 |
| Pohjoisen ystäväni Pirjo. |
Reissullamme pohjoiseen sain iloita hyvästä seurasta, rentoutua ja virkistyä. Tämän sivun kuvat ovat pitkäaikaisen ystäväni Pirjon kodista ja sen läheisyydestä. Kuinka monet ilot ja surut olemmekaan jakaneet yhdessä.
Pirjo meni rakastumaan ja sen seurauksena päätyi lähimaisemistani kauas Pohjois-Suomeen. Menetys minulle, mutta ilo Jussille ja seutukunnalle. Onneksi junat on keksitty ja lankapuhelinkin toimii. Pariskunnan koti henkii omistajiensa kauneuden ja tyylin tajua. Kyllä taas sai nauttia, niin esteettisesti kuin kulinaarisestikin. Pirjohan on tunnettu myös loistavista kokkaamistaidoistaan. Kaikkein parasta olivat taas yhteiset keskustelut ja retket. Ehdittiin pelatakin. Välillä valvottiin yhdessä jutustellen aamuyöhön asti. Tosi ystävyys jatkuu, vaikka välimatkat pitenevät.
 |
| Löysimme lähistöltä villejä punaherukkapensaita kukoistamassa ikivanhoilla kivimuureilla. |
 |
| Sinistä ja valkoista...niitä Pirjo rakastaa! |
Yksinäisyyden tunteen ja terveyden välillä on suora korrelaatio. Pelkkä tuttavien ja kontaktien määrä ei ole ratkaisevaa. On havaittu, että mitä yksinäisemmäksi ihminen tuntee itsensä sitä huonommin hänen vastustuskykynsä, verisuonensa ja sydämensä toimivat. Ihminen voi kokea olevansa hyvin yksinäinen suurenkin ihmisjoukon keskellä.
Toisaalta lukuisissa tutkimuksissa on huomattu, että sosiaalisiin yhteisöihin integroituneet ihmiset, joilla on läheisiä perhe-ja ystävyyssuhteita, jotka kuuluvat sosiaalisiin ryhmiin tai yhteisöihin ja ottavat osaa verkostojensa toimintaan, toipuvat tilastollisesti paremmin sairauksista ja elävät kauemmin.
 |
| Keittiöön tulee paljon valoa. Hauska keksintö tuokin ikkuna.Ystävänikin tykkää yrteistä kuten minäkin. |
Virustutkija Sheldon Cohen kannustaa etsimään biologisia liittolaisia. Hänen mukaansa erityisen suositeltavaa voi olla "uusien ihmisten liittäminen sosiaaliseen verkostoon, erityisesti sellaisten, joille kokee voivansa avautua." Cohen yllyttää potilaitaan mahdollisuuksien mukaan vähentämään emotionaalisesti myrkyllisten kohtaamisten päivittäistä määrää ja vastaavasti lisäämään virkistävää, ystävällismielistä kanssakäymistä.
 |
| Parveke kutsuu rentoutumaan. |
Emotionaalisesta läheisyydestä ja lämmöstä on erityisen paljon apua silloin, kun ihmisen terveydentila on heikko.Välittämisellä on usein havaittu olevan ihan kliinisestikin tutkittuja vaikutuksia paranemiseen. Rakkaus ei ole siis vain keino parantaa potilaan elämän tunnesävyä vaan parantavan hoidon tärkeä, biologisestikin aktiivinen osa.
Neurogeneesi eli päivittäinen uusien hermosolujen tuotanto jatkuu läpi elämämme. Sosiaalisen ympäristömme sopivan virikkeellisyyden ja emotionaalisen lämmön on huomattu edistävän uusien asioiden oppimista ja nopeuttavan myös uusien aivosolujen tuotantoa. Osa tutkijoista on jopa sitä mieltä, että uusien hermosolujen tuotannon dramaattinen hidastuminen vanhemmalla iällä ei ole niinkään ikääntymisen väistämätön seuraus vaan ennemminkin tylsän, yksitoikkoisen elämän sivuvaikutus.
 |
| Olohuone on niin viihtyisä ja raikas. |
Monien iäkkäiden ihmisten sosiaaliset verkostot pienenevät, kun ystävät menehtyvät tai muuttavat pois. Samaan aikaan on toisaalta myös huomattu, että iän myötä monet ihmiset karsivat verkostojaan valikoivasti ja pyrkivät keskittymään myönteisiin ihmissuhteisiin. Tätä ainakin osin ihan alitajuistakin strategiaa pidetään nykytiedon valossa järkevänä. Henkisesti uuvuttavista ihmissuhteista luopumista pidetään ennaltaehkäisevänä vetona, joka auttaa meitä ohjaamaan tunnemaisemaamme myönteisempään suuntaan. Onhan ymmärrettävää, että esim kroonisesti (avoimesti tai piilotetummin) piikittelevät tai toisia manipuloimaan pyrkivät ihmiset voivat helposti ajaa lähellään olevat ihmiset ankeisiin tunnelmiin, joskus suoranaiseen epätoivoon.
"Menestyksekkäästi vanhenevista" amerikkalaisista ikäihmisistä tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että mitä enemmän he saivat tukea ihmissuhteistaan, sitä vähemmän stressin merkkejä, kuten kortisolitason kohoamista, heidän elimistössään ilmeni.
Virkistävissä ihmissuhteissa ystävykset tai kummppanit auttavat toisiaan ahdistavien tunteiden säätelyssä. Kun olemme pahoilla mielin tai stressantuneita, läheisemme voivat auttaa meitä pohtimaan ahdistuksen syitä, keksimään ratkaisuehdotuksia, reagoimaan rakentavammalla tavalla ja eritoten näkemään asiat oikeissa mittasuhteissa. Kaikki tämä vähentää haitallisesti vaikuttavien neuroendokriinisten hormonien tulvaa.
 |
| Kaunis, valkoinen makuuhuone on minusta aivan ihastuttava. |
Varsinkin oksitosiinihormoni toimii stressihormonien alasajajana. Se hillitsee hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin sekä sympaattisen hermoston toimintaa. Tämän akseliston ylivireä toimiminen aiheuttaa pitkään jatkuessaan lukuisia terveysriskejä ja uupumista.
Oksitosiinin erittyminen saa kehossa aikaan valtaisasti myönteistä. Pääsemme rentoutuneeseen olotilaan, jossa parasympaattinen hermosto on vallassa. Aineenvaihdunta siirtyy tilaan, jossa energia kanavoituu ravintoaineiden säilömiseen ja elimistön paranemiseen sekä kasvuun. Kortisolitaso laskee ja kipukynnys kohoaa. Tällöin pienet vaivat jäävät huomaamatta ja haavatkin paranevat nopeammin.
Oksitosiinin puoliintumisaika aivoissa on varsin lyhykäinen, muutamassa minuutissa aine on kadonnut kokonaan. Onneksemme läheiset, lämpimät ihmissuhteet tarjoavat kuitenkin vakaan oksitosiinilähteen. Jokainen halaus, välittävä kosketus ja läheisyyden hetki saa tätä mainiota ainetta erittymään. Läheisyydestä rakkaidemme kanssa on meille pitkäaikaista terveydellistäkin etua. Kun vietämme paljon aikaa myönteisissä tunnelmissa läheistemme kanssa, oksitosiinia erityy jatkuvina sykäyksinä.
Ihokosketuksessa oksitosiinia erittyy erityisen runsaasti. Eipä ihme, että hieromisen ja hellittelyn on todettu vähentävän huomattavasti sterssiä. Oksitosiinin erittyminen lisää kiintymyksen tunteitamme meille tärkeisiin ihmisiin (toimii "biologisena liimana") ja nämä läheiset kontaktit muuntuvat myös biologiseksi hyvinvoinniksemme.
Kyllä ihminen tarvitsee toista ihmistä! Iloitaan läheisistämme. Jo vakiintuneet ja orastavatkin ystävyydet tuovat iloa elämään!
Lähteet: Daniel Goleman: Sosiaalinen äly
 |
| Pirjolla on myös oikea viherpeukalo. On asunto sitten ollut maan tasalla tai korkeammalla, virkistävää vihreyttä ja kauniita kukkia on aina ollut runsaasti. Aurinko paistoi suloisesti ja istuskelimme välillä myös parvekkeella siemaillen raikasta juotavaa. Kyllä elämä voi olla ihanaa, kun aurinkoa ja ystävien seuraa riittää. :) |
Miten hieno postaus taas, ja tärkeästä aiheesta! Hienoa,että sinun ja Pirjon ystävyys on säilynyt välimatkasta huolimatta,ja miten kaunis koti hänellä onkaan:)
VastaaPoistaKiitokset Yaelian! :)
VastaaPoistaYstävyys ja ihmissuhteet ovat tosiaan niin tärkeitä. Se on mahtava juttu, että välimatkojenkaan ei välttämättä tarvitse olla ihmissuhteidemme esteenä varsinkaan nykyisenä monien mahdollisuuksien aikakautena.
Joillakin ihmisillä on kykyä, halua ja voimavaroja tehdä ympäristöstään kaunista. Pirjo kuuluu tosiaan näihin ihmisiin! :)
Totta joka sana!
VastaaPoistaMieleeni tuli sellainen, että monen yksinäisen ihmisen pelastus on kotieläin - on sentään koira tai kissa, jota saa silitellä ja helliä. Nykyään monessa vanhainkodissakin pyörii kissa ihan vanhusten hyvinvoinnin tähden!
Se, miten ihminen voi, näkyy myös hänen kodistaan. (Tekisi mieli lisätä, että kirjahyllyn sisältökin kertoo melko lailla...) Kauniiseen ympäristöön ei tarvita roppakaupalla rahaa; hyvät ideat ja säännöllinen siivoaminen & paikkojen järjestyksessä pitäminen ovat ilmaista arkipäivän feng shuita!
Kiitos Hoo Moilanen!
VastaaPoistaNäin on: kun rakas lemmikkieläin heiluttaa häntäänsä ja tulee viereen kyhnäämään, niin kyllä siinä varmaan helposti yksi sun toinenkin oksitosiiniryöppy lähtee liikkeelle! Varmasti kotieläin parantaa monen vanhan ja nuoremmankin elämän laatua. :)
Näinhän se usein on: jos on ihan masentunut,on vaikea jaksaa millään pitää huolta ympäristöstään. Silloin lähipiirin apu onkin monelle aivan kullanarvoista.
Toisaalta, jos kodin saa pidettyä hyvässä kunnossa, se piristää mieltä ja selkeyttää oloa ja tavotteisiinkin on helpompi keskittyä.
(Asia erikseen ovat sitten siivousneurootikot, joilla homma voi mennä ihan överiksi...)
Heh,minäkin tulen yleensä uudessa paikassa katsastaneeksi nopeasti kirjahyllyn. Se tosiaan kertoo usein paljon ihmisestä. Tosin monet kyllä lainaavat kirjastosta suuren osan lukemisistaan, mutta kuitenkin. Joillakin kirjahylly on kaikkea muuta kuin kirjoja varten.
Meillä hyllyt ovat liiankin täynnä kirjoja mm romaaneja,runokirjoja,luontoaiheisia teoksia,homeopaattista kirjallisuutta,psykologian teoksia, terveyteen ja kasveihin liittyviä opuksia jne. Olen sitten yrittänyt raaskia myydä liikoja pois kirppiksellä tai antanut muuten pois.
Isä on hirveä kirjahamstraaja, taitaa olla teosten luku jo yli tuhat. En ole millään pystynyt vastaanottamaan kaikkia kirjoja, joita hän olisi halunnut antaa. Vintilläkin on vielä osa. Isä on hankkinut suurimman osan kirjoistaan kirppiksiltä.
Niin,kodin kauneus ei ole välttämättä rahasta kiinni. Tunnen monia, joilla on ihana, viihtyisä koti, johon on kuitenkin käytetty suhteellisen vähän rahaa.
Ihana lukea sinun ja Pirjon ystävyydestä, se on kallisarvoinen rikkaus elämässä. Itse olen aina ollut tälläinen "yksinäinen susi" tavallaan..Elämässäni ei ole koskaan ollut sellaista "tosi ystävää" perheeni ulkopuolelta. Jollakin lailla olen aina tuntenut itseni erilaiseksi kuin muut saman ikäiseni (miehenikin on paljon vanhempi kuin minä...). En tiedä onko se luonne, kasvatus vai mikä. Itselleni on kuitenkin ollut rikkautena sisarukset ja äitini ja nyt tietenkin perhe. Ja nyt täältä blogin kauttakin olen löytänyt ihania ihmisiä elämääni:)
VastaaPoistaIhana koti myös ystävälläsi!
Hienoa kuulla, että tykkäsit Kaisu, kiitos avoimista mietteistäsi!
VastaaPoistaEnpä olisi arvannut sinua "yksinäiseksi sudeksi." Olet niin helposti lähestyttävän oloinen ja lämminhenkinen, kertakaikkiaan mukava ihminen! Tosiaan arvoitus! Ehkä asiaan ovat vaikuttaneet juuri läheiset suku-ja perhesuhteet.Kaikki eivät edes kaipaa niin paljon muita läheisiä ihmisiä perheensä ja lähisukunsa lisäksi, varsinkaan, jos välit heihin ovat todella läheiset ja kiinteät.
Itselleni on jotenkin aina, niin kauan kuin muistan, ollut tärkeää, että läheisiä ystäviä on ja on heitä ollutkin. Olen usein ihan vahingossakin tosi avoin, kun vauhtiin pääsen, joten ehkä se on vaikuttanut siihen, että ystäviä on aina ollut.
Minulla on nykyäänkin jopa aika useita sydänystäviä. On monia, joitten kanssa en nää tai juttele edes kovin usein, mutta silloin, kun tavataan tuntuu kuin jatkaisimme luontevasti ja hyvissä tunnelmissa siitä mihin viimeksi jäimme. Tosin välissä on voinut tapahtua ja uutta kerrottavaa on kummallakin, ehkä kumpikin on muuttunutkin, mutta se jokin yhteys on säilynyt.
On tärkeää, että on molemminpuolinen luottamus ja varmuus siitä, että kumpikin haluaa toiselle hyvää ja iloitsee toisen kanssa onnellisista asioista ja jakaa yhdessä surulliset.
Oikeastaan en kuitenkaan ole aina kovin ulospäin suuntautunut tai sosiaalinenkaan, vaikka joskus voi vaikuttaa siltä esim siksi, että olen ajoittain aika puheliaskin.
Minulla on kuitenkin välillä kausia, jolloin viihdyn lähinnä kotosalla ja olen paljon vain lähinnä perheen parissa. Tunnen monet asiat niin vahvasti(sekä hyvät että pahat) ja suuri virikemäärä saa aivoni välillä melkein tilttiin. Mietin muutenkin niin hirveästi kaikenlaista, että jos olisin paljon menossa, niin se hyökyvä informaatiotulva väsyttäisi. Huomaan siis tarvitsevani paljon latautumisaikaa ja hiljaisuutta, mikäli se vain on suinkin mahdollista ottaen huomioon, että on kuitenkin kolme vilkasta lasta.
Niinpä loppujen lopuksi, vaikka minulla on paljon ystäviä, en kuitenkaan jatkuvasti nää ihmisiä. Välillä esim vain soitellaan tms. Mutta sitten on taas ihanaa nähdäkin.
Välillä viihdyn myös tosi hyvin yksinkin. Minua kiinnostavat niin monet asiat, joihin voin aina paneuta. Tykkään hirveästi myös lukea ja aika lailla kirjoittaakin. Näin ollen ei juuri koskaan tunnu tylsältä ja en pitkästy helposti. On aina niin paljon kaikkea kiintoisaa miettimistä tai tekemistä, mikäli vain ehdin.
Mutta silti, vaikka viihdynkin oikein hyvin yksinkin ja perheen parissa, niin tuntuu hyvältä jutella ja tehdä välillä asioita ystävienkin kanssa.
Huomaan, että ihan alitajuisestikin itsestä tulee eri puolia esiin eri ihmisten kanssa. Erilaiset asiat yhdistävät eri ystäviin ja kemiat ovat aina omanlaisensa. Jokaisessa ihmissuhteessa on omat yhteiset muistonsa ja kiinnostuksenkohteensa.Oma ajattelukin jotenkin jäsentyy lisää, kun asioita analysoi ja pohtii ystäviensä kanssa.
Sitten taas, jos on huolia, tuntuu hyvältä, että voi jakaa asioita vähän useamman kanssa vuorotellen, ettei vain yksi ihminen pääsisi vahingossa rasittumaan vaikkapa liikaa jutuistani, jotka ovat joskus olleet varsin raskaitakin. Tämmöisiäkin hyviä puolia nään, siinä, että on useita läheisiä ihmisiä, olivatpa he sukulaisia tai ystäviä muuten.
Täällä blogimaailmassakin voi kohdata kyllä todella ihania ihmisiä. Minäkin olen huomannut sen! Tuntuu mukavalta saada tutustua pikku hiljaa näin sinuunkin Kaisu! :)