Jotkut nauttivat esillä olosta ja tykkäävät sanoa asiaan kuin asiaan mielipiteensä. Samat ihmiset ovat usein seurallisia ja omaavat loppumattoman juttusäiliön. Heiltä ei jää yllättävissäkään tilanteissa sormi suuhun. Aina tuntuu löytyvän sanomista.
Edellä kuvatun kaltaiset ihmiset on nykyajassa nostettu jalustalle ja jopa esikuvan asemaan. Ja toden totta, sinne monet näistä sankareista tuntevatkin kuuluvansa. Psykologian professori Liisa Keltinkangas-Järvinen on todennut, että sosiaalisuutta eli seurallisuutta on alettu pitää yksinomaan hyvänä, tavoiteltavana ominaisuutena ja matalaa sosiaalisuuden tasoa huonona. Kun halutaan antaa kaunis kuva itsestä, olipa kyseessä sitten missikisat tai työpaikkahaastattelu, niin helposti rynnätään kiireen vilkkaan kuvailemaan itseään ulospäinsuuntautuneeksi ja sosiaaliseksi persoonaksi.
Sosiaalisuuden käsitteeseen liittyy kuitenkin myös harhaa. Ensinnäkin uskotaan yleisesti, että sosiaaliset ihmiset ovat erityisen pidettyjä ja suosittuja. Näin asianlaita ei suinkaan välttämättä ole. Sosiaalinen ihminen viihtyy muiden parissa ja sinne hän hakeutuukin. Mutta on asia erikseen viihtyvätkö muut hänen seurassaan. Onko hän esimerkiksi liiankin suorasukainen, jatkuvasti itse äänessä, puhuuko hän vain omista kiinnostuksen kohteistaan, vai osaako hän todella keskittyä toisiinkin, kuunnella heitä ja keskustella myös toisia kiinnostavista asioista? Pahoittaako tämä ihminen usein, jopa kroonisesti toisten mielet? Onko tällä seurallisella, sosiaalisella ihmisellä siis sosiaalisia taitoja?
Nämä käsitteet menevät usein sekaisin: sosiaalisuus eli seurallisuus ja sosiaaliset taidot ovat kaksi eri asiaa. Sosiaalisuus on pitkälti synnynnäinen piirre, joka kuvailee sitä miten vahvasti ihminen haluaa olla muiden seurassa. Sosiaaliset taidot taas ovat asia, joitten omaksuminen voi olla luontaisesti helpompaa tai vaikeampaa, mutta ne kuitenkin opitaan kasvatuksen ja kokemusten myötä. Kontaktit toisiin hiovat, varsinkin niihin, jotka eivät ole kanssamme aivan samoilla linjoilla kaikista asioista. Sosiaaliset taidot voidaan määritellä kyvyksi toimia ja olla toisten seurassa rakentavasti.
Sosiaalisesti taitava:
-osaa lukea tilanteita ja toimia joustavasti kulloiseenkin tilanteeseen sopeutuen
-kokee (ainakin kohtuullisen) helpoksi löytää oikeat sanat ja toimintatavat
-osaa ottaa muut huomioon ja olla empaattinen
-pyrkii hienotunteisuuteen, mutta on tarvittaessa jämäkkä
-auttaa asioita ja tilanteita sujumaan, välttää turhaa eripuraa
Vetäytyvä tai ujokin ihminen saattaa olla sosiaalisesti taitava. Varmaan me kaikki tunnemme hiljaisia ja ujoja ihmisiä, jotka ovat tarkkaavaisia, lämminsydämisiä kuuntelijoita ja jotka avautuessaan tuntuvat löytävän ne mukavat ilmaisut ja diplomaattiset sanavalinnat.
Sen sijaan sosiaalinen eli seurallinen ihminen voi olla kuitenkin sosiaalisesti taitamaton. Kerran suorasukaisuudestaan tunnettu , töksäyttelevä ja sangen puhelias puhelias tuttumme myönsi hankalan tilanteen lopuksi pahoitellen miehelle, jota oli juuri loukannut, olevansa ihmisten kanssa kuin norsu posliinikaupassa. Tilanne laukesikin siihen. Hieman kulmikas ystävämme yllättikin lopuksi jo sentään jossain määrin edistyneellä empatiakyvyllään. Olinkin huomannut hänen sosiaalisten taitojensa kehittyneen pikku hiljaa vuosien varrella, superpuhelias hän oli aina ollut. Kaikilla meillä on toivoa, mikäli löytyy halua kasvaa sosiaalisissa taidoissaan.
Työpaikoilla tarvitaan sosiaalisia taitoja omaavia ihmisiä. On sääli, että ulospäinsuuntautuneisuus ja seurallisuus sotketaan niin usein sosiaalisiin taitoihin. Näin moni hiljaisempi, ujo ihminen voi jäädä turhaan valitsematta. Pidetään liian suuressa arvossa kykyä tuoda itseään esiin. Onhan sentään selvä, että nämä näkyvimmät ihmiset eivät välttämättä ole kuitenkaan aina niitä ihmisiä, joiden seurassa on helpointa ja antoisinta olla.
Nykyään puhutaan usein ,että työpaikoilla on huono ilmapiiri. Jos näin sattuu olemaan, se ei todellakaan parane valkkaamalla töihin aina vain niitä itseään parhaiten mainostavia ja seurallisimpia ihmisiä. Kun työpaikat ovat täynnä porukkaa, joka janoaa kilpaa ääneen ja esille, vaikka sitten kyynärpäitä käyttäen, voi ymmärtää, mikä on helposti lopputulos. Olisi järkevää itse työtehtävän osaamisen lisäksi painottaa sosiaalisia taitoja eikä niinkään vain seurallisuutta tai halua olla esillä. Ja mikäli työpaikka sattuu jo olemaan täynnä voimakastahtoisia päällepäsmäreitä, kannattaisi todella puhua etiikasta ja luoda selkeät (ehkäpä yhteisesti sovitut) säännöt käyttäytymiselle. Itsensä nostaminen ja toisten mollaaminen ei luo minnekään hyvää ilmapiiriä. Jotta työt sujuisivat , olisi tarve luoda hyväksyvä ja arvostava ilmapiiri...myös niitä kohtaan, jotka eivät ajattele kaikesta samoin kuin itse.
Sosiaalisuutta tarvitaan kyllä erityisesti joissain tehtävissä, esimerkiksi silloin, kun pitää jaksaa koko ajan seurustella töissään. Mutta monessa tehtävässä tärkeää on yhteistyökyky ja joustavuus. Kyky ottaa toiset huomioon ja olla empaattinen ovat taitoja, jotka saavat asiat sujumaan miellyttävästi niin töissä kuin kotonakin. Itse asiassa lähes missä tahansa! :)
Kuvataide on ihanaisen Annen blogista Kuvia matkalta. Kiitokset Anne! ♥
Lähteenä: mm Liisa Keltinkangas-Järvisen teokset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti