Sain jo viime vuoden puolella joitakin kitkeriä kommentteja blogiini. Köh, köh... Ja pienen tauon jälkeen jo ainakin yksi piikittelijä ehti jo kimppuuni täällä oman pikku blogini kommenttiosiossa. Ja ei, en todellakaan julkaissut tuota uusintakaan pilkallisen kuuloista lausuntoa ja aionpa vastakin pitää oikeutenani päättää, mitkä saapuneista kommenteista julkaisen ja mitkä en.
Joskus, kun en julkaise, kyseessä voi olla esim kysymyksiä teemasta, josta en halua alkaa kirjoittelemaan jostain syystä ja en myöskään halua silloin välttämättä lähteä analysoimaan, miksi...jopa silloin, kun kysyjällä on ihan hyväntahtoinen sävy.
Joskus aihe menisi helposti turhan laajaksi...esim tyyliin: periaatteessa olen sitä mieltä yleensä, mutta toisaalta poikkeustapauksissa minusta kuitenkin...jne. Ja sitten mikäli edes julkaisisin jonkun kysymyksen, johon en halua vastata, voisi herätä turhaa kummeksuntaa ja lisäkysymyksiä siitä, miksi nyt en ala tuosta tietystä aiheesta puhumaan ollenkaan jne .
Minusta on kaikinpuolin yksinkertaisinta ja helpointa, että mikäli en halua alkaa käsitellä joitain tiettyjä aiheita, en vain edes julkaise niitä kysymyksiä ja silloin kysyjä voi huomata, että jaahas, esim tuosta, vaikkapa aika henkilökohtaisesta aiheesta, tuo bloggaaja ei halua jutustella. Ja toivon mukaan kukaan ei tästä linjastani loukkaannu, mutta niinkin voi toki käydä. Ei voi aina miellyttää kaikkia. Sanottakoon kuitenkin, että julkaisen varmaankin noin 97 prosenttia kaikista kysymyksistä ja kommenteista.
Se aihe, josta viimeksi on tullut kitkerää kommenttia, on väite, ettei blogistani välttämättä huomaa, etten minä kirjoittele täällä minkään virallisen ravitsemustieteellisen, terveydenhoidollisen tai minkään luontaisterveydenalaan kuuluvan loppututkinnon tai diplomin turvin. Itse asiassa olin kyllä jo aiemminkin kirjoitellut aiheesta, mutta tehdäänpä asia nyt sitten taas selväksi: Kaikki se, miten toimin ja kirjoittelen luontaiseen ravitsemukseen ja luontaisterveyden hoidon joihinkin osa-alueisiin liittyen on sekä itseoppimaani ja oman itsenäisen opiskeluni ja käytännön kokemukseni tulosta että Suomen lainsäädännön mukaan täysin sallittua ja laillista. Ja mikäli tämänkaltainen asiaintila häiritsee jotakuta, sen ei tarvitse olla minun päänvaivani.
Toivon, kuten moni muukin bloggaaja, että blogiani lukevat siihen yleisesti myönteisesti suhtautuvat, vaikkei nyt varmastikaan kaikista asioista sentään samaa mieltä olla. Jos blogini kovin ärsyttää, on varmaan kaikille osapuolille rakentavampaa, että kukin etsii blogeja, joita lukemalla kokee saavansa itselleen jotain kiinnostavaa, hyödyllistä tai virkistävää. Ei tänne kenenkään ärsyyntymään kannata tulla. Aikansa voi jokainen käyttää hedelmällisemminkin.
Kaikki eivät tykkää, mutta ei tarvitsekaan.
Luin vähäsen aikaa sitten fiksun jutun ja linkin sisällön Positiivista psykologiaa-blogista.: Opettele sanomaan EI ja helpottamaan tarvettasi miellyttää muita… . " Entisenä kilttinä tyttönä" olen minäkin opetellut sanomaan ei, ei ja vielä kerran EI! Olen opetellut myös vähentämään turhaa asioitten märehtimistä. Niin kauan, kun henki kulkee ja aivomme vielä toimivat, voimme oppia uutta, myös uusia asenteita ja toimintatapoja.
Niinpä minäkin voin oppia olemaan juuttumatta siihen kaikkeen negatiiviseen, mitä jokainen meistä väistämättä täällä kulkiessaan kohtaa. Minäkin voin oppia kiinnittämään enemmän huomiota kaikkeen hyvään ja innostavaan. Voin oppia sanomaan EI, kun niin todella haluan ja KYLLÄ, kun se on mitä aidosti koen." Ei" ja" kyllä", ne ovat sanat, jotka ovat minun vallassani ja haluan , että muistan sen aina.
Kiitokset teille kaikille kannustaville ja myönteisesti blogiini suhtautuneille lukijoille! Te kannustatte minua jatkamaan tätä usein antoisalta tuntuvaa bloggaamista, vaikka välillä tulisikin lunta tupaan. Leppoisaa viikonloppua kaikille! :)
Kurjaa kun tulee tuollaista piikittelyä;sellaista ikävä kyllä esiintyy aina välillä blogimaailmassa.Jos jotakuta ärsyttää,ei ole pakko tulla lukemaan blogia.Ja älä välitä piikittelyistä:blogisi on ihana ja informatiivinen:) Hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaKurjaltahan piikittely yleensä aina tuntuu, mutta jospa tässä sentään pääsee samalla oppimaan huomionsa kohdistamista oikeisiin, myönteisiin asioihin ja lopputulos onkin näin ollen kehittävä.
VastaaPoistaKaraistuminen on hyvä juttu, (muttei kyynistyminen)...miten se nyt menikään:"Toivon, että kasvan lujaksi, mutta säilyn pehmeänä."...tai jotain sinne päin. :)
Niin, jännästi ne itseä kaikkein eniten ärsyttävät blogit/ bloggaajat tuntuvat joitain ihmisiä vetävän puoleensa...Mutta jonkinlainen muunlainen ajankäyttö voisi tällöin olla tosiaan paljon fiksumpaa.Itse ainakin koen blogit, joita haluan lukea aina vähintäänkin pääsääntöisesti myönteisinä ja hyödyllisinä.
Kiitokset sinulle kultainen Yaelian ilahduttavista sanoistasi ja nautitaan tästä viikonlopusta! :)
Ja taas tulee samaa jankkausta anonyymiltä (jolta en aio kyllä julkaista mitään.)... Huoh. En julkaise noin ikävähenkisiä inttämisiä, mutta sen verran voin vielä sanoa, että väitteesi ei pidä paikkaansa,esim koska kirjoitin aiheesta jo pitkällisesti kesällä erääseen kommentointiosioon blogissani, joten tuokaan asia, mistä erityisesti yrität irvailla, ei ole ollut mikään salaisuus kuten yrität anonyymi nyt väittää.
VastaaPoistaMinä kirjoitan niistä asioista, joista olen kiinnostunut ja pidän tärkeänä ja tasan tarkkaan sillä tavoin, kun itse pidän hyvänä. Se, miten sanani tulkitaan tai ollaan tulkitsematta ei tule tulevaisuudessakaan olemaan elämäni suurimpia huolenaiheita ja toivon mukaan ei kenenkään muunkaan.
Anonyymin ei kannata tulla tänne blogiini yrittelemään sanella, miten minä omassa blogissani sanani asettelen kuten minäkään en kokisi voivani tulla mahtipontisesti määräilemään toisten blogien kirjoittajien itseilmaisutapoja tai -tavattomuuksia. Jokaisessa blogissa bloggaaja itse määrittelee tapansa kirjoittaa ja käsitellä eri teemoja... ainakin niin kauan kuin Suomen lakeja noudatetaan.
Kyllähän näitten eri tulkintojen ja kantojen märehtimiseen saisi koko elämänsä upotettua, jos haluaa.Ja mielipiteitä maailmaan mahtuu. Olisi vain tärkeää oppia tiedostamaan, milloin kannattaa lopettaa. Hieman tunneälyä ei olisi pahitteeksi anonyymeille kommentoijillekaan. Jos oma keskustelutyylillään tulee torjutuksi, kannattaa vaihtaa maisemaa ja ehkäpä jopa katsoa peiliin ja miettiä, mitä pohjimmiltaan oikein ajaa takaa ja miksi. Elämää ei kannata tuhlata turhiin väittelyihin yms.
Pidän edelleenkin oikeutenani päättää, milloin ja missä yhteydessä haluan mistäkin asiasta kirjoittaa tai puhua ja mikäli kommenttiosioon saapuvan keskustelun aloitus on jo lähtökohtaisesti osoitteleva ja asenteellinen ja jo kättelyssä näkee, mihin anonyymi heitoillaan pyrkii ynnä juttu muuttuu aina vain piikikkäämmäksi, en todellakaan koe velvollisuudekseni julkaista kommentteja ja lähteä mihinkään keskusteluihin.Jokaisella on oikeus omassa blogissaan päättää, milloin ja minkälaisen hengen vallitessa mistäkin asiasta kirjoittelee.
Toivon mukaan nuo turhat jankkauskommentit nyt loppuisivat. En aio niitä kuitenkaan julkaista ja minulla ei riitä mielenkiintoa mihinkään väittelyihin, joista en nää olevan mitään hyötyä kenellekään. Kuten sanottua, suosittelen ihmisiä suuntaamaan energiansa rakentavammin. Tosin onneksi täällä tuo nettihäirintä on ollut vielä aika vähäistä ja toivon, että tilanne sellaisena pysyykin tai jopa vielä paranee. Ja suurimmaksi osaksi minulla on ollutkin ilo osallistua niin tässä kuin monissa muissakin blogeissa antoisiin ja lämminhenkisiin keskusteluihin...oltiin asioista mitä mieltä tahansa.:)
Minulla on muutamia kommenteja tullut, joissa on ollut negatiivinen sävy. Sen verran olen kuitenkin oppinut etten otaa mitään enää henkilökohtaisesti. En ota negatiivisen kommentin antajan heittämää myrkkyä itselleni vaan annan suosiolla hänen pitää sen. Ja ehkä olet huomannut, että kuittaan aika lailla huumorilla kaikki:)
VastaaPoistaTsemppiä sinulle, sinulla on ihana blogi. Paljon hyvää tietoa olen saanut sinulta.
Kiitos kovasti Kaisu! Hyviä neuvoja kerrassaan! Huumori auttaa kyllä lähes kaikkeen. Välillä on ollut kyllä tuo huumori koetuksella... mutta oikeaa suhtautumista tässä koko ajan opiskelen ja opinkin. :)
VastaaPoistaSanasi lämmittävät todella mieltäni ja niin myös minä pidän blogiasi arvossa ja olen saanut sieltä vaikka mitä oppia ja inspistä kuten myös Yaelianinkin blogista. :)
Runsaasti aikanaan bloganneena voin sanoa, että parhaiten pääsee ilkeilijöistä kun vaan poistaa kommentit eikä vastaa niihin mitenkään. Röyhkeitä ihmisiä ei sen enempi tarvitse pääsää kotiin kuin blogiinsakaan. Olen odottanut, että taas jatkat hienon blogisi kirjoittamista!
VastaaPoistaAnonyymin uusinpaan ja kuulema viimoiseen kommenttiin (jonka luin, mutta en julkaise) sanon: Kiitos sanoistasi,kiitos että et jatka enää lempiaiheestasi jankkaamista.Hallintapaneelin kommenttiosion avaaminen on viime aikoina kieltämättä tuntunut raskaalta. Vaikka kokisinkin olevani oikeassa kuten koenkin (Ja niin varmaan sinäkin tahollasi.), olen kuitenkin herkkä ja rasitun helposti tietyn tyylisistä jutuista ja arvostelusta...toki opin karaistumaan koko ajan.
VastaaPoistaJa todellakin, jos jaksoit selailla kesän kommenttiosioita, sait havaita, että minä nimenomaan selostin varsin perusteellisesti tuota teemaa, jota väitit minun täysin karttaneen.
Asia on nyt vain niin, että se missä hengessä tuostakin asiasta aletaan kirjoittaa ja puhua on mielestäni tärkeää ja en halua edistää tuon teeman retostelua negatiivisessa valossa.
Henkilöt, jotka käytännön elämässä liittyvät asiaan ovat siitä, mistä jankutit aivan täysin tietoisia, AINA! Mutta kuten sanottua, minulla ei ole mitään velvollisuutta täällä blogissani jatkuvasti korostaa täysin turhaan tuota asiaa... Minä en tee mitään väärin, minä en tee mitään laitonta. Ja sitä sentään et ole väittänytkään, joten sen pitäisi riittää sinulle.Ihmisten näkökulma asioihin vaihtelee.Ikinä ei päästä täysin samanmielisyyteen siitä, miten eri asioitten pitäisi mennä. Ja , kun olet nyt sanasi sanonut, ehkäpä saat sinäkin asiasta mielenrauhan.
Hyvää jatkoa sinullekin! :)
Hei Nimuel! Niin, se on kyllä totta, että kaikkeen ei tarvitse vastatakaan.
VastaaPoistaTuntuu niin hyvältä kuulla, että olet odottanut! Kiitokset suloisista sanoistasi ja mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa! :)
Heippa Mustikkatyttö! Kivaa, että sulla on bloggaus taas ollut pinnalla. Valittajia löytyy aina, joten ne kannattaa vaan sivuttaa. Olen itekki saanut kamppailla tuon kiltteys asian kanssa ja sen, että otan kommentit (niin omassa blogissa, kuin arkielämässäki) liina henkilökohtasesti. Se on vaan tietynlainen kasvun paikka. Niin kauin sanoitki, niin kaikkia ei voi miellyttää...
VastaaPoistaTuohon koulutus asiaan sanoisin sen, että mieki olen saanu parhaan "koulutuksen" äidiltäni. Voi mahoton sitä tietoa, mikä vanhalla kansalla on ollutkaan ja kuinka he -ilman koulutuksia- ovat käsittäneet elämän, fysiologian, ihmisen ja mielen saloja. Kun vertaa näitä tietoja ympäri maailmaa (suomalainen kansanparannus, kiinalainen lääketiede jne...) niin kummasti samankaltaisuuksia löytyy aina. Ihmiset ovat ennen kuunnelleet enemmän itseään ja toisiaan ja väitän, että useat heistä ovat olleet paljon "viisaampia" kuin monet tämän päivän koulutetut.
Tsemppiä sulle Mustikkatyttö ja pidetään lippu korkealla =D
Tervehdys Katja, kansanparantajan perillinen! Kiitokset kannustavista sanoistasi! Kasvun paikkojahan nämä kamppailut ovat, niin se on hyvä tosiaan nähdä ja haluan muistaa, etten ole yksin tälläisissä laineissa.
VastaaPoistaOlipa mukava lukea oma kokemuksesi ja tuntosi aiheen tiimoilta. Näinhän se on, että paljon voi oppia ja osata myös ilman virallisesti asian ns todistavia papereita ja taustaa. Tietoa ja osaamista on aina kertynyt ja siirtynyt myös muutenkin ja se ei varmastikaan koskaan lopu. Isoäitini äiti toimi muuten aikoinaan Ylä-savossa kansanparantajana. :)
On ollut ilo seurata intoasi ja tietämystäsi hyvinvointiin ja terveyteen liittyvistä asioista blogissasi ja mahtavaa, että toimit niin aktiivisesti netin ulkopuolellakin.
Tsemppiä ja intoa sinullekin jatkossa kaikessa hyvässä työssäsi! Ja lupsakkaa helmikuun jatkoa!:)