Mummolaan

Olemme lähdössä lomareissulle Pohjois-Suomeen. Bimbo-koira pääsee hoitoon ystäväperheemme  maatilalle, jossa on hevosiakin. On siinä pikkukoiralle ihmettelemistä.

Mummolassa uidaan ja saunotaan sekä rupatellaan sukulaisten ja ystävien kanssa. Pihapiirin upeita kukkapenkkejä on myös mukava ihastella. Metsässäkin tekee mieli aina vähän seikkailla. Usein olemme myös pelailleet pihapelejä, vaikkapa krokettia ja sisällä lautapelejä. Vaarin vanhassa rakennuksessa oleva verstas on perinteisesti vetänyt poikia puoleensa. Vaari on aina rakastanut tehdä käsillään töitä, tosin lukeminen ja kirjoittelukin ovat maistuneet. Laivaa ja muuta mukavaa onkin syntynyt miesporukalla menneinä vuosina. Vanhan rakennuksen yläkertaan on poikien näppärä serkkutyttö tehnyt nuorempana suloisen leikkihuoneen keittiötarvikkeineen kaikkineen.

Mummolla on mahtava kasvimaa, josta löytyy  tuoretta vihreää joka päivä ruokapöytään. Porkkanoita, retiisejä, sipuleita, kesäkurpitsoja jne on yleensä myös ollut kasvamassa. Mummolan kesään on aina kuulunut myös lapsia puoleensa vetävä raparperipuska. Nyt meillä kotonakin on raparperia kasvamassa. Se on sitten hauskan näköinen kasvi! :)

 Loppukesästä mummolan suurista marjapensaista on voinut napsia raikkaita herkkuja.  Eilen Vili teki muuten jo ensimmäisistä omien punaviinimarjapensaittemme kypsyneistä marjoista tuoremehua Joelin kanssa. Sain pikku maistiaiset. Hyvää oli. Täällä etelämmässä ollaan vähän edellä satokaudessa. Toisaalta pohjoisempaan mentäessä monet täällä jo kukkineet perennat ovat siellä nähtävissä vielä parhaassa loistossaan.

Tänä vuonna nähdäänkin sitten paljon sukua kerralla, koska tiedossa ovat mummin ja vaarin 50-vuotishääpäiväjuhlat. Pariskunta on ollut aina todella sopuisa ja tyytyväisen oloinen yhdessä. Sitä on ollut mukava seurata läheltä.

Relletin mummo ja minä tykkäämme kumpikin kovasti kasveista. Mummon lukuisat käsityötkin ovat usein tulvillaan kukkia. Monet puutarhamme mieluisat  maatiaisperennat ovat perujaan Relletin mailta. Sieltä Jouni toi myös aikoinaan tosi kestävän, ikivanhaa perua olevan karvaisen karviaispensaan pihallemme. Myös osa kuusiaitamme taimista tuotiin  Relletin metsistä. Hyvin ovat kasvaneet täälläkin ja suoneet runsaasti kirpakan terveellisiä kerkkiä meille nautittaviksi. Sieltä peräisin olevat rohtosuopayrtitkin ovat levinneet hedelmäpuittemme alla.

Rohtosuopayrteistä olisikin kiinnostavaa tehdä yleispuhdistusainetta kuten Luonnonyrtit-blogin  Juha vinkkaa. Kasvissa saattaa olla jopa 20 prosentin saponiinpitoisuus, mutta valmiin puhdistusliuoksen pitoisuus vaihtelee käytetyn nestemäärän mukaan. Rohtosuopayrtistä vielä lisää tietoa täältä. Kasvin saponiinit ovat siinä määrin myrkyllisiä sisäisessä käytössä, että harvalla on taitoa ja halua nykyään käyttää rohtoa sisäisesti. Mutta aina joitain innostuneita löytyy. Itse aion pysytellä kyseisen kasvin kohdalla esteettisissä elämyksissä ja saippuan valmistuskokeiluissa. Kiinnostavaa tietoa saippuanteosta löytyy myös täältä.:
http://wikikko.info/wiki/Saippua

Matkakuume kohoaa ja pitää taas rientää jatkamaan pakkaamista. Poikiinikin on tarttunut innostus  luontoon ja kasveihin. Tästä pääsette mukaan Viltsun pienelle iltareissulle.

Ps.Kiitokset luontokuvista Viltsulle.