sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Bloggaamisen seurauksia ja sadonkorjuuta



Enpä arvannutkaan, mitä kaikkea elämääni vielä tulisikaan, kun aloitin bloggaamisen helmikuussa. Paljon uutta on tullut opittua, moniin mahtaviin ihmisiin tutustuttua... Vähän aikaa sitten, elämä yllätti  taas iloisesti.

Arvatkaapa mikä käänne: Eräs blogikirjoituksiini tutustunut ihminen kysyi, haluaisinko ryhtyä toimittajan, taustatoimittajan ja kielenkääntäjän tehtäviin. Olin tosi yllättynyt ja innostunut, halusin heti tarttua haasteeseen ja sillä tiellä nyt ollaan.

Kirjoittelen usein erilaisten tekijöitten vaikutuksista terveyteemme, käännän englanninkielisiä tieteellisiä artikkeleita, referoin erilaisia tutkimuksia, haastattelen kiinnostavia ihmisiä jne. Yksi pieni valokuvausjuttukin jo oli. Jatkan edelleen intohimolla klassisen homeopatian harjoittamista, mutta nyt elämääni on tullut uusiakin jännitystekijöitä...Hmm, esim dead linet, ajat, jolloin töitten pitäisi olla valmiita.

Jotenkin niin hassua tämä kaikki noitten hitaasti soljuneiden aikakausien jälkeen.Yritän kuitenkin  järjestää ajankäyttöni niin, että elämä tuntuisi sopivan leppoisalta ja kaikelle tärkeälle jäisi aikaa. Toimin free lancerina, joten työt ovat aina tavallaan keikkoja tai urakoita. Kiinnostavaa on ollut ja olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta.

Välillä käytän töissäni ihan kynää ja paperia, mutta usein myös tietokonetta. Tiedän ja huomaan olossani, ettei minun kannata olla kovin pitkiä aikoja koneella, joten kun on tullut painettua jokunen tunti hommia tietsikalla, niin sitten ei enää kannata muuten paljon nettimaailmassa seikkailla.

Teki mieleni kertoa tämä teille, mikäli välillä vähentyneet blogivierailuni tai ajoittainen hiljaisuus blogissani alkaisivat ihmetyttämään. Saattaa olla, että välillä bloggaan tiheämpään ja sitten voi tullakin taas vaihteeksi pitempi tauko. Silloin arvata saattaa, että joku kinkkisempi teksti on työn alla tai olen uppoutunut homeopatian mysteereihin. Bloggaaminenkin on kuitenkin mukavalta tuntuva osa elämääni ja  haluan jatkaa sitä itselleni sopivaan tahtiin.

Olen ollut pienestä pitäen kiinnostunut niin monista asioista. Olen rakastanut kirjallisuutta, runoutta, luonnontieteitä, luontaislääketiedettä, terveellistä ravintoa käsittelevää kirjallisuutta, homeopatiaa, psykologiaa...vaikka mitä ja ihan vain huvikseenkin. Englanninkielistä kirjallisuuttakin on tullut viime vuosina ahmittua aika usein. Yhteen aikaan luin paljon lääkäreitten ammattilehtiä, siis ihan tiedon janosta ja oppimisen nautinnosta. Heh, hupinsa ja harrastuksensa kullakin... Vaikka minua on joskus moitittukin siitä, että vähän kaikki kiinnostaa liikaa... kaikki, mistä ei kuulema pitänyt olla minulle mitään hyötyä... niin nyt huomaan, että tästä kaikesta onkin ollut etua juuri siihen, mitä nyt teen ja mitä kaikkea vielä aion tehdä. Niin, että säkällä ne laivatkin seilaa. :)

Marjat senkun säilyvät vaan osana jokaista päivääni. Pensaat pursuavat edelleen noita mehevän tujuja marja-aronioita, oikeita antioksidanttipakkauksia. Ja hyvä niin: Huomaan ihan selvästi, että aronioitten jatkuva puputtaminen on selvästi vahvistanut silmiäni. Kestän nyt entistä paremmin tietokonetta. Toinen silmille erityisen hyvää tekevä marjahan on mustikka, jota varsinkin talvisin käytämme lähes joka päivä. Siippa on jotenkin erityisen innostunut erilaisista marjajauheista, vaikka meillä kasvaa omiakin marjoja paljon. Mutta tyrnit ovatkin niin pieniä vielä, että marjasatokin jäi vielä tosi vähäiseksi. Laittelenkin sitten ihan ostettua tyrnijauhetta usein moniin smoothieihin. Kotimaiset omenat ovat nyt suurta herkkuani ja pojatkin syövät niitä usein. Tykkäämme erityisesti hieman happamista yksilöistä. (Niin, että kaikki sellaisiksi tunnustautuvat tänne vaan. ;) )



Näin sienisadon ollessa hulppeimmillaan on ollut tosi hauskaa poimia noita metsän aarteita. Kun löytää oikein valioyksilöitä, niin saa kokea aitoa metsästämisen riemua. Joelin kanssa löydettiin taas kunnon keskittymä kauniita punaisia haperoita, olivat vielä loistokuntoisiakin. Pannulla pieni haudutus ja maistuvaa tuli.



Joel ja Juho kutsuttiin kivalle sieniretkelle ystävien kanssa ja he kantoivatkin kotiin oikein mahtavan saaliin. Paistoimme sitten upeita lampaankääpiä ja tatteja sekä kiehauttelin kangasrouskuja. Huomenna olemme ystävieni kanssa lähdössä vähän kauemmas sieniretkelle. Varsinkin keskimmäiseni odottaa reissua ihan täpinöissään. Oivia sienestäjiä ovat kyllä koko katras jo. Tuntevat paljon ruokasieniä ja näöltä ne pahimmat myrkkysienetkin. Sienikirjat ovat meillä kuluneet käytössä ja tutkailemme niitä välillä porukalla.

Söin muuten elämäni parhaat kanttarellit, kun sain ystävältäni Maikulta lahjaksi mahtavan satsin juuri poimittuja kullankeltaisia, isoja ja niin nätisti puhdistettuja sienten aatelisia. Ne ovat poikienikin lempiherkkua. Heillä on aina tarkat ehdotukset, miten ne olisi parasta valmistaa.Vilikin tekee  usein mielellään sieniruokia. Ehkäpä tänäänkin taas tulee mentyä metsään ja jospa löytäisin vielä pakurikääpiäkin. Aion tähyillä silmä tarkkana.

Värikylläisiä syyspäiviä kaikille! :)



12 kommenttia:

  1. On meissä sitten jotain samaa: Minäkin olen aina ollut kiinnostunut monesta: kirjallisuus, runous, puutarha, kasvioppi, terveystieto, koirat, ratsastus, kulinarismi, taiteet....

    Onnea uudelle työlle! Projektiluontoinen työ on kaikkein innoittavinta. Olen itsekin tehnyt sitä, kun sain tarpeekseni vakituisesta eli olen kirjoitellut lehtiin, välillä esitellyt puutarhaani ja nyt on tämä bloggaus...kuka tietää, mitä seuraavaksi.

    Upeita sienikuvia.

    Mukavaa syksyn jatkoa sinulle uusissa tuulissa!

    VastaaPoista
  2. Oi miten Mustikkatyttö iloitsenkaan saamastasi mahdollisuudesta. Kuulostaa aivan mahtavalta!
    Ja nuo oman maan antimet marjaaroniat ja omenat, nam... Itse juuri suunnittelin, että pitäisi katsoa netistä saisiko jostain omppuja. Olisi kiva valmistaa hilloa tms. talven varalle.
    Itsellenikin bloggaamisesta on tullut aika tärkeä osa elämää, mutta haluan tehdä sitä omaan tahtiini. Silloin kun ehdin ja tuntuu hyvältä kirjoittaa. Niinhän sen pitää ollakin. Mielestäni blogin kirjoittamisesta ei saa tulla stressiä. Joskus vaan tulee pidempiä taukoja, toisinaan taas kirjoittaa useasti.
    Itse sain haastattelupyynnön erääseen lehteen blogini myötä :)

    VastaaPoista
  3. Onpa upea juttu,että tuollainen mielenkiintoinen työ löytyi blogisi johdosta! Hieno juttu,ja kiva kun kuitenkin ehdit välillä tännekin postata.Ihania värikkäistä syyspäiviä sinullekin!

    VastaaPoista
  4. Leena: Kiitokset! Projektiluontoisissa tehtävissä on tosiaan omat puolensa.

    Itsekin olen huomannut, että olemmepa me monesta samasta kiinnostuneita! Ja myös melkoisen voimakkaasti tuntevia ja kokevia ihmisiä taidetaan olla kumpikin. Olen lukenut kerrontaasi siitäkin kiinnostuneena.

    Niin, puutarhatkin ovat mahtavia. Sinulla varsinkin on aivan lumoava puutarha, jossa varmasti riittää kaunista katseltavaa vuoden jokaiseksi päiväksi! :)

    Hepa: Kiitos ja onnittelut sinullekin! Kivahan se on päästä haastateltavaksi! Lukisin kyllä jutun mielelläni. Jospa vaikka kertoisit sitten ,kun lehti ilmestyy.Varsinkin mikäli se on sellainen julkaisu, jonka saa käsiinsä ihan yleisesti.

    Kotimaisia omppuja on jonkun verran ollut kaupoissakin tarjolla, mutta ehkäpä niitä voi tosiaan tilata netinkin välityksellä.

    Bloggaaminen säilyy mukavana asiana, kun siitä ei vain ala tosiaan turhaan stressaamaan. Näin minäkin sen ajattelen. :)

    Yaelian: Kiitokset! Kyllä minä tästä mahdollisuudesta kovasti ilahduinkin. Toimittajan työt olivat kyllä sinänsä käyneet monesti mielessänikin, mutta käännösten tekeminen ei.

    Tänään yksi tuttuni kysyi:"Ai, osaatko sinä tosiaan kääntää tieteellisiä artikkeleita?" Aloin nauramaan ja sanoin: "Näköjään." Kaikki kävi niin sutjakasti. En siinä paljon ehtinyt miettiä osaanko. Päätin kokeilla ja yrittää parhaani. Onneksi tuotoksiini oltiin tyytyväisiä ja töitä tuli lisää, joten kai sitä sitten on tullut vuosien varrella jotain opittuakin esim lueskellessani englanninkielisiä tieteellisiä tekstejä yms. Näin päinhän se sujuukin: englannista suomeksi. Toisinpäin tuo tekstin tuotto on minulle huomattavasti kömpelömpää. Nyt kertailen sitten yhtä sun toista hyödyllistä, jota tarvitsen töissäni.Tapauksessani taitaa soveltua hyvin ajatus: "Työ tekijäänsä opettaa."

    Romaanin kirjoittamisesta olen muuten jo pitkään haaveillut, mutta taitaa kyllä siirtyä tuonnemaksi tällä(kin) erää.Onhan se hyvä olla aina jotain haaveita ja suunnitelmia...

    Juu, kyllä minä aion tämän tästä täälläkin pyöriä. Täällä on niin kivoja bloggaajakavereitakin! :)

    VastaaPoista
  5. Onnea työstä! Kuulostaa hienolta!

    Minäkin olen kuluttanut aikaani lukemalla eri tieteenalojen omia lehtiä. Tämä aikakausi oli minulla lukion jälkeen, kun mietin, mille alkaisin. Koin ongelmakseni sen, että minuakin kiinnosti kaikki. Olisin halunnut yhtä aikaa biologiksi, kielitieteilijäksi, yhteiskuntatieteilijäksi, historioitsijaksi jne. jne. No, humanistihan minusta sitten tuli, enkä tietenkään nykyisin enää sure sitä, etten osaa olla vain yhdestä asiasta kiinnostunut. Nykyiset kuvioni ovat taas niin monitahoisia, että kaikessa saa olla mukana. Yksityiselämä täydentää sitten lopun... :-)

    Työniloa!

    VastaaPoista
  6. Kiitos Paula! Kas, kas...sukulaissieluja enemmänkin liikenteessä!

    Kuulostaa kiintoisalta tuo elosi! Kirjallisuus ja eri alojen kiinnostavat kuviot voivat varmasti tuoda paljon iloa elämään. Mutta ihmissuhteet ne vasta tärkeitä ovatkin.

    Sopiva balanssi ajankäytön suhteen on tällä suunnalla etsinnän alla. Eiköhän tämä tästä muotoudu.

    Kiitos ja työniloa sinullekin edelleen! :)

    VastaaPoista
  7. Onnea minunkin puolestani! On aina hienoa, kun silloin tällöin kuulee, että blogi on johtanut myös työtehtäviin tai muuhun "menestykseen". En kyllä usko, että blogia voi kirjoittaa määrätietoisesti menestyäkseen, vaan aitous on tässäkin paras asia. Siispä: sinun tietosi ja taitosi on huomattu ja aitouttasi arvostettu, onnea!:)

    VastaaPoista
  8. Kiitokset Jenni kauniista sanoistasi! Olen minäkin kuullut, että yhdelle sun toisellekin on tapahtunut kaikenlaista kivaa bloggaamisen välityksellä. Joskus näin sitten työt ja tekijätkin voivat kohdata. Kannustavat kommentit piristävät mahtavasti päivää. Ihanaa alkavaa viikkoa! :)

    Ps. Hienoa kuulla, että koet minut aitona. Niin kyllä minäkin sinut Jenni! :)

    VastaaPoista
  9. Kaikkeen sitä bloggaamisen kautta joutuu itse kukin;) Sylin täydeltä onnea uudesta pestistä! Olen niin iloinen puolestasi:)

    Tuli mieleen poikiesi nimistä Juho ja Joel, että itselläkin on kolme poikaa joiden jokaisen kolme nimeä alkaa J:llä. Eli Jasper, Jonatan ja Jeremias. Lisäksi keskimmäisellä on nimessään myös Joel ja kuopuksella Juho:)Alkaako kolmannen poikasi nimi J:llä? Ihan vain mielenkiinnosta kyselen:))

    VastaaPoista
  10. Kiitoksia Kaisu! Juu, kivalta minusta tuntuukin, toivon tietenkin, että työt tulevat sujumaan hyvin. :)

    Miten mukavan kuuloinen veljessarja! Ja jännä, että Juho ja Joelkin ovat sinua niminä juuri sattuneet miellyttämään noinkin paljon.

    Esikoinen alkaakin V:llä eli hän on Vili, lempinimeltään Viltsu. Toinen nimi Vilillä alkaa sentään J:llä! :)

    VastaaPoista
  11. Ihanaa, onnea uusille tuulille! Tuntuu, että monella suunnalla nyt bloggaaminen poikii valtavan hienoja mahdollisuuksia ja tilaisuuksia. :) Tunnistan tuon, mitä puhuit koneella istumisesta - välillä saa olla tarkkana, ettei päivästä liian iso osa vierähdä ruudun ääressä. Se on yllättävän kuluttavaa, vaikka olisikin tekemisissä kuinka kivojen asioiden kanssa tahansa. Itsekin teen töitä pitkälti koneen ääressä, joskin nyt olen jättämässä taakse vanhan päivätyöni ja toivottamassa tervetulleeksi kaikkia uusia mahdollisuuksia, ja toisinaan aika kuluu ihan huomaamatta. Pitäkäämme itsestämme siis hyvää huolta. :)

    Blogisi tulee varmasti tuomaan sinulle vielä paljon kaikkea ihanuuksia, samaa toivetta lähettelen universumille itsekin päivittäin. <3

    VastaaPoista
  12. Jutta, kiitoksia!

    Näin on selvästikin: blogien kautta monet ihmiset ja tilaisuudet kohtaavat.

    Hienoa kuulla, että sinullakin on kaikkea uutta ja kiinnostavaa edessäsi! Toivottavasti kerrot vastakin elämääsi kuuluvista tärkeistä ja innostavista asioista blogissasi, jotta voi olla kuulolla tapahtumista ja ajatuksistasi.

    Tärkeä tuo ajatuksesi: kaiken touhun ja mahdollisuuksien keskellä on tosiaan oleellista muistaa pitää itsestäänkin hyvää huolta.

    Niin, ei sitä aina arvaakaan, mitä mukavaa voi olla odottamassa seuraavan mutkan takana. Kaikkia elämän ihanuuksia sinullekin Jutta! ♥

    VastaaPoista