voi tilata monipuolisia suojautumistuotteita, mm erilaisia suojaavia kankaita, verkkoja, maalia, matalamman tason säteilyn kännyköitä ja hands-free-laitteita, suojaavia makuupusseja sekä mm jopa suojakatoksen sähköeristävästä kankaasta sänkynsä päälle jne. (http://www.sahkoailmassa.fi/ )

 Erjalta tilaamistani tuotteista mm hiilikuituverkoista, laadukkaasta lankapuhelimesta ja sähköä eristävästä kankaasta on ollut minulle todella paljon hyötyä. Kankaaseen on kudottu sisään ohuen ohutta metallilankaa. Toimii todella tehokkaasti!

Ps.Vielä yksi linkki, mistä löydät lisää tietoa maadoituksesta:
www.earthing.com