Sinä yritit
Sinä yritit sytyttää tuleen metsän.
Mutta tuli kulutti kaiken, mitä sen ympärillä oli.
Metsä nousi nuorena jalopeurana,
vailla raateluhampaita,
ofiirin kullalta hehkuvana.
Viattomuutta vastaan ovat nuolesi kärjettömät.
Sinä uskot
Sanot:
" Minä uskon musiikkiin, jota ei eletä loppuun.
Uskon tauluihin, joita ei katse murenna.
Uskon kirjoituksiin, jotka eivät sammu koskaan.
Uskon ihmisiin, mutta klassikot, ne ovat harvassa. "
Sanon: Niinkö, todellako niin?
Mutta entä heitä, jotka tunnistavat klassikot,
onko heitä enemmän,
onko heitä yhtään enemmän?
Entä heitä, jotka kestävät,
onko heitä enemmän?
onko heitä enemmän?
Entä heitä, jotka rakastavat,
onko heitä?
Tiedät, jos tulet linnoitustesi takaa.
Silloin sinä tiedät.
Kuinka monta muuria
meidän on purettava,
jotta emme jaksaisi linnoituksia rakentaa?
Onpa sinulla täällä kauniita ja herkkiä runoja. On hienoa, että sinä et ole linnoituksen takana. :-)
VastaaPoistaKiitos Juhana! Niin ilahduttavaa kuulla, että tykkäsit runoistani ja mukavaa, että ajattelet minusta noin! Haluan kyllä ollakin oma itseni ilman liiallisia suojauksia täällä nettimaailmassakin... ei täällä muuten oikein viihtyisikään. Et sinäkään missään linnoituksissa tunnu lymyävän! :)
VastaaPoista