Homeopatia ja autismi

Klassinen homeopatia voi tuoda merkittävää apua autismin kirjon sairauksia tai piirteitä omaaville ihmisille. Olen hoitanut useita joko diagnosoituja tai diagnosoimattomia autismin kirjon ihmisiä ja heistä jokainen on saanut selkeää helpotusta ja apua tilaansa. Eräskin poika, joka sai Aspergerin syndrooma diagnoosinsa (autismin kirjon lievin muoto) vähän alla kouluikäisenä ja on nyt koululainen, sai lääkärin viimeksi tutkiessa lausunnon, jonka mukaan lapsi ei enää täytä minkään autismin kirjon diagnoosin määritelmiä. Eräs lääkäri oli alunperin ehdottanut pojalle hoidoksi Ritalinia tiettyjen käytöksen ongelmien takia. Vanhemmat turvautuivat mieluummin klassiseen homeopatiaan.Tämä lapsi on ollut hoidossani useamman vuoden ja hänen kokonaistilansa on nykyään hyvä.

Yksi ala-aste ikäinen autismin kirjon piirteitä omaava poika kärsi mm jatkuvasta pakkoneuroottisesta ääntelystä,  joka loppui yllättävän nopeasti yhdellä tarkkaan valitulla kokonaistilan huomioon ottavalla homeopaattisella aineella. Hoito jatkuu edelleen, mutta tuo eniten vaivaava pääoire poistui siis jo täysin. Muutenkin pojan terveydentila on mielestäni (ja myös pojan perheen ja varsinkin pojan itsensä mielestä) jo varsin hyvä.

Eräs autismin kirjon oireita vahvasti ilmentävä keski-ikäinen mies on ollut jo pitempään hoidettavanani. Hänellä on ollut edistystä niin neurologisen oireilun vähenemisenä kuin fyysisen terveydentilan huomattavana kohentumisenakin. Miehellä oli rankkoja pakkoilmeitä, niin pahoja, että töissäkin kyseltiin kärsiikö mies kovistakin tuskista, miehen maksa-arvot olivat myös ajoittain koholla ja iho kutisi kovasti sekä selkä oli täysin sitkeän aknen peitossa.Mies juuttui myös voimakkaasti erilaisiin rituaalinomaisiin käyttäytymiskuvioihin ja negatiivisiin tunnetiloihin.

Nykyään tämän miehen pakkoilmeet ovat poistuneet, selän iho on täysin näpytön ja hyväkuntoinen, ihon jatkuva kutina on hellittänyt ja maksa-arvot olivat viime mittauksessa täysin normaalit. Mies on myös paremmalla mielialalla ja hänen aiemmat usein toistuneet raivokohtauksensa ovat tasaantuneet. Hän menettää malttinsa siis huomattavasti harvemmin kuin ennen. Rituaaliset tavatkin ovat lievittyneet miehellä huomattavasti. Kaiken kaikkiaan mies kokee voivansa nykyään paljon paremmin kuin vielä jokunen vuosi sitten.

Klassisessa homeopatiassa etsitään aina yksi kokonaistilaa vastaava homeopaattinen aine. C-potensseja käytettäessä ainetta otetaan melko harvoin, mutta Q eli LM-sarjaa käytettäessä useammin. Ne toimivat eri tavoin.

Kun oikeaa ainetta otetaan, se antaa ihmisen energeettiselle tilalle, elinvoimalle oikean sykäyksen lähteä tasapainottumaan ja voimistumaan. Kun ihmisen energiakenttä tasapainottuu, elimistö alkaa parantaa itse itseään siinä järjestyksessä, mikä elimistön kokonaistilan kannalta on edullisinta. Aidossa homeopatiassa hoidetaan aina kokonaisuutta periaattella samankaltainen parantaa samankaltaisen. Eli aine, joka aiheuttaisi terveelle koehenkilölle tietyn sairaudentilan parantaa vastaavalla tavalla sairaassa tilassa olevan ihmisen.

Ihminen on kerrallaan aina yhdessä energeettisessä häiriötilassa. Ihminen kokonaisuutensa on. Niinpä tosi homeopatia hoitaa aina kerralla kokonaisuutta , koko ihmisen energeettistä tilaa. Kun se korjaantuu, keho lähtee korjaamaan itse itseään.

Jo Hahnemann aikoinaan kielsi ehdottomasti useamman kuin yhden homeopaattisen aineen antamisen kerrallaan, yhdistelmälääkkeistä puhumattakaan. Tällöin lähdettäisiin vesittämään homeopatian perusperiaatteita ottamalla mallia koululääketieteen toimintatavoista, joissa ihmistä ei useinkaan hoideta kokonaisuutena vaan osasina.

Entä akuutit sairaudet? Jos ihmisellä on tarpeeksi paha influenssa koko ihminen ilmentää tuota tilaa. Niin hänen mielialansa, yleisvointinsa kuin oireensakin. Niinpä todellinen klassinen homeopaatti ei koskaan lähde etsimään "kurkkukipuainetta"," keuhkoainetta", "päänsärkyainetta" tai vielä pahempaa: yhdistelmäpilleriä, jossa on useampia usein aiemmin monilla päänsärkyongelmiin tahi kurkkukipuun jne auttaneita hom.aineita.

Homeopatia toimii energeettisellä tasolla ja ihmisen koko olo, tuntemukset, pelot, mieltymykset, modaliteetit  ja oireet kertovat ja viittaavat siihen, mikä tila on kyseessä eli missä häiriintyneessä energeettisessä tilassa ihminen on ja näin ollen mikä yksi homeopaattinen aine vastaa tuota tilaa. Oli kyseessä sitten kunnon tilaksi muuttunut akuutti sairaus tai kroonisempi häiriintynyt tila.

Minä suorastaan kärsin, kun luen sepustuksia, joissa mainostetaan ottamaan vatsavaivoihn Nux vomicaa tai  päänsärkyihin monen yleisen" päänsärkyaineen"yhdistelmäpillereitä. Tai kehotetaan vetäisemään joku "yleisesti vahvistava" muka lähes kaikille  sopiva homeopaattinen lääkekuuri. Kärsin!!!

 Ja niin kärsi aikoinaan jo homeopatian keksijä Samuel Hahnemannkin. Jo silloin osa liikaa koululääketieteeseen kiintyneitä, mutta myös homeopatiasta viehättyneitä ihmisiä alkoi yhdistellä keskenään sekä silloisen koululääketieteen että homeopatian näkemyksiä tavalla, joka vesittää täysin homeopatian syvimmän olemuksen. Ihminen on kokonaisuus, ihmisen energiakenttä on kokonaisuus ja kokonaisuutena ihmistä tuleekin hoitaa! Ei osiin pilkkoen, ei rutiininomaisuuksiin sortuen!

On kuitenkin jopa lääketieteen ja kirurgian tohtoreita, jotka eivät vesitä homeopatian periaatteita vaan pitävät oikeat linjaukset selkeinä mielessään.Tälläisiä loistavia esimerkkejä ovat esim klassiset homeopaatit ja  lääketieteen tohtorit Uwe Friedrich, Andreas Wegener ja Thomas Genneper. Ja tuskin tarvitsee sanokaan, että mikäli ihminen on sekä taitava lääkäri että loistava homeopaatti, kumpaa taitoa tämä ihminen pitää tärkeämpänä, kumman kategorian keinoja käyttäessään hän tuntee ja ymmärtää syvimmin TODELLA PARANTAVANSA...

Aidosti klassista homeopatiaa ja ihmisen parantumisprosessia ymmärtävät homeopaatit kuten yllä mainitut samoin kuin George Vithoulkaskin korostavat, että kun ollaan tekemisissä elämänvoiman kanssa pitää olla tarkka, pitää olla huolellinen. Vithoulkas kirjoittaakin teoksissaan, että mikäli homeopatian lainalaisuuksia ei noudateta ja mikäli hoidettaville annetaan jatkuvasti yhdistelmälääkkeitä tai yhtäaikaisesti eri homeopaattisia lääkeaineita (tai tyyliin tätä aamulla, tätä illalla, tätä kerran viikossa), ihmisen elimistö ja elinvoima voi lopulta olla niin sekaisin, että potilasta on vaikeaa enää mitenkään auttaa. Lääkeainekuvakin , mitä ihmisen olemus ja kokonaisuus viestii, voi olla lopulta tällöin aivan sekava.

Onhan toki haasteellista löytää se yksi, oikea kokonaistilaa vastaava aine. Mutta se ei siitä muuksi muutu. Ihminen on kokonaisuus ja kokonaisuutena ihmistä on hoidettava, mikäli halutaan lähteä vaikuttamaan homeopaattisin keinoin suoraan ihmisen elinvoimaan. Elinvoiman kanssa ei kannata hutiloida!

Mutta mikäli noudatetaan tarkoin parantamisen lainalaisuuksia ja toteutetaan aitoa homeopatiaa, tulokset ovat usein hämmästyttäviä!

Kun joku kertoo, että homeopatia ei ole hänellä toiminut, surullisen usein on niin, että homeopaatti on kyllä määrännyt asiakkaalle homeopaattisia lääkeaineita, mutta niitä ei ole määrätty eikä käytetty homeopatian lainalaisuuksien mukaan.Tällöin ei tarkasti ottaen ole edes kysymys homeopatiasta.Olen aiemminkin kirjoittanut tästä eli:




"Termi homeopaattinen ei  edes viittaa lääkeannoksen määrään tai pitoisuuteen. Sana homeopatia tulee kreikankielisistä sanoista homoios pathos eli samankaltainen kärsimys. Sana viittaa siis samankaltaisuuteen.
Lääke on homeopaattinen vain silloin, kun se on samankaltainen kunkin potilaan oirekokonaisuuden ja kokonaistilan kanssa."

On yksi asia sinänsä miten nimitystä "homeopaattinen lääke" käytetään arkikielessä tietyllä tavalla valmistetuista lääkeaineista, mutta nämä homeopaattiset lääkkeet ovat sitä itseään eli oikeasti homeopaattisia lääkkeitä vain siinä yhteydessä ja vain silloin, kun homeopaattista ainetta todella käytetään vastaavuusperiaatteen mukaisesti.

"Samankaltainen parantaa samankaltaisen!" Mikäli annettaisiin ns homeopaattinen lääkeaine potilaalle, jonka kokonaistilaan (modaliteetteihin, kokonaisoirekuvaan, delusioneihin, inhoihin, syvimpiin haluihin jne) se ei sovi, vaan lääke annettaisiin muka  vaikkapa ns "vahvistamaan maksaa, rauhoittamaan suolistoa, antamaan puhdistuskuurin tms, kyse ei olisi aidosta homeopatiasta eikä ns homeopaattinen lääkeaine olisi tässä yhteydessä homeopaattinen lääkeaine.

 Mikäli ihmisen elinvoimaan vaikuttavia aineita käytetään pitkään sekavalla ja pinnallisella tyylillä vaikutusta voi toki olla, mutta usein sen kaltaista, että joku pinnallisempi asia voi päällisin puolin muuttua haluttuun suuntaan, mutta elinvoima ei harmonisoidu eikä vahvistu vaan pahimmassa tapauksessa käy päinvastoin. Tällöin oireilu siirtyykin vain kohti tärkeämpiä elimistön alueita.

Todellisen, aidon homeopatian vaikutus ja paranemisessa suunta on päinvastainen eli tärkeämmät osa-alueet ja elimet parantuvat pääsääntöisesti ensin ja oireilut siirtyvät myös keskeltä ulospäin kohti vähemmän oleellisia alueita ja elimiä. Ihmisen paranemisprosessin suunnan tarkkailu ja yleensäkin koko prosessin  tunnistaminen on tärkeä osa klassisen homeopaatin työtä.

Laitanpa alle lainauksen siitä, miten loistavia tuloksia aidolla, huolellisella homeopatialla on saavutettu esim varsin syväänkin autismiin.

Itse olen löytänyt autismin kirjon ihmisille sopivia aineita mm tästä joukosta: Carcinocin, tuberculinum, hyoscyamus, stramonium,saccarum off., sulfur, nux moschata, thuja jne. Ainevalinta ei saa missään tapauksessa olla rutiininomainen vaan sen tulee perustua kokonaisuuteen ja tärkeimpien puolien priorisointiin. Olen itse havainnut yleensä Q-eli  LM-potenssit(lempeitä, mutta tehokkaita) erittäin hyviksi kroonisten terveysongelmien hoidossa ja niin myös autismin krjon ongelmissa, välillä toki C-sarjakin on käytössä. Akuuteissa sairaudentiloissa suosin yleensä C-potensseja.

Seuraavaksi siis mielestäni varsin valaiseva lainaus tohtori Vikas Sharman sivuilta:

"Cured case of Autism 
Homeopathy is much more of a choice than people often think it to be. One of its philosophy’s greatest breakthroughs is the realization that the body is not an object but a process with no pre-ordained limits. The scorching, cruel heat of summer was just setting in the first year of the new century when Mr and Mrs Puri (not their real names) approached us with their only child Ravi (not his real name) who was then four. Two years earlier, at the age of two, he was diagnosed as being autistic. We tested him on the ATEC (Autism Testing and Evaluation Checklist) and his rating was in the moderate to high category. His problem was more in speech/communication and sensory/cognitive areas. Besides the classical symptoms of autism, the symptoms that actually led us to prescribe Carcinocin were the history of an early eruption of teeth and hairiness. A leading characteristic of Carcinocin is the desire for milk. There are many symptoms – a sweaty head, when sleeping, and physical heat in general; difficulty in falling asleep; the desire for things salty and for chocolate-like energetic foods. Than there are internal restlessness and fidgetiness and love for dancing. Strong passion, sexuality and a very strong family history of cancer in the family are also noticed. The remedy was the boy?s similimum if there ever was one! Fitting him like a glove, the treatment has worked. Ravi has suffered no aggravation in the two years he has been on and off this remedy.

The dosage chosen for him was similarly fitting ? the LM dose. Positive results were obvious within the first month. Babbling turned into more formative words, hyperactive behaviour became rare and he started obeying simple commands. His self-stimulatory behaviour, too, was nearly gone.

Very soon a big achievement came when Ravi started interacting with children and started playing with them. He is now five and is attending a normal school. There are still vestigial signs of his former autism though these are not really apparent to teachers or anyone else besides us (parents and the physicians). For example, his language is occasionally awkward. In moments of stress (e.g. if he is sick), he retreats into himself and utilizes echolalia as a speech strategy. To sum it up, none but the very discerning can make out that Ravi had this serious problem

I would now like to enlighten the readers about the intricacies and the sensitive approach necessary for the homeopathic intervention. Autism poses a challenge to homeopaths. It needs a hardcore-Hahnemannian approach. Valuable symptoms including reaction to vaccines, family medical history, thermal sensitivities and sleep postures form a part of the very detailed information that a physician would need.

For the parents whose kids are undergoing such intervention, the stimulus/reaction model of symptoms and its significance to the homeopath need to be clearly understood.

As the autistic child experiences stress, he respond with a reaction. This reaction becomes a symptom or a sign of characteristic importance. The real challenge is to understand what the child is expressing both verbally (if he is articulate) and nonverbally. By fully perceiving the patient, one may learn to understand the individual?s cycle of stress and response. It is only through such a deep understanding that a homeopath is able to prescribe effectively. The improvement following such intervention also needs to be evaluated regularly on the autism-rating scale. The extent to which the cure can occur has a great degree of variability associated with it.

Two medicines require a special mention for their effectiveness in the treatment of autism ? Carcinocin and Secretin (Secretin as a homeopathic medicine is highly diluted and potentised). Secretin is supposed to neutralise the excess levels of peptides. This medicine has been found useful in cases of autism where loose stools are often an important symptom along with the classical symptoms of the autism spectrum. Another important aspect of the homeopathic treatment of autism is the usage of LM potencies… Homoeopathic medicines in this scale are faster acting and at the same time gentler. It is able to hold the “slipping back” of the old symptoms and can be used for a longer period with frequent repetitions.

Homeopathy is undergoing a very strong resurgence in the modern medical world, and one of the main reasons for it is its recent role in treating such illnesses. Homeopathic philosophy is a constant reminder that the greatest healing power lies within the body itself.

Here is some more info on autism . This article on autism was written by me in Tribune about 2 yrs years back.

Autism and Homeopathy

Autism is a childhood disorder begins in early childhood (typically during the first three years of life) which affects the child?s communication skills, social interactions, and causes restricted, repetitive and stereotyped patterns of behavior in varying degrees. Autism (also called as autism spectrum disorder or pervasive developmental disorder) can range from severe to a very milder form. This mild form is called as asperger syndrome. The actual cause for autism is not clear.

Autism in the first two years of life is slightly difficult to diagnose. Parents are usually the first ones to notice the symptoms, which in the first two years of life are otherwise slightly difficult to find out; usually it is the nonresponsive behavior in the first two years that may make the parents feel concerned. In cases where the child has been growing normally, his sudden withdrawal from social interactions, nonresponsive behavior along with losing that little amount of speech that he had gained initially, may lead the parents to get their toddler screened for this disorder.

By the age of three, autism spectrum disorder can be clearly diagnosed. Children with ASD (autism spectrum disorder) may not follow regular developmental pattern like other kids of their age. Verbal and non verbal communication, social interaction and patterns of repetitive behavior (also called as fixations)-like being fixated with carrying some object in the hand all the time e.g. Sticks ,pencils, soap suds etc. Rocking, spinning, excessively arranging things in one line and Behavioral issues like hyperactive behavior and inability to understand emotions are a part of this disorder for some kids.

Autism is nowadays called as autism spectrum disorder as there is huge variation of symptoms that the child might suffer from. Key features that should help the parents in identifying this disorder are child?s inability to babble or make meaningful gestures (like social smile, pointing to objects like fan etc,) by 18 months of age. Inability to speak even a single word by the age of two, having a poor or no eye contact, giving the impression as if he is hard of hearing when being called out to. The ?not in tune? behavior of child is the most important differentiating symptom although it is not very easy for a lay person to identify it.

Homeopathy for treating autism in kids is gaining quite a popularity all over the world. Clinical experience shows that results are much better when the treatment is started at an earlier age ,even though at higher ages like six or seven some kids do show remarkable improvements; but Homoeopathic intervention at an early age(before much behavioral and emotional issues come up) has distinct advantages. One important aspect that I would clearly like to mention is the fact that results with homeopathy in treating autism are selective. This means that where one segment of kids may respond extremely favorable to the treatment others may fail to yield any relief. Even while treating with homeopathy the child needs to be rated on an autism rating scale. Periodical assessments on the autism rating scale are must to gauge the improvements in the child. Homeopathy is a holistic system of medicine; it takes into consideration the constitutional picture (complete physical and mental make up of the child) along with the necessary details of the disease while prescribing.

Medicines that are very effective in treating autism are Carcinocin, Thuja, and Secretin. The role of carcinocin in treating autism requires a special mention. This also does not mean that every child who has autism should be put on it; even for carcinocin to be prescribed the child has to fall within the drug?s constitutional picture

Dr. Vikas Sharma is a Neuro Developmental Specialist in homeopathy and has been Treating Autism spectrum disorders with homeopathy for the last ten years."

Homeopaattista lääkeannosta seuraavat reaktiot

Homeopaattisen lääkkeen ottamisen jälkeen voi seurata hyvin erilaisia reaktioita. Reaktioiden hienovaraisetkin erot tulisi tunnistaa hyvin ja osata tulkita oikein. Onhan hoidon onnistuminen elimistön reaktioiden oikeasta tulkinnasta kiinni.

Klassiseen homeopatiaan on jo perustaja Samuel Hahnemanista alkaen kuulunut sen korostaminen, että ihminen on kerrallaan vain yhdessä dynaamisessa tilassa ja näin ollen tulee löytää vain yksi tätä dynaamista häiriötilaa vastaava homeopattinen lääkeaine. Tämä vastaava homeopaattinen  lääkeaine kykenee antamaan elimistölle sopivan impulssin, jotta ihmisen elimistön energeettisen tilan harmonisoituminen, paraneminen lähtee käyntiin. Jo Hahnemann kielsi ehdottomasti useamman eri aineen yhtäaikaisen antamisen. Näin ollen myöskään yhdistelmäpillerit, joihin on yhteen lääkepilleriin ympätty useita eri homeopaattisia aineita, eivät tule millään muotoa kyseeseen harjoitettaessa aitoa  klassista homeopatiaa.

Tässäpä vielä lainaus homeopatian perustajalta Samuel Hahnemanilta:

Parantamistaidon Organon § 273 : "Yhdessäkään parannettavassa tapauksessa ei sairasta hoidettaessa ole tarpeen - ja jo pelkästään siksi on kiellettyä - käyttää kerrallaan enempää kuin yhtä ainoata, yhdenkertaista lääkesubstanssia.On käsittämätöntä miten voisi olla pientäkään epäröinnin aihetta siitä, onko luonnonmukaisempaa ja järkevämpää määrätä sairauteen kerralla vain yksi yksittäinen, yhdenkertainen, hyvin tunnettu lääkeaine vai useamman erilaisen lääkeaineen sekoitus..."

Yksittäiset homeopaattiset lääkeaineet ovat käyneet läpi tarkat lääkeainekokeet, jotka kertovat aineen tunnuspiirteet ja vaikutukset. Sen sijaan yhdistelmäpillereille ei ole tehty vastaavia lääkeainekokeita. Näitten aineitten mahdollisista yhteisvaikutuksista yms ei ole siis tarkkaa tietoa.

Yhdistelmäpillerit valitaan usein myös hyvin karkeasti  esim tyyliin:" Ahaa, sinulla on suolisto-ongelmia, maksa heikossa kunnossa ja päänsärkyjä. Tässäpä kolme eri yhdistelmäpilleripurkkia ja jokaisessa on sitten kyseeseen alueeseen tai vaivaan usein tehonneita tunnetumpia lääkkeitä.

Tälläisellä hoitotyylillä ihminen voi saada saman päivän aikana vaikkapa kahta-kolmeakymmentäkin eri hom.lääkeainetta, mutta on hyvinkin mahdollista, että se täsmällinen, koko elimistön tilaan oikeasti  parhaiten sopiva aine ei siltikään sisälly näitten kaikkien määrättyjen joukkoon. On nimittäin satoja lääkkeitä, joissa mahdollisina oireina voivat olla esim suolistonalueen kivut tai päänsärky tms. Pitäisi olla malttia ja taitoa haastatella kunnolla ja etsiä modaliteetit, tarkat oireet, mahdolliset piintyneet ajatuskuviot, pelot ym. tiedot, jotka muodostavat kokonaiskuvan ihmisen sen hetkisestä tilasta.  Tuo haastattelussa ja tarkkailussa esiin tuleva tietomäärä pitää myös osata painottaa oikein.

 Kun sitten tuo oikea, yksi, tilaan täsmäävä aine löytyy, se kykenee saattamaan alkuun elimistön dynaamisen tilan tasapainottumisen ja kokonaisvaltaisen parantumisprosessin ja vieläpä juuri siinä järjestyksessä, mikä on elimistölle suostuisinta. Tämä etsintätyö voi ajoittain olla ymmärrettävästi erittäin haastavaa, mutta mikäli se tuntuu liian vaikealta, ratkaisu ei ole kuitenkaan kehittää tilalle joitain vippaskonsteja. Ratkaisu on oppia harjoittamaan laadukasta, paranemisen lait huomioivaa homeopatiaa.

Yksittäisen, tarkkaan harkintaan perustuvan homeopaattisen lääkeaineen antamisen jälkeen on myös tärkeää havainnoida huolellisesti reaktioita. Kuten klassinen homeopaatti George Vithoulkas teoksissaan ansiokkaasti tuo esiin, yhdistelmäpillereitä tai montaa erillislääkettä yhtä aikaa ( tai rutiininomaisesti vuorotellen) käytettäessä kunnollisen tapausanalyysin mahdollisuuus vesittyy.

 Jos jotain edistystä yhdistelmälääkkeen ottamisen jälkeen olisikin potilaan tilassa tapahtunut, niin mistä syystä? Mikä oli se aine, joka auttoi ja millä kannattaisi jatkaa ja miksi jne. Jos edistystä ei tapahtunut, häiritsikö joku toinen aine toisen vaikutusta vai...

Homeopaattisten yhdistelmälääkkeiden käyttö on klassisen homeopatian mestareiden mukaan epäloogista ja sattumanvaraista toimintaa, jolloin ei otata huomioon elimistön toiminnan lainalaisuuksia. Itse asiassa he eivät määrittele tälläistä toimintaa homeopatiaksi lainkaan.

Klassinen homeopaatti, lääketieteen tohtori Thomas Genneper esim sanoo suoraan seuraavaa: "kahta homeopaattista lääkettä ei koskaan saa antaa samanaikaisesti." (Teos Homeopatian oppikirja, s.201)

Se, joka määrää homeopaattisia lääkkeitä (tai vieläpä homeopaattisia yhdistelmälääkkeitä) sairausdiagnoosien tai jollain menetelmällä arvioimansa yksittäisten elimien tilan mukaan, harjoittaa allopaattista lääkemääräysten tekoa homeopaattisilla lääkkeillä. Se ei oikeastaan ole homeopatiaa. Esim vain dynamisointi ei tee lääkkeestä homeopaattista, vaan lääkkeestä tulee homeopaattinen vasta sitten, kun sillä on tietty homeopaattisesti määritelty samankaltaisuussuhde  hoidettavan oireistoon ja modaliteetteihin.

Olen joskus kysynyt joiltain homeopaattisia yhdistelmäaineita määrääviltä ja/tai kannattavilta, miksi he käyttävät näitä. Yksi mieleenpainunut vastaus oli, että koska homeopatia on kovin vaikeaa, niin kun käyttää useaa ainetta yhtäaikaa, niin ehkäpä edes joku sattuu osumaan oikeaan. Sanoisinpa vain, että tälläinen vastaus pani todella ajattelemaan. Eräs toinen  homeopaattisia yhdistelmäaineita määräävien suosima  ajatus taas on, että elimistö nappaa yhdistelmäpilleristä tarvitsemansa ja muut aineet eivät häiritse mitenkään.

Tämänkaltaiset perustelut eivät vakuuta klassisen homeopatian harjoittajia. Ajatellanpa homeopaattisia lääkeainekokeita. Niissähän syötetään terveille koehenkilöille tiettyjä homeopaattisia lääkeaineita ja tarkasti kirjataan oireet, tuntemukset ja mielialan muutokset, joita aineen nauttimisen jälkeen esiintyy. Kokeita tehdään useille henkilöille, jotka saavat vaihtelevasti aineelle tyypillisiä oireita. Aineet, joita he eivät omassa tilassaan edes tarvitsisi aiheuttavat siis reaktioita. (Riippuu sitten ihmisen elimistön  värähtelytaajuuden etäisyydestä tai läheisyydestä ko. hom.aineelle, miten paljon ja voimakkaita oireita aine kykenee koehenkilölle tuottamaan.) Koko lääkeaineitten testaaminen siis perustuu siihen, että ne kykenevät tuottamaan oireita terveille koehenkilöille. Joten ei ole niin kuin jotkut väittävät, että yhdistelmäpillereitten sopimattomat aineet eivät koskaan aiheuta mitään ja vaikuta mitenkään. Kyllä ne voivat aiheuttaa, muutenhan homeopaattisia aineita ei olisi koskaan edes voitu testata terveillä koehenkilöillä!

Klassisen homeopatian mestarit varoittavat jopa klassisen homeopatian sääntöjen mukaan toimivia siitä, että pitää olla tarkka, ettei vahingossa antaisi liian pitkään tai tiheään tiettyjä homeopaattisia aineita, jottei kävisi niin, että lääkkeen oirekuva jymähtääkin pysvästi päälle parantamisen sijasta. Jos aine ei olekaan sopiva tai se ei ole enää sopiva ja sen käyttöä vain jatketaan pitkäaikaisesti, ihmisen dynaaminen tila voi haitallisella tavalla muuntua. Esim James Taylor Kent varoittaa tästä useasti teoksissaan kertoen kuinka yritti saada kuntoon asiakkaita, joita oli aiemmin hoidettu homeopaattisilla aineilla, mutta vastoin kaikkia homeopatian ja parantamisen lainalaisuuksia.


Nykyään esim George Vithoulkas on kirjoittanut siitä, miten monien homeopaattisten lääkeaineiden yhtäaikainen tai sattumanvarainen pitkäaikainen käyttö on sekoittanut monien ihmisten elinvoiman tasapainoa jopa entisestään. Tulisi aina muistaa, että homeopaattinen lääkeaine ei toimi samoin ja samalla tasolla kuin yrtit tai muut biologisella ja fyysisellä tasolla toimivat hyvää tekevät aineet, joita voidaan käyttää välillä sekoituksinakin. Homeopaattinen lääkeaine toimii dynaamisella tasolla ja vaikuttaa suoraan  ihmisen energiakenttään, jota elinvoimaksikin kutsutaan.

Seuraavaksi tuon tänne esille tiivistetysti 12 erilaista reaktiotapaa homeopaattisen lääkkeenoton jälkeen J.T. Kentin mukaan:

(Kent käytti C-potensseja. Monet tai ainakaan kaikki klassiset homeopaatit eivät käytä D-potensseja, mutta periaatteessa niitten käyttöä ohjaavat samanlaiset lainalaisuudet kuin C-potensseja. Q-potenssien käytössä ja toiminnassa on paljon eroavaisuuksia C-potensseihin. Kirjoitan aiheesta lisää toiste.)

Reaktiotavat:

1. Pitkittynyt huononeminen ja sitten romahdus

  Kyseessä on parantumaton sairaus, jolloin kokonaan parantava reaktio ei ole mahdollinen. Tällöin syvävaikutteista lääkettä ei saisi missään tapauksessa antaa korkeassa potenssissa, jottei romahduksia ilmenisi.

Kent suosittelee tälläisissä tapauksissa potensseja C30 tai C200. Hän ei kuitenkaan tuntenut Hahnemannin kehittelemiä Q-potensseja, koska tämän kirjoittaman Organonin 6.laitos, jossa Q-potenssit kuvailtiin, ilmestyi vasta Kentin kuoleman jälkeen. Nykyään monet klassiset homeopaatit pitävät Q-potensseja niitten hellävaraisuuden takia ihanteellisimpina tälläisten vakavien kroonisten  sairauksien hoitamiseen.


2. Pitkittynyt huononeminen ja sitten hidas helpotus

Potilas on parantumattomuuden rajalla, mutta pystyy juuri ja juuri pääsemään toipumisvaiheeseen. Vastakin on odotettavissa jokaisen uuden lääkkeen kohdalla aluksi ensin pitkä huononeminen. Hoidossa täytyy olla erittäin varovainen (mm potenssin valinnassa) ja toimia kaikinpuolin hellävaraisesti.


3. Nopea, lyhyt ja raju huonontuminen ja sitten nopea helpotus

Kehon reaktio on vahva ja voidaan odottaa pitkään kestävää helpotusta ja paranemisen hienoa  edistymistä. Tälläisissä reaktioissa tärkeät elimet ovat vahingoittumattomia.




4. Ei havaittavaa alkuhuononemista ja paraneminen lähtee rivakasti käyntiin

Sekä lääke että potenssi osuivat tarkasti oikeaan. Potilaan elimissä ei myöskään tällöin ole rakenteellisia muutoksia. Ennuste on todella hyvä.




5. Aluksi helpotus sitten huonontuminen

Nopeasti alkanut helpotus ei kestä kauaa ja vaivat ovat pian jopa alkuperäistä pahemmat.
Tällöin lääkeaine on voinut osua aineeseen, joka vastaa oireita vain pinnallisesti eli vaikutus on ollut vain palliatiivinen tai sitten potilas on parantumattomassa tilassa. Tapausta täytyy tutkia perusteellisesti uudelleen.


6. Helpotuksen kesto on varsin lyhyt

Helpottuminen kestää kauemmin kuin edellisessä kohdassa, ehkäpä pari kolme viikkoa, jonka jälkeen helpotus lakkaa tai tilanne jopa huononee lähtötasosta. Kyseessä on joko tapaus, joka on parantumaton liiallisten rakenteellisten muutosten takia tai sitä tilaa lähellä oleva vaihe tai sitten lääkkeen vaikutusta on häirinnyt esim kemiallisten aineiden käyttö, liika alkoholin juonti tms.


7. Oireet helpottuvat lääkevaikutuksen ajaksi, mutta potilas ei voi paremmin

Reaktio kertoo, että kyseessä on potilas, joka ei tule paranemaan koskaan täydellisesti, mutta yksittäiset oireet voivat helpottua selkeästi. Syynä tilaan on yleensä kehon rakenteelliset vaurioit tärkeissä elimissä tai esim elimen menettäminen (kohtu, munuainen tms) Tällöin on kuitenkin mahdollista pallioida eli lieventää joskus laajaastikin potilaan olotilaa.


8. Potilas suorittaa aina lääkeaineen saadessaan lääkeainekokeen.

Jotkut potilaat ovat yliherkkiä ja heillä on kroonisesti parantumaton sairaus. Elimet ovat kuitenkin rakenteellisesti kunnossa. Kroonista tilaa voidaan vain lievittää, mutta akuutteja vaivoja voidaan usein hoitaa tehokkaastikin. Potenssin valinnassa täytyy olla erittäin varovainen.


9. Lääkeainekoe terveillä koehenkilöillä
 
Reaktioista saadaan selville ko. lääkeaineen lääkeainekuva. Eri koehenkilöt tuottavat eri puolia oirekokonaisuudesta esiin. Jotkin oireet ovat yleisempiä ja  tyypillisiä ja jotkin ilmenevät vain harvoilla.


10. Aineen saamisen jälkeen ilmaantuu uusia oireita

Jos ilmaantuu selkeitä uusia oireita voi kyseessä olla epäsopiva lääkemääräys. Pitää kuitenkin tarkistaa ovatko oireet uusia vai onko kyseessä sittenkin vanhemmat, aiemmin esiintyneet oireet. (Joskus, kun oirekuva on hyvin yksipuolinen voi paras mahdollinen lääkeaine ns."rikastuttaa oirekuvaa", jolloin syvävaikutteisen lääkeaineen valinta helpottuu.)


11.Vanhat jo aiemmin poistuneet oireet palaavat

Tämä on ns. Heringin säännön mukaan erittäin hyvä merkki. Vanhat  oireet ovat olleet uusien oireiden peitossa ja kun uudemmat ja usein vakavammat oireet poistuvat lääkkeen ansiosta, vanhat oireet tulevat näkyviin.


12. Oireet kulkevat väärään suuntaan

Oireiden tulisi siirtyä elimistön keskustasta sen reunamille ja vakavimmista oireista vähemmän vakaviin. (Heringin sääntö) Päinvastainen kehityssuunta osoittaa, että tilanne on menossa vakavaan suuntaan ja todellista paranemista ei tapahdu. Tälläinen kehityksenkulku tulee pyrkiä katkaisemaan nopeasti. Sairaudentilan ei tulisi siirtyä elintärkeisiin elimiin. Tälläinen kehitys voi johtua pinnallisesta lääkemääräyksestä, jolloin on otettu huomioon vain joku tai joitain pääoireita.


Jokaisen lääkkeen määräyksen pohjana tulee olla tarkka tilanteen selvittäminen. Edellisen aineen vaikutukset arvioidaan  ja nykyinen oirekuva ja hoidettavan mielentila sekä modaliteetit tarkastetaan.Tarvitaan  huolellisuutta, oikeaa asennetta ja ymmärrystä paranemisen lainalaisuuksista.  Tällöin homeopatia voi tarjota suurta apua parantaessaan usein uskomattomankin syvällisesti ja tehokkaasti.

Lähteet: Samuel Hahnemann: Parantamistaidon Organon, Thomas Genneper, Andreas Wegener (toim.): Homeopatian oppikirja, George Vithoulkaan ja J.T. Kentin teokset

Homeopatian todellisesta syvällisyydestä

Homeopaattinen lääkeaine vaikuttaa suoraan ihmisen energiakenttään. Ihmisen elinvoima, energiakenttä on kerrallaan vain yhdessä tilassa. Niinpä tuohon tilaan resonoi kerrallaan parhaiten vain yksi, kokonaisuuteen täsmäävin aine.

Homeopatia aidommillaan ei ole mitään pikkupuuhastelua, jossa tyrkätään (yhdistelmä)pilleri maksan vahvistukseksi, (yhdistelmä)pilleri mielialaan ja vieläpä ehkä pilleri ihottumaankin. Sellainen ei ole klassista homeopatiaa, sellainen tyyli on ottanut mallia sen tyyppisestä koululääketieteestä, jossa ihmistä ei  hoideta kokonaisuutena, vaan milloin mitäkin rikkinäisenä nähtyä kohtaa kohennellaan ,oireita tukahdutetaan ja todellisesta parantumisesta ei ole tietoakaan.

 Jo Hahnemann näki alkuperäisen homeopatian vesittymisen riskin ja käytti varoittaen termiä "puolihomeopatia" tarkoittaen tyyliä, jolloin homeopaattisia aineita kyllä käytetään, muttei kuitenkaan homeopaattisia periaatteita ja paranemisen lainalaisuuksia kunnioittaen. Myöhemmin mm Kent, Vithoulkas ja klassisen koulukunnan saksalaiset homeopaattiopettajat (jotka ovat usein myös lääketieteen tohtoreita, mutta eivät ole antaneet sen sekoittaa näkemystään, vaan osaavat nähdä kirkkaan kokonaisuuden ) ovat pitäneet alkuperäisen (genuiinin) klassisen homeopatian lippua korkealla. He kaikki ovat antaneet vain yhden lääkeaineen kerrallan ihmisen parantamiseksi, aineen, joka vastaa sen hetkistä kokonaistilaa. Aineen, jonka he joskus löysivät nopeasti, joskus kovan puurtamisen tuloksena.

 Homeopatian suurille nimille yhteistä on ollut tinkimättömyys homeopatian lainalaisuuksien kunnioittamisessa ja valmius tehdä tarvittaessa kaikkensa. Heille rakkaus parantamiseen on aina mennyt yli taloudellisten voitonsaantimahdollisuuksien ja suosion. Heillä halu auttaa on ollut verissä.

Todellinen homeopatia on tietoa ja taitoa, jossa osataan nähdä ihminen kokonaisuutena ja ihmisen parantaminen tajutaan myös kokonaisuutena. Näin sen olen oppinut Hahnemannilta, näin sen ah, niin ihanalta Kentiltä, näin sen viisaalta Vithoulkaalta.

Homeopatia on kaunista, homeopatia on loogista... Homeopatia on taidetta, parantamisen runoutta!  Kuitenkaan se ei ole mystistä vaan selkeää ja virvoittavaa kuin raikkain lähdevesi. Homeopatia on ihmisen ymmärtämistä, ihmisen näkemistä, ihmisen olemuksen, syvimpien halujen, kipujen, harhaluulojen, pelkojen ja halujen  läpivalaisua. Homeopatiassa tulee löytää ihmisen elinvoiman värähtelytila. Vastaava aine, joka aiheuttaisi terveelle tuon tilan, parantaa tuossa tilassa olevan. Samanlainen parantaa samanlaisen!

Homeopaattisen lääkeaineen aiheuttamat muutokset ihmisen energiakentässä panevat liikkeelle muutoksia myös solutasolla. Näin ihmisen terveydentila lähtee parantumaan. Joskus jopa hämmästyttävän nopeasti.

Vaaditaan tietoa, taitoa ja oikeaa asennetta, että oikea aine voisi löytyä. Vaaditaan nöyryyttä, vaaditaan rohkeutta, kun hoidetaan homeopaattisesti. Usein tarvitaan myös kärsivällisyyttä, sekä homeopaatilta että hoidettavalta. J. T. Kent on lausunut osuvasti: Parasta homeopatiaa saavat ne, jotka ansaitsevat sitä.

 Kent halusi ilmeisesti tuoda esille sitä tosiasiaa, että tarvitaan usein älyä, pitkäjänteisyyttä ja kykyä ymmärtää suuria kokonaisuuksia, jotta voi yleensä erottaa, mikä on viisasta ja mikä tyhmää, mikä tekee ihmiselle oikeasti hyvää.  Jotkut taas ehkä eivät mieti niin kovin pitkälle, mutta onnistuvat intuitiivisesti löytämään hyvää.

Kun on kerran tajunnut nämä asiat, ei niitä enää koskaan voi unohtaa. Toivoo vain, että kunpa muutkin nämä huomaisivat, näkisivät...maailma on niin ihmeellinen, kun katsoo pinnan alle tai avaruuksiin...Kun katsoo ja alkaa ymmärtää... On vielä runsaasti, niin äärettömästi mitä oppia, mutta voimme löytää jo nyt paljon. Tiedän varmasti olevan näin: Se miten vahva elinvoimamme, energiakenttämme on,  määrää terveytemme ja vaikuttaa suoraan oloomme.

Energiakenttäämme voimme vaikuttaa suoraan erityisesti täsmäävällä homeopaattisella aineella, joka antaa sykäyksen värähtelykentällemme vahvistua ja tasapainottua. E= massa kertaa valonnopeuden neliö. Kaikki on energiaa. Materia on vain energian yksi ilmenemismuoto.

Ravintomme laatu, ympäristömme sähkömagneettiset kentät, ihmissuhteittemme lämpö tai kylmyys... kaikki vaikuttaa meihin, voimistaen tai heikentäen elinvoimaamme.

Etsimmepä mitä tahansa, etsikäämme aina vain parasta! Etsikäämme oikeutta ja totuutta, kaikesta! Joka ei etsi, ei voi löytää. Joka ei koputa, sille ei avata. Minua viisaammat ovat näin sanoneet. Ja se on niin totta, kaikessa.

Suloisia suven päiviä! Nautitaan lämmöstä ja luonnon ihmeistä! :)

Kiitokset taiteesta Kuvia matkalta-blogin ihanaiselle Annelle! :)

Kuinka oikea homeopaattinen lääkeaine löytyy.

Klassinen homeopatia on mahtava keino kohentaa terveyttä ja vahvistaa elinvoimaa. Se onnistuu silloin, jos hoidettavan kulloiseenkin tilaan löytyy sopiva homeopaattinen aine.Tämä lääkeaine pystyy antamaan elimistön sähkömagneettiselle kentälle sopivan impulssin, joka johtaa tuon kentän vahvistumiseen. Kun elimistön energiakenttä on tasapainottunut ja vahvistunut, solutason toiminnatkin alkavat korjaantua.

 Enpä malta olla muistuttamatta jälleen kerran, että aine on vain energian toisenlainen olomuoto. Albert Einstein tajusi tämän ja mullisti käsityksemme maailmankaikeudesta. Aine ja energia voivat siis muuttua toisikseen. Toisaalta sähkömagneettiset kentät vaikuttavat myös materiatason aineisiin ja tapahtumiin. Mutta aiheesta enemmän aiemmissa ja ehkäpä myös tulevissa postauksissani.

Olen kirjoittanut myös siitä, miten Samuel Hahnemann löysi eräitä elävissä olennoissa vaikuttavia merkittäviä lainalaisuuksia. Yksi tärkeä havainto oli, että SAMANKALTAINEN PARANTAA SAMANKALTAISEN, varsinkin, kun siirrytään jo kemian puolelta fysiikan ilmiöihin eli sähkömagneettisten kenttien toiminnan ja  energian alueelle. Kun aineita laimennettiin ja aina välissä dynamisoitiin ravistelemalla, aineen informaation havaittiin kuitenkin säilyvän, sittemmin siirtyneenä siis energeettiselle tasolle välittäjäaineen yhteyteen.

Hahnemann havaitsi, että mitä vaivoja ja oireita sekä tuntemuksia tietty aine pystyikin terveelle koehenkilölle aiheuttamaan raa'assa perusmuodossaan, niin juuri niitä samoja vaivoja ja olotiloja tuo aine pystyi vastaavalla tavalla sairaalta parantamaan. Ja tuo parantava vaikutus vain voimistui, mitä enemmän ainetta laimennettiin ja aina välissä dynamisoitiin ravistamalla...Jopa niin pitkälle, että alkoholi, vesi- tai sokerilaimennoksessa ei lopulta voinut olla enää molekyyliäkään tuota vaikuttavaa ainetta. Monilla aineilla tuo parantava vaikutus tulikin esiin vasta homeopaattisesti laimennetussa muodossa. Joillain, esim sepialla, vaikutusta näkyi jo perusainetasolla.

Koehenkilöillä testattujen aineiden määrä on vain lisääntynyt lisääntymistään ja on nykyään jo varsin kattava. Myös homeopaattinen kliininen tutkimus ja potilastapausten kirjaaminen on tuonut jatkuvasti lisätietoa.   Homeopatian lainalaisuudet ovat jatkuvasti saaneet myös lisävahvistusta.

 Kuten jo Hahnemann varoitti, kaikki eivät noudattaneet silloin eivätkä noudata nykyäänkään näitä aineita käyttäessään jo alunperin havaittuja parantamisen lakeja ja lainalaisuuksia.  Monet alalla toimivat käyttävät homeopaattisia lääkkeitä  koululääketieteen  lääkkeitten tai yrttilääkinnän tavoin.

Tällainen toiminta on haitallinen virhe, jota tulen jatkossakin aika ajoin käsittelemään eri kanteilta. Homeopatian perustaja Hahnemann kielsi opetuksissaan täysin esim usean homeopaattisen aineen yhtäaikaisen käytön ja tässä klassisen homeopatian noudattajat pysyvät aina tarkkoina. (mikäli ovat aitoja klassisia homeopaatteja) kuten esim Kent, Vithoulkas jne. 

Homeopaattiset aineet toimivat energeettisellä tasolla ja siksi niitä on käytettävä energeettiset paranemisen ja parantamisen lainalaisuudet mahdollisimman hyvin tuntien ja niitä kunnioittaen. Kun vaikutetaan suoraan ihmisen elinvoimaan, tulee aina säilyttää nöyrä ja tarkkuuteen pyrkivä asenne. Ollaan isojen asioitten kanssa tekemisissä. Minkäänlainen hutilointi ei käy laatuun ja tämä tulee sitä tärkeämmäksi, mitä korkeammilla potensseilla toimitaan.

Kuinka sitten tarkkaan ottaen päätyä tuohon juuri kulloiseenkin tilanteeseen sopivaan aineeseen? Akuutteja ja kroonisia tiloja lähestytään hieman eri kantilta, mutta nyt aluksi en aio puhua niinkään esim ärhäkän influenssan hoidosta tms akuutista tilasta, vaan kroonisemman tilan hoidosta.

Tämä on laaja kysymys ja aihetta voidaan lähestyä monin tavoin ja eri homeopaateilla metodit, miten ihmistä ja hänen tilaansa lähdetään lähestymään, vaihtelevat jonkun verran. Kaiken etsimisen päämäärähän joka tapauksessa on löytää aine, jonka tuottama tila koetilanteessa terveelle vastaa siis nyt tämän hoidettavan ihmisen tilaa. Ihmistä tulee tarkastella kokonaisuutena! Sairastunut ihminen on aina tietyssä enegiatason häiriötilassa, jota kannattaa sopivalla aineella lähteä tasapainottamaan.

Mistä sitten voimme tietää mikä tila on kyseessä? 

Oireet johtavat meidät oikean aineen luo! Etsintä muistuttaa salapoliisin työtä. Kuka eli tässä tapauksessa mikä tila lymyää kaiken takana. Tavoitteena on löytää aine, joka vastaa mahdollisimman hyvin karakteristen (huomiota herättävien) oireitten kokonaisuutta. Eli tietty homeopaattinen aine vastaa aina tiettyä häiriötilaa ihmisellä. Sama häiriötila esiintyy eri potilailla eri tavoin kuitenkin niin, että aineen punainen lanka sen perusluonne on näkyvissä.

Niinpä yhdellä Pulsatilla-tilassa olevalla potilaalla voi olla itkuisuutta, masennusta, nivelkipuja ranteissa ja janottomuutta sekä inhoa rasvaista ruokaa kohtaan. Toinen Pulsatilla potilas taas kärsii ristiselän vetävän pistävistä kivuista, ruoka-aineallergioista ja kahvi huonontaa yleisesti voimakkaasti hänen oloaan. Kumpikin kertoo oireidensa vaihtelevan suuresti, niistä on vaikea löytää selkeitä säännönmukaisuuksia. Molemmat ovat toisista tukea hakevia luonteeltaan.  Varsinkin toinen heistä on välillä hyvin tuittupäinen. Niin... kaksi melko erilaista tapausta, mutta kumpikin heistä voi olla tarkasti tutkistellen Pulsatilla-tilassa ja saada tästä aineesta huomattavaa apua terveydentilaansa.

Aidossa homeopatiassa ei voida rutiininomaisesti määrätä aina tiettyjä aineita selkäkipuun ja tiettyjä päänsärkyyn ja tiettyjä masennuksen. Niinpä kaksi päänsärystä kärsivää saa yleensä ihan eri lääkkeet keskenään ja taas kaksi sinänsä eri vaivoista kärsivää voi saadakin saman nimisen aineen. Tämä on tyypillistä aidolle klassiselle homeopatialle, missä ei ole mitään sijaa rutiininomaisille standardiratkaisuille. Ihminen nähdään ja tutkitaan klassisessa homeopatiassa aina yhtenä kokonaisuutena!

  Jos kaivaudutaan oikein syvälle voidaan sanoa, että homeopatiassa tarkoituksena on löytää aine, joka vastaa potilaan häiriintynyttä ajattelu-tai tunnetilaa. Homeopaatti Rajan Sankaran puhuu perusharhakuvitelmasta, joka on terveestä ajattelu-ja olotilasta vääristynyt henkilökohtainen hallitseva olotila tai tunne kaiken taustalla.

Sankaran määrittelee parustavaa laatua olevan harhakuvitelman näin: " Basic Delusion = The most basic feeling of the person, his false view of the situation which explains all his other feelings and expressions."

Oikeaan lääkeaineenseen voidaan päätyä muutenkin, mutta olen itsekin Sankaran tavoin päätynyt siihen ajatukseen, että kaikkein paras keino löytää oikea aine on löytää potilaan sen hetkistä kroonista tilaa vastaava harhakuvitelma ja/tai vääristyneet ajatusrakennelmat ja mieltä vaivaavat häiritsevät olot . Usein löytyy yksi potilasta vaivaava pääolo ja lisäksi muitakin perustuntoja, josta saa hyvin kiinni ja siitä se lähtee.(Lääkeainekokeiluissa terveet koehenkilöt ovat saaneet tiettyjä tuntemuksia ja vaivaavia tunnelmia juurikin tietyistä lääkeaineista, joita ovat testanneet. Jokainen ei saa tietenkään kaikkia samoja, mutta aina osa niin merkittävässä määrin ,että on raportoinut näistä nousevista oloistaan ja hallitsevista tunnoistaan.)

Otetaanpa esille joitakin esimerkkejä siitä, millaisia nämä perusharhat voivat olla.  Potilas ei aina kuvaa oloaan täsmällisesti samoin sanoin, vaan homeopaatin on osattava soveltaa  käytäntöön. Esim osalla Thuja-tilassa olevista ihmisistä on lääkeainekokeiluissa todettu olotila:  " Harhakuva, että keho on tehty lasista." Käytännössä tapahtuu harvoin, että potilas kuvailisi oloaan juuri näillä sanoin. Sen sijaan tämä olotila voi saada ilmentymänsä niin , että potilas kertoo homeopaatille, että tuntee olonsa hauraaksi ja varoo (ilman havaittavaa selkeää syytäkin) kovasti toimiaan, ettei vain mitenkään rikkoisi itseään. Potilaalla voi olla olo,ettei hän kestä juuri mitään.

Thuja-potilaista osa kehittää myös olon kuin he olisivat syyllistyneet johonkin rikokseen. ( Delusion: Anxiety of conscience,as guilty of a crime.) Nämäkään sanat eivät usein tule kirjaimellisesti näin potilaan kertomuksesta, vaan olotila täytyy kyetä hahmottamaan potilaan sanoista.

Joku aika sitten eräs Thuja-tilassa ollut hoidettava lausahti : "Minua vaivaa, koko ajan tunne kuin olisin tehnyt jotain väärää, vaikken olekaan tehnyt. Koko ajan on kauhean syyllinen olo." Erityisesti tämän ja parin muun päätuntemuksen avulla päädyin ( repertoituani eli etsittyäni Kentin laajasta oirehakemistosta) tutkailemaan Thujaa sillä silmällä. Potilaan tilanne löytyikin lääkkeen tunnuspiirteistä erittäin kattavasti. Jopa niin hyvin, että Thuja-otsikon alle kuuluviksi oli kuvailtu pieniä yksityiskohtaisia, erikoisia asioita, mitä potilas ei ollut edes alunperin maininnut, mutta ottikin ne vielä esille jo kun olin päätynyt kyseiseen aineeseen. Viime aikoina tällaisetkin hänen nuorempana kärsimänsä vaivat olivat nyt tulleet taas jossain määrin esiin. Ja näitten aika spesifisten vaivojen löytyminen Thuja-otsikon alta vain vahvisti valinnan oikeaan osumista entisestään.

 Yleensä toimin siis niin, että etsin Kentin Repertorysta ja muista hakemistoista, mihin lääkeaineisiin potilaan tunnot ja olotilat viittaavat. Sen jälkeen vertailen Materia Medica-teoksista eli laajoista lääkeaineitten kuvailuteoksista aineita toisiinsa ja tutkin mikä aine on kyseessä. Lisäksi tarkistan aina myös painotetusti miten hyvin muut oireet sopivat kokonaiskuvaan. Mutta tärkeintä on , että lääkkeen ydin, ja potilaan tilan ydin  täsmäävät.

Mikä on se, mikä ihmistä ajaa eteenpäin ja saa toimimaan ja ajattelemaan tietyllä tavalla. Mitkä ovat hänen syvimmät halunsa , toiveensa ja pelkonsa... ja siis, koska yritetään hoitaa häiriintynytttä tilaa, millä spesifillä tavalla nämä kaikki asiat ovat häiriintyneet. Koska kukaan ihminen ei ole täysin terve, niin yleensä on aina kaivettavissa esiin joku yleinen vääristymätaipumus ajattelussa ja se siis johtaa tuon tilan jäljille.

Tässä joitain ihmisen tilaa kuvaavia perusharhakuvia pieneksi näytteeksi:

Delusions:
feeling of being alone in the wilderness

delusion everything is new

delusion, fancies he has suffered wrong

delusion laughed at 

delusion, his friends have lost all confidence in him

delusion, fancies herself lost

delusion, he is unfortunate

delusion, despised, that he is

delusion, noble, that he is

 Ja näitähän on satoja...

Itse nykyisin yhä enenevässä äärin pyrin metsästämään näitä perusharhakuvia (delusions), jotka kuvaavat hyvin syvästi ihmisen tilaa. Käyn kuitenkin kaikki muutkin oleellisiksi katsomani asiat laajasti läpi, vaikka hyvin nopeasti pääsisinkin joskus tilan ytimeen. (Kun on vuosia tehnyt tätä, on oppinut paljon ulkoa aineista ja niiden ominaisuuksista ja se helpottaa jo huomattavasti, koska osa työstä tapahtuu jo omassa päässä ennen kuin on avannut eteensä vielä yhtä kirjaakaan.)

Jos mikään perustunto tai harhakuva ei nouse hyvin selvästi esiin tai homeopaatti ei ole edes oppinut niitä metsästämään, niin klassiseen homeopatiaan kuuluu myös muitakin eri tapoja aloittaa tilan tarkastelu.

Seuraavaksi kuvaan tiivistetysti yhtä hyväksi havaittua linjaa, jota itsekin usein käytän delusion-juttujen jahtaamisen lisäksi. Tai sitten niiden voidaan kyllä ajatella myös sisältyvän seuraaviin kohtiinkin. Usein vain nämä pääharhakuvat johdattavat tosi nätisti ja suoraan oikean aineen luo. Sekä lääkkeessä että potilaan tilassa ydinongelma ja -tunnot ovat juuri ne tärkeimmät asiat tajuta päätyäkseen oikeaan aineen valintaan.

Kaikki alkaa siitä, että homeopaatti tekee haastattelun ja tarkkailee myös muita havaittavia piirteitä hoidettavasta.

Haastattelussa kysytään mm seuraavista asioista vaihdellen tarpeen mukaan:

Henkiset ja mielialaoireet(esim pelot, suru, kiihtyneisyys, ärtymys, puheen tuotto, keskittymiskyky jne)

Kehon yleisoireet: Modaliteetit, jotka koskevat koko ihmistä, esim. miten seuraavat vaikuttavat, huonontavatko vai helpottavat oloa: lämpötila (kuuma,kylmä jne), suhde raittiiseen ilmaan, sää, liike,lepo, vuodenaika ja perioodisuus, asento, mukana seuraavat eli sequale-oireet yms)

Vastenmielisyydet ja mielihalut (himot) sekä sietämättömyydet ruokien ja juomien suhteen

Eritykset, jotka eivät ole vain paikallisia ,yleistyneitten ihottumien eritykset ja paikallistenkin eritteiden yleiset ominaisuudet (esim syövyttävät,haavoittavat eritteet tai tahmeat tms)

Iho-oireet (kutinat, parantumattomat haavat ja yleistyneet ihottumat)

Unioireet jne

Hahnemann  jakoi oireet neljään pääluokkaan:

I    Huomiota herättävät eli karakteristiset yleisoireet 

II  Karakteristiset lokaalioireet

III Tavanomaiset yleisoireet

IV Tavanomaiset lokaalioireet

Potilaan oire on siis joko tavanomainen (common) tai karakteristinen (peculiar) ja samalla myös joko

yleisoire (general) tai lokaalioire (particular).

Luokat I ja II ovat Hahnemannin mukaan ratkaisevat ja luokat III ja IV toimivat lähinnä reservinä siltä varalta, että kahteen ensimmäiseen luokkaan ei löydy aineistoa. Ne voivat auttaa myös hienosäädön kohdalla.

 Karakterististen yleisoireiden painotusjärjestys kroonisissa sairauksissa:

1 mielialaoireet

2 yleiset tunetemukset ja modaliteetit, jotka koskettavat potilasta kokonaisuudessaan

3 vastenmielisyydet, himot ja sietämättömyydet

4 eritykset, jotka ovat luonteeltaan yleisiä

5 seksuaalioireet, jos niillä on erittäin voimakas vaikutus potilaaseen

6 unioireet, häiriöt unessa, nukkumisasennot, jotka ovat karakteristisia, unen aikainen erityinen käyttäytyminen

  

Kaksi päätapaa valita lääkeaine:

Oireistosta riippuen: 

A Yleisestä oireistosta paikalliseen:

Tehdään tapauksen painotettujen yleisoireiden perusteella esivalinta.

Hienosäädössä otetaan paikalliset oireet mukaan ja katsotaan, mitä ainetta kokonaiskuva parhaiten vastaa.

B Erittäin huomiota herättävästä lokaalioireesta edetään kohti yleistä

Jos  löytyy todella huomiota herättäviä paikallisoireita, ne katsotaan jopa yleisoireita tärkeämmiksi.

Repertorisointi aloitetaan tällaisessa tapauksessa (niin akuuteissa kuin kroonisissakin tiloissa) karakteristisista paikallisoireista . Lopuksi on välttämätöntä tarkistaa, sopiiko aine, joka olisi tyrkyllä, yleisoireisiin. Jos yleisoireet ovat valituksi harkittavan aineen kanssa ristiriidassa, aine ei ole oikea. Etsimistä täytyy silloin jatkaa.

Yleissääntönä voidaan sanoa,että valittaviksi oireiksi aineen etsinnässä tulee valita sellaiset ilmiöt, joilla on huomiota herättävä suhde sairaustapaukseen ja ilmiön olisi hyvä olla mahdollisimman poikkeuksellinen.

Tavanomaisia oireita esiintyy sekä lääkeainekokeiluissa että sairaudentiloissa liian usein, eikä niitten avulla pysty täten erottelemaan oikeaa lääkettä.

Kroonisissa sairaudentiloissa yleisoireille annetaan aina erityinen painopiste. ne ovat oireita, jotka eivät ole enää yleensä välittömässä yhteydessä pääsairauteen, mutta ne ovat sen sijaan juuri sairaalle ihmiselle erityisiä ja ominaisia.

Akuuteissa tapauksissa hoidettavan ihmisen paikallinen pääoire otetaan keskeiselle sijalle ja siitä pyritään muotoilemaan täydellinen oire. Tämä muodostuu tekijöistä, jotka ovat laukaisseet oireet, tarkasta paikasta ja mihin sen vaikutus säteilee, tuntemuksen laadun kuvailusta, modaliteeteista ja oireista jotka tulevat mukana. Akuutissa sairaudessa viimeksi syntyneet oireet ovat  "oireita, joiden vitaliteetti on kaikkein suurin." (Boger)

Ne viittaavat kaikkein vahvimmin hoidossa sillä hetkellä tarvittavaan aineeseen.

Klassinen homeopatia on kiehtova ja harjoittajaltaan täyttä keskittymistä vaativa, antoisa ja parhaimmillaan erittäin tuloksellinen parantamistaito. Suunnitelmissani on tarkastella aihetta tulevaisuudessa vielä lisääkin. Rakastan homeopatiaa!

Kuvat ovat Viltsun filmirulla-blogin satoa. Kiitos Viltsu! :)

Lähteet: Samuel Hahnemann: Paratamistaidon Organon, Rajan Sankaran: The Spirit of Homeopathy, Thomas Genneper / Andreas Wegener (toim.) : Homeopatian oppikirja

Elämänvoimaa, energiaa... homeopatia toimii!

Olen pantannut  päivää, milloin ryhtyisin tarkemmin puhumaan klassisesta homeopatiasta.  Miksi...olen miettinyt itsekseni, miksi...vaikka juuri homeopatian avulla olen pystynyt saamaan mitä mahtavinta apua omaan, lasteni ja jo muittenkin terveyteen. Homeopatian vaikutus parhaimmillaan on jotain lähes sanoinkuvaamattoman ihmeellistä...mutta siinäpä se...tuo aihe on minulle niin tärkeä, että haluaisin osata kertoa kaiken parhaalla mahdollisella tavalla. Juu...tuo vanha perfektionismin peikko yrittää pitää otteessaan...mutta enpä aio antaa sille periksi!

 Niin...ja tiedänhän minä senkin, että homeopatia on joillekin kuin punainen vaate... ja sen käyttäjäksi tunnustautumalla altistuu helposti rankalle arvosteluryöpylle.Mutta oi, on se sen arvoista! Olen nyt  päättänyt, että kirjoitan homeopatiasta  säännöllisemmin...Kannattaa kirjoittaa siitä, mistä tietää...ja mitä rakastaa! Mutta älkää nyt järkyttykö, te, jotka suhtaudutte hyvin epäillen tähän teemaan. Mikäli homeopatia ei innosta (Suosittelisin kyllä kaikille tutustumista, voitte yllättyä!), niin aion kyllä edelleen jatkaa myös terveellisen ja  luonnonmukaisen ravinnon, superfoodien, ympäristömme muutosten, psykologisten ilmiöiden ja runouden teemojen parissa.Voipi olla, että perustan myöhemmin myös toisen blogin erinäisille muille pohdiskeluille, mutta ei siitä nyt enempää tällä kertaa.

Siis härkää sarvista ja sukelletaan energioiden maailmaan! Albert Einstein, tuo armas neromme, lausui ikimuistettavat sanansa: "Voimme pitää ainetta sellaisena avaruuden alueena, jossa energiakenttä on erittäin tiivis...Tässä uudessa fysiikassa ei ajatella energiakenttää ja ainetta erillisinä, sillä ainoa todellisuus on energiakenttä."

Sen tajuaminen, että oikeastaan kaikki aine on energiaa, joka voidaan vapauttaa, myös parantamiseen, oli mullistava löytö.Sitä miten tähän sairauden ja parantamisen dynaamiseen luonteeseen päädyttiin, käsittelen myöhemmin.

Mietitään ensin ympäristömme ja elimistömme energiakenttiä. Nykyisin pystymme tunnistamaan erilaisia voimia niitten ominaisuuksien perusteella. Vaikka emme kirjaimellisesti näe magnetismia, sähköä, painovoimaa jne, tunnustamme näiden olemassaolon niitten aikaansaamista vaikutuksista.Samoin voimme ymmärtää, että elävän olennon erottaa ruumiista ja saa elämään juuri dynaaminen voimakenttä, elämänvoima.

Energiakenttää voidaan kuvailla värähtelyilmiön avulla. Kun elektronit kulkevat atomin ytimen ympärillä, ne siirtyvät ulkoisen tarkkailijan näkökulmasta ensin yhteen sitten toiseen suuntaan. Tämä edestakainen liike tapahtuu tietyllä nopeudella, jonka määrää atominsisäisen hiukkasen tyyppi ja sen energiataso.Kaikki olevainen on tässä värähtelytilassa ja niinpä jokaisella elektromagneettisella kentällä on sille ominainen tietty värähtelynopeus.

Ihmisorganismikaan ei ole mikään poikkeus. Jokaiseen meistä liittyy tietty värähtelynopeus, johon vaikuttaa henkilön henkinen tila, sisäinen ja ulkoinen stressi jne.Jos joku haitallinen ärsyke vaikuttaa tähän ihmisen omaan, hänelle tyypilliseen kenttään, tilanne voi edetä eri tavoin riippuen henkilön ominaisuuksista ja elämänvoiman vahvuudesta. Jos henkilö on vahvarakenteinen ja haitallinen ärsyke heikko, muuntuu elektromagneettisen kentän värähtelynopeus vain hetkeksi. Ihminen ei välttämättä huomaa mitään.

Jos ärsyke taas on niin vahva, että se pystyy musertamaan elämänvoimaa, muuntuu elektromagneettisen kentän värähtelynopeus enemmän, ja ihminen huomaa olossaan muutoksen ja vaikutukset alkavat ilmetä vaihtelevin tavoin. Nyt astuu peliin organismin puolustusmekanismi, joka herää toimintaan vasta, kun ärsyke on todellinen uhka organismin olemassaololle tai hyvinvoinnille. Tällöin lähtevät liikkeelle prosessit, jotka potilas tuntee oireina.

Sairauden oireet ovat siis vain reaktioita, joiden avulla organismi yrittää päästä eroon haitallisista vaikutteista...jotka pohjimmiltaan ovat energiakentässä aiemmin tapahtuneiden häiriöiden aineellisia ilmentymiä.

Oikeaan osunut homeopaattinen lääke vahvistaa organismin luonnollista puolustusmekanismia lisäämällä sen voimavaroja ja energiaa. Se toimii SAMANSUUNTAISESTI elämänvoiman kanssa ,EI SITÄ VASTAAN. Juuri tämä suunta, vastustuskyvyn luontainen toiminta, on se oireet synnyttävä voima, jonka allopatia (eli koululääketiede)  pyrkii kaikin keinoin tukahduttamaan.Monissa (myös ns. vaihtoehtoisen lääketieteen) hoitomuodoissa pyritään tukahduttamaan oireet vastakkaisella. se voi aluksi näyttää toimivankin, mutta todellisuudessa myöhemmin tulee vastavaikutus, sen pahempi , mitä voimakkaampia tukahduttamiskeinoja on käytetty tai oireilu menee vain syvemmälle tasolle ilman ,että mitään todellista paranemista syntyy.

Koska kaikilla aineilla on juuri niille luonteenomainen elektromagneettinen kenttä, on homeopatian tehtävänä löytää aine, jonka "värähtelynopeus" vastaa mahdollisimman tarkoin sairastuneen potilaan värähtelynopeutta. Kun potilaan ja lääkkeen värähtelynopeudet vastaavat toisiaan, ovat riittävän samoja,  tapahtuu ilmiö, jonka fyysikot tuntevat nimellä "resonanssi". Niin kuin äänirauta pystyy stimuloimaan toisen samalla värähtelynopeudella olevan värähtelyjä, niin myös oikein valittu homeopaattinen lääke lisää potilaan elektromagneettisen kentän värähtelynopeutta. Tuloksena on potilaan oman elektromagneettisen kentän värähtelynopeuden lisääntyminen juuri sellaiseksi , mikä on tarpeen paranemisen kannalta.

Kun elämänvoima vahvistuu ja todellinen paraneminen lähtee voimalla käyntiin, oireet voivat paranemistyön edetessä aluksi vahvistuakin, mutta todellisuudessa elimistö on koko ajan voimistumassa ja syvällinen paranemisprosessi käynnissä.

Jotta homeopaattinen lääke auttaisi, sen on tietenkin oltava todella lähellä potilaan värähtelynopeutta. Resonanssiperiaatteen mukaisesti (samankaltaisuuslain) johdosta aine, joka ei kata potilaan oirekokonaisuutta ja modaliteettejä hyvin, ei joko vaikuta ollenkaan tai jopa sekoittaa ja muuntaa oirekuvaa. Ei myöskään voida ajatella, että useampi aine yhdessä tekisi sen , mitä yhden täsmäävän lääkkeen kuuluisi. Joku voisi ajatella, että jos yksi aine kattaa 80 prosenttia ja toinen 20 prosenttia potilaan oireista, niitä voitaisiin antaa yhdessä ja ne parantaisivat sairauden tilan.  Näin ei missään nimessä ole. Jo homeopatian perustaja Hahnemann varoitti tällaisesta ajattelutavasta:

(Parantamistaidon Organon § 273  "Yhdessäkään parannettavassa tapauksessa ei sairasta hoidettaessa ole tarpeen - ja jo pelkästään siksi on kiellettyä - käyttää kerrallaan enempää kuin yhtä ainoata, yhdenkertaista lääåkesubstanssia.On käsittämätöntä miten voisi olla pientäkään epäröinnin aihetta siitä, onko luonnonmukaisempaa ja järkevämpää määrätä sairauteen kerralla vain yksi yksittäinen, yhdenkertainen, hyvin tunnettu lääkeaine vai useamman erilaisen lääkeaineen sekoitus... )

Kyse on siis laadullisista kokonaisuuksista, ei määrästä niin, että laskettaisiin yhteen vaadittu kokonaisuus. Kaikki valmisteet ovat erilaisia laadultaan...värähtelynopeudeltaan, ja siksi ne eivät sovi yhteen. Ajatellaanpa, että soitettaisiin kahta hienoa sonaattia tai useaa radiokanavaa yhtä aikaa...seurauksena olisi vain sekamelska, kaaos. Jokaisella homeopaattisella aineella on oma spesifi värähtelynopeutensa.  Homeopaatin tehtävänä on tarkkaan ja huolellisesti potilaan kokonaistilaan, oireitten muodostamaan kokonaisuuteen ja modaliteetteihin (mitkä tekijät vaikuttavat potilaan oloon, mitkä ovat hänen reagointitapojaan ,halujaan ja pelkojaan yms) nojautuen etsiä mihin värähtelytilaan kokonaisuus viittaa.

Jotta paraneminen lähtisi käyntiin , valitun homeopaattisen lääkkeen värähtelynopeuden tulee olla samanlainen kuin ihmisen energiakentän häiriintynyt värähtelynopeus. ja sitä sopivaa ainetta on annettava yksinään. Vain tämän riittävän tarkan täsmäävyyden avulla voi syntyä kuvattu resonanssi-ilmiö, joka tasapainottaa ja voimistaa ihmisen energiakentää, jolloin paraneminen lähtee käyntiin.

Kaikki eivät noudata näitä ja muitakaan klassisen homeopatian selkeitä lainalaisuuksia, mutta tarkka parantumisen lainalaisuuksiin perehtyminen auttaa erottamaan oikeat toimijat ja hoitolinjat. Hahnemann huomasi jo eläessään alkavan kehityksen ja kannusti siksi kaikkia todellista apua haluavia  paneutumaan homeopaattisen hoitamisen perusperiaatteisiin, jotta voisi vertaamalla erottaa, milloin toimitaan sopusoinnussa paranemisen lakien kanssa.

Kuinka homeopatia sitten sai alkunsa?

Yli 200 vuotta sitten syntynyt saksalainen Samuel Hahnemann osottautui neroksi jo varhain. Hän eteni aluksi nopeasti pitkälle useiden kielten, kemian ja lääketieteen opinnoissa. Valmistumisensa jälkeen hän kirjoitti lääketieteen ja kemian teoksia ja apteekkikäsikirjan sekä harjoitti lääkärin tointa. Hän kuitenkin pettyi sen ajan lääketieteen mahdollisuuksiin ja paneutui siksi välillä vain kemiaan ja kirjallisiin toimiin mm lääketieteellisen kirjallisuuden kääntämiseen.Hän kuitenkin pohti edelleen terveyden ja sairauden peruskysymyksiä ja tarkkaili innokkaasti maailmaa.

Hän törmäsi sittemmin käännöstöissään kiniinin raaka-aineen, kiinanpuun parantavien vaikutusten kuvailuun.Erään kirjan mukaan aine tehosi malariaan kirpeän makunsa vuoksi.Hahnemann oli tyytymätön tähän selitykseen ja halusikin tutkia asiaa.Niinpä hän päätyi ottamaan itse kiinanpuukuurin.

Hän kuvailee tuloksia seuraavasti: " Otin kokeeksi neljä drakmaa kiinanpuuta kahdesti päivässä.Aluksi jalkani ja sormenpääni muuttuivat kylmiksi; oloni oli veltto ja unelias; sitten tuli sydämentykytystä, pulssi muuttui kovaksi ja tiheäksi; sietämätöntä ahdistusta, vapinaa, kaikki raajat lamaantuivat; sitten tykytystä päässä, posket punoittivat, janotti. Nämä oireet, jotka liittyvät tavallisesti puuskittaiseen kuumeeseen, ilmestyivät yksi toisensa jälkeen, kuitenkin ilman kuumeelle ominaista ankaraa vilua ja puistatusta."

Lyhyesti sanottuna Hahnemann huomasi tämän oman kokemuksensa perusteella, että malariaan tehoava lääke sai itse asiassa aikaan malariaoireet, kun sitä annettiin terveelle henkilölle.Monet olisivat saattaneet pitää tällaista havaintoa vain yhtänä huvittavana sattumana. Mutta Hahnemann oli luonnoltaan todellinen tiedemies. Hänelle itsellen havainto oli jo itsessään tärkeä...riippumatta siitä sopiko se vallalla oleviin oppeihin vai ei. Hän teki tästä intoutuneena lisää kokeita, jotka osoittivat tämän löydetyn havainnon olevankin todellinen luonnonlaki: Aine, joka synnyttää terveessä henkilössä tiettyjä oireita, parantaa nuo samat oireet sairaassa.
  
Hahnemann oli jo ennestään tunnettu ja hän alkoi vetämään puoleensa myös muita parantamisen lakeja etsiviä henkilöitä. He jatkoivat tätä työtä kuusi vuotta tehden kokeita ja kirjaten kaiken ylös.Myrkkyjen aiheuttamat oireet kirjattiin tarkkaan ylös ja kun löytyi vastaavia oireita omaavia henkilöitä, pieni ripaus täsmäämää myrkkyä aiheutti paranemisia, joita ei ennen oltu kuviteltu monissa sairaustiloissa edes mahdollisiksi.

Hahnemann kumppaneineen alkoi tehdä laajamittaisesti lääkeainekokeiluja eri aineitten vaikutuksista terveisiin ihmisiin. Tehtyään kokeita useita vuosia Hahnemann alkoi hoitaa määrätietoisesti potilaita. Potilaskäynnin aikana hän kirjasi tarkkaan asiakkaan henkiset ja fyysiset oireet, modaliteetit sekä erilaiset yksilölliset reagointityylit ja mielihalut. Sitten hän valitsi sellaisen homeopaattisen valmisteen, joka oli synnyttänyt samanlaisia oireita koehenkilöissä. Määräämällä parantavaa ainetta näin, hän pystyi parantamaan huomattavan monia vakavastikin sairaita.

Aiemminkin esim Hippokrates ja Boulduc sekä Betharding olivat puhuneet samankaltaisuuksilla parantamisen mahdollisuuksista. Mm Stahl kirjoitti että "lääketieteen hyväksymä vastakohtaisuuksilla parantamisen sääntö on täysin väärä; sairaudet sitä vastoin häviävät ja parantuvat lääkkeillä, jotka
 tuottavat samanlaisen vaikutuksen."Hahnemann vei tämän vielä pidemmälle. Hän tajusi,että olisi  pystyttävä tunnistamaan eri aineiden parantavia ominaisuuksia kokeilemalla systemaattisesti niitä terveisiin ihmisiin. Ja näin onkin jo laajasti tehty.

Homeopaattisten aineiden valmistamisesta

Menestyksen esteenä joittenkin aineitten kanssa vaikutti ensin olevan vakava oireiden paheneminen aluksi. Pahenemista olikin odotettavissa, koska lääke sinänsä aiheutti samanlaisia oireita kuin potilaalla jo ennestään oli. Jotkut aineet olivat myös liian myrkyllisiä melko pieninäkin määrinä.

Niinpä Hahnemann pienensi annoksen määrää aina vain enemmän ja huomasi aineen vaikuttavan tosi pitkälle laimennettunakin. Jossain vaiheessa hän teki toisen mullistavan havainnon.Ei tiedetä miten Hahnemann päätyi ratkaisuunsa, mutta joka tapauksessa hän alkoi ravistaa laimennettua seosta voimakkaasti jokaisessa laimennusvaiheessa ja huomasi, että laimennetut seokset muuttuivat näin sekä vähemmän myrkyllisiksi että voimakkaammiksi vaikutuksiltaan. Hahnemann havaitsi, että tislatulla vedellä ja alkoholilla ja mm maitosokerilla ei ollut sekoittavaa vaikutusta, joten hän laimensi lääkkeet näihin aineisiin. Hahnemann huomasi, että vuorotellen ravistellessaan ja laimentaessaan jopa niin, että laimennussuhteessa oli yli 60 nollaa, lääke paransi edelleen.

On selvää, että tätä ilmiötä ei voida selittää tavanomaisten kemiallisten tapahtumien perusteella. Laimennussuhde on niin valtava, että alkuperäisestä lääkkeestä ei ole jäljellä yhtäkään molekyyliä. Kuitenkin lääke toimii. Siirrytään kemiallisen toiminnan puolelta fysiikan ilmiöiden pariin. Informaatio siirtyy energeettisesti eteenpäin ja antaa elimistön omalle energiakentälle sykäyksen vahvistua. Bloggauksessani " Nobelistin löydöt valottavat homeopatian vaikutusmekanismeja?" on enemmän pohdintaa aiheen tiimoilta.

Lopuksi vielä itsensä Hahnemannin mietteitä homeopatian saloista:"...rautatangossa ja terässauvassa voidaan eittämättä tunnistaa niiden sisällä uinuva jäänne latentista magneettivoimasta, sillä jos ne laitetaan takomisen jälkeen pystyasentoon, molemmat työntävät luotaan alapäällään magneettineulan pohjoisnapaa ja vetävät puoleensa sen etelänapaa. niiden yläpää puolestaan osoittautuu magneettineulassa etelänavaksi. Mutta se on vain latentti voima. Edes hienoimpia teräksisiä viilanpuruja ei voida vetää magneettisesti tai pitää kiinni tällaisen sauvan kummallakaan päällä.Vasta kun dynamisoimme terässauvan hankaamalla sitä tylsällä viilalla voimakkaasti yhteen suuntaan, siitä tulee todellinen, toimiva, voimakas magneetti, joka kykenee vetämään puoleensa rautaa ja terästä ja välittämään magneettista voimaa jopa mtoiseen terässauvaan vain koskettamalla, jopa kun sitä pidetään jonkin matkan päässä.Sen magneettinen voima on sitä suurempi, mitä enemmän sitä on hangattu näin. Samoin lääkesubstanssin hiertäminen ja siitä valmistetun liuoksen ravistelu (dynamisaatio, potensointi) kehittää siinä piileviä lääkkeellisiä voimia ja tuo ne näkyviin yhä enemmän tai pikemminkin henkistää materian itsensä, jos niin voidaan sanoa."

Lähteet: Samuel Hahnemann: Parantamistaidon Organon, George Vithoulkas: Homeopatia tulevaisuuden lääketiede