Ihmisten viestintäteknologia lajien luonnollisen viestinnän uhkana?

Rakkaat lukijani: Minulla on ilo esitellä tietokirjailija& sähkömagneettisten kenttien riskien asiantuntija Erja Tammisen vieraskirjoitus blogissani. Olkaapa hyvät:

UHKAAKO IHMISEN VIESTINTÄTEKNOLOGIA LAJIEN LUONNOLLISTA VIESTINTÄÄ?


Luonto tarjoaa tieteelle usein vastauksia, joita ihminen ei aina halua
kuulla. Luonnon sähkömagneettiset kentät ovat vallinneet maapallolla
alusta asti. Kasvit, mehiläiset ja kalat hyödyntävät niitä hienolla
tavalla kommunikoinnissaan. Nyt ihmisen viestintäteknologia voi 
uhata tätä lajien luonnollista kommunikaatiota.

Luonnon oma ”viestintäteknologia” toimii näin: NewScientist -tiedelehti uutisoi (2/2013) Bristolin yliopistotutkimuksesta, jossa professori Daniel Robertin tiedemiesryhmä osoitti kukkien voivan kyetä kommunikoimaan mehiläisten kanssa sähkömagneettisia signaaleita hyödyntämällä. Tutkijat olettavat, että kukkien sähkömagneettisesti välittävä informaatio liittyy pölyttäjien houkuttelemiseen.

Robert selvitti asiaa ja teki kokeen keinotekoisilla kasveilla, joihin hän
kätki sakkaroosia ja kiniiniä, joita mehiläiset eivät normaalisti käytä
ravinnokseen. Mehiläiset vierailivat aluksi Robertin kukissa vain
satunnaisesti. Sen jälkeen kun 30 voltin sähkökenttä kytkettiin päälle
sakkaroosia sisältävän keinokukan ympärille, mehiläiset alkoivat vierailla
innokkaammin, jopa 81 prosenttia tarkkailuajasta. Ne näyttivät tunnistavan
sähkökentän jo muutaman senttimetrin etäisyydeltä. Kun sähkökenttä
kytkettiin pois päältä, mehiläisten käynnit muuttuivat taas satunnaisiksi.

Kukkien viestittäminen mehiläisille näyttää tapahtuvan näin: Lentäessään
ilmassa mehiläinen varautuu positiivisesti. Kun mehiläinen vierailee
kukassa, se saattaa siirtää joitakin positiivisesti varautuneita hiukkasia
kukkaan, joka puolestaan on negatiivisesti varautunut maadoitetun
juuristonsa ansiosta. Mehiläisen siirtämien positiivisten ionien myötä
kukankin sähkövaraus voi vähitellen muuttua.  Muuttuneen sähkövarauksen
myötä kukka informoi potentiaalisille uusille vierailijoille esimerkiksi
siitä, että mesi on jo loppunut.

Kukkien väriloisto, huumaava tuoksu ja terälehtien kuviointi ovat kasvien
aiemmin tunnettuja tapoja viestittää ominaisuuksistaan ympäristölle.
Tutkijat arvelevat, että kasvien sähkömagneettinen kenttä voi olla edellä
mainittuja ominaisuuksia vahvistava elementti erityisesti viestinnässä
pölyttäjille.

Viestit kulkevat ihmeellisesti myös veden alla elävillä lajeilla. Sähköä
aistivien kalojen parvessa tiedonkulku on hyvin hienosäätöistä. Jokaisella
kalalajilla ja kalalla on oma sähköinen kommunikaatiotaajuutensa. Tämä
kävi ilmi, kun tutkittiin kahdessa eri akvaariossa asuvia kaloja. Aluksi
ne kommunikoivat keskenään samalla 370 hertsin taajuudella, mutta kun
akvaariot yhdistettiin sähköisesti toisiinsa siten, että toinen kala
saattoi aistia lajitoverin sähköiset impulssit, laski kala heti omaa
taajuuttaan. Eroksi muodostui noin 10 hertsiä. Kun akvaariot jälleen
erotettiin toisistaan, palasi molempien käyttämä taajuus alkuperäiselle
tasolle.

Environment International -tiedelehti julkaisi tammikuussa 2013
hollantilaisryhmän (S. Cucurachi & al.) 113 tutkimusta käsittävän laajan
katsausartikkelin ihmisen luomien sähkömagneettisten kenttien ekologisista
vaikutuksista erilaisiin organismeihin. Katsaus sisältää
laboratoriotutkimuksia ja kenttäkokeita muun muassa kasvien, lintujen,
mehiläisten ja sammakoiden reaktioista kännykkäteknologiaan. Tiedemiesten
katsauksessa läpikäymistä tutkimuksista peräti 65 prosentissa havaittiin,
että säteilyllä on vaikutuksia. Lähes poikkeuksetta vaikutukset olivat
haitallisia, kuten esimerkiksi hedelmällisyyttä vähentäviä tai
kuolleisuutta lisääviä.  Raporteista 50 prosenttia oli eläinkokeita ja 75%
tarkkailtiin kasveja. Useat katsauksen tutkimuksista oli tehty
altistettaessa kohdetta matkapuhelinjärjestelmien käyttämille
säteilytasoille. ”Jatkuva krooninen radiotaajuinen säteily ja eri
modulaatiotyypeille altistuminen rasittavat kaikkia lajeja maapallolla”,
toteavat katsauksen laatineet hollantilaistutkijat.

Alla pari raportin tutkimusta referoituina:

Alfonso Balmori kiinnostui sammakoiden reaktioista, koska havaitsi niiden
kadonneen monilta alueilta Espanjassa. Balmori sijoitti kaksi
sammakonpoikasia sisältävää häkkiä parvekkeelle 140 metrin päähän
korkeasta rakennuksesta, jonka katolla sijaitsi neljä
matkapuhelinantennia. Kummassakin Balmorin häkissä oli 70
sammakonpoikasta.

Toisen häkin ympärillä oli materiaalia, joka suojasi sammakonpoikasia
antennien säteilyltä, mutta toinen häkki oli suojaamaton. Muutoin häkeissä
elävien sammakonpoikasten olosuhteet olivat samanlaiset ja ne söivät samaa
ruokaa. Säteilytaso oli 1,8-3,5 V/m, mikä on merkittävästi alhaisempi kuin
viranomaisten Suomessa sallima raja-arvo, ja Säteilyturvakeskus on sitä
mieltä, että  todistettuja haittoja ei ole näin alhaisilla
säteilytasoilla.

Balmorin koe kesti kaksi kuukautta. Altistetuilla sammakonpoikasilla
ilmeni koordinaatiovaikeuksia ja niiden kasvu oli epänormaalia. Toisista
kehittyi poikkeuksellisen suurikokoisia, kun taas osa jäi kooltaan
tavanomaista pienemmiksi. Lisäksi altistettujen sammakoiden reaktiokyky
oli merkittävästi heikompi kuin altistamattomien ja vain puolet reagoi
ärsykkeisiin. Monet uivat ympyrää eivätkä kiinnostuneet tarjolla olevasta
ravinnosta. Altistetuista sammakoista 90 prosenttia kuoli, kun taas
vertailuryhmässä, tukiasemien säteilyltä suojatussa  häkissä olleista
löytyi vain neljä prosenttia kuolleita poikasia. Altistumattomat poikaset
liikkuivat hallitusti, reagoivat nopeasti ärsykkeisiin ja kiinnostuivat
niille tarjotusta ruuasta.

Katsauksessa käytiin läpi myös mehiläisiä koskevaa tutkimustietoa. Monissa
tutkimuksissa on nähty mehiläisyhdyskunnille tuhoisia vaikutuksia
altistettaessa niitä kännykällä tai langattomalla DECT-puhelimella.
Sveitsiläistutkija Daniel Favre raportoi vuonna 2011 mielenkiintoisesta
kenttäkokeesta.  Favren tutkimus on metodologisesti laadukas, koska se
sisältää tilastollisen analyysin ja vertailuryhmän. Favre käytti kokeessa
äänianalyysi-tekniikkaa, jolla hän selvitti mehiläisten käyttäytymisessä
tapahtuvia muutoksia altistuksen aikana ja ilman altistusta. Viittä
mehiläispesää tutkittiin kolmessa vaiheessa: ilman altistusta,
altistettaessa suljetulle matkapuhelimelle ja altistettaessa puhetilassa
olevalle matkapuhelimelle. Mehiläisten tuottamia äänisignaaleita
vertailtiin edellä mainittujen kolmen vaihtoehdon aikana.

Äänianalyysi paljasti, että mehiläiset tuottivat ääniä korkeammalla
taajuudella ja amplitudilla 25 – 40 minuuttia sen jälkeen, kun
matkapuhelin oli aktiivinen. Sen sijaan mehiläiset vaikenivat heti, kun
kännykkä kytkettiin päältä pois. Mehiläisten ääntelyssä ei kyetty
havaitsemaan mitään poikkeavaa myöskään silloin, kun kännykkä oli pesässä,
mutta pois päältä.

Ääniä tarkemmin analysoitaessa paljastui, että matkapuhelinsäteilylle
altistuneiden mehiläisten äänisignaali vastasi viestiä, joka lähetetään
lajitovereille äärimmäisessä vaara- ja stressitilassa, mehiläisten
aikoessa hylätä pesänsä.  Ehkäpä mehiläisten hälytyssignaali olisi aihetta
tulkita  tärkeäksi viestiksi myös viestintäjärjestelmiä kehittäville
Nokian ja Samsungin kaltaisille yrityksille.

Erja Tamminen
Suomen tietokirjailijat ry:n jäsen

Lähteet:
http://www.newscientist.com/article/dn23203-flowers-get-an-electrifying-buzz-out-of-visiting-bees.html
Helfman, Collette, Facey:  ”The Diversity of Fishes”, ISBN 0-86542-256-7,
2001
http://www.researchgate.net/publication/233974663_A_review_of_the_ecological_effects_of_radiofrequency_electromagnetic_fields_%28RF-EMF%29

Lämpimät kiitokset tästä ajatuksia herättävästä kirjoituksesta Erja!
Tarkkaillaan valppaina mitä ympärillämme tapahtuu!