Yksi aine vai yhdistelmälääke...Mikä on aitoa homeopatiaa?

Sana homeopatia merkitsee Suomessa suurelle osalle siihen tutustuneista useiden lääkeaineiden  päivittäistä käyttöä. Ja nämä valmisteet ovat vieläpä usein ns. yhdistelmävalmisteita. Tällöin yhdessä pillerissä tai puristeessa on useita erinimisiä aineita voimakkaasti laimennettuina pitoisuuksina. Suuri osa ihmisistä ajattelee myös homeopatian tarkoittavan lähinnä pitoisuuksiltaan mietoja lääkeaineita.

Yhdistelmälääkkeitä on tehty lukuisiin vaivoihin ja tiettyjen elimistön osa-alueiden tai elinten hoitamiseen. Erilaisia yhdistelmiä on kehitelty mm astman, ihottuman, ummetuksen, päänsäryn, munuaiskivien, vatsavaivojen, sydämen ja mielialaongelmien sekä vaikkapa muistin hoitoon. Onko tämä homeopatiaa? Ei! Sitä se ei todellakaan ole.Tälläiset tuotteet eivät oikeasti ole homeopaattisia sanan alkuperäisessä, aidossa merkityksessä. Lääke ei ole homeopaattinen pelkästään siksi, että se on laimennettu ja potensoitu erittäin pieniä pitoisuuksia omaavaksi ja lääkkeessä käytetään homeopatiasta tuttuja raaka-aineita.

Termi homeopaattinen ei  edes viittaa lääkeannoksen määrään tai pitoisuuteen. Sana homeopatia tulee kreikankielisistä sanoista homoios pathos eli samankaltainen kärsimys. Sana viittaa siis samankaltaisuuteen.
Lääke on homeopaattinen vain silloin, kun se on samankaltainen kunkin potilaan oirekokonaisuuden ja kokonaistilan kanssa.

Jokainen terveillä koehenkilöillä tarkkaan testattu potensoitu lääkeaine saa aikaan erilaisen oirekokonaisuuden. Näin ollen, kun etsitään samankaltaista eli homeopaattista lääkeainetta sen tulee vastata mahdollisimman tarkasti potilaan yksilöllistä oirekokonaisuutta, hänen modaliteettejaan, tuntemuksiaan ja oireilujaan. Tulee löytää yksi aine, joka vastaa parhaiten hoidettavan kokonaistilaa, hänen dynaamista energiakenttäänsä, juuri hänen elämänvoimansa tilaa!

Yhdistelmävalmisteitten aineet on sen sijaan valittu useista eri lääkeaineista, joissa on tietylle/tietyille sairauksille yleisempiä oireita. Tämä monen lääkeaineen kokoelma ei siis viittaa kullekin potilaalle ominaisiin, yksilöllisiin oireisiin kuten homeopatian periaatteiden mukaan asian kuuluisi olla. Yhdistelmälääkkeiden modaliteetit ja vaikutukset ovat myös usein keskenään ristiriitaiset.

Yksittäiset homeopaattiset lääkeaineet on testattu terveillä koehenkilöillä ja näitten aineitten kokonaisoirekuvat ovat yleensä hyvin tiedossa. Sen sijaan yhdistelmälääkkeitä ei ole testattu terveillä koehenkilöillä.

Kieltämättä homeopaattiset yhdistelmälääkkeet vaikuttavat usein jotenkin. Joskus yhdistelmävalmisteessa joku dynamisoitu lääkeaine saattaa hyvällä tuurilla ollakin täsmäävä, potilaalle oikeasti homeopaattinen. Tällöin potilas voi havaita olonsa ja vaivojensa jonkinasteista kohentumista.

Mutta mikäli potilas sen sijaan saa tuota oikeaa yhtä lääkeainetta pelkästään yksittäislääkkeenä (eikä yhtenä aineena yhdistelmälääkekombinaatiossa) vaikutus on paljon voimakkaampi ja parempi. Ihmisen kokonaistila alkaa todella parantua ja yleisvointi kohenee. Miksi näin? Miksi yksittäislääke on tehokkaampi? Miksei yhdistelmävalmiste paranna kunnolla, vaikka hyvällä tuurilla joskus harvoin kokonaistilaan aidosti täsmäävä aine sattuisikin joukkoon?

Dynamisoidussa yhdistelmävalmisteessa sen muut aineosat ovat rasittamassa ja häiritsemässä oikean aineen toimintaa. Potensoimalla dynamisoidut lääkkeet, joissa alkuperäistä ainetta ei ole juuri lainkaan tai lainkaan, vaikuttavat energeettisellä tasolla suoraan elimistön omaan energiakenttään. Kunkin lääkeaineen energeettinen värähtelytila on yksilöllinen. Kuten terveille koehenkilöille tehdyissä lääkeainekokeissa on havaittu, nämä energian tasolla vaikuttavat lääkeaineet aiheuttavat erilaisia tuntemuksia ja oireita. (joita nämä aineet sitten vastaavilla tavoilla sairaissa tiloissa olevilla ihmisillä parantavat.)

Näiden yhdistelmävalmisteissa olevien dynamisoitujen aineiden eroavaisuudet ja yksilölliset ominaisuudet voivat haitata toisiaan ja jopa tehdä tyhjäksi toistensa vaikutuksia.

Yksittäisen homeopaattisen aineen vaikutus on aina paljon tehokkaampi ja voimallisempi kuin minkään yhdistelmän, koska yksittäinen täsmäävä homeopaattinen lääke saa vaikuttaa vapaasti ilman häirintää ja sekoittavia impulsseja.

Joskus yhdistelmälääke voi lievittää jotain vaivaa, mutta syvälliseen parantamiseen se ei pysty ja lopputulos ihmisen kokonaistilaa ajatellen on usein jopa lähtötasoa huonompi. Mikäli joku oire tai vaiva lievittyykin, sairaudentila yleensä vain syvenee pinnan alla. Satunnainen yhdistelmälääkkeen käyttö ei onneksi välttämättä aiheuta pysyviä haittoja.

Usein mikään yhdistelmälääkkeen aineista ei edes ole elimistön kokonaistilaan täsmäävä aine  eli homeopaattinen aine sanan varsinaisessa merkityksessä. Täytyy kuitenkin muistaa, että kuten terveet koehenkilötkin saavat yleensä dynamisoiduille ("homeopaattisille") lääkeaineille tehdyissä kokeissa testatuille aineille ominaisia oireita, minkä tahansa potensoidun lääkeaineen käyttö voi saada niitä aikaan niitä käyttävissä ihmisissä.

Ja mikä ikävintä: Mikäli omaan tilaan sopimattomia dynamisoituja aineita käyttää pitkäaikaisesti, ne voivat vaikuttaa pysyvästi elinvoimaan, ihmisen energeettiseen tilaan haitallisesti. Tällöin ihmisen oirekuva muuttuu näitten täsmäämättömien lääkeaineiden käytön takia haitalliseen suuntaan. Maailmanlaajuisesti tunnettu ja tunnustettu klassinen homeopaatti ja homeopatian opettaja George Vithoulkas onkin todennut, että pitkään näitä potensoituja yhdistelmälääkkeitä säännöllisesti käyttäneiden ihmisten elinvoima on usein jo siinä määrin  heikentynyt ja heidän oirekuvansa niin sekava, että heitä on usein enää hyvin vaikea auttaa parhaallakaan homeopaattisella hoidolla.

Thomas Genneperin ja Andreas Wegenerin toimittama  Homeopatian oppikirja ( Perusteet ja käytäntö) on selkeä ja looginen, suorastaan upea teos! Kirja on homeopatian opiskelijoiden, opettajien ja ammatinharjoittajien mainio perusteos ja käsikirja. Sen ovat kirjoittaneet Saksan lääkäreiden homeopatiakoulutuksesta vastaavat kokeneet homeopaattilääkärit. Teoksessa klassinen homeopaatti, homeopatian opettaja ja lääketieteen tohtori Thomas Genneper kirjoittaa homeopaattisiin yhdistelmävalmisteisiin liittyen seuraavaa:

" Korrektin homeopaattisen lääkemääräyksen tinkimätön perussääntö on yksittäisaineen käyttämisen sääntö.


Vielä nykyisinkin jotkut homeopaatit antavat kahta tai useampaa lääkettä samanaikaisesti. Tähänastisten näyttöjen olisi luullut jo selvittäneen, että sellainen toiminta loukkaa räikeästi homeopatian periaatteita, sillä systemaattistsia lääkekombinaatioiden kokeita terveillä ei ole tehty juuri lainkaan käyttökelpoisen materia medican saamiseksi.

Ilman kokeiden kautta hankittua lääkeaineoppia ei ole mahdollista määrätä yhtään ainetta samankaltaisuusperiaatteen mukaisesti. Kahden lääkkeen samanaikainen antaminen, jolloin molemmat on valittu simile-periaatteen mukaisesti, ei missään tapauksessa tuota molempien lääkkeiden vaikutusten summaa."

Vielä lainaus homeopatian perustajalta Samuel Hahnemanilta. Hän huomasi jo varhain, miten jotkut alkoivat jo silloin vesittää homeopatian periaatteita toiminnassaan. Samuel Hahnemann ilmoitti aina selkeän kantansa yksittäisen homeopaattisen aineen puolesta.:



"Parantamistaidon Organon § 273 : "Yhdessäkään parannettavassa tapauksessa ei sairasta hoidettaessa ole tarpeen - ja jo pelkästään siksi on kiellettyä - käyttää kerrallaan enempää kuin yhtä ainoata, yhdenkertaista lääkesubstanssia.On käsittämätöntä miten voisi olla pientäkään epäröinnin aihetta siitä, onko luonnonmukaisempaa ja järkevämpää määrätä sairauteen kerralla vain yksi yksittäinen, yhdenkertainen, hyvin 
tunnettu lääkeaine vai useamman erilaisen lääkeaineen sekoitus..."

 Kuvat ovat Kuvia matkalta-blogin Annen taiteilemia. Kiitokset! ♥
Lähteet: Samuel Hahnemann: Parantamistaidon Organon, Thomas Genneper, Andreas Wegener 
(toim.): Homeopatian oppikirja, George Vithoulkaan ja J.T. Kentin teokset

Homeopaattista lääkeannosta seuraavat reaktiot

Homeopaattisen lääkkeen ottamisen jälkeen voi seurata hyvin erilaisia reaktioita. Reaktioiden hienovaraisetkin erot tulisi tunnistaa hyvin ja osata tulkita oikein. Onhan hoidon onnistuminen elimistön reaktioiden oikeasta tulkinnasta kiinni.

Klassiseen homeopatiaan on jo perustaja Samuel Hahnemanista alkaen kuulunut sen korostaminen, että ihminen on kerrallaan vain yhdessä dynaamisessa tilassa ja näin ollen tulee löytää vain yksi tätä dynaamista häiriötilaa vastaava homeopattinen lääkeaine. Tämä vastaava homeopaattinen  lääkeaine kykenee antamaan elimistölle sopivan impulssin, jotta ihmisen elimistön energeettisen tilan harmonisoituminen, paraneminen lähtee käyntiin. Jo Hahnemann kielsi ehdottomasti useamman eri aineen yhtäaikaisen antamisen. Näin ollen myöskään yhdistelmäpillerit, joihin on yhteen lääkepilleriin ympätty useita eri homeopaattisia aineita, eivät tule millään muotoa kyseeseen harjoitettaessa aitoa  klassista homeopatiaa.

Tässäpä vielä lainaus homeopatian perustajalta Samuel Hahnemanilta:

Parantamistaidon Organon § 273 : "Yhdessäkään parannettavassa tapauksessa ei sairasta hoidettaessa ole tarpeen - ja jo pelkästään siksi on kiellettyä - käyttää kerrallaan enempää kuin yhtä ainoata, yhdenkertaista lääkesubstanssia.On käsittämätöntä miten voisi olla pientäkään epäröinnin aihetta siitä, onko luonnonmukaisempaa ja järkevämpää määrätä sairauteen kerralla vain yksi yksittäinen, yhdenkertainen, hyvin tunnettu lääkeaine vai useamman erilaisen lääkeaineen sekoitus..."

Yksittäiset homeopaattiset lääkeaineet ovat käyneet läpi tarkat lääkeainekokeet, jotka kertovat aineen tunnuspiirteet ja vaikutukset. Sen sijaan yhdistelmäpillereille ei ole tehty vastaavia lääkeainekokeita. Näitten aineitten mahdollisista yhteisvaikutuksista yms ei ole siis tarkkaa tietoa.

Yhdistelmäpillerit valitaan usein myös hyvin karkeasti  esim tyyliin:" Ahaa, sinulla on suolisto-ongelmia, maksa heikossa kunnossa ja päänsärkyjä. Tässäpä kolme eri yhdistelmäpilleripurkkia ja jokaisessa on sitten kyseeseen alueeseen tai vaivaan usein tehonneita tunnetumpia lääkkeitä.

Tälläisellä hoitotyylillä ihminen voi saada saman päivän aikana vaikkapa kahta-kolmeakymmentäkin eri hom.lääkeainetta, mutta on hyvinkin mahdollista, että se täsmällinen, koko elimistön tilaan oikeasti  parhaiten sopiva aine ei siltikään sisälly näitten kaikkien määrättyjen joukkoon. On nimittäin satoja lääkkeitä, joissa mahdollisina oireina voivat olla esim suolistonalueen kivut tai päänsärky tms. Pitäisi olla malttia ja taitoa haastatella kunnolla ja etsiä modaliteetit, tarkat oireet, mahdolliset piintyneet ajatuskuviot, pelot ym. tiedot, jotka muodostavat kokonaiskuvan ihmisen sen hetkisestä tilasta.  Tuo haastattelussa ja tarkkailussa esiin tuleva tietomäärä pitää myös osata painottaa oikein.

 Kun sitten tuo oikea, yksi, tilaan täsmäävä aine löytyy, se kykenee saattamaan alkuun elimistön dynaamisen tilan tasapainottumisen ja kokonaisvaltaisen parantumisprosessin ja vieläpä juuri siinä järjestyksessä, mikä on elimistölle suostuisinta. Tämä etsintätyö voi ajoittain olla ymmärrettävästi erittäin haastavaa, mutta mikäli se tuntuu liian vaikealta, ratkaisu ei ole kuitenkaan kehittää tilalle joitain vippaskonsteja. Ratkaisu on oppia harjoittamaan laadukasta, paranemisen lait huomioivaa homeopatiaa.

Yksittäisen, tarkkaan harkintaan perustuvan homeopaattisen lääkeaineen antamisen jälkeen on myös tärkeää havainnoida huolellisesti reaktioita. Kuten klassinen homeopaatti George Vithoulkas teoksissaan ansiokkaasti tuo esiin, yhdistelmäpillereitä tai montaa erillislääkettä yhtä aikaa ( tai rutiininomaisesti vuorotellen) käytettäessä kunnollisen tapausanalyysin mahdollisuuus vesittyy.

 Jos jotain edistystä yhdistelmälääkkeen ottamisen jälkeen olisikin potilaan tilassa tapahtunut, niin mistä syystä? Mikä oli se aine, joka auttoi ja millä kannattaisi jatkaa ja miksi jne. Jos edistystä ei tapahtunut, häiritsikö joku toinen aine toisen vaikutusta vai...

Homeopaattisten yhdistelmälääkkeiden käyttö on klassisen homeopatian mestareiden mukaan epäloogista ja sattumanvaraista toimintaa, jolloin ei otata huomioon elimistön toiminnan lainalaisuuksia. Itse asiassa he eivät määrittele tälläistä toimintaa homeopatiaksi lainkaan.

Klassinen homeopaatti, lääketieteen tohtori Thomas Genneper esim sanoo suoraan seuraavaa: "kahta homeopaattista lääkettä ei koskaan saa antaa samanaikaisesti." (Teos Homeopatian oppikirja, s.201)

Se, joka määrää homeopaattisia lääkkeitä (tai vieläpä homeopaattisia yhdistelmälääkkeitä) sairausdiagnoosien tai jollain menetelmällä arvioimansa yksittäisten elimien tilan mukaan, harjoittaa allopaattista lääkemääräysten tekoa homeopaattisilla lääkkeillä. Se ei oikeastaan ole homeopatiaa. Esim vain dynamisointi ei tee lääkkeestä homeopaattista, vaan lääkkeestä tulee homeopaattinen vasta sitten, kun sillä on tietty homeopaattisesti määritelty samankaltaisuussuhde  hoidettavan oireistoon ja modaliteetteihin.

Olen joskus kysynyt joiltain homeopaattisia yhdistelmäaineita määrääviltä ja/tai kannattavilta, miksi he käyttävät näitä. Yksi mieleenpainunut vastaus oli, että koska homeopatia on kovin vaikeaa, niin kun käyttää useaa ainetta yhtäaikaa, niin ehkäpä edes joku sattuu osumaan oikeaan. Sanoisinpa vain, että tälläinen vastaus pani todella ajattelemaan. Eräs toinen  homeopaattisia yhdistelmäaineita määräävien suosima  ajatus taas on, että elimistö nappaa yhdistelmäpilleristä tarvitsemansa ja muut aineet eivät häiritse mitenkään.

Tämänkaltaiset perustelut eivät vakuuta klassisen homeopatian harjoittajia. Ajatellanpa homeopaattisia lääkeainekokeita. Niissähän syötetään terveille koehenkilöille tiettyjä homeopaattisia lääkeaineita ja tarkasti kirjataan oireet, tuntemukset ja mielialan muutokset, joita aineen nauttimisen jälkeen esiintyy. Kokeita tehdään useille henkilöille, jotka saavat vaihtelevasti aineelle tyypillisiä oireita. Aineet, joita he eivät omassa tilassaan edes tarvitsisi aiheuttavat siis reaktioita. (Riippuu sitten ihmisen elimistön  värähtelytaajuuden etäisyydestä tai läheisyydestä ko. hom.aineelle, miten paljon ja voimakkaita oireita aine kykenee koehenkilölle tuottamaan.) Koko lääkeaineitten testaaminen siis perustuu siihen, että ne kykenevät tuottamaan oireita terveille koehenkilöille. Joten ei ole niin kuin jotkut väittävät, että yhdistelmäpillereitten sopimattomat aineet eivät koskaan aiheuta mitään ja vaikuta mitenkään. Kyllä ne voivat aiheuttaa, muutenhan homeopaattisia aineita ei olisi koskaan edes voitu testata terveillä koehenkilöillä!

Klassisen homeopatian mestarit varoittavat jopa klassisen homeopatian sääntöjen mukaan toimivia siitä, että pitää olla tarkka, ettei vahingossa antaisi liian pitkään tai tiheään tiettyjä homeopaattisia aineita, jottei kävisi niin, että lääkkeen oirekuva jymähtääkin pysvästi päälle parantamisen sijasta. Jos aine ei olekaan sopiva tai se ei ole enää sopiva ja sen käyttöä vain jatketaan pitkäaikaisesti, ihmisen dynaaminen tila voi haitallisella tavalla muuntua. Esim James Taylor Kent varoittaa tästä useasti teoksissaan kertoen kuinka yritti saada kuntoon asiakkaita, joita oli aiemmin hoidettu homeopaattisilla aineilla, mutta vastoin kaikkia homeopatian ja parantamisen lainalaisuuksia.


Nykyään esim George Vithoulkas on kirjoittanut siitä, miten monien homeopaattisten lääkeaineiden yhtäaikainen tai sattumanvarainen pitkäaikainen käyttö on sekoittanut monien ihmisten elinvoiman tasapainoa jopa entisestään. Tulisi aina muistaa, että homeopaattinen lääkeaine ei toimi samoin ja samalla tasolla kuin yrtit tai muut biologisella ja fyysisellä tasolla toimivat hyvää tekevät aineet, joita voidaan käyttää välillä sekoituksinakin. Homeopaattinen lääkeaine toimii dynaamisella tasolla ja vaikuttaa suoraan  ihmisen energiakenttään, jota elinvoimaksikin kutsutaan.

Seuraavaksi tuon tänne esille tiivistetysti 12 erilaista reaktiotapaa homeopaattisen lääkkeenoton jälkeen J.T. Kentin mukaan:

(Kent käytti C-potensseja. Monet tai ainakaan kaikki klassiset homeopaatit eivät käytä D-potensseja, mutta periaatteessa niitten käyttöä ohjaavat samanlaiset lainalaisuudet kuin C-potensseja. Q-potenssien käytössä ja toiminnassa on paljon eroavaisuuksia C-potensseihin. Kirjoitan aiheesta lisää toiste.)

Reaktiotavat:

1. Pitkittynyt huononeminen ja sitten romahdus

  Kyseessä on parantumaton sairaus, jolloin kokonaan parantava reaktio ei ole mahdollinen. Tällöin syvävaikutteista lääkettä ei saisi missään tapauksessa antaa korkeassa potenssissa, jottei romahduksia ilmenisi.

Kent suosittelee tälläisissä tapauksissa potensseja C30 tai C200. Hän ei kuitenkaan tuntenut Hahnemannin kehittelemiä Q-potensseja, koska tämän kirjoittaman Organonin 6.laitos, jossa Q-potenssit kuvailtiin, ilmestyi vasta Kentin kuoleman jälkeen. Nykyään monet klassiset homeopaatit pitävät Q-potensseja niitten hellävaraisuuden takia ihanteellisimpina tälläisten vakavien kroonisten  sairauksien hoitamiseen.


2. Pitkittynyt huononeminen ja sitten hidas helpotus

Potilas on parantumattomuuden rajalla, mutta pystyy juuri ja juuri pääsemään toipumisvaiheeseen. Vastakin on odotettavissa jokaisen uuden lääkkeen kohdalla aluksi ensin pitkä huononeminen. Hoidossa täytyy olla erittäin varovainen (mm potenssin valinnassa) ja toimia kaikinpuolin hellävaraisesti.


3. Nopea, lyhyt ja raju huonontuminen ja sitten nopea helpotus

Kehon reaktio on vahva ja voidaan odottaa pitkään kestävää helpotusta ja paranemisen hienoa  edistymistä. Tälläisissä reaktioissa tärkeät elimet ovat vahingoittumattomia.




4. Ei havaittavaa alkuhuononemista ja paraneminen lähtee rivakasti käyntiin

Sekä lääke että potenssi osuivat tarkasti oikeaan. Potilaan elimissä ei myöskään tällöin ole rakenteellisia muutoksia. Ennuste on todella hyvä.




5. Aluksi helpotus sitten huonontuminen

Nopeasti alkanut helpotus ei kestä kauaa ja vaivat ovat pian jopa alkuperäistä pahemmat.
Tällöin lääkeaine on voinut osua aineeseen, joka vastaa oireita vain pinnallisesti eli vaikutus on ollut vain palliatiivinen tai sitten potilas on parantumattomassa tilassa. Tapausta täytyy tutkia perusteellisesti uudelleen.


6. Helpotuksen kesto on varsin lyhyt

Helpottuminen kestää kauemmin kuin edellisessä kohdassa, ehkäpä pari kolme viikkoa, jonka jälkeen helpotus lakkaa tai tilanne jopa huononee lähtötasosta. Kyseessä on joko tapaus, joka on parantumaton liiallisten rakenteellisten muutosten takia tai sitä tilaa lähellä oleva vaihe tai sitten lääkkeen vaikutusta on häirinnyt esim kemiallisten aineiden käyttö, liika alkoholin juonti tms.


7. Oireet helpottuvat lääkevaikutuksen ajaksi, mutta potilas ei voi paremmin

Reaktio kertoo, että kyseessä on potilas, joka ei tule paranemaan koskaan täydellisesti, mutta yksittäiset oireet voivat helpottua selkeästi. Syynä tilaan on yleensä kehon rakenteelliset vaurioit tärkeissä elimissä tai esim elimen menettäminen (kohtu, munuainen tms) Tällöin on kuitenkin mahdollista pallioida eli lieventää joskus laajaastikin potilaan olotilaa.


8. Potilas suorittaa aina lääkeaineen saadessaan lääkeainekokeen.

Jotkut potilaat ovat yliherkkiä ja heillä on kroonisesti parantumaton sairaus. Elimet ovat kuitenkin rakenteellisesti kunnossa. Kroonista tilaa voidaan vain lievittää, mutta akuutteja vaivoja voidaan usein hoitaa tehokkaastikin. Potenssin valinnassa täytyy olla erittäin varovainen.


9. Lääkeainekoe terveillä koehenkilöillä
 
Reaktioista saadaan selville ko. lääkeaineen lääkeainekuva. Eri koehenkilöt tuottavat eri puolia oirekokonaisuudesta esiin. Jotkin oireet ovat yleisempiä ja  tyypillisiä ja jotkin ilmenevät vain harvoilla.


10. Aineen saamisen jälkeen ilmaantuu uusia oireita

Jos ilmaantuu selkeitä uusia oireita voi kyseessä olla epäsopiva lääkemääräys. Pitää kuitenkin tarkistaa ovatko oireet uusia vai onko kyseessä sittenkin vanhemmat, aiemmin esiintyneet oireet. (Joskus, kun oirekuva on hyvin yksipuolinen voi paras mahdollinen lääkeaine ns."rikastuttaa oirekuvaa", jolloin syvävaikutteisen lääkeaineen valinta helpottuu.)


11.Vanhat jo aiemmin poistuneet oireet palaavat

Tämä on ns. Heringin säännön mukaan erittäin hyvä merkki. Vanhat  oireet ovat olleet uusien oireiden peitossa ja kun uudemmat ja usein vakavammat oireet poistuvat lääkkeen ansiosta, vanhat oireet tulevat näkyviin.


12. Oireet kulkevat väärään suuntaan

Oireiden tulisi siirtyä elimistön keskustasta sen reunamille ja vakavimmista oireista vähemmän vakaviin. (Heringin sääntö) Päinvastainen kehityssuunta osoittaa, että tilanne on menossa vakavaan suuntaan ja todellista paranemista ei tapahdu. Tälläinen kehityksenkulku tulee pyrkiä katkaisemaan nopeasti. Sairaudentilan ei tulisi siirtyä elintärkeisiin elimiin. Tälläinen kehitys voi johtua pinnallisesta lääkemääräyksestä, jolloin on otettu huomioon vain joku tai joitain pääoireita.


Jokaisen lääkkeen määräyksen pohjana tulee olla tarkka tilanteen selvittäminen. Edellisen aineen vaikutukset arvioidaan  ja nykyinen oirekuva ja hoidettavan mielentila sekä modaliteetit tarkastetaan.Tarvitaan  huolellisuutta, oikeaa asennetta ja ymmärrystä paranemisen lainalaisuuksista.  Tällöin homeopatia voi tarjota suurta apua parantaessaan usein uskomattomankin syvällisesti ja tehokkaasti.

Lähteet: Samuel Hahnemann: Parantamistaidon Organon, Thomas Genneper, Andreas Wegener (toim.): Homeopatian oppikirja, George Vithoulkaan ja J.T. Kentin teokset

Lihansyönti ja terveytemme

Lihansyönti - siinäpä yksi mielipiteitä jakava teema. Onko se hyväksi meille vai ei? Entä lihansyöjien jättämä hiilijalanjälki, eettisyys jne. Keskustelu vyöryää usein kiivaanakin. Monet, jotka ovat havainneet  ravinneköyhiä hiilihydraatteja  ja runsaasti valkaistuja viljoja sisältävän ruokavalionsa haitallisuuden ovat vaihtaneet ruokavaliotaan. Osa on päätynyt lisäämään radikaalisti eläinperäisen ravinnon määrää. Onko se kiistatta vain mainio valinta?

Ihmiset ovat yksilöitä ja se, mitä syömällä voimme parhaiten, vaihtelee yksilökohtaisesti. Maapallolla on tuhansia vuosia ollut seutuja, joilla pelkällä kasvisravinnolla pärjääminen olisi ollut hyvin haastavaa. Metsästäminen toi silloin tärkeän lisän heimon ravitsemukseen.

Mikä tilanne on nykyään? Miten ahkera lihansyönti näyttäytyy tutkimusten valossa?

 Kenenkään on enää vaikea kiistää sitä tosiasiaa, että useat tutkimukset ovat osoittaneet runsaan lihansyönnin ja syövän yhteyden. Erityisesti punainen liha lisää tätä riskiä. Lihavalmisteissa kuten leikkeleissä (usein runsaine lisäaineineen mm nitraatteineen) riskin kohoaminen on kaikista voimakkainta.

Jo 300 grammaa viikossa ylittävää määrää lihaa pidetään haitallisena tiettyjen sairauksien ilmaantumisen kannalta. Esim Suomessa lihaa syödään kuitenkin keskimäärin yli neljä kertaa enemmän viikossa. Runsas lihansyönti nostaa erityisesti suolistosyöpien eli paksu-ja peräsuolen syöpien vaaraa.

AGE-tuotteitten muodostumista edistävät kypsennysmenetelmät kasvattavat lihansyönnin haittavaikutuksia entisestään. AGE-tuotteita sisältävä ravinto lisää elimistömme oksidatiivista stressiä ja tulehdustiloja. Myös verisuoniston toiminta on riskissä heikentyä. Tutkimuksissa AGE-tuotteet on yhdistetty mm insuliiniresistenssiin, diabetekseen, Alzheimerin tautiin ja sydän-ja munuaissairauksiin sekä ennenaikaiseen ikääntymiseen. AGE-tuotteet myös kertyvät ajan myötä elimistöön.

 Varsinkin savustaminen, grillaaminen ja paistaminen lisäävät ruokaan näitä kehoamme  rasittavia aineita. Keittäminen ja höyryttäminen ovat paistamista terveellisempiä ruuanvalmistusmenetelmiä. Eläinperäiset tuotteet kuten liha sisältävät luonnostaakin enemmän AGE-tuotteita kuin esim kasvisperäinen raakaravinto.

AGE-tuotteista Wikipedia kertoo seuraavaa:

"AGE-tuotteita (Advanced Glycation Endproducts) syntyy glykaation (sokeroitumisen) vaikutuksesta kudoksissa, mutta niitä on myös monissa ravintoaineissa, esimerkiksi kolajuomissa^[51], ja niitä syntyy valmistettaessa ruokaa suuressa lämmössä (käristettäessä, grillattaessa ja paistettaessa)^[52]. Valtimot supistuvat pian tällaisten aterioiden jälkeen AGE-tuotteiden endoteelissa aiheuttamien muutosten takia. Jatkuva ja pitkäaikainen AGE-tuotteita sisältävien ravintoaineiden nauttiminen saattaa johtaa pysyviin valtimomuutoksin, sanoo Uribarrin työryhmä. Age-tuotteet... voivat vaurioittaa myös munuaisia, Uribarri varoittaa^[53] " 

Myös aminohappo metioniini, jota on usein paljon eläinkunnan tuotteissa, kannattaa ottaa pohdinnan alle.

Seuraavaksi lainaus kirjoituksestani Parasta proteiinia...mutta mistä lähteestä:

"Metioniinillä on todettu yksittäisiä aminohapoja tutkittaessa vahingollinen vaikutus populaation elinikäodotteeseen  eläinkokeissa. On mahdollista, että ihmistutkimuksissakin proteiinien saannin rajoituksen elinikää pidentävä vaikutus selittyy pääosin metioniinin saannin vähenemisellä.  Muista aminohapoista poiketen sen turvallisen saannin yläraja on hyvin lähellä välttämättömän saannin alarajaa.

Metioniinin liikasaannin haitat välittyvät homokysteiiniksi muuntumisen kautta,.Tämä aine on monille soluille oksidatiivinen rasite. Metioniinin liikasaannin haittoja voidaan vähentää, jos metioniini ei ole nopeasti imeytyvässä muodossa. Monipuolinen kasvisruokavalio nostaa homokysteiinitasoa selvästi proteiinipitoista sekaruokavaliota vähemmän. Aikuinenkin tulee saaneeksi  helposti liikaa metioniinia esimerkiksi  maitotuotteitten, kananmunien ja broilerin lihan runsaasta käytöstä. Merkittäviä määriä puhdasta metioniinia sisältävät proteiinikonsentraatit (esim. herasta valmistetut) ovat terveydelle haitallisia."

Monet pohtivat näinä aikoina myös lihantuotantotapojen eettisyyttä ja eläinten hyvinvointia. Tuotantotavoissa on havaittu paljon eläinten hyvinvoinnin laiminlyömistä ja piittaamattomuutta. Usein eläimet kasvatetaan aivan liian ahtaissa tiloissa vailla mahdollisuuksia lajityypilliseen elämään.

 Proteiinin tuottamiseen lihantuotannolla kuluu usein  myös paljon enemmän luonnonvaroja ja energiaa kuin, jos vastaava määrä proteiinia saataisiin tuottamalla proteiinipitoisia kasveja.

Yksi tärkeä puoli asiassa on myös kehon emäksisyys tai happamuus. Monet sairaudet kehittyvät helpommin happamassa kuin emäksisemmässä elimistössä. Runsas lihansyönti ja muukin eläinperäisen ravinnon käyttäminen tunnetusti happamoittaa kehoamme. Suuri osa kasviksista, hedelmistä ja marjoista erityisesti tuoreena raakaravintona sen sijaan emäksiöi kehoamme ja edistää näin terveyttämme.

Mikäli halua lihansyöntiin kuitenkin löytyy, laatuun kannattaa varmasti kiinnittää huomiota. Luomuliha ja puhtailla alueilla kasvanut riista on varmasti terveellisempää ja inhimillisemmin kasvatettua kuin jättituotantolaitosten eläimistä saatu ravinto.

 Monet pitävät myös kohtuullista määrää luomu hapanmaitotuotteita ja laadukasta, puhdasta kalaa hyvänä vaihtoehtona lihaproteiinille. Itse pidän raakakasvispainotteista ruokavaliota hyvin suostuisana terveydelle. Kasviksista, siemenistä, pähkinöistä ja levistä saa myös elimistön tarvitsemaa proteiinia, mutta ilman lihansyönnin haittoja.

Ps.Pitipä tulla tänne vielä täydentämään postaustani, koska havaitsin juuri tänään ravitsemusasiantuntija Juhana Harjulta tulleen todella kiinnostavan kirjoituksen, joka sattumalta sivuaa paljonkin samaisia teemoja kuin mitä itse otin tänään tässä esiin. Juhana Harju kirjoittaa jälleen oivallisesti mm ruuan valmistusmenetelmien terveysvaikutuksista, AGE-tuotteista sekä myös raakaravinnon eri puolista. Suosittelen tutustumaan! Kirjoitus on Uusi Musta-blogin sivuilla.:

http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/8/2/ruoan-paistaminen-on-luultua-epaterveellisempaa.html

Taide on peräisin Kuvia matkalta-blogin taitavalta Annelta. Tuhannet kiitokset jälleen! :)