tiistai 28. toukokuuta 2013

Kesä, ihana kesä!


Toukokuun loppu, kesäkuun alku - ihan parasta aikaa! Ilmatkin ovat suosineet. Aurinkoista ja raikasta sopivassa suhteessa. Piha on ollut täynnä kukkivia puita ja kiihkeää kasvua. Luumut ja kriikunat antoivat jo valkean kukkapilvensä loistaa, nyt omenapuut ovat täydessä terässä ja kirsikat aloittelevat kukintaansa.


Herkkä kultaherukka kukkii keltaisenaan, vastakohtinaan uljaat saksankurjenmiekat leiskuvan violetteina hopeaan vivahtavine lehtineen. Sireenit aukaisevat kukkansa näinä hetkinä. Kerkeimmät pionit ovat jo kauniilla nupuilla. Ahomansikkojen valkea meri tietää makoisaa heinäkuuta ja ukonkellomeri laajenee  hedelmäpuitten alla vuosi vuodelta. Paljon on löydettävää jokaisena aamuna avojaloin puutarhaa tutkaillessani.

Lisäsin tänä keväänä viljelylaatikoiden määrää ja nyt minulla on aiempaa enemmän tomaatintaimia  varttumassa.Vastapoimittujen tomaattien muhevan täyteläiseen, samalla makean raikkaaseen makuun ei hevillä kyllästy. Lapsetkin tykkäävät kovasti. Siirsin karhunvatukat entistä aurinkoisemmalla paikalle. Hyvin näyttävät viihtyvän ja uskonpa, että talon eteläseinustalla ne ehtivät kypsyäkin hyvin ennen syksyn saapumista.



Monia kasveja on ilo kerätä pihalta ja lähimaastosta syötäväksi. Villikasvien puolelta on voinut nauttia satoa mm nokkosesta, maahumalasta, horsman versoista, koivun lehdistä, kuusen kerkistä, voikukan nuorista lehdistä ja ketunleivän suloisista lehdistä.

Yrttimaan ruohosipulit ovat olleet jo pitkään kovassa käytössä. Timjami, salvia, sitruunamelissa, lipstikka, sitruuna-ajuruoho, oregano, suolaheinä ja monet muutkin piristykset ovat jo sen verran reippaassa kasvussa, että niin vain ruokapöytään ovat saaneet joutua harva se päivä. Tillit, retiisit, herneet ja muut kevään kylvökset kasvavat vielä aivan pieninä, joten niiden herkuttelusta voi oman maan sadon osalta vasta haaveilla.


Koulut loppuvat kohta ja odotan kesäloma-aikaa varmaan yhtä innolla kuin lapsenikin. Mahtavaa, kun lapsia ei tarvitse herätellä kouluun ja voi nauttia kiireettömistä aamuista ja leppoisista päivistä. Töitäkin teen toki välillä, mutta niitä on yleensä juuri sopivasti ja lomaakin jää paljon.

 Esikoisellani Vilillä on yksi aikakausi loppumassa. Ysiluokka päättyy ja oppivelvollisuus on pian suoritettu. Poika on tosissaan tykännyt luokastaan ja opettajistaan, joten yläkoulun päättyminen tuntuu hänestä  hyvin haikealta. Mukava porukka hajaantuu eri puolille, Onneksi omalla kylällä varmasti törmää moniin tuttuihin ja aika monet luokalta tulevat samaan lukioon kuin Vili sitten syksyllä. Koulu sujui esikoisellani vallan mainiosti ja kesäloman alkua ynnä peruskoulun suorittamista tekee mieli vähän juhliakin. Vili tykkää leipoa ja on siinä taitava, joten monen moista kakkua, piirakkaa ja herkkua on odotettavissa ensi viikonlopun juhlissa. Itse keskityn eniten salaattien, voileipäkakkujen ja muiden suolaisen puolen ruokien tekoon. Jonkinmoisen boolinkin aiomme yhdessä  valmistaa. Kolme ystäväämmekin ovat tulossa yhtenä iltana leipomaan ja laittamaan ruokaa kanssamme. Yhdessä on kivaa kokkailla!


 Vieraita, lähinnä perheystäviämme, tulee näihin kemuihin noin kuutisenkymmentä. Suunnitelmissa on mm laulamista, musisointia ja ulkopelejä. Toivon mukaan ensi lauantainakin on yhtä kaunista ja aurinkoista kuin tänään. Vili on puhunut tälläisistä kekkereistä jo useamman vuoden ja olen iloinen, että nyt saamme ne järjestettyä. Pienimuotoisempia illanviettoja ja pippaloita meillä on toki aina aika ajoin ollutkin. Saimme itsekin tänä keväänä jo käydä joissakin hauskoissa juhlissa. Kyllä pippalot, illanvietot ja ystävien tapaamiset yleensäkin ovat tosi piristäviä kohokohtia tavallisemman arjen keskellä.


Kesällä myös liikuntaan tulee uusia ulottuvuuksia. Takapihan suuri trampoliini on meillä jatkuvassa käytössä. Se on kyllä ollut tosi hauska ja hyödyllinen urheiluväline. Uimista olemme harrastaneet talvellakin ahkerasti uimahallissa, mutta pian aiomme suunnata taas uimaan läheiselle joelle. Järven rannallekin pitää kyllä aika ajoin päästä. Varsinkin  keskimmäiseni on ihan intona jalkapalloon ja kuopuskin on kovasti menossa mukana, joten niin vain äitikin on usein kesäisin pelaamassa takapihan nurmialueella. Minähän kyllä oikeasti todella tykkäänkin jaliksesta ja usein pelikauden alkaessa yllätän pojat ja vetelen ihan kummasti maaleja. Niin kävi nytkin! Kyllä tämä kesä on sentään ihanaa aikaa! Nautitaan siitä nyt täysillä! :)