Synteettisiä vai luonnollisia vitamiineja...onko väliä?

Olinkin suunnitellut jo pitempään uppoutumista vitamiinien maailmaan... tarkempana teemana, onko väliä saako vitamiininsa synteettisinä vai luonnollisina, bio-orgaanisessa muodossa. Havaitsin kuitenkin, että tasokkaan Veteraaniurheilija-blogin kirjoittaja Christer Sundqvist laatikin juuri aivan loistavat, laajat postaukset aiheesta. Täytyykin todeta, että satun olemaan tässä vitamiiniasiassa hyvin samoilla linjoilla Christerin kanssa. Ja itse asiassa olen ollut jo pitkään. 

Niin hän kuin siis minäkin olemme sillä kannalla, että kannattaa hankkia vitamiininsa päivittäisestä ravinnerikkaasta ruoasta. Ja mikäli tämä ei jostain syystä onnistu ja vitamiineja tarvitaan ravintolisänä, nämä kannattaisi saada mahdollisimman luontaisista lähteistä joko bio-orgaanisesti tuotettuina tai vitamiinien esiasteiden muodossa. Terveydelle ei ole hyväksi syödä ainakaan pitkiä aikoja synteettisesti valmistettuja vitamiineja. Joissain ääritapauksissa ne voivat olla käyttökelpoisia ainakin tilapäisesti. Mutta mieluiten pysykäämme erossa synteettisistä , vaikkakin usein ah niin ihanan halvoista purkkivitamiineista!

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Christer Sundqvistin seuraaviin hyvin perusteltuihin kirjoituksiin aiheesta:

Viisi minuuttia luonnollisista vitamiineista

http://sundqvist.blogspot.com/2011/04/luonnolliset-vitamiinit.html

Synteettinen kopio ei ole koskaan alkuperäisen veroinen. Monet on laittanut miettimään se tosiasia, että löytyy  tutkimuksia, joista ilmenee, että säännöllinen tiettyjen synteettisten vitamiinien käyttö onkin lisännyt erinäisten  sairauksien todennäköisyyttä eikä suinkaan vähentänyt sitä.

Joidenkin tutkimusten mukaan bio-orgaaniset vitamiinit ovat bioaktiivisuudeltaan ja imeytyvyydeltään synteettisiä parempia.

 On kuitenkin myös niin, että kun bio-orgaanisesta vitamiinilähteestä otetaan erilleen irti pelkkä vitamiiniosa,  niin tavallaan kyseessä ei ole enää bio-orgaaninen vitamiini. Vitamiinipitoiset marjat esim. toimivat ihan eri tasoisen tehokkaasti kuin alunperin aidosta bio-orgaanisesta lähteestä eristetty erillinen vitamiini. Tällainen irrallinen vitamiini (siis alunperin aidosta lähteestäkin) menettää väistämättä rankasti bioaktiivisuuttaan.

 Kannattaa myös muistaa, että syödessämme aitoa , vitamiinipitoista ruokaa saamme samalla myös muita terveyttä edistäviä yhdisteitä, jotka tukevat ja vahvistavat toistensa vaikutusta. Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa! Puhutaan synenergia-edusta.

Mikä on sitten klassisen homeopatian yleinen kanta ravitsemukseen ja vitamiineihin?

 Homeopaatit ovat jo parin vuosisadan ajan kannustaneet ihmisiä luonnollisen, ravinnerikkaan ja kohtuullisen syömisen pariin. Mitään tiettyä yhtä tiukkaa ravitsemuslinjaa ei ole korostettu. Sen sijaan kaikenlaisten luonnottomien, synteettisten kemikaalien syöntiä on kannustettu välttämään mahdollisuuksien mukaan. Myös synteettiset vitamiinit lasketaan perinteisesti elimistöä turhaan rasittavien aineiden joukkoon. Ne voivat varsinkin suurina määrinä sekoittaa elimistön pyrkimystä tasapainoiseen tilaan. Laajamittainen synteettisten vitamiinien käyttö ajaa elimistön toimintaa väkisin suuntiin, jotka eivät ole elimistön kokonaistilalle kuitenkaan edullisia.(Esim imeytymismekanismit voivat häiriintyä.) 

Taitava homeopaatti J.T Kent toi jo aikoinaan esille, että monien aineiden liika tuputtaminen elimistölle ei auta mitään vaan on ennemminkin haitallista. Hän nosti esimerkiksi kalkin (joka, vaikkei olekaan vitamiini, kuvaa nyt hyvin vastaavaa ilmiötä synteettistenkin vitamiinien osalta), jonka runsas syöminen karkeassa, eristetyssä  muodossaan ei suinkaan takaa aineen imeytymistä eikä varsinkaan myönteistä vaikutusta elimistön hyvinvointiin.

Liika kalkin saaminen voi sen sijaan saada aikaan elimistön tasapainon häiriintymisen monella tapaa. Kun kalkkia tungetaan ihmiseen  liikaa, seurauksena voi olla jopa ( homeopaattisesti ilmaistuna), että ihminen päätyy esim. ns, Calcium carbonicum-tilaan. Tällöin elimistö on jatkuvan kalkin liikasaannin seurauksena häiriintynyt, ei vain solutasolla vaan myös jo sähkömagneettisella, energeettisellä tasolla.

Tässä selventävä lainaus J.T.Kentin Materia Medicasta:  (Huom. lime = kalkki )

"If you were about to produce a Calcarea subject to order you could do so by feeding him lime or lime water until the digestive organs were so debilitated that they could no longer digest lime, and then the tissues would be increasingly deprived of what they need, and give us the lime subject, the "bone salt inanition" case, for that is really what it is. Infants that are fed lime water in the milk will in a little while be lime subjects. They will soon get in such a state that they cannot take the lime from their natural food, and the result will be a Calcarea subject, such as we are about to describe. But the natural lime cases are those that have a natural sickness, are born so, born with an inability to digest the lime that is in their natural food, and they grow fat and flabby, and produce deficient bones. There is a greater proportion of cartilaginous material in the bones than lime, and the bones bend, and take on, diseases and destructive troubles. Deficient teeth, or no teeth at all. The bones simply stop growing, and the patient goes into marasmus. What a foolish notion it is to feed that infant lime water because he cannot digest lime! Is it not just as reasonable as anything else in allopathy? and yet our homeopaths use allopathic medicines. They use the lowest potencies they can get and it would seem strange if those substances cured any better in the hands of the homeopath than in the hands of the allopath. Now, it is astonishing that one single dose of the potency suitable to meet the state of disorder will make that infant commence to digest its food, and appropriate from its food the lime substance that it needs in its bones, and wherever else it needs it. All at once the teeth begin to grow; the bones begin to grow, and the legs get stiff enough for him to begin to walk, and they will hold him up. It is astonishing what changes will take place under the various medicines that are suitable for the disturbances of the hair, and the bones and nails. The remedy must be sufficiently potentized to correspond with the wrong. It certainly must not be crude because the child is already stunted by the crude material. You will see within a month or six weeks after giving a solitary dose of the sufficiently potentized remedy the nails that were corrugated and uneven and spotted and irregular will form a margin and will grow out smooth. . You will see the ugly little crowns upon the teeth, distorted, and black things as they come up out of the gums; but when they have been under the suitable homeopathic remedy you will see them form a margin line, and from there on the teeth look healthy, and from there on the little body of the tooth is smooth and round; just as if that child had had an impulse to grow better teeth. That same thing probably takes place where the bones exist. The periosteum takes on healthy work. This is the Calcarea state when the patient needs lime and he cannot get it because he has been cloyed; or, because he has an indigestion, he is unable to assimilate the lime that is in his food, and it goes through him and does not affect him. So it is with much of the sickness we have, an inability to extract from the food and assimilate such things as the body needs. Would not anyone be a simpleton to suppose that he had been the cause of the building of a tooth? You do not build mole hills out of our high potencies; they simply establish a state of order, so that digestion and assimilation go on, order is established and the tissues are improved. Health comes, beauty, a growth of hair, better skin, better nails."

Sama asia kuin eristetyn kalkin syömiseen pätee myös synteettisiin vitamiineihin. Niitten varsinkin runsas käyttö ei takaa mitään imeytymisestä ja toivotusta vaikutuksesta kehossa. Tuloksena voi sen sijaan olla elimistön luisuminen epätasapainotilaan ja terveydentilan heikentyminen.

 Mikäli tilanne on se, että ravitsemus on kohdillaan, mutta vaikuttaa kuin vitamiinit ja hivenaineet ym tarvittavat aineet eivät imeytyisi , niin silloin ratkaisuna ei  suinkaan ole alkaa tuputtaa elimistölle mitään synteettisiä valmisteita vaan hoitaa elimistössä vallitseva epätasapainotila kuntoon.

Tällöin on hyvä antaa klassisen homeopaatin kartoittaa, missä häiriötilassa elimistö on. Sitten homeopaatti voi antaa elimistöä tasapainottavan homeopaattisen aineen, joka saa tervehtymisen käyntiin. Kun kehon sähkömagneettinen kenttä, elimistön elinvoima on vahvassa, tasapainoisessa tilassa, se alkaa näkyä myös solujen toiminnan tasolla ja näin lopulta myös vitamiinien imeytyminen ja hyväksikäyttö alkaa toimia hyvin. 

Toinen mahdollinen keino tasapainottaa elimistön elinvoimaa ja sitä kautta kokonaisterveyttä, mihin myös vitamiinien imeytymisen onnistuminen kuuluu, on laadukas akupunktio.

Joten summa summarum:

 Syökäämme ravinteikasta, luontaisen vitamiinipitoista ruokaa! Mikäli joudumme jostain syystä turvautumaan erikseen vitamiineihin, ne kannattaa yleensä ottaa mahdollisimman luonnollisina eikä suinkaan synteettisinä. 

 Raikkaita toukokuun päiviä kaikille teille rakkaat lukijani! :)

Kiitokset Vilille, jonka blogista Viltsun filmirulla nämä kauniit kotiseutunäkymät on poimittu! :)

Kuinka oikea homeopaattinen lääkeaine löytyy.

Klassinen homeopatia on mahtava keino kohentaa terveyttä ja vahvistaa elinvoimaa. Se onnistuu silloin, jos hoidettavan kulloiseenkin tilaan löytyy sopiva homeopaattinen aine.Tämä lääkeaine pystyy antamaan elimistön sähkömagneettiselle kentälle sopivan impulssin, joka johtaa tuon kentän vahvistumiseen. Kun elimistön energiakenttä on tasapainottunut ja vahvistunut, solutason toiminnatkin alkavat korjaantua.

 Enpä malta olla muistuttamatta jälleen kerran, että aine on vain energian toisenlainen olomuoto. Albert Einstein tajusi tämän ja mullisti käsityksemme maailmankaikeudesta. Aine ja energia voivat siis muuttua toisikseen. Toisaalta sähkömagneettiset kentät vaikuttavat myös materiatason aineisiin ja tapahtumiin. Mutta aiheesta enemmän aiemmissa ja ehkäpä myös tulevissa postauksissani.

Olen kirjoittanut myös siitä, miten Samuel Hahnemann löysi eräitä elävissä olennoissa vaikuttavia merkittäviä lainalaisuuksia. Yksi tärkeä havainto oli, että SAMANKALTAINEN PARANTAA SAMANKALTAISEN, varsinkin, kun siirrytään jo kemian puolelta fysiikan ilmiöihin eli sähkömagneettisten kenttien toiminnan ja  energian alueelle. Kun aineita laimennettiin ja aina välissä dynamisoitiin ravistelemalla, aineen informaation havaittiin kuitenkin säilyvän, sittemmin siirtyneenä siis energeettiselle tasolle välittäjäaineen yhteyteen.

Hahnemann havaitsi, että mitä vaivoja ja oireita sekä tuntemuksia tietty aine pystyikin terveelle koehenkilölle aiheuttamaan raa'assa perusmuodossaan, niin juuri niitä samoja vaivoja ja olotiloja tuo aine pystyi vastaavalla tavalla sairaalta parantamaan. Ja tuo parantava vaikutus vain voimistui, mitä enemmän ainetta laimennettiin ja aina välissä dynamisoitiin ravistamalla...Jopa niin pitkälle, että alkoholi, vesi- tai sokerilaimennoksessa ei lopulta voinut olla enää molekyyliäkään tuota vaikuttavaa ainetta. Monilla aineilla tuo parantava vaikutus tulikin esiin vasta homeopaattisesti laimennetussa muodossa. Joillain, esim sepialla, vaikutusta näkyi jo perusainetasolla.

Koehenkilöillä testattujen aineiden määrä on vain lisääntynyt lisääntymistään ja on nykyään jo varsin kattava. Myös homeopaattinen kliininen tutkimus ja potilastapausten kirjaaminen on tuonut jatkuvasti lisätietoa.   Homeopatian lainalaisuudet ovat jatkuvasti saaneet myös lisävahvistusta.

 Kuten jo Hahnemann varoitti, kaikki eivät noudattaneet silloin eivätkä noudata nykyäänkään näitä aineita käyttäessään jo alunperin havaittuja parantamisen lakeja ja lainalaisuuksia.  Monet alalla toimivat käyttävät homeopaattisia lääkkeitä  koululääketieteen  lääkkeitten tai yrttilääkinnän tavoin.

Tällainen toiminta on haitallinen virhe, jota tulen jatkossakin aika ajoin käsittelemään eri kanteilta. Homeopatian perustaja Hahnemann kielsi opetuksissaan täysin esim usean homeopaattisen aineen yhtäaikaisen käytön ja tässä klassisen homeopatian noudattajat pysyvät aina tarkkoina. (mikäli ovat aitoja klassisia homeopaatteja) kuten esim Kent, Vithoulkas jne. 

Homeopaattiset aineet toimivat energeettisellä tasolla ja siksi niitä on käytettävä energeettiset paranemisen ja parantamisen lainalaisuudet mahdollisimman hyvin tuntien ja niitä kunnioittaen. Kun vaikutetaan suoraan ihmisen elinvoimaan, tulee aina säilyttää nöyrä ja tarkkuuteen pyrkivä asenne. Ollaan isojen asioitten kanssa tekemisissä. Minkäänlainen hutilointi ei käy laatuun ja tämä tulee sitä tärkeämmäksi, mitä korkeammilla potensseilla toimitaan.

Kuinka sitten tarkkaan ottaen päätyä tuohon juuri kulloiseenkin tilanteeseen sopivaan aineeseen? Akuutteja ja kroonisia tiloja lähestytään hieman eri kantilta, mutta nyt aluksi en aio puhua niinkään esim ärhäkän influenssan hoidosta tms akuutista tilasta, vaan kroonisemman tilan hoidosta.

Tämä on laaja kysymys ja aihetta voidaan lähestyä monin tavoin ja eri homeopaateilla metodit, miten ihmistä ja hänen tilaansa lähdetään lähestymään, vaihtelevat jonkun verran. Kaiken etsimisen päämäärähän joka tapauksessa on löytää aine, jonka tuottama tila koetilanteessa terveelle vastaa siis nyt tämän hoidettavan ihmisen tilaa. Ihmistä tulee tarkastella kokonaisuutena! Sairastunut ihminen on aina tietyssä enegiatason häiriötilassa, jota kannattaa sopivalla aineella lähteä tasapainottamaan.

Mistä sitten voimme tietää mikä tila on kyseessä? 

Oireet johtavat meidät oikean aineen luo! Etsintä muistuttaa salapoliisin työtä. Kuka eli tässä tapauksessa mikä tila lymyää kaiken takana. Tavoitteena on löytää aine, joka vastaa mahdollisimman hyvin karakteristen (huomiota herättävien) oireitten kokonaisuutta. Eli tietty homeopaattinen aine vastaa aina tiettyä häiriötilaa ihmisellä. Sama häiriötila esiintyy eri potilailla eri tavoin kuitenkin niin, että aineen punainen lanka sen perusluonne on näkyvissä.

Niinpä yhdellä Pulsatilla-tilassa olevalla potilaalla voi olla itkuisuutta, masennusta, nivelkipuja ranteissa ja janottomuutta sekä inhoa rasvaista ruokaa kohtaan. Toinen Pulsatilla potilas taas kärsii ristiselän vetävän pistävistä kivuista, ruoka-aineallergioista ja kahvi huonontaa yleisesti voimakkaasti hänen oloaan. Kumpikin kertoo oireidensa vaihtelevan suuresti, niistä on vaikea löytää selkeitä säännönmukaisuuksia. Molemmat ovat toisista tukea hakevia luonteeltaan.  Varsinkin toinen heistä on välillä hyvin tuittupäinen. Niin... kaksi melko erilaista tapausta, mutta kumpikin heistä voi olla tarkasti tutkistellen Pulsatilla-tilassa ja saada tästä aineesta huomattavaa apua terveydentilaansa.

Aidossa homeopatiassa ei voida rutiininomaisesti määrätä aina tiettyjä aineita selkäkipuun ja tiettyjä päänsärkyyn ja tiettyjä masennuksen. Niinpä kaksi päänsärystä kärsivää saa yleensä ihan eri lääkkeet keskenään ja taas kaksi sinänsä eri vaivoista kärsivää voi saadakin saman nimisen aineen. Tämä on tyypillistä aidolle klassiselle homeopatialle, missä ei ole mitään sijaa rutiininomaisille standardiratkaisuille. Ihminen nähdään ja tutkitaan klassisessa homeopatiassa aina yhtenä kokonaisuutena!

  Jos kaivaudutaan oikein syvälle voidaan sanoa, että homeopatiassa tarkoituksena on löytää aine, joka vastaa potilaan häiriintynyttä ajattelu-tai tunnetilaa. Homeopaatti Rajan Sankaran puhuu perusharhakuvitelmasta, joka on terveestä ajattelu-ja olotilasta vääristynyt henkilökohtainen hallitseva olotila tai tunne kaiken taustalla.

Sankaran määrittelee parustavaa laatua olevan harhakuvitelman näin: " Basic Delusion = The most basic feeling of the person, his false view of the situation which explains all his other feelings and expressions."

Oikeaan lääkeaineenseen voidaan päätyä muutenkin, mutta olen itsekin Sankaran tavoin päätynyt siihen ajatukseen, että kaikkein paras keino löytää oikea aine on löytää potilaan sen hetkistä kroonista tilaa vastaava harhakuvitelma ja/tai vääristyneet ajatusrakennelmat ja mieltä vaivaavat häiritsevät olot . Usein löytyy yksi potilasta vaivaava pääolo ja lisäksi muitakin perustuntoja, josta saa hyvin kiinni ja siitä se lähtee.(Lääkeainekokeiluissa terveet koehenkilöt ovat saaneet tiettyjä tuntemuksia ja vaivaavia tunnelmia juurikin tietyistä lääkeaineista, joita ovat testanneet. Jokainen ei saa tietenkään kaikkia samoja, mutta aina osa niin merkittävässä määrin ,että on raportoinut näistä nousevista oloistaan ja hallitsevista tunnoistaan.)

Otetaanpa esille joitakin esimerkkejä siitä, millaisia nämä perusharhat voivat olla.  Potilas ei aina kuvaa oloaan täsmällisesti samoin sanoin, vaan homeopaatin on osattava soveltaa  käytäntöön. Esim osalla Thuja-tilassa olevista ihmisistä on lääkeainekokeiluissa todettu olotila:  " Harhakuva, että keho on tehty lasista." Käytännössä tapahtuu harvoin, että potilas kuvailisi oloaan juuri näillä sanoin. Sen sijaan tämä olotila voi saada ilmentymänsä niin , että potilas kertoo homeopaatille, että tuntee olonsa hauraaksi ja varoo (ilman havaittavaa selkeää syytäkin) kovasti toimiaan, ettei vain mitenkään rikkoisi itseään. Potilaalla voi olla olo,ettei hän kestä juuri mitään.

Thuja-potilaista osa kehittää myös olon kuin he olisivat syyllistyneet johonkin rikokseen. ( Delusion: Anxiety of conscience,as guilty of a crime.) Nämäkään sanat eivät usein tule kirjaimellisesti näin potilaan kertomuksesta, vaan olotila täytyy kyetä hahmottamaan potilaan sanoista.

Joku aika sitten eräs Thuja-tilassa ollut hoidettava lausahti : "Minua vaivaa, koko ajan tunne kuin olisin tehnyt jotain väärää, vaikken olekaan tehnyt. Koko ajan on kauhean syyllinen olo." Erityisesti tämän ja parin muun päätuntemuksen avulla päädyin ( repertoituani eli etsittyäni Kentin laajasta oirehakemistosta) tutkailemaan Thujaa sillä silmällä. Potilaan tilanne löytyikin lääkkeen tunnuspiirteistä erittäin kattavasti. Jopa niin hyvin, että Thuja-otsikon alle kuuluviksi oli kuvailtu pieniä yksityiskohtaisia, erikoisia asioita, mitä potilas ei ollut edes alunperin maininnut, mutta ottikin ne vielä esille jo kun olin päätynyt kyseiseen aineeseen. Viime aikoina tällaisetkin hänen nuorempana kärsimänsä vaivat olivat nyt tulleet taas jossain määrin esiin. Ja näitten aika spesifisten vaivojen löytyminen Thuja-otsikon alta vain vahvisti valinnan oikeaan osumista entisestään.

 Yleensä toimin siis niin, että etsin Kentin Repertorysta ja muista hakemistoista, mihin lääkeaineisiin potilaan tunnot ja olotilat viittaavat. Sen jälkeen vertailen Materia Medica-teoksista eli laajoista lääkeaineitten kuvailuteoksista aineita toisiinsa ja tutkin mikä aine on kyseessä. Lisäksi tarkistan aina myös painotetusti miten hyvin muut oireet sopivat kokonaiskuvaan. Mutta tärkeintä on , että lääkkeen ydin, ja potilaan tilan ydin  täsmäävät.

Mikä on se, mikä ihmistä ajaa eteenpäin ja saa toimimaan ja ajattelemaan tietyllä tavalla. Mitkä ovat hänen syvimmät halunsa , toiveensa ja pelkonsa... ja siis, koska yritetään hoitaa häiriintynytttä tilaa, millä spesifillä tavalla nämä kaikki asiat ovat häiriintyneet. Koska kukaan ihminen ei ole täysin terve, niin yleensä on aina kaivettavissa esiin joku yleinen vääristymätaipumus ajattelussa ja se siis johtaa tuon tilan jäljille.

Tässä joitain ihmisen tilaa kuvaavia perusharhakuvia pieneksi näytteeksi:

Delusions:
feeling of being alone in the wilderness

delusion everything is new

delusion, fancies he has suffered wrong

delusion laughed at 

delusion, his friends have lost all confidence in him

delusion, fancies herself lost

delusion, he is unfortunate

delusion, despised, that he is

delusion, noble, that he is

 Ja näitähän on satoja...

Itse nykyisin yhä enenevässä äärin pyrin metsästämään näitä perusharhakuvia (delusions), jotka kuvaavat hyvin syvästi ihmisen tilaa. Käyn kuitenkin kaikki muutkin oleellisiksi katsomani asiat laajasti läpi, vaikka hyvin nopeasti pääsisinkin joskus tilan ytimeen. (Kun on vuosia tehnyt tätä, on oppinut paljon ulkoa aineista ja niiden ominaisuuksista ja se helpottaa jo huomattavasti, koska osa työstä tapahtuu jo omassa päässä ennen kuin on avannut eteensä vielä yhtä kirjaakaan.)

Jos mikään perustunto tai harhakuva ei nouse hyvin selvästi esiin tai homeopaatti ei ole edes oppinut niitä metsästämään, niin klassiseen homeopatiaan kuuluu myös muitakin eri tapoja aloittaa tilan tarkastelu.

Seuraavaksi kuvaan tiivistetysti yhtä hyväksi havaittua linjaa, jota itsekin usein käytän delusion-juttujen jahtaamisen lisäksi. Tai sitten niiden voidaan kyllä ajatella myös sisältyvän seuraaviin kohtiinkin. Usein vain nämä pääharhakuvat johdattavat tosi nätisti ja suoraan oikean aineen luo. Sekä lääkkeessä että potilaan tilassa ydinongelma ja -tunnot ovat juuri ne tärkeimmät asiat tajuta päätyäkseen oikeaan aineen valintaan.

Kaikki alkaa siitä, että homeopaatti tekee haastattelun ja tarkkailee myös muita havaittavia piirteitä hoidettavasta.

Haastattelussa kysytään mm seuraavista asioista vaihdellen tarpeen mukaan:

Henkiset ja mielialaoireet(esim pelot, suru, kiihtyneisyys, ärtymys, puheen tuotto, keskittymiskyky jne)

Kehon yleisoireet: Modaliteetit, jotka koskevat koko ihmistä, esim. miten seuraavat vaikuttavat, huonontavatko vai helpottavat oloa: lämpötila (kuuma,kylmä jne), suhde raittiiseen ilmaan, sää, liike,lepo, vuodenaika ja perioodisuus, asento, mukana seuraavat eli sequale-oireet yms)

Vastenmielisyydet ja mielihalut (himot) sekä sietämättömyydet ruokien ja juomien suhteen

Eritykset, jotka eivät ole vain paikallisia ,yleistyneitten ihottumien eritykset ja paikallistenkin eritteiden yleiset ominaisuudet (esim syövyttävät,haavoittavat eritteet tai tahmeat tms)

Iho-oireet (kutinat, parantumattomat haavat ja yleistyneet ihottumat)

Unioireet jne

Hahnemann  jakoi oireet neljään pääluokkaan:

I    Huomiota herättävät eli karakteristiset yleisoireet 

II  Karakteristiset lokaalioireet

III Tavanomaiset yleisoireet

IV Tavanomaiset lokaalioireet

Potilaan oire on siis joko tavanomainen (common) tai karakteristinen (peculiar) ja samalla myös joko

yleisoire (general) tai lokaalioire (particular).

Luokat I ja II ovat Hahnemannin mukaan ratkaisevat ja luokat III ja IV toimivat lähinnä reservinä siltä varalta, että kahteen ensimmäiseen luokkaan ei löydy aineistoa. Ne voivat auttaa myös hienosäädön kohdalla.

 Karakterististen yleisoireiden painotusjärjestys kroonisissa sairauksissa:

1 mielialaoireet

2 yleiset tunetemukset ja modaliteetit, jotka koskettavat potilasta kokonaisuudessaan

3 vastenmielisyydet, himot ja sietämättömyydet

4 eritykset, jotka ovat luonteeltaan yleisiä

5 seksuaalioireet, jos niillä on erittäin voimakas vaikutus potilaaseen

6 unioireet, häiriöt unessa, nukkumisasennot, jotka ovat karakteristisia, unen aikainen erityinen käyttäytyminen

  

Kaksi päätapaa valita lääkeaine:

Oireistosta riippuen: 

A Yleisestä oireistosta paikalliseen:

Tehdään tapauksen painotettujen yleisoireiden perusteella esivalinta.

Hienosäädössä otetaan paikalliset oireet mukaan ja katsotaan, mitä ainetta kokonaiskuva parhaiten vastaa.

B Erittäin huomiota herättävästä lokaalioireesta edetään kohti yleistä

Jos  löytyy todella huomiota herättäviä paikallisoireita, ne katsotaan jopa yleisoireita tärkeämmiksi.

Repertorisointi aloitetaan tällaisessa tapauksessa (niin akuuteissa kuin kroonisissakin tiloissa) karakteristisista paikallisoireista . Lopuksi on välttämätöntä tarkistaa, sopiiko aine, joka olisi tyrkyllä, yleisoireisiin. Jos yleisoireet ovat valituksi harkittavan aineen kanssa ristiriidassa, aine ei ole oikea. Etsimistä täytyy silloin jatkaa.

Yleissääntönä voidaan sanoa,että valittaviksi oireiksi aineen etsinnässä tulee valita sellaiset ilmiöt, joilla on huomiota herättävä suhde sairaustapaukseen ja ilmiön olisi hyvä olla mahdollisimman poikkeuksellinen.

Tavanomaisia oireita esiintyy sekä lääkeainekokeiluissa että sairaudentiloissa liian usein, eikä niitten avulla pysty täten erottelemaan oikeaa lääkettä.

Kroonisissa sairaudentiloissa yleisoireille annetaan aina erityinen painopiste. ne ovat oireita, jotka eivät ole enää yleensä välittömässä yhteydessä pääsairauteen, mutta ne ovat sen sijaan juuri sairaalle ihmiselle erityisiä ja ominaisia.

Akuuteissa tapauksissa hoidettavan ihmisen paikallinen pääoire otetaan keskeiselle sijalle ja siitä pyritään muotoilemaan täydellinen oire. Tämä muodostuu tekijöistä, jotka ovat laukaisseet oireet, tarkasta paikasta ja mihin sen vaikutus säteilee, tuntemuksen laadun kuvailusta, modaliteeteista ja oireista jotka tulevat mukana. Akuutissa sairaudessa viimeksi syntyneet oireet ovat  "oireita, joiden vitaliteetti on kaikkein suurin." (Boger)

Ne viittaavat kaikkein vahvimmin hoidossa sillä hetkellä tarvittavaan aineeseen.

Klassinen homeopatia on kiehtova ja harjoittajaltaan täyttä keskittymistä vaativa, antoisa ja parhaimmillaan erittäin tuloksellinen parantamistaito. Suunnitelmissani on tarkastella aihetta tulevaisuudessa vielä lisääkin. Rakastan homeopatiaa!

Kuvat ovat Viltsun filmirulla-blogin satoa. Kiitos Viltsu! :)

Lähteet: Samuel Hahnemann: Paratamistaidon Organon, Rajan Sankaran: The Spirit of Homeopathy, Thomas Genneper / Andreas Wegener (toim.) : Homeopatian oppikirja

Meillä kukkii jo kirsikkapuu!

 Vuokot ja pikkusipulikukat ovat ilahduttaneet pihallamme jo pitkin kevättä. Aurinko lämmitti suloisesti ja mehiläiset matkasivat...minne? Makea kirsikka, oma herkkähipiäinen hienohelmamme oli puhjennut kukkaan! Siitähän piti saada kuvia ja tässäpä mukana muitakin otoksia alkukesän pienistä ihmeistä.

 Pihaltamme on jo löytynyt mm nokkosta, mustaherukan lehtiä ja koivun nuorta satoa. Kaikki sopivia raikastuttajia alkukesän juomiin ja salaatteihin. Myös monivuotiset yrttimme nousevat jo terhakkaasti maasta. Mintut, salvia, sitruunatimjami, oregano ja monet muut kaverukset antavat jo pieniä maistiaisia. Lipstikka, tuo kaikkein innokkain kurottelija, sopii mainiosti keittoihin ja mikä ettei myös raakaversioihinkin.

Istuttamiani keltavuokkoja on ilmeisesti muurahaisten
toimesta alkanut levitä sinne tänne.

Kempeleenkaunotar on voimakaskasvuinen ja kestävä ruusupensas.
Se kurottelee jo minuakin korkeammalle.

Kevätvuohenjuuri on uskollinen kukkija.

Narsisseja ja muita sipulikukkia löytyy sieltä täältä puitten ja pensaikkojen alta. 

Toivottavasti omenia tulee tänäkin kesänä mukavasti,
vaikka jänis pääsikin joitain puita korkeitten hankien päältä vähän jyrsimään.

Makeakirsikamme ehtii aina reilusti ennen hapankirsikkapuitamme kukkaan.
Tänä vuonna siihen näyttää tulevan enemmän kukkia kuin koskaan.

Huomaathan pienen mehiläisen työssään.

Rakastan niin valkoisia narsisseja!

Kultaherukat vihertyvät aina joutuisasti. Nupuissa pilkotti jo keltaistakin. Marjoissa on
persoonallisen pikantti maku, joka ihme kyllä on lastemme erityinen suosikki.

Alkukesän raikas vihreä ja edellisen vuoden korsien murretut
sävyt sointuvat mielestäni kauniisti yhteen:

Maakellarimme päältä löytyy monenmoista maksaruohoa ja kivikkokasvia.

Herttavuorenkilpiä maakellarimme alarinteessä.

Oma pikku voikukkakumpumme rehevöityy jatkuvasti ja on suonut jo monet välipalat. Salaatteihinhan tuo usein hyljeksitty vaatimaton ystävämme käy varsinkin näin alkukesästä mainiosti. Viherjauheitten ostelu taitaa jäädä nyt vähemmälle. Luonto tarjoaa parastaan jo ihan kotikonnuiltakin!

 Rakastan kesää! Joka aamu puutarha näyttäytyy uudessa valossa. Tästä pitkälle syksyyn avautuu aina uusia kukkia ihailtavaksi, uusia makuja nautittavaksi. Aamusta paljain jaloin pihalle ja siitä se päivä käynnistyy!