Olen pantannut päivää, milloin ryhtyisin tarkemmin puhumaan klassisesta homeopatiasta. Miksi...olen miettinyt itsekseni, miksi...vaikka juuri homeopatian avulla olen pystynyt saamaan mitä mahtavinta apua omaan, lasteni ja jo muittenkin terveyteen. Homeopatian vaikutus parhaimmillaan on jotain lähes sanoinkuvaamattoman ihmeellistä...mutta siinäpä se...tuo aihe on minulle niin tärkeä, että haluaisin osata kertoa kaiken parhaalla mahdollisella tavalla. Juu...tuo vanha perfektionismin peikko yrittää pitää otteessaan...mutta enpä aio antaa sille periksi!
Niin...ja tiedänhän minä senkin, että homeopatia on joillekin kuin punainen vaate... ja sen käyttäjäksi tunnustautumalla altistuu helposti rankalle arvosteluryöpylle.Mutta oi, on se sen arvoista! Olen nyt päättänyt, että kirjoitan homeopatiasta säännöllisemmin...Kannattaa kirjoittaa siitä, mistä tietää...ja mitä rakastaa! Mutta älkää nyt järkyttykö, te, jotka suhtaudutte hyvin epäillen tähän teemaan. Mikäli homeopatia ei innosta (Suosittelisin kyllä kaikille tutustumista, voitte yllättyä!), niin aion kyllä edelleen jatkaa myös terveellisen ja luonnonmukaisen ravinnon, superfoodien, ympäristömme muutosten, psykologisten ilmiöiden ja runouden teemojen parissa.Voipi olla, että perustan myöhemmin myös toisen blogin erinäisille muille pohdiskeluille, mutta ei siitä nyt enempää tällä kertaa.
Siis härkää sarvista ja sukelletaan energioiden maailmaan! Albert Einstein, tuo armas neromme, lausui ikimuistettavat sanansa: "Voimme pitää ainetta sellaisena avaruuden alueena, jossa energiakenttä on erittäin tiivis...Tässä uudessa fysiikassa ei ajatella energiakenttää ja ainetta erillisinä, sillä ainoa todellisuus on energiakenttä."
Sen tajuaminen, että oikeastaan kaikki aine on energiaa, joka voidaan vapauttaa, myös parantamiseen, oli mullistava löytö.Sitä miten tähän sairauden ja parantamisen dynaamiseen luonteeseen päädyttiin, käsittelen myöhemmin.
Mietitään ensin ympäristömme ja elimistömme energiakenttiä. Nykyisin pystymme tunnistamaan erilaisia voimia niitten ominaisuuksien perusteella. Vaikka emme kirjaimellisesti näe magnetismia, sähköä, painovoimaa jne, tunnustamme näiden olemassaolon niitten aikaansaamista vaikutuksista.Samoin voimme ymmärtää, että elävän olennon erottaa ruumiista ja saa elämään juuri dynaaminen voimakenttä, elämänvoima.
Energiakenttää voidaan kuvailla värähtelyilmiön avulla. Kun elektronit kulkevat atomin ytimen ympärillä, ne siirtyvät ulkoisen tarkkailijan näkökulmasta ensin yhteen sitten toiseen suuntaan. Tämä edestakainen liike tapahtuu tietyllä nopeudella, jonka määrää atominsisäisen hiukkasen tyyppi ja sen energiataso.Kaikki olevainen on tässä värähtelytilassa ja niinpä jokaisella elektromagneettisella kentällä on sille ominainen tietty värähtelynopeus.
Ihmisorganismikaan ei ole mikään poikkeus. Jokaiseen meistä liittyy tietty värähtelynopeus, johon vaikuttaa henkilön henkinen tila, sisäinen ja ulkoinen stressi jne.Jos joku haitallinen ärsyke vaikuttaa tähän ihmisen omaan, hänelle tyypilliseen kenttään, tilanne voi edetä eri tavoin riippuen henkilön ominaisuuksista ja elämänvoiman vahvuudesta. Jos henkilö on vahvarakenteinen ja haitallinen ärsyke heikko, muuntuu elektromagneettisen kentän värähtelynopeus vain hetkeksi. Ihminen ei välttämättä huomaa mitään.
Jos ärsyke taas on niin vahva, että se pystyy musertamaan elämänvoimaa, muuntuu elektromagneettisen kentän värähtelynopeus enemmän, ja ihminen huomaa olossaan muutoksen ja vaikutukset alkavat ilmetä vaihtelevin tavoin. Nyt astuu peliin organismin puolustusmekanismi, joka herää toimintaan vasta, kun ärsyke on todellinen uhka organismin olemassaololle tai hyvinvoinnille. Tällöin lähtevät liikkeelle prosessit, jotka potilas tuntee oireina.
Sairauden oireet ovat siis vain reaktioita, joiden avulla organismi yrittää päästä eroon haitallisista vaikutteista...jotka pohjimmiltaan ovat energiakentässä aiemmin tapahtuneiden häiriöiden aineellisia ilmentymiä.
Oikeaan osunut homeopaattinen lääke vahvistaa organismin luonnollista puolustusmekanismia lisäämällä sen voimavaroja ja energiaa. Se toimii SAMANSUUNTAISESTI elämänvoiman kanssa ,EI SITÄ VASTAAN. Juuri tämä suunta, vastustuskyvyn luontainen toiminta, on se oireet synnyttävä voima, jonka allopatia (eli koululääketiede) pyrkii kaikin keinoin tukahduttamaan.Monissa (myös ns. vaihtoehtoisen lääketieteen) hoitomuodoissa pyritään tukahduttamaan oireet vastakkaisella. se voi aluksi näyttää toimivankin, mutta todellisuudessa myöhemmin tulee vastavaikutus, sen pahempi , mitä voimakkaampia tukahduttamiskeinoja on käytetty tai oireilu menee vain syvemmälle tasolle ilman ,että mitään todellista paranemista syntyy.
Koska kaikilla aineilla on juuri niille luonteenomainen elektromagneettinen kenttä, on homeopatian tehtävänä löytää aine, jonka "värähtelynopeus" vastaa mahdollisimman tarkoin sairastuneen potilaan värähtelynopeutta. Kun potilaan ja lääkkeen värähtelynopeudet vastaavat toisiaan, ovat riittävän samoja, tapahtuu ilmiö, jonka fyysikot tuntevat nimellä "resonanssi". Niin kuin äänirauta pystyy stimuloimaan toisen samalla värähtelynopeudella olevan värähtelyjä, niin myös oikein valittu homeopaattinen lääke lisää potilaan elektromagneettisen kentän värähtelynopeutta. Tuloksena on potilaan oman elektromagneettisen kentän värähtelynopeuden lisääntyminen juuri sellaiseksi , mikä on tarpeen paranemisen kannalta.
Kun elämänvoima vahvistuu ja todellinen paraneminen lähtee voimalla käyntiin, oireet voivat paranemistyön edetessä aluksi vahvistuakin, mutta todellisuudessa elimistö on koko ajan voimistumassa ja syvällinen paranemisprosessi käynnissä.
Jotta homeopaattinen lääke auttaisi, sen on tietenkin oltava todella lähellä potilaan värähtelynopeutta. Resonanssiperiaatteen mukaisesti (samankaltaisuuslain) johdosta aine, joka ei kata potilaan oirekokonaisuutta ja modaliteettejä hyvin, ei joko vaikuta ollenkaan tai jopa sekoittaa ja muuntaa oirekuvaa. Ei myöskään voida ajatella, että useampi aine yhdessä tekisi sen , mitä yhden täsmäävän lääkkeen kuuluisi. Joku voisi ajatella, että jos yksi aine kattaa 80 prosenttia ja toinen 20 prosenttia potilaan oireista, niitä voitaisiin antaa yhdessä ja ne parantaisivat sairauden tilan. Näin ei missään nimessä ole. Jo homeopatian perustaja Hahnemann varoitti tällaisesta ajattelutavasta:
(Parantamistaidon Organon § 273 "Yhdessäkään parannettavassa tapauksessa ei sairasta hoidettaessa ole tarpeen - ja jo pelkästään siksi on kiellettyä - käyttää kerrallaan enempää kuin yhtä ainoata, yhdenkertaista lääåkesubstanssia.On käsittämätöntä miten voisi olla pientäkään epäröinnin aihetta siitä, onko luonnonmukaisempaa ja järkevämpää määrätä sairauteen kerralla vain yksi yksittäinen, yhdenkertainen, hyvin tunnettu lääkeaine vai useamman erilaisen lääkeaineen sekoitus... )
Kyse on siis laadullisista kokonaisuuksista, ei määrästä niin, että laskettaisiin yhteen vaadittu kokonaisuus. Kaikki valmisteet ovat erilaisia laadultaan...värähtelynopeudeltaan, ja siksi ne eivät sovi yhteen. Ajatellaanpa, että soitettaisiin kahta hienoa sonaattia tai useaa radiokanavaa yhtä aikaa...seurauksena olisi vain sekamelska, kaaos. Jokaisella homeopaattisella aineella on oma spesifi värähtelynopeutensa. Homeopaatin tehtävänä on tarkkaan ja huolellisesti potilaan kokonaistilaan, oireitten muodostamaan kokonaisuuteen ja modaliteetteihin (mitkä tekijät vaikuttavat potilaan oloon, mitkä ovat hänen reagointitapojaan ,halujaan ja pelkojaan yms) nojautuen etsiä mihin värähtelytilaan kokonaisuus viittaa.
Jotta paraneminen lähtisi käyntiin , valitun homeopaattisen lääkkeen värähtelynopeuden tulee olla samanlainen kuin ihmisen energiakentän häiriintynyt värähtelynopeus. ja sitä sopivaa ainetta on annettava yksinään. Vain tämän riittävän tarkan täsmäävyyden avulla voi syntyä kuvattu resonanssi-ilmiö, joka tasapainottaa ja voimistaa ihmisen energiakentää, jolloin paraneminen lähtee käyntiin.
Kaikki eivät noudata näitä ja muitakaan klassisen homeopatian selkeitä lainalaisuuksia, mutta tarkka parantumisen lainalaisuuksiin perehtyminen auttaa erottamaan oikeat toimijat ja hoitolinjat. Hahnemann huomasi jo eläessään alkavan kehityksen ja kannusti siksi kaikkia todellista apua haluavia paneutumaan homeopaattisen hoitamisen perusperiaatteisiin, jotta voisi vertaamalla erottaa, milloin toimitaan sopusoinnussa paranemisen lakien kanssa.
Kuinka homeopatia sitten sai alkunsa?
Yli 200 vuotta sitten syntynyt saksalainen Samuel Hahnemann osottautui neroksi jo varhain. Hän eteni aluksi nopeasti pitkälle useiden kielten, kemian ja lääketieteen opinnoissa. Valmistumisensa jälkeen hän kirjoitti lääketieteen ja kemian teoksia ja apteekkikäsikirjan sekä harjoitti lääkärin tointa. Hän kuitenkin pettyi sen ajan lääketieteen mahdollisuuksiin ja paneutui siksi välillä vain kemiaan ja kirjallisiin toimiin mm lääketieteellisen kirjallisuuden kääntämiseen.Hän kuitenkin pohti edelleen terveyden ja sairauden peruskysymyksiä ja tarkkaili innokkaasti maailmaa.
Hän törmäsi sittemmin käännöstöissään kiniinin raaka-aineen, kiinanpuun parantavien vaikutusten kuvailuun.Erään kirjan mukaan aine tehosi malariaan kirpeän makunsa vuoksi.Hahnemann oli tyytymätön tähän selitykseen ja halusikin tutkia asiaa.Niinpä hän päätyi ottamaan itse kiinanpuukuurin.
Hän kuvailee tuloksia seuraavasti: " Otin kokeeksi neljä drakmaa kiinanpuuta kahdesti päivässä.Aluksi jalkani ja sormenpääni muuttuivat kylmiksi; oloni oli veltto ja unelias; sitten tuli sydämentykytystä, pulssi muuttui kovaksi ja tiheäksi; sietämätöntä ahdistusta, vapinaa, kaikki raajat lamaantuivat; sitten tykytystä päässä, posket punoittivat, janotti. Nämä oireet, jotka liittyvät tavallisesti puuskittaiseen kuumeeseen, ilmestyivät yksi toisensa jälkeen, kuitenkin ilman kuumeelle ominaista ankaraa vilua ja puistatusta."
Lyhyesti sanottuna Hahnemann huomasi tämän oman kokemuksensa perusteella, että malariaan tehoava lääke sai itse asiassa aikaan malariaoireet, kun sitä annettiin terveelle henkilölle.Monet olisivat saattaneet pitää tällaista havaintoa vain yhtänä huvittavana sattumana. Mutta Hahnemann oli luonnoltaan todellinen tiedemies. Hänelle itsellen havainto oli jo itsessään tärkeä...riippumatta siitä sopiko se vallalla oleviin oppeihin vai ei. Hän teki tästä intoutuneena lisää kokeita, jotka osoittivat tämän löydetyn havainnon olevankin todellinen luonnonlaki: Aine, joka synnyttää terveessä henkilössä tiettyjä oireita, parantaa nuo samat oireet sairaassa.
Hahnemann oli jo ennestään tunnettu ja hän alkoi vetämään puoleensa myös muita parantamisen lakeja etsiviä henkilöitä. He jatkoivat tätä työtä kuusi vuotta tehden kokeita ja kirjaten kaiken ylös.Myrkkyjen aiheuttamat oireet kirjattiin tarkkaan ylös ja kun löytyi vastaavia oireita omaavia henkilöitä, pieni ripaus täsmäämää myrkkyä aiheutti paranemisia, joita ei ennen oltu kuviteltu monissa sairaustiloissa edes mahdollisiksi.
Aiemminkin esim Hippokrates ja Boulduc sekä Betharding olivat puhuneet samankaltaisuuksilla parantamisen mahdollisuuksista. Mm Stahl kirjoitti että "lääketieteen hyväksymä vastakohtaisuuksilla parantamisen sääntö on täysin väärä; sairaudet sitä vastoin häviävät ja parantuvat lääkkeillä, jotka
tuottavat samanlaisen vaikutuksen."Hahnemann vei tämän vielä pidemmälle. Hän tajusi,että olisi pystyttävä tunnistamaan eri aineiden parantavia ominaisuuksia kokeilemalla systemaattisesti niitä terveisiin ihmisiin. Ja näin onkin jo laajasti tehty.
Homeopaattisten aineiden valmistamisesta
Menestyksen esteenä joittenkin aineitten kanssa vaikutti ensin olevan vakava oireiden paheneminen aluksi. Pahenemista olikin odotettavissa, koska lääke sinänsä aiheutti samanlaisia oireita kuin potilaalla jo ennestään oli. Jotkut aineet olivat myös liian myrkyllisiä melko pieninäkin määrinä.
Niinpä Hahnemann pienensi annoksen määrää aina vain enemmän ja huomasi aineen vaikuttavan tosi pitkälle laimennettunakin. Jossain vaiheessa hän teki toisen mullistavan havainnon.Ei tiedetä miten Hahnemann päätyi ratkaisuunsa, mutta joka tapauksessa hän alkoi ravistaa laimennettua seosta voimakkaasti jokaisessa laimennusvaiheessa ja huomasi, että laimennetut seokset muuttuivat näin sekä vähemmän myrkyllisiksi että voimakkaammiksi vaikutuksiltaan. Hahnemann havaitsi, että tislatulla vedellä ja alkoholilla ja mm maitosokerilla ei ollut sekoittavaa vaikutusta, joten hän laimensi lääkkeet näihin aineisiin. Hahnemann huomasi, että vuorotellen ravistellessaan ja laimentaessaan jopa niin, että laimennussuhteessa oli yli 60 nollaa, lääke paransi edelleen.
On selvää, että tätä ilmiötä ei voida selittää tavanomaisten kemiallisten tapahtumien perusteella. Laimennussuhde on niin valtava, että alkuperäisestä lääkkeestä ei ole jäljellä yhtäkään molekyyliä. Kuitenkin lääke toimii. Siirrytään kemiallisen toiminnan puolelta fysiikan ilmiöiden pariin. Informaatio siirtyy energeettisesti eteenpäin ja antaa elimistön omalle energiakentälle sykäyksen vahvistua. Bloggauksessani " Nobelistin löydöt valottavat homeopatian vaikutusmekanismeja?" on enemmän pohdintaa aiheen tiimoilta.
Lopuksi vielä itsensä Hahnemannin mietteitä homeopatian saloista:"...rautatangossa ja terässauvassa voidaan eittämättä tunnistaa niiden sisällä uinuva jäänne latentista magneettivoimasta, sillä jos ne laitetaan takomisen jälkeen pystyasentoon, molemmat työntävät luotaan alapäällään magneettineulan pohjoisnapaa ja vetävät puoleensa sen etelänapaa. niiden yläpää puolestaan osoittautuu magneettineulassa etelänavaksi. Mutta se on vain latentti voima. Edes hienoimpia teräksisiä viilanpuruja ei voida vetää magneettisesti tai pitää kiinni tällaisen sauvan kummallakaan päällä.Vasta kun dynamisoimme terässauvan hankaamalla sitä tylsällä viilalla voimakkaasti yhteen suuntaan, siitä tulee todellinen, toimiva, voimakas magneetti, joka kykenee vetämään puoleensa rautaa ja terästä ja välittämään magneettista voimaa jopa mtoiseen terässauvaan vain koskettamalla, jopa kun sitä pidetään jonkin matkan päässä.Sen magneettinen voima on sitä suurempi, mitä enemmän sitä on hangattu näin. Samoin lääkesubstanssin hiertäminen ja siitä valmistetun liuoksen ravistelu (dynamisaatio, potensointi) kehittää siinä piileviä lääkkeellisiä voimia ja tuo ne näkyviin yhä enemmän tai pikemminkin henkistää materian itsensä, jos niin voidaan sanoa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti