Näin se menee! Parhaat runoni, parhaat juttuni olen usein kirjoittanut tunnekuohun vallassa, liikaa kontrolloimatta itseäni! Ja kukas auttaisi moiseen tunnetilaan pääsemisessä paremmin kuin suuri rakkaus tai suuren ärsytyksen kohde.
Joskus nämä puoleensa vetävät ja luotaan pois työntävät ominaisuudet yhdistyvät varsin mojovasti yhdessä ja samassa henkilössä! Henkilö, joka yhtä aikaa ärsyttää ja vetää puoleensa. Henkilössä, jonka joitain juttuja ja tekoja rakastaa täysillä ja jonka joistakin edesottamuksista on välillä, kehtaisinko myöntää, lähes tai no olkoon...IHAN RAIVOISSAAN! Niinhän sitä sanotaan, että viha ja rakkaus ovat usein lähellä toisiaan.
Ihmistä en toki koskaan halua vihata, mutta joittenkin tekojen ja toimien sallin hyvällä omallatunnolla tuntuvan minusta välillä vihattavilta! Mutta sitten, oi sitten...nousee esille niin paljon KAUNISTA, AITOA ja ... juuri niin RAKASTETTAVAA!
Elämä on välistä hyvin mielenkiintoista, kun ei turhaan pelkää sitä! Kipu ja kasvaminen liittyvät usein yhteen...kuten kipu ja läheisyyskin. Joku on joskus sanonut, että aitoon toisen ymmärtämiseen ja läheisyyteen liittyy myös ainainen kivun mahdollisuus. Se, jota arvostaa tai rakastaa voi aina satuttaakin pahiten. Aitous ja avoimmuus usein pelottavat... mutta lopulta kannattavat kyllä! Näin sen koen nyt. Ja mitä minä koen, koen sen vahvasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti