Pahuutta, hyvyyttä, surua ja toivoa

Viime päivinä ajatuksiin on tämän tästä hiipinyt Norja ihmisineen. On ollut surullista, rankkaakin eläytyä uhrien ja omaisten tuntoihin. Kuolema on koskettanut minuakin läheltä. Olen nähnyt ihmisen, rakkaani, kuolevan silmieni edessä, yllättäin, nuorena. Silloin oli vain aavistamaton sattuma, pahuus ei ollut paikalla, oli vain järkytys, hätä ja suru.

Kun pahuus liittyy kuolemaan, tilanne on vielä hyytävämpi. Tunnen Jokelan hirveästä tapahtumasta selviytyneitä. Naisen, joka katsoi kylmäveristä tappajaa suoraan silmiin ja selviytyi kertomaan siitä. Sitä ei unohda koskaan. Tämä kaikki nostaa vanhat tunnot kevyesti pintaan, kuten minunkin tuntoni, hätäni rakkaani yllättävän kuoleman hetkellä.

 Pahuus...mitä se on, sitä on tullut jo nuoresta lähtien mietittyä ja tiedän saaneeni vastauksia niin hyvyyden kuin pahuudenkin kysymyksiin. Asia on syvällinen ja moniulotteinen. Tänään en lähde kaivautumaan aiheen perustavanlaatuisiin taustoihin, mitä vain luen ja kirjoittelen ihmismielen koukeroista. Ihmismielestä, kun se ei näyttäydy kauneimmillaan...lievästi sanottuna.

Oletko hurmaava, älykäs, seikkailunhaluinen, agressiivinen ja impulsiivinen? Pitkästytkö helposti, haluatko elää täysillä? Lue seuraava, jos olet. Lue seuraava, vaikket olisikaan. Heitä on kanssamme vähän, mutta sekin on paljon. Liian paljon monelle.



http://www.tiede.fi/artikkeli/759/psykopaatti_mainettaan_pahempi


Olen sitä mieltä, että huonot geenit tai ankea lapsuus, mikään sellainen ei oikeuta julmiin tekoihin. Huonoista lähtökohdista huolimatta meillä jokaisella on vastuu teoistamme. Meillä kaikilla on mahdollisuus katsoa peiliin, yrittää muuttua, koettaa pukeutua uuteen persoonallisuuteen. Me kaikki voimme valita hyvän ja pahan väliltä. Joka päivä.

On kuitenkin niin, että joillekin räikeän piittaamattoman käytöksen välttäminen on jo luonnostaan helpompaa, toisille, ikävä kyllä, jo heidän lähtökohdistaan johtuen vaikeampaa. Aivotutkimus nykyisine kuvantamismenetelmineen on tuonut esille havaintoja siitä, että agressiivisten rikollisten aivot poikkeavat usein merkittävästi muitten ihmisten aivoista. Asiantilasta enemmän seuraavassa artikkelissa: (En ajattele niin kuin esim. evoluutiopsykologit, joista monet ajattelevat virheellisesti kaiken olevan palautettavissa materian tasolle. Vaikka en yhdykään kaikkiin artikkelin näkemyksiin, löysin sieltä monia kiintoisia pointteja.)

http://www.tiede.fi/artikkeli/1356/jotkut_meista_syntyvat_rikollisiks

Rikollisten aivojen arvoitukset ovat  siis saaneet hieman valotusta. Tiedämme, että monet asiat vaikuttavat terveen empatiakyvyn muodostumiseen. Ympäristötekijät voivat kytkeä tai sammuttaa eri geenejä päälle tai pois päältä. (epigenetiikkaa) Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, näin pelkistetysti sanottuna.

 Varhaiset kiintymyssuhteemme, myöhemmät ihmissuhteemme ja ravitsemus - kaikilla niillä on oma tärkeä osansa aivojemme muokkautumiseen. Myös sillä ja usein erityisesti sillä, millä ruokimme aivojamme, mitä katsomme ja mitä luemme, on ratkaiseva merkitys. Aivojemme biokemiallinen tila on tärkeä, mutta kuitenkin vain lähtökohta. Maailma ympärillämme vaikuttaa meihin.Teemme päivittäin valintoja. Tietoisuutemme ja tajuntamme, me itse olemme enemmän kuin osiemme summa. Emme ole selitettävissä yksi yhteen biologialla ja kemialla. Emme ole robotteja, aivokemiamme uhreja. Voimme tietoisesti pyrkiä muokkaamaan ajatteluamme rakentavaan suuntaan. Meillä on oma tahto ja hyvä niin. Mieli ei ole koskaan palautettavissa vain materian tasolle.

On hyvyyttä ja on pahuutta, meillä mahdollisuus kumpaankin. Me selviytyneet, me vielä elävät, voimme tragedioiden jälkeen vain jatkaa elämäämme. Pahimmat, järkyttävimmät hetket nostavat  ihmisissä esiin myös mitä suurinta hyvyyttä, epäitsekkyyttä ja uhrautuvaisuutta. Olemme nähneet välittämistä, olemme kokeneet myötäelämistä. Olemme saaneet ja antaneet rakkautta.

 Aika ei pysähdy. Pahuus ei pysäytä aikaa, pahuus ei estä ikuisuutta. Voimme aina jatkaa, jatkaa kaikkea pyrkimystä hyvään ja katsoa toiveikkaina eteenpäin tietäen, että vielä tulee aika, joka on tätäkin aika parempi. Jo nyt on paljon hyvyyttä, jo nyt on rakkautta. Tulevaisuudessa vielä paljon enemmän. Paljon, paljon enemmän.