torstai 3. maaliskuuta 2011

Nobelistin löydöt valottavat homeopatian vaikutusmekanismeja?


Energia on yhtä kuin massa kertaa valonnopeuden neliö. Tämä Einsteinin keksimä yhtälö mullisti maailmaa ja kertoi meille kaikille, että energia ja aine ovat  saman asian eri puolia ja voivat muuttua toisikseen. Sanotaan, että suhteellisuusteoriaa on vaikea käsittää järjen avulla. Kuitenkin sen havaitaan toimivan. Sama pätee esim kvanttimekaniikkaan. Koko ajan törmäämme asioihin, joita juuri kukaan ei uskalla tunnustaa täysin ymmärtävänsä, mutta teoriat vain toimivat käytännössä ja ymmärrys syvenee pikku hiljaa...jos syvenee.

Mitä enemmän joku ymmärtää maailmankaikkeuden ihmeellisistä ilmiöistä, sitä tietoisemmaksi tietämättömyydestään hän yleensä tulee. Niinpä löytyy yhä enemmän tutkijoita, tiedemiehiä ja jopa valistuneita maalikoita, jotka oppivat elämän ihmeellisten lainalaisuuksien edessä nöyryyttä. Vaikka maailma on epäilemättä täynnä myös kaikkea naiivia huuhaata ja kritiikitöntä hömppää, ei kuitenkaan ole viisaan ihmisen tunnusmerkki lyödä kevyesti lyttyyn kaikkea, mikä ei sovi omaan (mahdollisesti ennakkoluuloiseen) odotushorisonttiin. Tieto, taito ja tiede olisivat vielä lapsenkengissään monella saralla, jos kaikki erikoiselta ja kummalliselta kuulostava tyrmättäisiin noin vain. Aika ajoin joku aluksi uskomattomalta kuulostava ajatus päätyy lopulta yleisesti hyväksytyksi totuudeksi.

Jo jotain kuukausia on tiedemaailmaa kuohuttanut vuoden 2008 lääketieteen nobelistin Luc Montagnierin julkisuuteen tuomat  löydöt. Hän tuli aikoinaan tunnetuksi mm oltuaan mukana tunnistamassa AIDS:n ja Hi-viruksen välistä yhteyttä.

Nyt nobelistimme on tehnyt tunteita nostavan havainnon. Hänen artikkelinsa (Montagnier ym., arXiv: 1012.5166v1) on nimeltään DNA wawes and water. Pääväittämä kuuluu: Ainakin joittenkin mikrobien perimä pystyy välittymään DNA:n lisäksi myös sähkömagneettisen säteilyn avulla.

Kyllä...luitte aivan oikein! Koejärjestely meni seuraavasti: Rinnakkaiset koeputket oli eristetty huolellisesti toisistaan. Ensimmäisessä oli  DNA:ta (eli geenimateriaalia) vesiliuoksena ja toisessa pelkkää vettä.Molemmat putket altistettiin ULF-säteilylle .

Montagnier havaitsi, että joidenkin bakteerien ja virusten DNA tuottaa erittäin matalataajuuksista  (ULF) sähkömagneettista säteilyä. Juuri tämä säteily pystyy siirtämään perimän informaation yhdestä koeputkesta toiseen.


Seuraavaksi kakkosputken sisältö tutkittiin polomeraasiketjureaktiolla.(PCR) Se on monistusmenetelmä, joka perustuu DNA:ta rakentaviin entsyymeihin. Menetelmän avulla saadaan esiin hyvin pienetkin määrät DNA:ta.

Montagnier toteaa artikkelissaan, että myös kakkosputkesta löytyi ensimmäisessä koeputkessa olleen DNA:n kopioita, vaikka mitään ainetta ei ollut siirtynyt putkien välillä! Nobelistin mukaan selitys on se, että DNA:n sisältämä informaatio on siirtynyt putkesta toiseen koodautuneena sähkömagneettiseen säteilyyn.

Ja on pantava merkille, että tutkijan mukaan ilmiö esiintyy vain, jos ensimmäisen putken DNA:ta sisältävä liuos on ensinnäkin laimennettu hyvin laimeaksi.( Laimennusuhteen ollessa väliltä 10 potenssiin -9 aina 10 potenssin  -18.) Ja lisäksi liuosta on ravisteltava voimakkaasti jokaisen laimennoksen välillä.

Montagnier selittää, että näin tehtäessä DNA:n informaatio siirtyy veteen (ilmeisesti kvanttikoherenssin avulla). Vedestä informaatio taas nobelistin mukaan siirtyy toiseen koeputkeen. Ja juuri tuo samainen siirtynyt informaatio on sitten polymeraasiketjureaktion (PRC) löydettävissä. Ja kun reaktio laitetaan toimimaan se todellakin löytää informaation ja monistaa sen esille.

Montagnier käytti tutkimuksissaan bakteeria nimeltä Mycoplasma pirum. Ja tosiaan kerta kerran jälkeen M.Pirum ilmestyi kuin tyhjästä soluviljelyyn, jossa sitä ei alunperin todellakaan ollut. Jos tämä kaikki todella pitää paikkansa niin ...järisyttävää sanoisin!

Jotain vastaavaa on havaittu aiemminkin. Biologiassa ja lääketieteessä katseet ovat jumittuneet perinteisesti lähinnä kemiallisten vaikutusmekanismien tasolle. Kuitenkin fysiikan tutkimuksen parissa on ollut jo kauan arkipäivää se, että informaatiota siirtyy myös sähkömagneettisin signaalein.

Ranskalainen tutkija Jacques Benvenisten on tutkinut digitaalista biologiaa, jossa molekyylien välinen kommunikointi tapahtuu sähkömagneettisten signaalein ja myös melkoisten etäisyyksien päästä. On yleisesti jo tunnettua,  että kaikki aine atomeineen ja molekyyleineen värähtelee jatkuvasti kullekin ominaisella aallonpituudella. Benveniste väittää, että jokainen molekyyli tai muu biologisesti aktiivinen yksikkö lähettää ympäristöönsä vain sille ominaista sähkömagneettista värähtelytaajuuskombinaatiota. Ja tämän taas vastaanottaa radiovastaanottimen tavoin vain kyseiselle värähtely-yksikön signaalille herkkä reseptori. Tämän spesifisyyden takia monimutkaisen biologisen järjestelmän, kuten ihmisen, sisäinen tiedonvälitys toimii sujuvasti, vaikka liikkeellä on koko ajan runsaasti moninaisia viestejä.

Benveniste on joissain tutkimuksissaan kertonut havainnensa, että biologisten signaalien viestinnän apuna on usein  joku väliaineena toimiva elementti. Benveniste itse on tutkinut signaalien välittymistä ja mahdollista vahvistumista veden toimiessa väliaineena.Tutkija puhuu veden muistista. Se tallentaa informaatiota liuoksessa olleista molekyyleistä jopa niin, että kun tutkittavasti aineesta ei pystynyt enää suuren laimentamisen jälkeen olemaan koeputkessa jäljellä molekyyliäkään, niin silti "liuos" reagoi ja toimi joissain testeissä aivan kuten tehoaine olisi yhä läsnä.

      
Mitä Benevennisten ja Montagnierin havainnot ja ajatukset voivat tuoda mieliimme. Nykyään jo moni  tietää, että saksalaisen lääkärin Samuel Hahnemanin perustamaan homeopatiaan liittyy oppi homeopaattisesta laimennuksista eli potensaatiosta. Siinä ainetta laimennetaan vesiliuoksessa (ja ravistellaan säännöllisesti) jopa niin kauan, että ainetta ei pysty olemaan enää molekyyliäkään lopullisessa liuoksessa jäljellä. Siitä huolimatta homeopaattisen lääkeaineen nauttimisen kerrotaan pystyvän antamaan elimistön omalle energiakentälle signaalin vahvistua ja tasapainottua.

Kahden vuosisadan kliininen kokemus on osoittanut selkeästi, että homeopatia todellakin toimii. Tuhannet homeopaatit ovat tienneet tämän jo kauan , mutta vasta viimeisten vuosikymmenten aikana on kertynyt niin paljon  todistusaineistoa  kliinisistä tutkimuksista, että monet epäilijätkin ovat alkaneet tämän perusteella havahtua miettimään, olisiko sittenkin kyse jostain muusta kuin pelkästä placebovaikutuksesta. Eritoten kun myös vauvat ja eläimet parantuvat...


Homeopatian laajan hyväksymisen  esteenä on ollut  kyvyttömyys täysin tyhjentävästi selittää, miten homeopaattiset lääkeaineet tarkasti ottaen pystyvät toimimaan.
Miten on mahdollista, että  pieni sokeripilleri tai alkoholivesiliuos, jossa ei ole alkuperäistä vaikuttavaa ainetta jäljellä enää lainkaan, voi saada aikaan niin valtavia muutoksia ihmisissä kuin usein havaitaan tapahtuneen. Biologiassa ja lääketieteessä edelleen vallalla olevan kemiaan ja materialistiseen ajattelutapaan perustuvan kannan mukaan se ei olekaan mahdollista, vaan  homeopatia halutaan nähdä huijauksena tai sitten placeboon perustuvana uskomushoitona. Homeopatialla ei ole sijaa näiden ihmisten omaksumassa  maailmankuvassa ja mikäs siinä ...jokainen päätyköön parhaaksi katsomiinsa päätelmiin vapaasti.  Kuitenkin varsinkin  informaatiotieteestä ja mm kvanttifysiikasta tulee koko ajan uutta tietoa, joka osoittaa, että todellisuus on usein paljon muutakin kuin pinnalta tarkastellen voisi äkkiä kuvitella.

Itseäni ilahduttivat varsinkin epigenetiikan uudet tulokset, jotka jo kiistatta kumoavat aiemman tieteellisenä totuutena pidetyn uskomuksen, että hedelmöityksessä saatu perimä säilyy samanlaisena koko elämän läpi. Sittemmin on todistettu että, vain osa DNA:sta on geenejä, suurin osa on epigeenejä, joiden vaikutuksesta geenit joko aktivoituvat tai vaimentuvat, Tämä taas mullisti käsityksemme siitä, minkä kaiken voidaan ajatella periytyvän.

Ennen kuin epigenetiikan periaatteita ymmärrettiin, pidettiin naurettavana ja mahdottomana ajatusta, että esivanhempien kokemat sairaudet tai stressaavat elämänkokemukset voisivat periytymisen kautta näkyä jotenkin tulevien lasten tai lastenlasten elämässä elleivät nämä tapahtumat aiheuta suoranaisia geenimuutoksia. Sen sijaan klassisen homeopatian teoksissa kerrottiin jo ihan homeopatian alkuaikoina, miten edellisten sukupolvien elämänkokemukset, elintavat ja sairastelut vaikuttavat ns miasmoina tulevien polvien terveydentilaan. Se tiedettiin ja se huomioonottaen toimittiin kaikki vuosikymmenet ...niin pari sataa vuotta, aikana jolloin niin sanottu virallinen tieteellinen totuus opetti muuta. Nyt jo ainakin tältä osin virallinen tiede on kääntänyt kelkkansa, vaihtanut vallitsevat paradigmansa ja homeopatian taitajien koko ajan tietämä totuus edellisten polvien elintapojen ym vaikuttamisesta jälkeläisten elimistöihin  on viralliselle tieteelle uutta ja ihmeellistä faktaa. Ja voi, tämä on vasta alkua!

Vuosituhansia sitten  aloittelevat maanviljelijät havaitsivat, että pieniä siemeniä maahan laittamalla saattoi vaikuttaa siihen, että syksyllä kasvoi tiettyä kasvia tai viljalajia samalla paikalla. He eivät osanneet selittää, mistä ilmiö johtui. Ja itseasiassa vielä tänäkään päivänä tiedemiehet eivät  osaa ratkaista siemenestä sen kasvuvoiman salaisuutta. Etukäteen ei osata kahdesta samannäköisistä siemenistä erottaa, kumpi tulee itämään ja kumpi on menettänyt voimansa ja kykynsä kasvaa. Elämä ilmiöineen on suureksi osaksi vielä arvoitusta .

Maanviljelijä ei jumittunut toimintakyvyttömäksi miettiessään, miksi siemen mahdollisesti tuo syksyllä kaikkia hyödyttävän sadon. Hän tiesi, että systeemi toimii ja sen perusteella hän kävi tuottoisaan työhön. Kaikkea toimivaa ja todellista ei olla tyhjentävästi pystytty selittämään, ei nyt eikä menneisyydessäkään. Se ei ole silti mikään todiste siitä, että jotain asiaa tai ilmiötä ei ole olemassa. Se, ettemme ymmärrä nyt kaikkea, ei poista sitä tosiasiaa, että maailmankaikkeus pitää sisällään paljon, niin paljon, mitä voisimme ymmärtää ja ehkäpä tulemme vielä joskus ymmärtämään...

Vaikka istuisimme koko elämämme maailman pimeimmässä kellarissa, niin aurinko ei siitä oikeasti häviä minnekään. Me emme vain näe sitä. Mutta aurinko on ja paistaa niille, jotka sen seuraan hakeutuvat! Niin on monien asioitten laita tässä maailmassa!

 Lähteet: Montagnier ym.,arXiv:1012.5166v1
,
J. Benveniste: Understanding Digital Biology,
http://www.homeopathyhome.com/reference/articles/benveniste.shtml, 13.3.2001.

 Tekniikan maailma 4/ 2011

4 kommenttia:

  1. Tiina, taas olet niiiin asian ytimessä!
    Siinä, mitä ihmiskunta ymmärtää ylipäänsä yhtään mistään, ollaan vielä lapsen kengissä. Ja mitä näköaloja horisontissa häämöttääkään...!!!

    Maikku

    VastaaPoista
  2. Totta! Uskon, että niin täytyy olla. Ikuisesti löytyy uutta ja kiinnostavaa. Sehän elämän tekeekin niin mahtavaksi! Kiitos Maikku kovasti kannustuksesta, ja ihanaa aurinkoista päivää!

    VastaaPoista
  3. Tuli mieleeni artikkeli, jonka luin eräästä sveitsiläisestä lehdestä vajaat 30v sitten jollain silloisella Geneven reissullani. Tutkijaryhmä testasi itseasiassa mikrouunien turvallisuutta ja niiden käytön lisääntymisen yhteyttä erilaisten syöpien lisääntymiseen.

    Heillä oli tietynlaisen perimän omaavaa perussolukkoa jaettuna tasan kahteen matalalaitaiseen tutkimuslasiin. Toista käytettiin mikrouunissa minuutin pari. Sen soluinformaation todettiin muuttuneen. Lasit asetettiin vierekkäin, mutta paksu lasilevy väliin.

    Tietyn ajan kuluttua tuo muuttunut soluinformaatio oli siirtynyt lasin läpi mikrossa käymättömään perussolumassaan.

    Tuo tutkijaryhmä tuli siihen tulokseen, että mikrouunia ei pidä käyttää ruoan kypsentämiseen(pitkä aika) vaan korkeintaan lämmittämiseen, ei esim. pakasteiden sulatukseen. He nimittäin totesivat, että muutoksia soluinformaatiossa(perimässä) on sitä enemmän mitä kauemmin säteilyaltistus kestää.

    He vetivät johtopäätöksen, että ihmisen solut ovat tottuneet saamaan muutosinformaatiota tietyllä nopeudella: tee näin (laske 1,2,3,4), tee näin jne, hitaasti. Mutta syödessään mikrossa säteilytettyä ruokaa käskyjen frekvenssi lopulta ylittää kipurajan ja pakka menee sekaisin ja solut alkavat jakautua epänormaalisti.
    Eli syntyy syöpäsoluja.

    Tutkimusryhmän tarkoitus oli löytää turvalliset rajat mikrouunin käytölle. Mehän olemme ensimmäinen mikrosukupolvi, joten mitään rinnakkaistutkimuksia käytön turvallisuudesta/turvattomuu- desta ei ole.

    Suomessa en koskaan nähnyt mitään viittausta tähän tutkimukseen ja taidettiin se kansainvälisestikin vaieta kuoliaaksi. Se ei sopinut teollisuudelle, näin epäilin.

    VastaaPoista
  4. Todella mielenkiintoista tietoa! Harmi, kun noita tietoja ei ole tuotu laajemmin jo silloin julkisuuteen myös Suomessa. Samantapaiselta tosiaan tuo tapahtunut ilmiö kuulostaa! Kaikki informaatio ei selvästikään siirry vain kemiallisin mekanismein!

    Ja mitä noihin mikroaaltouuneihin tulee, uskon itsekin, että ne voivat olla monella tapaa varsin haitallisia. Meillä ei ole itsellämme edes ollenkaan mikroaaltouunia.

    Kiitos paljon kommentistasi! :)

    VastaaPoista