Luomua ja eläinten oikeuksia

 Nyt on menossa Eläinten viikko. Erityisesti tämän viikon aikana Eläinsuojeluliitto Animalia muistuttaa, että omalla kulutuskäyttäytymisellämme voimme vaikuttaa suuresti eläinten hyvinvointiin. Kati Pulli Animaliasta kannustaa vaihtamaan tehotuotetun lihan maittavaan ja terveelliseen kasvisruokaan aiempaa useammin. Vaikkapa tällä tavoin jokainen voi tehdä pieniä  mutta vaikuttavia tekoja eläinten hyvinvoinnin puolesta! 


Kasvisruuan osuuden lisääminen ravitsemukseensa  on hyviä valinta niin omaa terveyttään kuin eläimiäkin ajatellen. Samoin on luomuruuankin kanssa. 


Parhaillaan vietetäänkin myös luomuviikkoa! 

LUOMUN MAHTIPUOLIA:

Luomuruuassa on keskimäärin runsaammin flavonoideja ja muita fytokemikaaleja kuin tavanomaisella tyylillä viljellyssä ruuassa. 

Torjunta-aineet ja hyönteismyrkyt altistavat monille sairauksille.

Erittäin oleellinen pointti on, että luomuruokaa käyttämällä voimme välttää näitä torjunta-ainejäämiä. Varsinkin lapset ovat  herkkiä torjunta-aineitten haitoille.

Luomusalaatteihin ym kertyy vähemmän nitraatteja kuin samoihin kasvislajeihin tavanomaiseen tyyliin tuotettuina.

Luomutuotteet eivät ole myöskään geenimuunneltuja.

Joka tapauksessa useiden terveellisinä pidettyjen kasvisten edut ovat niin suuret, että on parempi syödä niitä ei-luomunakin kuin jättää kokonaan syömättä. Mutta vielä parempi, jos syömme superterveellisiä luomukasviksia, hedelmiä sekä marjoja! Ja on hyvä muistaa, että metsäthän pursuavat ilmaista luomuruokaa, kun vain lähdemme sen perään! :)


Luomuviljely säästää myös itse viljelijöitten ja lähialueen eläinten terveyttä sekä yleensäkin maapalloamme. Luomua saa siihen erikoistuneista putiikeista ja nettikaupoista sekä ruokapiirien välityksellä. Monesti luomutilatkin myyvät tuotteitaan suoraan. Luomu on alkanut kovaa vauhtia valloittaa sijaa myös tavallisista marketeista ja lähikaupoista. 


Minusta luomu maistuu usein paremmaltakin!

Kannattaa rakastua luomuun! ♥


Ps. Valokuvat täältä:

http://kauppa.luomulaatikko.com/Juures-ja-vihanneslaatikko

Luomuviikkoon liittyen järjestetään mukavia tapahtumiakin. Tässäpä yksi hyvä esimerkki:


"Luomua läheltä -tapahtuma su 9.10. klo 10-15 (ostokset käteisellä!)

Villa Elfvikin luontotalo, Espoo Elfvikintie 4 Laajalahti, Finland

Lähiruokatori levittäytyy luontotalon pihamaalle. Tule tapaamaan uusimaalaisia viljelijöitä, keskutelemaan luomutuotannosta ja ostamaan heiltä luomutuotteita. Tapahtumassa on myynnissä kattavasti kauden satoa eri luomutuottajilta, kuten jauhoja, juureksia, munia sekä lihaa. Tilaisuudessa on myynnissä myös Samsaran luomuleipää.
Sisällä talossa pääset myös kuulemaan, miten ruoantuotanto vaikuttaa Itämeren tilaan ja kurkistamaan kuvamateriaalin välityksellä erilaisille luomutiloille. Tilaisuudessa kokki Antti Ahokas ravintola Juuresta valmistaa maukasta ja ekologista ruokaa kauden raaka-aineista näytösluontoisesesti klo 11 & 13 vieraiden maisteltavaksi. Kahvila Satakielessä voit nauttia annoksen paikallista luomuruokaa. Tapahtuman järjestelyistä vastaa luomutuotantoa edistävä EU-hanke BERAS.


Luomua läheltä-tapahtuman tuotekirjoa; syksyn luomuvihanneksia ja juureksia kattavasti mm. kurpitsoja, perunaa, porkkanaa, punajuuria, kaaleja, salaatteja, tomaattia, kurkkua, sipuleja jne. Luomukananmunia Luomuna-oy:stä, sekä Luomu-heikkilän laaja lihatarjonta. Samsaran tuoreet leivät 2-3 euroa sekä myynnissä myös Samsaran kahvipullaa. Erilaisia jauhoja, hiutaleita ja suurimoita Knehtilän ja Sällvikin tiloilta. Keskylän tilan tilan mansikka,- vadelma,- ja mustaherukkamehua sekä mansikka- ja vadelmahilloa."

Tälläinen luomukeskustelu tuli telkusta eilen:

"A-talk TV1 6.10.2011 klo 21.05

HYVÄ, PAHA LUOMU

Luomuruoan myynti on noussut huimasti ja ruuan puhtaus puhuttaa ihmisiä. Luonnonmukaisesti ilman keinotekoisia lannoitteita ja torjunta-aineita kasvatettu ruoka on niin haluttua, että kauppiaat joutuvat myymään välillä ei-oota. Tämä näkyy myös suurten kauppaketjujen hyllyillä.

Osa tutkijoista ja viljelijöistä on sitä mieltä, että luomu on silkkaa rahastusta ja huijausta. Vastustajien mielestä luomulla ei pystytä ruokkimaan koko maailman väestöä. Heidän mielestänsä lannoitteita ja torjunta-aineita on käytettävä, ettei iske ruokapula. Samaan aikaan hallitusohjelma nostaa luomun tärkeyttä maatalouspolitiikassa.

Vieraina:

Helsingin yliopiston dosentti Jussi Tammisola sanoo, että luomutuotanto on tutkimaton myrkkyhaara. Tämä on todellista hämäräbisnestä. Luomuväki pelottelee ihmisiä vääristämällä ja liioittelemalla asioita. Nyt koko EU on luomumafian käsissä. Täytyy muistaa, että luonto itsessään on varsinainen myrkkyjen pesä.

Luomuviljelijä Osmo Rauhalan mielestä tehomaataloudella ja kemianteollisuudella on kova lobbaus käynnissä - he mustamaalaavat ja käyvät kierroksilla - ketä pieni luomuviljelijä uhkaa? Luomu on puhdasta ja terveellistä, lisäksi luomuviljely on taloudellisesti tehokasta. Luomutilat säästävät luontoa ja erityisesti vesistöjä.

Luomuilija Hanna Pajala-Assefa ei halua syöttää kolmelle lapsellensa lisäaineita, eikä torjunta-aineilla kasvatettua ruokaa. Luomuruoka on terveellisempää ja maukkaampaa. Ihmiset altistuvat valtaville määrille erilaisia kemikaaleja ja myrkkyjä. Olen havainnut, että luomuruokaa syövillä lapsilla on vähemmän allergioita.

Viljelijä Hannu Vuorikko sano, että sapuskaa ei saada riittämään näilläkään konsteilla kaikille. Luomu on osittain näennäisviljelyä. Ei ole varmaa, tuleeko tuotetta vai ei. Tässä on hurmosta mukana. Itselläni on jäänyt joku pläntti pellosta lannoittamatta vahingossa, niin se on ollut kitukasvuista."

Uusinta tänään perjantaina klo 13.45! Ohjelma tulee varmaan myös YLE AREENAAN.

Huh, huh, miten höpöjä dosentti Tammisola puhuikaan. Sen sijaan esim luomuviljelijä Osmo Rauhala toi mielestäni esille mainioita pointteja!

Aamiainen ruohikolla lausui keskustelusta FB-sivullaan seuraavaa: 


"Eilinen A-talkin luomuväittely oli hauska ja erityisesti dosentti Jussi Tammisola esiintyi tahattoman viihdyttävästi. Tehoviljelyn ja luomun kannattajien välille sukeutui aika perinteinen konservatiivisuuden ja uudistusmielisten välinen vastakkainasettelu. Konservatiivisten tehoviljelyn kannattajien argumentit eivät mielestäni oikein kestäneet."


 Niinpä!


Pidetään luomu ja eläinten hyvinvointi tällä(kin) viikolla mielessämme! :) 


Ps. Tässä vielä linkki kiinnostavaan dokumenttiin lasten valmisruokien tasosta ja mahdollisista  vaikutuksista:http://areena.yle.fi/video/1317844826040
Aitous ja luonnollisuus, kun nyt vaan on parasta!

Suloiset kuvateokset ovat Nimuelin tuotantoa blogista  Free Textures By Nim.  Lämpimät kiitokset Nimuel! 

"Kaikki mitä et ikinä halunnut tietää matkapuhelimista."

 

Devra Davis on kirjoittanut tärkeän kirjan meitä kaikkia koskevasta aiheesta. Kustantaja kuvailee teosta seuraavasti: "Kaikki mitä et ikinä halunnut tietää matkapuhelimista." Se kertoo jo paljon.

DEVRA DAVIS on yhdysvaltalainen epidemiologi ja kirjailija. 

Koulutukseltaan nainen on filosofian tohtori luonnontieteiden alalta ja kansanterveystieteen maisteri epidemiologian alalta. 

Davis on julkaissut yli 190 artikkelia ja kirjaa. Hänen artikkeleitaan ovat julkaisseet maailman arvostetuimmat tiedelehdet ynnä muut lehdet, kuten Lancet, Journal of the American Medical Association sekä Scientific American ja the New York Times.

 

 Davis on toiminut pääkirjoittajana kansainvälisessä ilmastopaneelissa ja hän pääsi tässä yhteydessä osalliseksi paneelille myönnetystä Nobelin rauhanpalkinnosta (2007). Amerikan syöpäliitto on palkinnut Davisin "erinomaisesta työstä" syöpätietoisuuspalkinnolla.Davisilla on ollut useita vastuullisia työtehtäviä tutkijanuransa varrella. Hän on toiminut mm puheenjohtajana USA:N kansallisen tutkimusneuvoston asettamassa ympäristöasioiden ja toksikologian valiokunnassa sekä
Bill Clintonin nimittämänä Kemikaaliturvallisuuden ja -riskien tutkimuslautakunnassa, jonka tehtävänä oli tutkia, estää ja lievittää kemikaaleihin liittyviä onnettomuuksia. Nykyään Davis luennoi mm Harvardin yliopistossa ynnä useissa muissa korkeakouluissa ja yliopistoissa.

Devra Davis Environmental Health Trust -säätiön perustaja (2007) ja puheenjohtaja. Säätiön tarkoituksena on mm tuottaa ympäristöön liittyviä terveysriskejä koskevaa perustutkimusta.

 Davisin kirja ilmestyy suomenkielisenä Green Spot -kustantamon kautta nimellä 'Pätkii!'. Teoksen aiheena on mobiiliteknologioiden terveysriskit.

 

 Davis  kehottaa käyttämään kännyköitä turvallisemmin – ei koskaan päätä vasten! Matkapuhelinteollisuudelta on hänen mukaansa vaadittava turvallisempia tuotteita.
Kirjassa esitellään myös matkapuhelinten ja niitten tutkimuksen historiaa. Kuva on erittäin tuttu tupakka- ja asbestiteollisuuden historiasta: huolestuttavia tutkimustuloksia nousee yhä enemmän esiin. Paineen alla teollisuus ensin kieltää ne. Kun se ei enää siinä millään onnistu, teollisuus yrittää monin tavoin pitää yllä epävarmuutta tutkimusten oikeellisuudesta. Niin kauan kun onnistutaan väittämään, ettei mitään varmuutta suuntaan tai toiseen ole,  liiketoimintaa voidaan jatkaa entiseen malliin.

 Kirja on varmasti tutustumisen arvoinen kaikille terveydestään kiinnostuneille!

Teokseen on tehnyt mainion esipuheen FT, tutkija Mikko Ahonen:

 
 "ESIPUHE
Suomalaiselle lukijalle:
Edessäsi on yksi maailman merkittävimpiä matkapuhelinteknologioiden terveysriskeistä kertovia kirjoja. Sitä voisi merkittävyydessä verrata Rachel Carsonin Hiljaiseen kevääseen, joka aikoinaan toi DDT:n terveysriskit suuren yleisön tietoisuuteen. 

Tapasin Devra Davisin ensimmäisen kerran Stavangerissa vuonna 2009. Sinne olivat kokoontuneet alan tutkijat ympäri maailman (katso www.emf2009.no). Devra piti mainion puheen viranomaisten ja syöpäsäätiöiden merkillisistä teollisuuskytköksistä. Samalla hän kuvasi, kuinka vaikea on saada rahoitusta biologisten vaikutusten tutkimukseen, ja kuinka pieni piiri itse asiassa päättää tutkimusten arvioinnista. Devra uskaltaa esittää kritiikkiä, koska hän on tutkijana saanut seurata vastaavanlaista kehitystä muun muassa asbestin ja monen kemikaalin kohdalla. Tästä aihepiiristä hän kirjoitti aiemman kirjansa The Secret History of the War on Cancer. 

Kädessäsi oleva kirja sisältää kuvauksia monesta Suomessa tuntemattomasta tutkijasta ja tutkimuksesta. Pulssikoodatun mikroaalto- tai radiotaajuisen säteilyn haitalliset terveysvaikutukset ovat olleet tiedossa jo 1940-luvulta lähtien, mutta vallitseva ajattelutapa ja poliittistaloudelliset syyt ovat estäneet niitä koskevan keskustelun meillä ja muualla. Säteilytasot asuinympäristössämme ovat pelkästään muutaman viime vuoden aikana moninkertaistuneet. Tätä kehitystä olen dokumentoinut Chronic Exposure -sivustolla (www.chronicexposure.org). 

Devra on aktiivisesti mukana kansalaistoiminnassa ja tekee arvokasta työtä lasten hyväksi. Hänen verkostonsa uusin aikaansaannos – jossa minullakin on ollut ilo olla mukana – on maailmanlaajuinen Kampanja turvallisempien matkapuhelinten puolesta - Campaign for Safer Cell Phones. Tähän kampanjaan kannattaa tutustua Environmental Health Trustin kautta (www.environmentalhealthtrust.org).

Toivon, että tämän kirjan myötä Suomessakin voisi viimein alkaa keskustelu matkapuhelinteknologioiden terveysriskeistä. Kirjan luettuasi olet avainasemassa muuttamassa vaikenemisen ja suomettumisen ilmapiiriä avoimempaan ja riskeistä tietoisempaan suuntaan. Tarvitsemme markkinoille turvallisempaa teknologiaa.
Pidetään yhdessä huolta Suomen lasten ja aikuisten terveydestä!

Mikko Ahonen
FT, tutkija, Tampereen yliopisto
Osakas, Sustainable Mobile Oy"


Lähteet (myös kuvien):
http://www.greenspot.fi/kustannus/kirjaesittely.html?id=14


http://mikkoahonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/85076-devra-davis-patkii-uusi-kirja-lasten-kannykankayton-riskeista-esipuhe

Jekyll and Hyde

Ei aina voi eikä kannata miellyttää kaikkia! Mikä vapauttava tunne tajuta ja ennen kaikkea sisäistää, ah! I'm free!

Perinteisesti olin pikku pirpanasta se opettajien silmäterä, runotyttö, joka näytteli, lausui, urheili ja veteli  kokeista kymppejä. Tai jos ei vedellyt, niin maailma mustui ja kaikki oli pilalla.

Halusin olla kiltti ja osaava sekä yrittää olla loukkaamatta tai ärsyttämättä ketään, paitsi, kun joku tärkeä asia oli minusta niin tärkeä, että sitä piti puolustaa "viimeiseen hengen vetoon" asti! Kaikki mätäpaiseet piti tietenkin puhkaista ja epäloogisuudet ja harhakuvat paljastaa  ynnä tuoda päivänvaloon. Sitten saattoikin iskeä nolotus ja hirveä moraalinen krapula. "Mitäs mie nyt noin läksin mesomaan!"

Ja sitä paitsi tarvitseeko minun rientää joka ainutta mätäpaisetta puhkaisemaan. Eivätköhän ne usein paljastu ja puhkea muutenkin. Joko ihan itsestään tai jonkun muun tulisielun toimesta.

Halu olla kiltti ja miellyttää kaikkia (tai ainakin välttää olemasta kovin ärsyttävä), on melkoisen hankala yhdistää ajoittaiseen intoon puhkaista kaikki valheelliset kuplat. Ja kun vielä välillä niin tyynen ja ajoittain  hämäävän rauhallisen pintakuoren alta oikeasti löytyykin tempperamenttia vaikka muille jakaa..., kun sille päälle satun...niin siinä onkin sitten mehevä keitos valmiina. Itsekään ei aina arvaa, mihin fiksuun tai vähemmän fiksuun tempaukseen se veri seuraavaksi vetää.

Yksi ystävä tuossa lausahtikin, että niin... oletkos sitten niin kuin Jekyll ja Hide. Kas, kas...samaa on tullut itsestäni kerran sun toisenkin sanottua eikä syyttä. Kerroin samaiselle ihmiselle, että todellakin: en aina tule pitäneeksi puoliani, koska tiedän, että kun alan oikein kunnolla pitää puoliani, niin osaan sen vähän turhankin tehokkaasti: sanan säilä lentää ja kohta kellään ei ole enää kivaa: Ei niin sillä, joka erehtyi hiukka liian pahasti urputtamaan tai yrittämään syöttää täyttä pajunköyttä eikä allekirjoittaneellakaan, koska huono mielihän siitä tulee, jos sanoo toiselle liian pahasti...vaikka tavallaan seisoisi joka ajatuksensa, joka sanansa takana vankasti edelleen. Mutta, mutta, asiat voi muotoilla niin monin eri tavoin. Lasillisen vettä voi joko ojentaa tai heittää päin naamaa.

Kun sille päälle satun, voin olla varsin ymmärtäväinen ja pyrkiä auttamaan ja tukemaan monin tavoin. Kun minut taas saa ärsyyntymään tai jopa suuttumaan, niin joo...turhan suoraa tekstiä on yleensä tiedossa. Tai niin...on ainakin ollut.

Olen (omasta mielestäni ;) ) vuosien varrella harjaantunut ymmärtämään hyvin ihmisluontoa, näen helposti motiivien, vaikuttimien, syvimpien halujen, vahvuuksien ja heikkouksien maailmaan. Olen opetellut ymmärtämään minän defenssimekanismit ja muut salatut kuviot, jotka kietoutuvat hurmaaviksi joskus hyytäviksikin vyyhdeiksi. Olen näitten perusteella oppinut ennustamaan melkoisella tarkkuudella ihmisten todennäköisiä reaktioita ja tekoja...ja jo siis ihan vaistomaisesti. Monista itseään ja ajatuksiaan paljon esille tuovista ihmisistä voin havaita tosi selvästi, että aha, jäbä on niiiin stramonium-tilassa ja rankasti tai että kappas vaan, kun lachesistila pistää piikittelemään tai että, hupsista... toivottavasti tuo staphysangriatila lähtee kevyesti purkautumaan ilman sen suurempia räjähdyksiä.

Olen halunnut ja tavallaan joutunutkin opettelemaan havaitsemaan ja ymmärtämään mm ihmismielen delusion-harhoja, jotka ajavat helposti tiettyihin ajatuskuvioihin, toistamaan niitä samoja rakkaita tai piinaavia maneereita usein sekä ajatuksissa että teoissa.

Jotta todella osaisi homeopaattina toimiessaan löytää sen yhden tarkasti juuri ihmisen tilaa vastaavan homeopaattisen aineen, on pakko ymmärtää hyvin ihmismieltä...muuten ei voi onnistua, ainakaan kerta toisensa jälkeen. Rajan Sankaran kirjassaan The Spirit of Homeopathy kuvaa upeasti tuota etsimistyötä, tuota tarvetta löytää ne ihmistä vankinaan pitävät delusionit, syvimmät harhaolot ja vääristymät ajattelussa, ne tunnusmerkit, jotka kuvaavat tapaa, miten elimistön energeettinen tasapainotila on poissa raiteiltaan. Kun tuon tilan pystyy hahmottamaan..naks...kaikki loksahtaa paikoilleen...ja homeopaattisen aineen saatuaan ihmisen elinvoima alkaa voimistua ja häiriintynyt energiakenttä lähtee tasapainottumaan. Tämä kaikki näkyy sitten pian niin mielessä kuin fyysiselläkin tasolla.

Tuntuuhan se upealta, kun näitä asioita on oppinut ymmärtämään niin psykologian kuin homeopatiankin viitekehyksistä. On usein onneksi niin helppo ymmärtää, nähdä läpi ja auttaa. Mutta asia on kaksiteräinen miekka. Kun vähän karkeammasta puusta veistetty suuttuu, ne sanalliset sivallukset eivät ehkä ole niin sattuvia, eivät onnistu haavoittamaan niin paljon. Mutta, kun ihminen, joka on virittänyt koko olemuksensa ymmärtämään ja havainnoimaan toisten mielenliikkeitä ja tekee sitä jopa työkseen...niin huh, huh, siinä on melkoinen arsenaali käytössä, jos suuttuu.

Ehkäpä tosiaan juuri se, että olen niin analysoiva luonnoltani, on saanut minut aiemmin monissa tilanteissa araksi olemaan tarvittaessa topakka. Olen jossitellut liikaa, miettinyt mahdollisia seurauksia ja reaktioita. Pelännyt omiakin sanojani, kun lähtisin oikein kunnolla perustelujen tielle.

Ennen kävi helposti niin, että en tarpeeksi nopeasti kertonut kantaani ja vastakkaisia näkemyksiäni ynnä perustelujani, etten loukkaisi tai ärsyttäsi. Mutta voi, sitten kävikin yllätys, yllätys usein niin, että tilanteet saattoivat kehittyä juuri tämän toimintatapani takia niin pitkälle, että sitten suutuinkin (esim epäoikeudenmukaisuuden tms takia) oikein kunnolla ja sanavalintani oli sen mukaista. Ja vieläpä ihmismielen koukeroitten miettimiseen harjaantuneen ihmisen vaistoin turhankin osuvaa.

Tätä olen paljon pohtinut ja tehnyt töitä asian kanssa. Nykyään olen huomannut selvää edistystä asiassa. Olen alkanut tarvittaessa uskaltaa sanoa paremmin: Ei! Olen uskaltanut heti alkuunsa kertoa vapaammin kuin ennen mielipiteeni. Ja jos se toisia harmittaa, joskus pahastikin, hyväksyn asian entistä paremmin. Minun ei tarvitse miellyttää kaikkia. En yritä enkä halua tahallaan omasta mielestäni ärsyttää tai saada toisia harmistumaan. mutta joskus niin käy ja nyt tuntuu, ettei se minusta ole enää katastrofi. Toisilla on oikeus  tunteisiinsa ja ajatuksiinsa ja minulla on oikeus tunteisiini ja ajatuksiini. Aina ne eivät kohtaa, aina halumme ja toiveemme eivät ole sopusoinnussa keskenään, mutta ei se ole niin vaarallista! Pystyn näkemään ja kokemaan sen näin ja olen siitä iloinen.

Ja sitä paitsi, on kaikkia osapuolia ajatellen parasta, että sanomme mahdolliset vastalauseemme ja meitä liikaa vaivaavat asiat jo ennen kuin ne ovat hautuneet mielessämme uhkaavaksi myrskyksi, jolla voisi olla paljon enemmän haitallisia vaikutuksia kuin sillä, että yksi sun toinenkin voi mahdollisesti, siis ehkä pahastua, kun ilmaisemme heti alkuunsa erinevän kantamme.

Jos en olisi nuorempana yrittänyt miellyttää monissa tilanteissa turhan pitkään, vaan olisin heti ollut avoimempi, monelta isommalta, raskaalta myrskyltä olisi tullut säästyttyä. Oppia ikä kaikki! On se  korkea aika päästä tässä elämän vaiheessa eroon kiltin (ynnä vähemmän kiltin) tytön syndroomasta. Bye bye doctor Jekyll and mr. Hyde! En jää kaipaamaan.