Onko maailmankaikkeudella älyllistä suunnittelijaa ?

Olemmeko vain kylmän sattuman perusteella päätyneet tälle kauniille, siniselle pallollemme keskelle ääretöntä avaruutta? Vai voisiko olla toisin... Keskustelin joku aika sitten tästä niin oleellisesta asiasta erään valovoimaisen Facebook-ystäväni seinällä. Seuraavaksi ote kommentistani :

" Paula ainakin kysyi minulta suoraan kantaani siihen väitteeseen, että tämä hetki on ainoa totuus.

Siispä:
Mihin todistusaineisto viittaa...onko maailmankaikkeudessa jotain, joka viittaisi tai jopa todistaisi ,jonkun korkeamman, älykkään ja jopa mahtavan tahon olemassaoloa...tahon, joka mahdollisesti olisi ikuinen ja ,jolla voisi olla meille tietoa absoluuttisesta totuudesta ja mahdollisuudesta ikuisuuteen vain hetken sijasta.

Jos tällainen taho on, olisi uskottavaa, ettei hän olisi jättänyt meitä kyvöttömiksi halutessamme löytää todisteet .

Niin, ,vaikka koululaitos ja monin tavoin kaavoihinsa ja ennakkoluuloihinsa kangistunut tiedeyhteisö onkin suurimmalta osin pakkosyöttänyt aivoihimme evoluutioteoriaa todistettuna faktana...niin todellisuudessa se on vain hutera kokoelma vääristyneisiin perusteihin nojaavia uskomuksia...siis todellakin TEORIA...sen sijaan todisteet viittaavat ÄLYLLISEEN SUUNNITTELUUN...











YMPÄRILLÄ OLEVA MAAILMAMME TODISTAA :
 

1 Fossiilisto osoittaa, että monenlaiset, rakenteeltaan monimutkaiset eliölajit ilmaantuivat äkisti.

2 Jokainen uusi laji poikkeaa edellisistä lajeista,oikeasti ei ole löytynyt välimuotoja,(vain spekulaatioita ja kyhättyjä huijauksia).

3 "Yksinkertaisinpienkin"elävien rakenteiden huikea monimutkaisuus.

4 On olemassa mm monimutkaisia biologisia järjestelmiä,joiden osat ovat kaikki järjestelmän toimintojen suorittamiselle välttämättömiä(redusoimaton monimutkaisuus).

5 Mietintään:mikä selittää informaatio-rikkaiden rakenteiden alkuperän biologisissa järjestelmissä?

6 Uudet lajit eivät ilmaannu vähitellen, vaikkakin monia muunnoksia; ei keskeneräisiä luita eikä elimiä.

7 Pienet muutaatiot pääsääntöisesti vahingollisia, suuret tappavat: eivät tuo uutta ja rakentavaa. Nuo kuuluisat mutaatioita tulvimaan saadut banaanikärpäspopulaatiot aina lopulta kuolevat omaan surkeuteensa...mutta sitähän meille ei haluta korostaa!


Luonnossa tapahtuu pientä muuntelua,jota havaitaan selvästi ja joka on tarpeellinen mekanismi eliöille ympäristön muutoksien takia .Mutta tällä muuntelulla on rajat,olennaisesti uusia rakenteita ja systeemejä se ei saa aikaan.
 

"Tieteelliseen auktoriteettiuskoon turvaavalla keisarilla on siis sukat jalassa,mutta tärkeimmät vaatekappaleet ovat kuviteltuja."

ÄLYLLISEN SUUNNITELIJAN VIESTI ITSESSÄÄN TODISTAA:
 

Raamatussa mainittiin jo ennen kuin tiede oli saanut sen selville,että maa on ripustettu tyhjyyden päälle...vaikka moninaisilla kansoilla oli kirjoittamisen aikaan aivan muut tarumaiset käsitykset.
Raamatussa enneustettiin todistettavasti lukuisia jopa satoja vuosia aiemmin monia sittemmin tapahtuneita asioita:
Esim Jesaja ennusti tarkkaan jo noin 150 vuotta etukäteen, että Babylon valloittaisi heidän maansa ja he joutuisivat pakkosiirtolaisuuteen.Samoin hän ennusti jopa nimeltä, ( ja yksityiskohtaisesti kuvaillen) miten Kyyros vapauttaisi juutalaisen kansan ja kukistaisi Babylonin ilman taisteluita. Ja lisää muita toteutuneita ennustuksia esim Jeesuksen syntymään ja elämään liittyen löytyy!

Todisteet siis viittaavat älylliseen Suunnittelijaan: Luojaan, joka on ikuinen ja tietää asioista totuuden, joka on ollut aina voimassa ja tulee olemaan, ei vain tässä hetkessä vaan ikuisesti...meille ihmisillekin tarjotaan mahdollisuutta siihen ikuisuuteen...jos emme ole liian unessa havaitaksemme sitä. "

Niin... viime aikoina olen puhunut paljon aitoudesta, alkuperäisyydestä ja laadusta. Olen halunnut olla mukana herättelemässä keskustelua ja pohdintaa siitä, miten keinotekoiseksi ja luonnottomaksi maailmamme onkaan monin tavoin mennyt...ja miten se vaikuttaa meihin kaikkiin pallomme asukkaisiin.


Jos kannustankin vaihtamaan lisäainepommit luomuun ja korvikemehut lähdeveteen...Jos peräänkuulutankin kuluttajakriittisyyttä ja paluuta juurille...Niin kuinka, kuinka paljon enemmän kannatankaan aatteissa korvikkeitten vaihtamista siihen alkuperäiseen ja kaikkein aidoimpaan...

Jos vaadit ruualtasi laatua, vaadi sitä arvoiltasikin! Vielä enemmän kuin tämän maailman myrkkyjäämät ja lisäaineet ravinnossamme kaikki epäaito ja korvike haittaa meidän sisäisessä
maailmassamme.

Meidät luotiin elämään yhteydessä Luojaamme ja kuuntelemaan hänen opastustaan, rakastamaan ja palvomaan Häntä. Jos emme löydä tähän aitoon, alkuperäiseen asemaamme, niin tilalle voi tulla vain huonompaan. Kaikki muu, kaunis ja ylväältäkin kuulostava on vain korviketta sen aidon ja alkuperäisen rinnalla.

Parasta laatua elämässä on läheinen suhde kaikkeuden mahtavimpaan persoonaan, Luojaamme.
Jos etsit elämässäsi laatua, jos etsit rakkautta, löydä tetragrammi J H W H. Persoona tämän hänen itse ilmoittamansa nimen takana on Luojamme, kaiken laadun ja rakkauden perimmäinen lähde !

 

Runojani rakkaudesta, surusta ja unelmista...

Olen ihan pienestä tyttösestä rakastanut sanoja. Väännellyt ja käännellyt niitä, maistellut, mutustellut ja nauttinut. Runoissa sanat esiintyvät hienovireisemmillään. Runoihin uppoutumalla pääsee sukeltamaan tunteiden, tunnelmien ja unelmien maailmaan. Myös surujen iskiessä kimppuun ja pettymysten taakan painaessa, ne auttamat purkamaan ja käsittelemään tunteita.Vaikka kaikki tuntuisi pysähtyneen ja uskoisi kadottaneensa itsensä jääpatsaan uumeniin, niin runojen avulla viimeistään tajuaa, kuinka vahvasti kokee ja tuntee, kuinka elossa onkaan.

Tässä maistiaisia runoistani...niin nuoren tuntoja kuin jo aikuisen naisen ajatuksiakin. Usein runot ovat suoraan omasta elämästäni, joskus saatan eläytyä ystävieni tunnelmiin. Välillä vain kuvittelen jotain muuta ja ajelehdin täysin arvaamattomiin seikkailuihin, kulkeudun tarinoihin, jotka kutsuvat seuraamaan, johdattavat tuntemattomille poluille. Ehkä kohtaamme siellä!

          Melodia

Sävel,
todellisuutta tutumpi,
haltioitten maata etäisempi    
sinä olet minulle rakkaani.

Metsiköihin, mielemme tiheikköihin  
hiipii melodia.
Naurava, itkevä, kujeileva melodia,
laulu sanoitta ja tuhansien sanojen kera.

Se läikkyy valloittavana oksistoissa,
piinaavana se viipyy yössä.
Sen hehku riipaisee,
herkkyys hulluuteen asti kiduttaa.

Melodia vaimenee, kiusoittelee,
soi kuiskauksenakin selvästi,

viiltävän selvästi
vain noustakseen rajuilman pauhuun.

Laulu kuultavana kutsuu,                                                                      
houkuttaa, repii ja lepyttää,
ei anna meidän levähtää.
Se haluaa elää, elää , elää!
Se haluaa elää, vaikka vain metsiköissä unten rajamailla.

Melodia hellitä, hellitä, armahda meitä,
anna hetkeksi levätä!

Kuulemme sinut hyvin,
tuskaisen hyvin.
Vaan emme osaa, emme voi sinua soittaa.
Kauneutesi on voimasi,
Se on sinun heikkoutesi.
Me emme uskalla sinua laulaa.



Suunnattomat tähdet

Suunnattomat tähdet voivat syntyä.
Mustat aukot voivat luhistua.
Avaruus voi kaareutua, itse aika pysähtyä.

Jospa sinä,
jospa sinä voisit rakastua.



Omasta huudostani

Omasta huudostani tiedän,
olet kaukana.
Omasta huudostani, kun yöllä herään.

Aamu ei houkuta,
yön syli on lämmin.
En saa sinua enää kiinni,
unohdus on ainoa, mitä jaksan pyytää.

Kun tulet takaisin,
olen toisen oma.
Elämä jatkuu,
ei koskaan enää ennallaan.

Elämä tulee jatkumaan,
minulla ja sinullakin...
kun meitä ei enää ole.
Meitä ei enää koskaan ole.

Sinua minä katselen

Sinua minä katselen rakkaani ja jokin minussa liikkuu.
Katson sinua tänä syksynä
niin kuin tahdon katsoa sinua
kaikkina tulevina syksyinä.

Kuu värittää meren uusin hehkuvin vedoin.
Ja me,
me saamme keksiä
ne kaikki huikeat sävyt,
nimetä kuun paletin leikin.

Joka päivä ja yö
meri tuo meille lahjansa:
kirjavia kiviä, puhtaan valkoisia helmiä,
kullankeltaista pihkaa.
Näistä me, me yhdessä, sommittelemme mosaiikkia.

Pidätän hengitystäni ja katselen hiljaa.
Meri on levollisempi, sen lila syvempää kuin koskaan.

Sinua minä katselen rakkaani ja jokin minussa itkee.
Sillä niin minut on tehty,
ilo ja kipu kietoutuneina yhteen syleillen toisiaan kuin panhuilun laulu.
Yhtäaikaa haikea, yhtäaikaa villi.

Ei ole sydämessäni ainuttakaan ovea, ei porttia kiinni.
Ei, se on avoinna sinun tulla ja rakastaa, asettua taloksi.
Läpikuultavana sydämeni sinua odottaa,
ja kun saavut, tiedän:
Näin syntyvät sateenkaaret.

Nobelistin löydöt valottavat homeopatian vaikutusmekanismeja?

Energia on yhtä kuin massa kertaa valonnopeuden neliö. Tämä Einsteinin keksimä yhtälö mullisti maailmaa ja kertoi meille kaikille, että energia ja aine ovat  saman asian eri puolia ja voivat muuttua toisikseen. Sanotaan, että suhteellisuusteoriaa on vaikea käsittää järjen avulla. Kuitenkin sen havaitaan toimivan. Sama pätee esim kvanttimekaniikkaan. Koko ajan törmäämme asioihin, joita juuri kukaan ei uskalla tunnustaa täysin ymmärtävänsä, mutta teoriat vain toimivat käytännössä ja ymmärrys syvenee pikku hiljaa...jos syvenee.

Mitä enemmän joku ymmärtää maailmankaikkeuden ihmeellisistä ilmiöistä, sitä tietoisemmaksi tietämättömyydestään hän yleensä tulee. Niinpä löytyy yhä enemmän tutkijoita, tiedemiehiä ja jopa valistuneita maalikoita, jotka oppivat elämän ihmeellisten lainalaisuuksien edessä nöyryyttä. Vaikka maailma on epäilemättä täynnä myös kaikkea naiivia huuhaata ja kritiikitöntä hömppää, ei kuitenkaan ole viisaan ihmisen tunnusmerkki lyödä kevyesti lyttyyn kaikkea, mikä ei sovi omaan (mahdollisesti ennakkoluuloiseen) odotushorisonttiin. Tieto, taito ja tiede olisivat vielä lapsenkengissään monella saralla, jos kaikki erikoiselta ja kummalliselta kuulostava tyrmättäisiin noin vain. Aika ajoin joku aluksi uskomattomalta kuulostava ajatus päätyy lopulta yleisesti hyväksytyksi totuudeksi.

Jo jotain kuukausia on tiedemaailmaa kuohuttanut vuoden 2008 lääketieteen nobelistin Luc Montagnierin julkisuuteen tuomat  löydöt. Hän tuli aikoinaan tunnetuksi mm oltuaan mukana tunnistamassa AIDS:n ja Hi-viruksen välistä yhteyttä.

Nyt nobelistimme on tehnyt tunteita nostavan havainnon. Hänen artikkelinsa (Montagnier ym., arXiv: 1012.5166v1) on nimeltään DNA wawes and water. Pääväittämä kuuluu: Ainakin joittenkin mikrobien perimä pystyy välittymään DNA:n lisäksi myös sähkömagneettisen säteilyn avulla.

Kyllä...luitte aivan oikein! Koejärjestely meni seuraavasti: Rinnakkaiset koeputket oli eristetty huolellisesti toisistaan. Ensimmäisessä oli  DNA:ta (eli geenimateriaalia) vesiliuoksena ja toisessa pelkkää vettä.Molemmat putket altistettiin ULF-säteilylle .

Montagnier havaitsi, että joidenkin bakteerien ja virusten DNA tuottaa erittäin matalataajuuksista  (ULF) sähkömagneettista säteilyä. Juuri tämä säteily pystyy siirtämään perimän informaation yhdestä koeputkesta toiseen.

Seuraavaksi kakkosputken sisältö tutkittiin polomeraasiketjureaktiolla.(PCR) Se on monistusmenetelmä, joka perustuu DNA:ta rakentaviin entsyymeihin. Menetelmän avulla saadaan esiin hyvin pienetkin määrät DNA:ta.

Montagnier toteaa artikkelissaan, että myös kakkosputkesta löytyi ensimmäisessä koeputkessa olleen DNA:n kopioita, vaikka mitään ainetta ei ollut siirtynyt putkien välillä! Nobelistin mukaan selitys on se, että DNA:n sisältämä informaatio on siirtynyt putkesta toiseen koodautuneena sähkömagneettiseen säteilyyn.

Ja on pantava merkille, että tutkijan mukaan ilmiö esiintyy vain, jos ensimmäisen putken DNA:ta sisältävä liuos on ensinnäkin laimennettu hyvin laimeaksi.( Laimennusuhteen ollessa väliltä 10 potenssiin -9 aina 10 potenssin  -18.) Ja lisäksi liuosta on ravisteltava voimakkaasti jokaisen laimennoksen välillä.

Montagnier selittää, että näin tehtäessä DNA:n informaatio siirtyy veteen (ilmeisesti kvanttikoherenssin avulla). Vedestä informaatio taas nobelistin mukaan siirtyy toiseen koeputkeen. Ja juuri tuo samainen siirtynyt informaatio on sitten polymeraasiketjureaktion (PRC) löydettävissä. Ja kun reaktio laitetaan toimimaan se todellakin löytää informaation ja monistaa sen esille.

Montagnier käytti tutkimuksissaan bakteeria nimeltä Mycoplasma pirum. Ja tosiaan kerta kerran jälkeen M.Pirum ilmestyi kuin tyhjästä soluviljelyyn, jossa sitä ei alunperin todellakaan ollut. Jos tämä kaikki todella pitää paikkansa niin ...järisyttävää sanoisin!

Jotain vastaavaa on havaittu aiemminkin. Biologiassa ja lääketieteessä katseet ovat jumittuneet perinteisesti lähinnä kemiallisten vaikutusmekanismien tasolle. Kuitenkin fysiikan tutkimuksen parissa on ollut jo kauan arkipäivää se, että informaatiota siirtyy myös sähkömagneettisin signaalein.

Ranskalainen tutkija Jacques Benvenisten on tutkinut digitaalista biologiaa, jossa molekyylien välinen kommunikointi tapahtuu sähkömagneettisten signaalein ja myös melkoisten etäisyyksien päästä. On yleisesti jo tunnettua,  että kaikki aine atomeineen ja molekyyleineen värähtelee jatkuvasti kullekin ominaisella aallonpituudella. Benveniste väittää, että jokainen molekyyli tai muu biologisesti aktiivinen yksikkö lähettää ympäristöönsä vain sille ominaista sähkömagneettista värähtelytaajuuskombinaatiota. Ja tämän taas vastaanottaa radiovastaanottimen tavoin vain kyseiselle värähtely-yksikön signaalille herkkä reseptori. Tämän spesifisyyden takia monimutkaisen biologisen järjestelmän, kuten ihmisen, sisäinen tiedonvälitys toimii sujuvasti, vaikka liikkeellä on koko ajan runsaasti moninaisia viestejä.

Benveniste on joissain tutkimuksissaan kertonut havainnensa, että biologisten signaalien viestinnän apuna on usein  joku väliaineena toimiva elementti. Benveniste itse on tutkinut signaalien välittymistä ja mahdollista vahvistumista veden toimiessa väliaineena.Tutkija puhuu veden muistista. Se tallentaa informaatiota liuoksessa olleista molekyyleistä jopa niin, että kun tutkittavasti aineesta ei pystynyt enää suuren laimentamisen jälkeen olemaan koeputkessa jäljellä molekyyliäkään, niin silti "liuos" reagoi ja toimi joissain testeissä aivan kuten tehoaine olisi yhä läsnä.

      

Mitä Benevennisten ja Montagnierin havainnot ja ajatukset voivat tuoda mieliimme. Nykyään jo moni  tietää, että saksalaisen lääkärin Samuel Hahnemanin perustamaan homeopatiaan liittyy oppi homeopaattisesta laimennuksista eli potensaatiosta. Siinä ainetta laimennetaan vesiliuoksessa (ja ravistellaan säännöllisesti) jopa niin kauan, että ainetta ei pysty olemaan enää molekyyliäkään lopullisessa liuoksessa jäljellä. Siitä huolimatta homeopaattisen lääkeaineen nauttimisen kerrotaan pystyvän antamaan elimistön omalle energiakentälle signaalin vahvistua ja tasapainottua.

Kahden vuosisadan kliininen kokemus on osoittanut selkeästi, että homeopatia todellakin toimii. Tuhannet homeopaatit ovat tienneet tämän jo kauan , mutta vasta viimeisten vuosikymmenten aikana on kertynyt niin paljon  todistusaineistoa  kliinisistä tutkimuksista, että monet epäilijätkin ovat alkaneet tämän perusteella havahtua miettimään, olisiko sittenkin kyse jostain muusta kuin pelkästä placebovaikutuksesta. Eritoten kun myös vauvat ja eläimet parantuvat...

Homeopatian laajan hyväksymisen  esteenä on ollut  kyvyttömyys täysin tyhjentävästi selittää, miten homeopaattiset lääkeaineet tarkasti ottaen pystyvät toimimaan.
Miten on mahdollista, että  pieni sokeripilleri tai alkoholivesiliuos, jossa ei ole alkuperäistä vaikuttavaa ainetta jäljellä enää lainkaan, voi saada aikaan niin valtavia muutoksia ihmisissä kuin usein havaitaan tapahtuneen. Biologiassa ja lääketieteessä edelleen vallalla olevan kemiaan ja materialistiseen ajattelutapaan perustuvan kannan mukaan se ei olekaan mahdollista, vaan  homeopatia halutaan nähdä huijauksena tai sitten placeboon perustuvana uskomushoitona. Homeopatialla ei ole sijaa näiden ihmisten omaksumassa  maailmankuvassa ja mikäs siinä ...jokainen päätyköön parhaaksi katsomiinsa päätelmiin vapaasti.  Kuitenkin varsinkin  informaatiotieteestä ja mm kvanttifysiikasta tulee koko ajan uutta tietoa, joka osoittaa, että todellisuus on usein paljon muutakin kuin pinnalta tarkastellen voisi äkkiä kuvitella.

Itseäni ilahduttivat varsinkin epigenetiikan uudet tulokset, jotka jo kiistatta kumoavat aiemman tieteellisenä totuutena pidetyn uskomuksen, että hedelmöityksessä saatu perimä säilyy samanlaisena koko elämän läpi. Sittemmin on todistettu että, vain osa DNA:sta on geenejä, suurin osa on epigeenejä, joiden vaikutuksesta geenit joko aktivoituvat tai vaimentuvat, Tämä taas mullisti käsityksemme siitä, minkä kaiken voidaan ajatella periytyvän.

Ennen kuin epigenetiikan periaatteita ymmärrettiin, pidettiin naurettavana ja mahdottomana ajatusta, että esivanhempien kokemat sairaudet tai stressaavat elämänkokemukset voisivat periytymisen kautta näkyä jotenkin tulevien lasten tai lastenlasten elämässä elleivät nämä tapahtumat aiheuta suoranaisia geenimuutoksia. Sen sijaan klassisen homeopatian teoksissa kerrottiin jo ihan homeopatian alkuaikoina, miten edellisten sukupolvien elämänkokemukset, elintavat ja sairastelut vaikuttavat ns miasmoina tulevien polvien terveydentilaan. Se tiedettiin ja se huomioonottaen toimittiin kaikki vuosikymmenet ...niin pari sataa vuotta, aikana jolloin niin sanottu virallinen tieteellinen totuus opetti muuta. Nyt jo ainakin tältä osin virallinen tiede on kääntänyt kelkkansa, vaihtanut vallitsevat paradigmansa ja homeopatian taitajien koko ajan tietämä totuus edellisten polvien elintapojen ym vaikuttamisesta jälkeläisten elimistöihin  on viralliselle tieteelle uutta ja ihmeellistä faktaa. Ja voi, tämä on vasta alkua!

Vuosituhansia sitten  aloittelevat maanviljelijät havaitsivat, että pieniä siemeniä maahan laittamalla saattoi vaikuttaa siihen, että syksyllä kasvoi tiettyä kasvia tai viljalajia samalla paikalla. He eivät osanneet selittää, mistä ilmiö johtui. Ja itseasiassa vielä tänäkään päivänä tiedemiehet eivät  osaa ratkaista siemenestä sen kasvuvoiman salaisuutta. Etukäteen ei osata kahdesta samannäköisistä siemenistä erottaa, kumpi tulee itämään ja kumpi on menettänyt voimansa ja kykynsä kasvaa. Elämä ilmiöineen on suureksi osaksi vielä arvoitusta .

Maanviljelijä ei jumittunut toimintakyvyttömäksi miettiessään, miksi siemen mahdollisesti tuo syksyllä kaikkia hyödyttävän sadon. Hän tiesi, että systeemi toimii ja sen perusteella hän kävi tuottoisaan työhön. Kaikkea toimivaa ja todellista ei olla tyhjentävästi pystytty selittämään, ei nyt eikä menneisyydessäkään. Se ei ole silti mikään todiste siitä, että jotain asiaa tai ilmiötä ei ole olemassa. Se, ettemme ymmärrä nyt kaikkea, ei poista sitä tosiasiaa, että maailmankaikkeus pitää sisällään paljon, niin paljon, mitä voisimme ymmärtää ja ehkäpä tulemme vielä joskus ymmärtämään...

Vaikka istuisimme koko elämämme maailman pimeimmässä kellarissa, niin aurinko ei siitä oikeasti häviä minnekään. Me emme vain näe sitä. Mutta aurinko on ja paistaa niille, jotka sen seuraan hakeutuvat! Niin on monien asioitten laita tässä maailmassa!

 Lähteet: Montagnier ym.,arXiv:1012.5166v1
,
J. Benveniste: Understanding Digital Biology,
http://www.homeopathyhome.com/reference/articles/benveniste.shtml, 13.3.2001.

 Tekniikan maailma 4/ 2011