torstai 29. syyskuuta 2011

Haaste uskaliaille



Lumoavan bloginsa valtiatar Leena Lumi kutsui 15 rohkeaa seikkailuun. Minunhan piti tietenkin sännätä suin päin mukaan. Tässäpä lainaus Leenalta:

"Koska tämä pelottaa ja houkuttaa, oli tietysti pakko tarttua, mutta tässä voi mennä pahasti metsään, jos ei tunne sitä joka lähtee mukaan yhtään, niinpä rajasin tämän viiteentoista henkilöön. Siis sille, joka haluaa, minä annan viisi sanaa/asiaa, jotka miellän sinuun ja sinun tulee kommentoida noita sanoja blogissasi ja toivon spontaania kommentointia. Ei mitään snobbailua, eikä harkintaa, vaan antakaa palaa. Ja kukaan ei saa loukkaantua, vaan homma otetaan leikin kannalta. Jos en tunne henkilöä ollenkaan, joka tähän mukaan haluaa, sanat voivat olla ihan mitä sattuu ja sitten vain niistä kertomaan. Rohkeasti." 

Täytyy myöntää, että vähän miedompaa repertuaaria odotin. ;) Mutta ei se pelaa, joka pelkää, joten rohkeasti taistoon mars!



Nämä sanat Leena siis syystä tai toisesta, tuntemattomasta, mielsi minuun. Sanojen jälkeen löytyvät omaan  mieleeni tulvineet kommentit... tai tällä kertaa lähinnä sanat ja mielleyhtymät.





1) Seksi : ihanaa, nautinto, ilo, rakkaus, mies, yhdessä

2) Sade: pisaroi, rakastan, juoksen, lapsuus, kesä, ukkonen, pimeä

3) Pahe: Miksi minä? salaisuus, synkkä, oikein, väärin, onko väliä, pois

4) Materiaali: vahvuus, taide, päämäärä, kartonki, joustava, muovailtava, luova, kaunis

5) Hurmio: rakkaus, meri, vapaus, onni, halu, tavoite, este, pisaroi, autuus, ikävä, kaipuu, täyttymys, tanssi


Jos haluat, että kerron sinusta mieleeni tulevat sanat, niin kerro minulle! Liitä sitten antamiini sanoihin mielleyhtymäsi tai kommenttisi. Jännittävä leikki... 


 Illalla ei ihan heti tullutkaan uni, vaan kirjoittelin lattialla vielä seuraavan tekstin:


                 
       Pienet lintuni


Minne te olette kadonneet pienet lintuni? 
Kuka teidät on vienyt pois?


Tulkaa takaisin ja syleilkää minut minuksi jälleen.
Niin kuin silloin ennen, kun olimme vielä yhtä.


Tuttuina ja turvallisina tulkaa.
Kertokaa, etten ole muuttunut,
en niin suuresti kuin luulen.


Tai ei, kertokaa mitä kerrotte.
Kertokaa totuus.


Minne te olette kadonneet,
sillä surusta en tahdo puhua.
Vaikenen sinut kuoliaaksi, 
koska aikasi on mennyt ja minä tahdon elää.


Tahdon elää vapaana kuin lintu,
 joka huomisesta ei murehdi, ei eilistä itke.


Runoni, olette lentäneet pois,
olitte surun lintuja, kyynelten hellimiä, ikävän  aalloissa syntyneitä.


Tulkaa takaisin pienet lintuni,
iloni on vielä nuorta, mutta tehkää siihen pesä.
Rakkauteni on haavoja saanutta, mutta siinä elää toivo.


Tulkaa takaisin pienet lintuni.
Tarvitsen teitä ja te minua, vaikka sitä ette tiedä.


Yhdessä olemme vahvemmat,
yhdessä lennämme kauas.


Tulkaa takaisin pienet lintuni.







4 kommenttia:

  1. Mustikkatyttö, erinomaista. Miksi pahe, miksi sinä? Siksi, että halusin haastaa;-) Hyvin pärjäsit.

    Liikuttava runo, joka kaipaa enää niiden pineten lintusten kuvaa...

    Ja nyt linkitän tämän, että muutkin läytävät.

    VastaaPoista
  2. Kiitokset Leena! Tuntuupa hienolta kuulla kommenttisi!

    Hih, tuli vaan oikein kunnolla pohdiskeltua, että mistähän ne assosiaatiot oikein virikkeensä saavat. Niin kiinnostavaa!

    Joku pieni sana tai rivien välinen viesti... Eihän sitä aina itsekään osaa sanoa, miksi joistain asioista tai ihmisistä syntyy tiettyjä mielleyhtymiä ja ajatuksia.

    Varsinkin runoista voi syntyä yhtä sun toista tunnelmaa ja ajatusta.Runot kun ovat niin moniselitteisiäkin.

    Olisin voinut varmaan laajemminkin kuvailla heränneitä ajatuksiani, mutta nyt tuntui jotenkin hyvältä näin. Ihan tiiviisti. Sitten ajatukseni alkoivatkin laukkaamaan ja nopeasti syntyi tuo runonen.

    Olet sinä sitten virikkeitä ja mielikuvia herättävä nainen! Ajatuksenjuoksusi tuntuu niin nopealta ja vuolaalta, että on tässä hitaammalla tekemistä pysyä perässä... ja, kun kirjoituksesi ovat vielä niin moniulotteisia ja usein hienosyisiäkin...

    Sellaista se elämä on: täällä kohtaa mielenkiintoisia, jännittäviä ihmisiä! :)

    VastaaPoista
  3. Jännästi vastasit Leenan haasteeseen;näitä sanoja pitää lukea muutaman kerran.
    Ja pidän tuosta runostasi,ihastuttava! Sadetta ja sateen muistoja rakastan minäkin!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Yaelian! Nyt irtosi tämän verran, sanoja ,sanoja, sanoja. Analyyseihin tai kertomuksiin ei tehnyt mieli lähteä.

    Mutta sattumalta syntyi tuo runo, niin kuin usein.:jostain mielentilasta se vain välistä kumpuaa. Niin mukavaa, että tykkäsit!

    Sateesta on paljon, paljon kauniita muistoja minullakin...ehkä siksikin usein rakastan sadetta. Olinkohan kertonut, vai miten se Leena... :)

    VastaaPoista