Mummolaan

Olemme lähdössä lomareissulle Pohjois-Suomeen. Bimbo-koira pääsee hoitoon ystäväperheemme  maatilalle, jossa on hevosiakin. On siinä pikkukoiralle ihmettelemistä.

Mummolassa uidaan ja saunotaan sekä rupatellaan sukulaisten ja ystävien kanssa. Pihapiirin upeita kukkapenkkejä on myös mukava ihastella. Metsässäkin tekee mieli aina vähän seikkailla. Usein olemme myös pelailleet pihapelejä, vaikkapa krokettia ja sisällä lautapelejä. Vaarin vanhassa rakennuksessa oleva verstas on perinteisesti vetänyt poikia puoleensa. Vaari on aina rakastanut tehdä käsillään töitä, tosin lukeminen ja kirjoittelukin ovat maistuneet. Laivaa ja muuta mukavaa onkin syntynyt miesporukalla menneinä vuosina. Vanhan rakennuksen yläkertaan on poikien näppärä serkkutyttö tehnyt nuorempana suloisen leikkihuoneen keittiötarvikkeineen kaikkineen.

Mummolla on mahtava kasvimaa, josta löytyy  tuoretta vihreää joka päivä ruokapöytään. Porkkanoita, retiisejä, sipuleita, kesäkurpitsoja jne on yleensä myös ollut kasvamassa. Mummolan kesään on aina kuulunut myös lapsia puoleensa vetävä raparperipuska. Nyt meillä kotonakin on raparperia kasvamassa. Se on sitten hauskan näköinen kasvi! :)

 Loppukesästä mummolan suurista marjapensaista on voinut napsia raikkaita herkkuja.  Eilen Vili teki muuten jo ensimmäisistä omien punaviinimarjapensaittemme kypsyneistä marjoista tuoremehua Joelin kanssa. Sain pikku maistiaiset. Hyvää oli. Täällä etelämmässä ollaan vähän edellä satokaudessa. Toisaalta pohjoisempaan mentäessä monet täällä jo kukkineet perennat ovat siellä nähtävissä vielä parhaassa loistossaan.

Tänä vuonna nähdäänkin sitten paljon sukua kerralla, koska tiedossa ovat mummin ja vaarin 50-vuotishääpäiväjuhlat. Pariskunta on ollut aina todella sopuisa ja tyytyväisen oloinen yhdessä. Sitä on ollut mukava seurata läheltä.

Relletin mummo ja minä tykkäämme kumpikin kovasti kasveista. Mummon lukuisat käsityötkin ovat usein tulvillaan kukkia. Monet puutarhamme mieluisat  maatiaisperennat ovat perujaan Relletin mailta. Sieltä Jouni toi myös aikoinaan tosi kestävän, ikivanhaa perua olevan karvaisen karviaispensaan pihallemme. Myös osa kuusiaitamme taimista tuotiin  Relletin metsistä. Hyvin ovat kasvaneet täälläkin ja suoneet runsaasti kirpakan terveellisiä kerkkiä meille nautittaviksi. Sieltä peräisin olevat rohtosuopayrtitkin ovat levinneet hedelmäpuittemme alla.

Rohtosuopayrteistä olisikin kiinnostavaa tehdä yleispuhdistusainetta kuten Luonnonyrtit-blogin  Juha vinkkaa. Kasvissa saattaa olla jopa 20 prosentin saponiinpitoisuus, mutta valmiin puhdistusliuoksen pitoisuus vaihtelee käytetyn nestemäärän mukaan. Rohtosuopayrtistä vielä lisää tietoa täältä. Kasvin saponiinit ovat siinä määrin myrkyllisiä sisäisessä käytössä, että harvalla on taitoa ja halua nykyään käyttää rohtoa sisäisesti. Mutta aina joitain innostuneita löytyy. Itse aion pysytellä kyseisen kasvin kohdalla esteettisissä elämyksissä ja saippuan valmistuskokeiluissa. Kiinnostavaa tietoa saippuanteosta löytyy myös täältä.:
http://wikikko.info/wiki/Saippua

Matkakuume kohoaa ja pitää taas rientää jatkamaan pakkaamista. Poikiinikin on tarttunut innostus  luontoon ja kasveihin. Tästä pääsette mukaan Viltsun pienelle iltareissulle.

Ps.Kiitokset luontokuvista Viltsulle.

Elimistön sekoittamisesta elimistön kuuntelemiseen.

Kun kehomme tai mielemme oireilee, kuuntelemmeko?  Houkutuksena on usein torjua, kieltää kaikki... ja jos se ei onnistu, niin sitten vain suinpäin tukahduttamaan kaikki oireet. Ihottuma piiloon kortisonilla, ylävatsan oireilu hallintaan närästyslääkkeillä, ruuansulatuksemme limakalvojen ärtymys järjestykseen "suoja-aineilla", väsymys kuriin kofeiinipillereillä ja unettomuus hoitoon nukahtamispillereillä. Lopulta elimistö on niin sekaisin, että mitkään oireitten tukahduttamisyrityksetkään eivät millään enää riitä lakaisemaan ongelmia maton alle. Kemialliset lääkkeet aiheuttavat sivuoireita, jotka taas pyritään tukahduttamaan uusilla lääkkeillä, jotka taas... Kierre on valmis.

Minulla on sukulaisia, jotka ovat kartelleet vuosikaudet kaikenlaista luontaiselta hoitamiselta vaikuttavaakin kuin ruttoa ja juosseet joka flunssan ja terveysongelman perässä pika pikaa lääkäriin, josko joku kemiallinen lääke vaivaan taas löytyisi. Ja vasta kun se antibioottiresepti on saatu vähäiseenkin hengitystietulehdukseen (usein viruksen aiheuttamaan) niin tyytyväinen hymy on taas noussut huulille. Elämä tuntuu turvallisemmalta, kun ihan lääkäri on tutkinut ja kovalla patistuksella suostunut sen reseptin määräämään. Ja näistä lääkärien patistussessioista inspiroituneena on sitten ollut hyvä jakaa auliita neuvoja toisillekin.

"Kuule Tiina, muista sitten, etteivät ne lääkärit anna kovin helpolla sitä antibioottikuuria vaan sinun pitää kovasti sitä vaatia!" Ahaa, just... yrittele siinä sitten selitellä kantojasi aiheeseen, kun jo antibioottien ajattelemisen suoma henkinen turvakin on niin suuri, että siitä turvamuurista ei mikään hevillä mene läpi.

Myöhemmin kun tämä minulle tärkeä henkilö tajusi, miten "harhaoppinen" minä olen suhtautumisessani antibiootteihin ja moneen muuhunkin asiaan hänen näkökulmastaan, patistelu on vähän lieventynyt. Mutta aina pitää sentään yrittää vähintään jotain pientä. Heh, vastarannankiiskien ja väittelijöiden sukua, kun taidetaan olla...kuka mihinkin suuntaan, mutta pääasia, että oma kanta tulee  ponnekkaasti esiin! ;)

Rakkaalle sukulaiselleni suurinta turvaa maailmassa suo se, että tekee niin kuin viranomaiset ja viralliset asiantuntijat suosittelevat. Olisi ihan järkyttävää tehdä vastoin yleisiä suosituksia ja hyväksi julistettuja ohjesääntöjä. Mikä hutera olotila siitä seuraisikaan, joutuisi ehkä ajattelemaan omilla aivoillaan ja mitä siitäkin tulisi... Ohjeet ja suositukset nyt tuppaavat yhdessä suin toisessakin asiassa muuttumaan, mutta hei...ei mitään hätää, kun tekee niin kuin käsketään, aina!

Nyt sitten vuosikymmenten raskaitten lääkemyrkkykuurien, kortisoniannosten, antibioottivuorien ja vatsan suojalääkkeiden jälkeen, kaikki toki virallisten asiantuntijoitten suosittelemia, tilanne on se, että painoa on enää 39 kiloa ja lähes kaikki mitä syö sattuu, turvottaa ja tuntuu pahalta. Lääkärit eivät oikein keksi mikä on tarkkaan ottaen vialla. Ihmisestä ei löydy mitään selitystä ja ravintoa ei saada tarpeeksi menemään. Ehkäpä mikään ei enää kovin hyvin imeydykään, kun suoliston ja vatsan limakalvot ovat jo tosi pahassa kunnossa "suojalääkityksen" alla.

No uudelle viralliselle asiantuntijallehan ainakin sitä sitten rakas sukulaiseni pääsi. Yleisen terveydenhuollon virallinen ravitsemusterapeutti antoi neuvonsa. Ja HUH  HUH! Itku meinasi meikäläiseltä päästä. Kovin luonnotonta pöperöä piti kuulema syömän... rasvakin tulisi tämän jatkuvasti kuihtuvan 39-kiloisen potilaan kuulema saada KEVYTMARGARIINISTA! Ja muitakin "hyviä" neuvoja piisasi.

Kun yritin sanasen jos toisenkin sanoa luonnollisten rasvojen paremmuudesta , niin johan sieltä tuli kauhistunut lausahdus: "Minä en voi syödä mitään täyttä rasvaa, ettei suonet mene tukkoon!" Ja tämän sanoo nainen, jonka suonista ei ole kuulema löytynyt minkäänlaisia viitteitäkään tukkoon menemisestä.
Yleisen terveydenhuollon puolellahan niitä kolestrolejakin tiirataan silmät haukkoina, mutta nekään arvot eivät ole olleet huolestuttavia...kuka niistä nyt sitten huolestuukaan.

Muutenkin yritin tarjota vinkkejä luonnollisempaan ravitsemukseen, mutta armas sukulaiseni sanoi, että näillä täytyy nyt mennä, mitä viralliset asiantuntijat sanovat. Niillä ohjein hän kyllä tähän tilaansa alunperinkin päätyi...

Minua niin surettaa, kun yleinen tervysvalistus on opettanut monet ihmiset varsin rasvakammoisiksi ja huolestumaan sellaisesta, mistä ei tarvitsisi. Toisaalta meitä kansalaisia taas on kannustettu tai kannustetaan edelleen suhtautumaan huolettomasti sellaisiin asioihin, joita kannattaisi todellakin välttää. Monet asiat ovat kovin päälaellaan. Näin minä asian koen.

Toivon, että sukulaiseni edes selviää hengissä aliravitsemus-ja riutumistilastaan noilla noudattamillaan  virallisten asiantuntijoitten ravintoneuvoilla. Hui, hui... Kaikkea muutakin, mitä ei ole vielä löytynyt, on varmasti taustalla. Toivon kovin, että hän edes nyt innostuisi luonnollisesta, ravinnetiheästä ruuasta ja pehmeämmistä, aidosti elimistön terveyttä vahvistavista hoitomuodoista. Jotain pientä viitettä siihen suuntaan sentään on jo näkyvissä. Toivon parasta.

Taide on Kuvia matkalta-blogin Annen kätten työtä. Tuhannet kiitokset jälleen! :)

Ruusuja ja mansikkaa...raakana kiitos!

Ihania, ruusuisia bloggauksia löytyy nyt monelta raakailijanaiselta. :D Herkullisia kukkakylläisiä reseptejä ja

houkuttelevia kuvia olen löytänyt ainakin Peikkojen maailmassa-blogista  Vaniljakiisseli 

ruusunlehtikastikkeella , Keittiökameleontista  Ruususen raparperismoothie  sekä Lisää kukkais-smootheja

  ja  Sanniksen päiväkirjat-blogista   Ruusuinen smoothie


Puutarhamme tarjoaa erilaisten ruusupensaiden kukintaa aikaisista Pimpinellaruusuista loppukesän kukkiviin urheisiin kurtturuusulajikkeisiin. Nyt kukassa ovat mm Mustialan ruusu, Valamon ruusu ja joitain norjalaisia vuoristoruusuja.

Päätin minäkin keksiä oman ruusuisen versioni. Tässä se tulee, olkaapa hyvät:

    Ruusuinen raakamansikkakakku


Pohja:
 2 kupillista manteleita, cashewpähkinöitä, saksanpähkinöitä ja kookoshiutaleita rouhittuna sopivan karkeaksi esim Vitamixissä tai muuten
1 kuppi liotettuja taateleita
loraus kookosmaitoa
ripaus laatusuolaa
kourallinen vadelmanlehtiä
kourallinen pienehköjä mustaherukanlehtiä
1 rkl mustaherukkajauhetta

Lisää mantelipähkinärouheeseen pieneksi murskatut lehdet, taatelin palat ja loput aineet
Sekoita massasta tasainen taikina
Painele massa tasaiseksi ja vie jääkaappiin kovettumaan.

Päällinen:
reilu pala vesimelonia
2 desiä luomumansikoita
1 desi chian siemeniä
1 desi kookosöljyä
kaksi kourallista ruusunterälehtiä
2 rkl tocotrienolsia
halutessasi hiukan vaahterasiirappia tai hunajaa

Surauta aineet blenderissä, kun chian siemenet ovat ehtineet hieman liota.
Anna päällyksen tekeytyä hetki jääkaapissa.

Painele pohjataikina piirakkavuokaan. Voit tehdä taikinasta halutessasi reunukset.
Kaada päällysteseos pohjan päälle. Levitä tasaiseksi. Koristele tuorein mansikoin ja ruusujen terälehdin.

Olen löytänyt myös monia ihania mansikkaherkkureseptejä. Tässäpä joitain houkutuksia:

Peikkojen maailman Kaisulla on ihan mielettömän hyviä raakaleivonnaisreseptejä, myös mansikka- ynnä muita suussasulavia marjaisiakin herkkuja.
Tässäpä nettiosoite:
http://rollit4.blogspot.com/2010/07/luomumansikkaa-mahan-taydelta.html



Virpi Mikkosen Kiitos hyvää-blogista löytyy myös mehevä raakamansikkakakun ohje:

http://www.trendi.fi/blogit/Alla-bloggar/Luokka/Kiitos-Hyvaa/Postaus/?BlogEntry=16169



Huomenta Suomi-ohjelmassa raakaravintovalmentaja Mea Salo ( blogin osoite: http://raakaravintoa.blogit.fi/ ) tekaisee nopsasti maistuvan raakatortun. Marjoiksi voi käyttää myös luomumansikkaa. Tässäpä osoite:

http://www.katsomo.fi/?progId=71408



Täältä löytyy vielä yksi mahtava raakamansikkakakkuresepti enkunkielisenä:

http://rawgoddessinthemaking.blogspot.com/2011/03/raw-white-chocolate-strawberry.html



Näin kun mansikoitten makuun oikein päästiin, niin haluan vinkata vielä  Appelsiineja Hunajaa-blogin Yaelinin 
herkullisista raakamansikkajäätelöohjeista eli  Hunajainen mansikkajäätelö ja Pikainen raikas mansikkajäätelö .


Blogista löytyy myös paljon muita mahtavia raakaruokaherkkuja!



http://appelsiinejahunajaa.blogspot.com/2010/05/hunajainen-mansikkajaatelo.html



http://appelsiinejahunajaa.blogspot.com/2011/06/pikainen-raikas-mansikkajaatelo.

Nauttikaa näistä kesäisistä herkuista hyvillä mielin! Niin minäkin aion tehdä! :)