keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Raakaa mutta lempeää



Hi hii, täällä sitä taas keikutaan! Heräilen nykyään kuuden maissa aamuisin ihan itsekseen ja veri vetää  taas...minnekäs muualla kuin bloggaamaan. Tämän pikkuisen lomasen aikana huomasin, että ehdin jo oppia pitämään tätä kirjoittelua minulle luontaisana ajatusten järjestely- ja ilmaisukeinona, jota havaitsin jääväni  kaipaamaan...

Kun lapset vielä nukkuvat voin hyvillä mielin ja rauhassa taas kirjoitella ja silti ehditään pihalle, mansikoiden kimppuun, kukkia kuvaamaan ja vieläpä uimaankin. Ihana hellepäivä taas alkamassa!


No juu, tässähän sitten taas saatiin huomata, että olen varsin impulsiivinen ihminen ajoittain ja suunnitelman muutokset voivat olla joskus nopeita... Joten mennyt nettilomanen tuntui olevan jo ihan riittävän pitkä... muuten lomakausi jatkukoon! :D  Sinänsä voi olla, että nyt kesäisin kirjoittelen harvemmin kuin mihin keväällä totuin, mutta aika näyttää ja fiiliksen ja perhetouhujen mukaan mennään.






 Nuorena olin tosi aamu-uninen ja nukuin pitkään. Nykyään en millään jaksa enää aamutuimaan makoilla. Ehdin tuossa jo etsiä homeopaattista lääkettäkin eräälle hoidettavalleni opusteni ja muistiinpanojeni ääressä. Homeopatia on minulle sellainen ala, johon uppoutuessani pääsen yleensä siihen paljon puhuttuun flow-tilaan. Metsästän tunnuspiirteitä, kompensaatioitten taustakuvioita, liikkeelle panevia tuntoja ja modaliteettien viitoittamia polkuja tarvittaessa vaikka tuntikausia ja millään en malttaisi lopettaa ennen kuin syyllinen on napattu eli oikea homeopaattinen tila on löytynyt. Milloin on stramonium kyseessä, milloin graphites tai magnesium muriaticum...ja voi sitä ilon ja tyydytyksen hetkeä, kun lymyilevä tila on napattu, saatu selkeästi  kiikkiin ja parantava hoito löytyneellä aineella voi alkaa.




 Mitä hankalampi jahti sen mahtavampi fiilikseni yleensä homman lopussa on. On myös aivan upeaa kuulla palautetta siitä, miten jotain leikkausta ei nyt sitten tarvittukaan, perheen ennen kaikkein eniten sairastellut jäsen onkin nyt se elinvoimaisimmalta ja terveimmältä vaikuttava, lapsen puhe on korjaantunut, miehen pakkoliikkeet loppuneet, astamalääkkeistä on voitu pikkuhiljaa kokonaan luopua jne. Usein itken ilosta, kun keskustelut ovat ohitse ja mietiskelen sitten itsekseni miten onnellinen olenkaan näistä paranemisista ja miten kiitollinen siitä, että homeopatia on keksitty ja saan hoitaa sen avulla ihmisiä. Homeopatia on minulle oikea intohimo!



 Oikeasti en nyt yhtäkkiä muista päivääkään vuosikausiin, etten olisi lukenut alan teoksia, etsinyt jollekin sopivaa ainetta tai vähintään mietiskellyt mielessäni jotain tapausta. Nykyään muistan laajasta skaalasta lääkkeitä päässäni ulkoa tärkeimmät piirteet, "delusionit" ja lukuisia pieniä nyanssejakin. Usein, kun tapaan jonkun ihmisen tai luen paljon hänen kirjoittamaansa omakohtaista tekstiä, alan jo ihan automaattisesti hahmottamaan, missä tilassa hän tällä hetkellä on. En tietenkään onneksi tee niin koko ajan, mutta mikäli ihmisen käytös on erittäin persoonallista tai erikoista, näin yleensä tapahtuu. Samoin, jos henkilöllä on joku hänelle hyvin tyypillinen erikoinen tapa tai piirre, alan mietiskellä ja joskus jopa etsiä hakuteoksistakin, mihin vaihtoehtoihin asiantila viittaa.



Tässäpä tapaus homeopatian maailmasta: Lääkäri otti selville erilaisin haastatteluin ja kokein, että henkilöllä oli hänestä munuaiskivet ja ehdotti ratkaisuksi vatsahapon eritykseen vaikuttavaa lääkettä alkuunsa ja sitten mitä todennäköisemmin sappileikkausta, jolla taas saattaisi olla omat  sivuvaikutuksensa. Kokonaisongelma eli häiriötila elimistön energiakentässä  ei tällöin kuitenkaan parantuisi  vaan oireilu vain muuntaisi muotoaan.  Klassisena homeopaattina toimiessani minä taas havaitsin tapauksesta mm yläselän ja ylävatsan oikean puolisen tietynlaisen kivun, erinäisten hankalien suolisto-oireilujen ynnä joukon muita tunnuspiirteitä perusteella, että henkilö on Lycopodium-tilassa. Suhteellisen nopeasti Lycopodiumin-aineen ottamisen jälkeen vaivat ja kivut poistuivatkin ja ultraäänitutkimuksissa munuaiskiviäkään ei löydetty. Leikkausta ei tarvittukaan. Homeopaattinen hoito ja toivon mukaan myös parempi ruokavalio potilaalla tulevaisuudessa tulevat auttamaan  niin, että vaiva ei välttämättä enää uusiudukaan.




 Toinen hoidettavani taas vältti nielurisaleikkauksen, koska jatkuva tukkoisuus, väsymys ja infektiokierre loppuivat homeopaattisella  hoidolla. Klassinen homeopatia on yleensä sekä lempeämpi että myös tehokkaampi tapa hoitaa terveyttä kuin koululääketiede. (vaikka tälläkin on oma paikkansa ja omat vahvuutensa esim vakavissa onnettomuustapauksissa)

Homeopatia auttaa usein upeasti myös moniin neurologisiin ongelmiin. Aspergerin syndrooma-diagnoosin saanut lapsi kuntoutui huomattavasti homeopaattisten hoitojeni avulla ja nykyään lapsen oireet ovat jo niin lievät, ettei tämä kuulema edes saisi nykytilanteen perusteella enää kyseistä diagnoosia. Pojalle suositeltiin lasta itseään ja muitakin uuvuttavan käytöksen perusteella Ritalin-nimistä lääkettä, jolla on hyvin paljon mahdollisia haittavaikutuksia. Lapsen vanhemmat valitsivat kuitenkin  mieluummin klassisen homeopatian.

 Poika voi nykyään siis jo paljon paremmin ja elämä tuntuu hymyilevän monin tavoin. Jäljelle jääneet lievät assipiireet ovat enemmänkin vain pikantti lisä lapsen kiinnostavassa persoonallisuudessa eivätkä enää häiritse jatkuvasti elämää kuten alkutilanne oli. Monet aistiyliherkkyydetkin ovat jo mennyttä aikaa hänen kohdallaan. Hoito on jatkunut jo joitain vuosia ja kulloisenkin tilan mukaan käytössä on ollut eri aineita mm Belladonnaa ja  Hyoscyamusta.



 Homeopaattista lääkeainetta ei pidä määrätä koskaan rutiininomaisesti mihinkään ongelmaan. Jossain määrin samankaltainen terveydentilan häiriö voikin toisella henkilöllä vaatia hänen yksilöllisen tilansa mukaisesti ihan erit lääkeaineen kuin mistä toinen samannimisestä vaivasta kärsinyt oli saanut apua.. Niinpä eräs toinen Asperger-tyyppisistä ongelmista kärsivä hoidettavani tarvitsikin Stramoniumia ja sai suuresti apua juuri tästä aineesta.



 Mikäli huomaat homeopaatin suosivan rutiininomaisia ratkaisuja, niin silloin tämä ei ole syvällisesti ymmärtänyt mistä homeopatiassa ja parantamisessa oikein on kyse. Kannattaa itse perehtyä ainakin sen verran homeopatian perusperiaatteisiin , että oppii erottamaan laadukkaan homeopatian siitä muusta.



Kannattaa muistaa ainakin nämä:

Samankaltainen parantaa samankaltaisen.

Elimistö on kerrallaan vain yhdessä tilassa, siksi  tulee käyttää aina vain yhtä homeopaattista, suoraan elinvoiman tilaan  vaikuttavaa ainetta kerrallaan.

Elinvoimaa pyritään vahvistamaan eikä tukahduttamaan. Oireet ovat merkki elinvoiman häiriötilasta. Kokonaistilan vahvistuessa, jotkin oireet voivat voimistuakin ainakin joksikin aikaa, mutta tärkeintä on, että suunta on oikea: Vakavimmista vaivoista elimistön selviytymisen kannalta kohti lievempiä ja kokonaistilan kannalta hermittomampia vaivoja.

Oireita väkisin tukahduttamalla energeettinen häiriötila ei parane vaan  elinvoima voi sen sijaan heiketä ja oireilu siirtyy vain vakavemmille alueille, mikä on kokonaistilan kannalta tietenkin huono asia. Kun kokonaistilaa sen sijaan vahvistetaan sopivalla homeopaattisella aineella, oireet lieventyvät ja /tai voimistuvat  sekä lopulta parantuvat siten ja siinä järjestyksessä, mikä on elimistölle suotuisinta. Tärkeintä kaikessa parantamisessa on hahmottaa kokonaisuus!




Homeopatian lisäksi olen viime päivinä syventynyt myös raakaruuan iloihin. Olen aina vain innostuneempi oppimaan lisää elävästä- ja raaka ravinnosta. Täältä netistäkin löytyy ihania raakaruokareseptejä monista hienoista blogeista, joissa olen lukijana.

 Eilen tein suolaisen raakapiirakan oman kehittelemäni reseptin mukaan. Ainakin mies pyysi, että tälläistä lisää! Maistui se minullekin. Olen raakaruokareseptien kokeiluissa ja kehittelyssä vasta alussa, mutta into on jo kova. Tästä se lähtee...




                                    Raaka kanttarellipiirakka


pohja:
1 kahvikuppi siemeniä (käytin itsen auringonkukan, pinjan ja kurpitsan siemeniä)
1 kuppi kookoshiutaleita
puoli kuppia mantelirouhetta
puoli kuppia aurinkokuivattuja tomatteja hienonnettuina
pilkottua tuoretta basilikaa maun mukaan
ripaus laatusuolaa tarvittaessa
(kookoskermaa)

Hienonna aineet blenderissä sopivina erinä.
Sekoita joukkoon halutessasi hieman kookoskermaa tai kermaista kookosmaitoa.

Painele seos vuokaan ja laita jähmettymään jääkaappiin.

kuorrutus:


1 kuppi mantelirouhetta (tai cashewpähkinää rouheena)
1,75 kuppia vettä (tai kokeile veden määrää muuntelemalla itsellesi mieluisa paksuus seokselle)
200 grammaa tuoreita kanttarelleja (vähintään) tai 25 grammaa tai enemmän kuivattuja kanttarelleja, jotka liotetaan ennen käyttöä
ripaus laatusuolaa

Mantelirouheesta ja vedestä surautetaan mantelikerma blenderissä ja sitten joukkoon lisätään pieniksi pilkotut kanttarellit ja ripaus suolaa. Seos blendataan tasaiseksi. Lopuksi  kanttarellimanteliseos levitetään piirakkapohjan päälle. Kanttarellien maku pääsee paremmin esiin, jos mantelit kuoritaan. Kuivattujen kanttarellien liotusvesi voidaan käyttää ainakin osana tarvittavaa vesimäärää.

Piirakan päälle asetellaan lopuksi tuoreita, pilkottuja kevätsipulin varsia sekä basilikanlehtiä. Halutessasi voit täydentää päällyksen makua myös pieniksi pilkotuilla ( ja vaikkapa itse marinoiduilla) kanttarellin palasilla. Näin saat vahvemman kanttarellin maun piirakkaan. Kirsikkatomaatin suikaleet käyvät kivasti koristeluun. Hyvää ruokahalua!

Iloa aurinkoisista päivistä! :)




Ps. Kiitokset meidän perheen luonnontutkija- Juholle siilikuvasta. Tuo samainen tuhisija on tainnut kotiutua puutarhamme hämyiseen pensaikkoon ja köpöttelee välillä ihmisten ilmoillekin. :)

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Muistoja ja metsämansikoita



Metsämansikat ovat keskikesän suurta herkkua. Niissä on oma suloinen vivahteensa, jalostettua isosiskoaan parempi. Pienenä poimimme veljeni kanssa niitä mummolassa talteen heinänkorteen pujoteltuina. Äkkiä ne katosivat parempiin suihin. Päähän piti saada vielä voikukkaseppele ja niin sitten kelpasi tarkkailla, kun äiti lämmitti savusaunaa ja muuripadan vettä. Oli jännittävää ja tunnelmallista kylpeä mustassa saunassa ja kyykistellä ovenraossa silmät sirrillään. Voimakas savunhaju tarttui hiuksiin ja tuoksui hyvältä vielä pitkään.

 Suvanto oli juoksumatkan päässä. Siellä joki syveni juuri sopivaksi uintipaikaksi. Pikkuveljenikin oppi neljävuotiana uimaan ja teimme yhdessä joen saarella laguuneita ja kahlailimme tutkimusretkillä. Joen tumma, salaperäinen syli ja lehdon raikkaan kostea tuoksu monine vivahteineen täydensivät virvoittavan veden suoman ilon.


 Myöhemmin toin sinne rakkaani ja seuranneina vuosina vielä lapsenikin. Jokilehto polveilevine kumpuineen oli kauneimpien lapsuuteni kesien maisema. Sieltä minulle jäi ainainen kaipuu lehtipuiden siimekseen veden äärelle.

 Mesimarjat olivat jo lapsena ja ovat edelleenkin toinen lempimarjani. Niiden aromi on sanoin kuvaamattoman hieno. Kiuruvedellä mesikoita kasvoi peltojen pientareilla. Metsämansikoita löytyi taas aurinkoiselta paikalta isojen koivujen katveesta.

Lapseni ovat saanet nauttia metsämansikoista Relletin mummolansa peltojen pientareilta. Toimme jo vuosia sitten mukanamme sieltä taimia ja istutimme ympäri pihaamme. Metsämansikat ovat kivoja myös kukkien aluskasvillisuutena kunhan auringonvaloa vain riittää. Sopivalla paikalla metsämansikat leviävät tosi nopeasti rönsyillään.

Lonttu metsämansikka-apajilla

Metsä- eli ahomansikka on paitsi suussasulava herkku myös terveellinen marja, joka vaikuttaa sekä vahvistavasti että supistavasti. Kansanlääkinnässä sitä on käytetty reumaattisiin sairauksiin. Linnekin kuulema hoisi reumaattisia  vaivojaan jokakesäisin mansikkakuurein. Ahomansikkaa on käytetty myös kihtiin, munuaiskivien hoitoon ja yleisesti elimistöä puhdistamaan. Se toi aikoinaan helpotusta myös keripukkiin. Mansikan juurakkoa on pidetty myös rauhoittavana rohtona.

Ahomansikan lehtiä voi mainiosti käyttää salaateissa ja yrttiteenä. Professori Toivo Rautavaaran kerrotaan nauttineen mielijuomanaan mustasta teestä ja hiostetuista mansikan lehdistä haudutettua teetä.





Akileijoja, joiden takana häämöttää kuusiaitaa. Siitä napsimme monet makoisat kuusenkerkät.

Nyt aikuisena huomaan haluavani luoda pihastani hyvin luonnonmukaisen, lehto-ja niittymaisemia muistuttavan. Uskonpa, että nuo lapsuuteni kesät vaikuttavat suuresti siihen, mitä pidän tavoiteltavana ja kauniina. Leikattavan nurmialueen lisäksi olen istuttanut puitten ja pensaitten alle monenlaista niittymäistä aluskasvillisuutta, joka voi hyvin sen kummemmin hoitamatta. Akileijat, erilaiset kellokukat, arovuokot ja ukkomansikat saavat rönsyillä ja levitä varsin vapaasti. Haluan, ettei minun tarvitse juurikaan kastella ja näin sopivammat ja kestävimmät ja niin... ehkäpä röyhkeimmätkin kasvit valtaavat alaa. Mutta niin on hyvä. Monenlaiset ruusupensaat, kirsikka-ja kriikunapuut leviävät myös rohkeasti. Leviämisintoisten rymistelyä on minusta hauska seurailla!

Pihajasmiini on jo nupuillaan. Marjatuomipihlajat ovat täynnä vielä raakoja marjasia. Koivuangervo alimmaisena täydessä kukassaan.


Nokkosia, joita käytämme mieluusti sekä ikivanhaa kantaa olevaa karvaista karviaista, jonka toimme Relletin mummolasta aikoinaan.






Keltapäivänliljalla on raikkaan kaunis ja vieläpä syötäväkin kukka. Kaukoidässä kasvi on yleisemmässäkin käytössä. Kukkia voidaan syödä sellaisenaan tai salaateissa. Kuivattuina niitä voidaan käyttää suurusteena. Kukkia arvostetaan suuresti, koska ne sisältävät runsaasti makeaa mettä.

Lehtiä ja versoja käytetään nuorina kypsennettyinä, vanhemmiten ne sitkostuvat. Paalujuurta on käytetty kypsennettynä vihanneksena. Keltapäivänliljalla on pieni, lievästi makea juuri. Syyspäivänliljan juuri on myös syötävä ja muistuttaa retiisin makua.

Tädykkeitten ja katajan yhteiseloa. Koivuangervo kolmantena.


Luumupuun alla maanpeitekasveina heinäkuussa violetein kukkavanoin loistavia ukonkelloja, tiheäkasvuista, helposti sopeutuvaa konnantatarta sekä vuosia sitten ystävältäni saatua, riehakkaasti leviävää ukkomansikkaa.

Kirsikoita kasvamassa. Taustalla sireeniaidannetta, jonka taimet tuotiin aikoinaan Relletin mummolan mailta.

Kotiviidakkomme aluskasvillisuutena leviävät mm moninaiset  ruusupensaslajikkeet ja kestävät perennat.

Ruusuorapihlaja kukoistuksensa viime hetkinä.

Tuoksuvadelma on kova leviämään. Kukat ovat ihanan herkkiä ja lehtien tuoksu myskisen huumaavaa.
Salvia on pihallamme parhaillaan kukassa.

Olen nyt kirjoitellut blogiini nelisen kuukautta ja talvi on ehtinyt vaihtua keskikesän huumaksi. Kirjoittaminen ja ajatusten vaihto yhteisistä kiinnostusten kohteista on ollut antoisaa! Kiitokset kaikille ihanille kanssakeskustelijoilleni, kiinnostaville kirjoittajille ja lukijoilleni! Olen löytänyt uuden kiehtovan maailman. 

Nyt kuitenkin kesä ja loma vetävät minua pois koneen ääreltä. Uintireissut, puutarha ja metsäretket kutsuvat. Matkaamme myös Suomen suvessa. Rentoudumme ja nautimme. Nauttikaa tekin armaat lukijani! Kohdataan taas ennemmin tai myöhemmin... voikaa hyvin uudet ja vanhat ystäväni sekä  salaperäisemmät seuralaiset! Kesä on vain kerran vuodessa! ;)

Karpaattienkello pärjää hyvin maakellarin paahteisella seinämällä.


Lonttu tykkää Juhon kirpparihankinnasta. Maakellarin katolla kukkivat nyt myös  päivänkakkarat . Pakkasiin asti aina jotain on kukassa ja joka päivä löytyy uutta nähtävää. :)

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Terveysväittämiä joka junaan...



Olipa taas vaihteeksi jännä lukea tämän päivän Iltasanomien Plusliitteestä "Vastauksia sataan tavallista kuluttajaa askarruttavaan kysymykseen."  Eri asiantuntijat vastailivat ja kuten arvata saattaa, huh huijaa, vastausten taso oli todella vaihtelevaa. Lainaanpa tänne joitain mielestäni hyviä ja joitain mielestäni tyhmiä vastauksia ...savolainen, kun alkujani olen, vastuu siirtyy kuulijalle. ;)

SARJASSA HÖPÖ HÖPÖÄ JA HARHAA:

 Jos maidon hyvät ominaisuudet pilkotaan esim rasvattomassa maidossa, onko terveellisempää juoda vettä?


Vastaajina( mm Eviran porukkaa) eli Raija Kara, Pirjo Korpela ja Marjo Misikangas:


"Rasvattoman maidon valmistuksessa poistetaan rasva ja samalla poistuvat rasvaliukoiset vitamiinit, joista D-vitamiinia lisätään myöhemmin jopa alkuperäistä pitoisuutta enemmän. Molempia tarvitaan, rasvaton maito on edelleen suositeltava ruokajuoma ja vesi paras janojuoma."

Nyt vastaa mustikkatyttö:  Tavallinen homogenisoitu ja pastöroitu rasvaton maito on melkoisen keinotekoista litkua, joka kannattaa jättää kaupan hyllylle. Vesi on parempi vaihtoehto. Tai joku muu. Perusteluita löytyy mm kirjoituksestani Maitorasvat pois pannasta.

Mummo joi punaista maitoa ja eli 81-vuotiaaksi. Onko punainen maito terveellisempää kuin rasvaton maito?

Edellinen vastaaja kööri : "Yhden elintarvikkeen perusteella ei voi arvioida yhteyttä elinikään. Punainen maito ei ole terveellisempää, mutta sitä voi juoda silloin tällöin.


Mustikkatyttö: Yhdestä tapausesimerkistä ei voida mitään varmaa mihinkään suuntaan tietenkään päätellä, mutta kyllä: Mikäli haluaa juoda maitoa, niin rasvainen (ns punainen) maito on todellakin rasvatonta terveellisempää kohtuudella tietenkin. (kts yllä mainittu bloggaus.)
 



LISÄAINEISTA VASTAAMASSA mm Eviran , lihatiedotuksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ihmisiä eli mm Kirsi-Helena Kanninen ja Minna Pekkala

Kertyvätkö lisäaineet elimistöön?

"Ei haitallisessa määrin, kun aineet hyväksyttävä päivittäinen enimmäissaanti ei ylity. Ihminen voi altistua tälle periaatteessa joka päivä elämänsä ajan ilman terveydellisiä haittavaikutuksia."


Mustikkatyttö: Just!!! Luetaanpa saman poppoon vastaus, joka käsittelee lisäaineiden sankasta joukosta väriaineita ja mietitään miten somasti linjassa nämä kaksi vastausta ovatkaan keskenään...;)

Ovatko elintarvikevärit turvallisia?

" Atsovärien turvallisuudesta keskustellaan EU:ssa. Heinäkuusta 2010 lähtien  pakkaukseen on pitänyt tehdä merkintä "voi vaikuttaa haitallisesti lasten aktiivisuustasoon ja heikentää tarkkaavaisuutta", jos tuotteessa on jotain seuraavista väriaineista: E102, E104, E110, E122 tai E129. Nämä ovat atsovärejä, joita voi olla erittäin värikkäissä tuontielintarvikkeissa, sekä kinoliininkeltaista (E104), joka on keinotekoisesti valmistettu, mm juomissa käytetty väriaine."

Mustikkatyttö: Niinpä lisäaineista esim atsovärit eivät ole tosiaankaan turvallisia kuten yllä jouduttiin auliisti sentään myöntämään, mutta HALOO: Mitenkäs sitten edellisessä vastuksessa porukka intoili, että kunhan lisäaineiden hyväksytyt enimmäismäärät eivät ylity niitä voi turvallisesti syödä päivittäin vaikkapa koko elämänsä ajan ilman terveydellisiä haittavaikutuksia. Juurihan tuossa seuraavassakin vastauksessa varoiteltiin jo joidenkin lisäaineiden haittavaikutuksista. Täytyy olla jo paljon faktaa taustalla, että teollisuus joutuu viranomaistahojen määräyksestä laittamaan tuollaisia myyntiä häiritseviä varoituksia.

Ja monista muistakin lisäaineista on paljon tutkimusnäyttöä haitoista jo  kertynyt, esim BHA, BHT ja aspartaami ynnä monet muut. Natriumglutamaatista jopa teollisuus on onneksi jo ilmeisesti yleisen paineenkin  takia luopumassa yhä enenevässä määrin. Esim. aspartaamin haitoista löydät linkkejä tieteellisiin tutkimuksiin kirjoituksestani Sosiaalisen median iloista.




SITTEN VIELÄ RASVOISTA vastaamassa Marja-Leena Ovaskainen THL ja Tiina Ritvanen Evira:


Leivän päälle mieluummin voita kuin pitkälle prosessoitua margariinia?


"Ei. Margariineista kannattaa valita sellainen, jossa tyydyttämättömien rasvahappojen osuus on mahdollisimman suuri."


Mustikkatyttö: Kyllä. Leivän päälle mieluummin vaikkapa luomukirnuvoita kuin pitkälle prosessoitua margariinia.Teollisesti luonnottomin menetelmin pitkälle jalostetut tuotteet eivät yleensäkään tee hyvää elimistöillemme.

Rasvan saannistaan kannattaa kuitenkin suurin osa tulla laadukkaista kylmäpuristetuista kasviöljyistä, joissa on riittävä määrä terveydellemme hyödyllisiä omega-rasvahappoja. Itse suosin oliiviöljyn lisäksi Udo's oil-luomutuotetta, jossa omega 3,6ja 9 rasvahappojen suhde on 2:1:1. Seos sisältää mm pellavan ja seesaminsiemenöljyjä.

Laadukkaita rasvahappoja saa myös mm avocadosta, monista pähkinöistä ja siemenistä. Niinpä mikäli haluaa välttää eläinkunnan tuotteita, ei kuitenkaan kannata käyttää margariineja. Parempaakin on tarjolla rasvojen lähteenä. :)


FIKSUJA JUTTUJA:

Makeutusaineista vastaamassa lääkäri Antti Heikkilä:

Sopivatko keinotekoiset makeutusaineet lapsille?

"Ei missään tapauksessa. Metanoli, joka syntyy aspartaamin hajotessa, ei ole hyväksi kehittyville aivoille.

Mustikkatyttö: Näin on justiinsa!

Aiheuttaako keinotekoinen makeutusaine elimistössä samanlaiset hormonaaliset reaktiot kuin sokeri eli insuliinihormonin toiminnan, ruokahalun heräämisen ja rasvan varastoitumisen?

"On tutkittu, että se vaikuttaa neuraalisten refleksien kautta eli ikään kuin huijaa kehoa. "Pavlovin koiran refleksin" takia jopa makean ajattelu voi nostaa veren insuliinipitoisuutta."

Mustikkatyttö: Ihan loogista. Olen itsekin törmännyt tälläisiin tutkimuksiin. Kehoa ei kannata yrittää huijata. :)




SUPERFOODEISTA vastailee ravintovalmentaja, laadun ja luonnonmukaisen ravitsemuksen  asiantuntija Jaakko Halmetoja:


Mitä on superfood?
  "Tavallisen ruoan ja lääkinnällisempien yrttien välimaastossa olevia ruokia."

Mitkä ovat suomalaisia superfoodeja?
"Oma top 3:ni on: pakurikääpä, nokkonen ja mustikka. Pakurikääpä on koivun kyljessä kasvava lääkinnällinen lahottajasieni, jota on helppo käyttää esimerkiksi kahvin tavoin.

Miksi söisin superfoodia enkä peruskotiruokaa? "Peruselintarvikkeista jalostetaan kitkeryys ja "kasvilääkkeet" pois. "

Mihin perustuu väite etenkin vihanneksista: mitä tummempi väri, sitä enemmän terveysvaikutteita? 
"Väite on yhdistettävissä etenkin lehtivihreään. Luonnon värit ja maut indikoivat usein ravinteita. Väripigmentit ovat monesti antioksidantteja."
 
Mustikkatyttö: Fiksuja ajatuksia  jälleen Jaakolla! :)

Kyllä sitä joutuupi itse tutustumaan ja pähkäilemään asioita, mikäli jotain tolkkua meinaa saada! Leppoisia kesätunnelmia kaikille! Välillä sataa, kohta taas paistaa!  :)


Kiitokset taiteesta Kuvia matkalta-blogin taitavalle Annelle! ♥

torstai 16. kesäkuuta 2011

Salapoliisin hommissapa hyvinkin...



 Törmäsin itseäni ja omaa sukuani voimakkaasti koskettaneseen aiheeseen Daily Ekon sivuilla. Daniela puhuu kiinnostavasti artikkelissaan
Ruokasalapoliisi
omista oireistaan, joitten  taustalla on mitä todennäköisemmin ruokayliherkkyydet. Ja ei siis varsinaisesti allergiat, koska niiksi lasketaan vain IgE-välitteiset reaktiot. Kun kyseessä on muun mekanismin välityksellä muodostuva oireilu puhutaan ruokayliherkkyyksistä.

Seuraavaksi selventävä lainaus Wikipediasta:

"Allergia on immunologisen järjestelmän häiriö, jossa elimistö käynnistää IgE-välitteisen immunologisen reaktion jollekin elimistön ulkopuoliselle mutta sinänsä vaarattomalle aineelle. Tällaista ainetta kutsutaan allergeeniksi; allergeeni toimii siis antigeeninä immunologisen reaktion käynnistyessä. Huomaa että termit allergia ja yliherkkyys eivät ole toistensa synonyymejä. Yliherkkyys (engl. hypersensitivity) kattaa laajan joukon erilaisia immunologisella mekanismilla välittyviä haitallisia reaktioita, kun taas allergia tarkoittaa vain IgE-välitteisiä, B-lymfosyyttien aktivaation seurauksena ilmeneviä reaktioita (tyypin I yliherkkyys)."


Yliherkkyydestä Wikipedia toteaa seuraavaa:

"Yliherkkyys (engl. hypersensitivity) on immunologisen järjestelmän ei-toivotusta reaktiosta johtuva epämiellyttävä ja haitallinen reaktio elimistön ulkopuolista, mutta sinänsä vaaratonta ainetta kohtaan. Yliherkkyysreaktiot voivat välittyä erilaisilla immunologisilla mekanismeilla. Tunnetuin yliherkkyyden muoto on allergia, mutta sen lisäksi yliherkkyysreaktioita tunnetaan useita muitakin tyyppejä."




Ettei mene jauhot ja vellit sekaisin, niin vielä tietotujaus keliakiastakin, joka taas on asia erikseen:

"Keliakia on elinikäinen autoimmuunisairaus, jossa rukiin, vehnän ja ohran sisältämä valkuaisaine gluteeni aiheuttaa ohutsuolen limakalvolla tulehdusreaktion ja vaurioittaa suolinukkaa, mikä häiritsee ravintoaineiden imeytymistä. Vaurion aiheuttajana on gluteenin prolamiiniosa, joka vaihtelee eri viljoissa. Vehnän gliadiini, rukiin sekaliini ja ohran hordeiini aiheuttavat immunologisen vasta-ainereaktion. Prolamiini tarttuu ohutsuolen limakalvossa sitä vastaan muodostuneeseen vasta-aineeseen, joka johtaa limakalvon nukkarakenteen tuhoutumiseen.
Keliakia ei ole allergia, joten sitä ei tule sekoittaa esimerkiksi vilja-allergiaan"
(Wikipedia)



Meidän suvussamme ei ole tietääkseni esiintynyt keliakiaa, sen sijaan monessa polvessa ollut paljon allergioita, astmaa ja ruokayliherkkyyksiä. Viimeksi mainittuja oli siis omilla lapsillani todella paljon heidän ollessaan pienempiä. Itse taas olin ennen muinoin niin allerginen, että tutkimustulosten tultua ilmi sairaanhoitaja sanoi, että olin lähes kaikelle, mitä testattiin allerginen ja että tulos oli hänestä ihan ennätys.



Mutta lapseni siis olivat tosi laajasti ruokayliherkkiä aikoinaan jokainen ja sepäs olikin ongelmallista, koska ainakaan yleisen terveydenhuollon puolella käytetyt testit (prick ja tietyt verikokeet) eivät paljastaneet oireilun syyllisiä. Kerran Viltsulla sentään maito nosti joitain arvoja yhdessä verikokeessa ja jotain pientä taisi Jullinkaisellakin ilmetä, mutta pääasiassa jouduin salapoliisin ja virallisen syyttäjän duuniin. Ensin piti itse altistus- ja eliminaatiotestauksin löytää oireita aiheuttavat aineet ja osoittaa sitten syyttävä sormi niihin kooten  vakuuttavat todistusaineistot, jotta "lääkäri- tuomarit" sitten uskoivat ja julistivat tuomionsa. (antoivat tarvittavat lääkärintodistukset)


HUH... oli se varsinaista rumbaa, jossa koki usein olevansa altavastaajana ja epäuskoisen arvioinnin alaisena, joten en yhtään ihmettele, että moni uupuu kesken ja uskoo joittenkin taitamattomien lääkäreitten vakuutteluja, etteivät lapsen oireet johdu lainkaan ruuasta ja lisäaineista vaan ihan muusta (josta ei ole tietoa) ja kannattaa syöttää nyt vain kaikkea vapaasti ja eikun kunnon kortisonikerrokset pojalla pintaan. Monet itkut tuli itkettyä ja raivarit yksin kotosalla vedettyä, kun tiesi, oli ihan varma, että oireet tulivat ravinnosta ja ei pystynyt saamaan asiaa perille tiettyjen lääkärien päähän.


Onneksi, kun vain uskoi itseensä, omiin havaintoihinsa ja päättelykykyynsä, oli sinnikäs eikä luovuttanut niin lopussa kiitos seisoi. Lastensa hyvinvoinnin takia ei voinut antaa periksi. Voin vain kauhulla aavistella, missä kunnossa lapseni olisivat nyt, jos aina olisin toiminut ensimmäisten lääkäreitten päähänpistojen mukaan yhdessä sun toisessakin asiassa. Onneksi aina jossain vaiheessa hyviäkin lääkäreitä löytyi.


Se on taitolaji, että oppii erottamaan hyvät (erikois) lääkärit hmm...vähemmän hyvistä. Ja sitten vielä yleislääkäreitten kohdalla sen, millä alueella näitten tiedot ja näkemys on huteraa ja millä alueella kyseisen lääkärin toimista voi hyötyäkin. Juu ja kun se kaikki arviointi tulisi osata tehdä vielä niin, ettei lääkäriobjekti tajua olevansa tarkan syynin alla ja koe varpaillensa astuttavan, ;) Alkuvuosina olin niin naiivi, että yritin puhua joillekin järkeä ja väitin liikaa vastaan. Myöhemmin opin, ettei monistakaan asioista kannata väitellä eikä aina paljastaa kuinka paljon tietää, ettei lääkäri koe oloaan uhatuksi ja hermostu.

Esim aikoinaan toisella paikkakunnalla ollessani jaksoin selittää terveyskeskuslääkärille, mitä eroa on keliakialla ja vilja-allergialla, kun toinen ei tiennyt edes sitä. Poistuipa sankari sitten kesken tilanteen lukemaan opuksiaan ja sanoi, että niin... asiasta on näemmä tullut lisätietoa. Ja heh, se mikään uusi juttu silloinkaan ollut!:D

Mutta oikeastaan on surullista, miten vaihteleva taso lääkäreilläkin voi olla. Ja miten hakoteillä suuri osa näitten ruoka-aineherkkyyksien suhteen onkaan...ja monen muunkin asian suhteen. Mutta en minä sitä kiistä, että on loistaviakin lääkäreitä ja koululääketieteellä on oma tärkeä paikkansa.



Monesti olen jo aikaisemminkin tuuminut kirjoittaa näistä perheemme yliherkkyystaisteluista tänne blogiini, mutta historiamme aihepiirin suhteen on niin laaja ja monipolvinen, että rimakauhu taisi iskeä ja uuvahdin jo ajatuksestakin. Nyt näköjään estot lähti Danielan mainion kirjoituksen kirvoittamina ja sain sanasen arkkuni (ehkä turhankin laveasti ;) ) auki.

 Tässä vielä antamiani kommentteja Danielan kirjoituksiin.:


"Tosi kiinnostava kirjoitus! Toivottavasti ongelman syy selviää! Lapseni olivat pienenä superyliherkkiä, mutta ruokayliherkkyydet eivät olleet igE-välitteisiä ja eivät näin ollen näkyneet ihotesteissä eivätkä edes verikokeissa vaan teimme eliminaatio-altistuskokeita.

Kaksi ensimmäistä lastani olivat jopa äidinmaidolleni yliherkkiä, mikäli söin tiettyjä heille sopimattomia aineita. Salapoliisityöllä sain selville yliherkkyyttä aiheuttavat aineet, mutta olikin aikamoinen taisto saada erikoislääkäritkään uskomaan yliherkkyyksiin. Väittivät, että atooppinen iho nyt vain lehahtelee milloin mistäkin jne. Pojilla oli myös pahoja suolisto-oireita ennen kuin löysin yliherkkyyksien aiheuttajat. Monet lääkärit sanoivat myös, että voi voi, niitä mahdollisia lisäaineyliherkkyyksiä nyt on aika turha edes yrittää löytää, aika mahdoton homma kuulema, jos ei näy testeissä.

Onneksi sain ne kuitenkin selville kuitenkin ja lopulta aina onnistuin löytämään lääkärit, jotka ymmärsivät, mistä oli kyse ja antoivat esim kouluruokailua varten tarvittavat todistukset, Välillä yhdellä lapsella oli omat eväätkin ennen kuin sain tarvittavan todistuksen.

Jos lapseni välttivät tarkkaan heille sopimattomia ruoka- ja lisäaineita, heidän vatsansa toimi normaalisti ja ihokin oli aivan persikkainen. Kuinkahan monen ihottumapotilaan ns atooppisen maitoruven takana oikeasti onkaan ruoka-aine- tai lisäaineyliherkkyys, jota vain pidetään joten kuten ns kurissa kortisonivoiteilla yms ja monen suolisto-ongelmien taustalla voivat nämä samat jutut piillä.

Oli kyllä oikea taistojen tie löytää ymmärrystä ja todistella kuinka asiat oikeasti olivat. Jokaisesta fiksusta lääkäristä olin tosi onnellinen. Välillä jouduin vaatimaan vaihtoa eri erikoislääkärillekin. Yhdestä, joka äkäisenä intti, ettei lapseni ole millekään yliherkkä, kun ei testeissä näy, tein valituksenkin ja pääsin paljon paremmalle, joka oli jo ihan toisella linjalla.

Sittemmin pojat ovat jo aikamoisen hyvin, osa jo kokonaan parantuneet yliherkkyyksistään (ja monesta muustakin) klassisella homeopatialla. Yksi mukava lasten-ja allergologian erikoislääkäri sitten ihmetteli yhdessä vaiheessa pojan hyvää ihoa,kuntoa ja yliherkkyyksistä parantumista, jolloin paljastin, että klassista homeopatiaa ollaan käytetty. Iloiseksi yllätyksekseni lääkäri kertoi, että vaikka ei itse homeopatiaa hallitsekaan, niin on keskustellut ulkomaisten kollegoidensa kanssa aiheesta ja on vakuuttunut, että homeopatia todella toimii ja voi auttaa. Niinpä erosimme hyvillä mielin ja seurantakäynnitkin voitiin pojalta lopettaa.

Onneksi sinäkin jo aiemmin etsit tietoa ja tajusit, mistä terveysongelmasi silloin johtuivat. Ei sitä vaan voi olla liian luottavainen lääkärikuntaan tai joutuu helposti kärsimään.

Odotan innolla seuraavaa kirjoitustasi. Jännittävää kuulla, mitä testi kertoi.."



 Seuraavaksi vastasin Ilmapallona pompin-henkilön kysymyksiin aiheen tiimoilta:

" Ilmapallona pompin kysymykseen: No esikoiseni oli yksi-vuotiaana niin yliherkkä, että pystyi syömään vain noin kymmentä ruoka-ainetta eli esim mustikkaa, tiettyjä lihoja (mm naudanliha ei käynyt), vadelmaa, riisiä, kypsennettyinä tiettyjä vihanneksia ja raakoina jokusta...

Oireina lapsillani oli (siis mulla on kolme) mm ihottumaa, vatsakipuja, ripulia,yhdellä välillä olikin oireena ummetus, yhdellä naama turposi kerran, kun altistui vahingossa maidolle. Mutta eri pojilla oireiden voimakkuudet vaihtelivat. Merkille pantavaa on , että vaikka lähtötilanne oli huono ja lääkärit väittivät usein, että kyse on muusta kuin yliherkkyyksistä niin kun vain sopiva ruokavalio löytyi ja siitä pidettiin kiinni niin oireet poistuivat. Kun korrelaatio oli näin selvä, lopulta yleensä lääkäritkin uskoivat.Tosin se, että suolistolla pääasiallisesti reagoivilla oireet voivat kunnolla joskus pamahtaa päälle viipeellä jopa päivien, jos takana on pitkä tarkan ruokavalion kausi ennen altistusta, on tietysti tosi hämäävää.

Kortisonivoiteita tms en halunnut lapsille käyttää, en pidä niitä hyvänä terveydelle ja erotin sitä paitsi ilman oireita tukahduttavia aineita sitten parhaiten aina oireitten aiheuttajatkin. En kuitenkaan ruvennut väittelemään vaan otin kortisonireseptit vaan kiltisti mukaani ja heitin pois.

Henkisesti raskainta oli, kun itse piti aina löytää yliherkkyyksiä aiheuttavat ruoka-ja lisäaineet ja sitten vielä osalle lääkäreistä todistella kovalla vaivalla miten asia oli.


Onneksi tilanne siitä pikku hiljaa helpottui ( ja kuten sanottua aloin käyttää myös klassista homeopatiaa.)

Mutta myöhemmin, kun ruoka-ainevalikoima oli jo suuresti laajentunut niin esikoiselle yliherkkyysreaktioita aiheuttivat vielä mm kotimaiset viljat (ei keliakia vaan jonkilainen muu viljan sopimattomuus, joka ei näkynyt testeissä, mutta oireet tulivat suolistoon ja ihoon kuitenkin syömisen jälkeen ja hämäävästi usein viipeellä välillä taas tosin nopeastikin kovina kipuina ja ripulina)

Lisäaineista pahimpia olivat BHT ja BHA, nitriitit ja nitraatit, tietyt väriaineet esim yksi oranssi E165 eli annatto ja yhdessä vaiheessa bentsoehappo. Kerran pojan huulet turposivat pahasti, kun esikoiseni osti apteekista huulirasvan huolimattomasti ja siinä olikin BHA-ainetta.

Nykyään suosimme luomua ja kartamme monia lisäaineita, vaikka emme edes olisi niille varsinaisesti yliherkkiä. Ovathan monet kuten aspartaami joka tapauksessa tosi epäterveellisiä. Toivoisin, että kouluruuassakin alettaisiin karttaa paremmin lisäaineita.Aiheuttavathan jotkin lisäaineet tutkimusten mukaan mm ylivilkkautta ja jopa muitakin neurologisia ongelmia.

Tosiaan kiinnostaisi tietää tuosta Danielan testistä enemmän. Aikoinaan ei tullut kokeiltua tuollaisia. En ole varma onko niitä muuten kovin montaa vuotta ollut helposti saatavillakaan ja mitenköhän luotettavia ne ovat. Kohta varmaan kuulemme lisää..."



 Ja pian sainkin tilaisuuden lukea aiheesta lisää Danielan uudemmassa postauksessa Food Detective -testin tulokset, johon meikätyttö intoontui kommentoimaan seuraavaa:

"Kertakaikkiaan... kuulosti varsin lupaavalta testiltä! Vaikka kaikki tahot eivät siihen usko, niin voi hyvinkin olla, että nuo IgG- vasta-ainetasot johtavat moninaisten hankalien oireitten aiheuttajien jäljille! Kiitokset upeasta ja tosi hyödyllisestä kirjoituksesta ja mahtavaa, kun aiot rapartoida jatkosta!"

Niin tuo Ruokaetsiväjuttu oli mielestäni  tosi virikkeellinen ja hyöyllinen kirjoitus! Kaikkea tärkeää elämässä ei opi koulujen penkillä tai virallisten asiantuntijoiden suusta.


 Lisää tietoa ruokayliherkkyyksistä :
Mitä on ruokayliherkkyys? 

Lisäinformaatiota tuosta kiinnostavasta ruokayliherkkyystestistä:
FoodDetective

And something about this food intolerance in English:
http://www.foodintoleranceawareness.org/.

Onneksi yleensä kaikille asioille voi tehdä jotain, kun ei vain luovuta ja sinnikkäästi etsii vastauksia ja keinoja. Mukavia ja idearikkaita päiviä teille armaat lukijani! :)


tiistai 14. kesäkuuta 2011

Muitten maitten väriä




Pohjois-Ruotsi vaikuttaa varsin luonnonläheiseltä seudulta, kun tutkailee Viltsun matkakuvia. Luleån seutu on  linturikasta ja poika pääsi nappailemaan hyvin lähikuviakin. Ilma suosi, monenmoista mukavaa puuhailtiin ja ruotsalainen kotiruokakin oli kuulema tosi maukasta.

Kreikka, sinisenä auringossa hehkuva Välimeri sekä oliivit valtasivat puolestaan mieleni, kun ystäväni tuli säteilevänä ja ruskettuneena lomamatkaltaan. Ilahduin myös tuliaisista: mahtavan ytyisiä basilikalla marinoituja oliiveja sekä luonnollisista aineksista tehty hunajasaippua, jossa tärkeinpänä ainesosana oli... mikäs muu kuin oliivi!

Oliivit olivat niin herkullisia, että kuvattavaksi jäi enää nämä kolme. :)  Saippua on tosi miellyttävän tuntuista iholla


Lahjoistani inspiroituneena päätin, että alan marinoimaan itse taas useammin oliiveja. Tässäpä yksi resepti:

                 VILLIYRTTIOLIIVIT


- 3 dl luomuoliiveja
- puolesta desistä desiin hienonnettuja tuoreita yrttejä tai muuta vihreää , esim piharatamoa,    apiloitten lehtiä tai -kukkia, kukkimattoman maitohorsman versojen yläosia, suolaheinää ja/tai mustaherukan ah niin aromaattisia lehtiä ( myös esim basilika, timjami tai oregano käyvät),
- kuusenkerkkiä ja viherpippuria morttelissa hienonnettuina
- 2 rkl hienonnettua valkosipulia
- sitruunanmehua (ja luomusitruunan raastettua kuorta)
- oliiviöljyä, saksanpähkinäöljyä tai Udo's oilia
-laatusuolaa


Pane oliivit lasipurkkiin mausteiden ja yrttien kanssa. Lisää öljyä ja sitruunamehua niin, että oliivit peittyvät. Ravistele purkkia silloin tällöin ja anna sen marinoitua parisen päivää.
 


Tuliaisia on viikon sisällä ilmaantunut enemmänkin. Italialainen ystävämme Matteo tietää, että olemme huonekaluissa aikamoisia nuukailijoita...tai sitten voi myös ajatella, että aina on vaan löytynyt jotain tärkeämpää hankittavaa, vaikka rakastankin kaikkea kaunista.

 ( Ps. Olen keksinyt, että tätä maallisesta mammonasta aikamoisen vajaata, melkoisen leppoisatahtista eloani voisikin ehkä kutsua downshiftingiksi, leppoistamiseksi tai minun tapauksessani myös köyhäilyksi. Tajusin, että elämänmenonihan voi nyt nähdä vaikkapa ihan trendikkäänä, hm... tai ainakin siihen suuntaan. Kerrankin! ;) En vain ole aina muistanut ajatella, että pyrkimykselle elämän yksinkertaistamiseen, mihin minulla on monestakin syystä nykyään sekä halua että taipumusta, on jo muotoiltu omia hauskoja termejäkin. :) )

Niin, ystävämme, sisilialainen alkujaan tarkemmin sanoen, ilmaantui tänne mukanaan kaksi kivaa ja käytännöllistä penkkiä, joista aivan riemastuimme. Matteo on mestari löytämään tavaroita, jotka ovat toisille tarpeettomia ja toisille aarteita! Penkit löysivät kyllä nopeasti paikkansa. Sain myös Matteon itse tekemää sitruunaista kylpysuolaa hänen aiemmin loihtimansa eteerisen luonnonöljyvoiteen vierelle kylppäriin. Ovat muuten laatutuotteita! :)

Viltsukin toi mukanaan monia tuliaisia: pikkuveljille leikillinen rantapatja, Miikalle suklaaherkkua ja meikäläinen sai kasvisraastimen (riivinraudan siis, hm...) sekä patahanskan. Nuorten miesten shortseissa on kuulema kukalliset versiot nyt ainakin naapurimaassa kova sana, uimaranta oli ollut täynnä kukkashortsipoikia ja niinpä Viltsukin intoontui hankkimaan peräti kahdet kukkahousut. Shortsit oli kyllä ollut jo alunperinkin tarkoitus hankkia, mutta yllättäin mukaan pojalle tarttui  mukaan myös ihana olkihattu.

Kuten ehkä monet ovat havainneet rakastan runoja. Niinpä lueskelen lastenloruja ja tarinoita jälkikasvunikin kanssa harva se päivä. Erityisesti Kirsti Kunnaksen runot ovat olleet meillä suuressa suosiossa. Olisikohan asiaintilalla ollut jotain vaikutusta siihen, että nuorimmaiseni aivan hellytti minut tämän aamuisella runoilullaan. Lonttu loihi lausumaan tahi oikeastaan lauleskelemaan: "Minä lähden sinne vaan, missä oma äiti rakastaa." Ja halaukset vielä kaiken päälle. Olin ihan myyty! ♥ :)