Enpä arvannutkaan, mitä kaikkea elämääni vielä tulisikaan, kun aloitin bloggaamisen helmikuussa. Paljon uutta on tullut opittua, moniin mahtaviin ihmisiin tutustuttua... Vähän aikaa sitten, elämä yllätti taas iloisesti.
Arvatkaapa mikä käänne: Eräs blogikirjoituksiini tutustunut ihminen kysyi, haluaisinko ryhtyä toimittajan, taustatoimittajan ja kielenkääntäjän tehtäviin. Olin tosi yllättynyt ja innostunut, halusin heti tarttua haasteeseen ja sillä tiellä nyt ollaan.
Kirjoittelen usein erilaisten tekijöitten vaikutuksista terveyteemme, käännän englanninkielisiä tieteellisiä artikkeleita, referoin erilaisia tutkimuksia, haastattelen kiinnostavia ihmisiä jne. Yksi pieni valokuvausjuttukin jo oli. Jatkan edelleen intohimolla klassisen homeopatian harjoittamista, mutta nyt elämääni on tullut uusiakin jännitystekijöitä...Hmm, esim dead linet, ajat, jolloin töitten pitäisi olla valmiita.
Jotenkin niin hassua tämä kaikki noitten hitaasti soljuneiden aikakausien jälkeen.Yritän kuitenkin järjestää ajankäyttöni niin, että elämä tuntuisi sopivan leppoisalta ja kaikelle tärkeälle jäisi aikaa. Toimin free lancerina, joten työt ovat aina tavallaan keikkoja tai urakoita. Kiinnostavaa on ollut ja olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta.
Välillä käytän töissäni ihan kynää ja paperia, mutta usein myös tietokonetta. Tiedän ja huomaan olossani, ettei minun kannata olla kovin pitkiä aikoja koneella, joten kun on tullut painettua jokunen tunti hommia tietsikalla, niin sitten ei enää kannata muuten paljon nettimaailmassa seikkailla.
Teki mieleni kertoa tämä teille, mikäli välillä vähentyneet blogivierailuni tai ajoittainen hiljaisuus blogissani alkaisivat ihmetyttämään. Saattaa olla, että välillä bloggaan tiheämpään ja sitten voi tullakin taas vaihteeksi pitempi tauko. Silloin arvata saattaa, että joku kinkkisempi teksti on työn alla tai olen uppoutunut homeopatian mysteereihin. Bloggaaminenkin on kuitenkin mukavalta tuntuva osa elämääni ja haluan jatkaa sitä itselleni sopivaan tahtiin.
Olen ollut pienestä pitäen kiinnostunut niin monista asioista. Olen rakastanut kirjallisuutta, runoutta, luonnontieteitä, luontaislääketiedettä, terveellistä ravintoa käsittelevää kirjallisuutta, homeopatiaa, psykologiaa...vaikka mitä ja ihan vain huvikseenkin. Englanninkielistä kirjallisuuttakin on tullut viime vuosina ahmittua aika usein. Yhteen aikaan luin paljon lääkäreitten ammattilehtiä, siis ihan tiedon janosta ja oppimisen nautinnosta. Heh, hupinsa ja harrastuksensa kullakin... Vaikka minua on joskus moitittukin siitä, että vähän kaikki kiinnostaa liikaa... kaikki, mistä ei kuulema pitänyt olla minulle mitään hyötyä... niin nyt huomaan, että tästä kaikesta onkin ollut etua juuri siihen, mitä nyt teen ja mitä kaikkea vielä aion tehdä. Niin, että säkällä ne laivatkin seilaa. :)
Marjat senkun säilyvät vaan osana jokaista päivääni. Pensaat pursuavat edelleen noita mehevän tujuja marja-aronioita, oikeita antioksidanttipakkauksia. Ja hyvä niin: Huomaan ihan selvästi, että aronioitten jatkuva puputtaminen on selvästi vahvistanut silmiäni. Kestän nyt entistä paremmin tietokonetta. Toinen silmille erityisen hyvää tekevä marjahan on mustikka, jota varsinkin talvisin käytämme lähes joka päivä. Siippa on jotenkin erityisen innostunut erilaisista marjajauheista, vaikka meillä kasvaa omiakin marjoja paljon. Mutta tyrnit ovatkin niin pieniä vielä, että marjasatokin jäi vielä tosi vähäiseksi. Laittelenkin sitten ihan ostettua tyrnijauhetta usein moniin smoothieihin. Kotimaiset omenat ovat nyt suurta herkkuani ja pojatkin syövät niitä usein. Tykkäämme erityisesti hieman happamista yksilöistä. (Niin, että kaikki sellaisiksi tunnustautuvat tänne vaan. ;) )
Näin sienisadon ollessa hulppeimmillaan on ollut tosi hauskaa poimia noita metsän aarteita. Kun löytää oikein valioyksilöitä, niin saa kokea aitoa metsästämisen riemua. Joelin kanssa löydettiin taas kunnon keskittymä kauniita punaisia haperoita, olivat vielä loistokuntoisiakin. Pannulla pieni haudutus ja maistuvaa tuli.
Joel ja Juho kutsuttiin kivalle sieniretkelle ystävien kanssa ja he kantoivatkin kotiin oikein mahtavan saaliin. Paistoimme sitten upeita lampaankääpiä ja tatteja sekä kiehauttelin kangasrouskuja. Huomenna olemme ystävieni kanssa lähdössä vähän kauemmas sieniretkelle. Varsinkin keskimmäiseni odottaa reissua ihan täpinöissään. Oivia sienestäjiä ovat kyllä koko katras jo. Tuntevat paljon ruokasieniä ja näöltä ne pahimmat myrkkysienetkin. Sienikirjat ovat meillä kuluneet käytössä ja tutkailemme niitä välillä porukalla.
Söin muuten elämäni parhaat kanttarellit, kun sain ystävältäni Maikulta lahjaksi mahtavan satsin juuri poimittuja kullankeltaisia, isoja ja niin nätisti puhdistettuja sienten aatelisia. Ne ovat poikienikin lempiherkkua. Heillä on aina tarkat ehdotukset, miten ne olisi parasta valmistaa.Vilikin tekee usein mielellään sieniruokia. Ehkäpä tänäänkin taas tulee mentyä metsään ja jospa löytäisin vielä pakurikääpiäkin. Aion tähyillä silmä tarkkana.
Värikylläisiä syyspäiviä kaikille! :)
