Helsingin herkkuja

 Helsingin terveellisiin herkkupaikkoihin...sinne piti löytää. Pääsimme vasta alkuun, mutta ensi kerralla lisää. Puolisolla oli kesälomapäivä ja läksimme nuorimmainen mukanamme yleisiä kulkuneuvoja käyttäen suureen cityyn. Kun sähköherkkyyteni oli jokusen vuotta sitten tosi pahana, karttelin Helsinkiä kuin ruttoa. Olihan  oloni siellä käydessäni ja vielä pitkään sen jälkeenkin varsin surkea. Nyt asiaintila oli onneksi jo toinen! Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, kevyt tuulenvire raikasti kulkuamme ja mieliala oli poppoollamme korkealla.

Ensimmäiseksi suuntasimme STOCKMANNILLE. Leluosasto oli Lontun ykköskohde ja sieltä löytyikin nopeasti mieluista hankittavaa. Sitten marssimme Herkkuosastolle, joka oli muuttunut ja laajentunut tosi paljon sitten viime käyntini.

Pian silmiini sattui luomua, ahh...hedelmiä, vihanneksia ja yrttejä...jopa syötäviä kukkia! JA SIIS KAIKKI NÄMÄKÖ LUOMUA! Olin ihan äimän käkenä ja erittäin vaikuttunut tästä mahtavasta luomurunsaudesta.
Kotikylämme K-kauppaan on tullut jo aika kivasti luomua. Itsekin olin sitä jo monesti toivonutkin kauppiaalta ja Pirkkasarjan luomuomenat sun muut luomutuotteet lämmittävätkin kovasti mieltäni. Mutta tämä Stokkan luomutulva sai minut ihan innosta pökerryksiin. Aionkin mennä paremmalla ajalla tutustumaan vielä tarkemmin tarjontaan.

Siinä oli yrtti ja salaatti poikineen luomuna!

Luomusiitakesienet näyttivät houkuttelevilta. Varsinkin Vili tykkää vokata niitä.
Välistä pistelen menemään ihan raakanakin. Siitakkeet vahvistavat immuniteettiämme.

Suloisia syötäviä luomukukkia.

Homejuustoista löytyy pastoröimattomiakin vaihtoehtoja niitä halajaville.
Rakastan erilaisia homejuustoja!

Suuntasin seuraavaksi juustotarjonnan puoleen. Myyjä tarjoutui ystävällisesti esittelemään erityisesti haikailemiani pastöroimattomia juustoja, joita löytyi jopa luomunakin. Sain myös maistiaisia...mmm...ihania olivat! Saisi Stokka olla meitä lähempänä. :)

Comtea ei ole pasröroitu ja se on taattua luomulaatua.Tykkäsin ja ostin kotiinkin vietäväksi.
Esikoinen on kovien, kunnolla kypsyneitten juustojen ystävä ja ihastui heti tuotteeseen.

Appenzeller on myös maukasta pastöroimattomana saatavaa juustoa.

Jurassic bio on sekä luomua että pastöroimatonta ja hyvin kypsyneen ja maukkaan makuista.
Minulle tuli kuminan vivahde mieleen, vaikkei tuote kuulema sisälläkään sitä. 

Sitten olikin jo aika lähteä lounaalle. Ihanan Satu Silvon kasvisravintola SILVOPLEE oli todella upea paikka. Se oli rakkautta ensi käynnillä! Tarjolla oli sekä kypsennettyä kasvisruokaa että erityisen laaja valikoima elävää raakaravintoa. Minusta on kätevää, että annokset otetaan seisovasta pöydästä ja lautanen punnitaan lopuksi ja hinta määräytyy sen mukaan.

Mm marinoituja sieniä ja erilaisia elävän ravinnon pateita ja salaatteja.

Monenmoisia suussasulavia sekä suolaisia että makeampia kastikkeita oli tarjolla.

Tapenade sopi minusta hienosti erilaisten marinoitujen papujen kanssa yhteen.

Tykkäsin tästä salaatista tosi paljon.

Lonttu-poikasen makuun turhan tulisia, mutta minulle maistui.

Lonttu söi mieluiten kasvispaistoksia ja raikasta, kaunista juustoista salaattia,
josta, hups, jäi kuva nappaamatta. Myös jälkkärikakku maistui hänelle hyvin.

Kakkuja oli sekä luomuisina kypsennettyinä versioina että raakaleivonnaisina.

 Ruoka oli mahtavan makuista ja siitä tuli niin hyvä olo! Ravintola oli myös kauniisti sisustettu ja siellä oli seesteisen hyväntuulinen tunnelma, josta kiitos myös henkilökunnan. Tänne täytyy päästä vastakin, aattelin. Olisin halunnut hankkia paikasta itselleni Satun ja Paula Heinosen kirjan Satumaista voimaa arkeen sekä Juhana Harjun teoksen Luusto lujaksi elämäntavoilla. Tällä kertaa eivät kuulema mahtuneet budjettiin, mutta tarkoitus on vielä hankkia ne.

Jälkkäriksi päätimme nauttia muhevaa raakakakkua! Nams!

Massut täynnä kiertelimme vielä joissain paikoissa ja päädyin sitten Kampin RUOHONJUUREEN. Siinä on myös  yksi kauppa minun makuuni! Luomua, ekologista, superfoodeja...kaikkea hyvää tarjolla! Siellä tutustuin moniin uusiin tuotteisiin ja henkilökunta oli oikein ystävällistä.

Olemme tykänneet käyttää paljon Puhdistamon laadukkaita tuotteita esim Tocoa
eli ravinnerikasta riisinlesejauhetta.

Juustoissa oli myös pastöroimattomia tuotteita. Monilla pientuottajilla taso on Ruohiksen
työntekijän mukaan käytännössä usein luomulaatuista, mutta pientuottajien on ilmeisesti
 kustannus-ja byrokratiasyistä hankala hankkia välillä oikeutta merkkiin, jos oikein ymmärsin.

Pähkinäriisimaito on ollut välillä meillä käytössä mm smoothieiden pohjana.
Se sopii myös tuore- ja kypsennettyihin puuroihin pohjaksi. (Esim chia, speltti tms)

Uusi ihana tuttavuus! Surautimme tuosta luomukookostäysjyväriisijuomasta, kookosmaidosta,
kaakaonipseistä, banaanista ja kardemummasta smoothien. Macaakin laitoimme pikkuisen. Todella maistui! 

 Kuten olin jo pitemmän aikaa haaveillutkin, pääsin nyt lopultakin lähemmin tutustumaan myös COCOVIBARIIN (joka sijaitsee Kampin Ruohiksen sisällä). Se oli minusta tyylikkäs ja viihtyisä. Smoothieitten tekijä oli tosi mukava mies, joka kertoili vinkkejä mm Vitamix-plenderin käytöstä ja smoothieitten sisällöstä.

 Valitsin Valkoisen norsun, joka olikin herkullinen. Se sisälsi siis banaania, mantelimaitoa, aloe veraa, lucumaa, cashewpähkinöitä, camu camua, opti-MSM-jauhetta, vaniljaa ja suolaa. Innostuin näköjään juomastani niin, että unohdin näpätä kuvan. No, voin kertoa, että juoma oli kauniin vaalea ja täyteläinen sekä ulkonäöltään että maultaan. Siippani käy smoothiebaarissa tämän tästä.  Hänen suosikkinsa on Mansikkapusu. Hienoa, että nämä smoothiebarit ovat rynnineet nyt Suomeen! Varmasti tulee vastakin mentyä. Toinen CocoVibar avataan kuulema piakkoin Erottajalle.

Sitten olikin jo aika lähteä kotia kohti. Lonttu oli väsynyt, mutta onnellinen ja nukahti junaan. Maalla on leppoisaa, mutta ison kaupungin tarjonta hurmasi.
 Onneksi kotoa pääsee välillä virkistäytymään ihan Helsinkiinkin asti. Sen verran hiljaiseloa tuli jokunen vuosi vietettyä, että stadireissu vastaa minulle kaiketi toisten ulkomaan lomasta. Jotain hyötyä yksinkertaisesta elostakin! ;)

Ps. Tämmöisiä tuomisia päätyi kotiin reissultamme. Pakurikääpiä emme ole vielä lähistöltämme löytäneet, mutta eiköhän joku kerta vielä onnista. Siihen asti valmistamme juomamme valmiisiin jauheisiin.

Lopuksi vielä pieni tietopaketti Canihuakasvista:

Canihua (Chenopodium pallidicaule) on kvinoan ja amarantin tapaan luontaisesti gluteeniton, runsaasti proteiinia ja antioksidantteja sisältävä siemenkasvi. Siinä on myös paljon rautaa.  Canihua on kylmänkestävä kasvi, joka selviää jopa 4500 metrin korkeudessa. Sitä on käytetty mm  hyönteisten puremien ja vuoristotaudin hoidossa.  Canihuan etuna kvinoaan verrattuna on karvaitten saponiinien puuttuminen. Proteiinia kasvissa on noin 15-19%. ja se onkin mainio aminohappojen lähde (esim mielialalle tärkeän tryptofaanin). 

Canihuajauhoa ja - siemeniä voi  käyttää mm puuroissa, lisäkkeenä, kiisseleissä sekä leivonnassa, jolloin kannattaa  korvata jauhojen määrästä vaikkapa noin 20% canihualla.

 Cañihuaco on hiukkasen paahdetuista, jauhetuista siemenistä tehty kaakaota muistuttava juoma: 

Cañihuaco 

lasillinen (pastoroimatonta) maitoa, riisimaitoa, vuohenmaitoa, manteli- tai pähkinämaitoa

2 rkl Canihua-jauhoja

Sekoita jauhot kylmään tai lämpöiseen veteen ja makeuta esim. hunajalla.

Pihalla ja reissun päällä

 Keihiteltiin oman pihan antimista ja kaappien löydöksistä  uusi smoothie. Ainesten määriä voi vaihdella oman maun mukaan. Launtai-illan huumaa, olkaa hyvä :

vettä
kookosmaitoa (tai hieman kookosöljyä)
2 luomubanaania
mustikoita
mustaherukkarouhetta
tyrnirouhetta
(sitruuna)timjamia
minttua
mustaherukanlehtiä
nokkosrouhetta
basilikaa
kuusenkerkkiä
hunajaa

sekoitetaan blenderissä
koristellaan kuusenkerkillä ja yrteillä

Tänään oli hyvä päivä poimia isille kukkia.

Kotiseutuvillamme on paljon puistikoita ja metsäkin alkaa lähes kotiovelta. Kyllä sen huomaa helposti itsekin,
mutta ihan tieteellisissä tutkimuksissakin on havaittu, että luonnossa oleilu rauhoittaa ja edistää terveyttä.
Retki päivässä pitää lääkärin loitolla...vai miten se nyt menikään, :)

Saippuakuplat ovat aina niin kivoja.
Punaherukkapensaan kukinta näyttää lupaavalta. Pojat tykkäävät itsekin tehdä marjoista mm. erilaisia mehuja.

Piilohippa on nyt suosiossa.

Valkoinen kirjopikarinlilja. 

Palsami- eli sitruunaköynnös on voimakaskasvuinen kasvi, jonka adaptogeeniset, raikkaan makuiset, punaiset marjat sisältävät runsaasti C-vitamiinia ynnä muita terveyttä edistäviä aineita. Marjojen kerrotaan piristävän, nostavan yleiskuntoa sekä kohtuukäytössä vahvistavan hermostoa. Nuori kasvimme ei ole vielä tuottanut hedelmää, ehkäpä jo tänä vuonna.

Tämä on yksi niistä punaisen sävyistä, joita rakastan kukissa.
Pienet kasvitieteelliset tulppaanit säilyvät elinvoimaisina vuodesta toiseen.

Norjanangervot ovat nyt parhaimmillaan. Kukat sointuvat nätisti
 kotikatumme siniharmaisiin sävyihin.

Marjatuomipihlaja eli saskatoon on yksi suosikkejamme.
Kevään kukinta hurmaa
ja syksy tuo runsaan, terveellisen marjasadon.

Omenapuitten kukat ovat niin kauniita jo nuppuinakin. Tähän puuhun tulee
syksyisin raikkaan makeat hedelmät, jotka katoavat nopeasti parempiin suihin.

Rentouttavaa viikonlopun jatkoa kaikille! Nautitaan luonnosta ja auringosta! :)

Ystävyydestä

Yksi ihanimpia asioita elämässäni ovat ystävät! Heitä on siunaantunut koko eloni ajan jotenkin niin mutkattomasti. En muista aikaa ilman, että minulla olisi ollut rakkaita ystäviä, joihin olen voinut luottaa ja jakaa niin hyvät kuin huonotkin asiat.

Olen pitänyt ystävien olemassaoloa niin luonnollisena, tärkeänä asiana kuin hengittämääni ilmaa, etten ole edes antanut tilaa päässäni sille mahdollisuudelle, ettei minulla olisi ystäviä. Ystäväni ovat aina tuleet jotenkin luonnostaan elämääni... on vain alkanut synkata niin hyvin joittenkin ihmisten kanssa. On tehnyt mieli avautua puolin ja toisin ja sitten sitä on joskus nopeastikin tultu läheisiksi, joskus pikku hiljaa.

Jollain sivulla näin erään kiinnostavan ihmisen määrittelevän itsensä sosiaaliseksi erakoksi. Hänellä tuntui olevan paljon ystäviä, mutta hän nautti kovasti myös yksinolosta. Tuo sanonta jotenkin kolahti minuun, koska on aikoja, jolloin oleskelen paljon kotosalla vain perheen parissa eikä tule oikein lähdettyä minnekään eikä järjestettyä mitään. Tykkään silti kovasti ystävistäni ja kun taas tulee erilainen kausi mieleni uumenissa, kapuan päivänvaloon ja otan enemmän yhteyksiä, menen ja tulen, kutsun ja ehdotan. Mutta minulla on kauteni ja minulla on päiväni. Onneksi ystäväni tietävät sen ja puhelin on keksitty. Ystävyyteen tarvitaan läheisyyttä, mutta ystävät antavat toisilleen myös tilaa hengittää. Välillä on kiva jutella ja tehdä kaikenlaista mukavaa yhdessä sekä suunnitella tulevia hauskoja tempauksia porukalla ystävien kanssa. Toisinaan taas yksinolo tuntuu hyvältä ja rentouttavalta. Yksin ollessanikin keksin yleensä paljon miettimistä ja tekemistä. Minulla ei ole taipumusta pitkästyä.

Joskus tuo yksinolo voi kyllä alkaa mennä jo liiankin pitkälle. Silloin ystävät alkavat pikku hiljaa kuulostella, missä sitä oikein mennään. Onko kaikki hyvin. Jos huolia ja paineita on, jotkut reagoivat menemällä jumiin, oman toiminnan ohjauskyky heikkenee. Surujen alle hautautuneena toimintatarmo hiipuu ja yksinkertaisetkin rutiinit, ehkä juuri jopa pahiten ne, alkavat tökkiä ja kohta elämä onkin kuin yhtä hidastettua elokuvaa, painajaista, joka jatkuu päivästä toiseen.

Usein tässä tilanteessa ihminen vielä sanoo, että kyllä tämä tästä. Minä klaaraan ihan kohta kaiken, nyt on vain tällainen tilapäinen jumitus. Mitäpä ystäväni ovat silloin tehneet, kun tällä naisella menee näin. Ovatko ajatelleet, että antaa naisen maatua omiin ongelmiinsa, kun ei kerran osaa tai kehtaa apua selkeästi pyytää. Eivät ole antaneet maatua, eivät!

Kun on ollut vaikeaa, kun ei ole jaksanut...ystävät ovat tulleet pyytämättäkin. Tulleet puhumaan, vieneet lapset yökylään, tuoneet salaattia ja sämpylöitä, siivonneet asuntoa yksin tai monen naisen voimin koko päivän. Ovat kertoneet, että kaikki järjestyy ja he tulevat olemaan aina tukeneni. Näin olen saanut kokea niin suurta välittämistä, niin jopa rakkautta, että mustimmankin pilven alta on taas alkanut pilkottaa aurinko. Luottamus siihen, että kaikki on taas pian paremmin on herännyt. Itse asiassa kaikki on heti jo ollutkin paremmin!

Kun aloin miettiä sitä, onko ystävilläni joitain yhteisiä piirteitä, niin nopeasti mieleeni juolahti kolme sanaa: hyväntahtoisuus, avoimmuus ja rehellisyys. Kaikki ystäväni omaavat nämä piirteet. Jotkut ystäväni eivät ehkä kaikille halua tai jaksa olla avoimia, mutta minulle he ovat ainakin. Epärehellisiä, pahantahtoisia tai  ystävilleenkin jatkuvasti piikitteleviä ihmisiä minä nyt en meinaa jaksaa ollenkaan. Se, että ihmiset haluavat toisille hyvää ja se näkyy myös heidän käytöksessään on minulle tärkeää.

 Mitään roolien ja kulissien pitämistä en myöskään jaksa kauaa seurata lähipiirissä. Arvostan sitä, että ihmiset eivät pakene todellisuutta ja petkuta jopa itseäänkin omista luonteenpiirteistään ja käytöksensä vaikuttimista, vaan selvästikin pyrkivät kohtaamaan itsensä ja ovat jopa avoimia oppimaan koko ajan lisää elämästä, itsestään ja toisistaan. Niinpä onkin niin onnellisesti, että ystäväni ovat todella aitoja ihmisiä!

Kukaan ei ole täydellinen, en minä niinkuin eivät ole ystävänikään, mutta omissa ystävissä on aina paljon sellaista, joka vetoaa, vetää puoleensa. Ja kun mietimme millaisia ystävämme ovat, opimme itsestämmekin. Opimme, millaiset asiat ovat meille itsellemme tärkeitä, millaiset omainaisuudet meitä koskettavat.

Ystävien kanssa ollessa pystyy myös kehittymään.  Oikeat ystävät hiovat meitä. He uskaltavat ehdottaa (toivon mukaan hienotunteisesti ;) ), jos kannattaisi kiinnittää johonkin ongelmaan enemmän huomiota tai pyrkiä muuttamaan jotain asiaa. Läheisten ihmisten kanssa voi välillä tulla eripuraakin, mutta toisaalta on läheisyyden merkki, kun uskalletaan tuoda todelliset ajatukset ja tunteet esille. Todellisella ystävyydellä on niin vahva pohja, että se kestää ajoittaiset myrskytkin kaatumatta. Usein asioitten selvittely, mikäli tarvetta löytyy, vain lähentää kahta toisiaan arvostavaa ihmistä. Me kestimme tämänkin yhdessä!

Ystäväni ovat ihania, niin ne joitten kanssa olen usein tekemisissä kuin nekin, joita pystyn tapaamaan harvemmin. Elämäni olisi niin toisenlaista ilman ystäviäni, vanhoja ja uusia. Ja aina on se kutkuttava mahdollisuus, että nurkan takana piileskelee taas yksi uusi, mahtava ystäväkandidaatti omine hienoine ominaisuuksineen.

Olen saanut niin paljon iloa ja tukea ystäviltäni, että, jos kykenisin itse antamaan edes murto-osan siitä toisille, kokisin olevani todella hyvä ystävä. Elämä on sentään usein oikein suloista ja suuri kiitos siitä kuuluu ystäville! :)

Sähkömagneettisten kenttien riskit herättivät Euroopan neuvoston!

Kännykkä taskussa ---> Radiation Research Trustin juliste - http://www.radiationresearch.org/

Siippa huuteli tietokoneen ääreen ja oikein arvasi: Olin jymy-vai onko se nykyään jytkyuutisesta todella iloisesti yllättynyt! Huh, vihdoinkin alkaa ihmisillä raksuttaa, miten suuri terveysriski nämä kännykät ja langaton teknologia yleensäkin voivat olla. Tutkimuksissa on jo paljon viitteitä siihen suuntaan ja se aletaan pikku hiljaa näköjään tajuta. Minusta ihan selviä todisteita haitoista on jo aivan riittämiin. Riittämiin, että asialle pitää tehdä jotain! Toivon, että ympäristömme sähkömagneettista saastemäärää vähennettäisiin huomattavasti ja kehitettäisiin turvallisempaa teknologiaa kuten valokuitukaapeliyhteyksiä.

Tässäpä se minua ihastuttanut uutinen tämän päivän Uusi Suomi-lehden nettisivuilta:


"Euroopan neuvoston komitea on päätynyt kovasanaiseen lausumaan koskien elektronisten laitteiden sähkömagneettista säteilyä.

Euroopan neuvosto vaatii, että sen jäsenmaiden tulisi kieltää kännyköiden ja langattomien verkkojen käyttö kaikissa kouluissa ja luokkahuoneissa.

Kännyköiden ja muiden elektroniikkalaitteiden säteilystä on väitelty paljon julkisuudessa. Vedenpitäviä todisteita säteilyn haitallisuudesta ei ole saatu. Euroopan neuvosto huomioi tämän, mutta sen mielestä asiassa pitää ottaa ennaltaehkäiseviä askelia. Jos pitäviä tieteellisiä todisteita jäädään odottamaan, vaikutukset voivat johtaa korkeisiin kustannuksiin terveydellisesti ja taloudellisesti.

Komitea huomauttaa, että näin on aiemmin käynyt esimerkiksi tupakan ja asbestin kohdalla.

Neuvoston mukaan kansalaisia pitäisi valistaa säteilyn mahdollisista vaaroista valistuskampanjoiden ja laitteisiin kiinnitettävien varoitustarrojen avulla."

And about same thing in English:

Ban mobile phones and wireless networks in schools, say European leaders

www.telegraph.co.uk

Mobile phones and computers with wireless internet connections pose a risk to human health and should be banned from schools, a powerful European body has ruled.

Ensimmäisenä kuvana oleva juliste viittaa mm seuraaviin tosiasioihin:

 "Ahkerilla kännykänkäyttäjillä sperma on huonolaatuista, siittiöiden liikkuvuus on huono ja DNA-vauriot ovat mahdollisia. Mielenkiintoista on, että siittiöiden liikkuvuuden on huomattu heikkenevän jo kännykän ollessa valmiustilassa." 

"Luonnossa tukiasemien lähellä on linnuilla havaittu myös hedelmättömyyttä ja kehitysvaurioita: 
http://www.livingplanet.be/emrbirds.htm
Yllättävää on se, että vaikutukset ovat kasautuvia, 5. sukupolvessa ei ehkä enää perillisiä nähdä.
Kts. Magras & Xenos (1997) tutkimuspaperi --> http://www.chronicexposure.org/nature.html

Lainaukset olivat tässä kuussa tietotekniikan tohtoriksi väittelevän tutkija Mikko Ahosen mainiosta bloggauksesta: 

MMM - Mobiili Munaton Mies ja hedelmättömyyden lisäksi kyvytön?

mikkoahonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi

Ehkäpä niihin kännyköihin ei kannattaisi suhtautua turhan huolettomasti. Vieläkö tykkäät pitää kännykkää taskussasi?

Kännyköitten, tukiasemien ja mehiläiskadon mahdollisesta yhteydestä vielä pienoinen  linkkivinkki:

Why a mobile phone ring may make bees buzz off: Insects infuriated by handset signals

www.dailymail.co.uk

Researchers placed mobile phones in bee hives under controlled conditions and found the phone signals confused the bees who began to fly erratically before suddenly dying.