maanantai 18. huhtikuuta 2011

Mistä voin tietää olenko todella parantumassa ?



 Tervehdys teille lukijani! Tutustuin tässä aamutuimaan erääseen mielenkiintoiseen kirjoitukseen ja intouduin kirjottamaan oman kommenttini. Aattelinpa tässä, että voisin jakaa esiin nousseita ajatuksiani parantumiseen liittyvistä ilmiöistä saman tien teidänkin kanssanne  lukijat armaat. Osalle jotkin ajatukset ovatkin jo ehkä tuttuja, mutta myös uusia näkökulmia asioihin noussee siltikin varmasti esiin. Olen täydentänyt ja toisaalta taas osin jättänyt pois joitain  juttuja alkuperäisestä kirjeestäni. Mutta asiaan :

 Parhaat klassiset homeopaatit ovat tarkkailleet ja uppoutuneet jo pitkään  paranemisen lainalaisuuksiin (,joita itsekin juuri halusin koota yhteen kirjoituksessani Paranemisen lait - homeopaattinen näkemys.)

Olen itsekin hoitotyössäni huomannut seuraavan lainalaisuuden ( pitkässä hoitosuhteessa varsinkin kaikkein selvimmin) toteutuvan:

-Sairaudentilat ja vaivat häviävät päinvastaisessa järjestyksessä kuin niiden ilmaantumisjärjestys on ollut - ensiksi tulleet vaivat siis häviävät viimeiseksi.

( Tästä tunnettu ja taitava klassinen homeopaatti R.Sankaran kirjoittaa:" Sometimes in the course of homeopathic treatment, the history of past illness appears briefly in the reverse order, like a film been played backwards. When this happens, we know that not only the present, but also its cause in the past has been treated and the future is secure.")


Myös alkuhuonontuminen tai ns."paranemiskriisi" näkyy usein hoitotyössä. Laadukas hoito saa aikaan voimistumista elinvoimassa, ihmisen energiakentässä ja niinpä samalla usein ilmenee myös alkuunsa monenlaista  kuohuntaa elimistössä.

Hoitohan voi olla oireita ja elinvoimaa tukahduttavaa tai niin kuin sen oikeasti kuuluisi olla elinvoiman suuntaista ja sitä vahvistavaa. Tällöin vahvistunut elinvoima alkaa toimia juuri niin, että uusimmat, vakavammalla tasolla olevat vaivat lähtevät poistumaan ja oireilu siirtyy ihmisen elimistön kannalta kohti vähemmän merkityksellisiä alueita.

 Ihmisen kulloinenkin oireilu on merkki elimistön enegiakentän virtaamisen ja vahvuuden häiriötilasta. Kunkin hetkiset oireet ovat elimistölle paras mahdollinen vähiten haitallinen tapa reagoida ja ilmentää epätasapainotilaa.

Jos oireet tukahdutetaan niin oireilu muuntuu kyllä silloinkin , suunta on vain väärä, tulee sitten vakavampia vaivoja ja vieläpä tärkeimmisssä elimissä ja osa-alueilla.

Jos ihmistä hoidetaan taas elinvoiman suuntaisesti, elinvoimaa vahvistamalla, tapahtuu noita ylläkuvattuja ilmiöitä .Oireilu siirtyy vähemmän tärkeille alueille kokonaisuuden kannalta.

Eri ihmisillä on perinnöllisesti eri alueet heikkoja ja vahvempia, mutta tuo suunta ja järjestysasia on kaikille yhteistä. Parantuminen etenee kokonaisuuden kannalta ajatellen vakavimmista vaivoista ja tärkeimmistä elimistä kohti vähemmän vakavia vaivoja ja vähemmän tärkeitä elimiä. (Muutenkin paranemissuunnat ovat pääsääntöisesti: Sisältä ulospäin,myös voisi sanoa keskeltä reuna-alueisiin ja esim ihossa usein ylhäältä alaspäin.)


Eri värähtelyalueilla ollessaan ihminen on erityisen altis tiettyjen vakavuustason sairauksille, juuri tuolle värähtelytasolle ominaisille Jotkut sairaudet tällöin taas eivät tunnu esim tarttuvan millään , vaikka ihminen esim selvästikin altistuisi vaikkapa suurelle määrälle tiettyjä viruksia tai bakteereja.


Riippuu siitä, miten vahva  ihmisen elinvoimataso ( jota siis pyritään vahvistamaan edelleen) on ja onko tullut jo kovinkin syviä patologisia muutoksia elimessä, miten pitkälle ihmisen terveyttä pystytään vahvistamaan ja hoitamaan.

Jotkut ihmiset voivat esim klassisella homeopatialla  hoidettaessa käydä läpi kuin filminauhaa taaksepäin kelaten ( usein onneksi vain välähdyksen omaisesti) vanhoja vaivojaan ja sairaudentilojaan. Joillakin saadaan tilanne ja terveydentila, jopa täysin oireettomaan ja vahvaan tilaan. Monilla taas tilanne saadaan kelattua sellaiseen tilaan, että jotain mahdollisimman lievää vaivaa jää. Silloin sitä jäljelle jäänyttä lievää vaivaa ei kannata yrittää keinotekoisesti tukahduttaa (esim ihottumaa kortisonilla tai muillakaan voimakkailla, edes ns luontaisilla salvoilla ), koska siinä tapauksessa oireilu lähtee taas syvemmille tasoille. Tasoille, joista juuri ehdittiin jo edistyä.

Nämä  (ja muutkin) paranemisen lainalaisuudet ovat olleet nähtävillä omien silmienikin edessä jo vuosia. Kerron aina hoidettavalle, mitä on odotettavissa, mikäli hoito lähtee erittäin hyvin onnistumaan. Tällöin hoidettava itsekin oppii tajuamaan, missä mennään ja oppii seuraamaan ja ennakoimaan näitä parantumisen lakeihin liittyviä ilmiöitä.


Niinpä eräskin hoidettavani ei ollut ihmeissään, kun mielialaoireiden poistuttua, tuli tiettyjen alkuhuononemisten jälkeen sitten vähäksi aikaa esiin mm vanhat vatsakivut ja monien vuosien takainen krooninen silmävaiva, joka on  nyt taas jo lähes kokonaan poistunut. Onneksi ollaan hänen kansaan jo tilanteessa, jossa rankasti koko ajan oireillut ihokin on lopulta alkanut hienosti parantua. Tiesin, että muut syvemmät tasot pitää ensin käydä läpi ennen kuin iho alkaa parantua ihan luontaisesti hänen tapauksessaan. Ei tullut mieleenkään alkaa yrittää poistaa ihon oireilua ennen aikojaan millään tukahduttavalla menettelytavalla. Ihmisen oma elimistö kävi ongelmaan käsiksi, kun sen aika oli.

 Tällä hoidettavalla kaikki on mennyt niin suotuisasti, että voi olla, että hän on pian hyvin tyytyväinen terveyteensä jopa ihan kaikilla tasoilla. Mitään kroonista vaivaa ja haittaa ei välttämättä jää ... tällainen lopputulos on tietysti aina ihanne ja unelmatavoite: paraneminen oireista ja elinvoiman tasapainottuminen myös sisäisellä tasolla.


Kun elinvoima on hyvin vahva ja vakaa, ihmisen ympäristön ja ravinnon ei edes tarvitse olla erityisen ihanteellista, vähemmänkin "täydellinen" näissä riittää ja ihminen voi silti hyvin. Tietenkin, jos syö hyvin luonnotonta, pitkälle prosessoitua, ravinneköyhää ja paljon kaikkia jäämiä ja huonoja lisäaineita sisältävää ruokaa ja altistaa itsensä muillekin ympäristön haitoille, vahvinkin elinvoima alkaa ennemmin tai myöhemmin heikentyä ja ihminen alkaa helpommin altistua taas eri vaivoille ja terveysongelmille. Mutta mitä vahvempi on elinvoiman taso sitä enemmän häiriötekijöitä ihminen kestää ilman näkyviä huonoja vaikutuksia.

Mutta on esim sanottu, että jos ihmisen elintavat ovat aivan surkeat, elimistöä siis jatkuvasti vaurioittavat, edes  homeopatia tai akupunktio tms tasokas hoito ei pysty täysipainoisesti auttamaan .Joskus ääritapauksissa hoito ei pysty tehoamaan  lainkaan. Ajatellaan vaikkapa, että ihminen vetää jatkuvasti huumeita, viinaa ja tupakkaa. Tosi vaikeahan elimistön elinvoiman on tällöin toipua ja vahvistua, kun sitä jatkuvasti rasitetaan äärimmäisen pahasti.


Mutta vaikka omaisi lähtökohtaisesti jo erittäin vahvan elinvoiman, niin tottahan toki, sitä ei pitäisi ottaa itsestään selvyytenä vaan elimistöä kannattaa  kohdella hyvin ja vahvistaa. Näin se elinvoima pysyykin hyvänä. Tässä auttaa juuri luonnollinen, puhdas ravinnerikas ruoka ja esim sähkömagneettisen saasteen karttaminen mahdollisuuksien mukaan sekä liikkuminen, laadukas vesi ja raikkassa ulkoilmassa oleskelu. Monet luontaisesta terveyden vaalimisesta ja ravinnerikkaan ruuan eduista puhuvat pitävät juuri näitä asioita nykyään mahtavasti esillä. Esim Ollin NUTRIX-teokseen kannattaa minusta kaikkien tutustua!

 Mikäli on jo ehtinyt tulla ehkä vakaviakin sairauksia, sitä tärkeämpää on myös ravinnon ja ympäristön olosuhteiden laadun optimointi. Jo pelkästään luonnollinen, ravinnerikas ruoka ja ympäristön olosuhteiden parantaminen sekä liikkuminen,( jos suinkin mahdollista) vievät usein terveyttä jo todella paljon eteenpäin.

Mitä esim klassisen homeopatian mahdollisuuksiin parantaa tulee , niin ne ovat aivan mahtavat, mikäli mitään kovin vaikeita patologisia muutoksia ei ole vielä ilmentynyt.
Jos taas esim on jo vaikkapa poistettu kohtu , munasarjat tai toinen munuainen tms, ei ole realistista odottaa täydellistä paranemista, mutta voidaan saavuttaa kuitenkin selkeää oireiden lieventymistä ja kaikin puolin aikaisempaa tilannetta parempaa oloa kuitenkin. Ns täydellinen paraneminen ei ole tälläisissa tilanteissa mahdollista, koska elinvoima ei voi koskaan virrata kovin vahvasti ja tasapainoisesti kehossa, josta on jo poistettu esim joitain elimiä. Mutta aina on tehtävissä jotain...usein siis todella paljonkin!

Tälläisiä havaintoja ja mietteitä minulle tuli nyt mieleen tällä kertaa. Toisten hienoista kirjoituksista saa virikkeitä ja inspiraatiota omaankin ajatteluunsa. Lopuksi laitan tähän jälleen esille eräitä teoksia, joita rakastan ja joista olen saanut hyvin paljon rakennusaineita omaan käsitykseeni ihmisen terveydestä, parantumisesta ja hyvinvoinnista.


Olli Posti: NUTRIX
Samuel Hahneman : Parantamistaidon Organon
J.T.Kent: Materia Medica ja  Repertory ym hänen teoksensa
Thomas Genneperin ja Andreas Wegnerin toimittama Homeopatian oppikirja
Frans Vermeulen: Concordant Materia Medica
George Vithoulkasin teokset

Tässä vielä mahtavaa tietoa suoraan George Vithoulkasin johtaman opinahjon sivuilta: "http://www.vithoulkas.com/

Homeopathic Materia Medica
Here you can find online versions of Materia Medica by the following homeopaths:


Hahnemann's Organon, 6th editio


Click the following link to browse the online version of Organon by Hahnemann (6th edition).


Vithoulkas Materia Medica Viva

You can also read a full copy of the homeopathic materia medica of Aconitum NapellusApis mellificaArnicaAloe VeraArsenicum Album,BelladonaBryoniaCalendulaCalcarea phosphoricaConium and DigitalisPalladium from Materia Medica Viva, by Prof. George Vithoulkas. They are placed online so as to show you the quality of information contained in the Materia Medica Viva. In the following months, more remedies from all of Vithoulkas' books will be added online.

Classical Homeopathy for Anxiety & Jealousy

You can also read a full copy of Lycopodium and Sepia, from Classical Homeopathy for Anxiety & Jealousy by Prof. George Vithoulkas. "



George Vithoulkas on yksi maailman parhaita homeopaatteja, ellei jopa paras. Jos haluat ymmärtää syvällisesti parantumisen lainalaisuuksia suosittelen paneutumista hänen loistaviin teoksiinsa! Hänellä on todella syvällinen ja kokonaisvaltainen näkemys ihmisen hyvinvoinnin ja parantumisen edistämisestä!


Aurinkoista  eloa kaikille! ♥






Upea kuvataide on poimittu blogista Kuvia matkalta. Kiitokset Anne! :)

9 kommenttia:

  1. Hei!

    Olipas hienoa löytää näin ihana ja asiantunteva blogi. (: Ajattelin kysyä sinulta muutaman kysymyksen omaan terveyteeni liittyen, jos et pahastu.

    Sairastin monta vuotta anoreksiaa, mutta nyt viime joulun kieppeillä vaihtui asetelma päälaelleen ja anoreksia muuttui bulimiaksi. Sairaus on senkun vain pahentunut ja vienyt minulta kaiken energian muuhun elämään. Itkettää ja kiukuttaa kun olen antanut sen viedä minulta niin paljon.

    Kehoni on kyllästynyt jatkuvaan itseni vahongoittamiseen ja katteettomiin lupauksiin (pahimmillaan esim. oksennan viisikin kertaa päivässä, ja joka kerta lupaan, että nyt se loppu..) ja nyt se on alkanut näkymään konkreettisesti terveydessäni. Sydäntäni pistää, voimakkaan oksentamisen jälkeen etenkin, pääni on usein kipeä ja vatsani ei toimi. Olen lihonut aivan käsittämättömästi entiseen minääni nähden enkä viihdy nykyisessä olomuodossani lainkaan, -häpeän sitä enkä tunne olevani minä.

    Olo on jatkuvasti väsynyt ja ihoni ihan luokattoman huonossa kunnossa. Olen kipeänä kokoajan (nytkin). Erikoista tässä on se, että silloin kun sairastin anoreksiaa, en ollut juuri koskaan kipeänä, vaikka fyysisesti pahimmillaan todella huonossakin kunnossa.

    Haluan elämäni takaisin, tai pikemminkin; haluan uuden, terveen elämän. Olen äärimmäisen kiinnostunut luontaislääkinnästä, tietoisuus-jutuista, raakaravinnosta, homeopatiasta jne. ja tahtoisinkin auttaa muita ihmisiä luonnon keinojen avulla parantumaan, mutta jos en itse parane, en voi parannuttaa muitakaan.

    Olen taistellut syömishäiriötä vastana vuosia, joskus varsin voitokkaastikkin, mutta aina sairaus on palannut entistä pahempana takaisin. Olen todella väsynyt tähän taisteluun; eikö tämä ikinä lopu? Tiedän miten minun pitäisi toimia, olosuhteet tervehtymiseen ovat mahtavat (elämäni on suorastaan täydellistä!), mutta silti en vain ole koskaan onnistunut. Nyt tätä tekstiäkin kirjoittaessani kävin hakemassa banaanin, koska mieleni minut niin pakotti tekemään. Pian menen taas oksentamaan, jotta syömisen aihettama ahdistus häviää. Kirjoitin tämän "ääneen", että itsekkin näkisin oman toimintani mielipuolisuuden.

    Haluan apua ja vinkkejä, koska tuntuu, ettei oma tietovarastoni enää riitä. Haluaisitko hieman antaa jotain käytännönvinkkiä ja oppia, jos mitenkään kerkiät? Olisin valtavan kiitollinen! (:

    VastaaPoista
  2. Hei rakas anonyymi-lukijani!

    Kiitos luottamuksesta ja avautumisestasi. Voi, kuinka tuntuu ikävältä, että sinulla on ollut noin vaikeaa ja edelleen on. Kerronpa aluksi jotain omasta polustani, jos sitä kauttakin tulisi joitain vinkkejä tuohon vaikeaan tilanteeseesi.

    Itsellänikin on ollut vuosien varrella paljon terveysongelmia (joista olenkin jo hieman blogissani kertonut), myös suhtautumiseni syömiseen ei ollut aiemmin vuosiin oikein tasapainossa.

    Minulla on elämässä ollut monia huolia ja rankkoja tapahtumia ja luulenpa, että herkuttelu toi kaivattua turvallisuuden tunnetta ja oli myös tapa pyrkiä hallitsemaan stressiä.

    Ennen minulla oli oikeastaan lähes jatkuvasti nälkä tai siltä ainakin tuntui. Niinpä napostelin usein pitkin päivää, vaikka minulla on ollutkin tietoa kaikesta terveellisestä jo kauankin. Tiesin paljon siitä, miten olisi järkevää syödä, mutten usein vain jaksanut noudattaa järjen ääntä. Välillä oli hyviä kausia, mutta usein luisui sitten taas tunnesyömiseksi..

    Klassisen homeopatian avulla olin jo saanut pikku hiljaa terveyttäni huomattavasti lähtötasoa parempaan kuntoon, mutta edelleenkin syömistyylini esti terveydentilani todella suurta edistystä. Jo ensimmäinen homeopaatti Hahneman opetti, että pelkkä homeopatia ei riitä, pitäisi myös noudattaa järkeviä elintapoja ja tietenkään liian usein tapahtuva (eritoten hiilihydraattien) mussuttaminen ei ollut sitä.

    Klassinen homeopatia vahvisti kyllä selvästi koko ajan minua kaikin puolin ja oli varmasti yksi osatekijä siihenkin, että lopulta tänä juuri kaikkoavana talvena (huom: Näinkin uusi asia siis myös itselleni!) olen päässyt siihen tilaan, ettei minulla ole jatkuvasti nälkä vaan tuntuu, että pystyn syömään sopivasti ihan luonnostaan.

    Tähän muutokseen on kyllä erittäin tärkeä syy se, että olen nykyään panostanut todella myös ruuan laatuun. Olen oppinut syömään kaikkea hyvin ravinnerikasta ja mahdollisimman luonnollista. Ennenkin esim vältin pahimpia lisäaineita ja käytin mm paljon vihanneksia ja täysjyvätuotteita jne.

    Mutta nyt olen myös esim jättänyt gluteiinipitoiset kotimaiset viljat, joille olenkin lievästi allerginen ja jo se auttoi minun tapauksessani paljon . (Mutta näin olin tehnyt kyllä jo aiemminkin ajoittain.) Monille kotim.viljat eivät sovi hyvin. Mutta joillekin kotimaisen viljan täysjyvätuotteet ovat ihan OK, itsehän sen yleensä huomaa. Kaikkea lisäainepitoista ja kovin käsiteltyä pyrin myös välttämään .Mitä luonnollisempaa ja aidompaa sekä ravinnerikkaampaa sen parempi, ajattelen.
    Käytän paljon luomua ja kaikkea vihreää sekä näitä erittäin ravinnetiheitä kasveja, siemeniä, marjoja ja hedelmiä, joita monet superfoodeiksikin sanovat. (Niitten laadun kanssa pitää olla kuitenkin tarkkana.) Olen myös huomattavasti lisännyt raaka-ravinnon määrää. Välillä syön kalaa ja luomukananmunia.
    Jatkuu...

    VastaaPoista
  3. Mahdollisesti se, että saan niin paljon vitamiineja, antioksidantteja ynnä muita luonnon tehoaineita on syynä siihen, että tulen nykyään jo nopeasti sopivan kylläiseksi. Tämän minulle sopivan tavan syödä opin oikeastaan pääasiassa ottamalla paljon vaikutteita Olli Postilta, Jaakko Halmetojalta ja joiltain muiltakin mielestäni todella mietitysti ja laadukkaasti syöviltä ihmisiltä. Ollin NUTRIX-teoksessa on niitä periaatteita, joitten mukaan itse varsin pitkälle haluan syödä. Ehkä oletkin tutustunut siihen. Itse en kuitenkaan ole läheskään Ollin veroinen hifistelijä, mutta siihen suuntaan kuitenkin kallellaan. Voi olla , että jo se, että kokee syövänsä varsin terveellisesti ja hellivänsä ja hoitavansa omaa elimistöään oikein hyvää tekevällä ruualla saattaa helpottaa ja vähentää halua esim juuri oksentaa ruoka pois syömisen jälkeen. Se ei ole itselleni ollut kylläkään koskaan ongelma, eikä anorektiakaan vaan juuri tuo liiallinen ruokahalu ja mussuttaminen.

    Toisaalta olisi tärkeää, että kun ensin löytää itselleen sopivimman tavan syödä, ruoka ja sen ajatteleminen eivät kuitenkaan hallitsisi liikaa elämää. Kannattaa siis yrittää hankkia innostavaa ja kivaa tekemistä ja antoisia ihmissuhteita elämäänsä, ellei asiaintila ole jo niin. Ja tietenkin miettiä, mitä yleensä toivoo ja haluaa elämältä. Mitkä ovat ne päämäärät, tavoitteet, arvot ja unelmat.Tosin varmaan olet jo miettinytkin nämä asiat...tuli vain tämäkin puoli mieleen liittyen kokonaisvaltaisen tyytyväisyyden saavuttamiseen.

    Sinänsä olen sitä mieltä, että syömishäiriöt, kuten muutkin sairaudet viestivät homeopaattiselta näkökannalta sitä, että elimistön energiakenttä eli elämänvoima ei ole tasapainossa ja tässä klassinen homeopatia voi olla mukana auttamassa. Materia medicassa kuvaillaan useita aineita, joissa oireina voi olla syömishäiriöitä. Mutta ainakin noin parin tunnin haastattelu olisi tarpeen ennen kuin oikea aine todennäköisesti voisi löytyä. Ihminen pitää ottaa kokonaisuutena monine puolineen.

    Lisäksi itse pitäisin mahdollisesti hyödyllisenä ja tarpeellisena kääntyä psykologin puoleen, jotta olisi mahdollista käsitellä tunteita ja ahdistuksia, jotka saattavat vaikuttaa siihen, että purkaa jotain ongelmaansa liikaan syömiseen, syömättömyyteen tai esim juuri oksenteluun.

    Psykologejakin on eri tasoisia ja minusta olisi tärkeää, että löytyisi sellainen henkilö, jonka kanssa sinulla tuntuisi synkkaavan ihan mukavasti.

    Kun ensimmäinen mieheni aivan yllättäen kuoli ja minulla oli pienet lapset, toinen vielä vauva, oli se niin suuri shokki, että itsekin käännyin psykologin puoleen ja tämä olikin aivan mahtava, ihana, älykäs nainen, jonka kanssa käymistäni keskusteluista koin silloin hyötyneeni suuresti. Mutta olen kuullut muunkinlaisia kertomuksia, joten psykologia voi ja kannattaa minusta myös vaihtaa, jos tämän tyyli ja ote ei tunnu jotenkin sopivalta itselle.

    VastaaPoista
  4. Yksi todella fiksun oloinen psykologi Hanna, joka on myös syvällisesti perehtynyt ravitsemukseen ja saattaa jopa ottaa vastaan syömishäiriöistä kärsiviä potilaita (en ole varma) löytyy blogista Highway to Health. Ehkäpä hänkin voisi ottaa vastaan tai neuvoa jonkun muun tuntemansa hyvän psykologin tai muitakin vinkkejä. (Tuossa blogissa oli juuri myös erittäin hyvä kirjoitus tasapainoisesta suhtautumisesta ruokaan.) Voi olla, että kotiseudullasikin olisi joku tosi hyvä ja taitava tyyppi. Et kertonut kaikkia yksityiskohtia ymmärrettävästi, joten ehkäpä oletkin jo yrittänyt saada apua joltain psykologilta tms. Ainahan sitä kautta ei tunnu apua löytyvän, usein kuitenkin.

    Laitanpa tähän väliin vielä lainauksen, jossa on varmaan jo kyllä sinulle tuttua infoa bulimiasta: " Bulimia voi jatkuvan oksentelun seurauksena aiheuttaa pitkäaikaista pahoinvointia, hammasvaivoja[6], ruokatorven refluksitautia, anemiaa, elimistön dehydraatiota, hyponatremiaa sekä turvotusta poskissa. Potilaat valittavat monesti myös ummetuksesta ja vatsan toimintahäiriöistä. Naisilla kuukautiset saattavat jäädä väliin. Koska bulimia johtaa itseinhon tunteisiin ja toisinaan suoranaiseen itsetuhoisuuteen,itsemurhan riski on kasvanut.
    Eräs vaarallinen bulimiaan mahdollisesti liittyvä fyysinen oire on sydämen rytmihäiriö tai pahimmillaan sydänkohtaus. Tämän saa aikaan elimistön elektrolyyttien ja suolojen epätasapaino, johon toistuva oksentaminen saattaa johtaa." (Wikipedia)

    Koska bulimia on näinkin vakava tila, jossa esim juuri elimistön elektrolyyttien ja suolojen epätasapaino voi aiheuttaa jopa tilan, joka voi altistaa hengenvaarallisille rytmihäiriöillekin, minusta olisi varmasti hyvä, jos näitten luontaispuolen asioitten lisäksi hakeutuisit ihan lääkärinkin seurantaankin. Olisi järkevää tutkia missä tilassa elimistösi oikein onkaan. Lääkärin kauttahan voi sitten saada myös lähetteen eteenpäin ,jos tilanne siltä vaikuttaa.

    VastaaPoista
  5. Vaikka itse suhtaudun varsin kriittisesti koululääketieteen moniin käytäntöihin ja pyrin hoitamaan esim itseäni ja perhettäni aina muuten kuin kemiallisiin lääkkeisiin turvautumalla, niin kuitenkin joskus hankalissa tilanteissa menemme otattamaan esim tulehdusarvot ja esim kerran lapsen erittäin pahan ja pitkällisen vatsataudin aikana mm nuo elektrolyytti- ym arvot, jotta voitiin tietää tarvitsisiko lapsi jo jopa nesteytystä.
    Kukaan luontaishoitojakaan antava ei ole täydellinen ja aina ei ole varma löytyykö tarpeeksi nopeasti esim. oikea hom.aine ja voi olla joskus muutenkin välttämätöntä saada hillittyä joku vakava tilanne ihan koululääketieteenkin keinoin. Ihan kaikkia tilanteita ei saada aina aisoihin vain luontaishoidoin. Vaikka kaikki aidot, kuuluisatkin klassiset homeopaatit inhoavat oireiden tukahduttamista, niin nämä varsinaiset "gurutkin" myöntävät, että joskus on tilanteita, että oireet on vain pakko tukahduttaa tai ihminen voi jopa menehtyä elimistön johonkin äkilliseen kuohuntatilanteeseen, vakavista onnettomuuksista nyt puhumattakaan. Silloin on esim usein ihan pakko turvautua kirurgiaan.

    Usein suuri osa terveysongelmista parantuu pelkästään luontaishoidoin, siis juuri esim homeopatian tai vaikkapa akupunktion avulla ja lisäksi erityisen terveellisellä ruokavaliolla. Mutta luontaisalan hoitoja ja koululääketieteen palveluksiahan voi joissain tapauksissa joutua käyttämään yhtä aikaakin, niin että ne täydentävät toisiaan. Välillä taas riittää, kun on vain seurannassa ja tilanne on lääkärin tarkkailussa.

    Suomessa homeopatian taso vaihtelee suuresti, mutta ainakin sairaanhoitaja ja klassinen homeopaatti Marie Hilden vaikuttaa minusta toimivan oikeiden periaatteiden mukaisesti. En ole tavannut häntä, mutta olen keskustellut hänen kanssaan puhelimitse, löysin tämän ihmisen tänä talvena ja huomasimme , että kannatamme hyvin saman suuntaisia klassisen homeopatian sääntöjen mukaisia hoitotyylejä. Tässä hänen numeronsa: P. 050 595 1137. Marie ottaa vastaan Tampereella. Varmasti Suomessa on myös muita aidosti täysin klassisilla linjoilla pysyviä homeopaatteja, mutta se, että joku homeopaatti sanoo itseään klassiseksi ei ole valitettavasti ollut mikään tae asiasta .Kannattaa siksi itsekin perehtyä oikeisiin periaatteisiin, jotta osaisi erottaa laadukkaan homeopatian.

    Itsekin hoidan perhettäni ja ystäviänikin. Aikoinaan suorastaan jouduin opettelemaan klassiseksi homeopaatiksi, koska lasteni terveysongelmat (ja omanikin ) vaativat sitä ja muualta en silloin löytänyt kunnon apua. En aikoinani siis löytänyt oikeitten todella klassisten periaatteitten mukaan toimivia homeopaatteja, vaan huomasin lähes kaikkien vetävän mutkat suoriksi ja toimivan suoraan sanoen väärin.(Olen vähän blogannutkin aiheesta.)

    En ole varma tulenko koskaan varsinaisesti perustamaan mitään virallista vastaanottoa vai en. Olen saanut ilokseni paljon hyviä tuloksia aikaan melko lähipiirissä ja tuttujen tutuissakin. Hoidan Hahnemanin, Kentin ja Vithoulkasin malleja soveltaen varsin klassisesti. Rakastan aitoa ja alkuperäisellä linjalla olevaa homeopatiaa!

    Mutta en ehkä edes voisi ottaa paljon asiakkaita, koska mietin ja tutkailen tapauksia tuntikausia ja otan hoitamisen tosi vakavasti... ja olen toisaalta itsekin hyvin herkkä ja eläydyn vähän liikaakin asiakkaitten tilanteeseen. Niinpä tuntuu tällä hetkellä, että pidän tämän homeopatialla auttamisen suhteellisen pienimuotoisena...mutta eihän sitä koskaan tiedä, miten tulee käymään. Olen välillä ajatellut toisinkin. Mutta sitten voin vaikka ilmoitella blogissa, jos alan oikein laajemminkin hoitotyöhön. Asiaa on vähän vaikea päättää, siinä on niin monia puolia. Mutta sinänsä klassinen homeopatia on minun osaamiseni ydinaluetta, siihen olen perehtynyt tuhansia tunteja ja tuhansien sivujen verran.

    VastaaPoista
  6. Minulla on nyt tavoitteena tämän viikon aikana kirjoittaa blogiini ainakin lista laadukkaina pitämistäni ruoka-aineista, joiden avulla itse olen saanut syömistäni todella hyvälle mallille. Itsekin olen esim siinä suhteessa vielä matkalla, että minulla on vasta ensi helmikuussa tähtäin olla kaikin puolin mahtavassa fyysisessä kunnossa ja tietty myös ihanteellisessa painossa. Aina parempi, jos tavoite toteutuu aiemmin, niin kuin arvelen käyvän, mutta suunta on oikea ja en halunnut liian tiukkaa tavoitetta, että voin säilyttää tässäkin asiassa ilon ja minulle sopivan luontaisen meiningin.

    Itse olen saanut todella paljon apua ja vinkkejä virallisesta näkökulmasta ajatellen ihan maalikoilta, joten itsekin ihan mielelläni halusin koota jo jotain ajatuksia , mitä mieleeni nousi tämän syömishäiriöongelmasi pohjalta. Toivottavasti näistä mietteistä löytyisi sinulle helpotusta tilanteeseesi. Ja tosiaan aion piakkoin laittaa konkreettisesti esille, minkälainen ruokavalio on itseäni auttanut ja vielä muitakin vinkkejä, kunhan paneudun lisää asiaan.
    Tsemppiä ja jaksamista ja halaukset sinulle! Kerro vain mitä ajatuksia kommentistani nousi, jos siltä tuntuu, että haluat .Tuntuisi hyvältä myös kuulla miten vointisi ja tilanteesi alkaa kehittyä. Toivon kovasti, että kaikki menisi parhain päin!

    VastaaPoista
  7. Ps. Kirjoitin yhden kohdan vähän hassusti: Tarkoitin, ettet ymmärrettävästikään voinut ja ehtinyt kirjoittaa esille kaikkia tilanteeseesi liittyviä yksityiskohtia. Sen sijaan kirjoitit erittäinkin ymmärrettävästi! :)

    VastaaPoista
  8. Voi Kiitos tuhannesti vastauksistasi, et tiedäkään miten paljon niistä oli minulle apua ja iloa!

    Löysin sattumalta (tai kohtalon ohjaamana tarkoituksella :) ) blogisi ja väsyneenä, käytökseeni kiukkuisena päätin kirjoittaa aran avunpyyntöviestin sinulle, kun tunnuit tekstiesi perusteella niin vilpittömältä ja luotettavan tuntuiselta ihmiseltä. En mitenkään odottanut, etta saisin kovinkaan kummoista vastausta, toivoni avun saamisen suhteen oli jo varsin nollilla, kun kaikki tuntuvat olevan niin voimattomia tämän sairauden edessä. Kun huomasin sinun vastanneen ja vieläpä niin sydämmellisesti ja perusteellisesti, olin purskahtaa itkuun siitä ilosta, että kerrankin joku aidosti kuunteli minua (epätoivoisessa tilassa ja huolimattomasti kirjoitetusta viestistä huolimatta!), ei säälien tai tuomiten vaan puhtaasti, vilpittömästi kuunnellen!

    Usko tai älä, eilen tekstisi lukemisen jälkeen en ole ahminut tai oksentanut kertaakaan. Sain viestistäsi uuden, voimakkaan kipinän päättää aidosti parantua! Voisin kirjoittaa illemmalla pidemmän viestin sinulle, nyt en ehdi enempää, mutta halusin silti ilmaista jo nyt vilpittömän kiitokseni vaivannäöstä ja ajastasi! KIITOS! (:

    -Elina

    VastaaPoista
  9. Miten ihanaa kuulla tämä Elina! Oletkin ollut tässä kovasti mielessäni ja mietin miltä nämä mietteeni sinusta mahtoivat kuullostaa.

    Tykkäisin kovasti, jos kirjoittaisit tosiaan vastakin. Näin kirjoittamallakin voimme toinen toisiamme tukea ja rohkaista, sinunkin sanasi kovasti ilahduttivat ja piristivät minua!

    Itsekin olen sellainen kovin herkkä ihminen enkä muuta halua esittääkään, vaikka joihinkin asioihin on tullut paljonkin syvennyttyä. Se ei ole kuitenkaan minun herkkyyttäni poistanut ja vaikka nykyään on jo itselläni moni asia mallillaan, niin koen elämän kaikki puolet, myös ne varjoisemmat, usein kovin voimakkaasti.

    Mutta toisaalta se ehkä auttaa, että on helpompi samaistua toistenkin eloon...kun elämä ei ole aina niin helppoa kaikilla muillakaan. Mutta tunnettuahan on , että tunnelin päässä on aina valoa! Ja kun sitten elämästä pystyy taas paremmin nauttimaan...niin onpahan ainakin kontrastia mihin verrata. Pienetkin, ihan tavallisen elon ilon pirpanat, voivat tuntua niin mahtavilta rankan, vaikean kauden jälkeen.

    Kiitos vain itsellesi kauniista sanoistasi ja luottamuksestasi, kun uskaltauduit avaamaan elämäntilannettasi!

    Lämpimin miettein Tiinuliinu alias Tiina

    VastaaPoista