Tulevia suunnitelmia

Jihaa!Tervehdys teille kaikille! Olen niin innoissani !Pääsin jo vähän kirjoittelun makuun Facebookissa, mutta tekstini tuntuivat vain laajentuvan laajentumistaan...varmastikin oli parasta siirtyä samantien tänne bloggauksen jännittävään maailmaan!

Suunnitelmissani on kertoa etsimisestä ja löytämisestä terveen elämän poluilla.Haluan kovasti jakaa tietoa klassisen homeopaattisen hoidon parhaimmillaan uskomattomasta tehokkuudesta sekä tasokkaan hoidon periaatteista .Otan myös tutustuttaviksi tapaus-ja parantumiskuvauksia , esimerkkeinä siitä,mihin aito,alkuperäinen klassinen homeopatia voi kyetä.

Aion puhua myös mahtavista superfoodeista ja yrteistä.Sekä tietysti luomu-ja kasvisruuat...ne tulevat olemaan  esillä.Tavoitteena on esitellä myös terveellisiä ja maistuvia herkuttelureseptejä.Hyviä vinkkejä otetaan vastaan!Ja yhtä ja toista luonnollisuuteen,ekologisuuteen ja välillä myös  psykologiaan,kirjallisuuteen tai muihin kiinnostaviin elämän ilmiöihin liittyvää voi  ilmaantua tänne.Maailmankaikkeus on täynnä kaikkea kiehtovaa ...

Pohdin yleensä myös paljon elämän tarkoitukseen ja hengellisiin asioihin liittyviä teemoja,sillä mikäpä muu voisi olla oleellisempaa elämässämme...mutta näillä näkymin jatkan keskusteluja näistä aiheista yksityisemmin sekä elävän elämän keskusteluissa että kirjein.Mutta toisaalta..en vielä voi tietää tarkkaan, mihin tämä blogi tulee minua kuljettamaan.Aika saa näyttää.

Aurinko paistoi tänään jo lupaavasti tuoden mieleeni kesän marjaherkkuineen ...Puutarhassamme kasvatamme erilaisia hedelmäpuita ja monen monituisia marjapensaita...Mustaherukat ja vadelmat ovat tällä hetkellä eniten suosiossani...tai hetkinen... ehkä sentään ahomansikat kiilaavat edelle! Ikinä en unohda Jokiniemen mummolan aromaattisten mesimarjojen makua... loppukesän helteisinä päivinä,kun kaikki tuntui niin helpolta ja huolettomalta...kuin vain lapsen mielessä joskus voi olla...

Yö tulee aina

Yö tulee aina,

         siivilöity valo häviää.

                Vieläkö minulla on korvat

                                 kuulla yöstä, mitä siihen on hukkunut

                       etsiäkseni sitä aamuun saakka.

        Maa on kohmeessa.

                 Askeleen jälki näkyy siinä.

                                     Huomaan miten kaikki, mikä elää liikkuu,

   jättää merkkinsä.

                           Ehkäpä me kuljimme yhtä matkaa,

                      kun luulimme pysähtyneemme.

                    On päiviä, jolloin Areopagilla

sataa lunta,

                                                           joskus helmikuun hiljaisuudessa krookus alkaa nauraa.

             Hitaasti minä kahlaan, 

         hitaasti kuin unessa.

                    Etsin sanoja, soperran kieltä,

                  jonka jo luulin unohtaneeni.

                          Olen puristanut valoa näistä öistä

                  kuin sammaleesta mehua. 

            Tuuli nousee koillisesta,

                    tiedän sen tuoksun  kaukaa.

                         Vielä tulee aika, jolloin lounatuuli

  kohoaa lentoon.

   Vielä tulee kesä,

                           johon olen valmiimpi, olen vapaa.

                  Vapaa luopumaan tuskasta,              
vapaa luottamaan. 

 Vielä tulee kesä. 

Runo: Tiinuliinu
Kuva: Vili