tiistai 28. toukokuuta 2013

Kesä, ihana kesä!


Toukokuun loppu, kesäkuun alku - ihan parasta aikaa! Ilmatkin ovat suosineet. Aurinkoista ja raikasta sopivassa suhteessa. Piha on ollut täynnä kukkivia puita ja kiihkeää kasvua. Luumut ja kriikunat antoivat jo valkean kukkapilvensä loistaa, nyt omenapuut ovat täydessä terässä ja kirsikat aloittelevat kukintaansa.


Herkkä kultaherukka kukkii keltaisenaan, vastakohtinaan uljaat saksankurjenmiekat leiskuvan violetteina hopeaan vivahtavine lehtineen. Sireenit aukaisevat kukkansa näinä hetkinä. Kerkeimmät pionit ovat jo kauniilla nupuilla. Ahomansikkojen valkea meri tietää makoisaa heinäkuuta ja ukonkellomeri laajenee  hedelmäpuitten alla vuosi vuodelta. Paljon on löydettävää jokaisena aamuna avojaloin puutarhaa tutkaillessani.

Lisäsin tänä keväänä viljelylaatikoiden määrää ja nyt minulla on aiempaa enemmän tomaatintaimia  varttumassa.Vastapoimittujen tomaattien muhevan täyteläiseen, samalla makean raikkaaseen makuun ei hevillä kyllästy. Lapsetkin tykkäävät kovasti. Siirsin karhunvatukat entistä aurinkoisemmalla paikalle. Hyvin näyttävät viihtyvän ja uskonpa, että talon eteläseinustalla ne ehtivät kypsyäkin hyvin ennen syksyn saapumista.



Monia kasveja on ilo kerätä pihalta ja lähimaastosta syötäväksi. Villikasvien puolelta on voinut nauttia satoa mm nokkosesta, maahumalasta, horsman versoista, koivun lehdistä, kuusen kerkistä, voikukan nuorista lehdistä ja ketunleivän suloisista lehdistä.

Yrttimaan ruohosipulit ovat olleet jo pitkään kovassa käytössä. Timjami, salvia, sitruunamelissa, lipstikka, sitruuna-ajuruoho, oregano, suolaheinä ja monet muutkin piristykset ovat jo sen verran reippaassa kasvussa, että niin vain ruokapöytään ovat saaneet joutua harva se päivä. Tillit, retiisit, herneet ja muut kevään kylvökset kasvavat vielä aivan pieninä, joten niiden herkuttelusta voi oman maan sadon osalta vasta haaveilla.


Koulut loppuvat kohta ja odotan kesäloma-aikaa varmaan yhtä innolla kuin lapsenikin. Mahtavaa, kun lapsia ei tarvitse herätellä kouluun ja voi nauttia kiireettömistä aamuista ja leppoisista päivistä. Töitäkin teen toki välillä, mutta niitä on yleensä juuri sopivasti ja lomaakin jää paljon.

 Esikoisellani Vilillä on yksi aikakausi loppumassa. Ysiluokka päättyy ja oppivelvollisuus on pian suoritettu. Poika on tosissaan tykännyt luokastaan ja opettajistaan, joten yläkoulun päättyminen tuntuu hänestä  hyvin haikealta. Mukava porukka hajaantuu eri puolille, Onneksi omalla kylällä varmasti törmää moniin tuttuihin ja aika monet luokalta tulevat samaan lukioon kuin Vili sitten syksyllä. Koulu sujui esikoisellani vallan mainiosti ja kesäloman alkua ynnä peruskoulun suorittamista tekee mieli vähän juhliakin. Vili tykkää leipoa ja on siinä taitava, joten monen moista kakkua, piirakkaa ja herkkua on odotettavissa ensi viikonlopun juhlissa. Itse keskityn eniten salaattien, voileipäkakkujen ja muiden suolaisen puolen ruokien tekoon. Jonkinmoisen boolinkin aiomme yhdessä  valmistaa. Kolme ystäväämmekin ovat tulossa yhtenä iltana leipomaan ja laittamaan ruokaa kanssamme. Yhdessä on kivaa kokkailla!


 Vieraita, lähinnä perheystäviämme, tulee näihin kemuihin noin kuutisenkymmentä. Suunnitelmissa on mm laulamista, musisointia ja ulkopelejä. Toivon mukaan ensi lauantainakin on yhtä kaunista ja aurinkoista kuin tänään. Vili on puhunut tälläisistä kekkereistä jo useamman vuoden ja olen iloinen, että nyt saamme ne järjestettyä. Pienimuotoisempia illanviettoja ja pippaloita meillä on toki aina aika ajoin ollutkin. Saimme itsekin tänä keväänä jo käydä joissakin hauskoissa juhlissa. Kyllä pippalot, illanvietot ja ystävien tapaamiset yleensäkin ovat tosi piristäviä kohokohtia tavallisemman arjen keskellä.


Kesällä myös liikuntaan tulee uusia ulottuvuuksia. Takapihan suuri trampoliini on meillä jatkuvassa käytössä. Se on kyllä ollut tosi hauska ja hyödyllinen urheiluväline. Uimista olemme harrastaneet talvellakin ahkerasti uimahallissa, mutta pian aiomme suunnata taas uimaan läheiselle joelle. Järven rannallekin pitää kyllä aika ajoin päästä. Varsinkin  keskimmäiseni on ihan intona jalkapalloon ja kuopuskin on kovasti menossa mukana, joten niin vain äitikin on usein kesäisin pelaamassa takapihan nurmialueella. Minähän kyllä oikeasti todella tykkäänkin jaliksesta ja usein pelikauden alkaessa yllätän pojat ja vetelen ihan kummasti maaleja. Niin kävi nytkin! Kyllä tämä kesä on sentään ihanaa aikaa! Nautitaan siitä nyt täysillä! :)





lauantai 23. maaliskuuta 2013

In Memoriam


Tämä viikko on ollut raskas ja surullinen. Tiistain vastaisena yönä puhelin soi yllättäin ja herätti. Puhelu tuli neurologian erikoislääkäriltä. Isäni oli maanantain puolella saanut massiivisen aivoverenvuodon ja oli hoidossa Kuopion keskussairaalassa. Tuli kylmä olo ja tärisin. Keskustelimme ennusteesta ja se oli erittäin huono. Päätin lähteä lasteni kanssa isääni katsomaan ja varasimme liput junaan. Isäni ehti kuitenkin menehtyä ennen kuin pääsimme hänen luokseen.

Isälläni oli ollut monia terveysongelmia jo nuoresta keski-ikäisestä lähtien ja hän oli joutunut käyttämään erilaisia lääkkeitä jo vuosia. Hän ei ollut lainkaan luontaishoitojen käyttäjä vaan päätyi ainoastaan koululääketieteen tavanomaisten hoitoratkaisujen käyttäjäksi. Niistä lääkkeistä ja hoidoista oli varmaan hänelle pitkään helpotustakin, mutta surullista kyllä eräs lääke koitui kuitenkin hänen kohtalokseen.

Lääkäri kertoi minulle jo yöllä, että Marevan (verenohennuslääke) lääkityksessä esiintyy tilastollisesti pieni riski aivoverenvuotokomplikaatioon ja se riski ikävä kyllä toteutui nyt isäni kohdalla. Marevanin käyttäjiltä seurataan säännöllisesti veriarvoja (INR), jotka kertovat miten lääke toimii ja pysyykö veri sopivan ohuena. Aiemmin arvot olivat pysyneet isälläni tasaisina ja sopivina, mutta nyt jostain tuntemattomasta syystä tuo tarkkailtava arvo olikin mittausten mukaan aivan liian korkea ja veri oli päässyt ohenemaan liikaa, Se oli lääkärin mukaan mitä ilmeisemmin ollut laukaiseva tekijä aivoverenvuodon puhkeamiseen.

Näinä päivinä olen muistellut paljon isääni ja hänen elämäänsä. Isäni syntyi Satakunnassa maalaistalon kuusilapsisen perheen kuopukseksi. Tuo pellavapäinen vilpertti  oli jo pienenä vilkas, puhelias ja nauravainen. Poikasesta lähtien isäni osasi arvostaa eri-ikäisiä ihmisiä ja hyvää keskusteluhetkeä. Hänet saattoikin lapsena löytää usein naapurin mummon luota jutustelemasta ja  kukkia kastelemasta.

Isäni oli monella tapaa hyvin persoonallinen hahmo. Hän alkoi jo nuoresta perehtyä syvällisesti moneen tärkeänä pitämäänsä asiaan muodostaen niistä vahvoja, selkeitä mielipiteitä. Isälläni oli taipumus perustella kantansa varsin kattavasti ja hän kertoi ajatuksensa usein rohkeasti ja avoimesti. Jo pienestä pitäen minulla on muistikuvia isästäni kertomassa erilaisia kiinnostavia anekdootteja ja kaskuja historiallisten henkilöiden ja yhteiskunnallisten vaikuttajien elämästä.

Isäni luki todella paljon. Hänen erityisiä kiinnostuksen kohteitaan olivat yhteiskunnalliset asiat, elämänkerrat,  historia ja oikeustiede. Hän rakasti kierrellä vanhojen tavaroitten kaupoissa ja keräillä kirjoja, tauluja, astioita ja muuta mielenkiintoista.


Isäni ja äitini tapasivat opiskellessaan Tampereen yliopistossa ja rakastuivat. Heillä oli monia samoja kiinnostuksen kohteita ja he keskustelivat läpi koko ikänsä paljon yhdessä. Jo melkoisen nuorina he valmistuivat yliopistosta ja muuttivat töihin erääseen Pirkanmaan kuntaan. Isäni johti tuota kuntaa jo kaksikymmentäyksi vuotiaana. Se on minusta tuntunut aikamoisen nuorelta iältä vastata tuollaiseen haasteeseen. Mutta isä ei tosiaan pelännytkään haasteita, vaan hän oli hyvin rohkea ja optimistinen luonne. Hänen optimistisuutensa olikin jo ihan legenda lähisuvun kesken. Vaikka tilanne olisi näyttänyt kuinka synkältä tai haastavalta hyvänsä, isän vakiolausahdus oli: "Kyllä kaikki järjestyy!" Vaikeita asioita isäni joutuikin kohtaamaan aikamoisen paljon, esim tietyssä elämänsä vaiheessa poliittista vainoa ja muuta epäoikeudenmukaista kohtelua. Hänellä oli myös  paljon terveysongelmia. Kuitenkin  hänen valoisa, toiveikas sekä henkisesti vireä asenteensa elämään kantoi pitkälle ja loi aina luottamusta siitä, että kohta taas moni asia on paremmin. Elämä kantaa ja tuo iloa.

 Isä työskenteli elämänsä aikana mm eri kunnissa kunnanjohtajana, yrittäjäkurssien vetäjänä ja hän toimi myös salanimellä sanomalehtikolumnistina. Kerran hänelle sattui hauska juttu junassa. Erään miehen kanssa virisi eloisa keskustelu, jolloin yhteiskunnallisen pohdiskelun lomassa mies alkoi lainailla ueamman vuosikymmenen takaa erään arvostamansa kolumnistin ajatuksia. Ja kuinka ollakaan tuo kolumnisti olikin ollut isä! Arvata saattaa, että isäni oli hyvin otettu.

Muistan isäni lapsuudestani ystävällisenä ja lempeänä hahmona meitä lapsiaan kohtaan. Hän puhui kotona yleensä paljon ja halusi myös usein kiittää meitä. Hän puhui meistä arvostavasti ja loi aina uskoa ja luottamusta perheenjäsentensä kykyihin ja tulevaisuuden näkymiin. Kaiken kaikkiaan hän oli hyvin kannustava isä. Myös äitiäni hän kiitti ja kannusti jatkuvasti. Olen ymmärtänyt, että tälläiset ominaisuudet eivät ole suinkaan mitään itsestäänselvyyksiä.

Isäni antoi työelämänsä ajoittaisesta kiireellisyydestä huolimatta usein myös hyvin aikaa perheelleen. Hän rakasti uimista ja opetti minut uimaan jo tosi pikkuisena, noin kolmevuotiaana. Paikkakunnalla oli kaunis järvi. Uiminen oli meille silloin ja myöhemminkin yhteinen harrastus. Isä innostui aika ajoin puutarhahommistakin, erityisesti sipulin viljelystä ja ruuanlaittokin oli hänelle mieluisaa. Hän olikin mielestäni taitava kotikokki. Muistan hyvin miten hän välillä täytti keittiön erilaisilla tarveaineilla ja teki monenmoisia säilykkeitä lasipurkkeihin. Mieleeni on myös jäänyt lämpiminä hetket, kun kävelimme yhdessä perheenä metsässä tai menimme mummolaan viettämään aikaa. Kävimme yhdessä myös teatteriesityksissä ja muissakin kiintoisissa tapahtumissa. Meillä oli paljon mukavia hetkiä yhdessä.

Olen kiitollinen isälleni elämästäni, jonka sain. Olen kiitollinen yhteisistä hetkistämme, joita saimme kokea. Olen kiitollinen rakkaudesta ja huolenpidosta ja kaikesta siitä, mitä opin tältä mielenkiintoiselta, persoonalliselta ja luovalta mieheltä. Mieheltä, joka säilytti läpi elämänsä  osana itseään sen uteliaan, toiveikkaan, elämänjanoisen pikku pellavapään, joka nautti elämästään Satakunnan pitkinä, aurinkoisina kesinä.

Kiitos kaikesta rakas isä! Uskon, että vielä kohtaamme.


tiistai 26. helmikuuta 2013

Ihmisten viestintäteknologia lajien luonnollisen viestinnän uhkana?

Rakkaat lukijani: Minulla on ilo esitellä tietokirjailija& sähkömagneettisten kenttien riskien asiantuntija Erja Tammisen vieraskirjoitus blogissani. Olkaapa hyvät:


UHKAAKO IHMISEN VIESTINTÄTEKNOLOGIA LAJIEN LUONNOLLISTA VIESTINTÄÄ?


Luonto tarjoaa tieteelle usein vastauksia, joita ihminen ei aina halua
kuulla. Luonnon sähkömagneettiset kentät ovat vallinneet maapallolla
alusta asti. Kasvit, mehiläiset ja kalat hyödyntävät niitä hienolla
tavalla kommunikoinnissaan. Nyt ihmisen viestintäteknologia voi 
uhata tätä lajien luonnollista kommunikaatiota.

Luonnon oma ”viestintäteknologia” toimii näin: NewScientist -tiedelehti uutisoi (2/2013) Bristolin yliopistotutkimuksesta, jossa professori Daniel Robertin tiedemiesryhmä osoitti kukkien voivan kyetä kommunikoimaan mehiläisten kanssa sähkömagneettisia signaaleita hyödyntämällä. Tutkijat olettavat, että kukkien sähkömagneettisesti välittävä informaatio liittyy pölyttäjien houkuttelemiseen.

Robert selvitti asiaa ja teki kokeen keinotekoisilla kasveilla, joihin hän
kätki sakkaroosia ja kiniiniä, joita mehiläiset eivät normaalisti käytä
ravinnokseen. Mehiläiset vierailivat aluksi Robertin kukissa vain
satunnaisesti. Sen jälkeen kun 30 voltin sähkökenttä kytkettiin päälle
sakkaroosia sisältävän keinokukan ympärille, mehiläiset alkoivat vierailla
innokkaammin, jopa 81 prosenttia tarkkailuajasta. Ne näyttivät tunnistavan
sähkökentän jo muutaman senttimetrin etäisyydeltä. Kun sähkökenttä
kytkettiin pois päältä, mehiläisten käynnit muuttuivat taas satunnaisiksi.

Kukkien viestittäminen mehiläisille näyttää tapahtuvan näin: Lentäessään
ilmassa mehiläinen varautuu positiivisesti. Kun mehiläinen vierailee
kukassa, se saattaa siirtää joitakin positiivisesti varautuneita hiukkasia
kukkaan, joka puolestaan on negatiivisesti varautunut maadoitetun
juuristonsa ansiosta. Mehiläisen siirtämien positiivisten ionien myötä
kukankin sähkövaraus voi vähitellen muuttua.  Muuttuneen sähkövarauksen
myötä kukka informoi potentiaalisille uusille vierailijoille esimerkiksi
siitä, että mesi on jo loppunut.

Kukkien väriloisto, huumaava tuoksu ja terälehtien kuviointi ovat kasvien
aiemmin tunnettuja tapoja viestittää ominaisuuksistaan ympäristölle.
Tutkijat arvelevat, että kasvien sähkömagneettinen kenttä voi olla edellä
mainittuja ominaisuuksia vahvistava elementti erityisesti viestinnässä
pölyttäjille.

Viestit kulkevat ihmeellisesti myös veden alla elävillä lajeilla. Sähköä
aistivien kalojen parvessa tiedonkulku on hyvin hienosäätöistä. Jokaisella
kalalajilla ja kalalla on oma sähköinen kommunikaatiotaajuutensa. Tämä
kävi ilmi, kun tutkittiin kahdessa eri akvaariossa asuvia kaloja. Aluksi
ne kommunikoivat keskenään samalla 370 hertsin taajuudella, mutta kun
akvaariot yhdistettiin sähköisesti toisiinsa siten, että toinen kala
saattoi aistia lajitoverin sähköiset impulssit, laski kala heti omaa
taajuuttaan. Eroksi muodostui noin 10 hertsiä. Kun akvaariot jälleen
erotettiin toisistaan, palasi molempien käyttämä taajuus alkuperäiselle
tasolle.

Environment International -tiedelehti julkaisi tammikuussa 2013
hollantilaisryhmän (S. Cucurachi & al.) 113 tutkimusta käsittävän laajan
katsausartikkelin ihmisen luomien sähkömagneettisten kenttien ekologisista
vaikutuksista erilaisiin organismeihin. Katsaus sisältää
laboratoriotutkimuksia ja kenttäkokeita muun muassa kasvien, lintujen,
mehiläisten ja sammakoiden reaktioista kännykkäteknologiaan. Tiedemiesten
katsauksessa läpikäymistä tutkimuksista peräti 65 prosentissa havaittiin,
että säteilyllä on vaikutuksia. Lähes poikkeuksetta vaikutukset olivat
haitallisia, kuten esimerkiksi hedelmällisyyttä vähentäviä tai
kuolleisuutta lisääviä.  Raporteista 50 prosenttia oli eläinkokeita ja 75%
tarkkailtiin kasveja. Useat katsauksen tutkimuksista oli tehty
altistettaessa kohdetta matkapuhelinjärjestelmien käyttämille
säteilytasoille. ”Jatkuva krooninen radiotaajuinen säteily ja eri
modulaatiotyypeille altistuminen rasittavat kaikkia lajeja maapallolla”,
toteavat katsauksen laatineet hollantilaistutkijat.

Alla pari raportin tutkimusta referoituina:

Alfonso Balmori kiinnostui sammakoiden reaktioista, koska havaitsi niiden
kadonneen monilta alueilta Espanjassa. Balmori sijoitti kaksi
sammakonpoikasia sisältävää häkkiä parvekkeelle 140 metrin päähän
korkeasta rakennuksesta, jonka katolla sijaitsi neljä
matkapuhelinantennia. Kummassakin Balmorin häkissä oli 70
sammakonpoikasta.

Toisen häkin ympärillä oli materiaalia, joka suojasi sammakonpoikasia
antennien säteilyltä, mutta toinen häkki oli suojaamaton. Muutoin häkeissä
elävien sammakonpoikasten olosuhteet olivat samanlaiset ja ne söivät samaa
ruokaa. Säteilytaso oli 1,8-3,5 V/m, mikä on merkittävästi alhaisempi kuin
viranomaisten Suomessa sallima raja-arvo, ja Säteilyturvakeskus on sitä
mieltä, että  todistettuja haittoja ei ole näin alhaisilla
säteilytasoilla.

Balmorin koe kesti kaksi kuukautta. Altistetuilla sammakonpoikasilla
ilmeni koordinaatiovaikeuksia ja niiden kasvu oli epänormaalia. Toisista
kehittyi poikkeuksellisen suurikokoisia, kun taas osa jäi kooltaan
tavanomaista pienemmiksi. Lisäksi altistettujen sammakoiden reaktiokyky
oli merkittävästi heikompi kuin altistamattomien ja vain puolet reagoi
ärsykkeisiin. Monet uivat ympyrää eivätkä kiinnostuneet tarjolla olevasta
ravinnosta. Altistetuista sammakoista 90 prosenttia kuoli, kun taas
vertailuryhmässä, tukiasemien säteilyltä suojatussa  häkissä olleista
löytyi vain neljä prosenttia kuolleita poikasia. Altistumattomat poikaset
liikkuivat hallitusti, reagoivat nopeasti ärsykkeisiin ja kiinnostuivat
niille tarjotusta ruuasta.

Katsauksessa käytiin läpi myös mehiläisiä koskevaa tutkimustietoa. Monissa
tutkimuksissa on nähty mehiläisyhdyskunnille tuhoisia vaikutuksia
altistettaessa niitä kännykällä tai langattomalla DECT-puhelimella.
Sveitsiläistutkija Daniel Favre raportoi vuonna 2011 mielenkiintoisesta
kenttäkokeesta.  Favren tutkimus on metodologisesti laadukas, koska se
sisältää tilastollisen analyysin ja vertailuryhmän. Favre käytti kokeessa
äänianalyysi-tekniikkaa, jolla hän selvitti mehiläisten käyttäytymisessä
tapahtuvia muutoksia altistuksen aikana ja ilman altistusta. Viittä
mehiläispesää tutkittiin kolmessa vaiheessa: ilman altistusta,
altistettaessa suljetulle matkapuhelimelle ja altistettaessa puhetilassa
olevalle matkapuhelimelle. Mehiläisten tuottamia äänisignaaleita
vertailtiin edellä mainittujen kolmen vaihtoehdon aikana.

Äänianalyysi paljasti, että mehiläiset tuottivat ääniä korkeammalla
taajuudella ja amplitudilla 25 – 40 minuuttia sen jälkeen, kun
matkapuhelin oli aktiivinen. Sen sijaan mehiläiset vaikenivat heti, kun
kännykkä kytkettiin päältä pois. Mehiläisten ääntelyssä ei kyetty
havaitsemaan mitään poikkeavaa myöskään silloin, kun kännykkä oli pesässä,
mutta pois päältä.

Ääniä tarkemmin analysoitaessa paljastui, että matkapuhelinsäteilylle
altistuneiden mehiläisten äänisignaali vastasi viestiä, joka lähetetään
lajitovereille äärimmäisessä vaara- ja stressitilassa, mehiläisten
aikoessa hylätä pesänsä.  Ehkäpä mehiläisten hälytyssignaali olisi aihetta
tulkita  tärkeäksi viestiksi myös viestintäjärjestelmiä kehittäville
Nokian ja Samsungin kaltaisille yrityksille.

Erja Tamminen
Suomen tietokirjailijat ry:n jäsen

Lähteet:
http://www.newscientist.com/article/dn23203-flowers-get-an-electrifying-buzz-out-of-visiting-bees.html
Helfman, Collette, Facey:  ”The Diversity of Fishes”, ISBN 0-86542-256-7,
2001
http://www.researchgate.net/publication/233974663_A_review_of_the_ecological_effects_of_radiofrequency_electromagnetic_fields_%28RF-EMF%29

Lämpimät kiitokset tästä ajatuksia herättävästä kirjoituksesta Erja!
Tarkkaillaan valppaina mitä ympärillämme tapahtuu!



tiistai 5. helmikuuta 2013

Joka päivä


Tänään lumiset harjanteet
vetivät minut luokseen.
Tulit liian lähelle,
vaikka olit liian kaukana.
Se ei ole helppoa koskaan.

Halusin ja en,
sillä ei elämä ole ainoastaan yksinkertaista,
vaikka tahtoisit uskoa niin.

Minä tiedän, vaikka koen itseni usein tytöksi.
Olen toisaalta myös nainen
ja sitä me emme voi unohtaa.

Turhan usein et ymmärtänyt minua.
Miksi olisit, enhän itsekään.

Kauneus ei ole kadonnut minnekään.
Se on vain mennyt piiloon.
Löydettäväksi sille, jolle se kuuluu.

Kaikki tulee nykyään liian helposti, menee ohitse ja lähtee,
jälkiä jättämättä.
Vai haluanko vain luulla niin.

Usein jäljet ovat niin orgaaninen osa rakennetta,
ettei niitä jäljiksi tajua.
Vain kasvua ja muotoutumista,
kurottumista valoon, varjojen kavahtamista.
Vain kasvua ja muuttumista.
Aina ei tiedä, ei erota.

Tuuli puhaltaa lävitseni,sillä minussa on mustia aukkoja.
Niiden vetovoima on tietenkin aivan omaa luokkaansa.
Ne ovat vaarallisia, tosin sangen kiehtovia, tiedän.
Olen aina tiennyt, mikä lienee ongelmaksi laskettava asia minulle.
Tätä en yleensä myönnä.
On selvästikin erilainen päivä.

Haluaisin uskoa jotain enemmän ja jotain vähemmän.
Minulla on taipumus säännöstellä itseäni,
jotta uskaltaisit, jotta et sulkisi itseäsi minulta
tai jotta minä uskaltaisin tai ehkä jotta en uskaltaisikaan.
En tiedä.
En halua, että me nukumme tämän elämän.

Sitä on rakastaa, että valitsee.
Valitsee joka päivä
rakastaa.