Ajatuksia Antista ja karppaamisesta.

Ihminen kykenee muodostamaan kaiken tarvitsemansa hiilihydraatin itsekin. Mitä enemmän hiilihydraatteja, varsinkin nopeasti sokeriksi muuttuvia syömme, sitä korkeammiksi insuliinitasot nousevat ruokaillessa ja pysyvätkin korkeina.

Osa sokerista kuluu solujen energiatarpeisiin ja osa varastoituu varastosokeriksi  lihaksistoon ja maksaan. Kaikki ylimääräinen sokeri muuttuu enimmäkseen ihonalaisissa kudoksissa varastorasvaksi. Kun insuliinitaso on korkea, verensokeri laskee ruokailun jälkeen taas nopeasti, ja pian on taas nälkä.

Niinpä varsinaiset rasvakertymät syntyvät usein juuri tällä mekanismilla. Ennemminkin siis sokeria syömällä kuin rasvaa nauttimalla!

 Useat meistä syövät nykyään liikaa ravinneköyhää hiilihydraattia, jonka seurauksena monelle tulee jatkuva nälän, napostelun ja ylipainon kierre tai olo on muuten sumea ja väsähtänyt.

Tähän tyyliin karppaajat puhuvat ja ajattelen, että tässä on eittämätöntä logiikkaa! Myös yhä laajeneva kokemus ja tutkimus osoittaa, että todella moni saa verenpaineensa ja painonsa alas sekä sokeriarvonsa tasapainoon karppaamalla. Mikä ei kylläkään ole miellyttänyt kaikkia elintarviketeollisuuden tai kolestrolilääkkeitä markkinoivia lääketeollisuuden edustajia tai heidän laulujaan laulavia " ei-niin-riippumattomia" tutkijoita  .

Karppajat vähentävät hiilihydraattien määrää (esim sokerin, viljojen, perunan ym) ja lisäävät tilalle mm vähähiilihydraattisia, ravinnerikkaita kasviksia ja marjoja sekä enemmän proteiineja ja hyvinä pitämiään rasvoja... kuten lääkäri Antti Heikkilän suosittelemaa voita ja kookosrasvaa.Myös oliiviöljy on useilla heistä käytössä. Tähän rasvateemaan aion palata lähitulevaisuudessa enemmänkin.Se jos mikä on kuumentanut tunteita tässä maassa!

Antti Heikkilän pääteesejä ovat mm nämä :   Vähennä hiilihydraattien määrää ja varsinkin sokeri ja
puhdistetut hiilihydraatit kannattaa jättää kokonaan.

Huolehdi riittävästä proteiinien saannista.

Käytä vain luonnollisia rasvoja. (Ei siis esim kovetettuja kasvirasvoja tai margariineja.)

Syö vain ravinteikasta ruokaa, sillä kaikki turha kuormittaa elimistöä.

Syö niin, ettei käyttämäsi ravinto aiheuta tulehdusta. (Tähän palaan myöhemmin.)

Kuuntele ruumistasi, jätä kaikki mikä ei sovi!

Hyväkarppaus on karppaamisen alamuoto, jossa ei niinkään lasketa hiilihydraattien määrää, vaan keskitytään siihen, että ne hiilihydraatit, joita nauttii, ovat terveellisiä, raffinoimattomia ja hyvälaatuisia.

Hyväkarppaus tarkoittaa ruokavaliota, jossa pyritään välttämään nopeasti sokeristuvia hiilihydraatteja. Hyväkarppaaja ei syö sokeria tai vain vähän mikroravinteita sisältäviä tärkkelyskasveja. Viljoihin suhtautuminen vaihtelee hyväkarppaajien keskuudessa. Mikäli elimistö sen sietää, monet käyttävät maltillisesti täysjyväviljoja. Kuorittujen viljojen käyttöä pyritään kuitenkin välttämään. Toisin kuin alakarppaaja, hyväkarppaja ei kuitenkaan pyri ketoosiin, mutta ravinnosta saatavien hiilihydraattien määrä jää yleensä kestovertoa selvästi alhaisemmaksi.


Oma kantani karppaukseen on, että pidän sitä mainiona vaihtoehtoisena elämäntapana ja huomattavasti terveellisempänä kuin keskiverto länsimaalaista ruokavaliota.Sitä suuntausta, jossa vain kilojen kariseminen tuntuu olevan pääasia, ja karppaajat vetävät surutta suuria määriä aspartaamilimsoja ja makeuttavat herkkunsa vaikkapa sakariinilla, en missään nimessä kannata. Myös Antti Heikkilä puhuu nimenomaan puhtaan,   luonnollisen ruuan puolesta ja kannustaa karttamaan keinotekoisia, synteettisiä makeutusaineita ja muutenkin lisäaineita. Luomun puolesta hän sen sijaan liputtaa näyttävästi.

Oikeastaan nykyistä elämäntapaani joku voisi halutessan tulkita myös yhdeksi hyväkarppauksen alalajiksi, jossa ravinnon puhtaus, laatu ja ravinnetiheys halutaan hioa huippuunsa päämääränä kokonaisvaltainen hyvinvointi. Superfoodit, maailman ravinnetiheimmät ruoka-aineet, ovat tuoneet elämääni uutta virkeyttä ja hyvinvointia ja huomaan sietäväni hiilihydraattejakin aiempaa paremmin.  Käytän niin ravinnerikkaita hiilihydraatteja ,ettei niiden (esim alakarppausta suurempi) määrä tunnu nousevan ongelmaksi.

Superfoodit tuntuvat tasapainottavan ja hoitavan elimistöäni niin, että myös hiilihydraattien sietokykyni on  lisääntynyt. Käytän kuitenkin lähinnä vain ravinnerikkaita hiilihydraatteja ja koska kulutan niin paljon kasviksia ja marjoja ja vain melko vähän viljoja, kokonaishiilihydraattimäärä ei varmaankaan nouse  kovin korkeaksi. Erittäin hunajaisina päivinä asianlaita on kuitenkin varmasti toisin! :)

Sen olen havainnut, että lihasta ei tule minulle hyvä olo ja jätinkin sen pois ruokavaliostani.  Mutta en yhtään ihmettele, että monet laadukasta lihaa, varsinkin luomu-ja riistalihaa kohtuudella syövät, voivat varsin mainiosti.

Antti Heikkilä korostaa, että ihmisillä on yksilöllisiä eroja aineenvaihdunnassa ja mikä sopii yhdelle ei välttämättä olekaan se paras juttu toiselle. Jonkun elimistö ei kärsi juurikaan hiilihydraattien korkeahkosta määrästä toisen elimistön mennessä vastaavasti jo aivan epäkuntoon.

Myös erilaisiin ruokiin herkistyneitä on yhä enenevässä määrin. On alettu pikku hiljaa ymmärtää, että hyvin monen tavallisena pidetyn kroonisen taudin taustalla saattaa vaikuttaa yksilöllinen tapa reagoida johonkin tiettyyn ravintoaineeseen. Siksi ei kannattaisi tuijottaa sokeasti allergiatestien usein nollaa näyttäviä tuloksia vaan tarkasti seurata miten reagoi erilaisiin ruoka-aineisiin. Elimistömme kertoo usein , mikä sopii ja mikä ei...kun vain annamme sille tilaisuuden. Joskus joku tietty ruoka-aine voi erityisesti himottaa ... On havaittu, että aine, jolle on herkistynyt herättää paradoksaalisesti  juuri usein erityistä mielihalua. Mutta seurauksena on kuitenkin loppujen lopuksi huono olo ja moninaisia oireita. Kun opettelee vähän salapoliisiksi, niin arvoitus usein ratkeaa. Elimistöä kannattaa kuunnella herkällä korvalla.

 

 Lähteet: mm. Antti Heikkilä : Hyvän olon keittokirja