Virstanpylväitä

Esikoinen ja keskimmäinen poitsu noin kymmenen vuotta sitten

Olen vauvan äiti ja olen aikuisen äiti. Olen myös kahden kouluikäisen äiti. Tässä kuviossa näkyy aika laajasti äitiyden kirjo. Tuntuu jännältä, kun on niin monenikäisiä lapsia omassa perheessä.

Yksi iso virstanpylväs on nyt ohitettu, kun esikoiseni täytti 18-vuotta viime kuussa. Jotenkin jännitti etukäteen miltä sitten tuntuu. Ja erikoiselta tilanne on aluksi tuntunutkin, yhtä aikaa tosi hienolta ja toisaalta haikealta ja jännittävältä. Nyt esikoinen tekee isot päätöksensä varsin itsenäisesti ja voin vain ehdotella jotain varovasti tai no, ehkä en aina niin varovasti. Sanonhan usein mielipiteeni varsin suoraan kotosalla. Mutta jokatapauksessa, päätäntävalta on periaatteessa kokonaan hänen.

Tokihan aikuinen lapsi joutuu ottamaan huomioon kodin pelisääntöjä, esim musiikin äänenvoimakkuuden suhteen yms, mutta joka tapauksessa kaikkeen minun ei kuulu enää puuttua. Mutta kuitenkin... kuitenkin puutun aika moneen asiaan ja neuvon ja opastan ja varoitan ja... Niin, ei tämä ihan helppoa ole. Lapsi yhtäkkiä onkin virallisesti aikuinen, mutta äidin suojeluvaisto säilyy kuitenkin tietenkin edelleen voimakkaana. Pikku hiljaa tähän tottuu ja onneksi esikoiseni on ollut perinteisesti hyvin järkevä ja fiksu poika. Mitään varsinaisia tyhmyyksiä hän ei ole harrastanut koskaan ja toivon mukaan se järkevyys säilyy jatkossakin.

Esikoiseni Viltsu aikoo asua kotona näillä näkymin vielä siihen asti, kunnes jatkaa (nykyisten suunnitelmiensa mukaan ainakin) opintojaan yliopistossa. Vähän häntä jo innostaisi kuulema muuttaa lähemmäs nykyistä kouluaan lukiota ja työpaikkaansa. Mutta kiva juttu, jos hän ei päädy muuttamaan ihan lähiaikoina vielä pois. Ehkä sitten ensi kesänä, saa nähdä.

Näin monet ovat todenneet ja niin minäkin: Kumman äkkiä tämä aika hurahti synnytyslaitoksen pikku tuhisijasta aikamieheksi. Välillä ihan itkettää, kun tuntuu niin haikealta. Viltsukin lausahti, että nyt lapsuus on sitten enää muistoissa. Tietää poika miten saa äitille kyyneleet silmiin!

Onneksi esikoinen suunnittelee hakevansa lähiyliopistoon. Helpottaa kummasti ikävää, jos poika on puolen tunnin matkan sisällä eikä vaikkapa viiden sadan kilometrin päässä. Vaan kylläpä monet vanhemmat tottuvat sellaiseenkin tilanteeseen hyvin. Itse olen kuitenkin aina haaveillut asuvani  lähellä aikuisiakin lapsiani

Olen myös tottunut hoitamaan lapsiltani lähes kaikki sairaudet luonnonmukaisesti Kovasti toivon, että he jatkavat luonnonmukaista hoitotyyliä itsekin elämässään aikuisina. Jos lapset asuvat lähellä, voin nopeasti auttaa heitä tarvittaessa varsinkin homeopatialla lähes vaivassa kuin vaivassa. Homeopatiahan sopii hoidoksi tai hoidon osaksi lähes kaikkiin sairauksiin.

Viime kesänä yksi pojistani oli mahtavalla kesäleirillä. Esitietolomakkeessa kysyttiin voiko pojalle antaa tarvittaessa jotain kipulääkettä kuten Panadolia. Silloin hätkähdin tajutessani, että tämäkään poikani ei ollut saanut koko elämänsä aikana yhtään kipulääkettä, ei Buranaa, ei Panadolia, ei mitään. Kun hoitaa lapsiaan luonnonmukaisesti, voi joskus mennä tosiaan niin kivasti, ettei kemiallisia lääkkeitä tarvita juuri ollenkaan tai ollenkaan. Kuumeissa en ole koskaan lapsillani alentanut Panadolilla tms, koska kuume on elimistön oma hyödyllinen taistelukeino taudinaiheuttajia vastaan. Kuumetta alentavat lääkkeet voivat hidastaa ja häiritä parantumisprosessia ja rasittaa elmistöä ( esim maksaa. ) Toki olen mitannut kuumetta ja seurannut, ettei se nouse liian korkeaksi aivojen kannalta. Tarvittaessa olen puuttunut taudin kulkuun hoitamalla homeopaattisilla lääkkeillä tai muilla luonnollisilla keinoilla. Hyvin olemme tällä tyylillä pärjänneet ja tarkoitus olisi vastakin toimia mahdollisimman luontaiseen tapaan, mikäli suinkin mahdollista.

Tyttelimmekin voi hyvin. Tällä meidän kuopuksellammekin on ollut omat virstanpylväänsä. Hän oppi kävelemään kahdeksan kuukauden iässä ja siihen sitten konttaus loppuikin aika nopeasti. Piti päästä harjoittamaan juuri opittua uutta taitoa. Tätä nykyä kymmenen kuukauden iässä tyttö taapertaa topakasti ympäri taloa, kantelee tavaroita mukanaan ja aukoo innolla kaappeja etsien uusia aarteita. Tänään kaurahiutaleet saivat kyytiä pitkin lattiaa. Aika haastavaa yrittää tehdä kotihommia liian innokkaan apurin kanssa. :)

Milloin vauvaikä loppuu ja alkaa taaperokausi? Onko se vuoden iässä vai silloin, kun vauva oppii kävelemään. Jos tyttöä kantelee sylissä potkupuvussa, hän näyttää vauvalta. Mutta mekossa kävellessään määrätietoisena ympäriinsä, tuntuu, että talossa on taapero. Viltsu onkin sanonut välillä, että laita äiti siskolle potkupuku päälle, jotta hän näyttäisi vielä vähän aikaa vauvalta. Näyttää olevan vauva-ajan loppuminen muillekin kuin minulle haikea juttu. Sisko on Viltsullekin niin rakas, että hän mietti, että, jos hän muuttaisi kauas opiskelemaan, niin he voisivat etääntyä toisistaan ja se olisi harmi.

Tyttö hihkuu ylensä innoissaan ja menee vastaan, jos joku perheenjäsen tulee kotiin. Aamusella tytteli tarkkailee usein poikien kouluun lähtöä ja menee välillä vähän läpsimään, jos joku nukkuu pitkään. Poikien pukiessa ulkovaatteita hän säntää usein kengän nauhojen kimppuun ja odottaa vilkuttamishetkeä. Kaikenlaisia omia rutiineita on jo ehtinyt kehittyä.

Tyttö saa kivasti huomiota, kun vejet hulluttelevat ja pelleilevät kuka milloinkin hänen kanssaan. Ja hän saa varmasti joka päivä kuulla jonkun suusta, että on ihana. On siinä puolensa, kun on aika iso katras, johon kuuluu. Toisaalta kyllä ne muut vievät myös aina paljon vanhempien huomiota, mutta eipähän kasva niin helposti liian itsekeskeiseksi, toivon. Isohkossa perheessä jokainen joutuu pakostakin oppimaan aika paljon toisten huomioon ottamista ja hyvä niin.

Tyttelillä on jo omat lempiruokansa. Hän tykkää erityisesti mustikoista (kuinkas muuten), banaanista, vesimelonista, ja mandariineista. Hän on myös erittäin kova tissuttelija ja yölläkin, valitettavasti, äidinmaito maistuu moneen otteeseen. Meillä on ollut tämä sama probleema joka lapsen kohdalla. Tuntuu, että yöllä se vasta nälkä vauvalla onkin tai sitten vaan tarvitsee äitiä tutiksi ja sekös tekee tietenkin äidin usein tosi väsyneeksi. Eikö se jo riitä, kun saa nukkua äidin vieressä...kysyn vaan...pitääkö aina mussuttaa.

Kukaan lapsistani ei ole edes halunnut käyttää tuttia, mutta imeä äidinmaitoa sitäkin innokkaammin. Yövieroitukseen en ole jaksanut lähteä, vaan olen lopettanut imetyksen sitten kerralla vaan. Ajattelin, että jos jaksan, imetän tätä kuopustakin pitkään, ehkä noin kaksivuotiaaksi. Mutta jos alan olla liian väsynyt, lopettelen sitten aikaisemmin, vaikkapa puolitoista vuotiaana. Saa nyt nähdä. Imetyksen lopettaminen on minusta aina niin vaikeaa, koska kaikki lapseni ovat tykänneet siitä ihan hirmuisesti ja suru on ollut suuri, kun äidinmaitoa ei ole enää ollutkaan tarjolla.

Toiseksi nuorimmainen järkyttyi ja suuttui imetyksen loppumisesta niin kovasti, että ehti hakata hetkisen raivoissaan päätään oveen ennenkuin hätiin ehdittiin. Jospa tällä kertaa homma sitten sujuisi edes vähän pehmeämmillä reagoinnilla. Mutta vielä siis mennään lapsen tahdon mukaan imetysasiassa varmaan monta kuukautta. Kyllä se imettäminen on itsellekin tärkeä juttu ollut. Tuntuu kivalta se läheisyys ja se, kun näkee lapsen tyytyväisyyden maitoherkusta ja äidin läheisyydestä. Imetyksen onnistuminenhan ei ole kuitenkaan mikään itsestäänselvyys. Itselläni maitoa on tullut aina tosi hyvin ja homma on lähtenyt hienosti sujumaan. Mutta jos ongelmia olisi tullut, olisin käyttänyt homeopatiaa apuna. Seuraavasta linkistä pääsee bloggaukseen, jossa olen kirjoittanut aiemmin imetyksestä ja homeopatian suomista apumahdollisuuksista imetyksen sujumiseen: Mamman maitoa

Täällä Etelä-Suomessa on vielä kovin syksyisen näköistä, kun lumesta ei ole tietoakaan. Lumi kaunistaa äkkiä harmaan maiseman ja tuo valoa pimeyden keskelle. Sitä tässä odotellaan. Pääsee tyttelikin ihmettelemään sitten taas yhtä uutta asiaa. Viime talvena hän oli vielä niin pieni, että lumeen ei varmaankaan tullut kauheasti kiinnitettyä huomiota. Kaikki vaikuttaa paljon jännemmältä, kun katsoo asioita lapsen silmin. Pitämättä mitään itsestäänselvyytenä.

Terveyttä ja hyvinvointia!

Tervetuloa teille kaikille uusille lukijoilleni ja kiitos myös vanhoille tutuille, teille, jotka olette pysyneet matkallani mukana! Te kaikki lämmitätte mieltäni. Vaikka en ole ehtinyt juuri viime aikoina kovin tiheään bloggaamaan, niin olen huomannut ilokseni, että blogini kirjoituksia luetaan silti jatkuvasti runsaasti. Kiitokset teille kaikille osoittamastanne mielenkiinnosta !:)

 Aika tuntuu rientävän nopeasti, kerrottavaa olisi paljonkin, mutta viime aikoina on ollut niin paljon, paljon tekemistä. Nyt on joku buumi ollut menossa ja homeopatia-asiakkaita on tullut vain koko ajan lisää. Minähän en ilmoittele missään, vaan olen hoitanut alunperin lähinnä ystäviäni ja heidän ystäviään ja sitä rataa työni on jo laajentunut lukuisiin ihmisiin, joita en ennestään tunne. Viime kuussakin töitä oli jo niin paljon, etten esim silloin enempää olisi oikeastaan voinutkaan ottaa. Minulta on jonkin verran blogini kautta kyselty, miten hoitoihini pääsee. Toistaiseksi tykkään tehdä homeopaattisia hoitoja tähän kertomaani  tyyliin, joten en ainakaan tätä nykyä ole halunnut jakaa yhteystietojani täällä blogissani. Joskus tulevaisuudessa voin mahdollisesti miettiä asian uudelleen. Elämäntilanteet ym muuttuvat ja ratkaisut voivat sitä mukaa elää.

Homeopatia on todella tehokas ja syvällinen tapa hoitaa ja vahvistaa terveyttään. Sen avulla voidaan hoitaa lähes kaikkia mahdollisia terveysongelmia ja vahvistaa elimistön elinvoimaa. Kannattaa kuitenkin olla tarkka, millaista homeopatiaa valitsee ja onko valittu hoito tarkkaan ottaen aitoa homeopatiaa vai ei. Vain ihmisen kokonaisvaltaisesti huomioon ottava homeopaattinen hoito parantaa ja vahvistaa aidosti. Tarkoitus ei ole yrittää siloitella erinäisiä oireita pois (esim monilla erilaisilla ns homeopaattislla valmisteilla) vaan aidossa, alkuperäisessä homeopatiassa käytetään aina vain yhtä yksittäistä homeopaattista ainetta, joka sinä hetkenä ja siinä tilassa sopii parhaalla mahdollisella tavalla kokonaisuuteen. (Lisää aiheesta: Yksi aine vai yhdistelmälääke - mikä on aitoa homeopatiaa? )

Todellisessa homeopatiassa (= Samankaltainen parantaa samankaltaisen.) etsitään sitä kokonaistilaa, jossa ihminen on ja siten voidaan löytää tätä kokonaistilaa vastaava aine, joka antaa elimistölle sopivan impulssin tasapainottua ja alkaa parantaa itse itseään siinä järjestyksessä kuin kokonaistilanteen kannalta on suotuisinta. ( Lisää aiheesta: Pintapaikkailua vai kokonaisvaltaista parantamista)

 Homeopatiassa liikutaan energian tasolla ja häiriintynyttä energiakenttää, ihmisen elinvoimaa, pyritään tasapainottamaan. Kaikkien terveysongelmien ja sairauksien pohjalla ja taustasyynä on löydettävissä ihmisen elinvoiman häiriötila. Kaikissa todellisissa parantumisissa ihmisen elinvoima/ energeettinen tila tasapainottuu. Mikäli oireita vain tukahdutetaan, elinvoima voi heikentyä ja energeettinen tila menee vain entistä enemmän epätasapainoon. Vaikka oireet saataisiin näennäisesti kuriin, ihminen saattaa todellisuudessa vain tulla vakavammin sairaaksi ja se asiantila pongahtaa ennemmin tai myöhemmin jollain elimistön osa-alueella taas  esiin .Ja mitä enemmän on tukahdetuttu, sen syvemmälle ja kohti tärkeämpiä elimiä ja vakavampia  sairaudentiloja ihmisen tila alkaa vajota. Mutta kun elimistön energeettistä tilaa/ elinvoimaa sen sijaan tasapainotetaan ja vahvistetaan, niin vaikka jotkin oireet  jopa tilapäisesti voimistuisivatkin, ihminen todellisuudessa vahvistuu ja parantuu ja  siitä se sitten alkaa näkyä voinnissa niin henkisellä kuin fyysiselläkin puolella. Kokonaisuus alkaa parantua, kun elinvoiman virtaus , ihmisen energeettinen tila alkaa tasapainottua.

 Mikäli havaitset, että sinulle ryhdytään määräilemään useampia eri ns homeopaattisia valmisteita ja purnukoita tyyliin: Tämä homeopaattinen lääke auttaa vatsakipuihisi, tämä hom.aine poistaa suoliston hiivaongelmaasi, tällä aineella saat iltaisin unen päästä kiinni ja tämä auttaa päänsärkyysi... niin tiedät, ettet ole tekemisissä aidon, alkuperäisen homeopatian kanssa. Jo homeopatian perustaja Hahnemann kielsi aikoinaan ehdottomasti useamman kuin yhden homeopaattisen aineen yhtäaikaisen käytön.:

"Parantamistaidon Organon § 273 : "Yhdessäkään parannettavassa tapauksessa ei sairasta hoidettaessa ole tarpeen - ja jo pelkästään siksi on kiellettyä - käyttää kerrallaan enempää kuin yhtä ainoata, yhdenkertaista lääkesubstanssia.On käsittämätöntä miten voisi olla pientäkään epäröinnin aihetta siitä, onko luonnonmukaisempaa ja järkevämpää määrätä sairauteen kerralla vain yksi yksittäinen, yhdenkertainen, hyvin tunnettu lääkeaine vai useamman erilaisen lääkeaineen sekoitus..."

 Jatkettaessa hoitoa jokaisen aineen käyttämisjakson (lyhemmän tai pidemmän ajan, niin kauan kuin tila ei ole muuttunut) jälkeen tarvitaan erikseen uusi haastattelu jatkoa ajatellen ja kokonaistilanteen kartoitus. Niinpä rutiininomainen tyyli: "Ota tätä aamuin ja tätä iltaisin ja tätä kolmatta pilleriä sitten aina joka maanantai",  on täysin vieras ajatus aidolle homeopaattiselle parantamiselle. Jo aikoinaan Hahneman arvosteli rankasti niitä, jotka käyttivät homeopaattisia aineita, mutta tekivät sen koululääketieteessä tutuksi tulleeseen tyyliin eli tiettyjä lääkkeitä aina tiettyihin vaivoihin yhtä aikaa ja hyvin rutiininomaiseen tyyliin. Koululääketieteelle on paikkansa ja aikansa, mutta koululääketieteen toimintaperiaatteita ei pidä sekoittaa homeopatiaan, niin että homeopatian puhtaat ja selkeät periaatteet vesitetään.

IHMINEN ON KOKONAISUUS ja kokonaisuutena häntä pitää hoidettavan. Kokonaisuutta vastaava homeopaattinen aine antaa ihmisen elimistölle impulssin tasapainottaa omaa energeettistä tilaansa, elinvoimaansa ja näin elimistö alkaa parantua ja vahvistua sen toiminnalle ihanteellisimmassa järjestyksessä. Siinä alkavat samalla parantua (tai joissain tapauksissa vähintään ainakin lievittyä)  päänsäryt, uniongelmat, hormonihäiriöt, ihottumat, hiivasyndroomat ym, kun ihmiselle annetaan aina sopivaan aikaan kulloistakin kokonaistilannetta vastaava YKSI HOMEOPAATTINEN AINE. (Myös elämäntavat on toki syytä tarkastaa, jotta ne tukevat ja auttavat eivätkä jarruta parantumista.)

 Joskus tuo yksi tietty, parhaiten täsmäävä aine voi vastata kokonaistilaa jopa lukuisia kuukausia tai sitten se voi vaihtua nopeastikin. C-potenssi vaikuttaa pidempään, joskus kuukauden tai useitakin kuukausia jonkun korkeamman  potenssin ollessa kyseessä, lm eli Q-potenssit taas ovat melkoisen  lempeitä toiminnaltaan ja niiden vaikutus hiipuu nopeammin ja niinpä niitä tarvitsee toistaa useammin ( kuin C-potensseja)   ravistuksen ja vedellä laimentamisen avulla potenssia  hieman muuntaen. Summa summarum: Jos haluatte todella parantua, tervehtyä ja vahvistua, useimmille ihmisille kokonaisvaltainen homeopaattinen hoito voi tuoda suurta apua ja elämän laadun nousua. Suosittelen lämpimästi! :)

Sitten erääseen toiseen minua ilahduttaneeseen seikkaan: Viime aikoina maailmalta on kuulunut uutisia, jotka osoittavat, että sähkömagneettisten kenttien riskeihin on alettu pikku hiljaa suhtautua entistä vakavammin. Italiasta kantautui lokakuussa tärkeä uutinen: Työntekijä sai korvauksen työkännykästä aiheutuneesta kasvaimesta! Tämä on selvästikin merkittävä ennakkotapaus EU:ssa. Se on jopa vahvistettu Italian korkeimmassa oikeudessa. 

http://www.thesun.co.uk/sol/homepage/news/4597109/Mobiles-can-give-you-a-tumour-court-rules.html#ixzz29jZYmoKK 

Suomessakin  tapaus sai sentään jonkin verran julkisuutta. Tutkija Mikko Ahosta haastateltiin aiheen tiimoilta:http://www.iltalehti.fi/terveys/2012102416238066_tr.shtml

Myös iltasanomat nosti asian esiin:

http://www.iltasanomat.fi/digi/art-1288509345732.html

Sain tutkija Ahoselta myös tietoa, että USA:ssa joukkokanteita mahdollisesti menee läpi lähikuukausina:

http://www.prlog.org/12004383-italian-supreme-court-rules-cell-phones-can-cause-cancer.html

Ahoset ovat koonneet mainion infopaketin kännyköitten ja mobiililaitteitten turvallisuustietoisemmasta käytöstä ja riskien hallinnasta tällä alueella. Infopaketissa on otettu erityisesti huomioon lapsiperheet. Suosittelen tutustumaan ajatuksella ja soveltamaan käytäntöön turvallisempia kännyköitten ja mobiililaitteiden käyttötapoja! Näin voimme suojella sekä omaa että läheistemme terveyttä.

 
http://www.sateilykontrolli.fi/oppaat.html 

Myös tietokirjailija Erja Tammisen firman sivuilta löytyy valtavasti hyvää ja usein varsin  käytännönläheistäkin tietoa erilaisilta sähkömagneettisilta kentiltä, kännyköitten säteilyltä ja mobiililaitteiden kentiltä suojatumisen avuksi. Kannattaa tutustua huolella!

 http://www.sahkoailmassa.fi/artikkelit/koti-lasten-parhaaksi-panosta-sahkoymparistoon

Lumi on jo saapunut valaisemaan talvea, ainakin hetkeksi. Saa nähdä kauanko siihen menee, että pääsemme laskemaan mäkeä ja hiihtämään. Lapsetkin odottavat jo innolla talven iloja. Nyt olemme aloittaneet lintujen ruokinnan ja noita pikku lentelijöitä onkin mukava seurailla ikkunasta. Pojatkin viihtyvät usein pitkään tarkkailuasemissa ja haluavat muistaa aika ajoin lintuja yllätysherkuilla.

Leppoisaa ja tunnelmallista alkutalvea teille lukijani! Pidetään huolta toinen toisistamme itseämme unohtamatta! 

Kiitoksia upeista kuvateoksista Kuvia matkalta- blogin Annelle! ♥

Homeopatia & allopaattiset lääkkeet ?

Sain Olivialta kiinnostavia kysymyksiä kommenttiosiooni. Viimeisimmän kysymyksen ja tässä tulevan  vastaukseni  ajattelinkin sitten siirtää ihan tänne varsinaisen bloggauksen puolelle:


Olivia:
 Minulla tilanne on nimenomaan sellainen, etten usko että minulla on varsinaista elimellistä vikaa kilpparissa...vaan seurausta pitkään jatkuneesta syömishäiriöstä ja stressitilasta. Tuntuu, että lääkkeillä olen saanut kehoni entistä pahemmin sekaisin...ja tuon rt3-ongelman takia lääkäri määräisi minulle jälleen uuden lääkkeen. Kysyn vielä,että miten homeopatia suhtautuu lääkkeisiin -eli jos menen homeopaatille, niin tarkoittaako se lääkkeiden poisjättämistä, ja häiritseekö lääkkeet homeopatian toimintaa? 

Klassinen homeopatia tuntuisi Olivia siltäkin osin hyvältä tilanteeseesi, että oikea, täsmäävä aine voisi tasapainottaa kokonaistilannettasi niin, että myös henkisen puolen ongelmat helpottuisivat. Onkin tärkeää kertoa tarkkaan niistäkin homeopaatille, samoin myös modaliteeteista eli esim onko sinulla helposti kuuma vai kylmä, mikä helpottaa oloasi ja mikä huonontaa, mitä inhoja, pelkoja ja mieltymyksiä sinulla on jne. Hyvin moninaiset ovat ne piirteet ja tuntomerkit, jotka kertovat ihmisen kokonaistilasta ja johdattavat oikeaan aineenvalintaan.

 (Lisäisin vielä, että homeopatian lisäksi terapeuttinen keskustelu ja tilanteen kartoitus psykologin ym syömishäiriöihin erikoistuneitten asiantuntijoitten kanssa saattaa olla tilanteessasi tarpeen, mikäli tuo syömishäiriö sinulla edelleen on. Tosin tiedät tämän varmaan itse muutenkin ja ehkäpä oletkin jo käynyt terapiassa tms keskusteluissa. Esim anoreksiasta toipuminenhan on usein pitkällinen prosessi, jota on usein kyllä pystytty edistämään hyvin myös homeopatian keinoin. )

Laitan tähän vielä linkin osoitteen siitä, miten parhaiten elimistön kokonaistilaan vaikuttava aine voi haastattelun avulla löytyä:

http://mustikkatytto.blogspot.com/2011/05/kuinka-oikea-homeopaattinen-laakeaine.html

Tuohon ylläolevaan bloggaukseeni olen koonnut tietoja mm seuraavista selkeistä, mutta syvällisistä teoksista:

 Samuel Hahnemann: Paratamistaidon Organon, Rajan Sankaran: The Spirit of Homeopathy, Thomas Genneper / Andreas Wegener (toim.) : Homeopatian oppikirja

Näihin tai muihin lähteisiin, joissa kerrotaan tarkasti homeopatian lainalaisuuksista ja periaatteista olisikin  hyvä tutustua, jotta voi sitten pohtia ja päättää minkälaista homeopatiaa kannattaa ja pitää hyvänä sekä miten osaa erottaa aidon homeopatian vain pinnallisesta ns homeopaattisten aineiden käytöstä.

 Niinkuin joskus aiemmin olen kirjoittanutkin homeopatia tarkoittaa, että samankaltainen parantaa samankaltaisen. Mikäli vain käytetään ns homeopaattisia valmisteita, mutta niillä ei ole kuitenkaan tarkkaa vastaavuuttaa potilaan tilaan, kyse ei oikeastaan edes ole homeopatiasta. Ei se, että käytetään homeopaattisia valmisteita, tee toiminnasta homeopatiaa vaan se, että pystytään löytämään ja käyttämään tilaa vastaavaa ainetta, joko laimennettua ja potensoitua tai joissain tapauksissa jopa alkutinktuurana.

Usein, kun kuulee sanottavan, että homeopatia ei toiminut, onkin niin, että homeopaatti ei vain yksinkertaisesti kyennyt löytämään tilaan täsmäävää ainetta, jolloin mitään homeopaattista reaktiota ei elimistössä edes tapahtunutkaan. (Varsinkin, jos aine on hyvin kaukansa täsmäävästä.)

 Joskus taas aine stimuloi elimistöä hyvin vahvistaen ja tasapainottaen sen energiatilaa, mutta voi tulla alkuhuononemisreaktio tai sellaista reagointia, että juuri tuo tietty toivottu asia ei heti helpotukaan vaan jokin vielä tärkeämpi asiantila lähteekin ensin paranemaan ja alkuperäisen valituksen ongelmakohta saattaa pysyä samalla tasolla tai jopa tilapäisesti pahentua. Aito homeopatia on hyvin syvällistä ja tarkkuutta vaativaa. Siinä pitää todella kyetä hahmottamaan myös suuria kokonaisuuksia ja prosesseja.

Mitä ns allopaattiseen lääkitykseen tulee, niin homeopatian periaatteiden mukaan on tietenkin ihanne, ettei mitään koululääketieteen edustamia kemiallisia lääkkeitä käytettäisi. Joskus on kuitenkin nykyään niin, että potilas on jo tottunut käyttämään joitain lääkkeitä ja niitten äkillinen poisjättäminen olisi jopa vaarallista. Joskus on niinkin, ettei jotain lääkettä  tai ainetta voi koskaan jättää enää ainakaan kokonaan pois.( Näin on esim ykköstyypin diabeteksessä insuliinin kanssa.)

Allopaattiset lääkkeet, esim kortisoni, mielialalääkkeet jne eivät homeopatian periaatteiden mukaan koskaan varsinaisesti paranna ihmistä vaan ne vain tukahduttavat oireita. Aina, kun aitoa paranemista tapahtuu, täytyy tapahtua tasapainottumista elimistön energeettisellä eli elinvoiman tasolla. Mitä voimakkammin ja tasa-painoisemmin elinvoima virtaa, sen terveempi ihminen on. Terveys ei ole vain oireiden puuttumista. Terveys on elinvoiman tasapainoa ja riittävää voimakkuutta. Käytännössä terveys on toimintakykyä ja hyvää oloa.

Kun ihmiseen tupataan tarpeeksi synteettisiä lääkeaineita, lähes mikä tahansa kipu tai vaiva saadaan ainakin tilapäisesti tukahdetuksi. Sen sijaan, kun ihminen alkaa oikeasti parantua, hänellä voi olla yhtä sun toistakin reagointia, mutta kokonaisolotila kuitenkin paranee, tärkeämmät elimet alkavat vahvistua ja vaivat siirtyvät vähemmän tärkeille alueille. Homeopatialla ei keinotekoisesti pyritä tukahduttamaan mitään vaan pyritään vahvistamaan elinvoimaa, jotta elimistö alkaa siis parantaa itse itseään.

Synteettisten lääkkeiden syönti voi kyllä jossain määrin heikentää homeopaattisen parantumisprosessin kulkua elimistössä ja jotkut erittäin voimakkaat lääkkeet voivat erittäinkin vahvasti estää homeopaattisten reaktioiden luontaista kulkua. Esim jatkuva kortisonin sisäinen käyttö voi usein melkoisen tehokkaasti estää homeopaattisen reaktion kulkua. Samoin esim voimakkaat psykoosilääkkeet jne. Itse asiassa useat homeopatian asiantuntijat ovat sitä mieltä, että mikäli ihminen olisi esim syönyt vaikkapa vuosia, jopa kymmeniä vuosia, voimakkaita psykoosilääkkeitä, ei enää kannata yrittää parantaa homeopaattisesti, koska jo ihan pelkistä lääkkeistäkin on jäänyt tosi vahvat miasmat eli omat piintyneet haittavaikutukset elinvoiman tilaan ja alkuhuononemiset tulisivat olemaan erittäin rankat ja pitkälliset ja siltikään paranemisesta ei olisi noin rankkojen tukahduttamisten jälkeen enää takeita.

Aikoinaanhan esim Hahnemann ja J.T. Kent kyllä paransivat puhtaasti homeopatialla vakavastikin psykoottisia henkilöitä täysin terveiksi, mutta Hanemann itsekin kuvasi erästä tapausta sellaiseksi, että parantamisprosessi kesti tosi kauan  ja vaati homeopaatilta jatkuvaa valvomista ja hän kertoi olleensa ihan uuvuksissa itsekin tuon prosessin jälkeen. Nykyäänkin myös vakaviakin mielenterveydenongelmia on saatu toki homeopatialla parannettua, mutta ainakaan vuosien rankkojen psykoosinestolääkekuurien jälkeen moni homeopaatti ei kyllä yleensä edes halua lähteä yllä mainituista syistä yrittämäänkään.

Sen sijaan, mikäli potilaalla ei ole ollut käytössä neuroleptejä tai antipsykootteja (ainakaan jo pitkiä aikoja, lyhyehköjen käyttöjen jälkeen on toki myönteisiä kokemuksia) vaan esim vain miedohko annos jotain SSRI- mielialalääkettä ja potilas haluaa hoitoa, monet homeopaatit kyllä yleensä lähtevät tähän. Tokihan tuonkaltainenkin lääkitys voi vaikuttaa homeopaattiseen prosessiin, mutta tälläisissä tapauksissa on kuitenkin siitä huolimatta saatu usein erittäin hyviäkin tuloksia. Usein potilas on pikku hiljaa vähentänyt mielialalääkitystään ja lopulta usein onnistunut jättämään sen kokonaan pois.

Tietenkään mitään kroonisten lääkkeitten vähennyksiä ja mahdollisia poisjättämisiä ei pidä tehdä ilman neuvotteluja hoitavan lääkärin kanssa. Eli homeopaatit eivät kyllä voi kehottaa ketään jättämään allopaattisia lääkkeitään pois ilman lääkärin valvontaa ja konsultointia.

Mutta esim mikäli homeopaattinen lääke alkaa vaikuttaa potilaan kokonaisvointiin niin, että aiemmin korkeana ollut verenpaine alkaakin selkeästi laskea, niin tottahan toki jo siitä syystä koululääketieteen verenpainelääkkeitä voi joutua lääkärin valvonnassa vähentämään tai kokonaan lopulta poistamaan. Muutenhan verenpaine menisi ehkä jopa liian alhaiseksi. ( Tietenkin verenpaineeseen ja muihinkin ongelmiin voi vaikuttaa paljon myös ruokavaliolla ja liikunnalla.)

On joitain tapauksia, jolloin homeopatiaa ei pidä lainkaan käyttää, esim silloin, kun potilaalle on tehty joku elinsiirto ja tällöinhän hän käyttää myös hylkimisenestolääkkeitä. Homeopatian avulla elimistölle pyritään antamaan sykäys, joka auttaa sitä parantamaan itse itsensä mahdollisimman hyvin  ja luonnollisesti. Kun ihmiseen on siirretty vieras elin, elimistö ei tunnista sitä itseensä kuuluvaksi ja mikäli elinvoimaa yritettäisiin saada virtaamaan mahdollisimman tasapainoisesti ja luontaisesti homeopatian avulla, elimistö voisi esim alkaa hylkiä siirrettyä elintä. Niinpä ihan joka tilaan homeopatia ei käy. Se ei käy silloin, kun elimistön luontaisia voimia ja prosesseja joudutaan joskus jostain syystä keinotekoisesti tukahduttamaan.

Eli summa summarum: Vaikka ihanne olisikin homeopaattisten periaatteiden mukaan, ettei mitään allopaattisia lääkkeitä olisi käytössä, tilanne voi usein vaatia, että ainakin aluksi joudutaan käyttämään yhtäaikaa sekä homeopaattista hoitoa että allopaattisia lääkkeitä. Jää sitten nähtäväksi kuinka paljon homeopatia pystyy tälläisessä tilanteessa toimimaan. Usein onneksi se toimii näissäkin tilanteissa ihan hyvin.

Kaikkia tiloja ei edes kannata yrittää hoitaa homeopaattisesti ja jotkut lääkkeet ovat niin voimakkaita, ettei homeopatialle jää juurikaan toimintatilaa, vaan keho on ja joutuu toimimaan hyvin luonnottomassa tilassa.

Loppujen lopuksi tilanteet ovat usein niin yksilöllisiä, että ne pitää aina arvioida tapauskohtaisesti, mutta yritin tässä selittää jotain suuntaviivoja.

Olen kohdannut monia tapauksia, joissa hoidettava on päässyt pikku hiljaa jopa kokonaan eroon allopaattisista lääkkeistä ja voi lopulta oikein hyvin. Olen myös kohdannut tapauksia, joissa homeopatia on toiminut oloa helpottaen allopaattisen lääkityksen rinnalla. Olen myös kohdannut tapauksia, joita ei heidän pyynnöistään huolimatta voi eikä kannata missään nimessä alkaa hoitaa homeopaattisesti.

Kiitos Olivia tästä kiinnostavasta ja tärkeästä kysymyksestä, jossa on monia puolia, kuten varmaan huomasit. Usein ja useimmissa tilanteissa homeopatia auttaa. Näin sen olen nähnyt. :)

Kiitoksia ihanista kuvateoksista

Kuvia matkalta- blogin Annelle! ♥