Laulun riemua ja oppimisen juhlaa

Eilen Viltsu-poikani 13 vee esiintyi koulunsa suuressa 50-vuotispäiväjuhlassa seutukunnan kuuluisuuden Riku Niemen ynnä muun orkesterin kera. Laulu oli 60-luvun nostalginen Tähdet meren yllä. Postauksen loppupuolella pääset halutessasi kuuntelemaan tämän tangon.

Päivällä oli jo oppilaiden juhla ja illalla toinen kutsuvieraille. Olin itsekin illalla mukana ja viihdyin hyvin. Jänskäsin kyllä aika paljon Viltsun esitystä, koska tilaisuudessa oli niin juhlava tunnelma. Pian kuitenkin rentouduin ja vain nautin esityksistä. Niin nautti kuulema Vilikin laulamisesta ja eritoten hienoa kuulema oli, kun sai laulaa oikein orkesterin säestämänä.

Viltsulla olikin monenmoista projektia menossa pitkin syksyä näitten juhlien tiimoilta. Viliä pyydettiin tekemään valokuvaesitys koulun arjesta, laulamaan juhlissa ja lopuksi hän väsäsi vielä juhlan taidenäyttelyyn valokuvakollaasin. Viltsu sai kierrellä luokissa nappailemassa kuvia oppituntien aikanakin. Esitystä piti sitten koostaa ja laulua harjoitella säestyksen kera. Puuhaa oli niin paljon, että joskus poika ryntäsi koulusta tullessaan sisään ja kiljui: "äiti, koulussa oli tosi ihanaa, mä tein vain taidetta enkä mitään muuta"!

Jotkut väittävät, että koulu tappaa kaiken oman ajattelun ja luovuuden ynnä muuta harmillista. Itse en ole kokenut näin. Riippuu varmasti paljon siitä, millaisia opettajia, muuta henkilökuntaa ja oppilaita lapsen tai nuoren lähelle sattuu.

Viltsulla on totta tosiaan ainakin ollut tuuria niin opettajien kuin luokkakavereidenkin suhteen. Mahtavaa porukkaa kaikki tyyni! Ensimmäisillä luokilla poika oli niin vilkas, että hiljaa olo ja paikallaan istuminen oli vaikeaa. Niinpä poika lähti välillä käppäilemään luokassa, höpötti juttujaan ynnä muuta hieman repäisevämpääkin. Onneksi  ymmärtäväinen naisopettaja ei tehnyt näistä haasteista hirveää numeroa vaan porukalla vähän pohdittiin keinoja Viltsun keskittymiskyvyn parantamiseen yms. Kaikesta säheltämisestä huolimatta asiat tarttuivat pojan päähän varsin mallikkaasti ja oppimisessa ei ollut mitään ongelmaa

Myöhemmin neljän vuoden ajan Vili sai nauttia jämäkän, mutta erittäin huumorintajuisen, eläkkeelle jääneen oopperalaulajan mahtavasta opetustaidosta. Opettajan paprutkin olivat miehellä kyllä takataskussa, mutta vuosiksi laulajanura vei muille estradeille kuten Kansallisteatterin lavalle. Oppilaiden onneksi Ilkka palasi vielä koulumaailmaankin, vaikka tekikin myös silloin tällöin vielä laulajankin töitä.

Ilkalla oli tapana kertoa kiintoisista tapahtumista elämänsä varrelta oppilailleen, milloin joku juttu vain sopivasti pälkähti hänen päähänsä. Oppilaat saattoivatkin intoutua miettimään Ilkan kanssa milloin mitäkin jännittävää ilmiötä tai maailmanmenon ihmeellisyyttä, kun flow iski porukaan...oli sitten "virallisesti" mikä tahansa tunti menossa. Usein luokalla pidettiin myös leffatunteja, joista sitten tuli paljon juttua kotonakin.
Kuitenkin Ilkka onnistui pitämään kokonaisuuden hyvin hanskassa ja tarvittavat asiat tuli opittua. Usein vieläpä varsin hauskalla ja luontaisella tavalla. Jos opettaja on rento, mutta kuitenkin jämäkkä ja tavoitteellinen sekä nauttii opettamisesta, hyvä meininkin voi tarttua parhaimmillan koko luokkaan.

Yläkoulussakin Viltsu on tykännyt tosi paljon koulun opettajista ja muusta henkilökunnasta. Innostuneita, aitoja, luonnollisia... kertakaikkiaan  kiinnostavia persoonia joka lähtöön. Joku on sellainen huolehtiva, tarkka ja äidillinen, joku on suurpiirteisempi, reilu, joustava, kasveista ja linnuista inspiroitunut. Joku tykkää pohdiskella historian koukeroita, joku rakastaa kirjoja, jonkun elämä täytyy urheilusta. Yksi haluaa lavalle laulamaan tai bändinsä pariin, jonkun intohimona ovat atomien ihmeellisyydet, jonkun terveellinen ravitsemus. Jollekin kielen kauneus on kaikki kaikessa. Aitoja  ihmisiä omine persoonineen nämä opettajaihmiset.

Minulle on tullutkin sekä oman lapsuuteni että Vilin hehkutusten kautta yleisesti ottaen varsin hyvä kuva opettajista. Niinpä välillä ärsyttää, kun jotkut suorastaan demonisoivat koko ammattiryhmän. Opettajista löytyy kuitenkin oikeasti paljon luovuutta ja mahtavia persoonallisuuksia.

Mutta mistä sitten tämä niin toisenlainen näkemys kumpuaa? Valitettavasti minulla on kyllä syyt ymmärtää tätäkin kantaa jo ihan tiettyjen lähipiirien kokemusten kautta. Tunnen joitakin ihmisiä, joille sattui täysin ymmärtämättömiä ja joustamattomia  opettajia heidän nuoruudessaan. Eräskin poika oli hieman erilainen kuin keskimäärin ollaan ja siitäkös opettaja hikeentyi... Lapsi ei saanut opettajan taholta mitään tukea eikä ymmärrystä. Olisi pitänyt etsiä keinoja tukea poikaa ja keksiä käytännön toimintatapoja haastaviin tilanteisiin. Mutta vain syyttelyä, päivittelyä ja osoittelua satoi niskaan. Mies muisteleekin näitä kouluaikojaan lähinnä inhon väristyksin.

Vielä surkeammin meni eräällä persoonallisella pojalla, jolla oli hienomotoriikkaongelmia ja näin ollen hän ei esim saanut yhtään puukäsityötä valmiiksi kuudennella luokalla. Opettaja ei neuvonut ja tukenut tarpeeksi, tuomitsi vain laiskaksi. Pojan vanhemmat eivät halunneet/ viitsineet kiinnittää mitään huomiota lapsen hienomotoriikka- ja hahmotusongelmiin eivätkä yrittäneet saada lasta esim toimintaterapiaan tai muuhun kuntoutukseen. Ja kun mistään ei ollut mitään näyttöä tai mustaa valkoisella, opettaja piti sitten poikaa vain asennevammaisena.

Tarkkanäköisempi opettaja olisi tajunnut, mikä on homman nimi, ilman mitään virallisia lausuntojakaan. Mutta, jos tarpeeksi ymmärtämättömät ja lastensa hyvinvointiin huolettomasti suhtautuvat vanhemmat yhdistyvät huonolla tuurilla kapeakatseisiin ja äkeisiin opettajiin, lapsella voi koulussa olla todella ankeaa. Kaiken huipuksi tätä poikaa vielä kiusattiin koulussa erittäin pahasti, mutta kun välit olivat sekä vanhempiin että opettajiin etäisen viileät, poika ei avautunut näistä ongelmistaan ennen kuin aikuisena ystävilleen. Enpä siis yhtään ihmettele, että tämä mies on aikuisena intohimoinen koulunkäynnin vastustaja.

No, ei sen puoleen, varmasti kotiopetuskin voi olla parhaimmillaan tosi laadukasta, mutta vanhemmilla tulisi kyllä tällöin olla sekä halua, kykyä ja mahdollisuuksia keskittyä kunnolla tuohon asiaan. Samoin tulee tietenkin myös huolehtia, että lapsella on riittävästi sosiaalisia kontakteja niin toisiin lapsiin kuin aikuisiinkin. Tarvitaan myös paljon tarmoa ja suunnitelmallisuutta, jotta lapsi oppisi kaiken tarvittavan kotona. Tiedän paljon hyviä esimerkkejä tästä, mutta tiedän myös vähemmän onnistuneita sovellutuksia.

Päiväkotienkin meininki riippuu paljon sitä, millaisia persoonia niissä sattuu työskentelemään. Nykyisin monissa tietämissäni päiväkodeissa ja eskareissa on erilaisia mukavia luontoon ja kasveihin sekä kierrättämiseen liittyviä teemapäiviä ja tapahtumia. Joittenkin kuntien kouluissa tai päiväkodeissa on jopa jätetty ylempien instanssien  päätöksillä jo sentään joitain pahimpia lisäaineita ruuista pois. Ja luomuruokaa tarjoaviakin päiväkoteja alkaa jo olla. Törmäsin kivaan kirjoitukseen, jossa ekohenkinen päiväkodissa työskentelevä Minerva kertoo ajatuksistaan, työpaikkansa tapahtumista ja tulevaisuuden suunnitelmistaan.
http://aikaelaa.blogspot.com/2011/09/sadonkorjuuviikon-karkelot-paivakodissa.html


Lopuksi nyt tämä esitys 60-luvun ihanasta tangosta. En ole mikään tekniikan ihmelapsi, joten onnistuin tunaroimaan filmin tarkkuuden...se kyllä selkenee hieman loppua kohti. Ääni sentään kuuluu... hmm, suht koht hyvin. Ens kerralla paremmalla onnella, mutta ainakin mukava muisto näistä juhlista jäi. :)



Ps.Kuvat ovat Vilin ottamia. Kiitti. :)