Haitari nostaa äänensä,
siskot, laulakaa, laulakaa!
Yö on meidän, muukalaisten,
karavaani lepää.
Tahdon tanssia, pyöriä, polkea, lentää,
tanssia leiritulella, kun ilta nuolee ahnaasti värit.
Kaiken: oranssin, kullan, purppuranpunan.
Minä ja hevoseni yhteenkasvaneina,
saaliinajon kiihko, laukka ja raisu vapaus.
Hiekka polttaa kuumana kavioitten alla.
Eteenpäin, eteenpäin!
Veljeni tiikeri huutaa,
on viidakossa yö.
Kuu kietoo huulemme hopeaan,
tiedän, aurinko meitä odottaa.
Eteenpäin, eteenpäin!
Aurinko odottaa.
On yö ja leirituli laulaa.
Vahdinvaihto
Hän nousi ja nosti vaahtopäiksi meren,
jota olin kahlannut neidon askelin.
Yö laski varjonsa mereen,
ovela yö, meidät saaliikseen sai.
Hiljaisuus, sinistä safiiria,
taivas teräksen laulua,
Yö kuunteli, tarkkaili, kun koilisesta nousi myrsky.
Ei mikään ollut enää niin kuin ennen.
Rannan hiekan huomasin elävän karheasti,
salaista voimaansa täynnä.
Kipeää on autuus, jota ei kestä,
ei halua menettää.
Yö hiipi hämillään pois,
mutta aamu,
aamu oli olevinaan viaton kuten aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti