tiistai 15. marraskuuta 2011

Jotain kaunista



On vähän ihmisiä, joitten kanssa voimme olla kaikesta samaa mieltä. Uskoisinpa, ettei oikeastaan yhtään, ainakaan minun kohdallani. Mutta se on myös osa elämän rikkautta. Kohdatessamme toinen toisiamme kuulemme ja tunnemme asioita, jotka herättelevät miettimään, antavat ajatuksillemme virtaa, joskus jopa aivan  uuttakin suuntaa. Toisinaan taas saamme uutta voimaa kulkea siihen suuntaan, johon jo kauan sitten olemme lähteneet kulkemaan, suuntaan, johon todella haluamme kulkea.

Tommy Hellsten on yksi monista ihanista ihmisistä, joita en ole koskaan tavannut, mutta joiden monia ajatuksia rakastan ja pidän kauniina ja joiden monista ajatuksista olen saanut iloa ja oivalluksia myös omaan elämääni. Oi, sinä painomuste, kuinka oletkaan muuttanut maailmaa!

 Harva ihminen keksii jotain itse täysin ensimmäistä kertaa. Mutta viisaimmat meistä osaavat koota elämän oleellisimpia asioita yhteen. Viisaimmat tunnistavat helmet ja nostavat ne esiin...viisaimmat ovat elämän kauneuden ja hyvyyden mesenaatteja. Siis Tommylta tai ainakin Tommyn kautta:


-Jokainen haluaa syvällä sisimmässään tulla nähdyksi, kohdatuksi ja rakastetuksi. Rakkaus on meidän jokaisen syvin tarve, joka voi hävittää pelon.

-Meidän tulee uskaltaa asettaa omat rajamme,ettei meitä tallota. Jos emme ilmaise vastustavamme mahdollista huonoa kohteluamme, sisällemme voi jäädä patoumia, jotka aiheuttavat huonoa oloa tai hallitsemattomia räjähdyksiä..

-On hyvä luottaa siihen, että elämä kantaa. Muuten voimme alkaa liikaa hallinnoida elämäämme. Monet ovat lapsena joutuneet kokemaan liian suurta turvattomuutta ja tästä jää sisimpään helposti päällimmäiseksi tehtäväksi huolehtia, ettei niin käy enää koskaan, ettei enää koskaan sattuisi, ei enää koskaan olisi pelottavaa.

  ( Tuli mieleeni, että paradoksaalista kyllä, karttamalla jatkuvasti kaikkia mahdollisesti pelkoa herättäviä tilanteita moni tuleekin päätyneeksi elämään jatkuvassa pelossa. Pelkäämään pelkäämistä ja näin ehkäpä  elämään kunnolla elämättä.)

- Haavoittuvuuden mahdollisuus voi saada meidät suojautumaan ja kontrolloimaan elämäämme liikaa. Voimme reagoida suorittamalla elämäämme kelvataksemme tai voimme pyrkiä miellyttämään kaikkia  olemalla liian kilttejä ja hävittämällä samalla todellisen yhteyden sisimpäämme, aitoon itseemme.

-Voimme kuitenkin tunnistaa nämä taipumukset ja löytää sisimmän identiteettimme. Voimme löytää myös rakkauden itseämme ja muita kohtaan ja luottaa siihen, että elämä kantaa.

-Mikäli yritämme muuttua vastataksemme ympäristön asettamiin odotuksiin, se ei kanna pitkälle. Ihminen voi muuttua vasta, kun hän itse oikeasti haluaa.

-Ihmisen sisäisen identiteetin tasolla ihminen on eniten totta. Sielukas ihminen kuuntelee myös sitä, mitä hänen sisimmällään on kerrottavana. Elämän syvyys katoaa, jos vain juoksee kuuntelematta. Kannattaa kohdata aidosti sekä itsensä että toiset ihmiset. Monesti me lymyämme maskien takana piilossa itseltämme ja toisiltamme, vaikka kohtaavimpina voisimme paremmin.

-Yhteisöllinen elämäntapa kehittyi vuosisatoja, ei sitä kannata repiä pois.  Yhteisöllisyydessä on voimaa!




Hienoa ja yllättävän aurinkoista marraskuun päivää kaikille! :)


perjantai 4. marraskuuta 2011

Raudan liikasaanti ja epäorgaanisten mineraalien haitat



Mike Adamsin nostattama kohu Adya Clarity-nimisestä tuotteesta on samalla nostanut valokeilaan erinäisiä kiinnostavia asioita, joista nyt otan tarkastelun kohteeksi kysymyksen epäorgaanista alkuperää ja orgaanista alkuperää olevien mineraalien eroista. Myös teema raudanliikasaannista ja sen vaikutuksista on mielestäni tärkeä.

 Orgaanista alkuperää ja epäorgaanista alkuperää olevien mineraalien välillä on suuri ero. Orgaanista alkuperää olevat mineraalit tulevat siis kasveista ja eläinkunnan tuotteista jne, eivät suinkaan suoraan kivestä ja sorasta. Ne ovat siis orgaanisen luonnon muovaamia. Luonnon kasvikunta on ottanut kallioperän mineraalit käyttöönsä ja muuntanut ne ihmisyhteensopivaan muotoon. Siksi me syömme niitä. Kehomme eivät ole rakennettuja imeyttämään suoraan käyttöönsä laajaa skaalaa epäorgaanista alkuperää olevia mineraaleja, mutta kasvit sen sijaan ovat. Kasvit ovat täydellisen sopivia muuntamaan epäorgaanisia mineraaleja eliöille sopivampaan  muotoon ja juuri siksi me tosiaan syömmekin kasveja ja niin syövät tietysti monet eläimetkin.

Jos mineraaleihin lisätään teollisen prosessoinnin myötä rikkihappoa, se ei muuta mineraaleja orgaanisiksi. Kyseessä ovat edelleen epäorgaaniset mineraalit...tosin teollisesti prosessoidussa muodossa. Ne kyllä imeytyvät siinäkin muodossa elimistöön, mutta tällöin kuitenkin monien asiantuntijoitten mukaan keholle toksisina aineina.

Mitä olisi sanottava ideasta juoda ja pyrkiä imeyttämään itseensä rikkihappoon liuotettuja epäorgaanisia mineraaleja...

Uskonpa, että silloin saattaisit tehdä vastoin sitä, mitä todella tahdot tehdä. Tuskin haluat pyrkiä imeyttämään  itseesi epäorgaanista ainesta tehokkaammin, koska se voi jämähtää tiukasti elimistöösi ja aiheuttaa haittaa.  Ihmiset sekoittavat helposti imeytymisen biologiseen hyötysuhteeseen. Kannattaa muistaa, että voit saada itseesi imeytymään jotain, joka ei ole hyvä asia... jotain, jota olisi ennemminkin parasta karttaa ja poistaa eikä siis alun perinkään imeyttää itseensä. Kun epäorgaaniset mineraalit ovat kerran päätyneet elimistöösi, niitä on todella vaikeaa saada sieltä pois. Ja mikäli niitä kertyy aina vain lisää, saatat huomata jonkin ajan päästä vakaviakin oireita, mutta siinä vaiheessa olet mahdollisesti jo melkoisen sairas. Sinulla saattaa olla esim kertynyt rautaoksidia sydänkudokseen, jolloin tilanne on jo paha.


Erityisesti miehistä suuri osa ei tarvitse lisää rautaa elimistöönsä. Itse asiassa monien pitäisi saada sitä elimistöstään pois. Liika rauta on monien asiantuntijoitten mukaan jopa ykkössyitä miesten sydänsairauksiin. Raudan saantinsa lisääminen onkin monille miehille erittäin paha asia sorruttavaksi.

(Lähteenä mm:  Adya Clarity (black mica extract) concerns answered in revealing interview with Roy Dittman, integrativa medicine scientist http://www.naturalnews.com/034037_Adya_Clarity_aluminum.html#ixzz1chviR4r9 )

Suosittelen todellakin tutustumaan yllä olevan linkin kautta biotekniikan asiantuntijan, tutkijan ja kokonaisvaltaisen lääketieteen harjoittajan Roy Dittmanin haastatteluun. Mies on erityisesti erikoistunut ja keskittynyt metallien vaikutuksiin ihmisen aivoihin. Hän omaa muutenkin hyvin laajan näkemyksen ja ymmärryksen ihmisen kokonaisvaltaisesta terveydestä. Dittman on perehtynyt myös akupunktion ja raakaravinnon etuihin. Roy Dittman tosiaan painottaa, että orgaanisista ja epäorgaanisista lähteistä tulevilla mineraaleilla on ratkaiseva ero!



Lisää raudan toksisuudesta:

"... rikkaammissa maissa, etenkin miehet voivat saada jopa liikaa rautaa. Liika rauta on noussut huolen aiheeksi vasta viime vuosikymmeninä, kun on alettu ymmärtää vapaiden radikaalien haitallisia vaikutuksia ihmisen terveydelle. Rauta on aine, joka hyvin helposti muodostaa vapaita radikaaleja. Vapaat radikaalit eivät aina ole haitallisia, esimerkiksi ihmisen immuunipuolustusjärjestelmä käyttää vapaita radikaaleja hyväksi, kun se tuhoaa haitallisia mikrobeja. Mutta on myös selvää, että kun vapaat radikaalit pystyvät tuhoamaan mikrobin solurakennetta, niin ne voivat aiheuttaa myös selviä haittoja ihmisen terveille kudoksille, jos niitä on liikaa elimistössämme. Elimistöllä on puolustuskeinoja näitä vapaita radikaaleja vastaan, esimerkiksi E-vitamiini auttaa suojaamaan solunkalvon rasvoja niitä vastaan.

Liian korkeat rautapitoisuudet ja niiden mukanaan tuomat vapaat radikaalit on yhdistetty alustavasti mm. sydäntautien riskien kasvuun. Rautaa ei tulisikaan nauttia liikaa, etenkään miesten. Naisilla raudan liiallisen saannin riski ei ole niin suuri, sillä kuukautiset poistavat verta elimistöstä ja tämä aiheuttaa naisille miehiä selvästi suuremman raudan tarpeen. Miesten ei siis kannata syödä runsaasti rautaa sisältäviä ravinteita suuria määriä ja välttää raudan ottamista tabletteina."

Ravitsemusasiantuntija Juhana Harjukin toteaa aihepiiriin liittyen blogissaan

Aamiainen ruohikolla: Ravintoa sydämelle

  seuraavaa: "...rautalisää ei pidä käyttää ilman, että lisäraudan tarve on jotenkin todettu (esim alhainen hemoglobiini ja alhainen ferritiini), koska liiallinen rauta on pro-oksidantti eli lisää haitallisia hapettumisreaktioita kehossa."


Seuraavassa Dr. Mercolan videossakin käy hyvin ilmi, miten tarkkana raudan kanssa kannattaa olla! Suurella osalla miesväestöä on Mercolankin mukaan elimistöönsä kertyneenä liikaa rautaa. Mercolan mukaan RAUTAA EI kannata hamstrata YHTÄÄN YLI ELIMISTÖN TARPEEN eli ns varmuuden vuoksi ja kannattaa olla myös huolellinen , ettei sitä saa vahingossa pikku hiljaa kroonisesti liikaa. Siitä voi olla nimittäin arvaamattoman paljon haittaa:


Is Iron Helping or Slowly Killing You? - YouTube
(9. kesäkuu 2009 - 9 minuuttia - Lataaja: mercola
articles.mercola.com Internationally renowned natural health physician and Mercola.com founder Dr. Joseph ...)

Ps. Tuli tässä vielä mieleeni, että myös vitamiineissa on eroa kuten mineraaleissakin. Orgaanisista lähteistä (kuten kasveista, kaloista jne) saatavat bio-orgaaniset vitamiinit ovat kehomme kanssa yhteensopivia ja terveellisiä, sen sijaan synteettiset, teollisella tuotantoprosessilla aikaansaadut vitamiinit eivät ole vaikutuksiltaan samanlaisia. Vitamiinit olisikin siksi parasta saada ravinnetiheistä ruoka-aineista (huom. myös synenergiaedut) eikä synteettisistä monivitamiinivalmistepillereistä.  Minulla on aiheeseen liittyvä postauskin:
Synteettisiä vai luonnollisia vitamiineja...

Haluan suositella myös  Christer Sundqvistin Veteraaniurheilija- blogin aivan upeaa postausta luonnollisten bio-orgaanisten ja synteettisten vitamiinien eroista:
http://sundqvist.blogspot.com/2011/04/luonnolliset-vitamiinit.html


 Pss. NaturalNewsillä on ilmestynyt myös seuraava  kiintoisa artikkeli, johon kannattaa tutustua ja jota itsekin saatan tulevissa postauksissani intoutua kommentoimaan:

12 striking contradictions between Adya Clarity and the core health principles of raw foods living

  Rentouttavaa ja mukavaa viikon jatkoa kaikille! :)

 

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Käsidesien synkistä salaisuuksista


Sain  terveystietoiselta bloggaajakollegaltani hyvän kysymyksen. Kirjoitin bloggauksessani (http://mustikkatytto.blogspot.com/2011/10/luontaisin-keinoin-flunssaa-vastaan.html) seuraavaa:

Näin pöpöjen jyllätessä on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota käsihygieniäänsä. Käsiä kannattaa pestä huolellisesti ja suhteellisen usein, mutta ei kuitenkaan desinfioida."

Tästä syystä sainkin seuraavan kysymyksen:

 "Heippa, siis eikö kannata käyttää desinfiontiaineita, jos saippuaa ei juuri ole saatavilla? Tai täydentää kiireessä suoritettua huolimatonta käsienpesua etanoli-glyseroli-desinfioinnilla?"

 Näin flunssa-aikana kysymys onkin erityisen ajankohtainen. Moni ei tule kyseenalaistaneeksi jatkuvaa käsidesillä lotraamista, mutta kuten joku on ehkä saattanut havaita, kyseenalaistaminen on toinen luontoni, joten, ei muuta kuin suin päin käsidesien kimppuun... aluksi tosin hieman kevyemmin sanankääntein: ;)

"...Riippuu varmaan myös tilanteesta... esim siitäkin mitä henkilö on seuraavaksi menossa tekemään. Tuntuu esim mukavalta ajatukselta, että kirurgit desinfioivat kätensä ym ennen leikkauksia. ;)

Itse olen ajatellut, että tavallisen arjen puitteissa desinfiointi on yleensä turhaa ja ennemminkin haitallista. Aineet voivat ärsyttää ihoa ja tappavat myös hyviä bakteereitakin. Tunnen yhden tytön, joka sai käsiinsä sitkeän sieni-ihottuman ilmeisesti pitkähkön päivittäisen käsien desinfioinnin seurauksena.

Itse en harrasta käsien desinfiointia, eivätkä muutkaan meillä.

Mutta satunnaisesti tapahtuva käsien desinfiointi tuskin ehtii aiheuttaa toisaalta mitään varsinaisia haittojakaan...ainakaan useimmille. Riippuu tietenkin myös käytetystä aineesta. Varsinkin, jos käytettynä tehoaineena on vain alkoholi...

Asiassa taitaa olla taas kerran puolensa ja puolensa, sanoo tämä savolainen. :)"




Bloggaajakollegani kertoi omasta käytännöstään sitten tälläistä:

"Itse käytän käsiini yleensä Desinfektol-G:tä, jossa
Etanolia 70 paino-%/76,9 tilavuus-%
Glyseriiniä ja sen johdannaisia
Didekyylidimetyyliammoniumkloridi
Aqua :D

tuo epämääräisin aine kuulemma tehostaa desinfiointia. Mutta noiden muiden ei luulis ihan äkkiä sieni-ihottumaa aiheuttavan?"




No, nyt aloinkin oikein innostua ja erityisesti tuo kemianteollisuuden sanahirvitys tuoteselosteessa herätti luomuintoilijan vaistoni täyteen helinäänsä. Kellot alkoivat soida ja kovaa! Lähdinkin  etsimään lisätietoja. Mitäpä tuosta kemianteollisuuden kukkasesta sitten löytyikään :

"Koe-eläinhäkkien desinfiointiin käytetty yleinen kvaternääristen ammoniumyhdisteiden ryhmän kemikaali didekyylidimetyyliammoniumkloridi havaittiin lisääntymisterveydelle vaaralliseksi, kun tutkijoilla oli vaikeuksia saada koe-eläimet lisääntymään kyseisellä aineella desinfioiduissa häkeissä (Science, 2008). Tänä vuonna on julkaistu myös tietoja saman aineen välittömistä allergisista vaikutuksista, kuten nokkosrokosta, kasvojen turpoamisesta ja hengenahdistuksesta (Houtappel työtovereineen, 2008)."



Huh ja kääk! Erittäin harmillisen kuuloista etten sanoisi!

Lainaus oli Työsuojeluhallinnon sivuilta eli täältä: http://www.tyosuojelu.fi/fi/tyotohtori/2317


 Desinfiointiaineiden haitoista:

- kuivattavat ja ärsyttävät ihoa ja limakalvoja.

- altistavat allergisoitumiselle

- tappavat bakteereita ja muita mikrobeja valikoivasti, jolloin ihon luonnollinen tasapainotilanne muuttuu.   Myös hyviä ja tarpeellisia bakteereita kuolee, jolloin ihon puolustusmekanismit kärsivät. Joihinkin mikrobeihin aineet eivät tehoa ja nämä pääsevät helposti valloilleen.

- alkoholin lisäksi näissä aineissa on usein mukana myös todella epäterveellisiä, haittallisia aineita (kuten tuokin aiemmin mainittu hirvitys).

Enpä voi tosiaankaan suositella desinfiointiaineita yleiseen käyttöön enkä varsinkaan kotioloihin.




Tässä vielä jokunen lainaus tältä lääketieteelliseltä sivustolta http://www.medicina.fi/fato/59.pdf :

"Antiseptit ja desinfektioaineet vaikuttavat monin eri mekanismein. Tämä johtuu aineryhmien moninaisuudesta. Yleisin vaikutustapa on valkuaisaineiden jonkinasteinen denaturaatio, jonka jälkeen
mikrobien seinämän läpäisevyys kasvaa tai niiden entsyymijärjestelmät kärsivät. Vaikutus ei ole kovin selektiivinen, ja niinpä useat antiseptit ärsyttävät myös ihoa ja limakalvoja."

"Käsien pesu on tärkein infektioiden ehkäisevä toimenpide."

"Käsien pesu saippualla ja lämpimällä vedellä poistaa tehokkaasti bakteereita. Säännöllisessä käsien pesussa ei tavallisesti käytetä desinfioivia aineita ihon kuivumisen ja herkistymisen välttämiseksi."


"Etanoli ja isopropanoli eivät vaikuta lainkaan itiöihin eivätkä tehoa varmuudella hydrofiilisiin viruksiin. Etanoli on tehokkaimmillaan 70-prosenttisena liuoksena, jollaisena se tuhoaa useimmat bakteerit ja virukset, mutta on epäluotettava fungisidi. Etanoli haihtuu helposti, ja siksi liuos häviää iholta nopeasti. Haavoja ei pidä puhdistaa etanolilla, koska se ärsyttää ja muodostaa verekkäälle kudospinnalle koagelin, jonka alla bakteerit lisääntyvät hyvin."


Tästä viimeisestä lainauksesta tekee mieleni vielä todeta, että fungisidi on sienten torjuntaan käytetty aine. Alkoholi ei tehoa siis kovin hyvin sieniin, joten se voi edesauttaa sienikasvuston ylivaltaa iholla.


Kirjoitinkin vielä:

"Ongelmat ovat vastaavia kuin antibiooteilla ja synteettisillä suuvesilläkin eli elimistön herkkä pieneliötasapaino (esim bakteeri-) järkkyy ja ihminen sairastuu usein loppujen lopuksi yleensä ennemminkin herkemmin kuin mikäli ei käyttäisi kyseisiä synteettisiä aineita. Puhumattakaan niistä todella ikävistä mahdollisista seurauksista, joita kaikenmaailman kemikaalimyrkkylisäaineitten pitkäaikaiskäytöstä voi seurata."



Mielestäni huolellinen käsienpesu laadukkaalla saippualla on yleensä paras ratkaisu käsihygieniaan, eivät suinkaan käsidesit. Tarvittaessa itse tykkään rasvata käsiäni esim kookosrasvalla, mutta usein en tarvitse sitäkään. Monet pitävät myös kaakao- tai shea eli karitevoista. Luomukosmetiikkasarjoillakin on monia hyviä saippua- ja voidevaihtoehtoja. Vastustuskykynsä luontainen vahvistaminen ja  luonnollisuus on tässäkin asiassa siis valttia!  :)


Lämpimät kiitokset Kuvia matkalta-blogin Annelle sivun kuvataiteesta! :)