Sähköä ilmassa

Sähköympäristömme on kokenut suuria muutoksia jopa viimeisen 12 vuoden aikana. Niinpä on mainiota, että Sähköä ilmassa, Tietoa ympäristömme sähkömagneettisen säteilyn terveysvaikutuksista ja suojautumisesta-teoksesta on julkaistu uusi, laajennettu painos tänä vuonna. Kirjan tekijät ovat tietokirjailija Erja Tamminen, arkkitehti Päivi Rekula ja sähkötekniikan DI Matti Juusela. Lämpimät kiitokset Erja Tammiselle teoksen arvostelukappaleesta!

Tämän kirja on vielä edeltäjäänsäkin vakuuttavampi teos. Tutkimustieto sähkömagneettisen kenttien haitoista lisääntyy jatkuvasti ja siitä on hyvä saada myös päivitettyä tietoa. Varsinkin kännykkäteollisuuden edustajat ja heidän vaikutuspiirissään olevat tutkijat ovat vuosien saatossa tehneet kaikkensa vähätelläkseen paljastuvia haittoja, mutta kuitenkin totuus asioista alkaa tulla yhä paremmin esiin. Säteilyturvakeskus on Suomessa vielä pahasti jälkijunassa monien muiden maiden vastaaviin instansseihin verrattuna, mutta jotain varoituksia sieltäkin on sentään jo alkanut kuulua.

Säteilyturvakeskus suosittelee nykyisellään, ettei suurjännitelinjojen välittömään läheisyyteen rakennettaisi kouluja tai päiväkoteja. Turvamarginaalit ovat yleisesti ottaen säteilyasioissa kuitenkin edelleen liian pieniä, koska lainsäädäntö ja normit ovat ajastaan jäljessä ja huomioivat yleensä vain säteilyn akuutin lämpövaikutuksen.

Teoksen kokonaisuus käsittää kolme osiota: sähköympäristömme ennen ja nyt, sähkömagneettisen säteilyn terveysriskit ja sähkömagneettisten kenttien madaltaminen teknisin keinoin ja materiaalien avulla.

Olen itse ollut tietoinen sähkömagneettisten kenttien vaikutuksesta ihmisten terveyteen jo yli kymmenen vuoden ajan. Asia tuli minulle hyvin henkilökohtaiseksi, kun silloin kymmenisen vuotta sitten sairastuin sähköherkkyyteen. Tutustuin tarkasti aiheeseen ja olen kirjoittanut teemasta vuosien varrella aika paljonkin blogiini kuten tunnistepilvestäkin saattaa huomata.

Tätä nykyä olen saanut vähennettyä perheemme ja itseni altistusmääriä sähkömagneettiselle saasteelle keskimääräistä altistusta huomattavasti vähäisemmäksi. Nykyään, monestakin eri syystä, voin paljon paremmin kuin silloin kymmenisen vuotta sitten. Sähköherkkyyteni vaikuttaa elämääni edelleen, mutta se on onneksi paljon lievempää kuin alussa.

Asumme omakotitalossa, jossa säteilytasot ovat viimeisimmän mittaukseni mukaan jopa 1000 kertaa vähäisempiä kuin edellisessä asuinpaikassamme Espoossa, jossa lähellä oli useita mastoja. Puhun puheluni lankapuhelimella ja en käytä WLAN-yhteyksistä tietokonetta vaan langallisia yhteyksiä. Lasteni kaikki kännykät ovat suojattuja ja ne säteilevät päähän parhaimmillaan jopa 96 prosenttia vähemmän kuin tavallisesti tilanne olisi. Muutenkin kannustan heitä käyttämään mieluiten  tekstiviestejä ja puhumaan kännykällä mahdollisimman vähän. Kännykkä kannattaa pitää mahdollisimman etäällä päästä. Myös kaiutintoimintoa voi käyttää. Esikoisellani on muutakin säteilevää teknologiaa, mutta olemme hankkineet säteilyä vähentäviä suojauksia, joista on paljon hyötyä.

Olemme myös valinneet vähemmän säteileviä laitteita, kun valinnanmahdollisuuksia kerran on. Kännykät ovat varsinkin öisin suljettuina ja usein muutenkin. Valinnoillamme voimme vaikuttaa paljonkin terveyteemme myös näissä sähkömagneettisille kentille altistumisasioissa.

Sähköä ilmassa -teoksessa sähkömagneettisten kenttien aiheuttamista haitoista ja riskeistä kertovat tutkimustiedot ovat erittäin kiinnostavia. On myös hyödyllistä saada punnittua tietoa siitä, miten kentille altistumiselta voi suojautua. Kirjassa on tapauskertomuksia ihmisistä, joiden sähköherkkyysoireilut ovat huomattavasti vähentyneet ja terveys parantunut sähkömagneettisia kenttiä vähentävien materiaalien ja muiden ratkaisujen avulla.

Nykyisen elinympäristömme säilymäärä ei vaikuta vaikuta vain sähköherkkien terveyteen vaan jokaisen ihmisen hyvinvointiin. Tietoisuuden tästä asiasta soisi rutkasti lisääntyvän. Sähkömagneettinen säteily voi aiheuttaa tai kasvattaa lukuisien eri sairauksien puhkeamisen todennäköisyyttä ja aiheuttaa mm unettomuutta, hermostuneisuutta, kroonisia kipuja ym ikävää. Säteily altistaa mm leukemialle, erilaisille muillekin syöville, ihosairauksille, keskittymishäiriöille, huimaukselle, sydänongelmille, luun haurastumiselle, masennukselle, neurologisille sairauksille jne.

Otteita teoksesta: (alkuperäisessä tekstissä mukana lisäksi myös viitteet tutkimuksiin)

"Keväällä 2015 julkaistu tutkimus selvitti 15-18-vuotiaiden tietokoneen ja television ääressä vietetyn ajan yhteyttä luuntiheyteen. Poikien luuntiheys oli sitä heikompaa, mitä enemmän he olivat viettäneet aikaa ruutua katsellen. Tytöillä vastaavaa haurastumista ei esiintynyt. Toinen tutkimus keväältä 2014 osoittaa, että yli kaksi tuntia päivässä ruutuaikaa viettävillä lapsilla on 2,5 kertainen riski sairastua kohonneeseen verenpaineeseen. Jää nähtäväksi millaisia vaikutuksia runsaalla ruutuajalla on nykyajan nuorten aikuis-ja vanhuusiän terveyteen." (s 140)

"Paul siteeraa kolumnissaan Hardellin pitkäaikaistutkimusta ja muistuttaa, että DNA:n korjautuminen vaikeutuu säteilykentässä ja solutasolla on viitteitä siitä, että kännykkäsäteilyn kaltainen säteily vaikuttaa p53-geeniin, joka säätelee solujen kasvua. Terve p53-geeni estää solun muuntumisen syöpäsoluksi. Robert Paul kehottaa noudattamaan varovaisuutta ja käyttämään handsfree-laitetta sekä välttämään päähän kohdistuvaa säteilyä. Lisäksi hän muistuttaa lasten erityisestä herkkyydestä.

Hardell on osoittanut vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa, että niillä nuorilla, jotka aloittavat kännykän käytön teini-iässä ja jatkavat sitä yli 10 vuotta, on suurentunut aivokasvainriski. Tällä ryhmällä nähtiin astrosyyman, pahanlaatuisen aivokasvaintyypin riskin kohoavan 4,9 kertaiseksi verrokkeihin nähden sillä puolella päätä, jolla kännykkää oli käytetty." (s.82)

"Yli 200 tiedemiestä noin 40 maasta luovutti toukokuussa 2015 kansainvälisen vetoomuksen yhdistyneitten kansakuntien pääsihteeri ban Ki-moonille, WHO.n pääjohtaja Margaret Chanille sekä YK.n jäsenvaltioiden päättäjille, jotta maailman väestöä alettaisiin suojella paremmin kaiken aikaa lisääntyvältä sähkömagneettiselta säteilyltä. Tiedemiehet viittaavat matkapuhelimiin ja niiden lähetinantenneihin, langattomiin tietoverkkoihin (WLAN), langattomiin kotipuhelimiin, etäluettaviin sähkömittareihin, itkuhälyttimiin ja matalataajuiseen sähkömagneettiseen säteilyyn, jota sähköjakeluverkko tuottaa."

Kirjassa käsitellään myös sähköherkkyyttä kiinnostavaa lisätietoa tuoden:

""Sähköherkkyyttä täytyy olla olemassa. Muutoin olisi kyse yhdestä ja ainoasta ympäristöfaktorista, jonka vaikutuksille ei olisi herkemmin reagoivaa alaryhmää. Kaikilla vastaavilla alueilla alaryhmä esiintyy. Miksi sähkömagneettiset kentät olisivat poikkeus? Tarvitsemme lisää tasokasta tieteellistä tutkimusta alaryhmän laajuuden selvittämiseksi ja tietoa siitä, minkä tasoiset sähkömagneettiset kentät oireita aiheuttavat", kommentoi Leszczynski Yliopisto-lehdessä vuonna 2014.

Italialaisen Lucan tutkimusryhmän mukaan sähköherkkyydessä voi olla kyse elimistön fyysis-kemiallisesta stressireaktiosta, mikä ilmeni selvitettäessä hapettuneen ubikinonin ja ubikinonin suhdetta. Sähköherkillä hapettunutta ubikinonia oli merkittävästi enemmän kontrolliryhmään nähden. Ubikinoni on tärkeä ihon suojaamisessa fyysis-kemiallisia stressitekijöitä vastaan. Toinen havainto liittyi genotyyppianalyysiin, jossa nähtiin mutaatio tietynlaisissa geenien muodoissa, mikä ennusti sähköherkkyyden kehittymisen riskin jopa 9,7 kertaiseksi kontrolliryhmään nähden." (s.214)

"Igor Belyaev kumppaneineen altisti sekä terveiden että sähköherkkien valkoisia verisoluja matalataajuisille ja korkeataajuisille sähkömagneettisille kentille. Seurauksena kummallakin ryhmällä todettiin muutoksia solujen tuman kromatiineissa. Reaktiot olivat palautuvia, mutta sähköherkillä voimakkaampia ja palautuminen oli hitaampaa kuin terveillä."(s.216 )

Päättäjien tietoisuuden näistä asioista soisi myös kasvavan. On olemassa jo paljon nykytilannetta  turvallisempia teknologisia ratkaisuja, joita pitäisi ottaa käyttöön. Myös sähköherkkien tilanne ja oikeudet pitäisi huomioida paljon paremmin.

Suosittelen tutustumaan teokseen! Moni terveysasioissa muuten valistunut on voinut jättää sähkömagneettiselle saasteelle altistumisensa täysin tai lähes huomiotta. Voi olla, että kiinnitämme huomiota ravintomme terveellisyyteen, liikumme riittävästi, yritämme nukkua tarpeeksi jne. Mutta vielä on paljon ihmisiä ja lapsiperheitäkin, jotka eivät tule ajatelleeksi miten paljon sähköinen ympäristömme voi vaikuttaa terveydentilaamme ja toisaalta miten paljon on kuitenkin keinoja, joilla voimme vähentää altistustamme.

Lisätietoa sähkömagneettisilta kentiltä suojautumisesta saa esim Erja Tammisen blogista. Sähköä ilmassa -teosta voi tilata mm täältä.

Kuulaankauniita syyspäiviä kaikille! :)

Lapset altistuvat nykyään usein jo pienestä pitäen liikaa sähkömagneettisille kentille. Kirja on pienelle lapselle sopiva virike, ei iPad tai muu säteilevä vempain. (Lavastettu tilanne)

Yllätys, yllätys...

Tervehdys lukijat armaat! Huomasin ilolla, että suurin osa teistä lukijoikseni kirjautuneista on jaksanut odotella, josko se Mustikkatyttö vielä ilmaantuisi. Ja tässähän minä, pitkästä aikaa. Tänä parina vuotena on tapahtunut todella paljon: erittäin isoja elämänmuutoksia, tärkeitä ratkaisuja ja irtiottoja, mahtava löytö, suuria suruja, isoja iloja... paljon kaikenlaista. En ole vielä päättänyt mistä kaikesta tulen kirjoittamaan ja mistä en. Pikkuhiljaa mietin ja asiaa mutustelen.

Yhdestä isosta asiasta haluan nyt heti ensimmäiseksi kertoa. Minusta on tullut äiti nyt neljättä kertaa!  Esikoiseni täyttää tänä vuonna jo 18 vuotta enkä siis enää ole mikään tyttönen (blogini nimestä huolimatta), mutta niin vain ihan yllättäin huomasin viime kesän korvilla olevani jälleen kerran raskaana. Laskeskelin tilastoista, että se todennäköisyys, että minun ikäiseni nainen onnistuu synnyttämään elävän lapsen oli noin yhden suhde sataan. Ensinnäkin ikäisistäni pystyy tulemaan tilastojen mukaan raskaaksi vain yksi kymmenestä ja näistä raskaaksi päätyneistä äideistä tässä iässä vain noin kymmenen prosenttia lopulta onnistuu synnyttämään elävän vauvan. Ja sitten päälle vielä sekin (jota en edes laskenut todennäköisyyteen), että vauvahan oli ihan ylläri eli ei edes mitään yritystä  vauvan saamiseen ollut. (Varmat päivät eivät ole aina ihan niin kovin varmoja...onneksi ajattelen minä nyt.) Kaikki tämä huomioon ottaen vauvelimme tuntuu ihan pieneltä ihmeeltä!

kuopus ja esikoinen

Perheessämme on ennestään minä ja mieheni sekä kolme poikaa: 9-, 12- ja 17-vuotiaat. Ja kuulkaas, kyllä se tuntui ihmeelliseltä, kun tähän miesvaltaiseen porukkaan syntyi pikkuinen tyttönen. Isoveljetkin ovat olleet ihan innoissaan ja hurmaantuneita pikkusiskostaan. Mitä nyt aluksi välillä oli jollakin pientä mutinaa mm siitä, että pikkuveli olisi ollut mieluisampi yllätys ja vauvan nukkumisen huomioon ottaminen (vaadittu hiljaisempi meno) häiritsee eloa, äiti ei ehdi pelailemaan yhtä paljon lautapelejä kuin ennen ym. Mutta tosi nopeasti pikkusisko vei kuitenkin kaikkien veljienkin sydämet! Siippa on myös ihan tohkeissaan vauvasta ja pyrkii huolehtimaan tunnollisesti hänen hyvinvoinnistaan. Vauveli on koko perheen silmäterä ja joka päivä isoveljet hulluttelevat ja hauskuttavat siskoaan niin, että pikkujalat potkivat innosta ja nauru kujertelee tai kiljahtelee pienestä suusta. Isä taas tykkää varsinkin soittaa, hyräillä tai lukea tyttärelleen.

Hormonitoimintani on ollut minulla nuoresta lähtien tasapainoista ja olen vältellyt epäterveellisiä lisäaineita, kemianteollisuuden lääkkeitä, ehkäisypillereitä yms ja suosinut luonnonmukaisia ratkaisuja monilla elämän alueilla jo pitkään. Odotusaika meni muutamista jännityksen aiheista huolimatta loppujen lopuksi oikein hyvin ja varsin luonnonmukaisesti. Mitään kemiallisia lääkkeitä en syönyt vaan kaikki välillä ilmaantuneet nyt ajatellen pienehköt ongelmat hoituivat odotusaikana luonnomukaisin keinoin pääasiassa klassisen homeopatian avulla. Terveydenhoitajat ja lääkärit päivittelivät välillä, miten hyvin raskauteni sujui loppuun asti iästäni huolimatta ja sairaalasta lähtiessämme lääkäri vielä huikkasi, että tervetuloa taas vaan uudestaan, kun noin hyvin homma sujuu! :D

Join odostusaikana paljon itsetehtyjä smoothieita ja söin paljon marjoja ja mm kalaöljykapseleita sekä D-vitamiinia. Uimista harrastin runsaasti ihan loppuun asti. Vielä viimeisenä iltana ennen yöllistä synnytystä uin ja voimistelin uimahallissa.

Synnytys meni hyvin (vaikka toki sattui kovasti kuten aina ennenkin) ja mieheni tuki minua hienosti tapahtumien kulussa mm painaen selkääni lämpöhauteilla. Tällä kertaa syntyi lapsi, jolla olikin ihan tummat syntymähiukset ja hauska korkeampi tupsu keskellä päätä. Suloinen mussukka kerrassaan ja heti niin rakas!

Synnyttyään tyttö hakeutui heti rinnalle ja imi tosi pitkään kuin vanha tekijä. Ja siitä lähtien tytteli on pitänyt huolen syömisestään niin innolla, että maito nousi minulle tosi nopeasti ja hän ei tarvinnut luovutettua äidinmaitoa ollenkaan. Maidon runsas määrä on ollut ilon aihe ja aion tälläkin kertaa imettää pitkään. Viimeksi imetin lähemmäs kaksi vuotta.

Tyttömme on tosi eloisa, iloinen ja nopea oppimaan. Hän on mahdollisesti kaikkein innokkain liikkumaan lapsistamme. Hän oppi jo varhain kääntymään kumpaankin suuntaan ja ryömimään. Nyt viisikuisena hän jo itse hakeutuu sujuvasti topakkaan istuma-asentoon, jossa sitten istuskelee maailmaa ihmetellen, harjoittelee konttaamista ja on juuri oppinut jopa nousemaan tukea vasten seisomaan, mikä ei ole kovin yleistä tuossa iässä. Vauvelissa on kova vahtiminen, koska hän on jo tosi pienestä ollut niin kova menemään ja tietenkin kaikkea pitäisi päästä mutustelemaankin. On se mainiota, että meilläkin päästiin vielä nauttimaan tälläisen tytöntyllerön vauva-ajasta. Välillä kyllä on väsyttänyt kovastikin ja univelkaakin on ajoittain  ehtinyt aikalailla kertyä. Mutta joka tapauksessa ihan ihana juttu tämä meidän vauva!

Nyt on sellaiset tunnelmat, että jatkoa seuraa tällekin blogikirjoitukselle ja tällä kertaa ei sitten niin pitkän tauon jälkeen kuin viimeksi. ;)

Aurinkoista kesän jatkoa ja mukavia päiviä kaikille! :)

Kesä, ihana kesä!

Toukokuun loppu, kesäkuun alku - ihan parasta aikaa! Ilmatkin ovat suosineet. Aurinkoista ja raikasta sopivassa suhteessa. Piha on ollut täynnä kukkivia puita ja kiihkeää kasvua. Luumut ja kriikunat antoivat jo valkean kukkapilvensä loistaa, nyt omenapuut ovat täydessä terässä ja kirsikat aloittelevat kukintaansa.

Herkkä kultaherukka kukkii keltaisenaan, vastakohtinaan uljaat saksankurjenmiekat leiskuvan violetteina hopeaan vivahtavine lehtineen. Sireenit aukaisevat kukkansa näinä hetkinä. Kerkeimmät pionit ovat jo kauniilla nupuilla. Ahomansikkojen valkea meri tietää makoisaa heinäkuuta ja ukonkellomeri laajenee  hedelmäpuitten alla vuosi vuodelta. Paljon on löydettävää jokaisena aamuna avojaloin puutarhaa tutkaillessani.

Lisäsin tänä keväänä viljelylaatikoiden määrää ja nyt minulla on aiempaa enemmän tomaatintaimia  varttumassa.Vastapoimittujen tomaattien muhevan täyteläiseen, samalla makean raikkaaseen makuun ei hevillä kyllästy. Lapsetkin tykkäävät kovasti. Siirsin karhunvatukat entistä aurinkoisemmalla paikalle. Hyvin näyttävät viihtyvän ja uskonpa, että talon eteläseinustalla ne ehtivät kypsyäkin hyvin ennen syksyn saapumista.

Monia kasveja on ilo kerätä pihalta ja lähimaastosta syötäväksi. Villikasvien puolelta on voinut nauttia satoa mm nokkosesta, maahumalasta, horsman versoista, koivun lehdistä, kuusen kerkistä, voikukan nuorista lehdistä ja ketunleivän suloisista lehdistä.

Yrttimaan ruohosipulit ovat olleet jo pitkään kovassa käytössä. Timjami, salvia, sitruunamelissa, lipstikka, sitruuna-ajuruoho, oregano, suolaheinä ja monet muutkin piristykset ovat jo sen verran reippaassa kasvussa, että niin vain ruokapöytään ovat saaneet joutua harva se päivä. Tillit, retiisit, herneet ja muut kevään kylvökset kasvavat vielä aivan pieninä, joten niiden herkuttelusta voi oman maan sadon osalta vasta haaveilla.

Koulut loppuvat kohta ja odotan kesäloma-aikaa varmaan yhtä innolla kuin lapsenikin. Mahtavaa, kun lapsia ei tarvitse herätellä kouluun ja voi nauttia kiireettömistä aamuista ja leppoisista päivistä. Töitäkin teen toki välillä, mutta niitä on yleensä juuri sopivasti ja lomaakin jää paljon.

 Esikoisellani Vilillä on yksi aikakausi loppumassa. Ysiluokka päättyy ja oppivelvollisuus on pian suoritettu. Poika on tosissaan tykännyt luokastaan ja opettajistaan, joten yläkoulun päättyminen tuntuu hänestä  hyvin haikealta. Mukava porukka hajaantuu eri puolille, Onneksi omalla kylällä varmasti törmää moniin tuttuihin ja aika monet luokalta tulevat samaan lukioon kuin Vili sitten syksyllä. Koulu sujui esikoisellani vallan mainiosti ja kesäloman alkua ynnä peruskoulun suorittamista tekee mieli vähän juhliakin. Vili tykkää leipoa ja on siinä taitava, joten monen moista kakkua, piirakkaa ja herkkua on odotettavissa ensi viikonlopun juhlissa. Itse keskityn eniten salaattien, voileipäkakkujen ja muiden suolaisen puolen ruokien tekoon. Jonkinmoisen boolinkin aiomme yhdessä  valmistaa. Kolme ystäväämmekin ovat tulossa yhtenä iltana leipomaan ja laittamaan ruokaa kanssamme. Yhdessä on kivaa kokkailla!

 Vieraita, lähinnä perheystäviämme, tulee näihin kemuihin noin kuutisenkymmentä. Suunnitelmissa on mm laulamista, musisointia ja ulkopelejä. Toivon mukaan ensi lauantainakin on yhtä kaunista ja aurinkoista kuin tänään. Vili on puhunut tälläisistä kekkereistä jo useamman vuoden ja olen iloinen, että nyt saamme ne järjestettyä. Pienimuotoisempia illanviettoja ja pippaloita meillä on toki aina aika ajoin ollutkin. Saimme itsekin tänä keväänä jo käydä joissakin hauskoissa juhlissa. Kyllä pippalot, illanvietot ja ystävien tapaamiset yleensäkin ovat tosi piristäviä kohokohtia tavallisemman arjen keskellä.

Kesällä myös liikuntaan tulee uusia ulottuvuuksia. Takapihan suuri trampoliini on meillä jatkuvassa käytössä. Se on kyllä ollut tosi hauska ja hyödyllinen urheiluväline. Uimista olemme harrastaneet talvellakin ahkerasti uimahallissa, mutta pian aiomme suunnata taas uimaan läheiselle joelle. Järven rannallekin pitää kyllä aika ajoin päästä. Varsinkin  keskimmäiseni on ihan intona jalkapalloon ja kuopuskin on kovasti menossa mukana, joten niin vain äitikin on usein kesäisin pelaamassa takapihan nurmialueella. Minähän kyllä oikeasti todella tykkäänkin jaliksesta ja usein pelikauden alkaessa yllätän pojat ja vetelen ihan kummasti maaleja. Niin kävi nytkin! Kyllä tämä kesä on sentään ihanaa aikaa! Nautitaan siitä nyt täysillä! :)