Olinkin suunnitellut jo pitempään uppoutumista vitamiinien maailmaan... tarkempana teemana, onko väliä saako vitamiininsa synteettisinä vai luonnollisina, bio-orgaanisessa muodossa. Havaitsin kuitenkin, että tasokkaan Veteraaniurheilija-blogin kirjoittaja Christer Sundqvist laatikin juuri aivan loistavat, laajat postaukset aiheesta. Täytyykin todeta, että satun olemaan tässä vitamiiniasiassa hyvin samoilla linjoilla Christerin kanssa. Ja itse asiassa olen ollut jo pitkään.
Niin hän kuin siis minäkin olemme sillä kannalla, että kannattaa hankkia vitamiininsa päivittäisestä ravinnerikkaasta ruoasta. Ja mikäli tämä ei jostain syystä onnistu ja vitamiineja tarvitaan ravintolisänä, nämä kannattaisi saada mahdollisimman luontaisista lähteistä joko bio-orgaanisesti tuotettuina tai vitamiinien esiasteiden muodossa. Terveydelle ei ole hyväksi syödä ainakaan pitkiä aikoja synteettisesti valmistettuja vitamiineja. Joissain ääritapauksissa ne voivat olla käyttökelpoisia ainakin tilapäisesti. Mutta mieluiten pysykäämme erossa synteettisistä , vaikkakin usein ah niin ihanan halvoista purkkivitamiineista!
Suosittelen lämpimästi tutustumaan Christer Sundqvistin seuraaviin hyvin perusteltuihin kirjoituksiin aiheesta:
Synteettinen kopio ei ole koskaan alkuperäisen veroinen. Monet on laittanut miettimään se tosiasia, että löytyy tutkimuksia, joista ilmenee, että säännöllinen tiettyjen synteettisten vitamiinien käyttö onkin lisännyt erinäisten sairauksien todennäköisyyttä eikä suinkaan vähentänyt sitä.
Joidenkin tutkimusten mukaan bio-orgaaniset vitamiinit ovat bioaktiivisuudeltaan ja imeytyvyydeltään synteettisiä parempia.
On kuitenkin myös niin, että kun bio-orgaanisesta vitamiinilähteestä otetaan erilleen irti pelkkä vitamiiniosa, niin tavallaan kyseessä ei ole enää bio-orgaaninen vitamiini. Vitamiinipitoiset marjat esim. toimivat ihan eri tasoisen tehokkaasti kuin alunperin aidosta bio-orgaanisesta lähteestä eristetty erillinen vitamiini. Tällainen irrallinen vitamiini (siis alunperin aidosta lähteestäkin) menettää väistämättä rankasti bioaktiivisuuttaan.
Kannattaa myös muistaa, että syödessämme aitoa , vitamiinipitoista ruokaa saamme samalla myös muita terveyttä edistäviä yhdisteitä, jotka tukevat ja vahvistavat toistensa vaikutusta. Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa! Puhutaan synenergia-edusta.
Mikä on sitten klassisen homeopatian yleinen kanta ravitsemukseen ja vitamiineihin?
Homeopaatit ovat jo parin vuosisadan ajan kannustaneet ihmisiä luonnollisen, ravinnerikkaan ja kohtuullisen syömisen pariin. Mitään tiettyä yhtä tiukkaa ravitsemuslinjaa ei ole korostettu. Sen sijaan kaikenlaisten luonnottomien, synteettisten kemikaalien syöntiä on kannustettu välttämään mahdollisuuksien mukaan. Myös synteettiset vitamiinit lasketaan perinteisesti elimistöä turhaan rasittavien aineiden joukkoon. Ne voivat varsinkin suurina määrinä sekoittaa elimistön pyrkimystä tasapainoiseen tilaan. Laajamittainen synteettisten vitamiinien käyttö ajaa elimistön toimintaa väkisin suuntiin, jotka eivät ole elimistön kokonaistilalle kuitenkaan edullisia.(Esim imeytymismekanismit voivat häiriintyä.)
Taitava homeopaatti J.T Kent toi jo aikoinaan esille, että monien aineiden liika tuputtaminen elimistölle ei auta mitään vaan on ennemminkin haitallista. Hän nosti esimerkiksi kalkin (joka, vaikkei olekaan vitamiini, kuvaa nyt hyvin vastaavaa ilmiötä synteettistenkin vitamiinien osalta), jonka runsas syöminen karkeassa, eristetyssä muodossaan ei suinkaan takaa aineen imeytymistä eikä varsinkaan myönteistä vaikutusta elimistön hyvinvointiin.
Liika kalkin saaminen voi sen sijaan saada aikaan elimistön tasapainon häiriintymisen monella tapaa. Kun kalkkia tungetaan ihmiseen liikaa, seurauksena voi olla jopa ( homeopaattisesti ilmaistuna), että ihminen päätyy esim. ns, Calcium carbonicum-tilaan. Tällöin elimistö on jatkuvan kalkin liikasaannin seurauksena häiriintynyt, ei vain solutasolla vaan myös jo sähkömagneettisella, energeettisellä tasolla.
Tässä selventävä lainaus J.T.Kentin Materia Medicasta: (Huom. lime = kalkki )
"If you were about to produce a Calcarea subject to order you could do so by feeding him lime or lime water until the digestive organs were so debilitated that they could no longer digest lime, and then the tissues would be increasingly deprived of what they need, and give us the lime subject, the "bone salt inanition" case, for that is really what it is. Infants that are fed lime water in the milk will in a little while be lime subjects. They will soon get in such a state that they cannot take the lime from their natural food, and the result will be a Calcarea subject, such as we are about to describe. But the natural lime cases are those that have a natural sickness, are born so, born with an inability to digest the lime that is in their natural food, and they grow fat and flabby, and produce deficient bones. There is a greater proportion of cartilaginous material in the bones than lime, and the bones bend, and take on, diseases and destructive troubles. Deficient teeth, or no teeth at all. The bones simply stop growing, and the patient goes into marasmus. What a foolish notion it is to feed that infant lime water because he cannot digest lime! Is it not just as reasonable as anything else in allopathy? and yet our homeopaths use allopathic medicines. They use the lowest potencies they can get and it would seem strange if those substances cured any better in the hands of the homeopath than in the hands of the allopath. Now, it is astonishing that one single dose of the potency suitable to meet the state of disorder will make that infant commence to digest its food, and appropriate from its food the lime substance that it needs in its bones, and wherever else it needs it. All at once the teeth begin to grow; the bones begin to grow, and the legs get stiff enough for him to begin to walk, and they will hold him up. It is astonishing what changes will take place under the various medicines that are suitable for the disturbances of the hair, and the bones and nails. The remedy must be sufficiently potentized to correspond with the wrong. It certainly must not be crude because the child is already stunted by the crude material. You will see within a month or six weeks after giving a solitary dose of the sufficiently potentized remedy the nails that were corrugated and uneven and spotted and irregular will form a margin and will grow out smooth. . You will see the ugly little crowns upon the teeth, distorted, and black things as they come up out of the gums; but when they have been under the suitable homeopathic remedy you will see them form a margin line, and from there on the teeth look healthy, and from there on the little body of the tooth is smooth and round; just as if that child had had an impulse to grow better teeth. That same thing probably takes place where the bones exist. The periosteum takes on healthy work. This is the Calcarea state when the patient needs lime and he cannot get it because he has been cloyed; or, because he has an indigestion, he is unable to assimilate the lime that is in his food, and it goes through him and does not affect him. So it is with much of the sickness we have, an inability to extract from the food and assimilate such things as the body needs. Would not anyone be a simpleton to suppose that he had been the cause of the building of a tooth? You do not build mole hills out of our high potencies; they simply establish a state of order, so that digestion and assimilation go on, order is established and the tissues are improved. Health comes, beauty, a growth of hair, better skin, better nails."
Sama asia kuin eristetyn kalkin syömiseen pätee myös synteettisiin vitamiineihin. Niitten varsinkin runsas käyttö ei takaa mitään imeytymisestä ja toivotusta vaikutuksesta kehossa. Tuloksena voi sen sijaan olla elimistön luisuminen epätasapainotilaan ja terveydentilan heikentyminen.
Mikäli tilanne on se, että ravitsemus on kohdillaan, mutta vaikuttaa kuin vitamiinit ja hivenaineet ym tarvittavat aineet eivät imeytyisi , niin silloin ratkaisuna ei suinkaan ole alkaa tuputtaa elimistölle mitään synteettisiä valmisteita vaan hoitaa elimistössä vallitseva epätasapainotila kuntoon.
Tällöin on hyvä antaa klassisen homeopaatin kartoittaa, missä häiriötilassa elimistö on. Sitten homeopaatti voi antaa elimistöä tasapainottavan homeopaattisen aineen, joka saa tervehtymisen käyntiin. Kun kehon sähkömagneettinen kenttä, elimistön elinvoima on vahvassa, tasapainoisessa tilassa, se alkaa näkyä myös solujen toiminnan tasolla ja näin lopulta myös vitamiinien imeytyminen ja hyväksikäyttö alkaa toimia hyvin.
Toinen mahdollinen keino tasapainottaa elimistön elinvoimaa ja sitä kautta kokonaisterveyttä, mihin myös vitamiinien imeytymisen onnistuminen kuuluu, on laadukas akupunktio.
Joten summa summarum:
Syökäämme ravinteikasta, luontaisen vitamiinipitoista ruokaa! Mikäli joudumme jostain syystä turvautumaan erikseen vitamiineihin, ne kannattaa yleensä ottaa mahdollisimman luonnollisina eikä suinkaan synteettisinä.
Raikkaita toukokuun päiviä kaikille teille rakkaat lukijani! :)
Kiitokset Vilille, jonka blogista Viltsun filmirulla nämä kauniit kotiseutunäkymät on poimittu! :)
Olen havainnut,että aitoja bio-orgaanisia vitamiineja on kyllä varsin vaikea edes löytää ja niitten markkinointikin on tehty hankalaksi.
VastaaPoistaUsein joitain vitamiinivalmisteita myös markkinoidaan hämäävästi bio-orgaanisina (Tästä sainkin palautetta, kiitos vinkistä! :) ), vaikka niissä on bio-orgaanista lähdettä mukana vain nimeksi ja suurin prosentuaalinen osuus vitamiinia voikin tulla synteettisenä.
Minusta onkin parasta,että mikäli suinkin mahdollista, niin kannattaa syödä niin ravinnerikasta ruokaa, ettei vitamiinilisiä edes tarvitse.
Kannattaa kuitenkin miettiä, mistä vitamiineista voisi olla esim allergioiden tai yliherkkyyksien takia puutetta.
Jos esim vaikuttaa siltä, että saa liian vähän B-vitamiineja tai haluaa lisätä muutenkin niiden saantia, kannattaa alkaa käyttää B-vitamiinirikkaita luontaisia aineita esim laadukasta ravintohiivavalmistetta ja vaikkapa lucumajauhetta. Lucuma sopii hyvin myös moniin smoothieihin tai raakajätskeihin.
Suomessa melkein jokainen tarvitsee D-vitamiinia enemmän kuin mitä ravinnostaan luonnostaan saa. Kannattaa tällöin muistaa, että D3-vitamiini on elimistölle käyttökelpoisempaa D2-vitamiiniin verrattuna.