sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Elimistön sekoittamisesta elimistön kuuntelemiseen.



Kun kehomme tai mielemme oireilee, kuuntelemmeko?  Houkutuksena on usein torjua, kieltää kaikki... ja jos se ei onnistu, niin sitten vain suinpäin tukahduttamaan kaikki oireet. Ihottuma piiloon kortisonilla, ylävatsan oireilu hallintaan närästyslääkkeillä, ruuansulatuksemme limakalvojen ärtymys järjestykseen "suoja-aineilla", väsymys kuriin kofeiinipillereillä ja unettomuus hoitoon nukahtamispillereillä. Lopulta elimistö on niin sekaisin, että mitkään oireitten tukahduttamisyrityksetkään eivät millään enää riitä lakaisemaan ongelmia maton alle. Kemialliset lääkkeet aiheuttavat sivuoireita, jotka taas pyritään tukahduttamaan uusilla lääkkeillä, jotka taas... Kierre on valmis.

Minulla on sukulaisia, jotka ovat kartelleet vuosikaudet kaikenlaista luontaiselta hoitamiselta vaikuttavaakin kuin ruttoa ja juosseet joka flunssan ja terveysongelman perässä pika pikaa lääkäriin, josko joku kemiallinen lääke vaivaan taas löytyisi. Ja vasta kun se antibioottiresepti on saatu vähäiseenkin hengitystietulehdukseen (usein viruksen aiheuttamaan) niin tyytyväinen hymy on taas noussut huulille. Elämä tuntuu turvallisemmalta, kun ihan lääkäri on tutkinut ja kovalla patistuksella suostunut sen reseptin määräämään. Ja näistä lääkärien patistussessioista inspiroituneena on sitten ollut hyvä jakaa auliita neuvoja toisillekin.

"Kuule Tiina, muista sitten, etteivät ne lääkärit anna kovin helpolla sitä antibioottikuuria vaan sinun pitää kovasti sitä vaatia!" Ahaa, just... yrittele siinä sitten selitellä kantojasi aiheeseen, kun jo antibioottien ajattelemisen suoma henkinen turvakin on niin suuri, että siitä turvamuurista ei mikään hevillä mene läpi.

Myöhemmin kun tämä minulle tärkeä henkilö tajusi, miten "harhaoppinen" minä olen suhtautumisessani antibiootteihin ja moneen muuhunkin asiaan hänen näkökulmastaan, patistelu on vähän lieventynyt. Mutta aina pitää sentään yrittää vähintään jotain pientä. Heh, vastarannankiiskien ja väittelijöiden sukua, kun taidetaan olla...kuka mihinkin suuntaan, mutta pääasia, että oma kanta tulee  ponnekkaasti esiin! ;)

Rakkaalle sukulaiselleni suurinta turvaa maailmassa suo se, että tekee niin kuin viranomaiset ja viralliset asiantuntijat suosittelevat. Olisi ihan järkyttävää tehdä vastoin yleisiä suosituksia ja hyväksi julistettuja ohjesääntöjä. Mikä hutera olotila siitä seuraisikaan, joutuisi ehkä ajattelemaan omilla aivoillaan ja mitä siitäkin tulisi... Ohjeet ja suositukset nyt tuppaavat yhdessä suin toisessakin asiassa muuttumaan, mutta hei...ei mitään hätää, kun tekee niin kuin käsketään, aina!

Nyt sitten vuosikymmenten raskaitten lääkemyrkkykuurien, kortisoniannosten, antibioottivuorien ja vatsan suojalääkkeiden jälkeen, kaikki toki virallisten asiantuntijoitten suosittelemia, tilanne on se, että painoa on enää 39 kiloa ja lähes kaikki mitä syö sattuu, turvottaa ja tuntuu pahalta. Lääkärit eivät oikein keksi mikä on tarkkaan ottaen vialla. Ihmisestä ei löydy mitään selitystä ja ravintoa ei saada tarpeeksi menemään. Ehkäpä mikään ei enää kovin hyvin imeydykään, kun suoliston ja vatsan limakalvot ovat jo tosi pahassa kunnossa "suojalääkityksen" alla.

No uudelle viralliselle asiantuntijallehan ainakin sitä sitten rakas sukulaiseni pääsi. Yleisen terveydenhuollon virallinen ravitsemusterapeutti antoi neuvonsa. Ja HUH  HUH! Itku meinasi meikäläiseltä päästä. Kovin luonnotonta pöperöä piti kuulema syömän... rasvakin tulisi tämän jatkuvasti kuihtuvan 39-kiloisen potilaan kuulema saada KEVYTMARGARIINISTA! Ja muitakin "hyviä" neuvoja piisasi.

Kun yritin sanasen jos toisenkin sanoa luonnollisten rasvojen paremmuudesta , niin johan sieltä tuli kauhistunut lausahdus: "Minä en voi syödä mitään täyttä rasvaa, ettei suonet mene tukkoon!" Ja tämän sanoo nainen, jonka suonista ei ole kuulema löytynyt minkäänlaisia viitteitäkään tukkoon menemisestä.
Yleisen terveydenhuollon puolellahan niitä kolestrolejakin tiirataan silmät haukkoina, mutta nekään arvot eivät ole olleet huolestuttavia...kuka niistä nyt sitten huolestuukaan.

Muutenkin yritin tarjota vinkkejä luonnollisempaan ravitsemukseen, mutta armas sukulaiseni sanoi, että näillä täytyy nyt mennä, mitä viralliset asiantuntijat sanovat. Niillä ohjein hän kyllä tähän tilaansa alunperinkin päätyi...

Minua niin surettaa, kun yleinen tervysvalistus on opettanut monet ihmiset varsin rasvakammoisiksi ja huolestumaan sellaisesta, mistä ei tarvitsisi. Toisaalta meitä kansalaisia taas on kannustettu tai kannustetaan edelleen suhtautumaan huolettomasti sellaisiin asioihin, joita kannattaisi todellakin välttää. Monet asiat ovat kovin päälaellaan. Näin minä asian koen.

Toivon, että sukulaiseni edes selviää hengissä aliravitsemus-ja riutumistilastaan noilla noudattamillaan  virallisten asiantuntijoitten ravintoneuvoilla. Hui, hui... Kaikkea muutakin, mitä ei ole vielä löytynyt, on varmasti taustalla. Toivon kovin, että hän edes nyt innostuisi luonnollisesta, ravinnetiheästä ruuasta ja pehmeämmistä, aidosti elimistön terveyttä vahvistavista hoitomuodoista. Jotain pientä viitettä siihen suuntaan sentään on jo näkyvissä. Toivon parasta.




Taide on Kuvia matkalta-blogin Annen kätten työtä. Tuhannet kiitokset jälleen! :)

13 kommenttia:

  1. Surullista tuo miten sukulaisellesi kävi,ja sääli,että hän ei ota neuvojasi vastaan.Aikoinaan asuin asunnossa,jossa oli hieman homevaurioita ja kärsin usein hengitystievaivoista.Lääkäri tarjosi aina antibioottikuureja,mutta hengitystievaivat eivät loppuneet.Sain vielä keuhkokuumeenkin kahdesti ja antibioottia kului. Sitten aloin miettiä tuota antibioottikuuria,ja päätin,etten enään suostu sellaisia ottamaan. Hengitystietulehduskset hävisivät (tosin en enään asunut homeasunnossa)ja siitä lähtien olen välttänyt antibiootteja kuin ruttoa.Tosin pari vuotta sitten sain sormeeni pahan tulehduksen,ja silloin oli pakko ottaa antibiootteja,mutta siihen kierteeseen en enään koskaan palaa!

    VastaaPoista
  2. Huh, melkoinen tarina. Tässä yhteiskunnassa ja "terveys"valistuksessa/-hoidossa on kyllä kaikki niin pahasti päin mäntyä, ettei voi kun hämmästellä. Ikävintä on, että niin monet, liian monet, uskovat juuri niitä virallisia tahoja, eivätkä edes yritä kyseenalaistaa auktoriteetin sanomaa.

    Olen pahoillani sukulaisesi puolesta :/ Olen itsekin käynyt vaiheen, jolloin ruoka ei ottanut imeytyäkseen millään, jolloin paino putosi nälkiintymispisteeseen. Kuitenkaan mitään vastaavaa en ole kokenut, mutta tsemppiä kuitenkin sinne, toivottavasti kaikki kääntyy vielä hyväksi!

    VastaaPoista
  3. Unohtui vielä, että nykypäivän menossa tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että (luonnollisiinkin) vaivoihin täytyy saada diagnoosi ja lääke siihen, joka todennäköisesti sekoittaa elimistön homeostaasia vain enemmän. Puhumattakaan siitä, että näitä vaivoja voitaisiin hoitaa hellemmin ja JÄRKEVÄMMIN esimerkiksi ruokavaliolla.

    VastaaPoista
  4. Voi ei, tosi kurja tilanne! :( Joskus pahinta, mitä voi tehdä on yrittää "tyrkyttää ideologiaansa" toiselle, joka ei millään halua kuunnella - vaikka se tuntuisi tärkeältä velvollisuudelta! Täytyy vain uskoa siihen, että oman hyvän esimerkkinsä kautta saa innostettua ja todistettua muille näkökantansa. Kuuroille/blokkaaville korville on ihan turha puhua. Näin olen itse yrittänyt selvitä samankaltaisissa tilanteissa, vaikka lohduttomaltahan se aluksi tuntuu :< Itse olen haaveillut, että perheeni kiinnostuisi luonnollisesta ja superfoodista, ja viikko sitten yksi siskoni soitti mulle ja sanoi kokeilleensa macaa ja innostuneensa! Vaikken siis edes puhunut hänelle mitään asiasta paitsi blogin muodossa. Toiveet toteutuu, kun uskoo niihin tarpeeksi <3

    VastaaPoista
  5. Kiitokset lämpimistä kommenteistanne!

    Yaelian: Onneksi pääsit homesunnosta sekä siitä antibioottikierteestä eroon ja voit nykyään paljon paremmin! Minäkin tosiaan kartan antibiootteja viimeiseen asti.

    Nyt sukulaiseni on sentään alkanut osoittaa jonkinlaisia kiinnostuksen elkeitä luonnollisempiakin ratkaisuja kohtaan. Olen siis toiveikkaalla mielellä jo pikkuisen asian suhteen.

    Anni Minerva: Voi, että sinäkin olet ollut nälkiintymispisteessä...Olen iloinen, että tilanne on nykyään jo hyvä! Olen samaa mieltä, että monet kemialliset aineet ja lääkkeet oikeasti usein vain sekoittavat elimistön tasapainoa lisää. Pinnallisesti jotkin oireet voivat helpottua, mutta syvemmällä tasolla häiriötila usein vain pahenee.

    Ravinnetiheä, luonnollinen ruoka ja pehmeämmät kokonaisvaltaiset hoitomuodot auttaisivat yleensä niin paljon paremmin kuin rankat lääkekuurit.

    Emma: Ihan totta! Vaikka hyvässä tarkoituksessa intoilisikin, niin jos tuputtaa liikaa, oli se sitten mitä tahansa, seurauksena on usein vain vastareaktio ja toinen ei halua kuulla asiasta sitäkään vähää, mikä muuten olisi pikku hiljaa voinut alkaa vaikuttaa.

    Oi miten mukavaa, että siskosi on alkanut innostua hyvistä jutuista esimerkkisi kannustamana. Toiveet voivat tosiaan toteutua. :)

    VastaaPoista
  6. Joskus omien elintapojen tarkastelu voi "parantaa" "taudin".
    Esimerkkinä nämä ruoansulatusjugurtit. Kun ensin tukitaan elimistö epäterveellisellä mössöllä niin varmasti vatsa "pömpöttää", tavara ei kulje ja olo on huono. No, ehkä parempi syödä jugurttia kuin lääkettä..
    Mutta ei tule mieleen kokeilla terveellistä ruokaa ja liikuntaa? On paljon helpompi napata pilleri/jugurtti kuin kieltäytyä herkuista ja lähteä lenkille.
    On kaikenlaiset dietit ja pillerit joka vaivaan kun ravinnerikkaalla ruoalla saisi aistinautintojen lisäksi terveyttä ja vastustuskykyä.. Joskus suututtaa ;)

    VastaaPoista
  7. Näin on Teija! Tosi moneen vaivaan saa jo avun tai ainakin suurta helpotusta terveellisellä, ravinnerikkaalla ruualla ja liikunnalla.

    Ja aistinautintoja...niitähän kaikki luonnollinen juuri parhaiten suo. Aistitkin herkistyy...

    VastaaPoista
  8. Melkein itku pääsi tämänkin koneen ääressä, kun luin tekstisi. Surku sukulaistasi. Tämä suomalainen auktoriteettiusko on tiukassa ja ravintoympyrää tuijotetaan kuin epäjumalaa. Entä s sitten ne kevytlevitteet ja kevytsejase.. lapsillekin rasvatonta maitoa sitten! julistaa neuvolan täti. Tämä taitaa pian inspiroida minultakin vähemmän puujalkaista ja enemmän pohtivampaa tekstiä omaan pieneen blogiini.

    VastaaPoista
  9. Niin, paljon on, minkä olisi hyvä muuttua...onneksi asioista voi ottaa selvää itsenäisestikin.

    Heh...enpä ole kyllä ennenkään mitään puujalkaista blogissasi huomannut Sannis! Mutta pohtivaiset tekstitkin ovat kyllä kiintoisia! :)

    VastaaPoista
  10. Voi, tiedän niin tarkkaan tuon tunteen, kun joutuu seuraamaan vierestä rakkaan ihmisen hakatessa päätään seinään.. Itse olin vielä vuosi sitten kauheassa angstissa kun tajusin, etten voi mitenkään pelastaa tiettyjä ihmisiä pinttyneiltä ja tuhoisilta tavoiltaan mutta sitten tajusin, että ainoa minkä voin itse tehdä, on olla se muutos, minkä toivoisin näkeväni maailmassa - Gandhin sanojen mukaan siis. Kun tajusin, että omalla olemassaolollani saatan herättää niiden ihmisten kiinnostusta terveempään elämään, jotka ovat sitä valmiita vastaanottamaan tajusin, että teen parhaani jo nyt. Vieläkin saan satunnaisia ahdistuskohtauksia kun näen vauvoille syötettävän mikropuuroa tai kuulen antibioottikuurikierteistä, mutta niistä selvitään. :)

    VastaaPoista
  11. Meillä monilla on ollut niin samantapaisia tuntoja.!

    Tuo on niin totta Jutta. Ei se ympärillä näkyvistä ongelmista ahdistuminen mitään auta.

    Viisautta on erottaa, mille asioille voi jotain ja mille ei juuri nyt voi.

    Ja totta on sekin ,että kun itse yrittää parhaansa, on jo se kokonaisuuden kannalta liikettä oikeaan suuntaan. :)

    VastaaPoista
  12. Kuulostaa niin kovin tutulta.. Miulle diabeteshoitaja älähti ihan tosissaan että jos en syö tarpeeksi (turhia) hiilareita niin elimistö alkaa toimia väärin ja kuolen. Ravitsemusterapeutin luona käynnit ovat olleet myös aika huvittavia. Saan kuulemma munuaisvaurion jos syön voita tms. Siulla on kiva blogi. Meillä on myös yhteisiä tuttuja. :)

    VastaaPoista
  13. Huh huh Sarita, on sinullekin sattunut varsinaista neuvontaa kohdalle...

    Kiitos samoin, minäkin tykkään kovasti blogistasi Sarita! :)

    Ai,että yhteisiä tuttuja...kiintoisaa. Jos haluat, voisit vinkata ketähän he ovat. En sitten kuitenkaan julkaisisi kommenttiasi esille, tekisi vain mieleni tietää. Herätit näes uteliaisuuteni! :D

    VastaaPoista