Terveyttä ja hyvinvointia!

Tervetuloa teille kaikille uusille lukijoilleni ja kiitos myös vanhoille tutuille, teille, jotka olette pysyneet matkallani mukana! Te kaikki lämmitätte mieltäni. Vaikka en ole ehtinyt juuri viime aikoina kovin tiheään bloggaamaan, niin olen huomannut ilokseni, että blogini kirjoituksia luetaan silti jatkuvasti runsaasti. Kiitokset teille kaikille osoittamastanne mielenkiinnosta !:)

 Aika tuntuu rientävän nopeasti, kerrottavaa olisi paljonkin, mutta viime aikoina on ollut niin paljon, paljon tekemistä. Nyt on joku buumi ollut menossa ja homeopatia-asiakkaita on tullut vain koko ajan lisää. Minähän en ilmoittele missään, vaan olen hoitanut alunperin lähinnä ystäviäni ja heidän ystäviään ja sitä rataa työni on jo laajentunut lukuisiin ihmisiin, joita en ennestään tunne. Viime kuussakin töitä oli jo niin paljon, etten esim silloin enempää olisi oikeastaan voinutkaan ottaa. Minulta on jonkin verran blogini kautta kyselty, miten hoitoihini pääsee. Toistaiseksi tykkään tehdä homeopaattisia hoitoja tähän kertomaani  tyyliin, joten en ainakaan tätä nykyä ole halunnut jakaa yhteystietojani täällä blogissani. Joskus tulevaisuudessa voin mahdollisesti miettiä asian uudelleen. Elämäntilanteet ym muuttuvat ja ratkaisut voivat sitä mukaa elää.

Homeopatia on todella tehokas ja syvällinen tapa hoitaa ja vahvistaa terveyttään. Sen avulla voidaan hoitaa lähes kaikkia mahdollisia terveysongelmia ja vahvistaa elimistön elinvoimaa. Kannattaa kuitenkin olla tarkka, millaista homeopatiaa valitsee ja onko valittu hoito tarkkaan ottaen aitoa homeopatiaa vai ei. Vain ihmisen kokonaisvaltaisesti huomioon ottava homeopaattinen hoito parantaa ja vahvistaa aidosti. Tarkoitus ei ole yrittää siloitella erinäisiä oireita pois (esim monilla erilaisilla ns homeopaattislla valmisteilla) vaan aidossa, alkuperäisessä homeopatiassa käytetään aina vain yhtä yksittäistä homeopaattista ainetta, joka sinä hetkenä ja siinä tilassa sopii parhaalla mahdollisella tavalla kokonaisuuteen. (Lisää aiheesta: Yksi aine vai yhdistelmälääke - mikä on aitoa homeopatiaa? )

Todellisessa homeopatiassa (= Samankaltainen parantaa samankaltaisen.) etsitään sitä kokonaistilaa, jossa ihminen on ja siten voidaan löytää tätä kokonaistilaa vastaava aine, joka antaa elimistölle sopivan impulssin tasapainottua ja alkaa parantaa itse itseään siinä järjestyksessä kuin kokonaistilanteen kannalta on suotuisinta. ( Lisää aiheesta: Pintapaikkailua vai kokonaisvaltaista parantamista)

 Homeopatiassa liikutaan energian tasolla ja häiriintynyttä energiakenttää, ihmisen elinvoimaa, pyritään tasapainottamaan. Kaikkien terveysongelmien ja sairauksien pohjalla ja taustasyynä on löydettävissä ihmisen elinvoiman häiriötila. Kaikissa todellisissa parantumisissa ihmisen elinvoima/ energeettinen tila tasapainottuu. Mikäli oireita vain tukahdutetaan, elinvoima voi heikentyä ja energeettinen tila menee vain entistä enemmän epätasapainoon. Vaikka oireet saataisiin näennäisesti kuriin, ihminen saattaa todellisuudessa vain tulla vakavammin sairaaksi ja se asiantila pongahtaa ennemmin tai myöhemmin jollain elimistön osa-alueella taas  esiin .Ja mitä enemmän on tukahdetuttu, sen syvemmälle ja kohti tärkeämpiä elimiä ja vakavampia  sairaudentiloja ihmisen tila alkaa vajota. Mutta kun elimistön energeettistä tilaa/ elinvoimaa sen sijaan tasapainotetaan ja vahvistetaan, niin vaikka jotkin oireet  jopa tilapäisesti voimistuisivatkin, ihminen todellisuudessa vahvistuu ja parantuu ja  siitä se sitten alkaa näkyä voinnissa niin henkisellä kuin fyysiselläkin puolella. Kokonaisuus alkaa parantua, kun elinvoiman virtaus , ihmisen energeettinen tila alkaa tasapainottua.

 Mikäli havaitset, että sinulle ryhdytään määräilemään useampia eri ns homeopaattisia valmisteita ja purnukoita tyyliin: Tämä homeopaattinen lääke auttaa vatsakipuihisi, tämä hom.aine poistaa suoliston hiivaongelmaasi, tällä aineella saat iltaisin unen päästä kiinni ja tämä auttaa päänsärkyysi... niin tiedät, ettet ole tekemisissä aidon, alkuperäisen homeopatian kanssa. Jo homeopatian perustaja Hahnemann kielsi aikoinaan ehdottomasti useamman kuin yhden homeopaattisen aineen yhtäaikaisen käytön.:

"Parantamistaidon Organon § 273 : "Yhdessäkään parannettavassa tapauksessa ei sairasta hoidettaessa ole tarpeen - ja jo pelkästään siksi on kiellettyä - käyttää kerrallaan enempää kuin yhtä ainoata, yhdenkertaista lääkesubstanssia.On käsittämätöntä miten voisi olla pientäkään epäröinnin aihetta siitä, onko luonnonmukaisempaa ja järkevämpää määrätä sairauteen kerralla vain yksi yksittäinen, yhdenkertainen, hyvin tunnettu lääkeaine vai useamman erilaisen lääkeaineen sekoitus..."

 Jatkettaessa hoitoa jokaisen aineen käyttämisjakson (lyhemmän tai pidemmän ajan, niin kauan kuin tila ei ole muuttunut) jälkeen tarvitaan erikseen uusi haastattelu jatkoa ajatellen ja kokonaistilanteen kartoitus. Niinpä rutiininomainen tyyli: "Ota tätä aamuin ja tätä iltaisin ja tätä kolmatta pilleriä sitten aina joka maanantai",  on täysin vieras ajatus aidolle homeopaattiselle parantamiselle. Jo aikoinaan Hahneman arvosteli rankasti niitä, jotka käyttivät homeopaattisia aineita, mutta tekivät sen koululääketieteessä tutuksi tulleeseen tyyliin eli tiettyjä lääkkeitä aina tiettyihin vaivoihin yhtä aikaa ja hyvin rutiininomaiseen tyyliin. Koululääketieteelle on paikkansa ja aikansa, mutta koululääketieteen toimintaperiaatteita ei pidä sekoittaa homeopatiaan, niin että homeopatian puhtaat ja selkeät periaatteet vesitetään.

IHMINEN ON KOKONAISUUS ja kokonaisuutena häntä pitää hoidettavan. Kokonaisuutta vastaava homeopaattinen aine antaa ihmisen elimistölle impulssin tasapainottaa omaa energeettistä tilaansa, elinvoimaansa ja näin elimistö alkaa parantua ja vahvistua sen toiminnalle ihanteellisimmassa järjestyksessä. Siinä alkavat samalla parantua (tai joissain tapauksissa vähintään ainakin lievittyä)  päänsäryt, uniongelmat, hormonihäiriöt, ihottumat, hiivasyndroomat ym, kun ihmiselle annetaan aina sopivaan aikaan kulloistakin kokonaistilannetta vastaava YKSI HOMEOPAATTINEN AINE. (Myös elämäntavat on toki syytä tarkastaa, jotta ne tukevat ja auttavat eivätkä jarruta parantumista.)

 Joskus tuo yksi tietty, parhaiten täsmäävä aine voi vastata kokonaistilaa jopa lukuisia kuukausia tai sitten se voi vaihtua nopeastikin. C-potenssi vaikuttaa pidempään, joskus kuukauden tai useitakin kuukausia jonkun korkeamman  potenssin ollessa kyseessä, lm eli Q-potenssit taas ovat melkoisen  lempeitä toiminnaltaan ja niiden vaikutus hiipuu nopeammin ja niinpä niitä tarvitsee toistaa useammin ( kuin C-potensseja)   ravistuksen ja vedellä laimentamisen avulla potenssia  hieman muuntaen. Summa summarum: Jos haluatte todella parantua, tervehtyä ja vahvistua, useimmille ihmisille kokonaisvaltainen homeopaattinen hoito voi tuoda suurta apua ja elämän laadun nousua. Suosittelen lämpimästi! :)

Sitten erääseen toiseen minua ilahduttaneeseen seikkaan: Viime aikoina maailmalta on kuulunut uutisia, jotka osoittavat, että sähkömagneettisten kenttien riskeihin on alettu pikku hiljaa suhtautua entistä vakavammin. Italiasta kantautui lokakuussa tärkeä uutinen: Työntekijä sai korvauksen työkännykästä aiheutuneesta kasvaimesta! Tämä on selvästikin merkittävä ennakkotapaus EU:ssa. Se on jopa vahvistettu Italian korkeimmassa oikeudessa. 

http://www.thesun.co.uk/sol/homepage/news/4597109/Mobiles-can-give-you-a-tumour-court-rules.html#ixzz29jZYmoKK 

Suomessakin  tapaus sai sentään jonkin verran julkisuutta. Tutkija Mikko Ahosta haastateltiin aiheen tiimoilta:http://www.iltalehti.fi/terveys/2012102416238066_tr.shtml

Myös iltasanomat nosti asian esiin:

http://www.iltasanomat.fi/digi/art-1288509345732.html

Sain tutkija Ahoselta myös tietoa, että USA:ssa joukkokanteita mahdollisesti menee läpi lähikuukausina:

http://www.prlog.org/12004383-italian-supreme-court-rules-cell-phones-can-cause-cancer.html

Ahoset ovat koonneet mainion infopaketin kännyköitten ja mobiililaitteitten turvallisuustietoisemmasta käytöstä ja riskien hallinnasta tällä alueella. Infopaketissa on otettu erityisesti huomioon lapsiperheet. Suosittelen tutustumaan ajatuksella ja soveltamaan käytäntöön turvallisempia kännyköitten ja mobiililaitteiden käyttötapoja! Näin voimme suojella sekä omaa että läheistemme terveyttä.

 
http://www.sateilykontrolli.fi/oppaat.html 

Myös tietokirjailija Erja Tammisen firman sivuilta löytyy valtavasti hyvää ja usein varsin  käytännönläheistäkin tietoa erilaisilta sähkömagneettisilta kentiltä, kännyköitten säteilyltä ja mobiililaitteiden kentiltä suojatumisen avuksi. Kannattaa tutustua huolella!

 http://www.sahkoailmassa.fi/artikkelit/koti-lasten-parhaaksi-panosta-sahkoymparistoon

Lumi on jo saapunut valaisemaan talvea, ainakin hetkeksi. Saa nähdä kauanko siihen menee, että pääsemme laskemaan mäkeä ja hiihtämään. Lapsetkin odottavat jo innolla talven iloja. Nyt olemme aloittaneet lintujen ruokinnan ja noita pikku lentelijöitä onkin mukava seurailla ikkunasta. Pojatkin viihtyvät usein pitkään tarkkailuasemissa ja haluavat muistaa aika ajoin lintuja yllätysherkuilla.

Leppoisaa ja tunnelmallista alkutalvea teille lukijani! Pidetään huolta toinen toisistamme itseämme unohtamatta! 

Kiitoksia upeista kuvateoksista Kuvia matkalta- blogin Annelle! ♥

Suppisjahtiin!

Nyt kaikki kynnelle kykenevät suppisjahtiin! Suuntasimme ystäväni Maikun kanssa yhteisen ystävämme Niinan jahtimaille Mäntsälän metsiin. Viltsu ja Juhokin olivat mukana, kun läksimme porukalla sieniä metsästämään. Tänä vuonna puut ovat notkuneet omenoita ja sama yltäkylläisyys näkyi luonnossakin. Kankaat olivat aivan tulvillaan puolukoita. Niitäkin piti sitten tottakai aina välistä pysähtyä napostelemaan.

Mitä sieniin tulee, ensin törmäsimme rouskuihin ja tatteihin. Mutta annas olla, kun pääsimme vähän syvemmälle kuusien katveeseen. Aluksi löytyi pieni keskittymä suppilovahveroita ja siitä etiäpäin kävellessämme suppiksia tuntui löytyvän aina vain lisää ja lisää.

 Metsä täyttyi pian poikien ja ystävieni riemunkiljahduksista. Itsekin ihan hihkuin innoissani. Meistä kukaan ei ollut koskaan aiemmin törmännyt näin ylitsepursuavaan sienisatoon.

Retkellämme oli niin mukava jutustellakin yhdessä. Ilma oli suloisen raikasta ja maisemat ympärillämme vaihtelivat herkän kauniista naavataideteoksista uljaisiin, vanhojen puiden muodostamiin näkymiin. Naavat muodostivat kuvauksellisia pitsejään puiden oksistoihin, kuuset kurottivat korkeuksiin ja pehmeän kutsuva  sammalmatto vaihtui välillä veikeään jäkäläpeitteeseen. Aluskasvillisuus marjoineen, heinineen ja kanervineen toi silmäniloa ja rauhoittavaa tunnelmaa. Sienien etsimisjahti loi kutkuttavaa  jännitystä. Koimme löytäneemme oikean luonnon aarreaitan ja saimme kerätä täyttä tahtia aivan kylläksemme.

Illan alkaessa tummentua meillä kaikilla oli kantamuksia kilokaupalla. Kantamukset käsissämme suuntasimme vielä Niinan perheen keittiön pöydän ääreen. Niina on mainio kotikokki ja rakastaa  luonnon antimia, yrttejä, sieniä, kukkia ja marjoja, kuten minä ja Maikkukin rakastamme. Niina oli leiponut ihanan omenakakun itse poimimistaan ja hillostamistaan omenoista. Kakku oli aivan suussa sulavaa. Muutkin herkut kuten Niinan leipoma leipä olivat todella maistuvia. Teevaihtoehtoina oli tarjolla mustan teen lisäksi myös moninaisia Niinan poimimia luonnonyrttiteelaatuja. 

Oli niin mukavaa ja mikä parhainta varmasti taas pian keksimme tehdä jotain kivaa yhdessä. Lapsetkin nauttivat kovasti niin luonnosta kuin aikuisten seurasta ja huomiostakin. Syksy on oikeaa luontoihmisten kulta-aikaa!

Ystäväni Maikku, Juho ja alkuillan satoa. Tästä se sienenkeruutahti vaan vielä kiihtyi ja saalis
 kasvoi kasvamistaan.

Illalla riitti sitten edelleen puuhaa. Putsailimme porukalla sieniä kotona ja Vili lappoi suppiksia kuivalle pannulle, jossa ne saivat muhia omassa liemessään. Sitten ne jäähdytettiin ja Vili pakkasi niitä pusseihin ja laittoi pakastimeen. Talvella kelpaa tehdä sienikastikkeita ja -keittoja. 

Työn touhussa kuuntelimme musiikkia. Ja eivätkös lapset tietenkin keksineet laittaa välillä soimaan Risto Räppääjän Pakastaja Elvin laulua, jossa lauletaan" PUSSITA, PUSSITA, PAKASTA! PUSSITA, PUSSITA, PAKASTA..." :D

 Varsinkin suppilovahveroille kuivaus on myös erittäin hyvä säilöntävaihtoehto. Monina vuosina olemme saaneet äidiltäni kuivattuja suppilovahveroita lahjaksi. Niitä on tosi kätevää käyttää ja aromi on säilynyt upeasti. Tänä syksynä aion itsekin vielä myös kuivata suppiksia talven varalle.

Iltapalaksi söimme vielä jokusen tunnin uurastuksen jälkeen, mitäs muutakaan kuin suppilovahverosipulimuhennosta ja Niinan ihanaa leipää, jota saimme kotiinviemisiksikin. 

Olen jo pienestä pitäen rakastanut sieniä ja sieniretkiä. Äitini otti minut usein mukaansa mummolan sienimetsiin. Oi sitä iloa, kun koivikosta löytyi kauniita karvalaukkuja! Lapsuuteni retket muistuivat mieleeni, kun sain nyt taas itse puolestani seurata lapsieni sienestysintoa.

Sienillä on todettu monia terveysetuja. Niistä löytyy runsaasti erilaisia antioksidanttiyhdisteitä, jotka suojelevat elimistöämme hapettumisreaktioilta. Sienten antioksidantit kestävät myös hyvin kuumentamiskäsittelyä.

Sienet sisältävät vähän energiaa, mutta pitävät tutkimusten mukaan kuitenkin hyvin yllä kylläisyydentunnetta. Sienissä on myös paljon ravintokuituja kuten betaglukaania, jonka on todettu vähentävän haitallisen LDL-kolestrolin pitoisuutta. Samainen aine näyttää tutkimusten mukaan suojaavan elimistöä myös pahanlaatuisten solujen lisääntymiseltä. Sienet sisältävät kaikenkaikkiaan moninaisia immuniteettiamme vahvistavia ainesosia. Erityisesti Kaukoidässä on jo vuosituhansia osattu hyödyntää sieniä immuniteetin nostamisessa ja monien tautien ehkäisyssä.

Sienten proteiini on korkeatasoista ja sisältää kaikkia välttämättömiä aminohappoja. Sienet ovat usein myös vitamiini- ja hivenainepitoista ruokaa. Voidaankin sanoa, että sienten käytön lisääminen tekee hyvää yleiselle terveydentilallemme. On kuitenkin oltava tarkka siinä, että varmasti tunnistaa sienet, joita poimii. 

On kiinnostavaa opetella ja laajentaa aina pikkuhiljaa eri sienilajien tuntemustaan. Ja yhdessä oppiminen se vasta hauskaa onkin!

Suloisia syyspäiviä ja sienestysintoa teillekin armaat lukijani!

Ps. Suosittelen kaikille hienoa dokumenttia sähköherkkien ihmisten elämästä. Sitä voi katsella vielä jonkun aikaa YLE AREENASTA. Ohjelman nimi on Silminnäkijä, Sähköä paossa.

Me emme unohda

Näinä kuulaina, kasteisina aamuina
matkasimme läpi tuulessa leikkivien metsiköitten,
halki kullankeltaisten niittyjen kuljimme niin kuin vain harvat.

Yhdessä me rakastimme metsiä ja niittyjä, rakastimme rantaa, josta näki kauas.
Rakastimme tuulta ja kukkia.
Polttavaa aurinkoa ja rientävää tuulta me rakastimme.

Olimme kuin lapset, osasimme puhua.
Osasimme puhua totta. Me emme olleet unohtaneet.

Aurinko voi olla lempeä, kun saa maalata väreillä, jotka hehkuvat.
Aurinko rakasti siskoaan, aurinko rakasti veljeään ja me olimme yhtä.
Sinä ja minä tahoillamme. Aika pysähtyi.

Mongolianvaahteran lehdet, kohta purppuranpunaiset, lentävät tuuleen ja kysyn: "Oliko niin?
Oliko kaikki todella niin?"

Oliko tämä kauneus vierasta vai oliko se tuttua,
tutumpaa kuin mikään ennen?

Hiljaisuudessa voi olla eniten läsnä.
Vapaus. Vapaus päättää tai olla päättämättä.

Vapaus, vaikka siihen ei uskoisi,
tietää kaikki ne mahdollisuudet, polut, joille ei ole loppua.
Kaikkeudelle ei ole äärtä ja me tiedämme sen. Me emme unohda.

Maa elää!

Näinä alkusyksyn päivinä on ilo nauttia maan antimista. Kävelen yleensä heti aamusta paljain varpain puutarhaamme ja kerään luumuja, marja-aronioita, viinimarjoja, viimoisia vadelmia ja yrttejä. Omenia on nyt oksistot tulvillaan ja niitä tulee käytettyä runsaasti joka päivä.

Usein teen tämän tapaisen sekoituksen:

AAMUSALAATTI

tuoreita omenanlohkoja
pihlajanmarjoja
marja-aronioita
vadelmia
viinimarjoja : valkoisia, punaisia, vihreitä tai mustia
kultaherukoita
sitruunaverbenan palasia
sitruunatimjamin versoja
(mangoa ja/tai hunajamelonia)

Sekoita ainekset sopivina lohkoina yhteen. Päälle kastikkeeksi manteli- tai pähkinäkermaa (tai vaikkapa luomuviiliä). Joukkoon Ceylonin kanelia, vaniljajauhetta ja kardemummaa.

MANTELIKERMA

3 desiä mieluiten yön yli liotettuja manteleita
3 desiä vettä

Sekoita manteleita ja vettä tehosekoittimessa kunnes vesi muuttuu maidonvalkeaksi.
Siivilöi maito harsopussin tai tiheäsilmäisen siivilän läpi kannuun.
Mausta kerma.

Ylimääräistä kermaa voi säilyttää jokusen päivää jääkaapissa. Yli jääneen kuitumassan voi käyttää  raakakakkuihin, muihin leivonnaisiin tai puuroihin.

Makeutukseksi voi halutessaan käyttää vaikkapa
steviaa, hunajaa tahi inkkari-tai palmusokeria.

Päälle ripottelen saksanpähkinärouhetta ja koristelen yrteillä. Maistuu! :)

Kuvia ei tästä aamuisesta salaatista tullut otettua. Sen sijaan viikonloppuna tuli napsittua sitäkin enemmän kuvitusta: olimme Maa elää - tapahtumassa Järvenpäässä. Siellä oli ilokseni tarjolla paljon luonnomukaisesti tuotettuja juttuja tavanomaisemman tarjonnan seassa. Syksyn anti on niin houkuttelevaa!

Pienimuotoinen Marttojen sieninäyttelykin löytyi. Poitsuni tunnistavat kivasti jo sienen poikineen. Sieniretket ovatkin yhteistä mukavaa puuhaa näin syksyisin. Myös käsityöläiset ja muut yrittäjät olivat tapahtumassa sankoin joukoin edustettuina ja yhtä sun toista ihastuttavaa oli näkösellä. :)

Raikasta, värikästä viikon jatkoa kaikille! Nautitaan luonnon antimista! :)

Kaikesta siitä, mitä en kertonut

Kirjoitan kaikesta siitä, mitä en kertonut.
Ja minä kestän paremmin.
Kestän, kun kirjoitan.

Elämä tulee nyt menemään.
Ei niin kuin haluaisin luonnostaan.
Ei ainakaan tällä kertaa, ei vielä, ei nyt.

Minä rakastan utuisia iltoja ja aamun nousevaa usvaa.
Rakastan kohoavaa kirkkautta, vielä viipyilevää, sielujen yhteyttä, jonka tunnen.

Minä panen vastaan, koska tiedän mitä tapahtuisi, ainakin minulle.
Sinusta en ihan tiedä tai ainakin yritän olla tietämättä.

Näinä viileinä aamuina kuljen omenoita käsissäni
läpi koripajujen reunustaman kujan.
Puro solisee kuten ennenkin.
Lemmikit kurottuvat kohti valoa, vaikka on syksy.

Silmäni hädintuskin aistivat ympäröivän kauneuden.
Sielusi kauneus on enemmän kuin tänään jaksaisin kestää.

Valokuidulla eteenpäin!

Sain tiedon kiinnostavasta tapahtumasta Erja Tammiselta. Kuten monet ovat varmaan havainneet, kannatan täysillä turvallisemman ja samalla vieläpä tehokkaamman viestinäteknologian kehitystä. Langattomat yhteydet ovat yleisesti ottaen terveydellemme haitallisia. Mainio ratkaisu viestintäteknologian edistymiseen on niin minun kuin monien muittenkin mielestä valokuidun entistä laajempi käyttöönotto. Keskiviikkona aiheeseen pääsee tarkemmin tutustumaan Helsingissä.:

"VALOKUIDULLA 100 VUOTTA ETEENPÄIN -SEMINAARI

Aika:               Keskiviikkona, 8.8.2012, klo 13.00 – 16.00
Paikka:             Tieteiden Talo, Kirkkokatu 6, Helsinki, sali 505

Valokuitu on tulevaisuuden tärkein infrarakenne
"Kyllä nykyinen nopeus riittää", on usein kuultu väittämä viimeisten
parinkymmenen vuoden aikana. Nykyinen nopeus ei kuitenkaan ole riittänyt.
Modeeminopeutta (300 bit/s) pidettiin muka riittävänä, koska ”kukaan ei
voi kirjoittaa nopeammin".  Jotkut pitivät ADSL-tekniikkaa tyydyttävänä
ratkaisuna kuten nyt rakennettavaa 4G -järjestelmääkin. Yhteyden
nopeustarve tulee kuitenkin kasvamaan tuhatkertaiseksi parissakymmenessä
vuodessa.

Ainoa kestävä ratkaisu on valokuitu. Yksi kuitu pystyy siirtämään ainakin
100 miljoonaa Megabittiä sekunnissa. Elektroniikka kuidun päissä on
rajoittava tekijä, mutta se nopeutuu ja hinnat laskevat jatkuvasti.

Modeemit ovat historiaa ja ADSL on kuolemassa. Parhaillaan rakennetaan
langattomia järjestelmiä, vaikka Shannonin laki osoittaa, että pian tulee
kapasiteetissa seinä vastaan. Ei kannata jäädä odottamaan uusia
keksintöjä, koska tietoa ei voida siirtää enempää kuin mitä Shannonin laki
sallii. Shannonin laki pätee valokuidussakin, mutta tiedonsiirto ei
häiriinny tai aiheuta häiriöitä toisin kuin langattoman teknologian
kohdalla.

Ainoaksi tulevaisuuden vaihtoehdoksi jää siis valokuituverkon
rakentaminen. Se on edessä ennemmin tai myöhemmin. Jos halutaan jäädä
jälkijunaan, niin odotetaan (kuten Nokia). Valokuidun
investointikustannukset ovat pienet, kun otetaan huomioon se, että kuitu
kestää 100 vuotta. Melko tavallinen liitäntä maksaa 2000 euroa ja sen
vuosikustannus on siis 20 euroa.

Ei ole kysymys henkilökohtaisesta surffaamisesta, vaan siitä, että nopean
verkon olemassaolo on koko yhteiskunnan toimivuuden etenemisen edellytys.
Valokuitu on tulevaisuuden tärkein infrarakenne. Ilman sitä ollaan kohta
kuin tiettömässä korvessa.

Terveysvaikutusten huomioiminen = varovaisuusperiaate
Maailman terveysjärjestö WHO:n syöväntutkimuslaitos IARC (International
Agency for Research on Cancer) luokitteli 2011 radiotaajuiset verkot
taajuuksilla 30 kHz – 30 GHz ”mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle”,
luokkaan 2B. Langattomat verkot, tukiasemamastot ja matkapuhelimet
toimivat näillä taajuuksilla. Eikö tämäkin tekijä pitäisi huomioida
infrarakenteita luotaessa?

IARC:n päätöksen valossa varovaisuusperiaatteen noudattaminen on viisasta.
Monissa maissa priorisoidaan kaapeloituihin yhteyksiin. Muun muassa
Sveitsin, Ranskan ja Saksan viranomaistahot ovat kannanotoissaan
korostaneet kuitukaapelin turvallisuutta erityisesti herkillä alueilla
kuten kouluissa ja oppilaitoksissa.

Matkapuhelinten syöpäriskiä on kartoitettu epidemiologisissa tutkimuksissa
kuten WHO:n Interphone-tutkimuksessa (2010) ja ruotsalaisen Lennart
Hardellin tutkimuksissa. Interphone-raportissa nähtiin
pitkäaikaiskäyttäjillä 40% kohonnut aivokasvainriski ja Hardellin
tutkimuksissa vastaavalla ryhmällä 170% riski.  Näissä tutkimuksissa voi
olla puutteita, koska altistus perustuu muistinvaraisiin tietoihin.
Toisaalta, Interphone-tutkimusta on arvosteltu riskiä aliarvioivista
tekijöistä. Lisäksi on huomioitava, että matkapuhelimeen puhutut minuutit
ovat jatkuvasti kasvaneet ja tekniikka muuttunut.

Suomen syöpärekisterin tuoreimpien tietojen mukaan aivo- ja
keskushermoston syöpiin sairastui (2007) 561 suomalaisnaista ja 372
miestä. Tuoreemmat tilastot (2001-2010) Tanskan syöpärekisterissä
osoittavat aivo- ja keskushermostoperäisten syöpien kasvua 100 000
asukasta kohti miehillä 40% ja naisilla 29%. Lapsia on tutkittu vasta
vähän. USA:ssa julkaistu (Little & al.) rekisteritutkimus osoittaa syöpien
hienoista kasvua ja myötäilee Interphone-tutkimuksen 40% ennustetta.

Amerikkalaiset lastenlääkärit vaativatkin äskettäin varovaisuusperiaatteen
noudattamista ja turvanormien tarkistamista. Suomessa lääkäri Pekka
Niemelä on muistuttanut, että tilastoissa näkyy 5-10-kertaista kasvua
nuorten aivolymfoomien kohdalla.

Vaikkakin aivokasvainriski yksilötasolla jäisi vähäiseksi, yhteiskunnan
kannettava taloudellinen taakka lääketieteellisten hoitojen,
sairauskulujen ja ansiomenetysten osalta voi muodostua merkittäväksi. On
huomioitava lisäksi terveyden menetyksestä aiheutuva inhimillinen
kärsimys.

Voiko väestötasolla olla sähkömagneettisille kentille herkemmin reagoiva
ryhmä? Tältä osa-alueelta on tehty ainakin kolme mielenkiintoista
tutkimusta, joissa kahdessa osoitettiin glukoosiaineenvaihdunnan muutoksia
aivoissa ja yhdessä stressiproteiinien ihomuutoksia. Professori Rodney
Croftin tuore EEG-tutkimus tukee näkemystä, että jotkut reagoivat
herkemmin matkapuhelinsäteilylle.

Toiminnallinen, vähänsäteilevä vyöhyke maaseudulla

Suomi on pitkien etäisyyksien maa. Maaseudun asuttaminen ja palvelujen
tarjoaminen syrjäseutuja myöten Hangosta Ivaloon asettaa
infrastruktuurille haasteita. EU:n yhdenvertaisuusperiaate edellyyttää
tasa-arvoisesti palveluita kaikille kansalaisille. Työ- ja
opiskelumahdollisuuksien tarjoaminen voi tapahtua toimivien etäyhteyksien
kautta valokaapelia hyödyntäen. Kylistä ja kaupungeista voi toimivan
kuituverkon avulla muodostua tiedon valtateitä.

Toiminnallinen vähänsäteilevä vyöhyke voi tarjota asuin- ja
työmahdollisuuksia sille kasvavalle väestöryhmälle, joka kokee
herkistyneensä sähkömagneettisille kentille. Kyselytutkimusten mukaan eri
maissa 3 – 10% kertoo kärsivänsä näistä oireista. Muun muassa Ranskassa,
Italiassa ja Ruotsissa on vähemmän säteileviä vyöhykkeitä vireillä.


- Dariusz Leszczynski, skype, dariusku55, dariusz.leszczynski@stuk.fi
- Nisse Husberg, 045-701 84 385, nisse.husberg@hindersby.net
- Erkki Rope, Päijät-Hämeen Liitto/ 050-528 7936, erkki.rope@paijat-hame.fi
- Erja Tamminen, 09-291 8696


Ystävällisin terveisin,

Erja Tamminen Ay
Uudenmaantie 30 A 4
FI-04410 JÄRVENPÄÄ
tel + 358 (0) 9- 291 8696
www.sahkoailmassa.fi"

Pidän tätä säteilyaltistuksen vähentämisasiaa huipputärkeänä juttuna ja olen tosi iloinen, että tietoisuus langattomien kenttien haitoista on lisääntynyt jatkuvasti. Itse kuulun siihen kirjoituksessa mainittuun ryhmään, joka on keskimääräistä herkempi reagoimaan keinotekoisiin sähkömagneettisiin kenttiin. Niinpä varmaan arvata saattaa, että nämä asiat ovat jo ihan siitäkin syystä lähellä sydäntäni.

Tiedossa on varmasti tutustumisen arvoinen tilaisuus! Ja hei: Muistetaan suojella aivojamme käyttämällä kaiutinta tai laadukasta (airtube eli ilmaputki olisi paras) handsfreetä puhuessamme kännykkään. Ja tietokoneessahan kannattaa ilman muuta olla siis langallinen eikä langaton nettiyhteys!

Ollaan taas valppaina siitä, mitä ympärillämme tapahtuu! Hienoja elokuisia päiviä kaikille!:)

(Kuva: Wikipedia)

Kyllä maalla on mukavaa!

Reissusimme halki alavan Pohjanmaan. Seinäjoen tangohuuma koettu, muistoissa elävinä myös hetket ystävien ja sukulaisten kanssa. Kyllä maalla on mukavaa!

Meillähän on asia niin onnellisesti, että monet sukulaiset ja ystävät ovat tajunneet kasautua asumaan tahi lomailemaan toistensa lähituntumaan. Kerrassaan kätevää! Mikäs siinä on sitten reissun päällä tavatessa  kerralla paljon läheisiä ihmisiä. Yksi ystäväpariskunta kylläkin oli tällä kertaa etelässä, kun me olimme  pohjoisessa. Mutta eipä hätiä: ehdittiin sentään nähdä ennen lähtöämme meillä ja heidän sukutalossaan  samalla kylällä. 

Mitäs sitten Pohjanmaalla: Nautittiin luonnonrauhasta, samoiltiin metsässä, rakennettiin majaa, juteltiin porukalla, tehtiin yhdessä ruokaa, pelattiin ja leikittiin. Välillä sitten uitiin ja saunottiin. Vanha ulkosaunakin pääsi jälleen käyttöön. Se on täynnä rakkaita muistoja tunnelmallisista illoista, niin tai välillä jo ihan aamuistakin.

Mummon autolla hurautettiin poikien tädin ja puolisonsa maille läheiselle rannikkoseudulle. Siellä on  rauhaisaa maalaismaisemaa, niin nostalginen, kotoisa mökkikin kuin pian valmistuva, itse tehty huvila. Se on kaunis, itse hyvällä maulla suunniteltu, vuosien varrella pikkuhiljaa rakennettu. Lintutornikin kohoaa omissa korkeuksissaan kaiken yllä. Näkymät ovat merelle ja lintujen salattuihin menoihin. Tykkäsin kovasti tuosta omassa rauhassaan lepäävästä piilopaikasta.

Poikien täti on itseni lailla hurahtanut villivihanneksiin ja keräilee niitä salaatteihin ja keittoihin. Suosiossa oli nyt väinönputkikeitto. Tuosta jo muinoin käytetystä kasvista voi tehdä hilloa ja muitakin herkkuja. Puoliso on yhtä lailla terveyden vaalimisesta ja yrteistä kiinnostunut. On mukavaa havaita, miten monilla pareilla on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Se yhdistää varmasti omalta osaltaan.

Talvisin pariskunta suuntaa nauttimaan Espanjan lämmöstä. Sielläkään eivät yrtit pääse unohtumaan, heidän laajalla kattoterasillaan kun on myös viherhuone. Viltsu on mummonsa kanssa jo päässyt nauttimaan heidän vieraanvaraisuudestaan. Siellä oli kuulema ihanaa! Banaaneja ja sitruunoita voi poimia omalta pihalta ja maku on kuulema vastapoimituissa ihan omaa luokkaansa. Kovasti taas kutsuttiin  Espanjaan. Ehkäpä minäkin koko lapsikatraani kanssa vielä. Aina pitää olla unelmia!

 Mutta niin: Kyllä Suomen kesässäkin voi nauttia olostaan, satoi tai paistoi! Sää ei yhdessä olemista estä. Auringon ilmestyminen esiin ilahduttaa kyllä erityisesti.

Tykkään todella paljon toistenkin sukulaistemme luonnonläheisestä pihasta parinkymmenen kilometrin päässä mummolasta. Sieltä ei löydy viivasuoria kasvirivistöjä. Sen sijaan silmä lepää sulavasti luontoon ja toisiinsa sopivissa vehreissä kukkapenkeissä, pensaissa ja puissa. Silmä ei erota, missä piha loppuu ja metsä alkaa. Hyvä niin. Rakastan tuota rauhaisaa, mutta runsaana ryöppyävää näkyä.

 Piha syttyy välillä todelliseen vilskeeseen, kun lapset nauravat, juoksevat ja kirmaavat koirien kanssa. Talon asukkaat ovat luoneet yhdessä kotinsa täyteen kauneutta. Sisällä seiniä elävöittävät perheen äidin monet hienot maalaukset. Niitä on tilaisuus nähdä välillä näyttelyissäkin.

Mummolaan kokoontui tänä kesänä jälleen yhteen kantavanhempien jälkikasvua ja sukua useammassa polvessa. Oli niin mukava jakaa ajatuksia ja tunnistaa yhteisiäkin piirteitä suvun jäsenissä. Ensi kesänä taas tavataan. Viimeistään!

Kuvat ovat minun ja Viltsun ottamia. Ylin Seinäjoelta, muut pohjois-pohjanmaalta. :).