Elimistön sekoittamisesta elimistön kuuntelemiseen.

Kun kehomme tai mielemme oireilee, kuuntelemmeko?  Houkutuksena on usein torjua, kieltää kaikki... ja jos se ei onnistu, niin sitten vain suinpäin tukahduttamaan kaikki oireet. Ihottuma piiloon kortisonilla, ylävatsan oireilu hallintaan närästyslääkkeillä, ruuansulatuksemme limakalvojen ärtymys järjestykseen "suoja-aineilla", väsymys kuriin kofeiinipillereillä ja unettomuus hoitoon nukahtamispillereillä. Lopulta elimistö on niin sekaisin, että mitkään oireitten tukahduttamisyrityksetkään eivät millään enää riitä lakaisemaan ongelmia maton alle. Kemialliset lääkkeet aiheuttavat sivuoireita, jotka taas pyritään tukahduttamaan uusilla lääkkeillä, jotka taas... Kierre on valmis.

Minulla on sukulaisia, jotka ovat kartelleet vuosikaudet kaikenlaista luontaiselta hoitamiselta vaikuttavaakin kuin ruttoa ja juosseet joka flunssan ja terveysongelman perässä pika pikaa lääkäriin, josko joku kemiallinen lääke vaivaan taas löytyisi. Ja vasta kun se antibioottiresepti on saatu vähäiseenkin hengitystietulehdukseen (usein viruksen aiheuttamaan) niin tyytyväinen hymy on taas noussut huulille. Elämä tuntuu turvallisemmalta, kun ihan lääkäri on tutkinut ja kovalla patistuksella suostunut sen reseptin määräämään. Ja näistä lääkärien patistussessioista inspiroituneena on sitten ollut hyvä jakaa auliita neuvoja toisillekin.

"Kuule Tiina, muista sitten, etteivät ne lääkärit anna kovin helpolla sitä antibioottikuuria vaan sinun pitää kovasti sitä vaatia!" Ahaa, just... yrittele siinä sitten selitellä kantojasi aiheeseen, kun jo antibioottien ajattelemisen suoma henkinen turvakin on niin suuri, että siitä turvamuurista ei mikään hevillä mene läpi.

Myöhemmin kun tämä minulle tärkeä henkilö tajusi, miten "harhaoppinen" minä olen suhtautumisessani antibiootteihin ja moneen muuhunkin asiaan hänen näkökulmastaan, patistelu on vähän lieventynyt. Mutta aina pitää sentään yrittää vähintään jotain pientä. Heh, vastarannankiiskien ja väittelijöiden sukua, kun taidetaan olla...kuka mihinkin suuntaan, mutta pääasia, että oma kanta tulee  ponnekkaasti esiin! ;)

Rakkaalle sukulaiselleni suurinta turvaa maailmassa suo se, että tekee niin kuin viranomaiset ja viralliset asiantuntijat suosittelevat. Olisi ihan järkyttävää tehdä vastoin yleisiä suosituksia ja hyväksi julistettuja ohjesääntöjä. Mikä hutera olotila siitä seuraisikaan, joutuisi ehkä ajattelemaan omilla aivoillaan ja mitä siitäkin tulisi... Ohjeet ja suositukset nyt tuppaavat yhdessä suin toisessakin asiassa muuttumaan, mutta hei...ei mitään hätää, kun tekee niin kuin käsketään, aina!

Nyt sitten vuosikymmenten raskaitten lääkemyrkkykuurien, kortisoniannosten, antibioottivuorien ja vatsan suojalääkkeiden jälkeen, kaikki toki virallisten asiantuntijoitten suosittelemia, tilanne on se, että painoa on enää 39 kiloa ja lähes kaikki mitä syö sattuu, turvottaa ja tuntuu pahalta. Lääkärit eivät oikein keksi mikä on tarkkaan ottaen vialla. Ihmisestä ei löydy mitään selitystä ja ravintoa ei saada tarpeeksi menemään. Ehkäpä mikään ei enää kovin hyvin imeydykään, kun suoliston ja vatsan limakalvot ovat jo tosi pahassa kunnossa "suojalääkityksen" alla.

No uudelle viralliselle asiantuntijallehan ainakin sitä sitten rakas sukulaiseni pääsi. Yleisen terveydenhuollon virallinen ravitsemusterapeutti antoi neuvonsa. Ja HUH  HUH! Itku meinasi meikäläiseltä päästä. Kovin luonnotonta pöperöä piti kuulema syömän... rasvakin tulisi tämän jatkuvasti kuihtuvan 39-kiloisen potilaan kuulema saada KEVYTMARGARIINISTA! Ja muitakin "hyviä" neuvoja piisasi.

Kun yritin sanasen jos toisenkin sanoa luonnollisten rasvojen paremmuudesta , niin johan sieltä tuli kauhistunut lausahdus: "Minä en voi syödä mitään täyttä rasvaa, ettei suonet mene tukkoon!" Ja tämän sanoo nainen, jonka suonista ei ole kuulema löytynyt minkäänlaisia viitteitäkään tukkoon menemisestä.
Yleisen terveydenhuollon puolellahan niitä kolestrolejakin tiirataan silmät haukkoina, mutta nekään arvot eivät ole olleet huolestuttavia...kuka niistä nyt sitten huolestuukaan.

Muutenkin yritin tarjota vinkkejä luonnollisempaan ravitsemukseen, mutta armas sukulaiseni sanoi, että näillä täytyy nyt mennä, mitä viralliset asiantuntijat sanovat. Niillä ohjein hän kyllä tähän tilaansa alunperinkin päätyi...

Minua niin surettaa, kun yleinen tervysvalistus on opettanut monet ihmiset varsin rasvakammoisiksi ja huolestumaan sellaisesta, mistä ei tarvitsisi. Toisaalta meitä kansalaisia taas on kannustettu tai kannustetaan edelleen suhtautumaan huolettomasti sellaisiin asioihin, joita kannattaisi todellakin välttää. Monet asiat ovat kovin päälaellaan. Näin minä asian koen.

Toivon, että sukulaiseni edes selviää hengissä aliravitsemus-ja riutumistilastaan noilla noudattamillaan  virallisten asiantuntijoitten ravintoneuvoilla. Hui, hui... Kaikkea muutakin, mitä ei ole vielä löytynyt, on varmasti taustalla. Toivon kovin, että hän edes nyt innostuisi luonnollisesta, ravinnetiheästä ruuasta ja pehmeämmistä, aidosti elimistön terveyttä vahvistavista hoitomuodoista. Jotain pientä viitettä siihen suuntaan sentään on jo näkyvissä. Toivon parasta.

Taide on Kuvia matkalta-blogin Annen kätten työtä. Tuhannet kiitokset jälleen! :)