Tähtihetkiä toisillemme - Ajatuksia statuksen laskusta

Erään pohdiskelevaisen ,lukemista rakastavan ystäväni facebook-sivuilla nousee usein esiin minua kovasti kiinnostavia teemoja. Kiitokset Caritsainen... Tässäpä joitain seinälle laittamiani kommentteja viestinnän koukeroista...

Jotkut joilla on paljon tietoa,kokemuksia,elämyksiä tai taitoja tykkäävät käyttää sosiaalisissa kommunikointitilanteissa kontaktin helpottamiseksi niin sanottua" statuksen laskua".Jos he eivät tekisi näin kanssaihmiset saattaisivat mennä vähän lukkoon heidän erinomaisuutensa edessä...Esim Marco Bjurström kertoi kirjassaan,että ,kun eräs mies tuli innoissaan kertomaan hänelle nähneensä erään kiintoisan musikaalin Helsingissä,Marco meni heti läväyttämään nähneensä kyseisen tuotannon myös Tukholmassa,Pariisissa ja New Yorkissa ja jotenkin se keskustelun lupaava alku tyssähti siihen...Samoin viestintäkouluttaja Ritva Enäkoski kertoi vastaavan tapauksen:Hänen ystävänsä tuli kertomaan tulevasta matkastaan Budapestiin,jolloin Ritva ennätti hönkäisemään,että juu,oonhan mäkin ollut siellä,ei se ole niin kaunis kaupunki kuin Pariisi,mutta kyllä sielläkin viihtyy.
Jos taas Ritva olisi kiinnostuneena kysellyt ensin mitä aijotte tehdä siellä ja vasta sivulauseessa maininnut,että hänellä saattaisi olla jotain kivoja osotteita kaupungissa niin kummankin status olisi pysynyt sopivasti tasapainossa.Kertoja olisi onnistunut kokemaan oman tähtihetkensä uuden,tulevan kokemuksen kertojana ja Ritvalle olisi jäänyt ilo avun tarjoamisesta kuitenkin.

Ritva Enäkoski kutsuu tätä toisen tärkeäksi ja "tähdeksi" nostamista Blonditeoriaksi.Se tuli siitä,kun Ritva piti hyvin aikaansaapalle ja säpsäkälle morsiammelle juhlapuheen osaa häissä.Ritva antoi morsiusparille Blondistrategian lahjaksi.Hän sanoi:Kun sinä,Morsian,osaat niin paljon ja hyvin,osaat naulata naulan ja ripustaa taulun,älä tee sitä.Mene rakkaasi luo ja pyydä,että hän naulaa taulun seinään.Älä ensimmäiseksi ota vasaraa ja osoita,miten hyvä olet olet kaikessa.Anna toisen osoittaa taitonsa.Taulun ripustus on vain kuvannollinen "miehen työ".Se voi olla mikä muu tahansa.Sinä tiedät ,mitkä asiat saavat miehen tuntemaan olonsa" Kuninkaaksi."Sitten puhe jatkui sulhaselle päin...

Niin minusta tässä Ritva ja Marco osuivat johonkin oleelliseen pointtiin ihmisten välisissä suhteissa ja kommunikoinnissa.Kun on kyseessä tietävä ja taitava ihminen toisten on usein vaikea tuntea olonsa päteväksi tai tärkeäksi tällaisten seurassa.Kuitenkin jokainen yleensä edes alitajuisesti haluaa kokea olevansa hyvä tai ajoittain jopa mielellään itsekin vähän tähti.Ja siksipä monet fiksut ihmiset joko joutuvat vähän peittelemään ajoittain tietojensa tai kykyjensä täyttä määrää, jotta toisestakin olisi helpompaa saada se oma tähtihetkensä tai muuten ainakin osa ihmisistä ympärillä voi vähän jähmettyä ja vetäytyä kuoreensa.Tieto,äly ja osaaminen pelottaa monia.Tämmöisiä mietteitä pohdiskeluistasi heräsi tällä kertaa...:)

Niin yritin tosiaan vain tuoda esille sen ,miten pienistäkin asioista monet ihmiset voivat mennä jäykiksi ja hiljaisiksi...aina taustalla ei tarvitse olla mitään isoa asiaa.En usko,että se Marcokaan halusi tai yritti sen kummemmin mitenkään... brassailla,paljasti vaan ihan vahingossa kanssakommunikoijan näkökulmasta ihan liikaa laajasta kokemuspiiristään ja jo se riitti mykistämään toisen vaikkei Marcolla ollutkaan tarkoitus.... Niin joillekin ihmisille voi tulla niin tosi helposti riittämätön tai pieni olo joidenkin osaavien ja tietävien seurassa...niin se ihmismielen psykologia vaan tuppaa välillä menemään...

On sitten jokaisen oma makuasia kuinka paljon kukin meistä haluaa yrittää soveltaa tätä kiintoisaa "statuksen laskun" periaatetta pehmentääkseen kommunikoinnin sujuvuutta elämässään ...joku näkee sen soveltamisen hyvänänä ja tarpeellisena ...joku taas voi kokea sen luonnolleen vastenmielisenä ja keinotekoisena , rentoa puheenvirtaa rajoittavana asiana.

Ja se on tosiaan myös yksi fakta ,että ihmiset voivat helposti kokea joutuvansa kriittisen arvioinnin kohteeksi,vaikkei niin todellisuudessa olisi käynytkään.Ihmisiä,joita pidetään analyyttisinä asioita ja ilmiöitä kohtaan tupataan pitämään analyyttisina myös ihmisiä ja ihmisluonnetta kohtaan.Ja jos ihmisluonteita asetetaan analyysin ja pohdinnan alle ,se voi monista viitata jo kriittisen tarkastelunkin suuntaan.Tuskinpa analyyttinen ihminen ihmisten luonnetta analysoidessaan voi välttyä havaitsemasta myös kaikkien epätäydellisyydestä johtuvia taipumuksia, kellä mihinkin luonteenheikkouteen.

Jos haluamme noudattaa Raamatun periaatteita niin tietenkin haluamme keskittyä toisten positiivisiin puoliin ja jättää ne negatiiviset puolet mahdollisimman vähälle huomiolle ja jopa kokonaan unohtaa.Mutta,koska olemme kaikki epätäydellisiä niin kukaan ei onnistu tänä aikana täydellisesti toimimaan tuon edellisen periaatteen mukaan.Ja kaikki me ihmiset tiedostamme yleensä sen itsemme ja toistenkin epätäydellisyyden.
Joten summa summarum: Uskoisin,että tässä on yksi syy siihen,miksi analyyttisiä ihmisiä voi mahdollisesti olla taipumus keskimääräistä enemmän kunnioituksella pelätä tai pelonsekaisesti kunnioittaa... Eli monilla voi herätä ajatus,että mitähän tuo analyyttinen tyyppi minusta vielä analysoikaan ,jos avaan suuni...;)

Niin,kiintoisia nuo sosiaalipsykologian ja viestinnän lainalaisuudet! Ihmismieli kiehtoo aina...jotain välistä ymmärtää,mutta niin paljon jää salaperäisyyden verhoon!

Kuvat: Vili