Muistoja ja metsämansikoita

Metsämansikat ovat keskikesän suurta herkkua. Niissä on oma suloinen vivahteensa, jalostettua isosiskoaan parempi. Pienenä poimimme veljeni kanssa niitä mummolassa talteen heinänkorteen pujoteltuina. Äkkiä ne katosivat parempiin suihin. Päähän piti saada vielä voikukkaseppele ja niin sitten kelpasi tarkkailla, kun äiti lämmitti savusaunaa ja muuripadan vettä. Oli jännittävää ja tunnelmallista kylpeä mustassa saunassa ja kyykistellä ovenraossa silmät sirrillään. Voimakas savunhaju tarttui hiuksiin ja tuoksui hyvältä vielä pitkään.

 Suvanto oli juoksumatkan päässä. Siellä joki syveni juuri sopivaksi uintipaikaksi. Pikkuveljenikin oppi neljävuotiana uimaan ja teimme yhdessä joen saarella laguuneita ja kahlailimme tutkimusretkillä. Joen tumma, salaperäinen syli ja lehdon raikkaan kostea tuoksu monine vivahteineen täydensivät virvoittavan veden suoman ilon.

 Myöhemmin toin sinne rakkaani ja seuranneina vuosina vielä lapsenikin. Jokilehto polveilevine kumpuineen oli kauneimpien lapsuuteni kesien maisema. Sieltä minulle jäi ainainen kaipuu lehtipuiden siimekseen veden äärelle.

 Mesimarjat olivat jo lapsena ja ovat edelleenkin toinen lempimarjani. Niiden aromi on sanoin kuvaamattoman hieno. Kiuruvedellä mesikoita kasvoi peltojen pientareilla. Metsämansikoita löytyi taas aurinkoiselta paikalta isojen koivujen katveesta.

Lapseni ovat saanet nauttia metsämansikoista Relletin mummolansa peltojen pientareilta. Toimme jo vuosia sitten mukanamme sieltä taimia ja istutimme ympäri pihaamme. Metsämansikat ovat kivoja myös kukkien aluskasvillisuutena kunhan auringonvaloa vain riittää. Sopivalla paikalla metsämansikat leviävät tosi nopeasti rönsyillään.

Lonttu metsämansikka-apajilla

Metsä- eli ahomansikka on paitsi suussasulava herkku myös terveellinen marja, joka vaikuttaa sekä vahvistavasti että supistavasti. Kansanlääkinnässä sitä on käytetty reumaattisiin sairauksiin. Linnekin kuulema hoisi reumaattisia  vaivojaan jokakesäisin mansikkakuurein. Ahomansikkaa on käytetty myös kihtiin, munuaiskivien hoitoon ja yleisesti elimistöä puhdistamaan. Se toi aikoinaan helpotusta myös keripukkiin. Mansikan juurakkoa on pidetty myös rauhoittavana rohtona.

Ahomansikan lehtiä voi mainiosti käyttää salaateissa ja yrttiteenä. Professori Toivo Rautavaaran kerrotaan nauttineen mielijuomanaan mustasta teestä ja hiostetuista mansikan lehdistä haudutettua teetä.

Akileijoja, joiden takana häämöttää kuusiaitaa. Siitä napsimme monet makoisat kuusenkerkät.

Nyt aikuisena huomaan haluavani luoda pihastani hyvin luonnonmukaisen, lehto-ja niittymaisemia muistuttavan. Uskonpa, että nuo lapsuuteni kesät vaikuttavat suuresti siihen, mitä pidän tavoiteltavana ja kauniina. Leikattavan nurmialueen lisäksi olen istuttanut puitten ja pensaitten alle monenlaista niittymäistä aluskasvillisuutta, joka voi hyvin sen kummemmin hoitamatta. Akileijat, erilaiset kellokukat, arovuokot ja ukkomansikat saavat rönsyillä ja levitä varsin vapaasti. Haluan, ettei minun tarvitse juurikaan kastella ja näin sopivammat ja kestävimmät ja niin... ehkäpä röyhkeimmätkin kasvit valtaavat alaa. Mutta niin on hyvä. Monenlaiset ruusupensaat, kirsikka-ja kriikunapuut leviävät myös rohkeasti. Leviämisintoisten rymistelyä on minusta hauska seurailla!

Pihajasmiini on jo nupuillaan. Marjatuomipihlajat ovat täynnä vielä raakoja marjasia. Koivuangervo alimmaisena täydessä kukassaan.

Nokkosia, joita käytämme mieluusti sekä ikivanhaa kantaa olevaa karvaista karviaista, jonka toimme Relletin mummolasta aikoinaan.

Keltapäivänliljalla on raikkaan kaunis ja vieläpä syötäväkin kukka. Kaukoidässä kasvi on yleisemmässäkin käytössä. Kukkia voidaan syödä sellaisenaan tai salaateissa. Kuivattuina niitä voidaan käyttää suurusteena. Kukkia arvostetaan suuresti, koska ne sisältävät runsaasti makeaa mettä.

Lehtiä ja versoja käytetään nuorina kypsennettyinä, vanhemmiten ne sitkostuvat. Paalujuurta on käytetty kypsennettynä vihanneksena. Keltapäivänliljalla on pieni, lievästi makea juuri. Syyspäivänliljan juuri on myös syötävä ja muistuttaa retiisin makua.

Tädykkeitten ja katajan yhteiseloa. Koivuangervo kolmantena.

Luumupuun alla maanpeitekasveina heinäkuussa violetein kukkavanoin loistavia ukonkelloja, tiheäkasvuista, helposti sopeutuvaa konnantatarta sekä vuosia sitten ystävältäni saatua, riehakkaasti leviävää ukkomansikkaa.

Kirsikoita kasvamassa. Taustalla sireeniaidannetta, jonka taimet tuotiin aikoinaan Relletin mummolan mailta.

Kotiviidakkomme aluskasvillisuutena leviävät mm moninaiset  ruusupensaslajikkeet ja kestävät perennat.

Ruusuorapihlaja kukoistuksensa viime hetkinä.

Tuoksuvadelma on kova leviämään. Kukat ovat ihanan herkkiä ja lehtien tuoksu myskisen huumaavaa.

Salvia on pihallamme parhaillaan kukassa.

Olen nyt kirjoitellut blogiini nelisen kuukautta ja talvi on ehtinyt vaihtua keskikesän huumaksi. Kirjoittaminen ja ajatusten vaihto yhteisistä kiinnostusten kohteista on ollut antoisaa! Kiitokset kaikille ihanille kanssakeskustelijoilleni, kiinnostaville kirjoittajille ja lukijoilleni! Olen löytänyt uuden kiehtovan maailman. 

Nyt kuitenkin kesä ja loma vetävät minua pois koneen ääreltä. Uintireissut, puutarha ja metsäretket kutsuvat. Matkaamme myös Suomen suvessa. Rentoudumme ja nautimme. Nauttikaa tekin armaat lukijani! Kohdataan taas ennemmin tai myöhemmin... voikaa hyvin uudet ja vanhat ystäväni sekä  salaperäisemmät seuralaiset! Kesä on vain kerran vuodessa! ;)

Karpaattienkello pärjää hyvin maakellarin paahteisella seinämällä.

Lonttu tykkää Juhon kirpparihankinnasta. Maakellarin katolla kukkivat nyt myös  päivänkakkarat . Pakkasiin asti aina jotain on kukassa ja joka päivä löytyy uutta nähtävää. :)