Päät pensaissa

Sanonpahan suoraan: Suomen säteilyturvakeskus ei ole tehtäviensä tasalla! Päät on pistetty pensaaseen ja syvälle. Ja päistä puheenollen, sitä yhtä muovipäätä ne tutkijat siellä säteilyttävät  surkuhupaisesti vuodet toisensa perään ja toteavat, että ei kuumene liikaa, ei kuumene liikaa... Juu, täällä ainakin yksi pää kuumenee , kun joutuu seuraamaan Säteilyturvakeskuksen tutkijoiden kovakalloisuutta. Niinkö se valhe muutuu totuudeksi, kun sitä hoetaan tarpeeksi monta kertaa. "Ei riittävästi näyttöä.", "Ei  todistettuja haittavaikutuksia.", "Ei syytä huoleen."

Vaan, kun kyseessä ei ole todellakaan vain lämpövaikutusten aiheuttamat haitat, radiotaajuinen säteily kun vaikuttaa nimenomaan erityisesti muitten mekanismien välityksellä. Maailma alkaa jo pursuta tutkimuksia sähkömagneettisten kenttien haitoista ja vaikutuksista: aivosyöpäriskin kohoaminen, hedelmällisyyden alentuminen, siittiöitten laadun ja määrän vähentyminen, aivotoiminnan muutokset, DNA-ketjujen katkeaminen jne, jne.

WHO luokittelee radiotaajuisen säteilyn luokkaan" mahdollisesti syöpää aiheuttavat", Euroopan neuvosto kehottaa vähentämään lapsien altistusta sähkömagneettisille kentille kouluissa mm kännyköitten sulkemiskehoituksella ( Pelkkä äänetön ei riitä, sillä kännykkä ottaa aika ajoin tukimastoon yhteyttä) ja langattoman teknologian välttämisellä.

Mitä tekee Suomen säteilyturvakeskus ? - Pistää päänsä pensaaseen. Hokee vanhoja fraasejaan. Jos sama porukka on ollut viime vuosisadalla vaikuttamassa liian korkeisiin raja-arvoihin ja hyssyttelemässä ongelmaa olemattomaksi, on ymmärrettävästi vaikeaa - noloa - myöntää, että metsään mentiin ja lujaa.

Jos sama porukka (ja näin usein myös maailmanlaajuisesti) veljeilee kännykkäteollisuuden kanssa ja kännykkäteollisuuden edustajat istuvat asiantuntijoina eri instansseissa määrittelemässä turvallisia raja-arvoja, niin eipä ihme, että tuloksena esim Suomessa on jopa10 000 kertaa liian korkeat säteilyn raja-arvot kuten Euroopan parlamenttikin on jo todennut. Muut tahot joutuvat jo puuttumaan Suomen menoon, sillä maamme säteilyturvaviranomaiset ovat  ilmeisesti erityisen pahasti rähmällään kännykkäteollisuuden edessä ja kyvyttömiä myöntämään virheitään.

Onneksi alkaa kuitenkin olla yhä enenevässä määrin omilla aivoillaan ajattelevaa porukkaa, joilla viranomaisten suusta tippuva "virallinen kannanotto" ei riitä sammuttamaan omaa ajattelua. Oli kyseessä sitten sikainfluenssarokotteen, aspartaamin tai kännyköiden raja-arvojen "riittävä turvallisuus".

Suosittelen katsomaan seuraavan tallenteen Yle Areenasta. Siitä käy hyytävän selvästi ilmi maamme säteilyturvallisuudesta vastaavien johtohahmojen meininki. Onneksi toiveikkuutta luomassa on Tukholman Karoliinisen instituutin neurologian professori Olle Johansson, joka on itsenäiseen loogiseen ajatteluun kykevä tutkija.

Sympatiani ovat tietenkin erityisesti säteilyonnettomuuteen (jota viranomaiset eivät myönnä todelliseksi haitaksi)  joutuneen mastoasiantuntijan  Jani Erhaman puolella. Toivottavasti helpotusta hänen tilanteeseensa löytyy. Tälläistä ei tiedon ja ymmärryksen tason sivistysvaltiossa pitäisi olla! Tietoa, kun olisi saatavissa, mutta asenteissa mättää!

Yle:n sivuilta:

"SILMINNÄKIJÄ:
LIIKAA SÄTEILYÄ?
YLE TV2 ke 21.9.2011 klo 22.05
Mitä matkapuhelinten, langattomien internet-yhteyksien, mastojen ja muiden laitteiden radioaallot tekevät meille? Mihin nykyiset raja-arvot perustuvat ja miksi valtaväestöllä ja alan työntekijöillä on eri arvot? Silminnäkijä tarkastelee asiaa sekä tavallisen kuluttajan että ammatissaan säteilylle altistuneen miehen kautta.
Jani Erhama oli vielä kaksi ja puoli vuotta sitten 38-vuotias, terve, urheilullinen mies ja huipulla - sananmukaisesti. Hän kiersi mastoasiantuntijana ympäri Suomen radio-, tv- ja matkapuhelinmastoja. Nyt hänellä on takanaan toista sataa lääkärissäkäyntiä.
Kaikki muuttui, kun Jani kiipeisi töihin mastoon, jossa oli hänen tietämättään täydet säteilytehot päällä. Seuraavana päivänä mies joutui sairaalahoitoon.
Silminnäkijä tapasi Janin ensimmäisen kerran kaksi vuotta tapaturman jälkeen ja uudestaan tänä syksynä. Hän on edelleen työkyvytön, mutta viranomaisten kannan mukaan syy-yhteyttä tapaturman ja oireiden välillä ei voi olla. Säteilyn raja-arvot ylittyivät, mutta ne eivät ylittyneet tarpeeksi, sanotaan.
- Minua pidetään pelinappulana. Että mitäs tuossa nyt, jos mastomies sairastuu, ei se pitkään rimpuile ja pikkuhiljaa unohtuu koko juttu. Tuntuu kauhealta, että tällaista Suomessa tapahtuu, Jani Erhama huokaa.
Kuitenkin Janin oireet - sattumoisin - vastaavat säteilysairauden oireita. Hänellä on jatkuvaa rajua päänsärkyä, pahoinvointia, muistihäiriöitä, voimattomuutta, iho-oireita jne.
Vaimo Johanna Erhama on ollut miehensä tukena alusta alkaen:
- Kehenkään ei voi luottaa, mihinkään näihin viranomaisiin. Kaikkiin on mennyt luottamus.
Yhä uusia tutkimuksia säteilyn haitoista julkaistaan kiihtyvään tahtiin, mutta tutkijoiden mielipiteet ovat jakautuneet. Se tiedetään, että noin neljä miljardia ihmistä altistuu säteilylle joka päivä, kaikkialla maailmassa. Entä jos me kaikki saamme liikaa säteilyä?
Virallinen vastaus Suomessa on, että säteilyn terveysriskit ovat vähäiset. Kuitenkin Maailman terveysjärjestön WHO :n syöpätutkimusosasto luokitteli tänä kesänä elektromagneettiset kentät "mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi". Euroopan Neuvosto kehotti samaan aikaan jäsenmaitaan kieltämään kännyköiden ja langattomien verkkojen käytön kouluissa ja luokkahuoneissa.
Suomalaiset tutkijaprofessorit Kari Jokela Säteilyturvakeskuksesta ja Maila Hietanen Työterveyslaitokselta ovat molemmat mukana sähkömagneettisen säteilyn turvanormeja asettavassa tutkijakomiteassa, ICNIRP:ssä. Professori Hietanen on myös asiantuntijana työstämässä uutta EU-direktiiviä sähkömagneettisistä kentistä.
Tukholman Karoliinisen instituutin neurologian professori Olle Johansson edustaa toista näkökantaa. Hän haluaa, että raja-arvoja laskettaisiin huomattavasti:
- Me kaikki altistumme säteilylle ympäri vuorokauden ja siksi meidän pitää nähdä, milloin on aika jarruttaa. Tämän päivän raja-arvot ovat vanhentuneita, eivätkä ota huomioon sitä suurta määrä säteilyä, jota saamme kaikkialta. Ne on välittömästi uudistettava, hän vaatii tutkijakollegoidensa kanssa laatimassa kannanotossa.
Toimittaja: Ami Assulin
Tuottaja: Hannele Valkeeniemi
Tuotanto: Yle Ajankohtaistoiminta "


Ohjelma on katsottavissa nyt YLEn Areena-palvelussa: http://areena.yle.fi/video/1316635249003


Miksi tilanne on maassamme näin huono säteilyturvallisuuden suhteen?
Mitä kytköksiä ja ongelmia kaiken taustalla lymyää?
Jos haluat tietää, tutustu tekniikan tohtorin, tutkija Mikko Ahosen kirjoitukseen aiheesta:

http://mikkoahonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/82226-yle-tv2-silminnakija-liikaa-sateilya-merkittava-ohjelma-suomessa

Ps. Kuvat kotimetsästämme ja omalta pihaltamme. :)

Mahtava pakuri

Mainion Endorfiinista voimaa - blogin Hepa kyseli joku aika sitten pakurista. Nyt pääsinkin sitten kunnolla tämän minulle rakkaan aiheen kimppuun. Pakurikäävän tarinaan on tullut vieläpä juuri miellyttävä käännekin.:

Viime joulukuussahan Evira kielsi pakurikäävän markkinoinnin syötävänä tuotteena. Kääpä oli kuulema uuselintarvike. Tämä taas ymmärrettävästi kimpaannutti terveellisestä ravinnosta innostuneet käävän  käyttäjät. Pakuriahan on käytetty satoja vuosia perinteisesti kansanlääkinnässä varsinkin slaavilaisissa maissa, mutta myös Suomessa. Toivo Rautavaarakin kirjoitti, miten pakuria on käytetty meilläkin jo pitkään mm  sota-aikana ns. tikkateen muodossa.

Evira selvitteli asiaa ja havaitsi, että todellakin: Pakurilla on merkittävä kaupallinenkin käyttöhistoria EU-alueella. Niinpä luvattiin, että pakurikääpää saa jälleen käyttää ravintolisissä ja pienimuotoisissa elintarviketuotteissa kuten teessä ja mausteissa. Monissa elintarvikkeissa pakuri säilyy kuitenkin edelleen kiellettynä ainesosana, kunnes sille myönnetään "uuselintarvikeasetuksen mukainen markkinointilupa."

Eteenpäin siis joka tapauksessa mennään! Tämä kommervenkkihän tässä välissä ei onneksi millään muotoa estänyt meitä totaalisesti pakuriin hurahtaneita nauttimasta päivittäistä juomaamme. Pakuriahan löytyi "kieltolain" aikaankin metsistä ja huippuputiikkien sekä nettikauppojen hyllyiltä. Paketeissa tekstit vain vaihtuivat milloin huumoripläjäyksiin milloin pakurin kosmeettisista käyttötarkoituksista kertoviin viesteihin.

Seuraava valaiseva kuva on napattu inspiroivasta M.E.:n Kesä-Suomi tutuks-blogista!

Pakuri soveltuu todellakin mainiosti myös kosmeettisiin käyttötarkoituksiin. Ja onhan tietenkin myös selvää, että jokainen voi käyttää kosmetiikkaa ja "kosmetiikkaa" omassa kodissaan ihan miten haluaa. Terveysbaarien tarjontaa tuo ankea kielto tietenkin rajoitti ikävästi. Onneksi edistystä sentään tapahtuu jatkuvasti!

Ja nyt lainaus suoraan Wikipediasta, josta käy ilmi pakurin synty eli tarkkaan ottaen kyseessä on sienen aiheuttama kasvannainen. Houkuttelevan kuuloista, vai mitä... ;)

"Pakurikääpä (Inonotus obliquus) on varsin yleinen lehtipuiden lahottaja koko maassa. Musta, hiilimäinen pakuri ei ole itse kääpä, vaan sienen aiheuttama kasvannainen. Pakurikääpää esiintyy yleisimmin hies- ja rauduskoivuissa, mutta tämä lahottaja voidaan tavata myös leppien ja pyökkien kyljissä. Kääpä muodostaa elävissä puissa mustan epämääräisen muotoisen lohkeilevan pahkan, eli pakurin, johon ei kehity itiöitä. Pakurikäävän itiöemät kehittyvät vasta puun kuoltua, jolloin itiöemät muodostuvat rungonmyötäisiksi sienen rungosta irroittaman kuori- ja puukerroksen väliin. Pakurikäävän tartunta tapahtuu kaikenlaisiin vioittumiin lehtipuiden rungoilla. Pakuria on tavattu usein esim. pakkashalkeamista, vaikka itiöiden levintää tapahtuu nähtävästi vain syksyllä. Yksivuotinen, litteä itiöemä ilmestyy kuolleen puun kuoren alle ja repäisee sen halki. Itiöstä kehittyneet sienirihmastot tunkeutuvat elävään puuhun kuoren vioittumien kautta ja tappaa puun yleensä 5-7 vuodessa."

Pakurikäävän käyttöhistoriasta

Pakuri on voimakas adaptogeeni, jonka käytön juuret ulottuvat kaikkein selkeimmin Venäjälle ja siellä erityisesti Siperiaan, jossa pakurikääpäteellä on hoidettu mm. syöpää, keuhkosairauksia ja diabetestä jo ainakin 1600-luvulta lähtien. Suomen puoleisessa Karjalassa pakurikäävällä on hoidettu  perinteisesti monia vaivoja kuten flunssaa, lapsettomuutta ja syöpää.  Pakurikäävän käyttöhistoria ulottuu myös ihmiskunnan kaukaiseen historiaan. Esimerkiksi tuhansia vuosia sitten Alpeille jäätyneen eränkävijän "lääkevarastosta" löytyi... mitäpä muutakaan kuin pakuria!

Pakuri sisältää lukuisia terveyttä edistäviä aineita

Puilla ja lahottajasienillä on jatkuvasti käynnissä kemiallinen sotatila. Ja sodissahan pistetään yleensäkin kaikki paukut peliin. Se, mikä on puulle haitallista voi olla hyvinkin hyödyllistä ihmiselle. Pakuri sisältää satoja vaikuttavia aineita, joitten kaikkia vaikutuksia ei vielä edes tiedetä.

Pakurin aktiivisesti vaikuttavia aineita ovat yleisimpien vitamiinien ja hivenaineiden lisäksi mm betuliinihappo, betuliini flanosterolit, beetaglukaanit, lanostanoidi tripenoidit, polysakkaridit, xylogalaktoglukaani, germanium, melaniini,  inositolit, laktonit, saponiinit ja liukoiset lingiinit.

• Pakuria on käytetty tuhansia vuosia ilman havaittuja vaarallisia sivuvaikutuksia. Joillekin harvoille sieniallergisille pakuri ei välttämättä sovi.Yleensä se sopii kuitenkin hyvin lähes kaikille.
• Pakurikäävästä on tehty lähemmäs 2000 tieteellistä tutkimusta, joissa on havaittu lukuisia terveyttä edistäviä vaikutuksia.
• 1984 tohtori Kirsti Kahlos teki Helsingin yliopistossa tutkimuksia, jotka osoittivat pakurikäävän toimivan sieniä, viruksia ja syöpäsoluja vastaan
• Useitten terveysgurujen mukaan pakuri onkin yksi maailman voimakkaimmista syöpäsoluja vastustavista luonnonantimista ellei jopa voimakkain.
• Pakurikäävän lisää tehokkaasti elimistöämme puolustavien tappajasolujen aktiivisuutta.
• Pakuri suojelee solujamme vapailta radikaaleilta sekä edistää DNA:an korjaamista mm lisäämällä  interferonien tuotantoa.
• Pakurikääpä voimistaa immuniteettiamme ja taistelee taudinaiheuttajamikrobeita vastaan.
• Kaikki elimistömme tarvitsemat välttämättömät aminohapot löytyvät pakurista.
• Pakuri suojelee tehokkaasti solujamme vapailta radikaaleilta ja lisää interferonien tuotantoa, mikä taas vaikuttaa positiivisesti DNA:mme korjaamiseen.
• Pakurin vaikuttavat aineet puhdistavat ja vahvistavat maksaa sekä parantavat ruuansulatusta.
• Pakuri edistää silmien ja käpyrauhasen terveyttä.
• Pakurikääpä sisältää myös hermoston kasvua ja uusiutumista tukevia ainesosia.
• Japanissa pakuria käytetään paljon ihon eheyttämiseen sekä pigmenttivirheiden korjaamiseen.

Pakurikäävän ORAC-arvosta

 ORAC-arvo (Oxygen-Radical-Absortion-Capatity 100 grammaa kohti tuotetta)  kertoo paljonko kukin ruoka-aine sisältää antioksidantteja, jotka suojaavat elimistöämme vapaitten radikaalien hyökkäyksiltä. Antioksidantit vahvistavat kehomme toimintaa mm ylläpitämällä verenkierron ja sydämen toimintaa. On arvioitu, että kehomme tarvitsee vähintää arvon 3000-5000 verran antioksidantteja päivässä ja suuren rasituksen alla tai urheillessamme vieläkin enemmän.

Pakurikäävän ORAC-arvo on todella korkea:  54,452!

Kun verrataan pakurin arvoa joihinkin tunnettuihin terveeellisiin ruoka-aineisiin, niin pakurihan nousee arvoon arvaamattomaan.

Raaka pinaatti 1,260

Mustaherukka 2,036

Mustikka 2,400

Acai-marja  18,500

Marjoilla on pienemmät ja hentoisemmat juuret, mutta suuret lehtipuut, jotka ovat jo itsessään usein monin tavoin lääkinnällisiä, keräävät ravinteita syvältä ja laajalta alalta useita vuosikymmeniä. Tähän tilanteeseen pakurikääpä sitten iskee tiivistäen ja muokaten käyttöönsä puitten kauan itseensä imemiä ravinteita. Ja mikä parasta: lopputulos kasvi- ja sienimaailman kiihkeistä taistoista ja ponnisteluista on otettavissa haltuumme.:

 PAKURI SIIS HUIKEAT 54, 452!

Miten pakurin käyttö alkaa yleensä tuntua omassa olossa:

Monet terveen elämän tiennäyttäjät kuten Daniel Vitalis ja David Wolfe ylistävät pakurikäävän mahtiominaisuuksia. Pakurikääpätee lisää elinvoimaisuutta ja parantaa selvästikin vastustuskykyä. Vaikutukset huomaa yleensä olossaan jo parissa viikossa. 

Säilyttäminen

Säilytetään mieluiten kannellisessa tummahkossa lasipurkissa valolta suojattuna.

Pakuritee

 Tee keitetään mieluiten lähdeveteen, kaivoveteen tai juomakelpoiseen järviveteen. Pakurikäävän vaikuttavien aineiden kerrotaan imeytyvät parhaiten luonnonveteen. Hanavesi on puhdistettu kemiallisesti yleensä  kloorilla tai sen johdannaisilla. Vesijohtovesi on myös usein kovaa. Puhdas luonnonvesi on yleensäkin parasta vettä!

Keitettäessä paras väline on  lasikattila. Siinä on myös hyvä säilyttää tee myöhemmin jääkaapissa. Teräskattilassa säilyttäessä teräksestä voi liueta haitallisia aineita teehen. Yleensäkään mitään ruokia tai juomia ei kannattaisi säilytellä metallisissa astioissa.

Pakurin keittoon!

Pakuriteetä keitetään viitisentoista minuuttia tai pitempään. Teen voi myöhemmin lämmittää uudelleenkin. Kerran tehtyä teetä ei kuitenkaan kannata varsinaisesti keittää enää uudestaan. Samaa pakurikääpäpalaa voi käyttää useammankin kerran. Jos keität teetä joka päivä, voit jättää pakurikäävän palan teehen. Jos teet teetä harvakseltaan, voit kuivattaa käävän välillä.

Pakuriteetä voi juoda kylmänäkin jääteen tapaan. Käytämme meillä teetä usein myös smoothieitten perustana. Varsinkin vahvaksi keitetyn pakuriteen joukkoon on mukava lisätä hieman hunajaa. Hunaja kannattaa kuitenkin laittaa vasta juoman vähän jäähdyttyä, jotteivät hunajan terveelliset ainesosat häviä tai vähene liiassa kuumuudessa.


Pakuri on ehkä parasta, mitä luonto terveydeksemme tarjoaa. Nautitaan siitä! :)

Kiitokset Viltsulle koivukuvista! 

LISÄÄ TIETOA PAKURISTA (CHAGA):


David Wolfe on Chaga (24:11)

http://www.survivaltopics.com/survival/the-chaga-natures-medicinal-mushroom/

http://www.chagamushroom.com/

http://en.wikipedia.org/wiki/Chaga_mushroom

http://ezinearticles.com/?Discovery-of-Chaga-Tea-Health-Benefits&id=3035535

http://teaforcancer.com/

http://www.youtube.com/watch?v=2lMs7iuY704

Haaste uskaliaille

Lumoavan bloginsa valtiatar Leena Lumi kutsui 15 rohkeaa seikkailuun. Minunhan piti tietenkin sännätä suin päin mukaan. Tässäpä lainaus Leenalta:

"Koska tämä pelottaa ja houkuttaa, oli tietysti pakko tarttua, mutta tässä voi mennä pahasti metsään, jos ei tunne sitä joka lähtee mukaan yhtään, niinpä rajasin tämän viiteentoista henkilöön. Siis sille, joka haluaa, minä annan viisi sanaa/asiaa, jotka miellän sinuun ja sinun tulee kommentoida noita sanoja blogissasi ja toivon spontaania kommentointia. Ei mitään snobbailua, eikä harkintaa, vaan antakaa palaa. Ja kukaan ei saa loukkaantua, vaan homma otetaan leikin kannalta. Jos en tunne henkilöä ollenkaan, joka tähän mukaan haluaa, sanat voivat olla ihan mitä sattuu ja sitten vain niistä kertomaan. Rohkeasti." 

Täytyy myöntää, että vähän miedompaa repertuaaria odotin. ;) Mutta ei se pelaa, joka pelkää, joten rohkeasti taistoon mars!

Nämä sanat Leena siis syystä tai toisesta, tuntemattomasta, mielsi minuun. Sanojen jälkeen löytyvät omaan  mieleeni tulvineet kommentit... tai tällä kertaa lähinnä sanat ja mielleyhtymät.

1) Seksi : ihanaa, nautinto, ilo, rakkaus, mies, yhdessä

2) Sade: pisaroi, rakastan, juoksen, lapsuus, kesä, ukkonen, pimeä

3) Pahe: Miksi minä? salaisuus, synkkä, oikein, väärin, onko väliä, pois

4) Materiaali: vahvuus, taide, päämäärä, kartonki, joustava, muovailtava, luova, kaunis

5) Hurmio: rakkaus, meri, vapaus, onni, halu, tavoite, este, pisaroi, autuus, ikävä, kaipuu, täyttymys, tanssi

Jos haluat, että kerron sinusta mieleeni tulevat sanat, niin kerro minulle! Liitä sitten antamiini sanoihin mielleyhtymäsi tai kommenttisi. Jännittävä leikki... 


 Illalla ei ihan heti tullutkaan uni, vaan kirjoittelin lattialla vielä seuraavan tekstin:


                 
       Pienet lintuni


Minne te olette kadonneet pienet lintuni? 
Kuka teidät on vienyt pois?


Tulkaa takaisin ja syleilkää minut minuksi jälleen.
Niin kuin silloin ennen, kun olimme vielä yhtä.


Tuttuina ja turvallisina tulkaa.
Kertokaa, etten ole muuttunut,
en niin suuresti kuin luulen.


Tai ei, kertokaa mitä kerrotte.
Kertokaa totuus.


Minne te olette kadonneet,
sillä surusta en tahdo puhua.
Vaikenen sinut kuoliaaksi, 
koska aikasi on mennyt ja minä tahdon elää.


Tahdon elää vapaana kuin lintu,
 joka huomisesta ei murehdi, ei eilistä itke.


Runoni, olette lentäneet pois,
olitte surun lintuja, kyynelten hellimiä, ikävän  aalloissa syntyneitä.


Tulkaa takaisin pienet lintuni,
iloni on vielä nuorta, mutta tehkää siihen pesä.
Rakkauteni on haavoja saanutta, mutta siinä elää toivo.


Tulkaa takaisin pienet lintuni.
Tarvitsen teitä ja te minua, vaikka sitä ette tiedä.


Yhdessä olemme vahvemmat,
yhdessä lennämme kauas.


Tulkaa takaisin pienet lintuni.