Nämä tarinat ovat todet!

Olen nyt ihan innoissani keväästä ja viljelylaatikoista. Eilen sain valmiiseen kuntoon sekä täyteltyä karikkeella ja mullalla jo kaksi. Loppukevät ja alkukesä ovat minusta parasta aikaa! Ihanaa iskeä näppinsä multaan ja suunnitella yrttitarhojen laajennusta, kuukausimansikoitten ryöppyäviä rivejä, aromikkaiden mesimarjojen tulvintaa. Sinivuokot ja krookukset kukkivat, perennat työntävät versojaan ilmoille, syreenien silmut pullistelevat. Kohta kukkii lisää, koivujen hiirenkorvat ilmestyvät ja on villikasvisalaattien paras hetki käsillä. Ah, tämä aika on niin mahtavaa!

http://www.viljelylaatikko.fi/tuotteet, Tuosta linkistä löytää edullisia ja ekologisia käytettyjä lavakauluksia, jotka sopivat hyvin viljelylaatikoiksi. Lavakauluksia voi joskus saada ihan ilmaiseksikin esim rakennustyömailta. (http://www.pirkka.fi/comment/14540)

Kaikki eivät ole luonnosta ja puutarhoista yhtä innoissaan. Nimeltämainitsematon mieshenkilö käyskenteli pihallamme ja loihi lausumaan katsellessaan tontin rajamme pensaistoa: "Hei, eikö tässä kohden ollut ennen jotenkin enemmän pensaita ? (Paikka on vieri vieressä pensaita täynnä.)" Johon minä: "Ei suinkaan. Nyt tässä kohdin ei ole vain oikein näkösuojaa ja näyttää harvemmalta, koska lehdet eivät ole vielä puhjenneet." Mies:" Ai, jaa, eipä tullut mieleen. Puhkeaako ne lehdet sitten jotenkin yhtäkkiä?"

JUST! :D

Joitain aikoja sitten käppäilin suuren marketin hedelmäosastolla ja hakeuduin luomupuolelle. Siellä eräs mieshenkilö ihmetteli vaimolleen: "Kuule, tässä banaanitertussa on vain yhdessä banaanissa luomutarra, Pitäiskö kysyä myyjältä, ovatko nämä muut banaanit sitten ollenkaan luomua?" JA KYLLÄ! Vaimo joutui ihan oikeasti selittämään miehelleen joitain karuja tosiasioita kasvitieteen alalta!

Missähän todellisuudessa jotkut meistä vaeltelevat! Ja niin: Mitähän kaikkea itseltäkin jää rekisteröimättä...

Tämä kuva Wikipediasta. Ylin kuva: 

http://www.kekkila.fi/kotipuutarhurit/tuotteet/koti-piha-tuotteet/pieni-viljelylaatikko

Pohjolan suvessa

Reissullamme pohjoiseen saimme nauttia sukulaisperheemme rehevän puutarhan kauneudesta. Tässä pihassa viilettelee myös perheen iloluontoinen villakoira Peku. Kuka vielä sanoo, etteivät pohjoisen puutarhat vedä vertoja etelän pihojen viihtyisyydelle.

 Ja entäs pohjoisen luonto! Soiden ja kangaslampien karussa kauneudessa, suopursujen huumaavassa tuoksussa, juolukoiden ja variksenmarjojen sitkeydessä on jotain. Jotain, joka vetoaa, ainakin minuun.

Pohjoisen ihmiset ovat jo vuosituhansien ajan oppineet olemaan läheisessä yhteydessä luontoon. Onhan halla, yllättävä pakkanen voinut helposti vaarantaa jopa koko seuraavan vuoden toimeentulon. Erityisesti katovuosina turvauduttiin perinnetietoon. Miten jo esi-isät pärjäsivät, haettiinko pettua, mistä luonnon kätköistä löydettiin ravintoa, miten kannatti säilöä. Mitä parantajanaiset hakivat metsän uumenista. Lähiluonnosta etsittiin kaikkea, mikä auttoi elämään kaukana sivistyksestä, kun tiet olivat  vain kinttupolkuja, myöhemmin hevosteitä.

Relletin kylän tuntumassa mummo tiesi kertoa lapsenlapsilleen, miten tiet olivat muotoutuneet niin mutkikkaiksi. Miten tohtoria ei ennen niin vain saatu apuun. Kuinka synnytyksissä pärjättiin. Millaista elämä oli ennen nykyisin tuntemaamme kulttuuria.

 Ne ajat kiehtovat minua ja tuntuivat kiehtovan lapsianikin. Sekin, miten silloin oli kokemusperäisesti opittu hyvin paljon luonnon antimista. Paljon sellaista, jonka nykytiede vasta nyt osaa selittää. Kaikkea se ei osaa selittää vieläkään, tuskin koskaan. Tieto siirtyi silloin sukupolvelta toiselle ja auttoi selviytymään haastavissa olosuhteissa usein ankarankin luonnon keskellä.

Marjaista raakaherkkua ja esteettisiä elämyksiä.

Helle käänsi taas katseen kohti jäisiä marjoja. Omalla pihalla pojat taas hihkuivat innosta löydettyään lukuisia kypsiä punaherukoita. Kaksi kultaherukkaakin oli kuulema melkein valmiita. Voi tätä sadonkorjuun iloa! :D

Jätskikone on ollut ahkerassa käytössä. Mutta tämän marjaisan unelman pyöräytin blenderillä ja sauvasekoittimella:

 
     Marjaisa raakajäätelö


vajaa kupillinen manteleita, cashew- ja saksanpähkinöitä (liotettuna ensin)
hiukkasen vettä
250 grammaa kotimaisia mustikoita pakastettuina
125 grammaa kotimaisia vadelmia pakastettuina
kourallinen pienehköjä mustaherukanlehtiä
hiukkasen sitruunamelissaa ja /tai sitruunatimjamia
1 rkl mustaherukkajauhetta
(1rkl tocoa)
loraus hunajaa tai vaahterasiirappia

Tee blenderillä manteli-pähkinämaitoa tai käytä valmista juomaa.
Lisää kohmeiset marjat ja soseuta. Itse käytin tähän osuuteen sauvasekoitinta.
Lisää jauheet ja vaahterasiirappi tai hunaja
Surauta kaikki jäätelöksi.

Koristele raikkailla yrteillä sekä ruusun ja mustaherukan lehdillä.
Voit jättää myös osan marjoista ehjiksi. Mikäli haluat enemmän makeutta,
 lorauta vaahtersiirappia vielä kastikkeeksikin. Hyvää ja niin täyteläistä! :)

Kesäisinä päivinä on ihanaa kyläillä ystävillä. Välillä ollaan sisällä, välillä taas tutkaillaan pihaa ja ympäröivää luontoa. Monet ystäväni rakastavat kukkia, yrttejä ja yleensäkin luonnon monenmoisia antimia. Tässä vielä kuvasatoa Pohjois-Tuusulan uumenista. Meitä oli siellä enemmänkin, mutta näissä kuvissa esillä tällä kertaa vain kesäisen iltapäivämme emäntä Pirjo ja kolmen pojan katraani.

 Ohjelmassa oli mm kylpemistä, puutarhan ihanuuksiin tutustumista, jutustelua ja mansikoilla, hunajameloneilla ynnä muilla herkuilla nautiskelua. Yksi kiintoisa videokin ehdittiin katsastaa. Poitsut olivat tynnyrikylvystä ihan haltioissaan. Oli kuulema "rauhoittavaa."  Meillekin tarvittaisiin selvästi tynnyri! ;)

Talon isäntä on askarrellut mainioita laatikoita keittiöpuutarhan tarpeisiin. Taustalla uljaita, hienoaromisia maa-artisokkia.

Ystäväni Pirjo puutarhassaan jättitatarten katveessa.

Salaatit ja herneet ovat jo hyvällä mallilla. Persilja ja tilli kirivät perässä.

Terassilla voi nauttia ympäröivän luonnon kauneudesta. 

Nurmi on peittynyt ihanasti kukkivaan maahumala - valkoapilamattoon. Tuoksuvadelmat ovat levinneet reheviksi aidanteiksi. Taustalla viihtyisä grillikatos, joka on soinnutettu talon sävyihin.

Pihakeinusta voi ihailla pionien kukintaa.

Silmä lepää ystäväperheemme kauniissa kodissa. Tutkailen aina innolla avautuvia näkymiä ja kiintoisia yksityiskohtia.
Pirjolla on todella  esteettistä silmää.  Kodin sisustukseen antaa hienon lisänsä myös perheen nyt jo aikuisten poikien upeat taideteokset . Miniöissä  ja ystävissäkin on taiteilijan vikaa.  Niinpä ihanista tauluista ja erilaisista käsityön taidonnäytteistä ei ole pulaa.

Olohuoneen värimaailma on sekä lämmin että raikas. Ajattelin, että korkealla yläikkunassa
näkyvä upea kurkiteos on hankittu joltain taiteilijalta. Se kuului olevan perheen pojan ala-asteen
kuvistuntien tuotantoa!

Välillä on kiva lepäillä riippukeinussa. Se on muuten uusimpien tutkimusten mukaan paras paikka pienille päivänokosille!

Pihalla ja reissun päällä

 Keihiteltiin oman pihan antimista ja kaappien löydöksistä  uusi smoothie. Ainesten määriä voi vaihdella oman maun mukaan. Launtai-illan huumaa, olkaa hyvä :

vettä
kookosmaitoa (tai hieman kookosöljyä)
2 luomubanaania
mustikoita
mustaherukkarouhetta
tyrnirouhetta
(sitruuna)timjamia
minttua
mustaherukanlehtiä
nokkosrouhetta
basilikaa
kuusenkerkkiä
hunajaa

sekoitetaan blenderissä
koristellaan kuusenkerkillä ja yrteillä

Tänään oli hyvä päivä poimia isille kukkia.

Kotiseutuvillamme on paljon puistikoita ja metsäkin alkaa lähes kotiovelta. Kyllä sen huomaa helposti itsekin,
mutta ihan tieteellisissä tutkimuksissakin on havaittu, että luonnossa oleilu rauhoittaa ja edistää terveyttä.
Retki päivässä pitää lääkärin loitolla...vai miten se nyt menikään, :)

Saippuakuplat ovat aina niin kivoja.
Punaherukkapensaan kukinta näyttää lupaavalta. Pojat tykkäävät itsekin tehdä marjoista mm. erilaisia mehuja.

Piilohippa on nyt suosiossa.

Valkoinen kirjopikarinlilja. 

Palsami- eli sitruunaköynnös on voimakaskasvuinen kasvi, jonka adaptogeeniset, raikkaan makuiset, punaiset marjat sisältävät runsaasti C-vitamiinia ynnä muita terveyttä edistäviä aineita. Marjojen kerrotaan piristävän, nostavan yleiskuntoa sekä kohtuukäytössä vahvistavan hermostoa. Nuori kasvimme ei ole vielä tuottanut hedelmää, ehkäpä jo tänä vuonna.

Tämä on yksi niistä punaisen sävyistä, joita rakastan kukissa.
Pienet kasvitieteelliset tulppaanit säilyvät elinvoimaisina vuodesta toiseen.

Norjanangervot ovat nyt parhaimmillaan. Kukat sointuvat nätisti
 kotikatumme siniharmaisiin sävyihin.

Marjatuomipihlaja eli saskatoon on yksi suosikkejamme.
Kevään kukinta hurmaa
ja syksy tuo runsaan, terveellisen marjasadon.

Omenapuitten kukat ovat niin kauniita jo nuppuinakin. Tähän puuhun tulee
syksyisin raikkaan makeat hedelmät, jotka katoavat nopeasti parempiin suihin.

Rentouttavaa viikonlopun jatkoa kaikille! Nautitaan luonnosta ja auringosta! :)

Meillä kukkii jo kirsikkapuu!

 Vuokot ja pikkusipulikukat ovat ilahduttaneet pihallamme jo pitkin kevättä. Aurinko lämmitti suloisesti ja mehiläiset matkasivat...minne? Makea kirsikka, oma herkkähipiäinen hienohelmamme oli puhjennut kukkaan! Siitähän piti saada kuvia ja tässäpä mukana muitakin otoksia alkukesän pienistä ihmeistä.

 Pihaltamme on jo löytynyt mm nokkosta, mustaherukan lehtiä ja koivun nuorta satoa. Kaikki sopivia raikastuttajia alkukesän juomiin ja salaatteihin. Myös monivuotiset yrttimme nousevat jo terhakkaasti maasta. Mintut, salvia, sitruunatimjami, oregano ja monet muut kaverukset antavat jo pieniä maistiaisia. Lipstikka, tuo kaikkein innokkain kurottelija, sopii mainiosti keittoihin ja mikä ettei myös raakaversioihinkin.

Istuttamiani keltavuokkoja on ilmeisesti muurahaisten
toimesta alkanut levitä sinne tänne.

Kempeleenkaunotar on voimakaskasvuinen ja kestävä ruusupensas.
Se kurottelee jo minuakin korkeammalle.

Kevätvuohenjuuri on uskollinen kukkija.

Narsisseja ja muita sipulikukkia löytyy sieltä täältä puitten ja pensaikkojen alta. 

Toivottavasti omenia tulee tänäkin kesänä mukavasti,
vaikka jänis pääsikin joitain puita korkeitten hankien päältä vähän jyrsimään.

Makeakirsikamme ehtii aina reilusti ennen hapankirsikkapuitamme kukkaan.
Tänä vuonna siihen näyttää tulevan enemmän kukkia kuin koskaan.

Huomaathan pienen mehiläisen työssään.

Rakastan niin valkoisia narsisseja!

Kultaherukat vihertyvät aina joutuisasti. Nupuissa pilkotti jo keltaistakin. Marjoissa on
persoonallisen pikantti maku, joka ihme kyllä on lastemme erityinen suosikki.

Alkukesän raikas vihreä ja edellisen vuoden korsien murretut
sävyt sointuvat mielestäni kauniisti yhteen:

Maakellarimme päältä löytyy monenmoista maksaruohoa ja kivikkokasvia.

Herttavuorenkilpiä maakellarimme alarinteessä.

Oma pikku voikukkakumpumme rehevöityy jatkuvasti ja on suonut jo monet välipalat. Salaatteihinhan tuo usein hyljeksitty vaatimaton ystävämme käy varsinkin näin alkukesästä mainiosti. Viherjauheitten ostelu taitaa jäädä nyt vähemmälle. Luonto tarjoaa parastaan jo ihan kotikonnuiltakin!

 Rakastan kesää! Joka aamu puutarha näyttäytyy uudessa valossa. Tästä pitkälle syksyyn avautuu aina uusia kukkia ihailtavaksi, uusia makuja nautittavaksi. Aamusta paljain jaloin pihalle ja siitä se päivä käynnistyy!