Mike Adamsin nostattama kohu Adya Clarity-nimisestä tuotteesta on samalla nostanut valokeilaan erinäisiä kiinnostavia asioita, joista nyt otan tarkastelun kohteeksi kysymyksen epäorgaanista alkuperää ja orgaanista alkuperää olevien mineraalien eroista. Myös teema raudanliikasaannista ja sen vaikutuksista on mielestäni tärkeä.
Orgaanista alkuperää ja epäorgaanista alkuperää olevien mineraalien välillä on suuri ero. Orgaanista alkuperää olevat mineraalit tulevat siis kasveista ja eläinkunnan tuotteista jne, eivät suinkaan suoraan kivestä ja sorasta. Ne ovat siis orgaanisen luonnon muovaamia. Luonnon kasvikunta on ottanut kallioperän mineraalit käyttöönsä ja muuntanut ne ihmisyhteensopivaan muotoon. Siksi me syömme niitä. Kehomme eivät ole rakennettuja imeyttämään suoraan käyttöönsä laajaa skaalaa epäorgaanista alkuperää olevia mineraaleja, mutta kasvit sen sijaan ovat. Kasvit ovat täydellisen sopivia muuntamaan epäorgaanisia mineraaleja eliöille sopivampaan muotoon ja juuri siksi me tosiaan syömmekin kasveja ja niin syövät tietysti monet eläimetkin.
Jos mineraaleihin lisätään teollisen prosessoinnin myötä rikkihappoa, se ei muuta mineraaleja orgaanisiksi. Kyseessä ovat edelleen epäorgaaniset mineraalit...tosin teollisesti prosessoidussa muodossa. Ne kyllä imeytyvät siinäkin muodossa elimistöön, mutta tällöin kuitenkin monien asiantuntijoitten mukaan keholle toksisina aineina.
Mitä olisi sanottava ideasta juoda ja pyrkiä imeyttämään itseensä rikkihappoon liuotettuja epäorgaanisia mineraaleja...
Uskonpa, että silloin saattaisit tehdä vastoin sitä, mitä todella tahdot tehdä. Tuskin haluat pyrkiä imeyttämään itseesi epäorgaanista ainesta tehokkaammin, koska se voi jämähtää tiukasti elimistöösi ja aiheuttaa haittaa.
Ihmiset sekoittavat helposti imeytymisen biologiseen hyötysuhteeseen. Kannattaa muistaa, että voit saada itseesi imeytymään jotain, joka ei ole hyvä asia... jotain, jota olisi ennemminkin parasta karttaa ja poistaa eikä siis alun perinkään imeyttää itseensä. Kun epäorgaaniset mineraalit ovat kerran päätyneet elimistöösi, niitä on todella vaikeaa saada sieltä pois. Ja mikäli niitä kertyy aina vain lisää, saatat huomata jonkin ajan päästä vakaviakin oireita, mutta siinä vaiheessa olet mahdollisesti jo melkoisen sairas. Sinulla saattaa olla esim kertynyt rautaoksidia sydänkudokseen, jolloin tilanne on jo paha.
Erityisesti miehistä suuri osa ei tarvitse lisää rautaa elimistöönsä. Itse asiassa monien pitäisi saada sitä elimistöstään pois. Liika rauta on monien asiantuntijoitten mukaan jopa ykkössyitä miesten sydänsairauksiin. Raudan saantinsa lisääminen onkin monille miehille erittäin paha asia sorruttavaksi.
(Lähteenä mm: Adya Clarity (black mica extract) concerns answered in revealing interview with Roy Dittman, integrativa medicine scientist
http://www.naturalnews.com/034037_Adya_Clarity_aluminum.html#ixzz1chviR4r9 )
Suosittelen todellakin tutustumaan yllä olevan linkin kautta biotekniikan asiantuntijan, tutkijan ja kokonaisvaltaisen lääketieteen harjoittajan
Roy Dittmanin haastatteluun. Mies on erityisesti erikoistunut ja keskittynyt metallien vaikutuksiin ihmisen aivoihin. Hän omaa muutenkin hyvin laajan näkemyksen ja ymmärryksen ihmisen kokonaisvaltaisesta terveydestä. Dittman on perehtynyt myös akupunktion ja raakaravinnon etuihin. Roy Dittman tosiaan painottaa, että orgaanisista ja epäorgaanisista lähteistä tulevilla mineraaleilla on ratkaiseva ero!
Lisää raudan toksisuudesta:
"... rikkaammissa maissa, etenkin miehet voivat saada jopa liikaa rautaa. Liika rauta on noussut huolen aiheeksi vasta viime vuosikymmeninä, kun on alettu ymmärtää vapaiden radikaalien haitallisia vaikutuksia ihmisen terveydelle. Rauta on aine, joka hyvin helposti muodostaa vapaita radikaaleja. Vapaat radikaalit eivät aina ole haitallisia, esimerkiksi ihmisen immuunipuolustusjärjestelmä käyttää vapaita radikaaleja hyväksi, kun se tuhoaa haitallisia mikrobeja. Mutta on myös selvää, että kun vapaat radikaalit pystyvät tuhoamaan mikrobin solurakennetta, niin ne voivat aiheuttaa myös selviä haittoja ihmisen terveille kudoksille, jos niitä on liikaa elimistössämme. Elimistöllä on puolustuskeinoja näitä vapaita radikaaleja vastaan, esimerkiksi E-vitamiini auttaa suojaamaan solunkalvon rasvoja niitä vastaan.
Liian korkeat rautapitoisuudet ja niiden mukanaan tuomat vapaat radikaalit on yhdistetty alustavasti mm. sydäntautien riskien kasvuun. Rautaa ei tulisikaan nauttia liikaa, etenkään miesten. Naisilla raudan liiallisen saannin riski ei ole niin suuri, sillä kuukautiset poistavat verta elimistöstä ja tämä aiheuttaa naisille miehiä selvästi suuremman raudan tarpeen. Miesten ei siis kannata syödä runsaasti rautaa sisältäviä ravinteita suuria määriä ja välttää raudan ottamista tabletteina."
Ravitsemusasiantuntija
Juhana Harjukin toteaa aihepiiriin liittyen blogissaan
seuraavaa: "...rautalisää ei pidä käyttää ilman, että lisäraudan tarve on jotenkin todettu (esim alhainen hemoglobiini ja alhainen ferritiini), koska liiallinen rauta on pro-oksidantti eli lisää haitallisia hapettumisreaktioita kehossa."
Seuraavassa
Dr. Mercolan videossakin käy hyvin ilmi, miten tarkkana raudan kanssa kannattaa olla! Suurella osalla miesväestöä on Mercolankin mukaan elimistöönsä kertyneenä liikaa rautaa. Mercolan mukaan RAUTAA EI kannata hamstrata YHTÄÄN YLI ELIMISTÖN TARPEEN eli ns varmuuden vuoksi ja kannattaa olla myös huolellinen , ettei sitä saa vahingossa pikku hiljaa kroonisesti liikaa. Siitä voi olla nimittäin arvaamattoman paljon haittaa:
Is Iron Helping or Slowly Killing You? - YouTube
(9. kesäkuu 2009 - 9 minuuttia - Lataaja: mercola
articles.mercola.com Internationally renowned natural health physician and Mercola.com founder Dr. Joseph ...)
Ps. Tuli tässä vielä mieleeni, että myös vitamiineissa on eroa kuten mineraaleissakin. Orgaanisista lähteistä (kuten kasveista, kaloista jne) saatavat bio-orgaaniset vitamiinit ovat kehomme kanssa yhteensopivia ja terveellisiä, sen sijaan synteettiset, teollisella tuotantoprosessilla aikaansaadut vitamiinit eivät ole vaikutuksiltaan samanlaisia. Vitamiinit olisikin siksi parasta saada ravinnetiheistä ruoka-aineista (huom. myös synenergiaedut) eikä synteettisistä monivitamiinivalmistepillereistä. Minulla on aiheeseen liittyvä postauskin:
Synteettisiä vai luonnollisia vitamiineja...
Haluan suositella myös
Christer Sundqvistin Veteraaniurheilija- blogin aivan upeaa postausta luonnollisten bio-orgaanisten ja synteettisten vitamiinien eroista:
http://sundqvist.blogspot.com/2011/04/luonnolliset-vitamiinit.html
Pss. NaturalNewsillä on ilmestynyt myös seuraava kiintoisa artikkeli, johon kannattaa tutustua ja jota itsekin saatan tulevissa postauksissani intoutua kommentoimaan:
Rentouttavaa ja mukavaa viikon jatkoa kaikille! :)