Tämän kirja on vielä edeltäjäänsäkin vakuuttavampi teos. Tutkimustieto sähkömagneettisen kenttien haitoista lisääntyy jatkuvasti ja siitä on hyvä saada myös päivitettyä tietoa. Varsinkin kännykkäteollisuuden edustajat ja heidän vaikutuspiirissään olevat tutkijat ovat vuosien saatossa tehneet kaikkensa vähätelläkseen paljastuvia haittoja, mutta kuitenkin totuus asioista alkaa tulla yhä paremmin esiin. Säteilyturvakeskus on Suomessa vielä pahasti jälkijunassa monien muiden maiden vastaaviin instansseihin verrattuna, mutta jotain varoituksia sieltäkin on sentään jo alkanut kuulua.
Säteilyturvakeskus suosittelee nykyisellään, ettei suurjännitelinjojen välittömään läheisyyteen rakennettaisi kouluja tai päiväkoteja. Turvamarginaalit ovat yleisesti ottaen säteilyasioissa kuitenkin edelleen liian pieniä, koska lainsäädäntö ja normit ovat ajastaan jäljessä ja huomioivat yleensä vain säteilyn akuutin lämpövaikutuksen.
Tätä nykyä olen saanut vähennettyä perheemme ja itseni altistusmääriä sähkömagneettiselle saasteelle keskimääräistä altistusta huomattavasti vähäisemmäksi. Nykyään, monestakin eri syystä, voin paljon paremmin kuin silloin kymmenisen vuotta sitten. Sähköherkkyyteni vaikuttaa elämääni edelleen, mutta se on onneksi paljon lievempää kuin alussa.
Asumme omakotitalossa, jossa säteilytasot ovat viimeisimmän mittaukseni mukaan jopa 1000 kertaa vähäisempiä kuin edellisessä asuinpaikassamme Espoossa, jossa lähellä oli useita mastoja. Puhun puheluni lankapuhelimella ja en käytä WLAN-yhteyksistä tietokonetta vaan langallisia yhteyksiä. Lasteni kaikki kännykät ovat suojattuja ja ne säteilevät päähän parhaimmillaan jopa 96 prosenttia vähemmän kuin tavallisesti tilanne olisi. Muutenkin kannustan heitä käyttämään mieluiten tekstiviestejä ja puhumaan kännykällä mahdollisimman vähän. Kännykkä kannattaa pitää mahdollisimman etäällä päästä. Myös kaiutintoimintoa voi käyttää. Esikoisellani on muutakin säteilevää teknologiaa, mutta olemme hankkineet säteilyä vähentäviä suojauksia, joista on paljon hyötyä.
Sähköä ilmassa -teoksessa sähkömagneettisten kenttien aiheuttamista haitoista ja riskeistä kertovat tutkimustiedot ovat erittäin kiinnostavia. On myös hyödyllistä saada punnittua tietoa siitä, miten kentille altistumiselta voi suojautua. Kirjassa on tapauskertomuksia ihmisistä, joiden sähköherkkyysoireilut ovat huomattavasti vähentyneet ja terveys parantunut sähkömagneettisia kenttiä vähentävien materiaalien ja muiden ratkaisujen avulla.
Nykyisen elinympäristömme säilymäärä ei vaikuta vaikuta vain sähköherkkien terveyteen vaan jokaisen ihmisen hyvinvointiin. Tietoisuuden tästä asiasta soisi rutkasti lisääntyvän. Sähkömagneettinen säteily voi aiheuttaa tai kasvattaa lukuisien eri sairauksien puhkeamisen todennäköisyyttä ja aiheuttaa mm unettomuutta, hermostuneisuutta, kroonisia kipuja ym ikävää. Säteily altistaa mm leukemialle, erilaisille muillekin syöville, ihosairauksille, keskittymishäiriöille, huimaukselle, sydänongelmille, luun haurastumiselle, masennukselle, neurologisille sairauksille jne.
Otteita teoksesta: (alkuperäisessä tekstissä mukana lisäksi myös viitteet tutkimuksiin)
"Keväällä 2015 julkaistu tutkimus selvitti 15-18-vuotiaiden tietokoneen ja television ääressä vietetyn ajan yhteyttä luuntiheyteen. Poikien luuntiheys oli sitä heikompaa, mitä enemmän he olivat viettäneet aikaa ruutua katsellen. Tytöillä vastaavaa haurastumista ei esiintynyt. Toinen tutkimus keväältä 2014 osoittaa, että yli kaksi tuntia päivässä ruutuaikaa viettävillä lapsilla on 2,5 kertainen riski sairastua kohonneeseen verenpaineeseen. Jää nähtäväksi millaisia vaikutuksia runsaalla ruutuajalla on nykyajan nuorten aikuis-ja vanhuusiän terveyteen." (s 140)
"Paul siteeraa kolumnissaan Hardellin pitkäaikaistutkimusta ja muistuttaa, että DNA:n korjautuminen vaikeutuu säteilykentässä ja solutasolla on viitteitä siitä, että kännykkäsäteilyn kaltainen säteily vaikuttaa p53-geeniin, joka säätelee solujen kasvua. Terve p53-geeni estää solun muuntumisen syöpäsoluksi. Robert Paul kehottaa noudattamaan varovaisuutta ja käyttämään handsfree-laitetta sekä välttämään päähän kohdistuvaa säteilyä. Lisäksi hän muistuttaa lasten erityisestä herkkyydestä.
Hardell on osoittanut vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa, että niillä nuorilla, jotka aloittavat kännykän käytön teini-iässä ja jatkavat sitä yli 10 vuotta, on suurentunut aivokasvainriski. Tällä ryhmällä nähtiin astrosyyman, pahanlaatuisen aivokasvaintyypin riskin kohoavan 4,9 kertaiseksi verrokkeihin nähden sillä puolella päätä, jolla kännykkää oli käytetty." (s.82)
"Yli 200 tiedemiestä noin 40 maasta luovutti toukokuussa 2015 kansainvälisen vetoomuksen yhdistyneitten kansakuntien pääsihteeri ban Ki-moonille, WHO.n pääjohtaja Margaret Chanille sekä YK.n jäsenvaltioiden päättäjille, jotta maailman väestöä alettaisiin suojella paremmin kaiken aikaa lisääntyvältä sähkömagneettiselta säteilyltä. Tiedemiehet viittaavat matkapuhelimiin ja niiden lähetinantenneihin, langattomiin tietoverkkoihin (WLAN), langattomiin kotipuhelimiin, etäluettaviin sähkömittareihin, itkuhälyttimiin ja matalataajuiseen sähkömagneettiseen säteilyyn, jota sähköjakeluverkko tuottaa."
Kirjassa käsitellään myös sähköherkkyyttä kiinnostavaa lisätietoa tuoden:
""Sähköherkkyyttä täytyy olla olemassa. Muutoin olisi kyse yhdestä ja ainoasta ympäristöfaktorista, jonka vaikutuksille ei olisi herkemmin reagoivaa alaryhmää. Kaikilla vastaavilla alueilla alaryhmä esiintyy. Miksi sähkömagneettiset kentät olisivat poikkeus? Tarvitsemme lisää tasokasta tieteellistä tutkimusta alaryhmän laajuuden selvittämiseksi ja tietoa siitä, minkä tasoiset sähkömagneettiset kentät oireita aiheuttavat", kommentoi Leszczynski Yliopisto-lehdessä vuonna 2014.
Italialaisen Lucan tutkimusryhmän mukaan sähköherkkyydessä voi olla kyse elimistön fyysis-kemiallisesta stressireaktiosta, mikä ilmeni selvitettäessä hapettuneen ubikinonin ja ubikinonin suhdetta. Sähköherkillä hapettunutta ubikinonia oli merkittävästi enemmän kontrolliryhmään nähden. Ubikinoni on tärkeä ihon suojaamisessa fyysis-kemiallisia stressitekijöitä vastaan. Toinen havainto liittyi genotyyppianalyysiin, jossa nähtiin mutaatio tietynlaisissa geenien muodoissa, mikä ennusti sähköherkkyyden kehittymisen riskin jopa 9,7 kertaiseksi kontrolliryhmään nähden." (s.214)
"Igor Belyaev kumppaneineen altisti sekä terveiden että sähköherkkien valkoisia verisoluja matalataajuisille ja korkeataajuisille sähkömagneettisille kentille. Seurauksena kummallakin ryhmällä todettiin muutoksia solujen tuman kromatiineissa. Reaktiot olivat palautuvia, mutta sähköherkillä voimakkaampia ja palautuminen oli hitaampaa kuin terveillä."(s.216 )
Päättäjien tietoisuuden näistä asioista soisi myös kasvavan. On olemassa jo paljon nykytilannetta turvallisempia teknologisia ratkaisuja, joita pitäisi ottaa käyttöön. Myös sähköherkkien tilanne ja oikeudet pitäisi huomioida paljon paremmin.
Suosittelen tutustumaan teokseen! Moni terveysasioissa muuten valistunut on voinut jättää sähkömagneettiselle saasteelle altistumisensa täysin tai lähes huomiotta. Voi olla, että kiinnitämme huomiota ravintomme terveellisyyteen, liikumme riittävästi, yritämme nukkua tarpeeksi jne. Mutta vielä on paljon ihmisiä ja lapsiperheitäkin, jotka eivät tule ajatelleeksi miten paljon sähköinen ympäristömme voi vaikuttaa terveydentilaamme ja toisaalta miten paljon on kuitenkin keinoja, joilla voimme vähentää altistustamme.
Lisätietoa sähkömagneettisilta kentiltä suojautumisesta saa esim Erja Tammisen blogista. Sähköä ilmassa -teosta voi tilata mm täältä.
Kuulaankauniita syyspäiviä kaikille! :)
Säteilyturvakeskus suosittelee nykyisellään, ettei suurjännitelinjojen välittömään läheisyyteen rakennettaisi kouluja tai päiväkoteja. Turvamarginaalit ovat yleisesti ottaen säteilyasioissa kuitenkin edelleen liian pieniä, koska lainsäädäntö ja normit ovat ajastaan jäljessä ja huomioivat yleensä vain säteilyn akuutin lämpövaikutuksen.
Teoksen kokonaisuus käsittää kolme osiota: sähköympäristömme ennen ja nyt, sähkömagneettisen säteilyn terveysriskit ja sähkömagneettisten kenttien madaltaminen teknisin keinoin ja materiaalien avulla.
Olen itse ollut tietoinen sähkömagneettisten kenttien vaikutuksesta ihmisten terveyteen jo yli kymmenen vuoden ajan. Asia tuli minulle hyvin henkilökohtaiseksi, kun silloin kymmenisen vuotta sitten sairastuin sähköherkkyyteen. Tutustuin tarkasti aiheeseen ja olen kirjoittanut teemasta vuosien varrella aika paljonkin blogiini kuten tunnistepilvestäkin saattaa huomata.
Tätä nykyä olen saanut vähennettyä perheemme ja itseni altistusmääriä sähkömagneettiselle saasteelle keskimääräistä altistusta huomattavasti vähäisemmäksi. Nykyään, monestakin eri syystä, voin paljon paremmin kuin silloin kymmenisen vuotta sitten. Sähköherkkyyteni vaikuttaa elämääni edelleen, mutta se on onneksi paljon lievempää kuin alussa.
Olemme myös valinneet vähemmän säteileviä laitteita, kun valinnanmahdollisuuksia kerran on. Kännykät ovat varsinkin öisin suljettuina ja usein muutenkin. Valinnoillamme voimme vaikuttaa paljonkin terveyteemme myös näissä sähkömagneettisille kentille altistumisasioissa.
Nykyisen elinympäristömme säilymäärä ei vaikuta vaikuta vain sähköherkkien terveyteen vaan jokaisen ihmisen hyvinvointiin. Tietoisuuden tästä asiasta soisi rutkasti lisääntyvän. Sähkömagneettinen säteily voi aiheuttaa tai kasvattaa lukuisien eri sairauksien puhkeamisen todennäköisyyttä ja aiheuttaa mm unettomuutta, hermostuneisuutta, kroonisia kipuja ym ikävää. Säteily altistaa mm leukemialle, erilaisille muillekin syöville, ihosairauksille, keskittymishäiriöille, huimaukselle, sydänongelmille, luun haurastumiselle, masennukselle, neurologisille sairauksille jne.
Otteita teoksesta: (alkuperäisessä tekstissä mukana lisäksi myös viitteet tutkimuksiin)
"Keväällä 2015 julkaistu tutkimus selvitti 15-18-vuotiaiden tietokoneen ja television ääressä vietetyn ajan yhteyttä luuntiheyteen. Poikien luuntiheys oli sitä heikompaa, mitä enemmän he olivat viettäneet aikaa ruutua katsellen. Tytöillä vastaavaa haurastumista ei esiintynyt. Toinen tutkimus keväältä 2014 osoittaa, että yli kaksi tuntia päivässä ruutuaikaa viettävillä lapsilla on 2,5 kertainen riski sairastua kohonneeseen verenpaineeseen. Jää nähtäväksi millaisia vaikutuksia runsaalla ruutuajalla on nykyajan nuorten aikuis-ja vanhuusiän terveyteen." (s 140)
"Paul siteeraa kolumnissaan Hardellin pitkäaikaistutkimusta ja muistuttaa, että DNA:n korjautuminen vaikeutuu säteilykentässä ja solutasolla on viitteitä siitä, että kännykkäsäteilyn kaltainen säteily vaikuttaa p53-geeniin, joka säätelee solujen kasvua. Terve p53-geeni estää solun muuntumisen syöpäsoluksi. Robert Paul kehottaa noudattamaan varovaisuutta ja käyttämään handsfree-laitetta sekä välttämään päähän kohdistuvaa säteilyä. Lisäksi hän muistuttaa lasten erityisestä herkkyydestä.
Hardell on osoittanut vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa, että niillä nuorilla, jotka aloittavat kännykän käytön teini-iässä ja jatkavat sitä yli 10 vuotta, on suurentunut aivokasvainriski. Tällä ryhmällä nähtiin astrosyyman, pahanlaatuisen aivokasvaintyypin riskin kohoavan 4,9 kertaiseksi verrokkeihin nähden sillä puolella päätä, jolla kännykkää oli käytetty." (s.82)
"Yli 200 tiedemiestä noin 40 maasta luovutti toukokuussa 2015 kansainvälisen vetoomuksen yhdistyneitten kansakuntien pääsihteeri ban Ki-moonille, WHO.n pääjohtaja Margaret Chanille sekä YK.n jäsenvaltioiden päättäjille, jotta maailman väestöä alettaisiin suojella paremmin kaiken aikaa lisääntyvältä sähkömagneettiselta säteilyltä. Tiedemiehet viittaavat matkapuhelimiin ja niiden lähetinantenneihin, langattomiin tietoverkkoihin (WLAN), langattomiin kotipuhelimiin, etäluettaviin sähkömittareihin, itkuhälyttimiin ja matalataajuiseen sähkömagneettiseen säteilyyn, jota sähköjakeluverkko tuottaa."
Kirjassa käsitellään myös sähköherkkyyttä kiinnostavaa lisätietoa tuoden:
""Sähköherkkyyttä täytyy olla olemassa. Muutoin olisi kyse yhdestä ja ainoasta ympäristöfaktorista, jonka vaikutuksille ei olisi herkemmin reagoivaa alaryhmää. Kaikilla vastaavilla alueilla alaryhmä esiintyy. Miksi sähkömagneettiset kentät olisivat poikkeus? Tarvitsemme lisää tasokasta tieteellistä tutkimusta alaryhmän laajuuden selvittämiseksi ja tietoa siitä, minkä tasoiset sähkömagneettiset kentät oireita aiheuttavat", kommentoi Leszczynski Yliopisto-lehdessä vuonna 2014.
Italialaisen Lucan tutkimusryhmän mukaan sähköherkkyydessä voi olla kyse elimistön fyysis-kemiallisesta stressireaktiosta, mikä ilmeni selvitettäessä hapettuneen ubikinonin ja ubikinonin suhdetta. Sähköherkillä hapettunutta ubikinonia oli merkittävästi enemmän kontrolliryhmään nähden. Ubikinoni on tärkeä ihon suojaamisessa fyysis-kemiallisia stressitekijöitä vastaan. Toinen havainto liittyi genotyyppianalyysiin, jossa nähtiin mutaatio tietynlaisissa geenien muodoissa, mikä ennusti sähköherkkyyden kehittymisen riskin jopa 9,7 kertaiseksi kontrolliryhmään nähden." (s.214)
"Igor Belyaev kumppaneineen altisti sekä terveiden että sähköherkkien valkoisia verisoluja matalataajuisille ja korkeataajuisille sähkömagneettisille kentille. Seurauksena kummallakin ryhmällä todettiin muutoksia solujen tuman kromatiineissa. Reaktiot olivat palautuvia, mutta sähköherkillä voimakkaampia ja palautuminen oli hitaampaa kuin terveillä."(s.216 )
Suosittelen tutustumaan teokseen! Moni terveysasioissa muuten valistunut on voinut jättää sähkömagneettiselle saasteelle altistumisensa täysin tai lähes huomiotta. Voi olla, että kiinnitämme huomiota ravintomme terveellisyyteen, liikumme riittävästi, yritämme nukkua tarpeeksi jne. Mutta vielä on paljon ihmisiä ja lapsiperheitäkin, jotka eivät tule ajatelleeksi miten paljon sähköinen ympäristömme voi vaikuttaa terveydentilaamme ja toisaalta miten paljon on kuitenkin keinoja, joilla voimme vähentää altistustamme.
Lisätietoa sähkömagneettisilta kentiltä suojautumisesta saa esim Erja Tammisen blogista. Sähköä ilmassa -teosta voi tilata mm täältä.
Kuulaankauniita syyspäiviä kaikille! :)
 |
| Lapset altistuvat nykyään usein jo pienestä pitäen liikaa sähkömagneettisille kentille. Kirja on pienelle lapselle sopiva virike, ei iPad tai muu säteilevä vempain. (Lavastettu tilanne) |
Sähköinsinööri, joka sanoi perehtyneensä jonkin verran asiaan, oli laittanut blogiini tulemaan kommentin, jossa kertoi jotain tähän tyyliin: Tiede on todistanut, ettei sähköherkkyyttä ole ja hänestä kyse on siis ennemminkin mielenterveysongelmasta tms.
VastaaPoistaPahoittelen, että painoin aikuisten oikeesti vahingossa poista nappia, kun piti painaa julkaise nappia! :D Kiitos kommentista.
No, palaan asiaan vielä myöhemmin ja tuon silloin esiin lisää tutkimustietoa ja sellaisten tiedemiesten näkemyksiä, jotka kertovat siitä, että sähköherkkyys on todellinen fysiologinen tila eikä esim mitään psykosomaattista oireilua. Bloggaan aiheesta näillä näkymin vielä tämän vuoden puolella. Ehkä ensin kuitenkin muista kuulumisista. :)